Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet
itse sain refluksioireisiin burana-kuurin. Ibuprofeeni on muuten yksi refluksitaudin aiheuttajista.
Kommentit (2561)
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja vasta nyt talouteni on siinä kunnossa, että voin ilman rahahuolia käytä yksityisellä. Minulla ei ole julkiselta puolelta oikeastaan yhtäkään onnistunutta diagnoosia vaivoistani ja se on minusta jokseenkin hälyttävää.
Omista kokemuksistani järkyttävin on ehkä se, että kaaduttuani laskettelurinteessä pahasti ja loukattuani selkäni terveyskeskuslääkäri suositteli vain lepoa. Onneksi hakeuduin yksityiselle koska röntgenkuvista selvisi, että niskarankani oli murtunut ja että pienempikin kaatuminen olisi voinut johtaa halvaantumiseen.
Kun korona-aikana terveydenhuoltohenkilöstö on (erityisesti julkisella puolella) itkenyt osakseen sääliä, en kokemusteni perusteella voi toivoa muuta kuin sitä, että jokainen julkisella puolella työskentelvä kuolee koronaan. Ainoastaan uskomatonta työhön leipiintyneisyyttä sekä puhdasta välinpitämättömyttä olen julkisessa terveydenhuollossa asioidessani kokenut.
Verosaaliin kanssa on toinen motivaattio kun veroja rohmutessa.
Jos vaaditaan, että jokainen vamma ja sairaus diagnosoidaan välittömästi oikein, voidaan koko terveydenhoito lopettaa. Vääriä diagnooseja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yksittäisiä tarinoita on turha kertoa. Jokaista julkisen puolen väärää diagnoosia kohden pystyn luettelemaan vähintään yhden väärän diagnoosin privaattipuolelta. Ala ei ole maailman yksinkertaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja vasta nyt talouteni on siinä kunnossa, että voin ilman rahahuolia käytä yksityisellä. Minulla ei ole julkiselta puolelta oikeastaan yhtäkään onnistunutta diagnoosia vaivoistani ja se on minusta jokseenkin hälyttävää.
Omista kokemuksistani järkyttävin on ehkä se, että kaaduttuani laskettelurinteessä pahasti ja loukattuani selkäni terveyskeskuslääkäri suositteli vain lepoa. Onneksi hakeuduin yksityiselle koska röntgenkuvista selvisi, että niskarankani oli murtunut ja että pienempikin kaatuminen olisi voinut johtaa halvaantumiseen.
Kun korona-aikana terveydenhuoltohenkilöstö on (erityisesti julkisella puolella) itkenyt osakseen sääliä, en kokemusteni perusteella voi toivoa muuta kuin sitä, että jokainen julkisella puolella työskentelvä kuolee koronaan. Ainoastaan uskomatonta työhön leipiintyneisyyttä sekä puhdasta välinpitämättömyttä olen julkisessa terveydenhuollossa asioidessani kokenut.
Verosaaliin kanssa on toinen motivaattio kun veroja rohmutessa.
Jos vaaditaan, että jokainen vamma ja sairaus diagnosoidaan välittömästi oikein, voidaan koko terveydenhoito lopettaa. Vääriä diagnooseja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yksittäisiä tarinoita on turha kertoa. Jokaista julkisen puolen väärää diagnoosia kohden pystyn luettelemaan vähintään yhden väärän diagnoosin privaattipuolelta. Ala ei ole maailman yksinkertaisin.
Ihme vähättelyä taas. Ymmärrätkö, että nämä väärät diagnoosit ja mahdollisesti niiden peittelyt (tai muut ristiriidat, väärintulkinnat, epäselvyydet, epätyypilliset oireet, testauksen epävarmuudet, testaamattomuus), saattavat vammauttaa ihmisen vaikka loppuelämäkseen (talous menee, ihmissuhteet jne.), niin ei ole kyllä ihan pikkujuttu. Monet asiat varmasti korjaantuisivatkin matkan varrella, mutta se vaatisi aitoa myöntämistä, että "hei, nyt mekin tehtiin virhe, mutta korjataan tämä asia". Mutta niin kauan, kun nämä asiat enemmän tai vähemmän painetaan villaisella asenteella, että "näitähän sattuu", niin oppimista ei varsinaisesti pääse tapahtumaan. Vai olisitko itse mielelläsi se, jolle kävisi näin, ja mitään ei millään saa oikaistua, ja elämä olisi vain yhtä kärsimystä ja ihmettelyä, miksi näin tapahtuu? Elämäsi ja terveytesi olisi pilalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja vasta nyt talouteni on siinä kunnossa, että voin ilman rahahuolia käytä yksityisellä. Minulla ei ole julkiselta puolelta oikeastaan yhtäkään onnistunutta diagnoosia vaivoistani ja se on minusta jokseenkin hälyttävää.
