Mikä ongelma on kaverilla/ miehellään, kun eivät voi tulla koskaan kylään yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heillä mitään ongelmaa ole, mies ei vaan halua viettää aikaa vaimonsa kavereiden kanssa.

Aivan! Ongelma olisi, jos pitäisi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joitten seurasta ei pidä. 

Mistä voi tietää pitääkö, kun aina sinne mennessä on luikkinut pois paikalta, ja meille pyydettäessä ei saavu paikalle kuten muu perheensä?

Melko varmasti hän tietää tarpeeksi hyvin, koska ei halua viettää aikaa sinun ja perheesi kanssa. Mikä ihme siinä on, että väkisin pitäisi olla tekemisissä jonkun kanssa, joka on päättänyt, että tässä nyt kyläillään puolin ja toisin vaikka hampaat irvessä?

Tämä hänen/ heidän käytöksensä vaikuttaa negatiivisesti vain heihin, eli emme enää jatkossa kutsu heitä kun on niin vaikeaa.

Kiinnosti vaan tietää, miksi joku toimii näin. Uskon että puolisoaan tämä hävettää...

Kutsumme jatkossa sellaisia jotka tulevat koko perhe ☺️😌🤝👍

Etpä ole kummoinen kaveri sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletan että olet sittenkin ihan tosissasi, etkä vain provoile, joten selitän sinulle asiaa, sillä luulen tietäväni, mistä voi olla kyse. Olen nimittäin itse sellainen ihminen, etten mielelläni kyläile enkä kovin mielelläni kutsu ihmisiä meillekään. Puolisoni on toista maata, hänellä on laaja tuttavapiiri ja enemmän ystäviä kuin minulla ja hän myös kaipaa kanssakäymistä minua enemmän. Meillä on lapsia, heistä toinen on enemmän isäänsä tullut tässä asiassa ja toinen minuun. 

Mitä ongelmia tämä siis aiheuttaa perheessämme? No ei mitään. Minä olen nuorempana tehnyt enemmän asioita, joista en niin ole välittänyt, tai joista en ole suorastaan pitänyt, nyt vanhemmiten yhä vähemmän, vaan olen alkanut suoda itselleni oikeuden olla sellainen kuin olen. Tottakai minäkin käyn sukulaisten synttärit ja ystävien viiskymppiset (ollaan jo sen ikäisiä; että niitä on jo tiuhaan), mutta mitään illanistujaisia ja perheitten kylästelyjä en ole harrastanut enää vuosiin. En vain viihdy, en ole hyvää seuraa, en voisi lähteä aikaisemmin kotiin. Ystävät ja tuttavat tietävät millainen olen ja ihme kumma he silti pitävät minusta. Jotkut eivät tosin ole ehkä pitäneet ja yhteydenpito on heidän kanssaan jäänyt. Se on varmasti molemmin puolin ihan hyvä asia. 

Miten tämä sitten on vaikuttanut lapsiin? Ei heille ole koskaan tarvinnut selitellä, heistä ei ole tullut epäsosiaalisia sen takia, että minä en mene kylään. Eikä heiltä ole kyläpaikoissa kyselty, että missäs se äiti on. Ihmiset keskimäärin ymmärtävät aivan hyvin, että meitä on olemassa monenlaisia ihmisiä, itse asiassa kaikki me olemme omanlaisiamme. 

Siitä minä saattaisin vähän pahastua, jos minusta puhuttaisiin pahaa selän takana sen takia, etten tykkää käydä kylässä. Mutta onneksi sellaista ei ole tullut korviini. 

Korostan vielä, ettei tämä minun seurankartteluni johdu siitä, että inhoaisin tuttujani, kavereitani ja ystäviäni, eiväthän he olisi tuttujani, kavereitani tai ystäviäni. En vain halua kyläillä toisten kodeissa kuin hyvin harvoissa tilanteissa, minulle se ei ole mukavaa. Enkä näe syytä, että minun olisi muuta teeskenneltävä. 

