Lue keskustelun säännöt.
Sinä PK-SEUDULLA 2000-LUVUN OMAKOTITALOSSA asuva: mistä saitte rahat?
28.12.2019 |
Jotenkin epäilyttää aina uusien omakotitalojen kohdalla pk-seudulla, että mitä niiden taakse liittyy. Kuitenkaan tavallisilla palkoilla sellaisia ei rakenneta.
Kommentit (107)
Mä ihmettelen samaa ja asun pohjoisessa. Täältäpäin saa ihan hyvän omakotitalon 200k-250k€ mut miten ihmeellä niin monella riittää rahat? En ymmärrä. Ei mulla ois mitään tsänssiä ostaa omakotitaloa parin tonnin nettotuloilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan omalla rahalla ja velalla rakennettuja.
1. rakensimme 98, satuimme saamaan tontin edullisesti ja teimme itse maksimimäärän. Myimme talon 6 v myöhemmin tuplahinnalla ja maksoimme loppulainan pois.
Otimme uuden lainan ja rakensimme muutaman kilometrin päähän 1,5 kertaa suuremman ja kalliimman talon jossa asuimme 12 vuotta. Siinä emme tehneet enää voittoa mutta saimme silti yli 600 k€. Vuosi sitten muutimme puolta pienempään pari vuotta vanhaan taloon ja olemme velattomia.
Alussa oli yksiö, kaksio, kolmio jne kunnes päästiin lähes 40v:nä tuohon omaan taloon. Kun on maksanut lama-aikana 13-16% korkoa on ihan tyytyväinen että on selvinnyt tähän saakka
Vierailija kirjoitti:
No oma vinkkini. Mahdollisimman nuorena vaan lainalla yksiö tai kumppanin kanssa kaksio. Ei kannata tuossa vaiheessa ostaa uutta, sen arvo on herkempi laskemaan kuin vähän vanhempien, vaikka uusi aina ihana onkin. Sitten kun tulee perheen miettiminen ajankohtaiseksi, vaihtaa maksukyvyn mukaan sitten joko rivariin tai omakotitaloon. Kauhean montaa liikettä ei kannata tehdä välissä, saa turhaan maksella varainsiirtoverot. Tai jos ei perhettä ole perustamassa, vaihtaa isompaan niin halutessaan siinä kohdassa, kun laina on reippaasti lyhentynyt ja tulot vakaat.
Jos heti alussa iskee kiinni liian isoon (=kalliiseen), menee talous tiukille eikä lainaa saa niin helposti. Pieneen ja halvempaan, eikä niin kalliilla alueella pääsee nuorempana kiinni.
Tämä. Se ensimmäinen kannattaa hankkia hyvältä sijainnilta, jonka voi olettaa pitävän arvonsa mutta kuitenkin niin, ettei väkisin änge ylihintaisille alueille. Esim itä-Helsingin tiettyjen alueiden arvo on nousussa, mutta vielä kohtuullinen. Ja ei osta ensimmäiseksi uutta, missä maksetaan uuden asunnon lisää, vaan esim 10-20 vuotta vanhan. Ei myöskään kannata mitään 70-80 luvun kämppää välttämättä ostaa, niissä on isoja remontteja tuloillaan. Toki jos julkisivut, hissit, parvekket ja putket on tehty ja muuten hyvä yhtiö, miksikäs ei.
Moni sortuu siihen, että pitäisi heti saada se iso, kiva, uusi ja/tai huippusijainnilla. Ja sitten ihmetellään, kun ei lainaa saa.
Moni myös saa edes pienen perinnön esimerkiksi isovanhemmilta. Yksiön ostamiseen 20 000 € on jo mainio oman rahan osuus. Jos pkseudulta myydään velaton asunto, jää helposti yli 100t € rahaa jaettavaksi.
Tai ensimmäinen asunto ostetaan puoliksi vanhempien kanssa. Joku asuu edullisesti vanhempien tai muiden sukulaisten asunnossa ja säästää muutamassa vuodessa mukavasti rahaa omaan asuntoon.
Eikä se vaadi vanhemmilta tai isovanhemmilta valtavia tuloja tai omaisuutta. Vähän suunnitelmallisuutta ja tahtoa antaa jälkipolville parempi mahdollisuus pitää löytyä.
Minkä verran on tyypillisen pientalon tontinvuokra /kk? Neliöhintana tai kokopotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen rouva Espoosta ja sain rahat hu*raamalla. Niinkuin suurin osa espoolaisista.
