" Kaikkein rasittavimpia ovat 40v. ensisynnyttäjät" ov

minä työskentelen vanhusten parissa ja oon tykkään että rasittavimpia mummoja on semmoiset joilla järki luistaa mutta kroppa kremppaa, sekä sitten semmoiset jotka on aina määränny ite kaikesta eivätkä voi yhtään luopua vallasta vaikka ovat täysin seniilejä. joo. mut en mä nyt lähtis aiheesta haastatteluja antamaan tai yleensä vaatimaan että kaikkien asiakkaiden pitää olla niinkuin minä sanon etten mä vaan rasitu työssäni.

" 53, tuli sama mieleen. vanhempi ihminen jo luonnostaan on rohkeampi sanomaan ja vaatimaan. nuorempi ihminen harvoin uskaltaa ' vanhemmalle ammatti-ihmiselle' esittaa toiveita,

vaatimuksista puhumattakaan"





Ensisynnyttäjänä minä en katsonut olevani mitenkään pätevä esittämään kätilöille vaatimuksia. Kätilö on kuitenkin ammattilainen joka tietää mitä tekee ja on nähnyt muutaman synnytyksen ennenkin(sekä opiskellut ja valmistunut kätilöksi!), minulla ei ollut aavistustakaan mitä missäkin tilanteessa olisi pitänyt tehdä, joten luotin kätilöön ja tein niin kuin neuvottiin(esim. ponnistin puoli-istuvassa asennossa) ja kaikki meni hienosti. Synnytys oli melko helppo ja kätilö aivan ihana. Minulla oli turvallinen ja luottavainen olo koko ajan, olinhan osaavien ihmisten käsissä.



T:23v.

Hienoa, että sinulla meni noin ja olit tyytyväinen kätilöösi. Me synnyttäjät ollaan kuitenkin erilaisia. Itse olin ottanut tarkkaan selvää mm. eri ponnistusasentojen eroista, episiotomian hyvistä ja huonoista puolista jne. Olin myös kuullut ja lukenut suuren määrän synnytyskertomuksia ja tiesin esim. että monet kätilöt leikkaavat epparin ilman kunnon perusteluja, eivät halua hoitaa jakkarasynnytyksiä koska se ei sovi heidän selälleen jne. Niinpä katsoin parhaaksi esittää jo etukäteen semmoisia mielestäni kohtuullisia vaatimuksia, että ellei ole olemassa selkeää, perusteltavaa syytä, minua ei leikellä eikä käsketä selälleni ponnistamaan (se on epäedullinen asento mm. koska lantio ei aukea äärimmilleen ja paine välilihaan päin lisääntyy).



Joillekin millään muulla ei ole synnytyksessä väliä kuin vauvan syntymällä, toisille on tärkeää minimoida kipu, kolmansille saada synnyttää luonnonmukaisesti jne. Sen ei pitäisi olla ylivoimainen seikka kätilölle huomioida. Onneksi suurimmalle osalle ei olekaan, mutta aina saa lukea näistäkin, joilla oma työmukavuus ja helpolla pääseminen näyttää voittavan synnyttäjän kokemuksen.

Itse olen uranainen ja lapsia on tulossa vasta nyt kolmevitosena. Ystäväpiirissäni on paljon samanlaisia naisia. Uskon että monet vanhemmat ensisynnyttäjät ovat aika paljon rohkeampia itsetunnollaan ja tavaallaan tietäväisempiä oikeuksistaan yms. kuin nuoret synnyttäjät. Tätä kautta vanhemmat synnyttäjät sitten myös uskaltavat vaatia synnärillä enemmän ja kertoa mielipiteitään. Varmasti silloin saa helposti rasittavan leiman otsaansa.

lapsia lainkaan, edes 40-vuotiaina.

sopivan väriset kengät ym.

Vierailija:

Kuulemma nämä 40 v. ovat lukeneet kaiken kirjoista, mutta maalaisjärki puuttuu täysin, mitä löytyy sitten nuorilta, heiltä käy kuulemma synnytys ja vauvanhoito kuin luonnostaan.