Miltä tämä selitys kuulosti?

Kuulosti nimenomaan selitykseltä.

Ap:lle ei kelpaa mikään syy eikä selitys kuin se, että on joku ongelma, vika, salattavaa tai muuta negatiivista. Ei kelpaa vain se, että joku ei tahdo viettää hänen kanssaan aikaa. Sanotaan sitten rumasti, kun ei nätisti mene perille. En missään nimessä olisi tekemisissä ap:n kaltaisen ihmisen kanssa. Minulle tulisi siitä ongelma, jos minun olisi niin tehtävä mistään syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Lol😂 mielekkäämpää? Perhe tulee kylään illalliselle ja perheen pää lymyää jossain muualla tekemässä jotain ”mielekkäämpää”

Näinkö sinä ja te toimitte? Että teidät kaikki kutsutaan kylään, ja yksi jättää aina kategorisesti tulematta?

Mikä ongelma? Itse suhde voi olla vaikka miten hyvä ja toimiva, vaikka jompi kumpi aikuisista ei haluaisi osallistua pariskuntatapaamisiin tai olisi muutenkaan kovin sosiaalinen. Sellainen ei ehkä sopisi sinun elämäntyyliisi, mutta jollekin muulle tuo ei olisi mikään ongelma.

Olen itse ammatiltani taiteilija ja teen töitä kotona. Työni luonteen vuoksi olen tottunut olemaan paljon yksin kotona ja tekemään työtäni niinkin, että valitsen sen välillä huvitusten sijaan. Kumppanin täytyy osata arvostaa tätä eikä valittaa sitä, että jään kotiin tekemään taidetta enkä tule jonnekin pariskuntatapaamisiin. Toki joskus voin vaikka mennäkin, mutta en haluaisi ikinä sellaista elämää, että aina pitäisi olla velvollisuus mennä, jos joku kutsuu ja kumppani haluaa mennä. Olen kuitenkin itsekin aika sosiaalinen, ja jos oma kumppanikin on, niin voi olla, että vapaa-aikaa ei enää kauheasti jäisi taiteelleni. Se ei minulle sopisi.

Kaikilla ei toki ola tällaista syytä, mutta kaikilla on joku syy. Ja pitää muistaa, että ihmiset ovat erilaisia. Jonkun mielestä voi olla ankeaa ja huonon suhteen merkki, jos koko ajan ei kuljeta joka paikkaan yhdessä. Jollekin toiselle taas olisi juuri päinvastoin. Ihmiset ovat onnellisia eri asioista. Jollekin pariskuntatapaamiset tuovat sisältöä elämään, jollekin muulle ne ovat ihan turhia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heillä mitään ongelmaa ole, mies ei vaan halua viettää aikaa vaimonsa kavereiden kanssa.

Aivan! Ongelma olisi, jos pitäisi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joitten seurasta ei pidä. 

Mistä voi tietää pitääkö, kun aina sinne mennessä on luikkinut pois paikalta, ja meille pyydettäessä ei saavu paikalle kuten muu perheensä?

Melko varmasti hän tietää tarpeeksi hyvin, koska ei halua viettää aikaa sinun ja perheesi kanssa. Mikä ihme siinä on, että väkisin pitäisi olla tekemisissä jonkun kanssa, joka on päättänyt, että tässä nyt kyläillään puolin ja toisin vaikka hampaat irvessä?

Tämä hänen/ heidän käytöksensä vaikuttaa negatiivisesti vain heihin, eli emme enää jatkossa kutsu heitä kun on niin vaikeaa.

Kiinnosti vaan tietää, miksi joku toimii näin. Uskon että puolisoaan tämä hävettää...

