Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Minulla oli suolitukos munakoiso-kesäkurpitsalasagnesta johtuen. tk-lääkäri määräsi lavallisen vanukkaita. Olisittepa nähneet Prisman kassan ilmeen, kun s-etukortin sijasta tarjosin sv-korttia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli suolitukos munakoiso-kesäkurpitsalasagnesta johtuen. tk-lääkäri määräsi lavallisen vanukkaita. Olisittepa nähneet Prisman kassan ilmeen, kun s-etukortin sijasta tarjosin sv-korttia.

Suolitukoksesta joutuu sairaalaan, usein jopa leikkaussaliin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli suolitukos munakoiso-kesäkurpitsalasagnesta johtuen. tk-lääkäri määräsi lavallisen vanukkaita. Olisittepa nähneet Prisman kassan ilmeen, kun s-etukortin sijasta tarjosin sv-korttia.

Suolitukoksesta joutuu sairaalaan, usein jopa leikkaussaliin.

Vierailija kirjoitti:

Rautaaaa kirjoitti:

Menin tk-lääkärin vastaanotolle väsymyksen ja heikotuksen takia. Pyysin labralähetteen ferritiinin mittaukseen, ja tulos oli 33.

Lääkärin mukaan ei ole raudanpuutetta eikä siihen viittaavia oireita (paitsi että mulla on KAIKKI oireet mitä raudanpuutteessa on kuvailtu, annoin näistä lääkärille ihan käsinkirjoitetun listankin), diagnoosina väsymys ja huonovointisuus.

Nyt sit vaan ollaan ja ihmetellään ja yritetään työttömänä säästää rahaa yksityisen lääkärin käynteihin, näiden oireiden takia olen työkyvytön, mutta nämähä onki pelkästään vaan korvien välissä, ei todellisia oireita lääkäreiden mukaan.

Ärsyttävää, että näinkin yleinen vaiva jää hoitamatta, kun julkisen puolen lääkärit eivät suostu myöntämään että Suomessa ON raudanpuutteisia ihmisiä. Eiku ai niin, suurin osahan on naisia, eli naisten sairaus eli ei tämmöstä ole olemassakaan.

Mikset mennyt apteekkiin ostamaan rautatabletteja?

Eikö kaikki puutostilatkin pitäisi hoitaa lääkärin valvonnassa? Ettei tule yliannostustakaan tms.? Jossain ketjussa aiemmin ainakin painotettiin, että mitään ei saisi tehdä ilman lääkärin valvontaa, kun joissain tapauksissa ilmeisesti omin päin rautalisän käyttökin voi olla jopa haitaksi, mistä varoiteltiin. Kummasti muuttuu mielipiteet taas, kun jollain raudanpuutetta, mikä ilmeisesti näkyy vain matalana ferritiininä, ja "hyökätään kimppuun", teki niin tai näin.

- Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautaaaa kirjoitti:

Menin tk-lääkärin vastaanotolle väsymyksen ja heikotuksen takia. Pyysin labralähetteen ferritiinin mittaukseen, ja tulos oli 33.

Lääkärin mukaan ei ole raudanpuutetta eikä siihen viittaavia oireita (paitsi että mulla on KAIKKI oireet mitä raudanpuutteessa on kuvailtu, annoin näistä lääkärille ihan käsinkirjoitetun listankin), diagnoosina väsymys ja huonovointisuus.

Nyt sit vaan ollaan ja ihmetellään ja yritetään työttömänä säästää rahaa yksityisen lääkärin käynteihin, näiden oireiden takia olen työkyvytön, mutta nämähä onki pelkästään vaan korvien välissä, ei todellisia oireita lääkäreiden mukaan.

Ärsyttävää, että näinkin yleinen vaiva jää hoitamatta, kun julkisen puolen lääkärit eivät suostu myöntämään että Suomessa ON raudanpuutteisia ihmisiä. Eiku ai niin, suurin osahan on naisia, eli naisten sairaus eli ei tämmöstä ole olemassakaan.

Mikset mennyt apteekkiin ostamaan rautatabletteja?