Kommentteja?

Suomeksi tämä tarkoittaa: " Vittu kun nämä 40 veet vaatii yhtä sun toista synnytyksen helpottamiseksi ja kyselevät kaikkea vauvanhoidosta! Mutta onneksi on näitä parikymppisiä, jotka tekevät niinkun niille sanotaan, eivätkö turhia kysele, päästään helpommalla!"

Ja luulen, että tässä tapauksessa: maalaisjärki = olla samaa mieltä kätilön kanssa

mutta edessä se pian on. En ole lukenut kaikkia mahdollisia oppaita koska luotan sekä kätilöön ja omaan vaistoon esim siitä mikä asento on hyvä ponnistukseen, epiduraalia en halua jos ei välttämätöntä ole yms olen kyllä pohtinut mutta käsikirjoitusta en ole siksikään tehnyt että aina voi tilanteet muuttua ja jos on valmiiksi suunnitellut kaiken voi olla vaikea sopeutua uuteen tilanteeseen siinä tilanteessa.



Eiköhän enemmän vaikuta luonne kun ikä? Osaan myös kysyä perusteluja neuvolassa joillekin ohjeille joita en ole kokenut tarpeellisiksi. (esim en saisi siivota kissan laatikkoa lainkaan, en edes hanskat kädessä)



Yleistäminen on helppoa ja sinäänsä ymmärrettävääkin. Ei silti kannat ottaa aina kaikkia ehdottomina totuuksina vaikka ammatti-ihminen asiasta onkin jotakin mieltä.

Minun tuttavaani oikein kehuttiin että miten hyvä synnyttäjä oli. Hän on just sellainen yliauktoriteettipelkoinen ihminen. Ajaa tismalleen rajoitusten mukaan ja silti iskee jarrut pohjaan jos tulee poliisi vastaan. Ei varmasti uskaltanut toivoa mitään, tehdä mitään toisin kuin kätilö määräsi.

Minä olin aika helppo tapaus 39-vuotiaana. MInusta nämä alle 30-vuotiaat alan asiantuntijat sii ne, joilla oli alan koulutus osasivat vaatia paljon enemmän. Minä kokemattomana kuuntelin asiantuntijoita.

Kertoohan se nyt ihmisestä jotain, jos vasta tuossa iässä mukeloita pukkaa. Tunnen jokusen 35-40-vuotiaan naisen, jotka vielä arpovat lisääntymistään. Ovat kyllä vielä itsse ihan lapsen tasolla. Toivottavasti eivät saa jälkeläisiä omaa epäkypsyyttään korostamaan.



Tällä tarkoitan nyt niitä, joille keski-iän vanhemmuus on valinta, ei huono tuuri.

sillä nythän niitä on aika paljon. Määrän on ennustettu jopa lisääntyvän.

Ei ne synnyttäjät ainakaan nuorentumaan ja nöyrtymään päin ole. Koko ajan ollaan paremmin perillä asioista ja osataan vaatia kunnollista asennetta ja hoitoa. Vanhan ajan hirmukätilöt jäävät lehdelle ruikuttamaan, muut menevät ajan mukana eteenpäin...

sellaisia on työllä ja vaivalla saatu kehiteltyä.

nuoret ja vanhat keskenään. NIinhän me SUomea rakkenetaan. alle 25-vuotiaat tappakaa kaikki noin 40-vuotiaat ja sellaisille täytyy tehdä pakkoabortit, jotka vielä noin vanhoina yrittävät väkilukua kasvattaa.

Taitaa olla kouluttamattomien tai ammatikorkean kevytkoulutuksen kerho koolla täällä.

että katsovat näin kapeasti asioita.

Sittenhän ei jää enää mitään jäljelle.

kenellä on oikeus saada lapsia.

saisi toivoa, niin yli 38 v. eivät tekisi lapsia... Aika hurjaa.