Kutsumme jatkossa sellaisia jotka tulevat koko perhe ☺️😌🤝👍

Ei teidän ole mikään pakko kutsuakaan. Jokainen valitsee itse, keitä haluaa kutsua. Eikä sinun ole mikään pakko osallistua tämän kaverisi järjestämiin juttuihin. Hänelläkin on muitakin kavereita, joten tyttöjenillat yms onnistuvat häneltä ihan varmasti ilman sinuakin (ja miestäsi).

Kaverini asuvat hajallaan eri puolilla Suomea. Jos tapaamme kunkin kanssa 1-2 kertaa vuodessa haluaisin tavata nimenomaan kaveria, en hänen koko perhettä. Mukavampi jutella tai mennä/tehdä jotain kahdestaan. Yksi kavereistani = perhe. Puoliso ja lapset on oltava aina mukana. Varmaan arvasittekin, ettei itselläni ole perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä oikein ymmärrä miksi pakottaisin mieheni viettämään aikaa minun kavereitteni kanssa, tai vaihtoehtoisesti änkeisin mukaan kun hän viettää omiensa kanssa aikaa

Olemme yksissä olleet vuosikausia, mutta omien kaverien kanssa ajan viettäminen on aina ollut itsestäänselvyys.

Toki olemme myös osaset parisuhdetamme ja perhettämme, mutta myös omat yksilömme, joilla on omat elämänsä ja ihmisensä yhteisten asioiden lisäksi.

Käymme esim sukulaisissa yhdessä, mutta kavereilla erikseen. Emme elä symbioosissa.

Eli piilottelet kategorisesti miestäsi? Onpas tylsä juhlia pyöreät synttärit ja juhlapyhät aina eri paikoissa 🙀😸

No ei kai kukaa aikuinen synttäreitä vietä oli pyöreät tai soikeat, kyllä se touhu loppui täysi-ikäistymiseen 😀

Ja juhlapyhistä joulu vietetään sukulaisissa, ja muita ei vietetä, joten mitäpä niissäkään menettäisi 😀

Vaikea kuvitella että jotain vappua tai uutta vuotta rupeaisi juhlimaan 😂😂

Onko elämäsi tylsää ja tyhjää ap?

Vierailija kirjoitti:

Lol😂 mielekkäämpää? Perhe tulee kylään illalliselle ja perheen pää lymyää jossain muualla tekemässä jotain ”mielekkäämpää”

Ihanko tosissaan naurattaa ajatus siitä että jollakulla saattaa olla mielekkäämpää tekemistä kuin sinun perheesi tapaaminen? Ihan täysin absurdi ajatus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletan että olet sittenkin ihan tosissasi, etkä vain provoile, joten selitän sinulle asiaa, sillä luulen tietäväni, mistä voi olla kyse. Olen nimittäin itse sellainen ihminen, etten mielelläni kyläile enkä kovin mielelläni kutsu ihmisiä meillekään. Puolisoni on toista maata, hänellä on laaja tuttavapiiri ja enemmän ystäviä kuin minulla ja hän myös kaipaa kanssakäymistä minua enemmän. Meillä on lapsia, heistä toinen on enemmän isäänsä tullut tässä asiassa ja toinen minuun. 

Mitä ongelmia tämä siis aiheuttaa perheessämme? No ei mitään. Minä olen nuorempana tehnyt enemmän asioita, joista en niin ole välittänyt, tai joista en ole suorastaan pitänyt, nyt vanhemmiten yhä vähemmän, vaan olen alkanut suoda itselleni oikeuden olla sellainen kuin olen. Tottakai minäkin käyn sukulaisten synttärit ja ystävien viiskymppiset (ollaan jo sen ikäisiä; että niitä on jo tiuhaan), mutta mitään illanistujaisia ja perheitten kylästelyjä en ole harrastanut enää vuosiin. En vain viihdy, en ole hyvää seuraa, en voisi lähteä aikaisemmin kotiin. Ystävät ja tuttavat tietävät millainen olen ja ihme kumma he silti pitävät minusta. Jotkut eivät tosin ole ehkä pitäneet ja yhteydenpito on heidän kanssaan jäänyt. Se on varmasti molemmin puolin ihan hyvä asia. 

