Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ongelma on kaverilla/ miehellään, kun eivät voi tulla koskaan kylään yhdessä?
29.12.2019 |
Kaveri n, 40v samoin miehensä. Kaikki illanistujaiset järjestetään heidän toimesta siten että on ”tyttöjen ilta” ja mies lähtee pois lapsen kanssa, ja vain naisia kutsutaan paikalle. Samoin syntymäpäivät, juhlapyhät, aina kutsu tulee vain minulle, ei miehelle tai koko perheellemme. Kun me kutsumme heitä kotiimme kylään, niin paikalle tulevat vain äiti ja poika ja tällä puolisolla, isällä on aina ”omaa aikaa” tai joku eri meno sovittuna 😃
Emme ole koskaan törmänneet tällaiseen aiemmin. Mistä on kyse? Erilliset elämät parisuhteessa? Ei kiinnostusta tutustua puolison ystäviin? Onko tämä huono tapa tältä mieheltä/ heiltä molemmilta, vai ihan joku käytöshäiriö, ettei suostu kyläilemään perheensä kanssa...?
Kommentit (403)
Itse et osaa lukea. Ap kirjoittaa 2.sivulla näin: "Tämä hänen/ heidän käytöksensä vaikuttaa negatiivisesti vain heihin, eli emme enää jatkossa kutsu heitä kun on niin vaikeaa.
Kiinnosti vaan tietää, miksi joku toimii näin. Uskon että puolisoaan tämä hävettää...
Kutsumme jatkossa sellaisia jotka tulevat koko perhe ☺️😌🤝👍"
Eli ei aio jatkossa kutsua kylään kaveriaan, koska koko perhe kieltäytyy tottelemasta ap:n mielihaluja. Sellainen" ystävä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia näyttää olevan ongelma vain ap:lle. Niin iso ongelma, että aikoo olla jatkossa näkemättä ystäväänsä. Eipä tainnut olla kovin tärkeä ysyävä ap:lle alunperinkaan, jos välien katkaisuun syyksi riittää se, että ystävän puoliso ei hypi ap:n pillin mukaan.
Mekään emme tee läheskään kaikkea yhdessä. Meillä on yhteinen kaveripiiri, jota näemme pariskuntana. Molemmilla on myös omat kaveriporukat, joita nähdään ilman puolisoa. Meillä kummallakin on ihan tarpeeksi kavereita, ei yksinkertaisesti kiinnosta eikä ehdi tutustua kaikkiin puolison tuttuihin. Sukulaisissa käymme välillä yhdessä ja välillä erikseen. Emme ole mitääm teinejä.
Mikään ei ole rasittavampaa kuin ihminen, joka menettää yksilöllisyytensä parisuhteessa. Miksi se puoliso pitää aina raahatta joka paikkaan? Sellaisten kanssa minulla on yhteydenpito hiipunut, kun ei ymmärretä että vanhoja kavereitaan haluaisi nähdä edes joskus ilman puolisoa/perhettäkin.
Aivan vääriä/ vääristeltyjä johtopäätöksiä, mm että Ap aikoisi olla jatkossa kokonaan näkemättä ystäväänsä. Onko sulla sisälukutaito/ luetun ymmärrys kunnossa? 🙂
Kirjoitat että _joskus_ nähtävä ilman puolisoa. Tässähän ihmetyttää se että aivan _aina_ järjestelevät kaiken ilman puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kutsutteko heidät koko perheenä? Jos ette, niin ehkä eivät siksi osaa lähteä yhdessä.
Meillä kyläillään paljon perheinä, myös itse teemme näin. Välillä meille tulee kavereitani, tai miehen kavereita.
Mutta esim. erään ihmisen juhlaan kutsu tuli vain meistä toiselle. No hän meni sitten sinne yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ai kyllä me ainakin vietetään! Ystävien (ystäväperheiden) kanssa matkataan Alpeilla tai aurinkorannoilla, ja Suomessa käydään ravintoloissa tai kokoonnutaan jonkun meistä kotona ihanan illallisen tai yhteisesti valmistetun brunssin merkeissä! 🍴🍾
Kuulostaa ihan kivalta, ja uskon, että teillä on tosi hauskaa. Toisaalta ihan yhtä kivalta kuulostaa se, että lomailee ja juhlii synttäreitä vain perheen kanssa. Pääasia, että jokainen löytää oman juttunsa.
