Mitä muutoksia huomasit parisuhteessasi, kun seksi loppui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Sun pitää puhua kumppanisi kanssa. Ei ne halut täällä syty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Sun pitää puhua kumppanisi kanssa. Ei ne halut täällä syty. 

Neljä vuotta on puhuttu hänen tarpeistaan ja niiden puheiden mukaan toimittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Ehkäpä sun vaan pitää lopettaa vaimon palveleminen ja ymmärtäminen. Näyttää siltä, että sun korttipakka on jo käytetty loppuun. Ketään ei voi pakottaa haluamaan. Mä ottaisin eron tuossa tilanteessa. Jos et sitä halua tehdä, niin se on sitten ihan oma valintasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Ehkäpä sun vaan pitää lopettaa vaimon palveleminen ja ymmärtäminen. Näyttää siltä, että sun korttipakka on jo käytetty loppuun. Ketään ei voi pakottaa haluamaan. Mä ottaisin eron tuossa tilanteessa. Jos et sitä halua tehdä, niin se on sitten ihan oma valintasi. 

Hetero olen ja miehen kanssa parisuhteessa. 

Mutta siltä minustakin alkaa tuntua että kaikki kortit on käännetty. Silti yritän löytää vielä vastauksia täältä. Mulla on niin paljon panostettuna tähän parisuhteeseen, en ole vielä valmis luovuttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kiukuttelet ja suutut turhista asioista, sitten halveksit miestäsi. Ja ajattelet ettei se vaikuta mitenkään? Kyse on vain kierukasta...? Olen kyllä samaa mieltä, että olet narsisti. Kiukuttelua ja halveksuntaa. Kyllä miehen muuttua ja haluta sinua, itsestäsi huolimatta.

Siis mitä? Kyse on todellakin siitä, ettei mies kykene seksiin, kun on riski vuodosta. Nuo muut kohdat olet nyt kuvitellut ihan itse. Meillä oli hyvä suhde, kunnes seksi loppui. Vihaisuuteni ja halveksunta ovat tulleet sen jälkeen.

Ap

Kyllä kunnon mies ajaa kelillä kuin kelillä. Mikä ihmeen nirppanokka pikkupoika sinulla oikein  on? Ja eihän tuo sairaus ole millään lailla sinun syytäsi. Jos olisit minun naiseni, pitäisin sinua kuin kukkaa kämmenellä. Terv. leskimies

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ole täysin loppunut, mutta vähiin käynyt. En saa pikaseksistä mitään ja halut on sen myötä kadonneet. Ja seksin vähenemisen myötä on kadonnut yhteenkuulumisen tunne, läheisyys ja koskettelu. Mieheni seura on alkanut ahdistamaan ja haluaisin vain olla yksin.

Pikaiseksi= mies tyhjentää pussinsa nopeasti. En harrasta tätä minäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan noita katkeruuden tunteita itsessäni. Meillä on siis seksi loppunut täysin. Mies ei pysty seksiin lääkityksensä takia (vehje ei toimi), ja hän on päättänyt näemmä ettei voi vaihtoehtoisilla tavoilla ylläpitää meidän seksielämää. Ymmärrän, että mies on syytön tilanteeseensa, mutta intiimiyden ja minun laiminlyöntini on kuitenkin tietoinen päätös. Lisäksi koen, etten vastaavassa tilanteessa ikinä pystyisi tuomitsemaan miestä seksittömään elämään vaan huolehtisin hänen tarpeistaan (kuten olen tehnytkin). Näistä asioista nousee nuo katkerat tunteet.

Se on muuten jännää, että kun mies ei kykene panemaan, usein tämä ei myöskään tyydytä naistaan muulla tavoin. Ja miesten mielestä tämä on ihan ok. Mutta kun nainen ei kykene yhdyntään, pitäisi useimpien miesten mielestä hänen tyydyttää mies muilla tavoin. Miksi näin? Onko naisen nautinto vielä 2020- luvulla jotenkin vähemmän tärkeää kuin miehen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Sun pitää puhua kumppanisi kanssa. Ei ne halut täällä syty. 