Eli kaikilla on ollut joku kepulikonsti käytössään. Arvasin oikein. ihan hölmöjä tarinoita, että on ostanut yksiön ja myynyt kaksinkertaisella arvolla jne. Ei sellaista enää tapahdu. Herätkää, pahvit. Teitä pitäisi veroilla rankaista, olette saaneet aiheetonta wind fallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kahden DI:n palkoista säästetyillä rahoilla + pankin lainalla + edellisen asunnon myynnistä saaduilla rahoilla. Ensin meillä oli ASP-tili, ja ostimme ASP-lainalla lähiökaksion. Lainanmaksun ohessa pistimme rahaa säästöön, ja 6 vuotta myöhemmin otimme lisää lainaa ja vaihdoimme rivarikolmioon. Jälleen säästimme lainanmaksun ohessa. 11 vuotta myöhemmin (kun vanhat lainat oli maksettu) meillä oli säästöjä 85 000 euroa ja otimme uutta lainaa 100 000 euroa. Nämä riittivät siihen, että saatoimme vaihtaa rivarikolmion 150 neliön omakotitaloon. Tosin tässä talossa on kaksi osaa, ja vanhempi osa (reilut puolet) on rakennettu jo ennen 2000-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Moni myös saa edes pienen perinnön esimerkiksi isovanhemmilta. Yksiön ostamiseen 20 000 € on jo mainio oman rahan osuus. Jos pkseudulta myydään velaton asunto, jää helposti yli 100t € rahaa jaettavaksi.
Tai ensimmäinen asunto ostetaan puoliksi vanhempien kanssa. Joku asuu edullisesti vanhempien tai muiden sukulaisten asunnossa ja säästää muutamassa vuodessa mukavasti rahaa omaan asuntoon.
Eikä se vaadi vanhemmilta tai isovanhemmilta valtavia tuloja tai omaisuutta. Vähän suunnitelmallisuutta ja tahtoa antaa jälkipolville parempi mahdollisuus pitää löytyä.
Ei kannata ostaa yhdessä vanhempien kanssa. Siinä jättää määräysvaltaa omasta elämästään vanhemmille. Vaikka välit voisivat olla hyvätkin, kaikkea voi elämässä sattua.
Itse juristina joudun alkaa paljon hakemaan oikeuden päätöstä näiden yhteisomistusten purkamiselle, kun nuori aikuinen haluaa ottaa oman elämänsä ohjat omiin käsiinsä, eikä se miellytäkään vanhempia. Se on yksi keino myös pitää aikuinen lapsi oman vaikutusvallan alaisena.
Eli jos isoa rahallista apua ottaa vanhemmiltaan aikuisena, niin ehkä tosiaan että asuu yhtiövastikkeen hinnalla vanhempien asunnossa tms. Ja sitten hankkii kokonaan oman aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain torvi ostaa okt:n vuokratontilla.
Arava-rahoituksella ja mies suunnitteli ja rakennutti itse. Tontti kaupungilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtä tekemällä, kaikesta säästämällä, loput rahat pankista lainaamalla.
Itse rakennettu. Ei ole iso eikä hieno, mutta meille hyvä. Tosi paljon teimme itse, kummallakaan ei sinänsä mitään osaamista, eli opettelimme samalla. Talon runko ja perustukset tulivat talotehtaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikilla on ollut joku kepulikonsti käytössään. Arvasin oikein. ihan hölmöjä tarinoita, että on ostanut yksiön ja myynyt kaksinkertaisella arvolla jne. Ei sellaista enää tapahdu. Herätkää, pahvit. Teitä pitäisi veroilla rankaista, olette saaneet aiheetonta wind fallia.
Vain laiskasta suomalaisesta riskin ottaminen tai omaisuuden eteen tehty työ on kepulikonsti. Miksi et ole itse tehnyt samaa?
Helsingissäkin on joutunut odottamaan aika monta vuotta arvon kaksinkertaistumista. Hyvällä remontilla tai itse rakentamalla voi kyllä saada muutamassa vuodessa kymmeniä tuhansia. Mutta se ole mikään kepulikonsti, joku on valmis maksamaan tehdystä työstä. Hyvin suunniteltu koti ei ilmesty sormia napsauttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni myös saa edes pienen perinnön esimerkiksi isovanhemmilta. Yksiön ostamiseen 20 000 € on jo mainio oman rahan osuus. Jos pkseudulta myydään velaton asunto, jää helposti yli 100t € rahaa jaettavaksi.
Tai ensimmäinen asunto ostetaan puoliksi vanhempien kanssa. Joku asuu edullisesti vanhempien tai muiden sukulaisten asunnossa ja säästää muutamassa vuodessa mukavasti rahaa omaan asuntoon.
Eikä se vaadi vanhemmilta tai isovanhemmilta valtavia tuloja tai omaisuutta. Vähän suunnitelmallisuutta ja tahtoa antaa jälkipolville parempi mahdollisuus pitää löytyä.Ei kannata ostaa yhdessä vanhempien kanssa. Siinä jättää määräysvaltaa omasta elämästään vanhemmille. Vaikka välit voisivat olla hyvätkin, kaikkea voi elämässä sattua.
Itse juristina joudun alkaa paljon hakemaan oikeuden päätöstä näiden yhteisomistusten purkamiselle, kun nuori aikuinen haluaa ottaa oman elämänsä ohjat omiin käsiinsä, eikä se miellytäkään vanhempia. Se on yksi keino myös pitää aikuinen lapsi oman vaikutusvallan alaisena.