Itse olen nyt vanhemmiten muuttunut enemmän ja enemmän sellaiseksi, että tykkään esim. matkustella lasteni kanssa (olen eronnut lasten isästä). Juhlapyhät vietetään yhdessä lasten ja heidän isänsä kanssa - meillä on hyvät välit, ja ero aikanaan sujui ilman riitoja. En itse kaipaa kaveriseuraa matkoille tai juhlapyhiin, mutta muuten näen kyllä kavereita mielellään. Mutta olen kyllä aina ollut sellainen, että viihdyn paljon itsekseni - jo lapsena ja nuorena jaksoin olla viikkokausia mökillä. Ja en edes ole mikään introvertti. Minulla on paljon kavereita ja viihdyn ihmistenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap on niin, ettette ole ystäväpariskuntanne top 10:ssa olevia ystäviä. Vaan, vain vaimo jaksaa viettää aikaa kanssanne, kun muualla vierailevat yhdessä.
Eihän me olla ystäväpariskuntia, kun tämä puoliso on aina luikkinut muualla.
Kaikki porukastamme tietävät että ”joku mies” tällä henkilöllä on, lapsen isä, mutta tosiaan eivät ole naimisissa, eivät kyläile tai tee mitään yhdessä. Varmaan aika erilliset elämät.
Kummasti ap:ta vastaan olevat mielipiteet saavat vain yhden alapeukun, ap:lta... Ei taida mennä kaaliin se, että käytöksessä ei ole mitään erityisen outoa ja että se on ihan normaalia, että ei kiinnosta tutustua kaikkiin puolison tuttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen ap:n kuvaama mies joka jättää suunnilleen 3/4 kahvittelureissuista väliin.
Pääosin siitä syystä, että näin 40+ ikäisenä tuntuu että vähäistä vapaa-aikaani en mielellään käytä asioihin jotka ovat minulle yhdentekeviä tai joista en saa mitään irti.
Perhekyläily jos mikä tuntuu niin ajan haaskaukselta kuin vain voi. Pullan mussutus ja tyhjän jauhaminen kahvipöydässä haaskaa käytännössä yhden vapaailtapäivän vessanpyttyyn.
Pullanmussutus ja tyhjänjauhaminen? Me ainakin syödään terveellisesti ja hyvin, myös ystävien kanssa. Lisäksi olemme kiinnostuneet heidän fiksuista ajatuksistaan ja jutuistaan, emme pidä sitä tyhjän jauhamisena. Ap
Mullakin on yksi tuollainen kaveri. En ole vielä keksinyt miksi hän miestään piilottelee.
Ensin ajattelin, että hän häpeää minua ja minun perhettäni. Sitten ajattelin, että jos hän häpeääkin miestään. Olen miehen muutaman kerran tavannut ja minusta hän vaikutti normaalille.
Mietin myös sitä vaihtoehtoa, että kaveri pelkäsi miehensä ihastuvan minuun mutta sekään ei ole ihan uskottavaa. En mä niiiin hyvännäköinen sentään ole. Enkä mielenkiintoinenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kutsutteko heidät koko perheenä? Jos ette, niin ehkä eivät siksi osaa lähteä yhdessä.
Meillä kyläillään paljon perheinä, myös itse teemme näin. Välillä meille tulee kavereitani, tai miehen kavereita.
Mutta esim. erään ihmisen juhlaan kutsu tuli vain meistä toiselle. No hän meni sitten sinne yksin.
Miten tarkalleen kutsutaan koko perheenä?
”Pääsettekö tulemaan la klo 18 meille syömään?”
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on yksi tuollainen kaveri. En ole vielä keksinyt miksi hän miestään piilottelee.
