Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löin pääni tapaturmassa. Hiukan siitä alkoi päänsäryt. Soitin ajanvaraukseen ja menin lääkärille. Ihmettelin lääkärin kummia kysymyksiä ja muita juttuja. Sitten kysyin onko tässä mitään järkeä? Selvisi että minut oli lähetetty psykiatrille ("päässä vikaa").

Oli jo kirjoittamassa lähetettä tarkkailujaksolle kun olin hakemassa röngtenaikaa

Siis miten se rtg olis sun päänsärkyyn auttanut? Taidat olla aika pahvi.

🤣 Ymmärrätkö sinä lukemaasi? 

Isku päähä - päänsärky - rtg = onko isku aiheuttanut esim. aivotärähdysen/verenpurkautumia/hiusmutumia tms. päässä, joista päänsärky johtuu? 

Voi kiesus. Röntgenissä ei näy aivotärähdys.Magneettikuvaus se on mikä tehdään jos päätä tutkitaan. Eikä aivotärähdys diagnoosiin edes sitä tehdä. Taas höpistään mitä sattuu. 

 

90% lääkärin tekemästä diagnostiikasta perustuu potilaan kertomukseen. Eli jos olet raskaana vastaanotolla, niin älä pimitä tätä tietoa lääkäriltä ja sitten ihmettele, että "joo lääkäripä ei huomannut raskauttani ja diagnosoi närästykseni täysin väärin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taidan lopettaa nämä hommat. Lähes joka puolella suomalaisella auttaa ongelmaan kuin ongelmaan painonpudotus ja oikea ruokavalio. Ei mulla muuta.

Ja tiedän, että on ylipainoisia sairaita ihmisiä jotka eivät tule lääkärin vastaanotolle koska heille sanotaan että pudota painoa.

 

Ylipaino aiheuttaa niin lukuisia sairauksia että jokainen järkevä epäilee ensin sitä, paitsi itse ylipainoiset. (Ei en ole lääkäri en siksi puolustele.)

Mä ymmärsin että ongelma lienee siinä että ylipainoisen henkilön nähdessään jotkut lääkärit diagnosoivat ongelmat heti ylipainosta johtuvaksi vaikka oikeasti kyseessä olisi jostain muusta johtuva oire. Tällöin oikeaa syytä ei tutkita, ja potilaan henki voi joutua vaaraan.

Esim. jatkuva päänsärky ---> "laihduta" ---> oikea syy olikin aivosyöpä. Vähän kärjistetty esimerkki mutta ymmärtänet mitä tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Kävin lääkärissä kovan rintakivun vuoksi. Lääkäri totesi että kipu loppuu kun kuolen. Tuskin kuitenkaan mitään vakavaa koska olen 44 vuotias ja hoikka.

Menin yksityiselle jossa todettiin reikä sydämen seinämässä.

Mutta lääkäri oli oikeassa, kipu olisi päättynyt kuolemaan.

Tässä sitä taas nähdään että on tumpeloita jotka pinnallisesti ajattelevat että hoikka ihminen on automaattisesti terve ja pullukka on varmasti monisairas.

Tulee mieleen yksi tyyppi joka kertoi että hoikka siskonsa syö todella epäterveellisesti, helvetisti sokeria, ei mitään kasviksia tai kunnon proteiineja, ei voi hyvin ja vielä huonommin jos tolla tyylillä jatkaa. Kun taas hänen hieman pullukka siskonsa syö monipuolisesti ja on mitattujen arvojenkin mukaan hyvässä kunnossa.

Mutta arvatkaapas kumman on oletettu olevan se terve ja hyväkuntoinen yksilö? Jos vastasit jälkimmäistä niin pieleen meni.

Kaikki vaivat on mielenterveysongelmia nykyään... Ihme juttu. Onkohan yleinen linjaus ettei mitään vaivaa haluta hoitaa enää

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede pelaa myös todennäköisyyksien avulla, tietenkin. Jos kuulet kavioiden kopsetta se ei ole seepra. 

Ei varmaankaan ole, koska seepra on sorkkaeläin :-)

Vierailija kirjoitti:

Itse taidan lopettaa nämä hommat. Lähes joka puolella suomalaisella auttaa ongelmaan kuin ongelmaan painonpudotus ja oikea ruokavalio. Ei mulla muuta.