Neljä vuotta on puhuttu hänen tarpeistaan ja niiden puheiden mukaan toimittu. 

Et ole panostanut tarpeeksi, käyttänyt aikaa ja ollut riittävän kärsivällinen

Olen se osapuoli joka lopetti seksin suhteessa. Huomasin jo ennen sitä että alan menettää viehätystä ja kunnioitusta miestäni kohtaa kun mikään ei lupauksista huolimatta muutu. 

Lopulta aloin kesken huonon seksin itkeä ja sain jonkun paniikkikohtauksen tai jotain. Riideltiin, sillä kertaa huutaen, siitä että hän laittaa aina oman munansa kaiken edelle ja seksi on täysin paskaa minulle, että hän aina lupaa että tekee edes jotain minun suuntaani ja vannoo että seuraava kerta on vain minun nautintoa varten, mutta aina sieltä tulee se hätäinen peruspano tai muna suuhun tai käteen. En ole ylpeä tästä mutta sanoin riidan aikana että revin hänen peniksensä irti jos näen sen vielä kerrankin. Ja että käy uittamassa sitä jossakussa muussa kunhan jättää minut rauhaan. 

Sen jälkeen ollaan nukuttu eri makuuhuoneissa ja mies on yrittänyt selittää käytöstään milloin ADHD lla, milloin innokkuudella, mutta minä haluan eron. En voi enää korjata tätä tilannetta. Nyt ollaan oltu kuukausia ilman seksiä, mutta sitä ennen olin kaksi vuotta hänen panopatja ja munanvatkaaja. Hän ei ole kertaakaan nuollut minua tai sormettanut minua sen jälkeen kun muutettiin yhteen. Kun asuttiin erillään, seksi oli IHAN erilaista ja nyt yhtäkkiä hän ei osaa tai muista kun ollaan sitouduttu!

Tästä ei ole ihan helppoa eikä nopeaa erota, mutta pakko se kai on. Koska rikoin jotain itsessäni suostumalla tuohon paskaan kunnes napsahti  :(

Eli minulla seksin loppuminen vain rauhoitti tilannetta. Näin on menty talvesta asti.

Aiemmat suhteeni ovat olleet ihan erilaisia, on ollut monipuolista seksiä ja asiat on ratkenneet hyvin hienovaraisella puheella, miehet ei ois edes kuvitelleet panevansa halutonta eikä mitään tällaista olisi osannut kuvitellakaan ikinä. 

Mieshän olisi valmis vaikka pariterapiaan mutta minun inho on niin syvä että kyllä ero on se ainoa vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Mistä tuollaisia naisia löytää?

Olet tehnyt kaikkesi kumppanin jaksamisen eteen saadaksesi seksiä, sulla on pakko olla todella korkea libido ja se on kyllä miehen näkökulmasta suurin plussa mitä naisella voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan noita katkeruuden tunteita itsessäni. Meillä on siis seksi loppunut täysin. Mies ei pysty seksiin lääkityksensä takia (vehje ei toimi), ja hän on päättänyt näemmä ettei voi vaihtoehtoisilla tavoilla ylläpitää meidän seksielämää. Ymmärrän, että mies on syytön tilanteeseensa, mutta intiimiyden ja minun laiminlyöntini on kuitenkin tietoinen päätös. Lisäksi koen, etten vastaavassa tilanteessa ikinä pystyisi tuomitsemaan miestä seksittömään elämään vaan huolehtisin hänen tarpeistaan (kuten olen tehnytkin). Näistä asioista nousee nuo katkerat tunteet.

Se on muuten jännää, että kun mies ei kykene panemaan, usein tämä ei myöskään tyydytä naistaan muulla tavoin. Ja miesten mielestä tämä on ihan ok. Mutta kun nainen ei kykene yhdyntään, pitäisi useimpien miesten mielestä hänen tyydyttää mies muilla tavoin. Miksi näin? Onko naisen nautinto vielä 2020- luvulla jotenkin vähemmän tärkeää kuin miehen? 

