Mikä ongelma on kaverilla/ miehellään, kun eivät voi tulla koskaan kylään yhdessä?

Ihan normaalia käytöstä. Ihmisillä on laajat tuttavapiirit (työkaverit, harrastuskaverit, vanhat ystävät, sukulaiset) ja muutenkin hektistä, aika on kortilla. Priorisointia, ja se on vain järkevää. Eiköhän heidänkin parisuhteensa nimenomaan hyödy siitä, että miehelläkin on joskus omaa aikaa!

Minäkin muuten pidän paljon tyttöjeniltoja. Ovat paljon hauskempia ja vapaamuotoisempia kuin pariskuntaillanistujaiset, ihmiset käyttäytyvät melko eri tavalla ilman puolisoitaan. Ja heidän kanssaan voi silloin keskustella eri asioista! Se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö minulla SAISI olla miespuolisia kavereita tai sitä, että jotenkin vihaisin kavereideni puolisoita. Mutta jos aikani on muutenkin rajallista, tottakai näen mieluummin ihmisiä, joiden kanssa olemme olleet ystäviä 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia käytöstä. Ihmisillä on laajat tuttavapiirit (työkaverit, harrastuskaverit, vanhat ystävät, sukulaiset) ja muutenkin hektistä, aika on kortilla. Priorisointia, ja se on vain järkevää. Eiköhän heidänkin parisuhteensa nimenomaan hyödy siitä, että miehelläkin on joskus omaa aikaa!

Minäkin muuten pidän paljon tyttöjeniltoja. Ovat paljon hauskempia ja vapaamuotoisempia kuin pariskuntaillanistujaiset, ihmiset käyttäytyvät melko eri tavalla ilman puolisoitaan. Ja heidän kanssaan voi silloin keskustella eri asioista! Se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö minulla SAISI olla miespuolisia kavereita tai sitä, että jotenkin vihaisin kavereideni puolisoita. Mutta jos aikani on muutenkin rajallista, tottakai näen mieluummin ihmisiä, joiden kanssa olemme olleet ystäviä 30 vuotta.

”Eiköhän heidänkin parisuhteensa nimenomaan hyödy siitä, että miehelläkin on joskus omaa aikaa!”

Joskus?! Siis tarkoitat aina omaa aikaa.

Ap vaikuttaa tämän keskustelun perusteella sietämättömältä ihmiseltä, joten ei yhtään yllätä, että hänen kanssaan ei haluta viettää aikaa.

Ap, otan vähän takaisin aikaisempaa vastaustani, olen se nainen, joka kertoi, ettei tykkää kyläilystä. Onhan se totta, ettei siihen kuole, jollei mene tuttavaperheen luokse kylään ja toden sanoakseni niillä kerroilla, kun olen sen tehnyt, on se ollut ihan kivaa. Myönnän, että olen liian hanakka luistelemaan näistä tilaisuuksista, koska olen luonteeltani syrjäänvetäytyvä ja yksinolemista tarvitseva. Mutta jos kuitenkin otan kutsun vastaan, teen sen sen vuoksi, että haluan tavata näitä ihmisiä ja koska puolisoni mielestäkin voi olla kiva, jos menen mukaan. Mutta en tee sitä sen takia, ettei meistä puhuttaisi, että onpa nuo kummallisia ja mikähän vika ja ongelma siellä on, kuka häpeää ketäkin jne. Onhan se nyt hyvänen aika kaikkien osapuolten etu ja ilo, että tapaamisissa on paikalla ihmisiä, jotka haluavat siellä olla siitä syystä, että nauttivat toistensa seurasta, ei esittelemässä avio-onnea ja perhe-elämää, ei pitämässä kulisseja pystyssä ja kenties selän takana puhumassa muista, jotka eivät ole paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa tämän keskustelun perusteella sietämättömältä ihmiseltä, joten ei yhtään yllätä, että hänen kanssaan ei haluta viettää aikaa.

Joo tosiaan sietämätöntä olla sun kanssa eri mieltä🤔

Vastaan vielä aloituksesi kysymykseen "Ei kiinnostusta tutustua puolison ystäviin?" Juuri näin. Mieheni on ihan oikeustoimikelpoinen järkevä ihminen ja luotan siihen, että hän osaa valita ystävänsä ihan  itse eikä sekaannu mihinkään huume- tai rikollisjengeihin. En siis katso tarpeelliseksi tutustua hänen ystäviinsä. Mulle riittää, mitä hän on ystävistään kertonut. Heihin tutustuminen ei toisi mun elämääni mitään lisäarvoa. 

