Pitäisikö luokallejääminen ottaa takaisin käytäntöön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku dysfasiaoppilas normaali lasten seassa. Johan se huonontaa itseluottamuksen.

Minkälainen aivovamma on dysfasia?

Tarkkaa syytä dysfasialle ei tiedetä, mutta perinnöllisyys näyttäisi olevan merkittävä osatekijä. Kielellisessä erityisvaikeudessa lapsen muu kokonaiskehitys on normaalia. Ongelmat painottuvat selkeästi puheen ja kielen kehityksen osa-alueille. Dysfasia voi syntyä myös aikuisella aivovaurion yhteydessä (aivokontuusio, aivohalvaus, aivoverenvuoto). Dysfasian sijaan aikuisten aivovaurioiden yhteydessä käytetään nykyään termiä afasia

Dysfasiaa on mahdollisuus luokitella monella tavalla muun muassa vaikeusasteen perusteella ja sen perusteella, kohdistuuko ongelma puheen tuottamiseen (ekspressiivinen vaikeus) vai ymmärtämiseen (reseptiivinen vaikeus) vai molempiin. Seuraavassa yksi käytetty luokittelu (Rapin&Allen 1987):

Verbaalinen auditiivinen agnosia. Vaikeus hahmottaa kuultua puhetta.

Verbaalinen dyspraksia. Vaikeus hallita puheliikkeitä ja tuottaa puhetta.

Fonologisen ohjelmoinnin häiriö. Vaikeus tuottaa puhetta, vaikka yksittäisten äänteiden muodostaminen onnistuukin.

Fonologis-syntaktinen häiriö. Vaikeuksia ymmärtää monimutkaisia ja abstrakteja ilmaisuja.

Leksikaalis-syntaktinen häiriö. Sanojen löytämisen ongelmaa.

Semanttis-pragmaattinen dysfasia. Kielen asianmukaisen käyttämisen ongelma, johon liittyy esimerkiksi vastavuoroisen keskustelun hallitsemisen ongelmaa. Muistuttaa autistisen henkilön oirekuvaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turussa on ainakin käytössä. Monissa kunnissa tietenkin pyritään säästämään sillä, että yritetään saada oppilaat mahdollisimman nopeasti peruskoulun läpi vaikka sitten ilman oppimista.

Rahastako tämä on kiinni?

No, tottakai. Toinen syy on tietenkin moni vanhempi, joka ei kestä sitä "häpeää" että oma lapsi tuplaa luokan.

Ohis. Tuli mieleeni hyvän ystäväni perheen tilanne. - Ystäväni kertoi pientä ylpeyttä äänessään, kuinka oli erinomaisen tyytyväinen kun veljensä perheessä olivat tehneet ratkaisun, että lapsi, sisaruksista vanhin aloittaisi koulun vuotta myöhemmin. - Tämä siksi, että olivat havainneet itse, että lapsi on -yksinkertaistaen selvästi jäljessä muita ikätovereitaan, jolloin vuoden "aikalisä" saattaisi auttaa häntä pärjäämään myöhemmin paremmin koulussa.

Toisin sanoen heistä helpompaa on tupalata, inakin eskari kuin yrittää väkisin pysyä luokan mukana, jolloin luultavasti lapsi saattaisi kärsiä paitsi lapsen oma koulumenestys kuin mahdollisesti myös työrauha muilla oppilailla. Huonomminkin koulussa pärjäävillä kun saattaa olla myös halu tulla huomatuksi ja nähdyksi, josta sitten seuraa helposti mm. kiusaamista. Toki yhtälailla huonosti koulussa menestynyt voi myös  joutua siksi itse kiusatuksi paremmin koulussa pärjäävien toimesta.

Mistä tuo ylpeys? No siitä asenteesta, että vaikka itse ystäväni veli ja hänen puolisonsa) ovat pärjänneet verraten hyvin niin kykenivät huomaamaan ettei oma lapsi pysty tai kykene välttämättä samaan. Tai ainakin vaatii "aikalisän" jotta tulisi pärjäämään myöhemmin. Eikä automaattisesti olettaneet, että koska vanhemmat sitä tai tätä niin totta kai lapsikin.

Mainioita kasvattajia. "Huonomminkin koulussa pärjäävillä kun saattaa olla myös halu tulla huomatuksi ja nähdyksi, josta sitten seuraa helposti mm. kiusaamista." Tätä en kyllä ihan ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku dysfasiaoppilas normaali lasten seassa. Johan se huonontaa itseluottamuksen.