Ensin ajattelin, että hän häpeää minua ja minun perhettäni. Sitten ajattelin, että jos hän häpeääkin miestään. Olen miehen muutaman kerran tavannut ja minusta hän vaikutti normaalille.Mietin myös sitä vaihtoehtoa, että kaveri pelkäsi miehensä ihastuvan minuun mutta sekään ei ole ihan uskottavaa. En mä niiiin hyvännäköinen sentään ole. Enkä mielenkiintoinenkaan.
Hyviä pointteja. Voi olla myös tästä miehestä kiinni, että hän on vaikea luonne, ei vain suostu tulemaan. Uskon että nämä naiset tästä kärsivät (ja häpeävät myös).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen ap:n kuvaama mies joka jättää suunnilleen 3/4 kahvittelureissuista väliin.
Pääosin siitä syystä, että näin 40+ ikäisenä tuntuu että vähäistä vapaa-aikaani en mielellään käytä asioihin jotka ovat minulle yhdentekeviä tai joista en saa mitään irti.
Perhekyläily jos mikä tuntuu niin ajan haaskaukselta kuin vain voi. Pullan mussutus ja tyhjän jauhaminen kahvipöydässä haaskaa käytännössä yhden vapaailtapäivän vessanpyttyyn.
Pullanmussutus ja tyhjänjauhaminen? Me ainakin syödään terveellisesti ja hyvin, myös ystävien kanssa. Lisäksi olemme kiinnostuneet heidän fiksuista ajatuksistaan ja jutuistaan, emme pidä sitä tyhjän jauhamisena. Ap
Aivan sama, mitä te nieluunne työnnätte, mutta kyllä tuollainen kyläily vaan on pelkkää ajanhaaskausta, oli puheenaihe mikä hyvänsä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kutsutteko heidät koko perheenä? Jos ette, niin ehkä eivät siksi osaa lähteä yhdessä.
Meillä kyläillään paljon perheinä, myös itse teemme näin. Välillä meille tulee kavereitani, tai miehen kavereita.
Mutta esim. erään ihmisen juhlaan kutsu tuli vain meistä toiselle. No hän meni sitten sinne yksin.
Miten tarkalleen kutsutaan koko perheenä?
”Pääsettekö tulemaan la klo 18 meille syömään?”
Joo 😂 Sekä lisää siihen että katso että tällä kertaa ukkosi tulee myös, eikä keksi 1-2h kyläilyn ajaksi mitään muuta tärkeää ”ohjelmaa”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen ap:n kuvaama mies joka jättää suunnilleen 3/4 kahvittelureissuista väliin.
Pääosin siitä syystä, että näin 40+ ikäisenä tuntuu että vähäistä vapaa-aikaani en mielellään käytä asioihin jotka ovat minulle yhdentekeviä tai joista en saa mitään irti.
Perhekyläily jos mikä tuntuu niin ajan haaskaukselta kuin vain voi. Pullan mussutus ja tyhjän jauhaminen kahvipöydässä haaskaa käytännössä yhden vapaailtapäivän vessanpyttyyn.
Pullanmussutus ja tyhjänjauhaminen? Me ainakin syödään terveellisesti ja hyvin, myös ystävien kanssa. Lisäksi olemme kiinnostuneet heidän fiksuista ajatuksistaan ja jutuistaan, emme pidä sitä tyhjän jauhamisena. Ap
Aivan sama, mitä te nieluunne työnnätte, mutta kyllä tuollainen kyläily vaan on pelkkää ajanhaaskausta, oli puheenaihe mikä hyvänsä!
Onpas surullista. Eikö sulla ole ystäviä? Tämä surullinen malli & arrogantti asenteesi välittyy sitten sun lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen ap:n kuvaama mies joka jättää suunnilleen 3/4 kahvittelureissuista väliin.
Pääosin siitä syystä, että näin 40+ ikäisenä tuntuu että vähäistä vapaa-aikaani en mielellään käytä asioihin jotka ovat minulle yhdentekeviä tai joista en saa mitään irti.