Eikö kaikki puutostilatkin pitäisi hoitaa lääkärin valvonnassa? Ettei tule yliannostustakaan tms.? Jossain ketjussa aiemmin ainakin painotettiin, että mitään ei saisi tehdä ilman lääkärin valvontaa, kun joissain tapauksissa ilmeisesti omin päin rautalisän käyttökin voi olla jopa haitaksi, mistä varoiteltiin. Kummasti muuttuu mielipiteet taas, kun jollain raudanpuutetta, mikä ilmeisesti näkyy vain matalana ferritiininä, ja "hyökätään kimppuun", teki niin tai näin.

- Eri[/quote

Fertiili-ikäisillä naisilla joilla esim hieman tavallista runsaammat kuukautiset, voi useinkin olla raudanpuutetta varsinkin jos siihen liittyy jokin hörhö niukasti rautaa sisältävä dietti ja sitä voi kyllä aivan mainiosti hoitaa ottamalla muutaman kerran vuodessa kuurin rautatabletteja. Pahasti vaan haiskahtaa, että tässä(kin) tapauksessa havitellaan suoneenannettavaa rautaa joka on niin trendikästä. Eikös se salkkaritähtönenkin kehunut sitä saaneensa. Se ei kyllä ole mikään yleinen raudanpuutteen hoito. Siihen eivät resurssit riittäisi, se vaatii osastoseurantaa. Riskit eivät ole suuret, mutta muutama siihen aina kuoleekin. Miksi käytettäisiin tällaista hoitoa kun vain aivan murto-osassa suunkautta annettu rauta ei imeydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40-vuotias ja vasta nyt talouteni on siinä kunnossa, että voin ilman rahahuolia käytä yksityisellä. Minulla ei ole julkiselta puolelta oikeastaan yhtäkään onnistunutta diagnoosia vaivoistani ja se on minusta jokseenkin hälyttävää.

Omista kokemuksistani järkyttävin on ehkä se, että kaaduttuani laskettelurinteessä pahasti ja loukattuani selkäni terveyskeskuslääkäri suositteli vain lepoa. Onneksi hakeuduin yksityiselle koska röntgenkuvista selvisi, että niskarankani oli murtunut ja että pienempikin kaatuminen olisi voinut johtaa halvaantumiseen.

Kun korona-aikana terveydenhuoltohenkilöstö on (erityisesti julkisella puolella) itkenyt osakseen sääliä, en kokemusteni perusteella voi toivoa muuta kuin sitä, että jokainen julkisella puolella työskentelvä kuolee koronaan. Ainoastaan uskomatonta työhön leipiintyneisyyttä sekä puhdasta välinpitämättömyttä olen julkisessa terveydenhuollossa asioidessani kokenut.

Verosaaliin  kanssa on toinen motivaattio kun veroja rohmutessa.

Jos vaaditaan, että jokainen vamma ja sairaus diagnosoidaan välittömästi oikein, voidaan koko terveydenhoito lopettaa. Vääriä diagnooseja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yksittäisiä tarinoita on turha kertoa. Jokaista julkisen puolen väärää diagnoosia kohden pystyn luettelemaan vähintään yhden väärän diagnoosin privaattipuolelta. Ala ei ole maailman yksinkertaisin.

Ihme vähättelyä taas. Ymmärrätkö, että nämä väärät diagnoosit ja mahdollisesti niiden peittelyt (tai muut ristiriidat, väärintulkinnat, epäselvyydet, epätyypilliset oireet, testauksen epävarmuudet, testaamattomuus), saattavat vammauttaa ihmisen vaikka loppuelämäkseen (talous menee, ihmissuhteet jne.), niin ei ole kyllä ihan pikkujuttu. Monet asiat varmasti korjaantuisivatkin matkan varrella, mutta se vaatisi aitoa myöntämistä, että "hei, nyt mekin tehtiin virhe, mutta korjataan tämä asia". Mutta niin kauan, kun nämä asiat enemmän tai vähemmän painetaan villaisella asenteella, että "näitähän sattuu", niin oppimista ei varsinaisesti pääse tapahtumaan. Vai olisitko itse mielelläsi se, jolle kävisi näin, ja mitään ei millään saa oikaistua, ja elämä olisi vain yhtä kärsimystä ja ihmettelyä, miksi näin tapahtuu? Elämäsi ja terveytesi olisi pilalla?