Minkälainen aivovamma on dysfasia?

Tarkkaa syytä dysfasialle ei tiedetä, mutta perinnöllisyys näyttäisi olevan merkittävä osatekijä. Kielellisessä erityisvaikeudessa lapsen muu kokonaiskehitys on normaalia. Ongelmat painottuvat selkeästi puheen ja kielen kehityksen osa-alueille. Dysfasia voi syntyä myös aikuisella aivovaurion yhteydessä (aivokontuusio, aivohalvaus, aivoverenvuoto). Dysfasian sijaan aikuisten aivovaurioiden yhteydessä käytetään nykyään termiä afasia

Dysfasiaa on mahdollisuus luokitella monella tavalla muun muassa vaikeusasteen perusteella ja sen perusteella, kohdistuuko ongelma puheen tuottamiseen (ekspressiivinen vaikeus) vai ymmärtämiseen (reseptiivinen vaikeus) vai molempiin. Seuraavassa yksi käytetty luokittelu (Rapin&Allen 1987):

Verbaalinen auditiivinen agnosia. Vaikeus hahmottaa kuultua puhetta.

Verbaalinen dyspraksia. Vaikeus hallita puheliikkeitä ja tuottaa puhetta.

Fonologisen ohjelmoinnin häiriö. Vaikeus tuottaa puhetta, vaikka yksittäisten äänteiden muodostaminen onnistuukin.

Fonologis-syntaktinen häiriö. Vaikeuksia ymmärtää monimutkaisia ja abstrakteja ilmaisuja.

Leksikaalis-syntaktinen häiriö. Sanojen löytämisen ongelmaa.

Semanttis-pragmaattinen dysfasia. Kielen asianmukaisen käyttämisen ongelma, johon liittyy esimerkiksi vastavuoroisen keskustelun hallitsemisen ongelmaa. Muistuttaa autistisen henkilön oirekuvaa

Kiitos. Siis jotain vammaisia ovat. Saavatko nämät olla samoissa ryhmissä tavallisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Missään nimessä ei, tutut luokkakaverit tärkeitä, oma opettaja ja lapsia ei pidä rangaista ikävällä tavalla. Steinerkoulussa lapset siirtyvät sujuvasti eteenpäin.

Itse kävin aikanaan Steinerin ja  luokkakaverit olivat minulle tärkeitä, niin tiedä sitten olisiko yhteys luokkakavereihin katkennut, jos olisin jäänyt luokalleni. Helpotus ainakin olisi ollut jos oma luokan opettajani olisi kadonnut elämästäni. - Hänen syykeen osaksi mutta myös yleisemmin koulussa harjoitetun -yksninkertaisstaen pedagogiikan (eli tapaan, jolla opetus järjestettiin, sekä sen näkemyksellisiä kasvatuksellisia periaatteita) pidän syynä miksi kenties itselleni mutta myös monelle luokkakaverilleni olisi saattanut olla hyvä vähintään tuplata pari luokkaa yksinkertaisesti siksi, että koin etten vuoden aikana oppinut ja omaksunut lukuvuoden aikana niin paljon asioita kuin minun olisi luullakseni pitänyt. 

Toki lapsena tällaisen arvion tai havainnon tekeminen perustui ennen kaikkea omaan tunteeseen kuin varsinaiseen tutkittuun tietoon. Tunnettani voimisti mm.  kun katselin uteliaana miten moni muu "tavallisessa koulussa" käyvä kaverini käytti tuolloin hienoilta näyttäneitä oppikirjoja. (Steinerissa tein monta vuotta lähes kaikki eri aineideni oppikirjani itse)

Toki havaitsin, että osalle luokallani vallitseva pedagokiika ns. toimi paremmin ja sai heidät oppimaan ja omaksumaan asioita paremmin kuin minä. Steinerissa korostui pajossa mm. käsillä tekeminen ja, ilmiöoppiminen jotka nyt vain eiät sopineet omaan pirtaani niin hyvin. - Vaikka toki ei ne toisaalta niin "vajaata" jättäneet minusta ettenkö olisi myöhemmin oinut kirjoittaa ylioppilaaksi ja kirjoitusten jälkeen hakeutua ja päästä yliopisto-opintoihin.

