Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Sain Concerta-lääkityksen masennuksen vuoksi TK:sta.

Vierailija kirjoitti:

Sain Concerta-lääkityksen masennuksen vuoksi TK:sta.

Oliko lääkkeen määrännyt lääkäri joku näistä erikoislääkäreistä, jotka ainoastaan saavat lääkityksen aloittaa:

Hoidon saa aloittaa ja sitä saa valvoa vain aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön hoitoon erikoistunut lääkäri, kuten asiantunteva lastenlääkäri tai lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian, psykiatrian tai oikeuspsykiatrian erikoislääkäri.

Nuoret terveyskeskuslääkärit on ihan toheloita. Kannattaa mennä rutinoituneelle erikoislääkärille taikka yksityiselle.

Vierailija kirjoitti:

Itse taidan lopettaa nämä hommat. Lähes joka puolella suomalaisella auttaa ongelmaan kuin ongelmaan painonpudotus ja oikea ruokavalio. Ei mulla muuta.

Ja tiedän, että on ylipainoisia sairaita ihmisiä jotka eivät tule lääkärin vastaanotolle koska heille sanotaan että pudota painoa.

Tästä syystä en ikinä pystyisi/voisi ryhtyä lääkäriksi tai ravitsemusterapeutiksi. Superrasittavaa, kun monet valehtelevat päin naamaa syömänsä ruokamäärät ja liikkumiset. Kun katsoisivat edes joskus, paljonko siihen napaan menee kauppalaskun muodossa. Ja kyllä, pari ylipainoista lähipiirissä. Säälin niitä lääkäreitä ja muuta terveydenhoitohenkilöitä, jotka heidän valeitaan joutuvat kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli jännetuppitulehdus,hoidoksi ehdotti särkylääkettä ja lautasmallia ruokailuun (ei ollut ylipainoinen) :D

Geelillä minä hoidin ihan itse. Mm. Voltaren on hyvä siihen

Ehkä ei ole kysymys iästä, vaan ihmistyypistä. Minulla on kokemusta, että nuori terveyskeskuslääkäri on kuunnellut tarkkaavaisesti oireideni kuvauksen ja sitä kautta päätynyt oikeaan diagnoosiin. Joku turhiin marmattajiin kyllästynyt vanhempikin lääkäri olisi saattanut lähettää kotiin sen buranapurkin kanssa.

Minullakin nuori mieslääkäri veikkasi kerralla oikein vaivani. Kuunteli tarkkaan ja keskittyen. Oikein oli skarppi kaveri.

Tämä ei ole diagnoosi, mutta muuten outoa toimintaa lääkäriltä. Tapahtui Hämeenlinnassa pahamaineisen asuinalueen tk:ssa. Oli venäläinen tai virolainen naislääkäri. Tutkimuksen loppupuolella oltiin laittamassa papereita valmiiksi ja lääkäri kysyi opiskelupaikkaani, työpaikkaani ja siviilisäätyäni. Olin pari vuotta aiemmin eronnut avioliitosta ja kerroin, että olen eronnut. Lääkäri suuttui ja tiuskaisi minulle "et sinä ole eronnut vaan naimaton!" Johon minä vastasin vähintäänkin yhtä äkäksesti, että "kyllä minä olen eronnut! Olen ollut naimisissa ja se suhde päätyi eroon!" Lääkäri jaksoi inttää vielä vastaan ja tulosti paperit, joissa siviilisäätynäni oli "naimaton". En tajua miksi se ei vaan voinut uskoa minua tuossa asiassa. Olin tuolloin 25v ja olen aika pienikokoinen nainen. Ehkä se ei vaan uskonut, että olen koskaan ollutkaan naimisissa. Tosin se kyllä näki minun hetun niissä papereissa, eli miksen muka voinut olla aikuinen, joka on ollut joskus naimisissa?

Olen edelleen hämilläni tuosta keissistä ja siitä on nyt joku 8 vuotta aikaa. Olen muuttanut onneksi jo pois Hämeenlinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole diagnoosi, mutta muuten outoa toimintaa lääkäriltä. Tapahtui Hämeenlinnassa pahamaineisen asuinalueen tk:ssa. Oli venäläinen tai virolainen naislääkäri. Tutkimuksen loppupuolella oltiin laittamassa papereita valmiiksi ja lääkäri kysyi opiskelupaikkaani, työpaikkaani ja siviilisäätyäni. Olin pari vuotta aiemmin eronnut avioliitosta ja kerroin, että olen eronnut. Lääkäri suuttui ja tiuskaisi minulle "et sinä ole eronnut vaan naimaton!" Johon minä vastasin vähintäänkin yhtä äkäksesti, että "kyllä minä olen eronnut! Olen ollut naimisissa ja se suhde päätyi eroon!" Lääkäri jaksoi inttää vielä vastaan ja tulosti paperit, joissa siviilisäätynäni oli "naimaton". En tajua miksi se ei vaan voinut uskoa minua tuossa asiassa. Olin tuolloin 25v ja olen aika pienikokoinen nainen. Ehkä se ei vaan uskonut, että olen koskaan ollutkaan naimisissa. Tosin se kyllä näki minun hetun niissä papereissa, eli miksen muka voinut olla aikuinen, joka on ollut joskus naimisissa?

