Mies ei vastaa puheluihin eikä viesteihin moneen päivään
Otsikossa kuvailtu käytös tulee muutaman kerran vuodessa esiin... Tällä hetkellä se on taas pinnalla ja minä olen jälleen kerran ymmälläni.
Taustaa: ollaan seurusteltu reilu kaksi vuotta. Miehellä vuoroviikoin kolme alakouluikäistä lasta joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja joista oikeasti myös tykkään.
Asutaan omissa kodeissa mutta vietetään paljon aikaa toistemme luona. Hän sanoo rakastavansa ja näyttää sen myös monin tavoin.
Mutta........ sitten tulee hetki jolloin mies menee täysin omaan kuoreensa. En tiedä syytä. Ensin hän on vähän alakuloinen ja sen jälleen en saa häneen yhteyttä moneen päivään.
Jossain vaiheessa ottaa itse yhteyttä, mutta ei kerro syytä miksi on käyttäytynyt noin.
Muuten hän ei vaikuta masentuneelta, mutta tuntuu että lapsiarki ja työ kuormittavat häntä paljon.
Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen mutta nyt alkaa väsyttää tämä toistuva mykkäkoulu. Itkettää jo etukäteen jos tästä ero tulee, mutta olen myös miettinyt että onko tämä vaan hänen piirre joka minun täytyy hyväksyä koska muuten on niin mukavaa yhdessä.
Kertokaa joku onko muita samanlaisia olemassa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, millä paikkakunnalla tuo sinun sankarisi vaikuttaa? Itsekin seurustelen kolmen lapsen isän kanssa, joka tekee katoamistemppuja.
Pääkaupunkiseudulla. Ap
Sama suunta sitten. Toivottavasti ei ole sama mieskin. Tänään kyläili lastensa kanssa luonani.
En jaksa uskoa :) Nämä lapset laulaisi kyllä kaiken ulos. Varsinkin ekaluokkalainen.
Tällä mun miehellä kaikki kolme poikia ja nuorin ekaluokkalainen. Täsmääkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, millä paikkakunnalla tuo sinun sankarisi vaikuttaa? Itsekin seurustelen kolmen lapsen isän kanssa, joka tekee katoamistemppuja.
Pääkaupunkiseudulla. Ap
Sama suunta sitten. Toivottavasti ei ole sama mieskin. Tänään kyläili lastensa kanssa luonani.
En jaksa uskoa :) Nämä lapset laulaisi kyllä kaiken ulos. Varsinkin ekaluokkalainen.
Tällä mun miehellä kaikki kolme poikia ja nuorin ekaluokkalainen. Täsmääkö?
Tämähän käy jännäksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, millä paikkakunnalla tuo sinun sankarisi vaikuttaa? Itsekin seurustelen kolmen lapsen isän kanssa, joka tekee katoamistemppuja.
Pääkaupunkiseudulla. Ap
Sama suunta sitten. Toivottavasti ei ole sama mieskin. Tänään kyläili lastensa kanssa luonani.
En jaksa uskoa :) Nämä lapset laulaisi kyllä kaiken ulos. Varsinkin ekaluokkalainen.
Tällä mun miehellä kaikki kolme poikia ja nuorin ekaluokkalainen. Täsmääkö?
Tämähän käy jännäksi!
Tai sitten lopahti siihen. Ap:tä ei kiinnosta jakaa asiaa enää enempää...
Vierailija kirjoitti:
Joku huume? Tekeekö kannabis hitaaksi ja tahmeaksi?
Ei luulis lapsiviikkoa ottavan pössytellen...
Jos lasten kanssa oleminen vituttaa kirjoitti:
Liittyykö nämä radiohiljaisuudet nimenomaan niihin lapsiviikkoihin?
Ei. Nyt vaan sattuu sellainen olemaan.
On kuin yhtäkkiä mies suuttuisi tosi paljon jostakin tai ihan kuin kaikki maailman murheet kaatuisi niskaan. Silloin ei vastaa viesteihin ja sitten kun ottaa taas yhteyttä on tosi alakuloinen ja vetämätön. Ei osaa selittää syytä kun kysyn. Jonkin ajan päästä on taas ”normaali”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, millä paikkakunnalla tuo sinun sankarisi vaikuttaa? Itsekin seurustelen kolmen lapsen isän kanssa, joka tekee katoamistemppuja.
Pääkaupunkiseudulla. Ap
Sama suunta sitten. Toivottavasti ei ole sama mieskin. Tänään kyläili lastensa kanssa luonani.
En jaksa uskoa :) Nämä lapset laulaisi kyllä kaiken ulos. Varsinkin ekaluokkalainen.