Ja tiedän, että on ylipainoisia sairaita ihmisiä jotka eivät tule lääkärin vastaanotolle koska heille sanotaan että pudota painoa.

Ja vaiva kun vaiva, ota Buranaa....

30 vuotta kaikki lääkärit väittivät sydäntykytyskohtauksia ihan normaaliksi. Lopulta tuli niin pahana kohtaus että melkein pyörryin. Soitin ambulanssin. Vajaa 2kk myöhemmin sain kutsun katetriablaatioon. Synnynnäinen johtoratahäiriö sydämessä. 

Menin terkkariin pitkittyneen poskiontelotulahduksen takia ja halusin antibioottireseptin. En päässyt lääkärin vastaanotolle, mutta hän kirjoitti minulle reseptin.

Hain lääkkeen apteekista, sain nenäsumutetta ja lääkemääräyksessä luki  "Allergiseen nuhaan".

Menin näyttämään luomea jonka halusin poistettavan,lääkäri alkoi tutkia innokkaasti.. atooppista ihoani.  Sanoin että atopia on hoidossa eikä enää edes kovin paha,mutta lääkäri vaan alkoi kirjoitella rasvoja. Joita en tarvinnut kun minulla oli kotona toisia,tehokkaampia voiteita.

Luomi on yhä paikallaan ja alushousut hankaa. Syöpää odotellessa..

Olen ihmetellyt lääkäreiden ja hoitajien tekstejä omakannassa. Menin nenäverenvuodon takia päivystykseen ja siitä seurasi anemia. Kertomuksessa lukee potilaalla karttakieli ja huuliherpes. Miten ihmeessä ne liittyy anemiaan? Tuntuu että lääkärit ja hoitajat eivät jaksa lukea potilaskertomusta ja noukkivat diagnoosin sieltä sun täältä. Ja sitten myös on korostettu korkeaa kolestrolia, joka ei ole enää korkea lääkityksen ansiosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiede pelaa myös todennäköisyyksien avulla, tietenkin. Jos kuulet kavioiden kopsetta se ei ole seepra. 

Ei varmaankaan ole, koska seepra on sorkkaeläin :-)

Vitut on. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vaivat on mielenterveysongelmia nykyään... Ihme juttu. Onkohan yleinen linjaus ettei mitään vaivaa haluta hoitaa enää

Kun hoitaisivat sit edes niitä mt-ongelmia mutta siellä hoitoon pääsy on vieläkin vaikeampaa ja potilaita jätetään heitteille ja pahimmillaan itse hoito ajaa itsemurhaan tai vähintään etsimään apua alkoholista tai huumeista.

Nykylääkärit istuu vaan koneella, kyselee oireet stressaantuneina, kirjoittaa ne lapulle ja sitten lähete/ulos ovesta jonkun reseptin kanssa.Eivät koske potilaaseen enää ollenkaan.Mulla särkevää punaista silmää vilkaisi 2 metrin päästä ja käski huuhtoa puhtaalla vedellä.Olin äimänkäkenä, entä jos silmässä olisi ollut roska tai haava? Vanhat kunnanlääkärit tunnusteli ja tiesi heti mikä vaiva, tarkisti sen kipeän silmän tai paineli vatsaa, jotenkin käytännöllisempi ote työhön.Nyt sanotaan aina ett tuu uudestaan jos vielä vaivaa kun sairauden hoito onnistuis kerrallakin kun lääkäri olisi kiinnostunut tekemään oikean dg:n...potilaat on nykyisin häiriötekijä lääkärin työssä, muuten ois tosi cool homma!