Perhekyläily jos mikä tuntuu niin ajan haaskaukselta kuin vain voi. Pullan mussutus ja tyhjän jauhaminen kahvipöydässä haaskaa käytännössä yhden vapaailtapäivän vessanpyttyyn.
Pullanmussutus ja tyhjänjauhaminen? Me ainakin syödään terveellisesti ja hyvin, myös ystävien kanssa. Lisäksi olemme kiinnostuneet heidän fiksuista ajatuksistaan ja jutuistaan, emme pidä sitä tyhjän jauhamisena. Ap
Mä vähän luulen, että sun ystäviesi puolisotkin ovat kiinnostuneita hyvin samanlaisista asioista kuin sinäkin. Sen vuoksi susta on mielenkiintoista kuunnella heidän juttujaan. Mun mieheni kaverit taas ovat kiinnostuneita ihan erilaisista asioista kuin minä. Juuri sen vuoksi pidän tärkeänä, että miehelläni on nämä kaverit. Heidän kanssaan hän voi puhua metsästyksestä, kalastuksesta, eräretkeilystä yms, koska hän myös tekee em asioita omien kavereidensa eikä minun kanssani. Meillä on miehen kanssa myös asioita, joista olemme molemmat kiinnostuneita (esim matkustelu, liikunta). Niitä teemme yhdessä ja niistä puhumme toistemme kanssa. Omat ystäväni taas ovat kiinnostuneet mm kulttuurista yms. Mieheni ei ole kiinnostunut kuvataiteista, musiikista, teatterista yms. Käyn näissä tapahtumissa ystävieni kanssa ja myös keskustelen niistä ystävieni kanssa.
Jos lähtisin miehen mukaan tapaamaan hänen kavereitaan, en jaksaisi kuunnella heidän juttujaaan kovin kauaa. Just se pakollinen 1,5-2 tuntia ja sitten kiittäisin kohteliaasti jä lähtisimme kotiin. Mutta kun mies menee yksin, hän voi olla kavereidensa kanssa just niin kauan kuin heillä juttua riittää. Ihan sama tilanne omien kavereideni suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kokemusta tälläisistä miehistä, isäni sekä mieheni. Ovat introverttejä, epäsosiaalisia, ujojakin, viihtyvät parhaitten omissa oloissaan. Omia sukulaisia tapaavat ns. veitsi kurkulla. Isäni muuttui kylläkin seuralliseksi saatuaan dementian.
Jos on tullut kavereitten kanssa puheeksi että voi kun olisi kivaa saada tavata vaikka pariskunnittain, niin sanon heti että ei tule tapahtumaan, unohtakaa.
Ap, veikkaanpa että täsdä saattaa olla jotain tällästä taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta tälläisistä miehistä, isäni sekä mieheni. Ovat introverttejä, epäsosiaalisia, ujojakin, viihtyvät parhaitten omissa oloissaan. Omia sukulaisia tapaavat ns. veitsi kurkulla. Isäni muuttui kylläkin seuralliseksi saatuaan dementian.
Jos on tullut kavereitten kanssa puheeksi että voi kun olisi kivaa saada tavata vaikka pariskunnittain, niin sanon heti että ei tule tapahtumaan, unohtakaa.
Ap, veikkaanpa että täsdä saattaa olla jotain tällästä taustalla.
Mun veli on kans tällainen. Hänen kans se on ihan käytöshäiriö, puolisonsa on kertonut että kärsii kun eivät kyläile koskaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kutsutteko heidät koko perheenä? Jos ette, niin ehkä eivät siksi osaa lähteä yhdessä.
Meillä kyläillään paljon perheinä, myös itse teemme näin. Välillä meille tulee kavereitani, tai miehen kavereita.
Mutta esim. erään ihmisen juhlaan kutsu tuli vain meistä toiselle. No hän meni sitten sinne yksin.
Miten tarkalleen kutsutaan koko perheenä?
”Pääsettekö tulemaan la klo 18 meille syömään?”