Miten tämä sitten on vaikuttanut lapsiin? Ei heille ole koskaan tarvinnut selitellä, heistä ei ole tullut epäsosiaalisia sen takia, että minä en mene kylään. Eikä heiltä ole kyläpaikoissa kyselty, että missäs se äiti on. Ihmiset keskimäärin ymmärtävät aivan hyvin, että meitä on olemassa monenlaisia ihmisiä, itse asiassa kaikki me olemme omanlaisiamme. 

Siitä minä saattaisin vähän pahastua, jos minusta puhuttaisiin pahaa selän takana sen takia, etten tykkää käydä kylässä. Mutta onneksi sellaista ei ole tullut korviini. 

Korostan vielä, ettei tämä minun seurankartteluni johdu siitä, että inhoaisin tuttujani, kavereitani ja ystäviäni, eiväthän he olisi tuttujani, kavereitani tai ystäviäni. En vain halua kyläillä toisten kodeissa kuin hyvin harvoissa tilanteissa, minulle se ei ole mukavaa. Enkä näe syytä, että minun olisi muuta teeskenneltävä. 

Miltä tämä selitys kuulosti?

Kuulosti nimenomaan selitykseltä.

Ap:lle ei kelpaa mikään syy eikä selitys kuin se, että on joku ongelma, vika, salattavaa tai muuta negatiivista. Ei kelpaa vain se, että joku ei tahdo viettää hänen kanssaan aikaa. Sanotaan sitten rumasti, kun ei nätisti mene perille. En missään nimessä olisi tekemisissä ap:n kaltaisen ihmisen kanssa. Minulle tulisi siitä ongelma, jos minun olisi niin tehtävä mistään syystä. 

Onpas sulla aggressiivinen asenne. ”Apn kaltainen ihminen” tuskin sinua kutsuisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta myös näkee, että monille palstalaisille huono käytös ja sen selittely on ihan arkipäivää. Huh huh... kyllä me kyläillään yhdessä aina kun kutsutaan.

Te voitte tehdä niin. Mutta ilmeisesti sitten teille ei niitä kutsuja niin usein tule, tai sitten teillä ei ole paljon omia harrastuksia. Tai sitten vaihtoehtoisesti kaikki aikanne menee kavereilla ja harrastuksissa.

Jos minä olisin aikoinaan eksän kanssa mennyt aina jokaiseen juttuun hänen mukanaan ja hän vastaavasti minun kanssani, olisimme olleet varmaan melkein joka päivä liikenteessä eikä koskaan kahdestaan kotona. Nyt kun jakauduimme, pystyimme molemmat näkemään omia ystäviä, harrastamaan omia juttuja ja myös viettämään paljon aikaa ihan kahdestaan (ja myöhemmin lasten tultua perheen kanssa). Meillä oli molemmilla aika laajat kaveripiirit ja paljon oli tajolla jos jonkinlaista ilanviettoa ja puuhaa. Usein kieltäydyimme senkin vuoksi, että halusimme vaan olla keskenämme kotona.

Aloittaja ihmetteli, onko tällaisilla pariskunnilla erilliset elämät parisuhteessa. No ei varmaan erilliset, mutta OMAT elämät - myös sen lisäksi, että on yhteinen elämä.

Jotku kaipaa paljon omaa tilaa, ja rasittuvat ihmisjoukoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä oikein ymmärrä miksi pakottaisin mieheni viettämään aikaa minun kavereitteni kanssa, tai vaihtoehtoisesti änkeisin mukaan kun hän viettää omiensa kanssa aikaa

Olemme yksissä olleet vuosikausia, mutta omien kaverien kanssa ajan viettäminen on aina ollut itsestäänselvyys.

Toki olemme myös osaset parisuhdetamme ja perhettämme, mutta myös omat yksilömme, joilla on omat elämänsä ja ihmisensä yhteisten asioiden lisäksi.

