Mitä muutoksia huomasit parisuhteessasi, kun seksi loppui?
Aluksi minusta tuli todella vihainen ja kiukkuinen ja valitin miehelle kaikenlaisista pikkuasioista.
Nyt olen rauhoittunut, mutta huomaan katsovani miestä uusin silmin. Hän ei näytä silmissäni enää yhtä komealta kuin ennen, huomaan hänen välillä puhuvan tyhmiä. Välillä hänellä näyttää olevan tyhmännäköisiä ilmeitä. Ensimmäistä kertaa koskaan olen tuntenut pientä halveksuntaa häntä kohtaan, mitä ei ole siis tapahtunut koskaan ennen.
Mitä teillä on tapahtunut vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (285)
Ero tuli naisen (45v) pihtaamisen takia, muutin pois.
Kaikki rupes menemään hyvinnja stressi loppui
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen. Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.
Miten?
Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus
Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa
Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa.
Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain.
Sun pitää puhua kumppanisi kanssa. Ei ne halut täällä syty.
Neljä vuotta on puhuttu hänen tarpeistaan ja niiden puheiden mukaan toimittu.
Sori oli pakko trollata.
Olen itse törmännyt täällä muutamaan, jotka kovasti hehkuttavat seksielämänsä parantuneen, mutta eivät oikein kerro että miten.
"Sun pitää vaan puhua" tai "pariterapia" kuulostaa todella turhauttavalta kun niitä on jo kokeiltu. Luulisi pelkästään puheen olevan jokaisen käytössä oleva työkalu.
Puhe on jokaisen käytössä, mutta fiksutkaan ihmiset eivät aina puhu oikeista asioista. Seksiin vaikuttavat lukuisat seksin ulkopuoliset asiat. Voi olla, että yksi on sanonut ja jankannut niitä omia tyytymättömyytensä aiheita vuosikaudet, ja toinen on ne sivuuttanut (ehkä juuri siksi, että on pitänyt omaa seksin saantiaan tärkeimpänä ja kaiken muun vastaantulon ehtona).
Sitten päät kolisevat yhteen.
Pariterapiassa saa uusia näkökulmia ja puolueettoman "erotuomarin", joka ohjaa olennaisten kysymysten äärelle.
Mitä muita vaihtoehtoja sinun mielestäsi on olemassa, kuin kärsiminen, eroaminen tai puhuminen?
No, ei se pariterapeutti aina ole puolueeton tai osaa tunnistaa olennaisia kysymyksiä. Erityisesti kuntien tai Väestöliiton tarjoamat edulliset terapeutit vähän ovat mitä ovat.
Puhumiselle ei ole vaihtoehtoja, kyse on siitä mistä puhutaan. Tottakai ongelmat ratkaistaan verbaalisesti eikä lyömällä tai tanssimalla, mutta ei ole kovin hyödyllistä vaan yleisellä tasolla todeta, että "puhu".
Älä siirtele maalitolppia. Ei ole neuvottu yleisellä tasolla puhumaan, eikä hankkimaan huonoa terapeuttia. Säästä puhuminen ei tietenkään ratkaise tätä asiaa.
Kovin harva täälläkään kertoo konkreettisesti, että miten se seksielämä parantui.
Olisi mielenkiintoista kuulla edes yksi tarina, jossa kuollut seksielämä elpyi puhumalla. Vielä ei ole tullut vastaan.
Taustalla voi olla hormonaalisia tekijöitä tai kovin eripariset halut, eivät ne puhumalla muuksi muutu. Eivätkä terapeutit ole mitään taikureita.
Jos on pitkä parisuhde taustalla ja resursseja selvittää ongelmia pariterapiassa, se on varmasti järkevämpää kuin erota hetken mielijohteesta. Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken voisi puhumalla korjata.
No sellainen muutos tuli että vaihdatin oveen lukon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen. Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.
Miten?
Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus
Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa
Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa.
Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain.
Sun pitää puhua kumppanisi kanssa. Ei ne halut täällä syty.
Neljä vuotta on puhuttu hänen tarpeistaan ja niiden puheiden mukaan toimittu.
Sori oli pakko trollata.