Omista kokemuksistani järkyttävin on ehkä se, että kaaduttuani laskettelurinteessä pahasti ja loukattuani selkäni terveyskeskuslääkäri suositteli vain lepoa. Onneksi hakeuduin yksityiselle koska röntgenkuvista selvisi, että niskarankani oli murtunut ja että pienempikin kaatuminen olisi voinut johtaa halvaantumiseen.
Kun korona-aikana terveydenhuoltohenkilöstö on (erityisesti julkisella puolella) itkenyt osakseen sääliä, en kokemusteni perusteella voi toivoa muuta kuin sitä, että jokainen julkisella puolella työskentelvä kuolee koronaan. Ainoastaan uskomatonta työhön leipiintyneisyyttä sekä puhdasta välinpitämättömyttä olen julkisessa terveydenhuollossa asioidessani kokenut.
Verosaaliin kanssa on toinen motivaattio kun veroja rohmutessa.
Jos vaaditaan, että jokainen vamma ja sairaus diagnosoidaan välittömästi oikein, voidaan koko terveydenhoito lopettaa. Vääriä diagnooseja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yksittäisiä tarinoita on turha kertoa. Jokaista julkisen puolen väärää diagnoosia kohden pystyn luettelemaan vähintään yhden väärän diagnoosin privaattipuolelta. Ala ei ole maailman yksinkertaisin.
Ihme vähättelyä taas. Ymmärrätkö, että nämä väärät diagnoosit ja mahdollisesti niiden peittelyt (tai muut ristiriidat, väärintulkinnat, epäselvyydet, epätyypilliset oireet, testauksen epävarmuudet, testaamattomuus), saattavat vammauttaa ihmisen vaikka loppuelämäkseen (talous menee, ihmissuhteet jne.), niin ei ole kyllä ihan pikkujuttu. Monet asiat varmasti korjaantuisivatkin matkan varrella, mutta se vaatisi aitoa myöntämistä, että "hei, nyt mekin tehtiin virhe, mutta korjataan tämä asia". Mutta niin kauan, kun nämä asiat enemmän tai vähemmän painetaan villaisella asenteella, että "näitähän sattuu", niin oppimista ei varsinaisesti pääse tapahtumaan. Vai olisitko itse mielelläsi se, jolle kävisi näin, ja mitään ei millään saa oikaistua, ja elämä olisi vain yhtä kärsimystä ja ihmettelyä, miksi näin tapahtuu? Elämäsi ja terveytesi olisi pilalla?
Puhumattakaan siitä, että v. 2018 uutisoitiin, että 400 - 1700 ihmistä kuolee vuosittain hoitovirheisiin. Tuskin kukaan haluaisi olla yksi heistä? Jokaisen elämän ja terveyden tulisi olla arvokas.
Menin tk-lääkärin vastaanotolle väsymyksen ja heikotuksen takia. Pyysin labralähetteen ferritiinin mittaukseen, ja tulos oli 33.
Lääkärin mukaan ei ole raudanpuutetta eikä siihen viittaavia oireita (paitsi että mulla on KAIKKI oireet mitä raudanpuutteessa on kuvailtu, annoin näistä lääkärille ihan käsinkirjoitetun listankin), diagnoosina väsymys ja huonovointisuus.
Nyt sit vaan ollaan ja ihmetellään ja yritetään työttömänä säästää rahaa yksityisen lääkärin käynteihin, näiden oireiden takia olen työkyvytön, mutta nämähä onki pelkästään vaan korvien välissä, ei todellisia oireita lääkäreiden mukaan.
