" Kaikkein rasittavimpia ovat 40v. ensisynnyttäjät" ov

" Kun minä olen saanut lapseni nuorena, kaikkien muidenkin pitäisi tehdä samoin" . Kuulostaa nuorten ihmisten kypsymättömyydeltä, itserakkaudelta ja röyhkeydeltä.

Ja kun on koulutusta ja kokemusta, niin ymmärtänee kyseenalaistaa myös asioita. Eli kysykääpä " miksi?" niin terkankin on vastattava kysymykseen ennen kuin liukuhihna pääsee lähtemään eteenpäin.

Nelikymppiset uskaltavat avata suunsa ja kyseenalaistaa terveydenhuollon henkilöstön ohjeita, jos kokevat ne omalla kohdallaan sopimattomiksi. Parikymppinen pimu ei yleensä uskalla suutaan avata, jos neuvolassa käsketään vaikka siirtymään korvikkeisiin, jos imetyksessä on jotain väliaikaisia ongelmia. Nelikymppinen uskaltaa pyytää perusteluita, vaatia selvityksiä ja on taatusti valveutuneempi vanhempi. Helpompi asiakashan tuollainen parikymppinen on kuin nelikymppinen terveydenhuollossa.

Sulta on tainnut nyt mennä jotakin ohi. Kätilö on sairaalassa töissä, ammattilainen, ammattiinsa koulutettu ihminen, jonka työtä ja puheita sitoo vaitiolovelvollisuus. Vrt. opettaja suhteessa oppilaisiin, lääkäri suhteessa potilaisiin. Synnyttäjää ei sido mikään vaitiolovelvollisuus kellekään. Karkeasti ottaen siis asia on juuri niin kuin sanot, että synnyttäjä saa haukkua kätilö miten haluaa mutta kötilö ei synnyttäjää, paitsi siellä kahvihuoneessa muulle hoitohenkiökunnalle. Valitessaan ammattinsa kätilö tietää alkavansa työhön, jossa ollaan tekemisissä ihmiselämän herkimpien asioiden ja hetkien kanssa ja jossa varmasti saa jossain vaiheessa negatiivistakin palautetta. Jos tämä on sinulle uutinen, toivottavasti et edusta kyseistä ammattiryhmää!

Julkisessa virassa olevia saa ja PITÄÄ arvostella. Koskee myös kätilöitä ja muuta terveydenhuollon henkilöstöä.

eiköhän sen olennaisen tiedon voi olla lukenut jo 25-vuotiaskin siinä missä 40-vuotias.

Eiköhän kyse ole siis ihan yksilön luonteesta miten paljon lukee ja pitää kiinni lukemastaan - jotkut ovat niuhompia kuin toiset.

Voi myös olla että mitä vanhemmaksi tulee sitä itsevarmemmin torjuu " ylikävely" -yritykset - eli uskaltaa pitää kiinni oikeuksistaan potilaana ja ihmisenä. Siitähän ei välttämättä kätilöt tykkää.

monesti olen kuullut/lukenut asiakaspalvelutyössä olevien sanovan että nelikymppiset naiset ovat kaikkein vaikeimpia asiakkaita. Kiukuttelevat, vaativat, komentavat jne... tämän kyllä allekirjoitan oman kokemuksenikin perusteella kun opiskeluaikoina olin asiakaspalvelutyössä itsekin. Joten saa nähdä millaiseksi bitchiksi muutun 10 vuoden päästä : )

on olemassa naisia ja pariskuntia, jotka eivät kertakaikkiaan saa lasta aiemmin vaikka kuinka haluaisikin. Ja moni synnyttää ekan kerran noin 40-vuotiaana, ei ole lainkaan tavatonta nykypäivänä. Toki silloin raskaudessa ja synnytyksessä on suurempia riskejä ja toipuminen on hitaampaa kuin nuoremmalla, mutta aina ei todellakaan voi suunnitella lapsen syntymän aikaa. Eli lapsia ei TEHDÄ silloin kuin haluaa, vaan lapset todellakin SAADAAN. Itselläni kokemus vuosien lapsettomuudesta ja antaisin mitä vaan, jos tietäisin saavani lapsen vaikka sitten 4-kymppisenä!



Ja ap:lle: kätilöillä on toki oikeus mielipiteeseen ja varmasti heillä on kommentillensa perustelut. En usko, että ammattilainen moista sanoisi vain loukatakseen tai arvostellakseen. Siviilielämän keskustelut onkin sitten asia erikseen..

joka toivoo, ettei joutuisi omassa synnytyksessään kovin lähelle näin ajattelevia kätilöitä. Ensimmäisenä tulee nimittäin mieleen, että nämä ovat juuri niitä kätilöitä, joiden hoitamissa synnytyksissä synnyttäjän omat toiveet jäävät väistämättä sinne liukuhihnan ja kätilön työmukavuuden alle. Väliliha jostain kumman syystä pitää leikata ja ponnistusasennon olla se puoli-istuva jne. Synnyttäjän suurin ansio on olla helppo, kiltti ja hiljaa.



Nuorelle ensisynnyttäjälle, joka on jo ennen synnytystä peloteltu " laatimasta valmista käsikirjoitusta synnytystä varten" (lue= ottamasta selvää, miten itse haluaisi ja ei haluaisi synnyttää) on aina helppo perustella, että näin sen nyt vaan piti mennä. Sitten vielä kehutaan päälle joustavuudesta ja helppoudesta, niin ettei seuraavalla kerrallakaan tule mieleen vaatia mitään omituisuuksia. Vanhemmalle ja siten todennäköisemmin asioista selvää ottaneelle ja koulutetulle synnyttäjälle ei ehkä menekään ihan kaikki käytännöt purematta läpi.



Ja mitä tulee imetykseen, sen jo joku mainitsi, niin suurijn riski imetyksen epäonnistumiselle on juuri nimenomaan tämä " huoleton ja joustava" asenne, eli mistään ei ole otettu selvää vaan uskotaan että kaikki sujuu itsestään. Kun ei sitten sujukaan, siihen tarvitaan tasan yksi määrätietoinen ammattilainen, joka sanoo että nyt lisämaitoa kehiin, ei noista rinnoista tule mitään, ja se siitä. Kun taas se " käsikirjoituksen laatinut" tietää todennäköisesti ongelmista, joita imetyksen alussa voi tulla ja osaa vaatia kunnon imetysohjausta jne.