Menin päivytykseen koska tiesin minulla olevan virtsatientulehdus (äidillä on usein) ja epäilin sen kiipeävän munuaisiin. Odotin 9h kuumeisena ja selkäsäryssä,kävin vessasssa jossa tuli vain verisiä tippoja. Sitten sh tuli ottamaan verinäytteen ja virtsannäytteen,tai minähän sen jälkimmäisen otin. Kun pääsin lääkärille tämä tiedusteli  onko minulla kuukautiset kun virtsassa oli verta. Koputteli  selkää ja tuumaili että arkahan tämä on mutta voi olla myös lihasjumi. Aloin epäillä olevani piilokamerassa. Lopulta sain oikean diagnoosin,antibiootit ja pääsin kotiin mutta myöhemmin Omakannasta löytyi merkintä KLAMYDIASTA. Soitin ja selvisi ettei minulla sitä ole,testattu oli mutta nega. Myöhemmin merkintä poistui,tosin lähes vuosi siinä meni,

Tietzen syndrooma, fyssarille joka tutki rintarangan liikkuvuutta ja mursi kaksi selkänikamaa, oikea dg selvisi hirveiden tuskien ja 4 kuukauden terkkareissa ramppaamisen jälkeen, plasmasolusyöpä, kaikki luut pitsimäistä haperoa, 10cm pituus lyhentynyt koska nikamat kartioina ja ties mitä..... Elossa ollaan vielä ja hoidot tepsii, jatkoajalla nautin elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kesällä näyttämässä kutiavia pikkunäppylöitä vyötärön ympärillä. Lääkäri totesi jonkun hyönteisen puremiksi ja määräsi kortisonivoidetta, joka ei yhtään auttanut. Ihmettelin asiaa kampaajalleni, joka sanoi heti, että minulla on varmaan vyöruusu. Menin uudestaan lääkärille, joka nyt ymmärsi asian, kun sen hänelle kerroin. Siihen auttavaa lääkettä ei enää voinut määrätä ja kortisoni oli vain pahentanut oireita. Onneksi vyöruusu kuitenkin vähitellen parani, eikä jättänyt oireita, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Kampaaja siis tietää taudit paremmin kuin tk-lääkäri!

Vyöruusussa ei ole näppylöitä vaan rakkuloita, eivätkä ne rakkulat ole ympäri vyötäröä, vaan vain toisella puolella keskilinjaa.

Kyllä ne itse asiassa ovat pieniä kovia patteja vieri vieressä ilm. jotain tulehtuneita hermopäätteitä (en jaksanut googlata). Katoavat itsestään ajan kanssa (kuukausissa).

Ei tk vaan Mehiläisen lääkäri:

- ylin lannenkkama murtunut eli selkäranka.

Ei tutkittu, sain 3pv sairista ja buranaa.

3 päivän kuluttua vasta otettiin röntgen kun ei helpottanut mutta sairista ei jatkettu eikä määrätty mitään hoitoa. 

Tutulla sama ja oli kuukauden kaulapannassa, korsetissa ja sairauslomalla. 

Vierailija kirjoitti:

Tietzen syndrooma, fyssarille joka tutki rintarangan liikkuvuutta ja mursi kaksi selkänikamaa, oikea dg selvisi hirveiden tuskien ja 4 kuukauden terkkareissa ramppaamisen jälkeen, plasmasolusyöpä, kaikki luut pitsimäistä haperoa, 10cm pituus lyhentynyt koska nikamat kartioina ja ties mitä..... Elossa ollaan vielä ja hoidot tepsii, jatkoajalla nautin elämästäni.

Oireiliko sinulla vain edessä? Itsellä kovat rintakivut jotka säteilee selkäänlapojen väliin. Kohtaukset kestää tunteja ja silloin ei voi kuin kävellä ympyrää ja voihkia. "Fasciajumi" on vakiovastaus mikä ihmetyttää kun kuitenkin olen vuosia harrastanut mm pilatesta. 

Vierailija kirjoitti:

Tietzen syndrooma, fyssarille joka tutki rintarangan liikkuvuutta ja mursi kaksi selkänikamaa, oikea dg selvisi hirveiden tuskien ja 4 kuukauden terkkareissa ramppaamisen jälkeen, plasmasolusyöpä, kaikki luut pitsimäistä haperoa, 10cm pituus lyhentynyt koska nikamat kartioina ja ties mitä..... Elossa ollaan vielä ja hoidot tepsii, jatkoajalla nautin elämästäni.

Kas kun joku osasi sen tepsivän hoidon määrätä. Oletettavasti oli joku muu kuin lääkäri.