Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tk lääkäri mutta kerron kumminkin. 3v lapsellani oli kuumetta ja olin epätietoinen kuinka korkeasta kuumeesta lapsella pitää huolestua. Tämä oli aikaa ennen nettiä joten en voinut itse etsiä tietoa. Lapsi oli hehkuvan kuuma mutta en ollut mitannut vielä kuumetta. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt. Sain sair hoitajan puhelimeen. Hän oli sitä mieltä että leikkiessä lapsi lämpenee ja se on ihan normaalia. Ei lapsella varmaan mitään kuumetta ole kun en edes ollut vaivautunut mittaamaan sitä. Vastasin että tämä on kolmas lapseni, olen omia lapsiani hoidellut jo yli 10 vuotta joten kokemusta on. Erotan kyllä kovan kuumeen hikisestä lapsesta. Sh ei osannut siihen vastata mitään ja puhelu loppui siihen. En saanut hakemaani neuvoa.

Just. Täähän on tosi fiksu tapa toimia ja edes auttaa lääkärille pääsyä, että soitetaan ennen kuin vaivaudutaan kotona tekemään mitään. Tottakai sh:n ensimmäinen kysymys on, että mitä kuumemittari kotona näyttää, jos soittaa kuumeisesta lapsesta päivystykseen.

Toinen huippu ovat aikuiset, jotka tulevat valittamaan päänsärkyä tai kuumetta ennen kuin ovat edes kokeilleet hoitaa sitä buranalla ja panadolilla.

Tässä saa ihan katsoa peiliin, jos ei mielestään saa riittävää hoitoa riittävän nopeasti.

Nuorempana käytin korkekorkoisia puukenkiä. Kerran sisareni löi auton oven  kiinni niin että käteni jäi välin ja päivystyskeissihän siitä seurasi. Lääkäri haukkui kenkäni. Että tuollaisilla kun kompuroi kun  jalat kohta poikki. Nykyään kysyisin  arvon tohtorilta  että mitenkä sormien jääminen oven väliin on kenkien vika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tk lääkäri mutta kerron kumminkin. 3v lapsellani oli kuumetta ja olin epätietoinen kuinka korkeasta kuumeesta lapsella pitää huolestua. Tämä oli aikaa ennen nettiä joten en voinut itse etsiä tietoa. Lapsi oli hehkuvan kuuma mutta en ollut mitannut vielä kuumetta. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt. Sain sair hoitajan puhelimeen. Hän oli sitä mieltä että leikkiessä lapsi lämpenee ja se on ihan normaalia. Ei lapsella varmaan mitään kuumetta ole kun en edes ollut vaivautunut mittaamaan sitä. Vastasin että tämä on kolmas lapseni, olen omia lapsiani hoidellut jo yli 10 vuotta joten kokemusta on. Erotan kyllä kovan kuumeen hikisestä lapsesta. Sh ei osannut siihen vastata mitään ja puhelu loppui siihen. En saanut hakemaani neuvoa.

Just. Täähän on tosi fiksu tapa toimia ja edes auttaa lääkärille pääsyä, että soitetaan ennen kuin vaivaudutaan kotona tekemään mitään. Tottakai sh:n ensimmäinen kysymys on, että mitä kuumemittari kotona näyttää, jos soittaa kuumeisesta lapsesta päivystykseen.

Toinen huippu ovat aikuiset, jotka tulevat valittamaan päänsärkyä tai kuumetta ennen kuin ovat edes kokeilleet hoitaa sitä buranalla ja panadolilla.

Tässä saa ihan katsoa peiliin, jos ei mielestään saa riittävää hoitoa riittävän nopeasti.

En ollut viemässä lasta lääkärille. En soittanut saadakseni hoito-ohjeita lapselleni. Soitin saadakseni informaatiota.

Minä sain sappikohtauksen koska oli tulehtunut, mutta päivystyksessä nuori ylimielinen naislääkäri oli sitä mieltä että minulla oli närästystä, joten antoi närästyslääkettä ja lähetti kotiin. Oli sitä mieltä että liioittelen kipujani. Olin kaksinkerroin kivun takia, ja oksennellut tuntikausia.