Käymme esim sukulaisissa yhdessä, mutta kavereilla erikseen. Emme elä symbioosissa.

Eli piilottelet kategorisesti miestäsi? Onpas tylsä juhlia pyöreät synttärit ja juhlapyhät aina eri paikoissa 🙀😸

No ei kai kukaa aikuinen synttäreitä vietä oli pyöreät tai soikeat, kyllä se touhu loppui täysi-ikäistymiseen 😀

Ja juhlapyhistä joulu vietetään sukulaisissa, ja muita ei vietetä, joten mitäpä niissäkään menettäisi 😀

Vaikea kuvitella että jotain vappua tai uutta vuotta rupeaisi juhlimaan 😂😂

Ai kyllä me ainakin vietetään! Ystävien (ystäväperheiden) kanssa matkataan Alpeilla tai aurinkorannoilla, ja Suomessa käydään ravintoloissa tai kokoonnutaan jonkun meistä kotona ihanan illallisen tai yhteisesti valmistetun brunssin merkeissä! 🍴🍾

Asia näyttää olevan ongelma vain ap:lle. Niin iso ongelma, että aikoo olla jatkossa näkemättä ystäväänsä. Eipä tainnut olla kovin tärkeä ysyävä ap:lle alunperinkaan, jos välien katkaisuun syyksi riittää se, että ystävän puoliso ei hypi ap:n pillin mukaan.

Mekään emme tee läheskään kaikkea yhdessä. Meillä on yhteinen kaveripiiri, jota näemme pariskuntana. Molemmilla on myös omat kaveriporukat, joita nähdään ilman puolisoa. Meillä kummallakin on ihan tarpeeksi kavereita, ei yksinkertaisesti kiinnosta eikä ehdi tutustua kaikkiin puolison tuttuihin. Sukulaisissa käymme välillä yhdessä ja välillä erikseen. Emme ole mitääm teinejä.

Mikään ei ole rasittavampaa kuin ihminen, joka menettää yksilöllisyytensä parisuhteessa. Miksi se puoliso pitää aina raahatta joka paikkaan? Sellaisten kanssa minulla on yhteydenpito hiipunut, kun ei ymmärretä että vanhoja kavereitaan haluaisi nähdä edes joskus ilman puolisoa/perhettäkin.

Ap kirjoittanut puolet tästäkin jankkauksesta, kun huomasi olevansa yksin mielipiteensä kanssa...

Osallistumme pariskuntana ja perheenä vain sukulaisten järjestämiin juttuihin. Emmekä aina kaikkiin niihinkään, jos toisella on jotain muita suunnitelmia. En ole mieheni kavereiden kaveri eikä mieheni ole mun kavereideni kaveri. Miehelläni on omien kavereidensa kanssa ihan omat juttunsa ja minulla omat omien kavereideni kanssa. Emme tarvitse kavereita tavataksemme toisiamme pitämään kädestä kiinni vaan kykenemme aikuisina ihmisinä tapaamaan omia kavereita ilman puolison tukeakin. Arvostamme kumpikin omaa aikaamme niin paljon, että emme halua käyttää sitä tyhjänpanttina istumiseen jonkun itsellemme merkityksettömän ihmisen luona. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo heiltä noloa, jos ei ole koskaan kutsuttaessa tullut paikalle.

Lisäksi on noloa, että puolison synttärit ja juhlapyhät vietetään aina tyttöjen iltoina.

Mitkä juhlapyhät? Siis joulut, juhannus, pääsiäinen...? Nyt alkaa kuulostaa trollin kirjoittelulta.

Minulla oli usein tapana viettää synttäreitä kumppanini kanssa kahdestaan romanttisemmissa merkeissä ja sitten toisena ilta ehkä kutsua omia kavereita meille tai mennä heidän kanssaan vaikka baariin. En olisi mistään hinnasta halunnut vaihtaa kahdenkeskistä juhlistamista isomman porukan juhliin. En toisaalta meidän romanttisista hetkistä muille juorunnut, joten voihan olla, että joku luuli, että vietin synttäreitä vain kavereiden kanssa. Hah!