Ärsyttävää, että näinkin yleinen vaiva jää hoitamatta, kun julkisen puolen lääkärit eivät suostu myöntämään että Suomessa ON raudanpuutteisia ihmisiä. Eiku ai niin, suurin osahan on naisia, eli naisten sairaus eli ei tämmöstä ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja vasta nyt talouteni on siinä kunnossa, että voin ilman rahahuolia käytä yksityisellä. Minulla ei ole julkiselta puolelta oikeastaan yhtäkään onnistunutta diagnoosia vaivoistani ja se on minusta jokseenkin hälyttävää.
Omista kokemuksistani järkyttävin on ehkä se, että kaaduttuani laskettelurinteessä pahasti ja loukattuani selkäni terveyskeskuslääkäri suositteli vain lepoa. Onneksi hakeuduin yksityiselle koska röntgenkuvista selvisi, että niskarankani oli murtunut ja että pienempikin kaatuminen olisi voinut johtaa halvaantumiseen.
Kun korona-aikana terveydenhuoltohenkilöstö on (erityisesti julkisella puolella) itkenyt osakseen sääliä, en kokemusteni perusteella voi toivoa muuta kuin sitä, että jokainen julkisella puolella työskentelvä kuolee koronaan. Ainoastaan uskomatonta työhön leipiintyneisyyttä sekä puhdasta välinpitämättömyttä olen julkisessa terveydenhuollossa asioidessani kokenut.
Verosaaliin kanssa on toinen motivaattio kun veroja rohmutessa.
Jos vaaditaan, että jokainen vamma ja sairaus diagnosoidaan välittömästi oikein, voidaan koko terveydenhoito lopettaa. Vääriä diagnooseja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yksittäisiä tarinoita on turha kertoa. Jokaista julkisen puolen väärää diagnoosia kohden pystyn luettelemaan vähintään yhden väärän diagnoosin privaattipuolelta. Ala ei ole maailman yksinkertaisin.
Ihme vähättelyä taas. Ymmärrätkö, että nämä väärät diagnoosit ja mahdollisesti niiden peittelyt (tai muut ristiriidat, väärintulkinnat, epäselvyydet, epätyypilliset oireet, testauksen epävarmuudet, testaamattomuus), saattavat vammauttaa ihmisen vaikka loppuelämäkseen (talous menee, ihmissuhteet jne.), niin ei ole kyllä ihan pikkujuttu. Monet asiat varmasti korjaantuisivatkin matkan varrella, mutta se vaatisi aitoa myöntämistä, että "hei, nyt mekin tehtiin virhe, mutta korjataan tämä asia". Mutta niin kauan, kun nämä asiat enemmän tai vähemmän painetaan villaisella asenteella, että "näitähän sattuu", niin oppimista ei varsinaisesti pääse tapahtumaan. Vai olisitko itse mielelläsi se, jolle kävisi näin, ja mitään ei millään saa oikaistua, ja elämä olisi vain yhtä kärsimystä ja ihmettelyä, miksi näin tapahtuu? Elämäsi ja terveytesi olisi pilalla?
En minä puhunut mistään virheitten tai väärien diagnoosien peittelystä. Pointti oli se, että kun potilas menee terveyskeskukseen valittamaan jotain vaivaa ei tk-lääkärillä ole samanlaisia resursseja selvittää oikeaa diagnoosia kun sitten myöhemmin erikoissairaanhoidossa. Toisaalta kaikki paikat tukkeutuvat jos potilas automaattisesti lähetetään erityispolille tai jokaisesta vihlaisusta määrätään magneettikuvaus.
Näinollen vakaviakaan tauteja ei aina välittömästi millään pystytä diagnosoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rautaaaa kirjoitti:
Menin tk-lääkärin vastaanotolle väsymyksen ja heikotuksen takia. Pyysin labralähetteen ferritiinin mittaukseen, ja tulos oli 33.
Lääkärin mukaan ei ole raudanpuutetta eikä siihen viittaavia oireita (paitsi että mulla on KAIKKI oireet mitä raudanpuutteessa on kuvailtu, annoin näistä lääkärille ihan käsinkirjoitetun listankin), diagnoosina väsymys ja huonovointisuus.
Nyt sit vaan ollaan ja ihmetellään ja yritetään työttömänä säästää rahaa yksityisen lääkärin käynteihin, näiden oireiden takia olen työkyvytön, mutta nämähä onki pelkästään vaan korvien välissä, ei todellisia oireita lääkäreiden mukaan.