Ei kun uudelleen sairaalan päivystykseen, ja päädyin suoraan sappirakon poistoleikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kystia munasarjoissa ja näitä on sitten hoidettu keskussairaalassakin, mutta nyt tuli paras diagnoosi kautta aikain. Menin terveyskeskukseen, kun alavatsassa oli outoa kipua ja se aaltoili, välillä meni viikkoja ihan mukavasti ja sitten taas kivut ja kuume palasivat. Tk-lääkäri tutki ja ultrasi, sitten totesi, että endometrioosihan tämä on  ja kirjoitti lähetteen keskussairaalaan, että tekevät siellä tarkemmat tutkimukset. Ok ja vielä ennen lähtöäni vastaanotolta lääkäri antoi ohjeen, jättää turhat e-pillerit pois, koska raskautuminen on enemmän kuin epätodennäköistä, että se on melkein utopistinen ajatuskin. Minähän uskoin lääkäriä ja nykyään tuosta diagnoosista  seurauskin on jo parikymppinen nuori nainen. Mitä tuohon alkuperäiseen diagnoosiin tulee, niin alavatsakipua ja tulehdusta hoidettiin vuosikymmenet puhjenneena kystana, mutta todellisuus paljastui nelikymppisenä, kun se umpipussin tauti johti suolen puhkeamiseen. Tätä hoitaneet lääkärit olivat sitä mieltä, että sitä oli sairastettu jo harvinaisen pitkään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, diagnoosi löytyi, vaikka henki oli mennä.

Sanoisin että parikymppisenä olleet vatsakipuoireet (jos eivät ole jatkuneet toistuvasti 20 vuotta) ei ole todennäköinen merkki siitä että umpipussitauti olisi ollut olemassa jo 20-vuotiaana. Se on vanhempien ihmisten tauti yleensä, vatsakivuille voi olla monenmonituista syytä eikä erotusdiagnostiikka ole helppoa. Maallikot vain luulee että tuosta vaan se päällepäin katsomalla selviää mikä sen aiheuttaa, ei selviä eikö selviä välttämättä edes kuvantamistutkimuksin.

Juu, onhan niitä poikkeuksiakin. Tarinani ei liity umpipussiin, mutta vatsan alueelle kylläkin. Tuttavan 16-vuotiaalta tyttäreltä poistettiin sappirakko, massiiviset sappikivet ja muuta "mössöä" sisällä. Ihmeellistä, miten aina vain nuoremmilla on vanhempien vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

"Hahaha, ei sulla mitään veritulppaa ole tuon ikäisellä! Se on lihaskramppi."

Pohkeessa tukos polvitaipeeseen asti ja Marevan kuuri vuodeksi. Plus piikillä liuotushoito.

Tästä opimme, että itse tuntee oman kroppansa parhaiten. Sen vaan tietää, jos joku tunne tai kipu on täysin erilainen ja poikkeava kaikesta aiemmasta.

Käypä hoito polvitaipeeseen ulottuvassa tukoksessa on Marevan 3 kk.

Lapsi satutti sormen urheilussa. Päivystyksessä siitä otettiin röntgen ja lääkäri kysyi minulta ä, maallikolta, kuvia katsoessa tietokoneen näytöltä, "näyttääkö se sinusta murtuneelta"?

(Juu, oli se murtunut ja sormi lastoitettiin lopulta).

Loukkasin polven harrastuksen kautta ja menin päivystykseen, jossa oli nuori mies lääkäri joka väänteli ja käänteli polvea ja sanoi "ei ole ainakaan murtunut, tule parin viikon päästä uudestaan jos kipeä vielä silloin" ja antoi pari päivää saikkua ja buranaa. Neljän päivän päästä menin yksityiselle ja siellä mangeettikuvattiin ja polvessa oli menny eturistiside ja kierukka hajalle. Leikkuupöydälle meni polvi lopulta.

Armeijassa kokelaslääkäri totesi aina poskiontelotulehduksen ja punkteerasi, oli sitten kyseessä vatsatauti tai murtunut varvas. Varmaan jatkoi varuskuntasairaalasta johonkin terveyskeskukseen.

Nykyään ei edes saa sitä 20€ kelasta keliakiaruokavaliokorvausta.

Mutta se kannattaa tutkia kunnolla kuitenkin, aiheuttaa hedelmättömyyttä ja syöpää jos jatkaa gluteenin syömistä vaikka olisi keliaakikko.

Ja kaikille ei edes tule suolisto-oireita vaan oireilevat ihollaan.

Geenitesti silloin ehkä parhain diagnostiikkaväline.[/quote]

Geenitestillä ei voi diagnosoida keliakiaa, vain poissulkea se.

Vierailija kirjoitti:

Loukkasin polven harrastuksen kautta ja menin päivystykseen, jossa oli nuori mies lääkäri joka väänteli ja käänteli polvea ja sanoi "ei ole ainakaan murtunut, tule parin viikon päästä uudestaan jos kipeä vielä silloin" ja antoi pari päivää saikkua ja buranaa. Neljän päivän päästä menin yksityiselle ja siellä mangeettikuvattiin ja polvessa oli menny eturistiside ja kierukka hajalle. Leikkuupöydälle meni polvi lopulta.