Olen edelleen hämilläni tuosta keissistä ja siitä on nyt joku 8 vuotta aikaa. Olen muuttanut onneksi jo pois Hämeenlinnasta.

Siviilisäätyä kysytään jos on hakemassa aborttia tai sterilisaatiota. Kokemusta on molemmista.  Itse pyysin että siihen laitetaan nimenomaan naimaton (kukaan ei kysynyt jälkikäteen tai selvittänyt pitääkö paikkaansa vai ei) koska silloin menee hakemus helpommin läpi ns sosiaalisista syistä. 

Joten en olisi rutissut tuosta. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Miksi flunssan takia lääkäriin? Flunssa hoidetaan kotikonstein. Suurin osa kansasta tietää hoidon; lepo, kuuma juoma ja oireiden mukaan kuumetta alentava ilman reseptiä saatava paracetamoli tai ibuprofeeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleeni on syöpynyt pysyvästi surkuhupaisa päivystyskeissi, jonka aikana lyhyt intialainen  mieslääkäri diagnosoi vatsakipuisella 12 v tyttärelläni raskauden, sp-puolitaudin ja anoreksian... menin lopulta luukulle vaatimaan kovaan ääneen toista lääkäriä , joku siviilivaatteissa juuri saapunut lääkäri sitten  tutki tytärtä minutin ja totesi "Kyllä tämä nyt  vaikuttaisi olevan umpilisäke". Alkuperäinen lääkäri pajatti taustalla  jotain kunnes toinen lääkäri karjaisi "Hiljaa!"

Pointti tässä ei ole ulkomaalaisen lääkärin mustamaalaaminen ja pelastavana enkelinä apuun rientävä suomalainen lääkäri,  tiedän että osat olisivat voineet myös olla toisinpäin.

Eli miksi sitten mainitset erikseen, että kyseessä oli intialainen lääkäri? Ja että vielä lyhyt??

Ulkonäön mainitseminen ei haittaa millään tavalla.

Sitä sanotaan kuvailuksi, vähän kuin kirjoissa henkilöhahmojen kuvaaminen. Jos lääkäri olisi ollut pitkä ja pisamainen olisin   kertonut sen, mutta oli lyhyt ja ilm. intiasta.

Millä tavalla lääkärin ulkonäön saati kansalaisuuden kuvaileminen kuuluu nyt tähän? Miksi olisit sanonut, että pitkä ja pisamainen lääkäri sanoi niin ja näin? Ethän sä vissiin mitään romaania tai novellia tässä kirjoita. Sun r a s i s m i suorastaan kirkuu läpi.

MInusta siinä on pääasia, että tytär pääsi leikkaukseen ja jäi henkiin.

Vältän viimeiseen asti lääkärissä käyntiä. Edellisen kerran kävin lääkärissä jälkitarkastuksessa synnytyksen jälkeen. Aikaa tästä jo 23 vuotta. Hammaslääkärin vastaanotolla käyn vuosittain. En käy gynekologilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taidan lopettaa nämä hommat. Lähes joka puolella suomalaisella auttaa ongelmaan kuin ongelmaan painonpudotus ja oikea ruokavalio. Ei mulla muuta.

Ja tiedän, että on ylipainoisia sairaita ihmisiä jotka eivät tule lääkärin vastaanotolle koska heille sanotaan että pudota painoa.

Tästä syystä en ikinä pystyisi/voisi ryhtyä lääkäriksi tai ravitsemusterapeutiksi. Superrasittavaa, kun monet valehtelevat päin naamaa syömänsä ruokamäärät ja liikkumiset. Kun katsoisivat edes joskus, paljonko siihen napaan menee kauppalaskun muodossa. Ja kyllä, pari ylipainoista lähipiirissä. Säälin niitä lääkäreitä ja muuta terveydenhoitohenkilöitä, jotka heidän valeitaan joutuvat kuuntelemaan.

Revi huumoria siitä, että tarkistin joka kalorin valmisruoka-annoksista ja keskimääräinen syömäni kalorimäärä päivässä (ja myös yö yhteenlaskettuna) pakkauksista tarkistettuna oli vain 1000 kcal. Kyllä, laskin paketin määrät, en 100 g mukaan laskettuna. Ylipainoa on yli 20 kg ja paino ei putoa, vaikka syön ja juon yhä yhtä huonosti. Ainakaan syömättä olemalla ei paino putoa yhtään grammaa, se on nyt nähty tänä vuonna. Olen fyysisesti raskaassa työssä, vain aivot alkaa jumittua näin vähällä ruoalla.