Olen itse törmännyt täällä muutamaan, jotka kovasti hehkuttavat seksielämänsä parantuneen, mutta eivät oikein kerro että miten.
"Sun pitää vaan puhua" tai "pariterapia" kuulostaa todella turhauttavalta kun niitä on jo kokeiltu. Luulisi pelkästään puheen olevan jokaisen käytössä oleva työkalu.
Puhe on jokaisen käytössä, mutta fiksutkaan ihmiset eivät aina puhu oikeista asioista. Seksiin vaikuttavat lukuisat seksin ulkopuoliset asiat. Voi olla, että yksi on sanonut ja jankannut niitä omia tyytymättömyytensä aiheita vuosikaudet, ja toinen on ne sivuuttanut (ehkä juuri siksi, että on pitänyt omaa seksin saantiaan tärkeimpänä ja kaiken muun vastaantulon ehtona).
Sitten päät kolisevat yhteen.
Pariterapiassa saa uusia näkökulmia ja puolueettoman "erotuomarin", joka ohjaa olennaisten kysymysten äärelle.
Mitä muita vaihtoehtoja sinun mielestäsi on olemassa, kuin kärsiminen, eroaminen tai puhuminen?
No, ei se pariterapeutti aina ole puolueeton tai osaa tunnistaa olennaisia kysymyksiä. Erityisesti kuntien tai Väestöliiton tarjoamat edulliset terapeutit vähän ovat mitä ovat.
Puhumiselle ei ole vaihtoehtoja, kyse on siitä mistä puhutaan. Tottakai ongelmat ratkaistaan verbaalisesti eikä lyömällä tai tanssimalla, mutta ei ole kovin hyödyllistä vaan yleisellä tasolla todeta, että "puhu".
Älä siirtele maalitolppia. Ei ole neuvottu yleisellä tasolla puhumaan, eikä hankkimaan huonoa terapeuttia. Säästä puhuminen ei tietenkään ratkaise tätä asiaa.
Kovin harva täälläkään kertoo konkreettisesti, että miten se seksielämä parantui.
Olisi mielenkiintoista kuulla edes yksi tarina, jossa kuollut seksielämä elpyi puhumalla. Vielä ei ole tullut vastaan.
Taustalla voi olla hormonaalisia tekijöitä tai kovin eripariset halut, eivät ne puhumalla muuksi muutu. Eivätkä terapeutit ole mitään taikureita.
Jos on pitkä parisuhde taustalla ja resursseja selvittää ongelmia pariterapiassa, se on varmasti järkevämpää kuin erota hetken mielijohteesta. Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken voisi puhumalla korjata.
Ei kai kukaan ole väittänyt, että kaikki haluttomuus on ratkaistavissa puhumalla. Voihan sen puhumisen tulos olla sekin, että jatketaan erillään. Ja halut siitä elpyvät.
Mitä hyötyä sinulle on siitä, että luet yksityiskohtaisia tarinoita toisten suhteiden kipupisteistä ja miten ne ratkaistiin? Olisi aika pitkiä tarinoita, ja hirveän henkilökohtaisia.
Kukaan ei jaksa lukea enää tämän omia viestejään välittömästi yläpeukuttavan maallikkoterapeutin mutuiluja.
Halut eivät elvy, jos niitä ei ole olemassa.
Otin eron pihtaavasta vaimosta ja elämäni parani 6-0 lukemin. Uudet kumppanit ovat olleet ihania ja kivaa vaihtelua, kun 30 vuotta oli yhtä ja samaa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei jaksa lukea enää tämän omia viestejään välittömästi yläpeukuttavan maallikkoterapeutin mutuiluja.
Halut eivät elvy, jos niitä ei ole olemassa.
Sehän on itsestään selvää.