Ärsyttävää, että näinkin yleinen vaiva jää hoitamatta, kun julkisen puolen lääkärit eivät suostu myöntämään että Suomessa ON raudanpuutteisia ihmisiä. Eiku ai niin, suurin osahan on naisia, eli naisten sairaus eli ei tämmöstä ole olemassakaan.
Mikset mennyt apteekkiin ostamaan rautatabletteja?
Rautaaaa kirjoitti:
Menin tk-lääkärin vastaanotolle väsymyksen ja heikotuksen takia. Pyysin labralähetteen ferritiinin mittaukseen, ja tulos oli 33.
Lääkärin mukaan ei ole raudanpuutetta eikä siihen viittaavia oireita (paitsi että mulla on KAIKKI oireet mitä raudanpuutteessa on kuvailtu, annoin näistä lääkärille ihan käsinkirjoitetun listankin), diagnoosina väsymys ja huonovointisuus.
Nyt sit vaan ollaan ja ihmetellään ja yritetään työttömänä säästää rahaa yksityisen lääkärin käynteihin, näiden oireiden takia olen työkyvytön, mutta nämähä onki pelkästään vaan korvien välissä, ei todellisia oireita lääkäreiden mukaan.
Ärsyttävää, että näinkin yleinen vaiva jää hoitamatta, kun julkisen puolen lääkärit eivät suostu myöntämään että Suomessa ON raudanpuutteisia ihmisiä. Eiku ai niin, suurin osahan on naisia, eli naisten sairaus eli ei tämmöstä ole olemassakaan.
Mikset vaan itse käy ostamassa rautalisää, esimerkiksi apteekista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli vain hassu kysymys:
Ekassa raskaudessa sain raskauden lopussa angiinan, jonka vuoksi menin lääkäriin. Lääkäri kysyi, että olenko töissä. Kerroin olevani äitiyslomalla, jonka aloitin 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa.
-Oliko siihen jokin erityinen syy?
Hän kysyi, koska halusi tietää tarvitsetko sairauslomaa.
Et tajunnut pointtia. Hän kysyi, oliko siihen jokin erityinen syy, että jäin äitiyslomalle 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Tuo oli kummallinen kysymys sikäli, koska äitiyslomalle jäädään normaalisti juuri tuolloin eikä siihen tarvita erityistä syytä.
No juurihan sinä kirjoitit hänen kysyneen, että oletko töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa se arvostelu tai en vastaa enää mihinkään kysymyksiin.
-tk lääkäri, Porvoo
eikö totuutta saa sanoa lääkäreistä, miksi,
ei tänne ihmiset huvikseen kirjoita, ainakaan kaikki,
nykyään ei totuutta saa sanoa kenestäkään, eikä mistään, kumma juttu
Lääkäreiden ego on tunnetusti herkkä. Esim. potilas ei saa itse arvailla, mikä häntä mahtaa vaivata. Lääkäri ei sitten vasitenkaan enää ota oireita tosissaan. (tuo Porvoon lääkärin kommenttikin vahvistaa tämän lääkärin etiikalle sopimattoman reaktion) Koska hänen pitää saada itse tehdä diagnoosi. Eihän sitä potilas voi tunnistaa omasta kehostaan, miltä hänestä tuntuu. Se pitää lukea lääkärikirjasta.
- Menin lääkäriin sydänoireiden vuoksi, olin varma että juuri sydän oireili. En olisi saanut sanoa sitä. Lääkäri totesi, että on astma tai mielenterveysongelma. Lääkäri ei kuitenkaan määrännyt mielenterveyshoitoon tai lääkettä astmaan, koska tiesi, ettei siitä ollut oikeasti kyse.
Kunhan kiukkuili egonsa takia, koska itse sanoin, mistä oireet johtuvat.
Nuo potilaiden itsensä esittämät diagnoosit ovat ikäviä. Sanotaan että minulla on sappivaivaa, mutta lääkärin kysyessä ei haluta tarkentaa, millaisia oireita, vaan toistetaan vaan sitä sappivaivaa (oli sydäninfarkti). Toinen oli varma, että hänellä on virtsatulehdus, eikä taaskaan kertonut oireitaan, kuin oikein kaivelemalla. Ei ollut virtsatulehdus, oli divertikuliitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ööö kirjoitti:
Rautaaaa kirjoitti:
Menin tk-lääkärin vastaanotolle väsymyksen ja heikotuksen takia. Pyysin labralähetteen ferritiinin mittaukseen, ja tulos oli 33.