Olen monet kerrat ihmetellyt lääkärien töykeää käytöstä ja joskus on tuntunut etteivät kuuntele ollenkaan. Hyviäkin kokemuksia onneksi on. Mutta enemmän niitä huonoja. Käy sääliksi nuoret ihmiset joilla ei vielä ole elämänkokemuksen mukanaan tuomaa kovaa nahkaa. Ja kyllä toki kaiken ikäisistä ammattitaidoton suhtautuminen tuntuu pahalle.

Yhden (niistä monista) oman huonon kokemuksen jaan tässä. Olin parikymppinen ja minulla oli about reilu vuosi aiemmin diagnosoitu verenkiertohäiriö johon sain lääkityksen - en muista lääkkeen nimeä enkä kuurin kestoa - Kun sitten lääkärille kerroin että oireet tuntuu samalta kuin silloin aiemmin niin lääkäri alkoi HUUTAA minulle että yritän vain saada niitä lääkkeitä huumaantumis tarkoituksessa. Olin ihan äimän käkenä ja puulla päähän lyötynä että "Mitä ihmettä??!!" En muista mikä se lääke oli, mutta en ollut kokenut sitä syödessäni minkäänlaisia päihtymyksen- tms. tuntemuksia. läksin itkien kotiin.

Joskus myös ihmetyttää että lääkäri ei selitä eikä perustele tekemisiään ja sanomisiaan. Jos esim korvakipua valittaa ja lääkäri ilman perusteluja käskee huosut alas ja työntää sormensa potilaan peräsuoleen niin kyllä sitä vähintään ihmettelee lopunelämää että mikä yhteys? Taisin olla 16v

Ei oo kaikki ihan hyvin kun lääkärit saa olla töykeitä ja tehdä jopa hoitovirheitä ilman mitään vastuuta. Monta kertaa lehdistäkin saa lukea kun eivät ota tosissaan ja sitten kyse onkin vakavasta sairaudesta.

Niinpä. Itsekin kokenut suorastaan ilkeää kohtelua näiltä ihmisiltä.

On huudettu, tiuskittu, halveksittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä hyväkuntoinen ihoni alkoi kukkia kasvoissa leuassa ja suun ympärillä. Menin näyttämään ja nuori lääkäri vaan sanoi, että nuo ihottumat nyt voi olla mitä vaan, kokeile vaikka kortisonia.

Näin tein ja kuukauden päästä ihoni oli entistä pahemmassa kunnossa. Menin uudelleen terveysasemalle. Nyt sattui vanhempi lääkäri, joka vain vilkaisi naamaani ja sanoi, että kyseessä on suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti), johon tarvitsen kahden kuukauden antibioottikuurin. Lopuksi sanoi, että älä laita siihen ainakaan kortisonia.

Ymmärrän kyllä, että ihottumat voivat olla vaikeita diagnosoitavia jos ei ole paljon kokemusta. Mutta olisin arvostanut sitä jos tämä ensimmäinen lääkäri olisi konsultoinut kokeneempaa kun ei ollut mitään hajua mistä oli kyse. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä. Eihän tuossa mistään vakavasta ollut kyse, mutta aika huonoon kuntoon iho pääsi kun en saanut oikeaa hoitoa heti.

Teit oikein, kun et kertonut tokalle lääkärille ekasta.

Toinen lääkäri ei saa koskaan kumota toisen lääkärin diagnoosia pyytämättä lupaa ensimmäiseltä lääkäriltä. Tämä tulee lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeesta. Jos lääkäri tekee noin, seurauksena voi olla pahimmillaan erottaminen lääkäriliitosta.

Jos haluatte tokan arvauksen sairaudestanne, älkää kertoko ekasta lääkäristä!

Höpöhöpö. T. Lääkäri

Höpöhöpö sanon minäkin. Ensimmäinen lääkäri määräsi antibiootit viruskeuhkokuumeeseen.

Paheni vain. Menin toiselle lääkärille joka sanoi että lopeta heti ab:n syöminen, oli pahentanut jo yleistilaani melkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei ole kysymys iästä, vaan ihmistyypistä. Minulla on kokemusta, että nuori terveyskeskuslääkäri on kuunnellut tarkkaavaisesti oireideni kuvauksen ja sitä kautta päätynyt oikeaan diagnoosiin. Joku turhiin marmattajiin kyllästynyt vanhempikin lääkäri olisi saattanut lähettää kotiin sen buranapurkin kanssa.