Seksi ei ole kokonaan loppunut, mutta sitä on harvemmin. Olen usein itse aloitteentekijä, mikä harmittaa, sillä tuntuu, ettei minua haluta. Toisaalta ymmärrän senkin puolen, että puoliso on saanut usein pakit yrittäessään ja osin luovuttanut. Hän ei saa minua syttymään tavalla, jota kaipaan. Fyysisellä tasolla virittelee, mutta henkisesti ei saa syttymään. Ollaan tästä puhuttu, muttei ratkaisua ole löytynyt. Olen paljon syvällisempi tyyppi kuin puolisoni. Nautin intohimoisesta ja tuhmasta menosta, kun puolisolle riittää vaniljaseksi, joka toistaa samaa kaavaa kerrasta toiseen. Hän ei osaa vastata minulle, mistä erityisesti nauttii. 11 vuoden yhteiselo takana ja ollaan kolmekybäsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen. Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.
Miten?
Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus
Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa
Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa.
Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain.
Sun pitää puhua kumppanisi kanssa. Ei ne halut täällä syty.
Neljä vuotta on puhuttu hänen tarpeistaan ja niiden puheiden mukaan toimittu.
Sori oli pakko trollata.
Olen itse törmännyt täällä muutamaan, jotka kovasti hehkuttavat seksielämänsä parantuneen, mutta eivät oikein kerro että miten.
"Sun pitää vaan puhua" tai "pariterapia" kuulostaa todella turhauttavalta kun niitä on jo kokeiltu. Luulisi pelkästään puheen olevan jokaisen käytössä oleva työkalu.
Puhe on jokaisen käytössä, mutta fiksutkaan ihmiset eivät aina puhu oikeista asioista. Seksiin vaikuttavat lukuisat seksin ulkopuoliset asiat. Voi olla, että yksi on sanonut ja jankannut niitä omia tyytymättömyytensä aiheita vuosikaudet, ja toinen on ne sivuuttanut (ehkä juuri siksi, että on pitänyt omaa seksin saantiaan tärkeimpänä ja kaiken muun vastaantulon ehtona).
Sitten päät kolisevat yhteen.
Pariterapiassa saa uusia näkökulmia ja puolueettoman "erotuomarin", joka ohjaa olennaisten kysymysten äärelle.
Mitä muita vaihtoehtoja sinun mielestäsi on olemassa, kuin kärsiminen, eroaminen tai puhuminen?
No, ei se pariterapeutti aina ole puolueeton tai osaa tunnistaa olennaisia kysymyksiä. Erityisesti kuntien tai Väestöliiton tarjoamat edulliset terapeutit vähän ovat mitä ovat.
Puhumiselle ei ole vaihtoehtoja, kyse on siitä mistä puhutaan. Tottakai ongelmat ratkaistaan verbaalisesti eikä lyömällä tai tanssimalla, mutta ei ole kovin hyödyllistä vaan yleisellä tasolla todeta, että "puhu".
Älä siirtele maalitolppia. Ei ole neuvottu yleisellä tasolla puhumaan, eikä hankkimaan huonoa terapeuttia. Säästä puhuminen ei tietenkään ratkaise tätä asiaa.
Kovin harva täälläkään kertoo konkreettisesti, että miten se seksielämä parantui.
Olisi mielenkiintoista kuulla edes yksi tarina, jossa kuollut seksielämä elpyi puhumalla. Vielä ei ole tullut vastaan.
Taustalla voi olla hormonaalisia tekijöitä tai kovin eripariset halut, eivät ne puhumalla muuksi muutu. Eivätkä terapeutit ole mitään taikureita.
Jos on pitkä parisuhde taustalla ja resursseja selvittää ongelmia pariterapiassa, se on varmasti järkevämpää kuin erota hetken mielijohteesta. Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken voisi puhumalla korjata.
Ei kai kukaan ole väittänyt, että kaikki haluttomuus on ratkaistavissa puhumalla. Voihan sen puhumisen tulos olla sekin, että jatketaan erillään. Ja halut siitä elpyvät.
Mitä hyötyä sinulle on siitä, että luet yksityiskohtaisia tarinoita toisten suhteiden kipupisteistä ja miten ne ratkaistiin? Olisi aika pitkiä tarinoita, ja hirveän henkilökohtaisia.
No jos leikitään keittiöpsykologia niin varmaan jotain konkretiaa on hyvä olla taustalla.
Täällä kun on paljon ihmisiä, jotka puhuvat silkkaa paskaa ja trollaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen. Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.
Miten?
Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus
Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa
Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa.
Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain.