Mutta erinomasen paljon saan kiittää omia vanhempiani, jotka ovat jaksaneet toimia tukenani ja turvanani, osoittaen kiinnostusta siihen, että kuuinka pärjään opinnoissani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turussa on ainakin käytössä. Monissa kunnissa tietenkin pyritään säästämään sillä, että yritetään saada oppilaat mahdollisimman nopeasti peruskoulun läpi vaikka sitten ilman oppimista.

Rahastako tämä on kiinni?

No, tottakai. Toinen syy on tietenkin moni vanhempi, joka ei kestä sitä "häpeää" että oma lapsi tuplaa luokan.

Ohis. Tuli mieleeni hyvän ystäväni perheen tilanne. - Ystäväni kertoi pientä ylpeyttä äänessään, kuinka oli erinomaisen tyytyväinen kun veljensä perheessä olivat tehneet ratkaisun, että lapsi, sisaruksista vanhin aloittaisi koulun vuotta myöhemmin. - Tämä siksi, että olivat havainneet itse, että lapsi on -yksinkertaistaen selvästi jäljessä muita ikätovereitaan, jolloin vuoden "aikalisä" saattaisi auttaa häntä pärjäämään myöhemmin paremmin koulussa.

Toisin sanoen heistä helpompaa on tupalata, inakin eskari kuin yrittää väkisin pysyä luokan mukana, jolloin luultavasti lapsi saattaisi kärsiä paitsi lapsen oma koulumenestys kuin mahdollisesti myös työrauha muilla oppilailla. Huonomminkin koulussa pärjäävillä kun saattaa olla myös halu tulla huomatuksi ja nähdyksi, josta sitten seuraa helposti mm. kiusaamista. Toki yhtälailla huonosti koulussa menestynyt voi myös  joutua siksi itse kiusatuksi paremmin koulussa pärjäävien toimesta.

Mistä tuo ylpeys? No siitä asenteesta, että vaikka itse ystäväni veli ja hänen puolisonsa) ovat pärjänneet verraten hyvin niin kykenivät huomaamaan ettei oma lapsi pysty tai kykene välttämättä samaan. Tai ainakin vaatii "aikalisän" jotta tulisi pärjäämään myöhemmin. Eikä automaattisesti olettaneet, että koska vanhemmat sitä tai tätä niin totta kai lapsikin.

Mainioita kasvattajia. "Huonomminkin koulussa pärjäävillä kun saattaa olla myös halu tulla huomatuksi ja nähdyksi, josta sitten seuraa helposti mm. kiusaamista." Tätä en kyllä ihan ymmärtänyt.

Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapsi (se huonommin koulussa menestynyt) heittää pyyhekumilla, jotain toista luokassa olevaa tai vaikka potkii edessä i olevaa luokkakaverinsa reppua.

Ei lapsi tällöin itse välttämättä varsinaisesti tieedosta sitä, että hän kaipaa itselleen huomiota opettajalta tai keneltäkään muultakaan, vaan kyse on enempi "vaistomaisesta" toiminnasta , joka voi yhtä lailla olla merkki (mm.) siitä, että lapsi purkaa omaa turhautumistaan ja pahaa oloaan käyttäytymällä huonosti eli toisella tapaa kuin mitä olisi toivottavaa, että muut oppilaat saattaisivat oppia ilman häiiötekijöitä.

Ajan takaa, että vaikka oppilas käyttäytyisi huonosti, niin ei se tarkoita sitä, etteikö myös haluaisi tulla huomioiduksi ja kohdatuksi kuulluksi ja nähdyksi; hän ei vain syystä tai toisesta kykene toimimaan samalla tavoin kuin oppilaiden odotetaan käyttäytyvän tunnilla, jotta sekä hän itse että muut oppilaat saattaisiat häiriöttä oppia ja omaksua tunnilla käsitelvien asioiden kautta. 

Edellä kerrottu ei tietenkään tarkoita sitä, että luokassa hiljempaa olevat ja rauhallisesti käyttäytyvät oppilaat olisivat aina samoja kuin he, jotka pärjäisivät koulussa parhaiten. Kyllä rauhallisempien ja hiljaisempien oppilaiden joukosta löytyy heitä, joilla ei koulunkäynti suju, tai jotka myös saattavat toimia ja olla koulukiusaajan roolissa.

Eri

En ole koskaan urani aikana päässyt todistamaan, että luokalle jäämisestä olisi ollut mitään hyötyä.