Ja vielä kun on ulkomaalaistaustainen lääkäri tai keikkalääkäri niin hyvin saa hoitoa. Yleensä yritän käydä kesällä tkssa kun kettuuntuneet vakiojäärät on lomalla.

arvauskeskusko kirjoitti:

Kaverilla tk-läkärin diagnoosi masennus, oikean lääkärin oikea diagnoosi agressiivinen levinnyt keuhkosyöpä ja elinaikaa kuukausi.

Keuhkosyöpå masentaa kyllä useimman joten ei ensimmäinen lääkäri täysin väärässä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä hyväkuntoinen ihoni alkoi kukkia kasvoissa leuassa ja suun ympärillä. Menin näyttämään ja nuori lääkäri vaan sanoi, että nuo ihottumat nyt voi olla mitä vaan, kokeile vaikka kortisonia.

Näin tein ja kuukauden päästä ihoni oli entistä pahemmassa kunnossa. Menin uudelleen terveysasemalle. Nyt sattui vanhempi lääkäri, joka vain vilkaisi naamaani ja sanoi, että kyseessä on suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti), johon tarvitsen kahden kuukauden antibioottikuurin. Lopuksi sanoi, että älä laita siihen ainakaan kortisonia.

Ymmärrän kyllä, että ihottumat voivat olla vaikeita diagnosoitavia jos ei ole paljon kokemusta. Mutta olisin arvostanut sitä jos tämä ensimmäinen lääkäri olisi konsultoinut kokeneempaa kun ei ollut mitään hajua mistä oli kyse. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä. Eihän tuossa mistään vakavasta ollut kyse, mutta aika huonoon kuntoon iho pääsi kun en saanut oikeaa hoitoa heti.

Teit oikein, kun et kertonut tokalle lääkärille ekasta.

Toinen lääkäri ei saa koskaan kumota toisen lääkärin diagnoosia pyytämättä lupaa ensimmäiseltä lääkäriltä. Tämä tulee lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeesta. Jos lääkäri tekee noin, seurauksena voi olla pahimmillaan erottaminen lääkäriliitosta.

Jos haluatte tokan arvauksen sairaudestanne, älkää kertoko ekasta lääkäristä!

Kuule, ei niitä tarvitse itse kertoa.

Kanta ohjelmassa on kohta: Diagnoosit.

Se löytyy myös Oma Kanta versioissa.

Lääkäri vilkaisee sieltä entiset diagnoosit, tarvittaessa.

Samoin lääkäri lukaisee käytössä olevien lääkkeiden listan läpi, jitta ei määrää, entisten lääkkeiden kanssa ristiriitaisia lääkkeitä.

Monenlaisia huomiota lääkäri potilaasta tekee, mutta eihän potilas sitä, sen jännityksensä kanssa käynnillä huomaa.

Tiedän tämän tasan tarkkaan, koska kun kerran menin oudommalle tk-lääkärille, hän puhuessaan sanoi, ...että kun sinulla on diabetes 2.

Mitään en ollut siitä hänelle maininnut, vaan lääkäri oli lukenut diagnoosilistan tiedoistani.

Ja on siellä diagnoosina myös verenpainetauti, sydänongelma ja nivelreuma.

Ei terveyskeskus ole mitään osaamattomia typeryksiä, mutta kiire estää heitä lyhyellä käynnillä perehtymässä moneen sairauteen samaan aikaan.

Luuletteko, että joku 6 vuotta alalle lainalla opiskellut lääkäri, ei haluaisi tehdä työtään hyvin ja onnistuneesti?

Näinkö tosiaan luulette?

Apotissa taitaa näkyä diagnooseja mutta Kanta tiedon läpikäyminen on todella vaikeaa kun jokainen tiedosto pitäisi klikata auki ja odottaa tietojen latautumista. Apotin haku ei käy Kanta arkiston tietoja. Ainakaan omassa näkymässä ei aina ole selvää mitkä lääkkeet ovat käytössä jos potilas ei ole kirjattu sairaalaan sisälle ja sairaanhoitaja tai farmaseutti tarkastanut lääkityksiä.

Onneksi en ole terveyskeskuksessa töissä kun siellä työskentely on varmaan yhtä tuskaa. Omalla alalla Apotti toimii kohtalaisesti mutta tosiasia on se että ei ole mitään mahdollisuutta käydä potilasasiakirjoja läpi kattavasti ja pakko on vain luottaa lähetteisiin ja viimeisimpiin kirjauksiin sekä lääkelistaan Siinä voi jäädä mainitsematta potilaan viineaikaiset sairastelut vaikka sydämen suhteen.

T: Rivilääkäri sairaalasta

Suonikohjut olivat sitten myöhemmin syöpä.