Lääkärin mukaan ei ole raudanpuutetta eikä siihen viittaavia oireita (paitsi että mulla on KAIKKI oireet mitä raudanpuutteessa on kuvailtu, annoin näistä lääkärille ihan käsinkirjoitetun listankin), diagnoosina väsymys ja huonovointisuus.
Nyt sit vaan ollaan ja ihmetellään ja yritetään työttömänä säästää rahaa yksityisen lääkärin käynteihin, näiden oireiden takia olen työkyvytön, mutta nämähä onki pelkästään vaan korvien välissä, ei todellisia oireita lääkäreiden mukaan.
Ärsyttävää, että näinkin yleinen vaiva jää hoitamatta, kun julkisen puolen lääkärit eivät suostu myöntämään että Suomessa ON raudanpuutteisia ihmisiä. Eiku ai niin, suurin osahan on naisia, eli naisten sairaus eli ei tämmöstä ole olemassakaan.Mikset vaan itse käy ostamassa rautalisää, esimerkiksi apteekista?
Nokun sitä pitää!!! saada suoneen, se on nyt muotia. Monen sadan euron paukku, ja rautainfuusioon liittyy aina anafylaksiariski.
Vierailija kirjoitti:
Missis kirjoitti:
Ihme ulinaa koko ketju! Etteko tajua, että samat lääkärit ne siellä "privapuolella" ovat töissä kuin terveyskeskuksissa.
Minä olen aina käyttänyt julkisen puolen terveydenhoitopalveluita, ja parempaa ei voisi olla. Hoitoon pääsee nopeasti, lääkärit ovat päteviä ja kivoja, olen käynyt samalla oma lääkärillä yli kymmenen vuotta. Kun olen tarvinnut esim leikkaushoitoa, se on järjestynyt ihan hoitotakuun sisällä.
Hammaslääkärissäkään en ole koskaan käynyt yksityisellä. Saan aina ajan hoitoon, tarkastukset pitää varata ajoissa, mutta vaikka paikka irtoaa, päivystykseen pääsee. Katson että olen maksanut reilusti veroja monta vuosikymmentä, joten käytän juuri sitä mikä minulle kuuluu. Olisi aivan älytöntä maksaa jotakin yksityistä terveysvakuutusta, vaikka hyvin olisin voinut sen tehdä.Etkö ole koskaan ollut työelämässä? En ole lapsuuden jälkeen käyttänyt julkista terveydenhuoltoa koska työterveys. En maksa erikseen mitään omaa terveysvakuutusta sitä varten.
Kiitos kysymästä, olen ollut ja olen edelleenkin. Kuten tuossa yllä sanon, olen maksanut runsaasti veroja useiden vuosikymmenten ajan. Olin yli kymmenen vuotta erinomaisen työterveydenhuollon piirissä. Olihan se ihan ok, mutta hammaslääkärissä kävin silloinkin kunnallisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin reisiluun avomurtuman takia tk:hon. Sairaanhoitaja diagnosoi minulla keskilievän masennuksen ja tinnituksen. En päässyt lääkärille lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Menin reisiluun avomurtuman takia tk:hon. Sairaanhoitaja diagnosoi minulla keskilievän masennuksen ja tinnituksen. En päässyt lääkärille lainkaan.
Jep. Tuollaista just aina siellä. Kaverilla kävi ihan samoin tai paremmin, koska ne laitto laastarin ja sano et ota ihan rauhallisesti pari päivää. Sillä on keliakia, että ehkä siksi tuli hoitoa. Itse ajoi arvauskeskuksesta kotiin. Eniten harmitti kaveri kertoi, että sai pysäköintisakot samalla reissulla, kun kesti niin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin reisiluun avomurtuman takia tk:hon. Sairaanhoitaja diagnosoi minulla keskilievän masennuksen ja tinnituksen. En päässyt lääkärille lainkaan.
Hiukan vaikea uskoa tuota tarinaa tai sitten oli oma syysi. Olisit vaan näyttänyt sen avomurtuman niin takuulla olisit lääkärin vastaanotolle päässyt.