Ne, jotka ovat tuplanneet esimerkiksi toisen luokan, ovat edelleen yläkoulussa niitä heikoimpia oppilaita. Eivät he ole "ottaneet kiinni" mitään tai ketään. Kun oppimiskyky on rajallinen, ei siihen auta lisäaika. Usein näille oppilaille koulu on raskasta. Olisi heille parempi päästä nopeammin käytännön puuhiin.

Yläkoulussa luokalle jäämisen uhka johtuu useimmiten totaalisesta tekemättömyydestä ja/tai lintsaamisesta. Niiden taustalla taas on aina vakavia psykososiaalisia ongelmia, päihteitä jne. Voi olla myös raju murrosikä. Luokalle jättäminen ei yleensä auta mitään, vaan nuori lopettaa koulussa käymisen kokonaan.

Luokalle jättäminen ei välttämättä ole paras ratkaisu, koska se ei sinänsä ratkaise koskaan niitä varsinaisia, taustalla olevia ongelmia. Useimmiten on parasta, että nuori pääsee jotenkin eteenpäin, esimerkiksi sinne kympille. Vuosien myötä murrosikä jää ja tulee ainakin joillekuille hieman lisää järkeä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun Vaasassa ja täällä ei jätetä luokalle vaikka pitäisikin. Joillain oppilailla on mukautettu oppisuunnitelma osassa aineista, joillain kaikissa aineissa.

Ystäväperhe toivoi viime vuonna, että lukihäiriöinen lapsensa saisi kerrata luokkansa, mutta ei. Nyt hän laahaa aivan perässä, vaikka vanhemmat parhaansa mukaan yrittävät tukea. Pohjalaisessa oli vielä juttu joitakin viikkoja sitten siitä, että Vaasa aikoo säästää luokkakokoja suurentamalla. Juuri ystäväperheen lapsen kaltaiset lapset jäävät tuollaisessa jalkoihin.

Eikö kehitysvammaisia enää eristetä?

Kehitysvammaiset ovat Isolahden koulussa, käyttäytymishäiriöiset ja lievemmät oppimisvaikeudet Hietalahden koulussa, Nummen koulussa tai Haga skolanissa.

T: se, jonka ystäväperheen lapsi ei saanut jäädä luokalle.

Kyllä luokalle jätetään oppilaita nykyäänkin. Tiedän useita luokalle jääneitä oppilaita. Oppilas saatetaan myös siirtää vuosiluokkiin sitoutumattomaan opetukseen, jos hän on saanut osan suorituksista tehtyä. Yleisin syy luokalle jääntiin yläkoulussa on lintsaaminen. Oppilasta, joka ei käy ollenkaan koulua, ei voi päästää luokalta läpi. Se olisi epäreilua muita oppilaita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan urani aikana päässyt todistamaan, että luokalle jäämisestä olisi ollut mitään hyötyä.

Ne, jotka ovat tuplanneet esimerkiksi toisen luokan, ovat edelleen yläkoulussa niitä heikoimpia oppilaita. Eivät he ole "ottaneet kiinni" mitään tai ketään. Kun oppimiskyky on rajallinen, ei siihen auta lisäaika. Usein näille oppilaille koulu on raskasta. Olisi heille parempi päästä nopeammin käytännön puuhiin.

Yläkoulussa luokalle jäämisen uhka johtuu useimmiten totaalisesta tekemättömyydestä ja/tai lintsaamisesta. Niiden taustalla taas on aina vakavia psykososiaalisia ongelmia, päihteitä jne. Voi olla myös raju murrosikä. Luokalle jättäminen ei yleensä auta mitään, vaan nuori lopettaa koulussa käymisen kokonaan.

Luokalle jättäminen ei välttämättä ole paras ratkaisu, koska se ei sinänsä ratkaise koskaan niitä varsinaisia, taustalla olevia ongelmia. Useimmiten on parasta, että nuori pääsee jotenkin eteenpäin, esimerkiksi sinne kympille. Vuosien myötä murrosikä jää ja tulee ainakin joillekuille hieman lisää järkeä päähän.

"Vuosien myötä murrosikä jää ja tulee ainakin joillekuille hieman lisää järkeä päähän." Nämä vuodet kannattaisi istua siellä koulussa tietenkin.

Eikö se sitten ole? 19- vuotiaan lapseni kavereissa on ollut parikin jotka ovat tuplanneet ekaluokan. Ja ysillä oli yksi joka ilmoitti että lopettaa koulun kun täyttää 17, jos jää vielä luokalle, kuten ilmeisesti odotettavissa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku dysfasiaoppilas normaali lasten seassa. Johan se huonontaa itseluottamuksen.

