Lue keskustelun säännöt.
Huomenna 15 vuotta tsunamista - mitä muistat tapahtuneesta?
25.12.2019 |
Itse muistan, kun Yrjö Länsipuro antoi tv-uutisissa haastattelua, että Thaimaassa on muutamia kuolleita. Samaan aikaan katsoin netistä kuvia Khao Lakin saaren rannalta, joka oli täynnä ruumiita. Länsipuro siirrettiin aika äkkiä muihin tehtäviin.
Kommentit (768)
Ilmeisesti pieni osa porukasta joka katastrofissa kokee vapauksen hetkenä saman minkä joku muu kauhunhetkenään. Niin monissa näistä jotkut vaan jäävät kohtaloonsa ja jopa menevät päin sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan uutiskuvaa n. 60 v. naisesta mustissa bikineissä kävelemässä toivonsa menettäneenä rauhallisesti kohti rantaa kunnes aalto nielaisi hänet.
Olen ymmärtänyt, että tsunami tulee hyvin nopeasti sen jälkeen, kun meren vetäytyminen loppuu. Mahtoiko tuo nainen edes ymmärtää, mikä sieltä on tulossa?
Vierailija kirjoitti:
Muistan uutiskuvaa n. 60 v. naisesta mustissa bikineissä kävelemässä toivonsa menettäneenä rauhallisesti kohti rantaa kunnes aalto nielaisi hänet.
Toivonsa menettäneenä???
Huomaa, että just nyt on kouluista loma.
Vierailija kirjoitti:
Muistan uutiskuvaa n. 60 v. naisesta mustissa bikineissä kävelemässä toivonsa menettäneenä rauhallisesti kohti rantaa kunnes aalto nielaisi hänet.
Minä taas muistan sellaisen tukevahkon keski-ikäisen/vanhemman miehen, joka seisoi rannan tuntumassa liikkumatta paikallaan, katsoen merelle päin. Ei kääntänyt aallolle selkäänsä, ei tehnyt elettäkään paetakseen. Seisoi, kunnes aalto vei.
Monta kertaa olen miettinyt, mitä mahtoi miehen mielessä liikkua noina hetkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä lamaantuu kriisitilanteissa
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä lamaantuu kriisitilanteissa
No en puhunut lamaantumisesta joka on taas itsestäänselvyys, osa ihan antautuu eri lailla kohtalolle, ei siis lamaannu vaan haltioituu lähdöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaako hahmottamaan uhrimäärää (227,898 people (167,540 in Indonesia alone), kun sama asukasluku menehtyi kuin
Tampere (237 392) olisi poispyyhkäisty kerralla melkein
tai koko
Vantaa (231 588)
Oikeeseen paikkaan aina osuu nuo luonnonmullistus et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisina hetkinä erottuu todelliset sankarit. Yksityiset ihmiset auttoivat. Viranomaisilla vähän kone yski aluksi. Niinistö pelasti itsensä. Piispa vaan itkeä vollotti. Finnair toimi, ja jotkut hölmöt ovat vielä tuollaisen jälkeen sitä mieltä, ettei Suomen valtion kannattaisi tukea omaa lentoyhtiötä. Yhteistyö ruotsalaisten kanssa tarkoitti sitä, että suomalaiset toimivat ja ruotsalaiset tulivat - kirjaimellisesti - siinä siivellä.
Hyvin kiteytetty.
Paitsi että Niinistö pelasti myös 2 poikaansa opastaen pylvääseen.
Vain toinen oli Saulin kanssa, toisen kohtalosta (tyttöystävineen) ei ollut hänelläkään ens alkuun tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, että jo tuolloin eri foorumeilla oli näitä kateellisia "ilmastohysteerikkoja", jotka nauroivat turistien kohtalolle. "hähhähää parisataatuhatta saastuttajaa vähemmän".
Vierailija kirjoitti:
Muistan, että jo tuolloin eri foorumeilla oli näitä kateellisia "ilmastohysteerikkoja", jotka nauroivat turistien kohtalolle. "hähhähää parisataatuhatta saastuttajaa vähemmän".