Ja? Eturistiside- ja kierukkavammat paranee joskus itsestään, minkä vuoksi ensin kannattaa seurailla pari viikkoa. Usein myös kuntoutuksella saa yhtä hyvän tuloksen kun leikkauksella. Tottakai yksityisellä tehtiin noin koska ne rahastaa, mutta se että oliko se millään tavalla tarpeen niin epäilen. Mulla oli vastaava potilas just jolla epäilin kierukkavammaa, soitin ortopedian konsultille joka nimenomaan neuvoi oottamaan pari viikkoa jos alkais paranemaan.

Voi kun tietämättömät ei vaahtoais täällä...

799 jatkaa: tälleen lääkärinä huomaa todella paljon täällä sellaisia viestejä joissa lääkäri on toiminut täysin oikein, mutta potilas ei ymmärrä sitä vaan luulee että asiat on menny väärin. Lääketiede on monimutkasta eikä siitä tavaloinen tallaaja voi ymmärtää paljoakaan. Sen takia on ihan hyvä antaa ammattilaisen hoitaa arvio ja olla jatkuvasti kyseenalaistamatta sitä.

Vierailija kirjoitti:

"Hahaha, ei sulla mitään veritulppaa ole tuon ikäisellä! Se on lihaskramppi."

Pohkeessa tukos polvitaipeeseen asti ja Marevan kuuri vuodeksi. Plus piikillä liuotushoito.

Tästä opimme, että itse tuntee oman kroppansa parhaiten. Sen vaan tietää, jos joku tunne tai kipu on täysin erilainen ja poikkeava kaikesta aiemmasta.

Mutta on näitä tuhat kertaa vaikeamminkin selviteltäviä ”uusia kipuja” tai ”uusia oireita”, mitä jos tuo vaiva olisikin ollut vaikka uutena vaivana ilmennyt krooninen kipuoireyhtymä joka olisi alkanut kivulla tuossa paikassa. Veritulppahan on helppo diagnosoida, löydökset oireiden ohella ovat yleensä selvät ja ultraäänellä ongelma on nähtävissä. Potilaatkin selittävät joskus oireensa kovin epäselvästi kuten vaikka vaivana on ”outo olo”. No, toki tarkentavilla kysymyksillä päästään yleensä jäljille miten ongelmaa kannattaisi lähteä selvittelemään. Savossa tulosyynä voi olla myös esim. ”vetkula olo”, sen osalta diagnostinen polku on ainakin alkuun selvä toki.

Vierailija kirjoitti:

Loukkasin polven harrastuksen kautta ja menin päivystykseen, jossa oli nuori mies lääkäri joka väänteli ja käänteli polvea ja sanoi "ei ole ainakaan murtunut, tule parin viikon päästä uudestaan jos kipeä vielä silloin" ja antoi pari päivää saikkua ja buranaa. Neljän päivän päästä menin yksityiselle ja siellä mangeettikuvattiin ja polvessa oli menny eturistiside ja kierukka hajalle. Leikkuupöydälle meni polvi lopulta.

Päivystyksessä annetaan ensiapua, luulitko että päivystyksessä otetaan magneettikuvat polvesta tai leikataan se? Päivystys on päivystys, ei siellä voida antaa hoitoa sellaisiin sairauksiin, jotka voivat odottaa muutaman päivän ajan. Jos seuraavaan päivään pärjää niin se riittää. Toki joskus yleislääketieteen apulaisprofessori sanoi että ”päivystyksessäkin pitää saada hoitoa”, mutta ainakaan suurimmissa keskitetyissä yhteispäivystyksissä ei päivystyksissä voida antaa mitään varsinaista pidemmälle menevää hoitoa vaan lähinnä ensiapua. Tietenkin murtuneelle polvelle pitää tehdä jotain, useimmiten päivystyksellisesti leikattava se. Päivystäjä on todennut, ettei murtumaa ole eikä aihetta magneettikuvaukselle päivystyksellisesti eikä leikattavaa vaikuta olevan niin että heti samana päivänä tai yönä on leikattava, eli sait ensiavuksi kipulääkettä ja sairauslomaa ja hakeutua vastaanotolle jos vaiva pitkittyy, kuten teitkin eli varasit lääkäriajan ihan oikein etkä uudestaan ensiapuun eli päivystykseen mennyt mikä olisi ollut väärin taas. Ihmiset eivät tahdo vieläkään ymmärtää mikä on päivystys ja mitä siellä tehdään, joskin nykyään ihmiset alkavat jo vähän paremmin ymmärtää että päivystys ei ole mikään jatke normaalille vastaanotolle jos aikoja ei esim. ole ajanvarausvastaanotolle vaan ensiapu.

Polvi meni rikki ja laitoin jotain Feldeniä, terkkarissa lääkäri kysyy miksi se on noin keltainen, ja se voi olla piian polvi. 

Polvi oli tuusannuuskana, oli kierukkaa ja nivelsiteitä mennyt.