- Nro 114

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletan että olet sittenkin ihan tosissasi, etkä vain provoile, joten selitän sinulle asiaa, sillä luulen tietäväni, mistä voi olla kyse. Olen nimittäin itse sellainen ihminen, etten mielelläni kyläile enkä kovin mielelläni kutsu ihmisiä meillekään. Puolisoni on toista maata, hänellä on laaja tuttavapiiri ja enemmän ystäviä kuin minulla ja hän myös kaipaa kanssakäymistä minua enemmän. Meillä on lapsia, heistä toinen on enemmän isäänsä tullut tässä asiassa ja toinen minuun. 

Mitä ongelmia tämä siis aiheuttaa perheessämme? No ei mitään. Minä olen nuorempana tehnyt enemmän asioita, joista en niin ole välittänyt, tai joista en ole suorastaan pitänyt, nyt vanhemmiten yhä vähemmän, vaan olen alkanut suoda itselleni oikeuden olla sellainen kuin olen. Tottakai minäkin käyn sukulaisten synttärit ja ystävien viiskymppiset (ollaan jo sen ikäisiä; että niitä on jo tiuhaan), mutta mitään illanistujaisia ja perheitten kylästelyjä en ole harrastanut enää vuosiin. En vain viihdy, en ole hyvää seuraa, en voisi lähteä aikaisemmin kotiin. Ystävät ja tuttavat tietävät millainen olen ja ihme kumma he silti pitävät minusta. Jotkut eivät tosin ole ehkä pitäneet ja yhteydenpito on heidän kanssaan jäänyt. Se on varmasti molemmin puolin ihan hyvä asia. 

Miten tämä sitten on vaikuttanut lapsiin? Ei heille ole koskaan tarvinnut selitellä, heistä ei ole tullut epäsosiaalisia sen takia, että minä en mene kylään. Eikä heiltä ole kyläpaikoissa kyselty, että missäs se äiti on. Ihmiset keskimäärin ymmärtävät aivan hyvin, että meitä on olemassa monenlaisia ihmisiä, itse asiassa kaikki me olemme omanlaisiamme. 

Siitä minä saattaisin vähän pahastua, jos minusta puhuttaisiin pahaa selän takana sen takia, etten tykkää käydä kylässä. Mutta onneksi sellaista ei ole tullut korviini. 

Korostan vielä, ettei tämä minun seurankartteluni johdu siitä, että inhoaisin tuttujani, kavereitani ja ystäviäni, eiväthän he olisi tuttujani, kavereitani tai ystäviäni. En vain halua kyläillä toisten kodeissa kuin hyvin harvoissa tilanteissa, minulle se ei ole mukavaa. Enkä näe syytä, että minun olisi muuta teeskenneltävä. 

Miltä tämä selitys kuulosti?

Ihan ymmärrettävää sikäli. Ainoa mikä jäi mietityttämään, miten voi olla ystäviä ylipäätään, jos heidänkään kanssa ei halua tavata? Miten sellaisiin ystäviin pidetään yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa tämän keskustelun perusteella sietämättömältä ihmiseltä, joten ei yhtään yllätä, että hänen kanssaan ei haluta viettää aikaa.

Joo tosiaan sietämätöntä olla sun kanssa eri mieltä🤔

Tätä keskustelua on 7 sivua ja käytännössä kaikki ovat kanssasi eri mieltä. Ehkäpä se kertoo jotain.

- eri

Mikä ongelma se on sinulle, ap, että kaverisi mies ei halua viettää aikaansa kanssanne?

Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että outoa se on. Ymmärrän, ettei aina tule mutta jos ei koskaan tule.

Epäkohteliasta ja omituista.

Vierailija kirjoitti:

Ap ihme vastauksia ja selittelyä olet tosiaan saanut, että tuollainen huono käytös ja eristäytyminen olisi jotenkin normaalia.

Omat vanhempani erosivat 30v liitosta isäni eristäytymisen vuoksi. Aina sai tapellen lähteä kylään, ja yritti keksiä milloin mitäkin ettei tarvitsisi lähteä.

Kyseessä eristäytyvä persoonallisuus.

Varmasti vaikea asia myös ystävällesi. Eihän tuo ole normaalia että tosiaan kategorisesti kieltäydytään kaikesta yhteisestä.

Tuskin nyt sentään KAIKESTA YHTEISESTÄ. Jos mies kieltäytyy jostain pariskuntatapaamisista tai mahdollisesti jonkun tai joidenkin tiettyjen ihmisten luona käymisestä, niin eihän se tarkoita, etteikö olisi mitään yhteistä. Jännä juttu, mutta itse en ole koskaan mieltänyt minun ja kumppanini yhteiseksi jutuksi jotain pariskuntatapaamisia tai sitä, jos käydään yhdessä jomman kumman kavereiden luona. Meille yhteisiä juttuja olivat yhteiset harrastukset, yhteiset keskustelut, yhteiset matkat, yhteinen ajanvietto ja keskustelut, yhdessä katsotut leffat, romanttiset hetket yhdessä... jne jne jne.

