Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Matolääkkeeksi ruokalusikallinen bensiiniä.

Olen menossa läpän vaihtoon ja kävin terveyskeskuksen lääkärillä tekemässä perustestit siihen, että olen leikkauskunnossa. Luin äsken omakannasta verikokeiden tuloksia ja sinne oli tullut lääkärin lausuntokin. Sydän on kunnossa eikä kuulu sivuääniä.

Mitähän sydänlääkäri tykkää diagnoosista?

Vaiva sairas ja kandi lääkärinä. Kandi oli vähän tietämättömän oloinen mitä pitäisi tehdä. Kandi meille vanhemmille näytti lääkeresepti kirjaa ja sanoi: Katsotaan yhdessä mikä lääke kävisi..

Vierailija kirjoitti:

Vaiva sairas ja kandi lääkärinä. Kandi oli vähän tietämättömän oloinen mitä pitäisi tehdä. Kandi meille vanhemmille näytti lääkeresepti kirjaa ja sanoi: Katsotaan yhdessä mikä lääke kävisi..

Siis VAUVA sairas..

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin kalpea ja minulla on vauvasta asti ollut  mustat silmänaluset. Menin lääkäriin valittamaan huimausta ja soivia korvia , lääkärin mielestä minulla oli selvä anemia vaikka sanoin että olen kuule ollut näin kuolleennäköinen 30 vuotta. Lääkäri  käski ottaa rautatabletteja ja syödä verilettuja. 

Menin sitten toiselle lääkärille  kun en enää kyennyt edes seisomaan ja löydettiin Menieren tauti.

Mulla sama ulkonäkö, kalpea ja tummat silmänaluset. Oli syy melkein mikä tahansa, aina epäillään anemiaa. Vaikka kuinka sanoisin että hemoglobiini normaalisti siinä 150, eli liiankin korkea välillä. Ottavat sentään verikokeet ja sitten ihmetellään (pahimmillaan suututaan) kun ei ole anemiaa. Yksi lääkäri oli varma että valehtelen (verikokeessa, miten?) kun niin selvä anemia!

Toinen mistä lääkärit/ hoitajat suuttuvat on verenpaine. Alapaine siinä 90-100 välillä ollut aina, yläpaine normaali. Eikä tuo alapaine edes vaadi hoitoa, mutta "kyllä noin hoikalla pitää olla alhaisempi!". BMI 19-20 aikuisiällä. Miksi pitää puuttua asiaan mikä ei liity käynnin syyhyn eikä vaadi edes hoitoa vaan katsotaan rutiinina lähes aina? Eikä auta sanoa, että alapaine on sitten koholla. Sukurasite on, mutta ilmeisesti sen pitäisi nollantua jos ei ole ylipainoa.

Sain epileptisiä kohtauksia lapsena. Diagnoosi: pitkittynyt nuha ja kasvukipuja, jotakin nuhalääkettä matkaan. Kolme vuotta ja kymmenen kohtausta myöhemmin: epilepsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri halusi vaihtaa 76-vuotiaan mummuni kaikki lääkkeet ereiksi, jolloin annostuksetkin muuttuivat. Kaksi viikkoa meni ja mummuni kuoli, koska otti ilmeisesti lääkkeitä vääriä määriä.

Mm. verenohennuslääke, verenpainelääke.

Voi luoja, ereiksi.

Nämä ereiksi-vaihdot ovat todellakin vaarallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin syönyt kaalta vain vähän, mutta alkoi omituinen kierto mahassa. Mitään ei tullut ulos, mutta vaiva jatkui. Crp nousi "liian" korkealle, suoraan osastolle olis pitänyt mennä, mutta kukaan ei suostunut sitä kaalta tutkimaan, vaan kirurgi ensiavussa määräsi pari antibioottikuuria ja väitti, et divertikkeleitä ne on, kuten lähettävä lääkäri oli päätellyt. Opin toki kaikenlaista siitä itsekin: kukaan ei selvitä syytä, jos et osta luomua ja säästä pakkausta.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/viljelij%C3%A4lle-ropsaht…

Mitä ihmeen kaalta?

Kukaan ei suostunut sun kaalta tutkimaan? Hä?