Tällä palstalla on lähinnä naisia. Tietysti olen ollut työelämässä, suurimman osan aikuisikääni, mutta alle yksivuotiaan lapsen äidit harvemmin käyvät töissä (itse kävin kolme kuukautta kun mies käytti isyyslomiaan), ja kyllä siinä ehtii kokea terveyskeskuksen jännyydet.
Kuten tiedämme, raskauden aikana verenpaineet tippuvat, joten neuvolalääkäri *kieltäytyi* uskomasta että verenpaineeni ovat normaalisti mielipuolisen korkeat. Tämä siitä huolimatta että elämäntapojeni ja painoni perusteella epäiltiin mittausvirhettä -ei pitäisi voida olla korkeaa verenpainetta. Vaan kun on. Raskauden aikana verenpaine kuitenkin tippui kuin lehmän häntä, eli kohdallani normaaliksi. Lääkäri suuttui kun väitin että on se normaalisti korkea vaikka juuri nyt en lääkkeitä syökään, ja perui verenpainelääkitykseni reseptin. (Lääke ei ollut sikiölle vaarallinen, sen selvitin Teratologisen tietokeskuksen kanssa).
En jaksanut heti lääkäriin hakemaan uutta synnytettyäni joten kun lopulta raahauduin terveyskeskukseen, hoitaja otti paineet, kalpeni, ja kysyi miksen ollut lääkityksellä ja haluaisinko sairaalaan. Selitin mitä tapahtui, hän haki uuden reseptin heti ja suositteli että kävisin apteekissa ihan heti, ja vasta sitten ilmoittaisin hengenvaarallisesta hoitovirheestä.
En halua olla seksistinen, mutta en ole ihan varma että mieslääkärien pitäisi saada hoitaa odottavia äitejä tai nuoria äitejä. Muitakin oli, huipennuksena miespuolinen synnytyslääkäri "ei tuon pitäisi sattua, ole hiljaa". Onneksi vuoro vaihtui ja pääsin hänestä. Ja onneksi tänä vuonna voi jo ajatella työterveyteen palaamista.
Nuori äiti 1,5v kuumeesta puolitajuttoman räkäisen lapsen kanssa odottanut parituntia. Itsellä murtumaepäily joka ei edes ollut kipeä. Huusi minut sisään ja sanoin että että pärjään kyllä, ota nyt ihmeessä tuo kuolemaa tekevä lapsi ja hysteerinen teiniäiti ekaksi.
Tk-lääkäri suuttui että kyllä meillä henkilökunta osaa huolehtia kiireellisyysjärjestyksestä.
Olin raskaana loppuvaiheessa ja väsytti niin, että meinasin nukahtaa työpaikalle keskellä päivää. Tämä toistui useampana päivänä. Menin lääkäriin ja pyysin saikkua, koska olin töissä kaikkea muuta kuin skarppi. No, saikkua ei irronnut, lääkäri vain käski syödä lisää d-vitamiinia ja käydä kävelyllä...Olin niin hämmästynyt lääkärin sanoista, että lähdin vain pois sanomatta mitään. Vähän myöhemmin neuvolalääkäri kirjoitti viikon saikkua.
Halusin pois selästä ison luomen jota rintsikat hankasi, lääkäri oli sitä mieltä ettei tarvitse poistaa,pidän vaan semmoisia vaatteita ettei hierrä! Sanoin suuttuneena etten luovu rintsikoista ja luomi on rumakin. Lopulta lääkäri poisti luomen mutta toisteli koko ajan että sinulla on nyt sitten arpi, sinulla on arpi loppuelämäsi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin reisiluun avomurtuman takia tk:hon. Sairaanhoitaja diagnosoi minulla keskilievän masennuksen ja tinnituksen. En päässyt lääkärille lainkaan.
Reisiluun avomurtumasta ei mennä ollenkaan terveyskeskukseen, ambulanssi vie suoraan sairaalaan. Tämä nyt haiskahtaa.
Etkö ole koskaan ollut työelämässä? En ole lapsuuden jälkeen käyttänyt julkista terveydenhuoltoa koska työterveys. En maksa erikseen mitään omaa terveysvakuutusta sitä varten.