Olisitko nyt kuolleena jos ei olisi nykylääketiedettä?

En usko, että itse olisin kuollut, mutta isäni olisi kuollut alle viisikymppisenä.

Todennäköisesti taaperona kurkkuuni jumittuneeseen vierasesineeseen tai koululaisena pahan astman ja allergioiden heikentämänä hiipunut pois. Ja toki jos rokotuksia ei olisi varmasti olisin saanut jonkun taudin joka olisi korjannut pois.

Noin 10 vuotta sitten todettuun kilpirauhasen vajaatoimintaan olisin tähän mennessä kyllä kuollut jo.

Olisin luultavasti hengissä, ellei sitten joku tulehdus olisi vienyt mennessään. Mutta tulevaisuudessa en selviäisi, koska tulen tarvitsemaan dialyysiä ja elinsiirron. Jos olisin sairastunut jo vauvana ja tarvinut uuden munuaisen jo silloin, olisin kuollut. 80-luvun alkupuolella ei vielä tehty munuaisensiirtoja lapsille Suomessa. 

Olisin kuollut syntyessäni, ja samalla olisi lähtenyt myös äitini tuonpuoleiseen.

Vanhempani tuskin eläisivät joten kuinka minä eläisin?

Munaistulehdus parikymppisenä, olisin varmaan siihen kuollut jos en olisi herännyt kuumehorkasta yöllä ja hommautunuy lähimpään sairaalaan. Päivystyksrn "luukulla" mittasivat kumeen, oli n. 41°C, en muista tarkkaan.

Myös nyt kolme vuotias lapseni olisi kuollut munuaissairauteen. Tämä sairaus on loppuelämän ja nyt vaatinut kaksi leikkausta muutaman kk sisään ja niitä on tulossa useita lisää...

Olisin joko kuollut, tai vähintään jalkapuoli, paha tulehdus iski vasempaan jalkaan muutama vuosi takaperin, antibioottikuuri auttoi

Olisin ehkä minä tai poikani kuollut synnytykseen, minulla on ahdas lantio. Sektio pelasti. Viimeistään 47-veenä olisin kuollut, sairastin aika pahan keuhkokuumeen ja olin pitkään toipilas. Ilman antibioottia olisin vainaa.

Olisin kuollut jo synnytyksessä.

Olisin ehkä kuollut lapsena sairastamaani munuaisaltaan tulehduksen, joka hoidettiin iv-antibiooteilla, tai johonkin niistä lukuisista virtsatieinfektioista, jotka eivät, kiitos antibioottien, koskaan edenneet korkeammalle. Toki tätä ennen olisin jo kuollut syntymääni. Omat synnytykset sitä vastoin olisivat sujuneet ilman lääketieteen apua

Vierailija kirjoitti:

Olisin kuollut 31-vuotiaana synnytykseen, samoin vauva. Ballonkikäynnistys aiheutti karsean kohtuinfektion. Mutta ilman nykylääketiedettä synnytystäni tuskin olisi käynnistetty, ja olisin todennäköisesti revennyt pahasti ison vauvan synnytyksessä. Vauva olisi ehkä ok, kun heitä kai väkipakolla vaikka painettiin ulos. Ja tuskin olisin ollut 31-vuotias ensisynnyttäjä synnyttämässä 4500 grammaista lasta, vaan jokin 18-vuotias max. 3000 grammaista.

Saahan näitä miettiä.

Ballonkikäynnistys minullakin aiheutti kohtutulehduksen josta 400crp. Epäonnistui vielä kun ei vain mahtunut laskeutumaan vaikka lantio halkesi.

Heikkoa ovat tekoa ihmiset.

Monet eaimet elavat luonnossa helposti yli 100 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Heikkoa ovat tekoa ihmiset.

Monet eaimet elavat luonnossa helposti yli 100 vuotta.

Useampi laji kuolee alle 5v kuin elää helposti yli 100v...

Joo, olisin syntynyt kuolleena. Tai siis kilon palasina. Tai sitten olisin tappanut äitinikin.

Ellen olisi kuollut palovammoihini 3-vuotiaana, olisin elossa mutta toivoisin olevani kuollut. Ilman migreenin estolääkitystä olisin nimittäin  pimeän huoneen vanki ja paloarvet päälle.  Minusta ei olisi auttamaan talon töissä, enkä pääsisi naimisiin. Olisin takahuoneen synkkä salaisuus.

Olen 53 vuotias mies, olen aikas varma, että eläisin edelleen ihan ilman uusia lääketieteitä.

Tuhkarokko minussa oli lapsena, ja sen muistan jopa itse. Siihen aikaan ei rokotettu. Ei se mikään kummoinen tauti ollut. Sen jalkeen ei ole ollut flunssia ja keuhkoputkentulehduksia kummempia, ja nekin ovat vähentyneet. Antibiootteja olen syonyt, mutta varmasti olisin hengissä ilman niitäkin. Ai niin. parikymmentä vuotta sitten sain aikuisiässä vesirokon, ei sekään ollut kovin ihmeellinen asia. Herätti kyllä hilpeyttä. Ylt ympäriinsä oli kellukoita ja naama hetken päästä täynnä arpia, jotka kyllä aika pian katosivat lähes kokonaan. Otsaan on jäänyt pari pientä monttua, kun raavin, vaikka tietysti ei olisi pitänyt. En muista paljonko ihan tarkasti oli saikkua, mutta sekään ei ollut juuri viikkoa pidempään.

Kumpikaan vanhemmistani ei taas toisaalta elä lääketieteestä huolimatta.

Aitini oli hyvin terve, kunnes juuri ennen eläkeikäänsä sai haimasyovän. Otettiin auki, ja laitettiin kiinni, ja sanottiin, ettei voi tehdä mitään.  Siitä kun jäi sairaslomalle meni puoli vuotta ja oli poissa. Toisaalta totta puhuakseni hän kyllä eli tuohon ikään siksi, että juuri 1950-luvulla oli keksitty hyvä lääke tuberkuloosiin, Aidillä olis se 1950 luvulla. 3. asteen keuhkotuberkuloosi, mutta se siis parani täysin.

Isäni eli kotona 89 vuotiaaksi, ja koska hänessä ei ollut ikinä mitään pitkaaikaissairautta, ihan lievää verenpainetta lukuun ottamatta, olen sitä mieltä että olisi voinut tuon ikäiseksi elää joka tapauksessa. Sai lopulta Tia-kohtauksen, ja siitä seurasi loppu noin vuodessa. Hän oli syntynyt 1914, 8 lapsiseen perheeseen, ettei oikein voi rokotuksia tai sektioitakaan kehuskella. 

Todennäköisesti olisin kuollut ainakin pari kertaa (umpilisäkkeen tulehdus ja keihkokuume).

Vierailija kirjoitti:

Heikkoa ovat tekoa ihmiset.

Monet eaimet elavat luonnossa helposti yli 100 vuotta.

Kilpikonna, ja papukaija elävat helposti yli 100 vuotta ilman lääketiedettä,

Sinivalas keskimäärin 80-90 vuotta.

Ja kamelikin helposti 50-60 vuotta.

Hiiri puolestaan elää noin nelisen vuotta.

Lääketieteestä olisi siis ilmeisesti eniten apua esimerkiksi hiirelle, jos tavoitellaan useampien vuosien ikäennustetta. Eiko niin :D

Olisin myös kuollut synnytyksen jälkeiseen runsaaseen verenvuotoon.

Tai sitten olisin ehkä jo kuollut nuorempana angiinaan tai pahaan virtsarakontulehdukseen.