Terkkarihoitaja katseli tietojani, ja sanoi pitäisköhän putsata vähän, siellä oli mm. krooninen vaikea virtsatietulehdus, ohoh yhden kerran potenut.

kyypakkauksenkoko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kystia munasarjoissa ja näitä on sitten hoidettu keskussairaalassakin, mutta nyt tuli paras diagnoosi kautta aikain. Menin terveyskeskukseen, kun alavatsassa oli outoa kipua ja se aaltoili, välillä meni viikkoja ihan mukavasti ja sitten taas kivut ja kuume palasivat. Tk-lääkäri tutki ja ultrasi, sitten totesi, että endometrioosihan tämä on  ja kirjoitti lähetteen keskussairaalaan, että tekevät siellä tarkemmat tutkimukset. Ok ja vielä ennen lähtöäni vastaanotolta lääkäri antoi ohjeen, jättää turhat e-pillerit pois, koska raskautuminen on enemmän kuin epätodennäköistä, että se on melkein utopistinen ajatuskin. Minähän uskoin lääkäriä ja nykyään tuosta diagnoosista  seurauskin on jo parikymppinen nuori nainen. Mitä tuohon alkuperäiseen diagnoosiin tulee, niin alavatsakipua ja tulehdusta hoidettiin vuosikymmenet puhjenneena kystana, mutta todellisuus paljastui nelikymppisenä, kun se umpipussin tauti johti suolen puhkeamiseen. Tätä hoitaneet lääkärit olivat sitä mieltä, että sitä oli sairastettu jo harvinaisen pitkään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, diagnoosi löytyi, vaikka henki oli mennä.

Sanoisin että parikymppisenä olleet vatsakipuoireet (jos eivät ole jatkuneet toistuvasti 20 vuotta) ei ole todennäköinen merkki siitä että umpipussitauti olisi ollut olemassa jo 20-vuotiaana. Se on vanhempien ihmisten tauti yleensä, vatsakivuille voi olla monenmonituista syytä eikä erotusdiagnostiikka ole helppoa. Maallikot vain luulee että tuosta vaan se päällepäin katsomalla selviää mikä sen aiheuttaa, ei selviä eikö selviä välttämättä edes kuvantamistutkimuksin.

Juu, onhan niitä poikkeuksiakin. Tarinani ei liity umpipussiin, mutta vatsan alueelle kylläkin. Tuttavan 16-vuotiaalta tyttäreltä poistettiin sappirakko, massiiviset sappikivet ja muuta "mössöä" sisällä. Ihmeellistä, miten aina vain nuoremmilla on vanhempien vaivoja.

Totta! Minä tunnen monia 18-50 vuotiaita joilta poistettu sappirakko. Hoikkia tai normaalipainoisia miehiä sekä naisia jotka silti syöneet terveellisesti ja liikkuneet.

Aiemmin sappirakkoja poistettiin lähinnä yli 60-vuotiailta.

Ehkä liian pitkälle jalostettu ja lisäaineellinen ruoka tekee nykyään tuota? Sappirakot tukossa.

Diagnoosi: tenniskyynärpää. Hoito-ohje, lisää rasitusta (salitreeniä) ja iltaisin mobilaattia.

Oikea diagnoosi: golf-kyynärpää (toisella puolen kättä).

Vierailija kirjoitti:

799 jatkaa: tälleen lääkärinä huomaa todella paljon täällä sellaisia viestejä joissa lääkäri on toiminut täysin oikein, mutta potilas ei ymmärrä sitä vaan luulee että asiat on menny väärin. Lääketiede on monimutkasta eikä siitä tavaloinen tallaaja voi ymmärtää paljoakaan. Sen takia on ihan hyvä antaa ammattilaisen hoitaa arvio ja olla jatkuvasti kyseenalaistamatta sitä.

Tälleen maallikkona huomaa etenkin täällä kommentoivien lääkärien tarpeen olla aina oikeassa tai ainakin pyrkimyksen olla myöntämättä mokia silloin kun niitä sattuu.

Kyllä mä tiedän että diagnoosi on senhetkinen paras koulutettu arvaus. Sitä en ymmärrä miksi osa lääkäreistä ei ota potilaita tosissaan eivätkä tajua että jokainen ihminen itse on se paras asiantuntija mitä omaan kroppaan tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukka tippuu stressin seurauksena. Paikalla nuori lääkärinkloppi huonolla ryhdillä. Näpyttää tietokonetta ja vilkaisee minua. Sitten avaa suunsa.

"Ookko käyttänyt hormooneja?"

Joo, sen jälkeen vain yksityiselle. 

No käytätkö?

En. Mutta jos ensimmäinen arvaus on tämä, on aika vaihtaa parempaan.

Mikään ei surkeampaa kuin kakkoslaatuinen lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Kuka menee flunssan takia lääkäriin?

Minä koska tarvin työnantajalle todistuksen yhdestäkin päivästä jos flunssa on niin paha että sairaslomaa tarvin.