Joo 😂 Sekä lisää siihen että katso että tällä kertaa ukkosi tulee myös, eikä keksi 1-2h kyläilyn ajaksi mitään muuta tärkeää ”ohjelmaa”
Pistä se ukkosi ruotuun ja tulemaan kylään kun kutsutaan🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta tälläisistä miehistä, isäni sekä mieheni. Ovat introverttejä, epäsosiaalisia, ujojakin, viihtyvät parhaitten omissa oloissaan. Omia sukulaisia tapaavat ns. veitsi kurkulla. Isäni muuttui kylläkin seuralliseksi saatuaan dementian.
Jos on tullut kavereitten kanssa puheeksi että voi kun olisi kivaa saada tavata vaikka pariskunnittain, niin sanon heti että ei tule tapahtumaan, unohtakaa.
Ap, veikkaanpa että täsdä saattaa olla jotain tällästä taustalla.
Oma mieheni on tällainen, ja itsekin jollain tasolla. Kerran pari vuodessa "pakotan" sosiaalisiin tapaamisiin, muuten hyväksyn että tilanteet ovat hänelle haastavia. Sama toimii vähän pienemmässä mittakaavassa toisinkin päin, itse usein valitsen mieluummin koko-illan kuin illanistujaiset miehen kavereiden luona.
Kaikki eivät tarvitse ja halua niin paljon sosiaalista kanssakäymistä. Toki taustalla voi olla myös ettei pidä tietyistä ihmisistä, mielenkiinnon kohteet ei kohtaa tai on vähän rankempi elämänvaihe meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta tälläisistä miehistä, isäni sekä mieheni. Ovat introverttejä, epäsosiaalisia, ujojakin, viihtyvät parhaitten omissa oloissaan. Omia sukulaisia tapaavat ns. veitsi kurkulla. Isäni muuttui kylläkin seuralliseksi saatuaan dementian.
Jos on tullut kavereitten kanssa puheeksi että voi kun olisi kivaa saada tavata vaikka pariskunnittain, niin sanon heti että ei tule tapahtumaan, unohtakaa.
Ap, veikkaanpa että täsdä saattaa olla jotain tällästä taustalla.
Ap ihme vastauksia ja selittelyä olet tosiaan saanut, että tuollainen huono käytös ja eristäytyminen olisi jotenkin normaalia.
Omat vanhempani erosivat 30v liitosta isäni eristäytymisen vuoksi. Aina sai tapellen lähteä kylään, ja yritti keksiä milloin mitäkin ettei tarvitsisi lähteä.
Kyseessä eristäytyvä persoonallisuus.
Varmasti vaikea asia myös ystävällesi. Eihän tuo ole normaalia että tosiaan kategorisesti kieltäydytään kaikesta yhteisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen ap:n kuvaama mies joka jättää suunnilleen 3/4 kahvittelureissuista väliin.
Pääosin siitä syystä, että näin 40+ ikäisenä tuntuu että vähäistä vapaa-aikaani en mielellään käytä asioihin jotka ovat minulle yhdentekeviä tai joista en saa mitään irti.
Perhekyläily jos mikä tuntuu niin ajan haaskaukselta kuin vain voi. Pullan mussutus ja tyhjän jauhaminen kahvipöydässä haaskaa käytännössä yhden vapaailtapäivän vessanpyttyyn.
Pullanmussutus ja tyhjänjauhaminen? Me ainakin syödään terveellisesti ja hyvin, myös ystävien kanssa. Lisäksi olemme kiinnostuneet heidän fiksuista ajatuksistaan ja jutuistaan, emme pidä sitä tyhjän jauhamisena. Ap
Syökää, kiinnostukaa ja keskustelkaa toki, jos haluatte.
Mutta älkää olko niin ylimielisiä, että kuvittelette kaikkien pitävän tästä samaisesta ajanvietteestä.
Kaikki kuitenkin ollaan olemassa rajallinen aika, niin lienee parempi että jokainen käyttää aikansa itselle mieluisiin asioihin.
Alue: Aihe vapaa
Oletpas huonokäytöksinen. Sääliksi käy perhettäsi.