En minä puhunut mistään virheitten tai väärien diagnoosien peittelystä. Pointti oli se, että kun potilas menee terveyskeskukseen valittamaan jotain vaivaa ei tk-lääkärillä ole samanlaisia resursseja selvittää oikeaa diagnoosia  kun sitten myöhemmin erikoissairaanhoidossa.  Toisaalta kaikki paikat tukkeutuvat jos potilas automaattisesti lähetetään erityispolille tai jokaisesta vihlaisusta määrätään magneettikuvaus.

Näinollen vakaviakaan tauteja ei aina välittömästi millään pystytä diagnosoimaan.

Tässä tilanteessa varmasti auttaisi, että asiakasta kuunneltaisiin. Kyllä kai nyt ihminen itse tuntee omassa kropassaan, jos jotain vakavampaa mahdollisesti on. Ja "pienetkin" asiat voivat kasvaa isoiksi ja pitkittyä/kroonistua, kun ei ajoissa hoideta kunnolla. Joissain tapauksissa ihminen voi myös tietää, kun on jollekin altistunut tai jostain tartunnan saanut, niin kyllä sitäkin pitäisi uskoa. Tässä voi tulla mukaan epätyypilliset oireet ja testaamisten ongelmat.

Ja joissain tapauksissahan diagnoosit ovat viivästyneet kymmeniäkin vuosia (jokukin oli miltei vanhusikäiseksi istunut pyörätuolissa, kun väärä diagnoosi ja väärät lääkkeet, mutta kun oikea diagnoosi tuli ja oikeat lääkkeet, alkoi taas kävellä (tapahtui kylläkin ulkomailla, mistä uutisoitiinkin)). Kyllä näissäkin tapauksissa diagnoosien viivästymiseen on mennyt aivan liian paljon vuosia. Ja kaikki tällainen aiheuttaa paljonkin inhimillistä kärsimystä, eli olisihan se kiva, että kenellekään ei tällaista kävisi, niin useampi olisi paremmassa asemassakin elämässä. Ei vain ne tietyt ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautaaaa kirjoitti:

Menin tk-lääkärin vastaanotolle väsymyksen ja heikotuksen takia. Pyysin labralähetteen ferritiinin mittaukseen, ja tulos oli 33.

Lääkärin mukaan ei ole raudanpuutetta eikä siihen viittaavia oireita (paitsi että mulla on KAIKKI oireet mitä raudanpuutteessa on kuvailtu, annoin näistä lääkärille ihan käsinkirjoitetun listankin), diagnoosina väsymys ja huonovointisuus.

Nyt sit vaan ollaan ja ihmetellään ja yritetään työttömänä säästää rahaa yksityisen lääkärin käynteihin, näiden oireiden takia olen työkyvytön, mutta nämähä onki pelkästään vaan korvien välissä, ei todellisia oireita lääkäreiden mukaan.

Ärsyttävää, että näinkin yleinen vaiva jää hoitamatta, kun julkisen puolen lääkärit eivät suostu myöntämään että Suomessa ON raudanpuutteisia ihmisiä. Eiku ai niin, suurin osahan on naisia, eli naisten sairaus eli ei tämmöstä ole olemassakaan.

Mikset mennyt apteekkiin ostamaan rautatabletteja?

Eikö kaikki puutostilatkin pitäisi hoitaa lääkärin valvonnassa? Ettei tule yliannostustakaan tms.? Jossain ketjussa aiemmin ainakin painotettiin, että mitään ei saisi tehdä ilman lääkärin valvontaa, kun joissain tapauksissa ilmeisesti omin päin rautalisän käyttökin voi olla jopa haitaksi, mistä varoiteltiin. Kummasti muuttuu mielipiteet taas, kun jollain raudanpuutetta, mikä ilmeisesti näkyy vain matalana ferritiininä, ja "hyökätään kimppuun", teki niin tai näin.