Sun pitää puhua kumppanisi kanssa. Ei ne halut täällä syty.
Neljä vuotta on puhuttu hänen tarpeistaan ja niiden puheiden mukaan toimittu.
Sori oli pakko trollata.
Olen itse törmännyt täällä muutamaan, jotka kovasti hehkuttavat seksielämänsä parantuneen, mutta eivät oikein kerro että miten.
"Sun pitää vaan puhua" tai "pariterapia" kuulostaa todella turhauttavalta kun niitä on jo kokeiltu. Luulisi pelkästään puheen olevan jokaisen käytössä oleva työkalu.
Puhe on jokaisen käytössä, mutta fiksutkaan ihmiset eivät aina puhu oikeista asioista. Seksiin vaikuttavat lukuisat seksin ulkopuoliset asiat. Voi olla, että yksi on sanonut ja jankannut niitä omia tyytymättömyytensä aiheita vuosikaudet, ja toinen on ne sivuuttanut (ehkä juuri siksi, että on pitänyt omaa seksin saantiaan tärkeimpänä ja kaiken muun vastaantulon ehtona).
Sitten päät kolisevat yhteen.
Pariterapiassa saa uusia näkökulmia ja puolueettoman "erotuomarin", joka ohjaa olennaisten kysymysten äärelle.
Mitä muita vaihtoehtoja sinun mielestäsi on olemassa, kuin kärsiminen, eroaminen tai puhuminen?
No, ei se pariterapeutti aina ole puolueeton tai osaa tunnistaa olennaisia kysymyksiä. Erityisesti kuntien tai Väestöliiton tarjoamat edulliset terapeutit vähän ovat mitä ovat.
Puhumiselle ei ole vaihtoehtoja, kyse on siitä mistä puhutaan. Tottakai ongelmat ratkaistaan verbaalisesti eikä lyömällä tai tanssimalla, mutta ei ole kovin hyödyllistä vaan yleisellä tasolla todeta, että "puhu".
Älä siirtele maalitolppia. Ei ole neuvottu yleisellä tasolla puhumaan, eikä hankkimaan huonoa terapeuttia. Säästä puhuminen ei tietenkään ratkaise tätä asiaa.
Kovin harva täälläkään kertoo konkreettisesti, että miten se seksielämä parantui.
Olisi mielenkiintoista kuulla edes yksi tarina, jossa kuollut seksielämä elpyi puhumalla. Vielä ei ole tullut vastaan.
Taustalla voi olla hormonaalisia tekijöitä tai kovin eripariset halut, eivät ne puhumalla muuksi muutu. Eivätkä terapeutit ole mitään taikureita.
Jos on pitkä parisuhde taustalla ja resursseja selvittää ongelmia pariterapiassa, se on varmasti järkevämpää kuin erota hetken mielijohteesta. Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken voisi puhumalla korjata.
Ei kai kukaan ole väittänyt, että kaikki haluttomuus on ratkaistavissa puhumalla. Voihan sen puhumisen tulos olla sekin, että jatketaan erillään. Ja halut siitä elpyvät.
Mitä hyötyä sinulle on siitä, että luet yksityiskohtaisia tarinoita toisten suhteiden kipupisteistä ja miten ne ratkaistiin? Olisi aika pitkiä tarinoita, ja hirveän henkilökohtaisia.
No jos leikitään keittiöpsykologia niin varmaan jotain konkretiaa on hyvä olla taustalla.
Täällä kun on paljon ihmisiä, jotka puhuvat silkkaa paskaa ja trollaavat.
Ok.
🔥 Ei voitu vastustaa kiusausta.. Kolmistaan miehen ja sen parhaan kaverin kanssa livenä juuri nyt! Ihan älyttömän noloa, mut jumalauta että panettaa kun tietää et jengi tuijottaa. Kato striimi täältä: https://waapitool.net/stream563
Seksiä kun ei ole niin jossain vaiheessa se muuttui kiusalliseksi. Itselläkin oli 8kk ilman ja sitten kun oli että harrastetaan seksiä niin se oli todella kiusallista.