Eli jos isoa rahallista apua ottaa vanhemmiltaan aikuisena, niin ehkä tosiaan että asuu yhtiövastikkeen hinnalla vanhempien asunnossa tms. Ja sitten hankkii kokonaan oman aikanaan.
Miljoona peukkua tälle!!
Itsellä on erittäin huono kokemus yhteisomistuksesta isäni kanssa. Meillä oli aina olleet todella läheiset välit, enkä koskaan kuvitellut mitään ongelmaa yhteisomistuksessa olevasta asunnosta. Vaan niin kun syntyi lapsi, äitini sekosi mummoudestaan ja alkoi määrätä ja päsmäröidä. Eikä puhettakaan, että asunto olisi voitu myydä, kun halusimme miehen kanssa isompaan. Oikeuden päätöksellä vasta yhteisomistus saatiin purettua, aikaa meni yli vuosi, ja suhde vanhempiin pilalla lopuksi elämää :(
Halvalla kaupungin vuokralla asuttu. Ex ja minä ylennyttiin ja saatiin kunnollista palkkaa. Ex tuhlasi kaiken mutta sai sen verran kerättyä että saatiin ostettua lisävakuuksia. No vain 3v yhteiseloa uudessa kodissa kun Ex lähti esimiehen matkaan. Siinä yhteydessä realisoin kaikki omat säästöt ja sovin pankin kanssa uudet maksu ohjelmat sekä tietenkin piti exä ostaa pihalle jne.. Pankki oli yllättävän myötämielinen vaikka velkaa oli vielä 350t eur.
Itse kannatan suoraan isoon kämppään ja okt muuttoa, koska silloin ei tarvitse maksaa valtiolle useita varainsiirtoveroa (plus okt varainsiirtovero on pahempi kuin osakkeissa).
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikilla on ollut joku kepulikonsti käytössään. Arvasin oikein. ihan hölmöjä tarinoita, että on ostanut yksiön ja myynyt kaksinkertaisella arvolla jne. Ei sellaista enää tapahdu. Herätkää, pahvit. Teitä pitäisi veroilla rankaista, olette saaneet aiheetonta wind fallia.
0/5
Vierailija kirjoitti:
Halvalla kaupungin vuokralla asuttu. Ex ja minä ylennyttiin ja saatiin kunnollista palkkaa. Ex tuhlasi kaiken mutta sai sen verran kerättyä että saatiin ostettua lisävakuuksia. No vain 3v yhteiseloa uudessa kodissa kun Ex lähti esimiehen matkaan. Siinä yhteydessä realisoin kaikki omat säästöt ja sovin pankin kanssa uudet maksu ohjelmat sekä tietenkin piti exä ostaa pihalle jne.. Pankki oli yllättävän myötämielinen vaikka velkaa oli vielä 350t eur.
Itse kannatan suoraan isoon kämppään ja okt muuttoa, koska silloin ei tarvitse maksaa valtiolle useita varainsiirtoveroa (plus okt varainsiirtovero on pahempi kuin osakkeissa).
Jollei oikeasti halpaa vuokrakämppää onnistu saamaan ja sellaista, mikä on kuitenkin riittävän kiva, että siinä viihtyy, en kyllä asuisi vuokralla. Mieluummin se pikkuasunto omaksi ja siitä yrittää vaihtaa sitten suoraan isoon. Näin tulee vain kertaalleen varainsiirtoverot.
No minä sain kahden veljeni kanssa perinnöksi velattoman asunnon, jonka myynnistä saimme jonkinlaisen alkupääoman. Loput velalla, jota on sitäkin ihan tarpeeksi.
Tavallaan helpompi tie kuin monella ilman mitään rahoja, mutta ehkä kuitenkin mieluummin olisin pitänyt äidin vielä luonamme.
No oma vinkkini. Mahdollisimman nuorena vaan lainalla yksiö tai kumppanin kanssa kaksio. Ei kannata tuossa vaiheessa ostaa uutta, sen arvo on herkempi laskemaan kuin vähän vanhempien, vaikka uusi aina ihana onkin. Sitten kun tulee perheen miettiminen ajankohtaiseksi, vaihtaa maksukyvyn mukaan sitten joko rivariin tai omakotitaloon. Kauhean montaa liikettä ei kannata tehdä välissä, saa turhaan maksella varainsiirtoverot. Tai jos ei perhettä ole perustamassa, vaihtaa isompaan niin halutessaan siinä kohdassa, kun laina on reippaasti lyhentynyt ja tulot vakaat.
Jos heti alussa iskee kiinni liian isoon (=kalliiseen), menee talous tiukille eikä lainaa saa niin helposti. Pieneen ja halvempaan, eikä niin kalliilla alueella pääsee nuorempana kiinni.