- Eri[/quote

Fertiili-ikäisillä naisilla joilla esim hieman tavallista runsaammat kuukautiset, voi useinkin olla raudanpuutetta varsinkin jos siihen liittyy jokin hörhö niukasti rautaa sisältävä dietti ja sitä voi kyllä aivan mainiosti hoitaa ottamalla muutaman kerran vuodessa kuurin rautatabletteja. Pahasti vaan haiskahtaa, että tässä(kin) tapauksessa havitellaan suoneenannettavaa rautaa joka on niin trendikästä. Eikös se salkkaritähtönenkin kehunut sitä saaneensa. Se ei kyllä ole mikään yleinen raudanpuutteen hoito. Siihen eivät resurssit riittäisi, se vaatii osastoseurantaa. Riskit eivät ole suuret, mutta muutama siihen aina kuoleekin. Miksi käytettäisiin tällaista hoitoa kun vain aivan murto-osassa suunkautta annettu rauta ei imeydy.

Eri jatkaa: mistä tiedät, että juuri tässä tapauksessa haviteltaisiin suonensisäistä hoitoa? Pelkkä "haiskahdushan" on pelkkä oletus, ei mikään fakta. Ja mistä sitä tietää, että onko vai ei sitä imeytymisongelmaa, jos asiaa ei edes tutkita? Ehkä myös ihminen itse voi vähän aavistella, onko sitä imeytymisongelmaa vai ei.

Muutenkin ehkä ei pitäisi ennakko-oletusten perusteella alkaa kohtelemaan jotakuta toista tietyllä tavalla, kun voi väärässäkin olla. Kyllä sekin on aika ikävää toisen kohtelua.

"Kyllä kai nyt ihminen tuntee kropassaan jos jotain vakavaa on"

Olen toiminut nuorempana terveyskeskuksessakin ja voin vakuuttaa ettei se ihan noin yksinkertaista ole. Hankalia oireita on hyvinkin monella ilman, että koskaan löytyy mitään. Missään ei ole sellaisia resursseja että välittömästi lähdettäisiin magneettikuvauksia määräämään vaikka potilasta tutkittaessa ei mitään todeta.

Sitten toki 30 vuoden kuluttua voi ilmaantua syöpä ja potilas on tyytyväinen: "minähän sanoin, että jotain vakavaa on".

Tällä hetkellä vastaanotoilla on varsin tavallista, että vaaditaan suoneenannettavaa rautaa.

ED kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.

Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?

Eläinlääkärit. Sen lisäksi eläinlääkäreiden on usein selitettävä potilaiden omistajille, miksi diagnoosiin pääsemistä edellyttävät tutkimukset maksavat, kun omistajat ovat tottuneet ilmaisiin ihmispuolen palveluihin. Eläimille ei ole kela-korvausta, eläinlääkärilaskuista menee 24 % veroa ja monet eläinlääkärit tekee töitä varastotyöntekijän palkalla "rakkaudesta lajiin".

Ihmiset ovat niin tottuneita siihen, että lääkärikäynnit ihmispuolella ovat ilmaisia/lähes ilmaisia, etteivät suostu maksamaan eläintensä hoidosta sitä rahaa, mitä eläinklinikalla itsellä siihen menee. Lisäksi ei tunnuta ymmärrettävän, että joskus diagnoosiin pääsemiseksi voi joutua tekemään useita eri tutkimuksia, että oikea diagnoosi saadaan esille, näin on etenkin silloin, kun oireet ovat hyvin epäspesifit. Sitten kun on klinikalla a tehty alustavat tutkimukset, eikä diagnoosiin ole vielä päästy, omistaja menee klinikalle b, jossa tehdään jatkotutkimukset ja saatetaan päästä diagnoosiin. Omistaja vetää johtopäätöksen, että klinikka a oli epäpätevä, koska b klinikalla päästiin diagnoosiin "nopeammin". No tottakai päästiin, koska klinikalla b oli käytössä myös a:ssa tehtyjen tutkimusten tulokset.

Jos  ihmiset vain tietäisivät, miten paljon yhteiskunta ihmispuolella maksaa esim. kuvantamistutkimuksista heidän puolestaan, niin eivät ehkä ihmettelisi eläinlääkärillä miten koira rtg- tai uä- kuvaus maksaa sen mitä se maksaa. Ne koneet ja siihen kuvantamiseen käytetty työaika ei ole ilmaisia! Nykyisillä klinikkamaksuilla eläinlääkärit tulevat hädin tuskin itsekään toimeen. Jostain meidänkin on se elanto saatava, että on rahaa ostaa ruokaa ja maksaa asuminen. Eläimet ovat luksusta, niitä ei ole kenenkään pakko omistaa, joten jos hankit eläimen ja haluat sitä hoidattaa eläinlääkärillä, niin se maksaa eikä valtio sitä tue.