Minkälainen aivovamma on dysfasia?

Tarkkaa syytä dysfasialle ei tiedetä, mutta perinnöllisyys näyttäisi olevan merkittävä osatekijä. Kielellisessä erityisvaikeudessa lapsen muu kokonaiskehitys on normaalia. Ongelmat painottuvat selkeästi puheen ja kielen kehityksen osa-alueille. Dysfasia voi syntyä myös aikuisella aivovaurion yhteydessä (aivokontuusio, aivohalvaus, aivoverenvuoto). Dysfasian sijaan aikuisten aivovaurioiden yhteydessä käytetään nykyään termiä afasia

Dysfasiaa on mahdollisuus luokitella monella tavalla muun muassa vaikeusasteen perusteella ja sen perusteella, kohdistuuko ongelma puheen tuottamiseen (ekspressiivinen vaikeus) vai ymmärtämiseen (reseptiivinen vaikeus) vai molempiin. Seuraavassa yksi käytetty luokittelu (Rapin&Allen 1987):

Verbaalinen auditiivinen agnosia. Vaikeus hahmottaa kuultua puhetta.

Verbaalinen dyspraksia. Vaikeus hallita puheliikkeitä ja tuottaa puhetta.

Fonologisen ohjelmoinnin häiriö. Vaikeus tuottaa puhetta, vaikka yksittäisten äänteiden muodostaminen onnistuukin.

Fonologis-syntaktinen häiriö. Vaikeuksia ymmärtää monimutkaisia ja abstrakteja ilmaisuja.

Leksikaalis-syntaktinen häiriö. Sanojen löytämisen ongelmaa.

Semanttis-pragmaattinen dysfasia. Kielen asianmukaisen käyttämisen ongelma, johon liittyy esimerkiksi vastavuoroisen keskustelun hallitsemisen ongelmaa. Muistuttaa autistisen henkilön oirekuvaa

Kiitos. Siis jotain vammaisia ovat. Saavatko nämät olla samoissa ryhmissä tavallisten kanssa?

Dysfasia ei todellakaan ole mikään aivovamma, vaan kielenkehityksen häiriö. Moni dysfaatikko oppii puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan aivan kuten muutkin, mutta lapsuudessa kielenkehitys on vain vähän hitaampaa. Tämä voi johtua esim. puhetta säätelevien lihasten kömpelyydestä, joka kehittyy lapsilla eri tahtiin. Älykkyyden kanssa dysfasialla ei ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi, samoin kuin omat ryhmät "erityisille" sekä niille jotka ei ymmärrä kunnolla suomea.

Kielirajoitteisten omissa ryhmissä on se ongelma, että se lisää segregaatiota ja vaikeuttaa suomen oppimista, jos kaikki luokkakaverit on vieraskielisiä.

Oma ehdotukseni on, että huonosti suomea puhuvien oppilaiden kielitaidon kehittymistä seurataan vähintään vuosittain. Jos kehitys jää vain vähän jälkeen tavoitteista, oppilas velvoitetaan esim. osallistumaan seuraavana vuonna tukiopetukseen tai muuhun kielen oppimista tukevaan toimintaan normaalin koulunkäynnin ohella. Jos kehitys jää pahasti jälkeen tavoitteista, oppilas jätetään luokalleen ja seuraavaksi vuodeksi oppilaalle tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa pääosassa on normaalin koulunkäynnin sijaan kielen oppiminen.

???

Meidän luokalle tuli 2. luokalla uusi tyttö joka oli jäänyt luokalleen. Muistan kuinka se itki ekana päivänä, kun sitä hävetti ja harmitti joutua eroon vanhoista luokkakavereistaan. Se sai kuitenkin pian uusia kavereita meidän luokalta ja otettiin osaksi porukkaa siinä missä muutkin. Sitten aikanaan se kirjoitti ylioppilaaksi kohtalaisin paperein ja pääsi toisella yrityksellä yliopistoon. Kun viimeksi kuulin siitä, se oli oman alansa töissä ja aloitteli samalla graduaan. Joku kurssikin taisi vielä olla suorittamatta, mutta tulevaisuus vaikutti kuitenkin valoisalta. En tiedä miten luokalle jääminen oli vaikuttanut siihen, mutta ei se ainakaan tuhonnut sen elämää. :)