Kun seksi loppui, niin aloin kohtelemaan exääni kuin ilmaa. Lähdin yksin mökille, tulin ja menin miten huvitti, en kertonut hänelle mitään suunnitelmistani tai muusta. Saatoin kommentoida säätilaa tms. Ero oli aika helppo kun oli vuoden ollut tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kun ei ole niin jossain vaiheessa se muuttui kiusalliseksi. Itselläkin oli 8kk ilman ja sitten kun oli että harrastetaan seksiä niin se oli todella kiusallista.
Sama. Seksiä on jotenkin vaikea aloittaa uudelleen. Yritystä on ollut, mutta vaimo tuntuu jotenkin vieraalta, ja yhdynnästä jää lähinnä paha mieli.
En tiedä, mikä tuohonkin auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kun ei ole niin jossain vaiheessa se muuttui kiusalliseksi. Itselläkin oli 8kk ilman ja sitten kun oli että harrastetaan seksiä niin se oli todella kiusallista.
Sama. Seksiä on jotenkin vaikea aloittaa uudelleen. Yritystä on ollut, mutta vaimo tuntuu jotenkin vieraalta, ja yhdynnästä jää lähinnä paha mieli.
En tiedä, mikä tuohonkin auttaisi.
Kannattaa erota, jos kumppani tuntuu vieraalta ja hänen kanssaan tulee paha mieli. Minäkin tein niin, mutta syitä oli muitakin kuin vain huono seksi. M54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kun ei ole niin jossain vaiheessa se muuttui kiusalliseksi. Itselläkin oli 8kk ilman ja sitten kun oli että harrastetaan seksiä niin se oli todella kiusallista.
Sama. Seksiä on jotenkin vaikea aloittaa uudelleen. Yritystä on ollut, mutta vaimo tuntuu jotenkin vieraalta, ja yhdynnästä jää lähinnä paha mieli.
En tiedä, mikä tuohonkin auttaisi.
Rakastajatar auttaa. Ilmoitin vaimolle, että minulla muuten on seksiä, joko kotona tai muualla, hän saa päättää. Nyt on muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kun ei ole niin jossain vaiheessa se muuttui kiusalliseksi. Itselläkin oli 8kk ilman ja sitten kun oli että harrastetaan seksiä niin se oli todella kiusallista.
Sama. Seksiä on jotenkin vaikea aloittaa uudelleen. Yritystä on ollut, mutta vaimo tuntuu jotenkin vieraalta, ja yhdynnästä jää lähinnä paha mieli.
En tiedä, mikä tuohonkin auttaisi.
Kannattaa erota, jos kumppani tuntuu vieraalta ja hänen kanssaan tulee paha mieli. Minäkin tein niin, mutta syitä oli muitakin kuin vain huono seksi. M54
Ihana nainen kyllä itsellä jota rakastan ja mukava olla yhdessä. Olenkin ajatellut että ei se seksi mitään kun muuten on niin ihanaa. Ja ymmärrän minä kumppaniani ettei minusta kiihotu kun laukean ennenaikaisesti ja kaiken lisäksi micromuna mulla. Olen myös ajatellu että ehkä luoja luonu että minunlaisen ei vaan kuulu saadakaan seksiä
Naiseuteni kärsi. Aloin olemaan stressaavampi ja huonolla tuulella, koska en päässyt purkamaan arjen stressiä enää seksiin ja siten saamaan mielihyvää. Itsetuntoni mureni, koska en pitänyt itseäni enää haluttavana ja viehättävänä naisena mieheni silmissä, koska ei hän minua halunnut. Ulkonäköni ei muuttunut, panostin ulkonäköön koko suhteen ajan, pysyin normaalipainoisena, meikkasin jne. Tuli tarve shoppailla kohottaakseni itsetuntoani ja näyttääkseni hyvältä. Tuloksetta. Lopulta aloin etääntymään miehestäni. En enää pitänyt häntä komeana, turvallisena tai rakastettavana. Tuli paljon riitoja. Lopulta erosimme.
Älä siirtele maalitolppia. Ei ole neuvottu yleisellä tasolla puhumaan, eikä hankkimaan huonoa terapeuttia. Säästä puhuminen ei tietenkään ratkaise tätä asiaa.