Ne jotka puhuu ikävästi lääkäreistä/eläinlääkäreistä niin tervetuloa itse kokeilemaan ammatissa toimimista, ensi vuoden pääsykokeisiin ehtii vielä hyvin lukemaan ja nopeasti se 6 vuotta yliopistossa menee diagnostiikkaan perehtyessä!

Totta muuten. Hankin kissan, ja useamman kerran on pitänyt olla valmis maksamaan satoja euroja silmää räpäyttämättä jos on ollut sairastumista ja kuvata on pitänyt. Maksan myös mielihyvin veroja siitä hyvästä, että olen itse joutunut useita kertoja röntgeniin, magneettikuviin ja muihin vastaaviin jotka ovat tulleet maksamaan yhteiskunnalle maltaita.

Selkeät laiminlyönnit eivät ole hyväksyttäviä, mutta diagnoosit perustuvat olettamuksiin, ja lääkärit ovat vain ihmisiä.

Sari! Sama juttu minulla, crps2 ja nyt vuosien jälkeen pyörätuolissa invalidina. Ei aloitettu, ymmärretty sairautta tarpeeksi ajoissa.

Miehellä oli ripuli, ja hän meni sen takia lääkärin vastaanotolle. Lääkäri määräsi lääkkeen, mies haki lääkkeen apteekista ja nautti sen.

Jonkun ajan takia lääkäri soitti miehelle ja sanoi, että on tapahtunut erehdys. Hän olikin vahingossa määrännyt masennuslääkettä ripulilääkkeen sijaan. Mies vastasi: "Sepä selittääkin kaiken. Minä jo ihmettelinkin, miten on mahdollista, että on paskat housussa, mutta ei vituta yhtään."

Kävin 2 viikon aikana 4 kertaa lääkärillä kuumeen, alaselän kipujen ja virtsaamisongelmien takia. Joka kerta vastaus, että selkä jumissa, buranaa ja liikuntaa. Ei muuta.

Sen 2 viikon jälkeen kun menin sen neljännen kerran 39 asteen kuumeessa oksentaen ja hirveissä kivuissa otille ottivat viimeinkin crp:t ja virtsanäytteen. Tulehdusarvot olivat yli 600 ja dg munuaisaltaan tulehdus. Tästä eteenpäin sitten menikin 3 viikkoa sairaalassa suonensisäisellä antibiootilla ja seurannassa, kun olivat huolissaan että munuaiset menneet p*ksi diagnoosin viivyttämisen takia. 

Toinen oli viisurin poisto, missä tapahtui hoitovirhe. Hammas jouduttiin leikkaamaan ja poraamaan. Leikkauskuoppaan oli jäänyt hermonpala ja luunsiruja. Voitte kuvitella tuskan parin viikon päästä, kun leuka mätänee ja hermosärky on sanoin kuvaamaton... hyi hitto, en edes halua muistella. Teki mieli leikata pää irti. Ja tämänkin takia kävin leikkauksen jälkeen kaksi kertaa toimenpiteen jälkeen, lisää panacodia ja "kuuluu asiaan", haava on siisti. No joo oli, mutta sen alla leuka mätäni. Hyi hemmetti kun ne kairasi sitä kuollutta kudosta ulos leukaluusta blöööörgghh. 

Nykyään vain yksityiselle jos ei työterveyden kautta voi hoitaa, oli vaiva mikä tahansa.

Hoidon eriarvoisuus on muuten ihan järkyttävää. Minulla on veljen kanssa sama sairaus joka on minulla pahempana ja edennyt siihen että joudun olemaan paljon pois töistä. Veli on päässyt kunnon hoitoputkeen, käynyt esim kuvauksissa (magneetti yms) kymmeniä kertoja ja saa tehokkaita biologisia lääkkeitä, jatkuva hoitokontakti erikoissairaanhoitoon. Jatkuvia tutkimuksia, kokeita ja tilan seuraamista.