Ja mitä juhlapyhiin tulee, minusta olisi ahdistavaa viettää joulua muiden pariskuntien kanssa. Mieluummin omalla porukalla, kumppanin ja lasten kanssa. Sama koskee muita juhlapyhiä - no, juhannus nyt ehkä on vielä sellainen, ettei haittaa, jos JOSKUS on jotain muitakin. Mutta mieluummin kyllä olen omien rakkaiden kanssa juhannuksenakin kuin jossain pariskuntatapaamisissa.

Vierailija kirjoitti:

Asia näyttää olevan ongelma vain ap:lle. Niin iso ongelma, että aikoo olla jatkossa näkemättä ystäväänsä. Eipä tainnut olla kovin tärkeä ysyävä ap:lle alunperinkaan, jos välien katkaisuun syyksi riittää se, että ystävän puoliso ei hypi ap:n pillin mukaan.

Mekään emme tee läheskään kaikkea yhdessä. Meillä on yhteinen kaveripiiri, jota näemme pariskuntana. Molemmilla on myös omat kaveriporukat, joita nähdään ilman puolisoa. Meillä kummallakin on ihan tarpeeksi kavereita, ei yksinkertaisesti kiinnosta eikä ehdi tutustua kaikkiin puolison tuttuihin. Sukulaisissa käymme välillä yhdessä ja välillä erikseen. Emme ole mitääm teinejä.

Mikään ei ole rasittavampaa kuin ihminen, joka menettää yksilöllisyytensä parisuhteessa. Miksi se puoliso pitää aina raahatta joka paikkaan? Sellaisten kanssa minulla on yhteydenpito hiipunut, kun ei ymmärretä että vanhoja kavereitaan haluaisi nähdä edes joskus ilman puolisoa/perhettäkin.

Aivan vääriä/ vääristeltyjä johtopäätöksiä, mm että Ap aikoisi olla jatkossa kokonaan näkemättä ystäväänsä. Onko sulla sisälukutaito/ luetun ymmärrys kunnossa? 🙂

Kirjoitat että _joskus_ nähtävä ilman puolisoa. Tässähän ihmetyttää se että aivan _aina_ järjestelevät kaiken ilman puolisoa.

Paljon rasittavampia ovat ihmiset, jotka raahaavat puolisonsa mukaan kaikkialle. Minun siskostani on tullut sellainen viimeisimmässä parisuhteessaan. Mitään kyläilyä ei voi tehdä yksin, ja jos puoliso ei pääse mukaan, ei tule hänkään. Ärsyttää, olisi kiva joskus nähdä kahdestaankin. Olen siitä sanonutkin. Eniten harmittaa vanhempieni puolesta, näkevät siskoani nykyään paljon harvemmin, koska puolisolla on niin paljon muutakin elämää ja siskoni ei jostain syystä pysty enää yksin kyläilemään.

Ehkä ap on niin, ettette ole ystäväpariskuntanne top 10:ssa olevia ystäviä. Vaan, vain vaimo jaksaa viettää aikaa kanssanne, kun muualla vierailevat yhdessä.

Olen tuollainen ap:n kuvaama mies joka jättää suunnilleen 3/4 kahvittelureissuista väliin.

Pääosin siitä syystä, että näin 40+ ikäisenä tuntuu että vähäistä vapaa-aikaani en mielellään käytä asioihin jotka ovat minulle yhdentekeviä tai joista en saa mitään irti.

Perhekyläily jos mikä tuntuu niin ajan haaskaukselta kuin vain voi. Pullan mussutus ja tyhjän jauhaminen kahvipöydässä haaskaa käytännössä yhden vapaailtapäivän vessanpyttyyn.