Miksi nää lainaukset tulee aina tuplana nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vaiva sairas ja kandi lääkärinä. Kandi oli vähän tietämättömän oloinen mitä pitäisi tehdä. Kandi meille vanhemmille näytti lääkeresepti kirjaa ja sanoi: Katsotaan yhdessä mikä lääke kävisi..

Kamalaa. En veisi koskaan lastani varsinkaan vauvaa, muulle kuin lastentautien erikoislääkärille.

Olin kärsinyt sisäkorvantuleduksesta 4viikkoa, saamani korvatipat eivät olleet tehonneet, korva vaan vuoti ja vuoti. Menin lääkäriin, julkiselle puolelle tietenkin, ei tämä muuten mahdollista olisi. Lääkäri vastasi, että asialle ei voi tai kannata tehdä mitään kun vaiva on kestänyt niin kauan. Yksityiseltä tipahti antibiootit ja vaiva saatiin paranemaan...

Vierailija kirjoitti:

Olen menossa läpän vaihtoon ja kävin terveyskeskuksen lääkärillä tekemässä perustestit siihen, että olen leikkauskunnossa. Luin äsken omakannasta verikokeiden tuloksia ja sinne oli tullut lääkärin lausuntokin. Sydän on kunnossa eikä kuulu sivuääniä.

Mitähän sydänlääkäri tykkää diagnoosista?

Ei ole tapana, että kardiologi lähettää läppäleikkaukseen tulevan potilaan leikkausarvioon terveyskeskukseen. Kyllä ne tutkivat siellä kardiologian tai sisätautien polilla nämä potilaat ihan itse.

Narrata ei kannata av-palstallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin valittamaan masennusta, aloin itkeä suunnilleen saman tien kun avasin suuni. "Mitä masennusta sulla, nätti nuori nainen." Olin juuri saanut kerrottua, että olin harkinnut itsemurhaa jo viikkoja.

Minäkin menin tk:een valittamaan masennusta. Lääkärinä vanha mieslääkäri. Hän kyseli ja kuunteli, sitten tutki poskiontelot(!). Totesi, että täällä jyllää paha tulehdus ja kirjoitti antibiootit. Antoi viikonloppua vasten oman(!) kotinumeronsa, jos masennus tuntuu kovin pahalta, mutta arveli sen helpottavan, kun tulehdus paranee. Ja niin myös kävi. Miksi tällaisia lääkäreitä ei ole enemmän?

Joo. Olis muuten mahtava lääkäri, kun parantaa masennuksen antibioottikuurilla. Vai olikohan niin, että menit valittelemaan ihan huviksesi? 

Olen syönyt antibioottia 6 viikkoa melkein putkeen, lääkärillä ei ole hajuakaan mikä minua vaivaa eikä edelleenkään ole ottanut edes yhtään verikokeita. Ihossa paljon oireita, lämpöilyä ja kipeiden tunne mutta saan vain antibioottia. Oireet kyllä helpottaa mutta tulee heti takaisin voimakkaampana kuin kuuri loppuu. Enkä edes ole tavannut lääkäriä kertaakaan koko aikana. Asiointi on tapahtunut kuvien välityksellä.

Ne on noi meikit, sanoi lääkäri ja määräsi antibioottikuurin mukamas silmätulehdukseen eli vyöruusuun. Yksityinen lääkäri sanoi että jos olisin tullut yhtään myöhemmin olisin sokeutunut.

Kävin lääkärissä keuhkoputken tulehduksen takia ja sain antibioottireseptin, mutta resepteihini oli kirjattu myös joku sienilääke ja voidetta ihotulehduksen hoitoon. Lääkäri oli siis kirjannut minulle myös seuraavan potilaansa lääkkeet.

Lapseni kaatui  metsässä leikkiessään eikä voinut varata  yhtään jalalleen joka oli nilkasta  ihan turvonnutkin, lääkärin mielestä jalassa ei voinut olla mitään vakavaa ilmeisesti siksi , ettei lapsi itkenyt/kirkunut kivusta vaikka  tuskin on  normaalia että äiti tuo 10-vuotiasta reppuselässä.. . Lääkäri sitten totesi huokaisten että no kai se jalka  pitää kuvata, jotta rouva  saa rauhan! Röngeniin minä kannoin pojan, takaisin tultiin pyörätuolilla. Nilkka oli murtunut.