Itse pääsin kerran käymään polilla, sain lääkkeen ja jatkohoito terveyskeskuksessa. Lääke ei sopinut minulle, olin sille allerginen. Lääke vaihdettiin lääkärin mukaan ”turhaan” koska se ei tule auttamaan eikä sille vastetta ollutkaan. Tämän jälkeen en saanut edes lääkitystä. Kertaakaan ei ole kuvattu mistään.

Sama kuin ystävä sairastui masennukseen. Sai lääkkeen ja pääsi terveyskeskuksen terapiaan. Terapeutti perui aikoja jatkuvasti ja lopulta ei edes vastannut yhteydenottoihin ja kun vihdoin sai toista kautta yhteyden, oli lähtenyt työpaikasta pois eikä saanut toista terapeuttia. Käyntejä toteutui 2 kertaa.

Ystävän mies sairastui myöhemmin myös masennukseen, pääsi psykiatrisen Polin asiakkaaksi jossa kokonainen tiimi alkoi hoitamaan. He kävivät myös perheen kotona kartoittamassa tilannetta, tukeeko vaino toipumista jne. Hoitokontakti ollut nyt vuosia, saa lääkäriin yhteyden saman päivän aikana ja viikottaiset terapiat.

Kertokaa joku miksi toinen saa erittäin hyvää hoitoa ja toinen ei saa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Hoidon eriarvoisuus on muuten ihan järkyttävää. Minulla on veljen kanssa sama sairaus joka on minulla pahempana ja edennyt siihen että joudun olemaan paljon pois töistä. Veli on päässyt kunnon hoitoputkeen, käynyt esim kuvauksissa (magneetti yms) kymmeniä kertoja ja saa tehokkaita biologisia lääkkeitä, jatkuva hoitokontakti erikoissairaanhoitoon. Jatkuvia tutkimuksia, kokeita ja tilan seuraamista.

Itse pääsin kerran käymään polilla, sain lääkkeen ja jatkohoito terveyskeskuksessa. Lääke ei sopinut minulle, olin sille allerginen. Lääke vaihdettiin lääkärin mukaan ”turhaan” koska se ei tule auttamaan eikä sille vastetta ollutkaan. Tämän jälkeen en saanut edes lääkitystä. Kertaakaan ei ole kuvattu mistään.

Sama kuin ystävä sairastui masennukseen. Sai lääkkeen ja pääsi terveyskeskuksen terapiaan. Terapeutti perui aikoja jatkuvasti ja lopulta ei edes vastannut yhteydenottoihin ja kun vihdoin sai toista kautta yhteyden, oli lähtenyt työpaikasta pois eikä saanut toista terapeuttia. Käyntejä toteutui 2 kertaa.

Ystävän mies sairastui myöhemmin myös masennukseen, pääsi psykiatrisen Polin asiakkaaksi jossa kokonainen tiimi alkoi hoitamaan. He kävivät myös perheen kotona kartoittamassa tilannetta, tukeeko vaino toipumista jne. Hoitokontakti ollut nyt vuosia, saa lääkäriin yhteyden saman päivän aikana ja viikottaiset terapiat.

Kertokaa joku miksi toinen saa erittäin hyvää hoitoa ja toinen ei saa mitään?

Valitettavasti es taitaa aika usein olla ihan kiinni siitä, kenen vastaanotolle joutuu/pääsee. Paskoja lääkäreitä on sekä julkisella että yksityisellä puolella, ja joskus käy myös ihan vain huono tuuri. Ne lääkäritkin kun ovat vain ihmisiä ja siten he tekevät virheitä ennemmin tai myöhemmin, halusi tai ei. 

Miehellä välilevynpullistuma, kipu oli niin kova että kerran töissä kun joutui tekeen yhtäkkisen liikkeen niin taju pois. Muutamanki kerran petipotilaana, söi jäätävät määrät buranaa, konttimalla vessaan ym. Lääkäri sanoi että venähdys. Kerran taas lääkärille, olikin keikkalääkäri joka diagnosoi pullistuman ennenku mies ehti tuoliin istua. Kävelystä kuulemma näki. Pääsi kuvaan, sai hyvät ohjeet miten pullistuman kans voi elää (esim.välttää kiertoliikettä), nyt ei oo enää vaivannut vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

  Tällä palstalla on lähinnä naisia. Tietysti olen ollut työelämässä, suurimman osan aikuisikääni, mutta alle yksivuotiaan lapsen äidit harvemmin käyvät töissä (itse kävin kolme kuukautta kun mies käytti isyyslomiaan), ja kyllä siinä ehtii kokea terveyskeskuksen jännyydet.