Älkää nyt sentään liioitelko tätäkään. Teille voi olla tärkeää kyläillä yhdessä, mutta koittakaa nyt ymmärtää, että se ei ole tärkeää kaikille muille - ei niille, jotka eivät halua kyläillä yhdessä, eikä heidän kumppaneilleen, joille asia on ok ja jotka eivät mieti eroa sen takia. On ihan ok erota, jos puolisoa häiritsee se, että toinen ei halua lähteä mukaan pariskuntaillallisille. Mutta koittakaa nyt ymmärtää, että kaikille sosiaalisille naisillekaan ei ole mikään ongelma, jos kumppani ei lähde jonnekin kavereiden illanviettoihin mukaan. Ehkä heille tuollainen ei ole niin olennainen asia suhteen kannalta.

Itselleni se olisi ihan se ja sama. Minusta on ihan ok mennä yhdessä tai sitten erikseen. Minulle tärkeintä olisi se, että meillä on oikeasti YHTEISTÄ aikaa KESKENÄMME. Se, mitä sinä muuna aikana tehdään, on aina sumplittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että outoa se on. Ymmärrän, ettei aina tule mutta jos ei koskaan tule.

Epäkohteliasta ja omituista.

Juu, tätä mieltä ovat muutkin ystävämme. Mutta toki emme ajattele pahaa ystävästämme, vaan tästä miehestä vain. Hän on saanut varmaan huonon kotikasvatuksen, ja ystävämme ei voi hänelle mitään.

Nimenomaan näin että ei koskaan tule. Suurin osa vastauksista selitelty sitä että on OK ettei joskus tule, mutta tässä tapauksessa eivät koskaan tule yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma se on sinulle, ap, että kaverisi mies ei halua viettää aikaansa kanssanne?

Onhan se nyt ihan älyttömän epäkohteliasta ja omituista, että jos kutsuu kaverinsa perheenä kylään, eikä tämän mies tule koskaan.

Jos kaverin oma perhe on kuitenkin kokonaisuudessaan paikalla.

Ihan se ja sama tykkääkö se mies ollenkaan vaimonsa kavereista mutta hyviin tapoihin kuuluu tulla mukaan edes joskus. Jos ei muuten niin edes vaimonsa takia, ettei vaimon kaverit ihmettele ja kuvittele ties mitä.

Kukaan ei vastannut miten kutsutaan YHTEISESTI 😂

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että outoa se on. Ymmärrän, ettei aina tule mutta jos ei koskaan tule.

Epäkohteliasta ja omituista.

Voihan se vähän omituista olla, mutta miksi ihmeessä antaa jonkun sinänsä vaarattoman ja haitattoman omituisuuden vaivata itseään? Ihmisillä voi olla kaikenlaisia outoja, hassuja ja erikoisia tapoja ja ominaisuuksia, ja niin kauan kuin niillä ei vahingoita muita tai itseäänkään, niin eikö ne periaatteessa ole ihan ok? Ehkä voitaisiin vaan hyväksyä, että kaikki asiat eivät aina mene oman normiston mukaan. Jos vaikka omasta mielestä pariskuntien kuuluu kyläillä yhdessä, ja sitten eteen tulee joku tällainen tapaus joka ei niin tee, niin eikö siihen voisi suhtautua vaan, että tuo nyt on tuollainen erilainen tyyppi. Ja vaikka haluaisin hänet mukaan niin se ei onnistu. Vähän samoin kuin ei ehkä ala-asteella päässytkään sen luokan suosituimman tytön kaveriksi tai yläasteella sen ihanan lukiolaispojan heilaksi. Niin nyt ei ehkä saa kutsuille yhden kaverin puolisoa. Elämä on sellaista. Kaikki jutut ei aina toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma se on sinulle, ap, että kaverisi mies ei halua viettää aikaansa kanssanne?

Onhan se nyt ihan älyttömän epäkohteliasta ja omituista, että jos kutsuu kaverinsa perheenä kylään, eikä tämän mies tule koskaan.

Jos kaverin oma perhe on kuitenkin kokonaisuudessaan paikalla.

Ihan se ja sama tykkääkö se mies ollenkaan vaimonsa kavereista mutta hyviin tapoihin kuuluu tulla mukaan edes joskus. Jos ei muuten niin edes vaimonsa takia, ettei vaimon kaverit ihmettele ja kuvittele ties mitä.

Juuri näin!

Akateemisissa ja hyvinkasvatetuissa perheissä tämä todella on hyvin epäkohteliasta aina hylätä kutsut.