Tällä mun miehellä kaikki kolme poikia ja nuorin ekaluokkalainen. Täsmääkö?
Lapsimäärä ja ekaluokkalainen täsmää mutta sukupuolet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku huume? Tekeekö kannabis hitaaksi ja tahmeaksi?
Ei luulis lapsiviikkoa ottavan pössytellen...
Tunnen kyllä päihdeongelmaisia ja minusta hän ei sellainen ole. Luulen että olisin sellaisen huomannut kahden vuoden aikana.
Itsellä on tuota samaa vikaa ja se ei todellakaan tarkoita mitään ihmeellistä. Pari kolme kertaa vuodessa on vaan saatava totaalista hermolepoa. Itse lähden silloin johonkin korpeen vaeltamaan joko jalan tai suksin. Yövyn laavulla tai teltassa, kalastan/pilkin, tuijotan tulta ja laitan palikoita korvien välissä järjestykseen.
Se on sekä itseni, että parisuhteen huoltoa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on tuota samaa vikaa ja se ei todellakaan tarkoita mitään ihmeellistä. Pari kolme kertaa vuodessa on vaan saatava totaalista hermolepoa. Itse lähden silloin johonkin korpeen vaeltamaan joko jalan tai suksin. Yövyn laavulla tai teltassa, kalastan/pilkin, tuijotan tulta ja laitan palikoita korvien välissä järjestykseen.
Se on sekä itseni, että parisuhteen huoltoa.
Lienee eri asia lähteä vaeltamaan niin, että kumppani on siitä tietoinen ja osaa antaa omaa rauhaa. Silloinkin varmaan olet tavoitettavissa hätätilanteessa.
Tuommoinen yhtäkkinen häviäminen ilmoittamatta ja vastaamattomuus on suhteen mitätöintiä ja henkistä väkivaltaa pahimmillaan kun toinen joutuu miettimään mikä on vialla ja onko tapahtunut jotain.
Ottaisin yhteyttä miehen exään ja kysyisin, tietääkö hän, mistä on kyse. Hän varmasti tietäisi kertoa, kun on eronkin ottanut. Ehkä tuo oli eron syykin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on tuota samaa vikaa ja se ei todellakaan tarkoita mitään ihmeellistä. Pari kolme kertaa vuodessa on vaan saatava totaalista hermolepoa. Itse lähden silloin johonkin korpeen vaeltamaan joko jalan tai suksin. Yövyn laavulla tai teltassa, kalastan/pilkin, tuijotan tulta ja laitan palikoita korvien välissä järjestykseen.
Se on sekä itseni, että parisuhteen huoltoa.Lienee eri asia lähteä vaeltamaan niin, että kumppani on siitä tietoinen ja osaa antaa omaa rauhaa. Silloinkin varmaan olet tavoitettavissa hätätilanteessa.
Tuommoinen yhtäkkinen häviäminen ilmoittamatta ja vastaamattomuus on suhteen mitätöintiä ja henkistä väkivaltaa pahimmillaan kun toinen joutuu miettimään mikä on vialla ja onko tapahtunut jotain.
No ei nyt ihan noinkaan, asutaan toki saman katon alla ja puoliso tietää, että lähden, mutta siinäpä se onkin.
Minulla on tavarat valmiina pakattuna ja voin lähteä jopa 5 minuutin varoitusajalla. En ole koskaan tavoitettavissa tuolloin, eli ei puhelinta mukana ja aika harvoin nuo olotilat varoittelee tulemisistaan, vaan 'ahdistus' tulee aika yllättäen ja olen vuosikymmenten aikana huomannut tuon toimintamallin toimivan minulle. Usein kumppani on töissä, kun lähden ja silloin laitan vain viestin lähtiessäni. Oikeastaan kaikkein hankalinta on ollut sopia työnantajan kanssa miten tämä toimii. Minulla on aina lomia ja liukumia jemmassa, mutta kun nää tulee niin lyhyellä varoitusajalla ja kestot ovat vaihdelleet 2-10 päivään.
Nykyään kaikki osapuolet tietävät tästä, eivätkä kysele tai kyseenalaista. Tuloksena on parempi työteho ja kestävä sekä hyvinvoiva parisuhde.
Kyllä tuossa nyt jotain kummaa on. Jos muutaman kerran vuodessa näin niin veikkaisin että ei ole lasten kanssa tuota aikaa vaan ihan muissa puuhissa, mitä ne sitten onkin.
Liittyykö nämä radiohiljaisuudet nimenomaan niihin lapsiviikkoihin?