 Kuten tiedämme, raskauden aikana verenpaineet tippuvat, joten neuvolalääkäri *kieltäytyi* uskomasta että verenpaineeni ovat normaalisti mielipuolisen korkeat. Tämä siitä huolimatta että elämäntapojeni ja painoni perusteella epäiltiin mittausvirhettä -ei pitäisi voida olla korkeaa verenpainetta. Vaan kun on. Raskauden aikana verenpaine kuitenkin tippui kuin lehmän häntä, eli kohdallani normaaliksi. Lääkäri suuttui kun väitin että on se normaalisti korkea vaikka juuri nyt en lääkkeitä syökään, ja perui verenpainelääkitykseni reseptin. (Lääke ei ollut sikiölle vaarallinen, sen selvitin Teratologisen tietokeskuksen kanssa). 

  En jaksanut heti lääkäriin hakemaan uutta synnytettyäni joten kun lopulta raahauduin terveyskeskukseen, hoitaja otti paineet, kalpeni, ja kysyi miksen ollut lääkityksellä ja haluaisinko sairaalaan. Selitin mitä tapahtui, hän haki uuden reseptin heti ja suositteli että kävisin apteekissa ihan heti, ja vasta sitten ilmoittaisin hengenvaarallisesta hoitovirheestä.

  En halua olla seksistinen, mutta en ole ihan varma että mieslääkärien pitäisi saada hoitaa odottavia äitejä tai nuoria äitejä. Muitakin oli, huipennuksena miespuolinen synnytyslääkäri "ei tuon pitäisi sattua, ole hiljaa". Onneksi vuoro vaihtui ja pääsin hänestä. Ja onneksi tänä vuonna voi jo ajatella työterveyteen palaamista.

Miesten ei pidä saada olla gynekologeja tai synnytys -ja naistentaudeissa. Täysin asiatonta.

Ei ollut Tk-lääkäri, vaan työterveyslääkäri. Selkäni oli  tosi kipeä ja aivan krampissa koko ukko. Sanoin, ettei meinaa sukkia saada aamulla jalkaan.

Antoi yhden päivän saikkua ja sanoi, että laita sukat jalkaan jo illalla. 

 ööh. Entäs kengät? Kumppareilla töihin?

Huomasin herätessä tississäni punkin ja koska käteni oli kipsissä soitin tk:hon, sain ajan parin tunnin päähän. Ihan lääkärille, vaikka hoitajakin olisi varmaan riittänyt..  lääkärin ensi sanat olivat  että onko se nyt varmasti punkki, eikä luomi? Olin aika hämmentynyt koska kai nyt olisin huomannut ison luomen tississä jo aikaisemmin! Lääkäri hymähteli että katsotaan nyt sitä "punkkia", heittomerkin oikein kuuli äänestä ja kun kiemursin vaivalloisesti itseni paidasta  ulos niin lääkäri hämmästyneenä, että no puutiainenhan se.

Työterveyslääkäristä sai lihasjäykkyyteen ja niskajumiin aina särkylääkettä, lihasrelaksanttia ja EHKÄ yhden tai max kolme kertaa hierontaa. Tämä oli yleisesti tiedossa kaikilla töissä. Kaikki tekivät liikaa töitä ja siitähän ne jumit tulevat ja samoin kaikki olisivat mieluiten halunneet hierontaa. Kukaan ei halunnut saikkua ja kipulääkkeitä.

Kun sain lihasrelaksantista hirveän olon päätin kustantaa hieronnat itse. Vielä tehokkaammaksi huomasin pienillä painoilla kotona tekemäni lihaskuntoharjoitukset; niskalihakset, selkälihakset, olkapäät, kädet. Jos täällä on joku liikaa töitä painava jonka pää ei enää käänny niin homma 1, 3 ja 5 kg käsipainot ja treenaa. Lihakset lämpiävät, lymfa- ja verenkierto elpyy, ongelmat poistuvat. Eikä tarvitse syödä kipulääkkeitä ja muita. Eikä työnantajalle tule kuluja käytännössä melko turhasta työterveyspalvelusta.