Mieheni kärsi kovasta päänsärystä ja tasapainovaikeuksista, odotimme pitkään meluisan käytävän vuodepaikalla ja lopulta lääkäri tuli, käski miehen ojentaa molemmat kädet suoriksi,  tunnusteli niitä hetken  ja sanoi että hyvä ja että voitte lähteä kotiin. Olin ihan että mitä helkkaria ja ihmettelin hoitajalle miten tämä voi nyt mennä näin, hoitaja sanoi lääkärin tehneen tutkimuksen ja jos oli sanottu että voimme lähteä, niin sitten ei ole syytä jäädä, tyrmistyneenä autoin miehelle takin ylle ja talutin autolle. Mies istui jo autossa ja poltin siinä vielä tupakkaa kun luokseni juoksee takki liehuen se sama lääkäri, kysyy miehen koko nimeä ja sos.turvatunnusta. Oli sekoittanut mieheni  käsiensä päälle kaatuneeseen mieshenkilöön jolla oli sama sukunimi!

Lapseni kaatui portaissa. Otettiin kuvat ja lääkäri sanoi, että hänen mielestä kuvissa ei ole mitään. Käski jättää kepit neuvontaan, vaikka lapsi ei pystynyt varaamaan jalalleen ja ostaa kovapohjaiset kengät.

Viikon päästä soitettiin, että takaisin ja uusiin kuvauksiin, koska toinen lääkäri oli katsonut kuvat ja niissä oli murtuma.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni kaatui  metsässä leikkiessään eikä voinut varata  yhtään jalalleen joka oli nilkasta  ihan turvonnutkin, lääkärin mielestä jalassa ei voinut olla mitään vakavaa ilmeisesti siksi , ettei lapsi itkenyt/kirkunut kivusta vaikka  tuskin on  normaalia että äiti tuo 10-vuotiasta reppuselässä.. . Lääkäri sitten totesi huokaisten että no kai se jalka  pitää kuvata, jotta rouva  saa rauhan! Röngeniin minä kannoin pojan, takaisin tultiin pyörätuolilla. Nilkka oli murtunut.

Mieheni kärsi kovasta päänsärystä ja tasapainovaikeuksista, odotimme pitkään meluisan käytävän vuodepaikalla ja lopulta lääkäri tuli, käski miehen ojentaa molemmat kädet suoriksi,  tunnusteli niitä hetken  ja sanoi että hyvä ja että voitte lähteä kotiin. Olin ihan että mitä helkkaria ja ihmettelin hoitajalle miten tämä voi nyt mennä näin, hoitaja sanoi lääkärin tehneen tutkimuksen ja jos oli sanottu että voimme lähteä, niin sitten ei ole syytä jäädä, tyrmistyneenä autoin miehelle takin ylle ja talutin autolle. Mies istui jo autossa ja poltin siinä vielä tupakkaa kun luokseni juoksee takki liehuen se sama lääkäri, kysyy miehen koko nimeä ja sos.turvatunnusta. Oli sekoittanut mieheni  käsiensä päälle kaatuneeseen mieshenkilöön jolla oli sama sukunimi!'

Häpesikö se lääkäri yhtään käytöstään  nähtyään röngenkuvat?

Menin lääkäriin monta päivää jatkuneen korkean kuumeen ja yskän vuoksi, kun ääni meni variksen raakunnaksi. Lääkäri arveli, että minulla on vain joku virustulehdus ja antoi kaksi päivää sairaslomaa. Päätti kuitenkin ottaa tulehdusarvot. No, tulehdusarvot oli 120. Minulla oli bakteeriperäinen kurkunpään- ja keuhkoputkentulehdus. Sain 10 päivää sairaslomaa, viikon määräyksen pysyä vuodelevossa ja 10 päivän antibioottikuurin 3 tablettia päivässä. Olin myös puhekiellossa siksi kunnes ääni palaisi.

Sairastuin myöhemmin samaan tautiin. Tunnistin oireet ja menin lääkäriin, ennen kuin ääni ehti lähteä, Minut otti vastaan kaksi kettuilevaa pissishoitajaa, jotka vähättelivät ettei minulla ole kuin flunssa. Ottivat taas tulehdusarvot. Johan muuttui ääni kellossa, kun tulos oli 85. Pääsin heti lääkärin pakeille.