On vähän eri asia että on estynyt koska on Afrikassa humanitäärisessä työssä tai tekemässä leikkausta Töölön sairaalassa tai tekemässä omaisensa saattohoitoa kuin se että ”ei jaksa tulla kun haluaa omaa aikaa tai esim on salilla” 😅

Oi aikoja, oi tapoja.

Ap haloo, kai nyt aikuiset ihmiset voivat ilman kummastelua päättää ihan itse mihin aikaansa käyttävät?

Erikoisempaa olisi jos kahvittelua inhoava velvollisuudentunnosta tai kohteliaisuudesta tulisi pönöttämään kyläpaikkaan ja ajattelisi koko ajan itsekseen: "...ei vittuuuu, olisinpa mielummin paikassa X tekemässä Y..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että outoa se on. Ymmärrän, ettei aina tule mutta jos ei koskaan tule.

Epäkohteliasta ja omituista.

Juu, tätä mieltä ovat muutkin ystävämme. Mutta toki emme ajattele pahaa ystävästämme, vaan tästä miehestä vain. Hän on saanut varmaan huonon kotikasvatuksen, ja ystävämme ei voi hänelle mitään.

Nimenomaan näin että ei koskaan tule. Suurin osa vastauksista selitelty sitä että on OK ettei joskus tule, mutta tässä tapauksessa eivät koskaan tule yhdessä.

Tai sitten sulla ja tällä miehellä ei ole yhtään mitään yhteistä. Ei ole olemassa mitään syytä, miksi teidän pitäisi viettää aikaanne yhdessä. Tai ehkä te molemmat olette vahvoja luonteita, mutta jokin asia tai ideologia elämässänne on niin törmäyskurssilla, että kohtaamisenne olisi yksinkertaisesti vain liian räjähdysherkkä. Ystäväsi tietää tämän ja sen vuoksi ei edes halua miestään mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että outoa se on. Ymmärrän, ettei aina tule mutta jos ei koskaan tule.

Epäkohteliasta ja omituista.

Voihan se vähän omituista olla, mutta miksi ihmeessä antaa jonkun sinänsä vaarattoman ja haitattoman omituisuuden vaivata itseään? Ihmisillä voi olla kaikenlaisia outoja, hassuja ja erikoisia tapoja ja ominaisuuksia, ja niin kauan kuin niillä ei vahingoita muita tai itseäänkään, niin eikö ne periaatteessa ole ihan ok? Ehkä voitaisiin vaan hyväksyä, että kaikki asiat eivät aina mene oman normiston mukaan. Jos vaikka omasta mielestä pariskuntien kuuluu kyläillä yhdessä, ja sitten eteen tulee joku tällainen tapaus joka ei niin tee, niin eikö siihen voisi suhtautua vaan, että tuo nyt on tuollainen erilainen tyyppi. Ja vaikka haluaisin hänet mukaan niin se ei onnistu. Vähän samoin kuin ei ehkä ala-asteella päässytkään sen luokan suosituimman tytön kaveriksi tai yläasteella sen ihanan lukiolaispojan heilaksi. Niin nyt ei ehkä saa kutsuille yhden kaverin puolisoa. Elämä on sellaista. Kaikki jutut ei aina toteudu.

Erilainen, tosi epäkohtelias tyyppi. Näin hänestä ajatellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia käytöstä. Ihmisillä on laajat tuttavapiirit (työkaverit, harrastuskaverit, vanhat ystävät, sukulaiset) ja muutenkin hektistä, aika on kortilla. Priorisointia, ja se on vain järkevää. Eiköhän heidänkin parisuhteensa nimenomaan hyödy siitä, että miehelläkin on joskus omaa aikaa!

Minäkin muuten pidän paljon tyttöjeniltoja. Ovat paljon hauskempia ja vapaamuotoisempia kuin pariskuntaillanistujaiset, ihmiset käyttäytyvät melko eri tavalla ilman puolisoitaan. Ja heidän kanssaan voi silloin keskustella eri asioista! Se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö minulla SAISI olla miespuolisia kavereita tai sitä, että jotenkin vihaisin kavereideni puolisoita. Mutta jos aikani on muutenkin rajallista, tottakai näen mieluummin ihmisiä, joiden kanssa olemme olleet ystäviä 30 vuotta.

”Eiköhän heidänkin parisuhteensa nimenomaan hyödy siitä, että miehelläkin on joskus omaa aikaa!”

Joskus?! Siis tarkoitat aina omaa aikaa.

Miten niin aina? Ap kuvaili, että ystävän mies lähtee lapsen kanssa pois kotoa silloin, kun äidin kaverit tulevat tyttöjeniltaan. Silloin taas vaimolla on omaa aikaa. Kuulostaa mielestäni ihan tasapainoiselta.