Äläpä taas ala lässyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Oletko sinä se, joka ei voi mennä pariterapiaan? Teet mitä vain paitsi sitä mikä auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Sun pitää puhua kumppanisi kanssa. Ei ne halut täällä syty. 

Neljä vuotta on puhuttu hänen tarpeistaan ja niiden puheiden mukaan toimittu. 

Et ole panostanut tarpeeksi, käyttänyt aikaa ja ollut riittävän kärsivällinen

En usko. Mutta ehkä olisi syytä kokeilla muita keinoja. Pariterapia?

Vierailija kirjoitti:

Olen se osapuoli joka lopetti seksin suhteessa. Huomasin jo ennen sitä että alan menettää viehätystä ja kunnioitusta miestäni kohtaa kun mikään ei lupauksista huolimatta muutu. 

 

Lopulta aloin kesken huonon seksin itkeä ja sain jonkun paniikkikohtauksen tai jotain. Riideltiin, sillä kertaa huutaen, siitä että hän laittaa aina oman munansa kaiken edelle ja seksi on täysin paskaa minulle, että hän aina lupaa että tekee edes jotain minun suuntaani ja vannoo että seuraava kerta on vain minun nautintoa varten, mutta aina sieltä tulee se hätäinen peruspano tai muna suuhun tai käteen. En ole ylpeä tästä mutta sanoin riidan aikana että revin hänen peniksensä irti jos näen sen vielä kerrankin. Ja että käy uittamassa sitä jossakussa muussa kunhan jättää minut rauhaan. 

 

Sen jälkeen ollaan nukuttu eri makuuhuoneissa ja mies on yrittänyt selittää käytöstään milloin ADHD lla, milloin innokkuudella, mutta minä haluan eron. En voi enää korjata tätä tilannetta. Nyt ollaan oltu kuukausia ilman seksiä, mutta sitä ennen olin kaksi vuotta hänen panopatja ja munanvatkaaja. Hän ei ole kertaakaan nuollut minua tai sormettanut minua sen jälkeen kun muutettiin yhteen. Kun asuttiin erillään, seksi oli IHAN erilaista ja nyt yhtäkkiä hän ei osaa tai muista kun ollaan sitouduttu!

Tästä ei ole ihan helppoa eikä nopeaa erota, mutta pakko se kai on. Koska rikoin jotain itsessäni suostumalla tuohon paskaan kunnes napsahti  :(

 

Eli minulla seksin loppuminen vain rauhoitti tilannetta. Näin on menty talvesta asti.

Aiemmat suhteeni ovat olleet ihan erilaisia, on ollut monipuolista seksiä ja asiat on ratkenneet hyvin hienovaraisella puheella, miehet ei ois edes kuvitelleet panevansa halutonta eikä mitään tällaista olisi osannut kuvitellakaan ikinä. 

Mieshän olisi valmis vaikka pariterapiaan mutta minun inho on niin syvä että kyllä ero on se ainoa vaihtoehto. 

No onhan tuossa aika selvää, että jos mies on aiemmin osannut ja nyt ei enää lupauksista huolimatta mukamas osaakaan, niin laiskuus ja itsekkyys on iskenyt.

Silloin on vaikeaa kunnioittaa. Voimia sinulle eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Oletko sinä se, joka ei voi mennä pariterapiaan? Teet mitä vain paitsi sitä mikä auttaisi?

Minä olen sellainen jonka puoliso ei halua pariterapiaan. Hänhän on jo kertonut niin selvästi missä se ongelma on. Hän ei jaksa, hänellä on stressiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Oletko sinä se, joka ei voi mennä pariterapiaan? Teet mitä vain paitsi sitä mikä auttaisi?

Minä olen sellainen jonka puoliso ei halua pariterapiaan. Hänhän on jo kertonut niin selvästi missä se ongelma on. Hän ei jaksa, hänellä on stressiä. 

Joo, mutta ehkä siellä terapiassa löytyisi avaimia siihen stressiin ja jaksamiseen. Monelle seksi on tapa hoitaa stressiä. Miksi se lisää hänellä stressiä? Nuo ovat sellaisia yleisiä kuittauksia, joissa ei mennä syvälle asiaan. Noilla pääsee vain hetkeksi rauhaan kysymyksiltä. Joku isompi juttu siellä on takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Sun pitää puhua kumppanisi kanssa. Ei ne halut täällä syty. 

Neljä vuotta on puhuttu hänen tarpeistaan ja niiden puheiden mukaan toimittu. 

Et ole panostanut tarpeeksi, käyttänyt aikaa ja ollut riittävän kärsivällinen

En usko. Mutta ehkä olisi syytä kokeilla muita keinoja. Pariterapia?

Pariterapian ehdottaminen on pelottavaa. Jos puoliso kieltäytyy siitäkin, sitten on pakko tehdä se johtopäätös että mun hyvinvointi ei todellakaan kiinnosta häntä yhtään, ja se on sitten eron paikka. En ole valmis ehdottamaan terapiaa vielä. Koen että voin ehdottaa sitä vasta kun olen sinut sen ajatuksen kanssa että se keskustelu päättyy eropäätökseen. 

T. Sivusta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pienenä toivonkipinänä voisin laittaa, että onnisuimme vaimon kanssa elvyttämään seksielämän vuosien tauon jälkeen.  Vaati omaa panostusta , kärsivällityyttä ja aikaa.  

Miten?

Tähän ei tullut vastausta. Ullatuus

Panostusta kärsivällisyyttä ja aikaa 

Tässä on nyt neljä vuotta panostettu haluttoman osapuolen hyvinvointiin. Jotta ei olisi stressiä ja paineita, jotta olisi hyvä olla, jotta jaksaisi seksiäkin vaimon kanssa. On hoidettu koti, tehty ruoat pöytään, otettu suurempi taloudellinen vastuu, kuunneltu huolet ja murheet, hierottu kipeät hartiat ja pää, kävelty munankuorilla ja pidetty sisällä itselle tärkeät asiat jotta se toinen ei rasittuisi vielä niistäkin. Omaa oloa on voinut purkaa vain vauvapalstan seksiosiossa jossa yleensä palaute on se että jotain minä joka tapauksessa teen väärin. Että kyllä hänellä haluja olisi mutta jotenkin minä olen rikkonut meidän välisen henkisen yhteyden ja siksi ne hänen halunsa ovat lukossa. 

Voisitko siis antaa vähän yksityiskohtaisemmat ohjeet? Teen mitä vain. 

Sun pitää puhua kumppanisi kanssa. Ei ne halut täällä syty. 

Neljä vuotta on puhuttu hänen tarpeistaan ja niiden puheiden mukaan toimittu. 

Et ole panostanut tarpeeksi, käyttänyt aikaa ja ollut riittävän kärsivällinen

En usko. Mutta ehkä olisi syytä kokeilla muita keinoja. Pariterapia?

Pariterapian ehdottaminen on pelottavaa. Jos puoliso kieltäytyy siitäkin, sitten on pakko tehdä se johtopäätös että mun hyvinvointi ei todellakaan kiinnosta häntä yhtään, ja se on sitten eron paikka. En ole valmis ehdottamaan terapiaa vielä. Koen että voin ehdottaa sitä vasta kun olen sinut sen ajatuksen kanssa että se keskustelu päättyy eropäätökseen. 

T. Sivusta 

Tiedän. Olen itse ollut niin jumissa omassa liitossani, että kieltäydyin siitä. Tätä kadun. Toki puoliso myös syyllisti minua kovasti seksin puutteesta, ja ihan itsekin koin siitä syyllisyyttä. Ajattelin, että terapiassa minut sitten lopullisesti tuomitaan.

Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että siellä olisi voinut tulla hyviä oivalluksia meille molemmille. Molemmat kuitenkin rakastimme toisiamme silloin. Ainakin voin sanoa näin omasta puolestani.