Tämä. Miten ihmeen kipeä täytyy olla päästään, että ajattelee kuten nuo foorumeilla ilkkuneet pikkusieluiset ihmiset? Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin Hesarin jutun talteen, missä luki, että "suomalaisia ei tiettävästi ole kuollut". Totuus paljastui sittemmin.
Suomalaisia kuoli reilut 140 ja ruotsalaisia yli 500. Ei ole rauhan aikana niin monta mennyt samalla kertaa. Silti harmittaa videoita katsellessa, miten moni vain seisoi vaikka olisi ollut useita minuutteja aikaa juosta karkuun. Vaikka olisi juossut turhaankin, niin mitä siinä olisi hävinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videoita, kun katsoo niin ymmärtää täysin turistien ihmetyksen ja kuolleiden määrän. Paikalliset ymmärtävät mistä on kyse, mutta eihän sitä länsimaalaiset turistit ymmärrä (siis ihan konkreettisesti) mitä sieltä on tulossa.
Ensin häviää vesi ja tulee ensimmäinen tulva, joka ei vaikuta kovin kummoiselta. Vesi vetäytyy taas ja sitä mennään ihmettelemään, kunnes tulee seuraava, suurempi aalto. Jälleen vesi vetäytyy ja varmaan moni ajattelee, että siinä kaikki, kunnes vesi alkaa kerätä voimaa ihan kunnolla. Hurjan näköisiä ne videot, joissa näkee miten vesi vetäytyy voimalla ja vauhdilla, monta kertaa. Siinä kohtaa moni joutui merelle, kun vetäytyvä vesi veti mukanaan.
Silloin tosiaan tämä luonnonilmiö ei ollut niin tunnettu, joten ei sitä osannut monikaan pelätä. Eikä sisämaissa olevat voineet edes varautua, kun eivät nähneet etukäteen sitä veden liikehdintää.
Ruotsalaisia ja norjalaisiahan siellä meni turisteista eniten, luku taisi olla joku 400-500.Ja tietenkin kaiken kaikkiaan kuolleita oli reilu 200 000. Mutta kiinnostaisiko ketään niin paljon (ihan oikeasti), jos tsunami ei olis vaikuttanut niin paljon länsimaihin? Ei varmasti. Niin se vaan menee. Itse tosin ajattelen, että luonto tasapainottaa ylikansoitettujen maiden ihmisten määrää, ei maapallo kestä noin suuria ihmismääriä.
Ei luonto mitään tasapainota, luonto ja maapallo elää ja välillä sattuu siellä missä on paljon ihmisiä. Ei luonto ajattele, että nyt on liikaa porukkaa tuhoamassa meikäläistä, laitetaanpa mannerlaatat yhteen ja aiheutetaan tsunami tuonne noin...
Ylipäätään siellä missä on paljon ihmisiä, myös enemmän kuolemaa katastrofin seurauksena. Ei sen kummempaa
Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä TYKSissä kun Estonia upposi. HYKSissä olin kun tsunami tuli. Ei tuota Estonian uppoamista ylitä mikään, niin kamalaa se oli.
Varmaan se ruumiskonttien näkymä ja haju ylittäisi.
Mä hoitajana tavallaan ymmärrän tämän. Estonia tuli ihan yks kaks, suuronnettomuus johon sännätään töihin kotoa hälytettynä. Et kerkiä ajatella etkä valmistautua, täysi rähinä on päällä saman tien. Ja sit ehkä vielä tyrmistyttävämpänä se että ei niitä hoidettavia enää tulekaan koska kaikki on kuolleet.
Tsunamin osalta tapahtumasta tiedettiin jo, ja evakuointilennolle lähtijät ehtivät henkisesti valmistautua sinne lähtöön. Potilasmäärä joka kerralla hoidetaan, tiedettiin suurin piirtein. Menolennolla oli vielä aikaa hioa suunnitelmia. Ja Helsingin päässä sairaaloilla oli aikaa valmistautua potilaiden vastaanottamiseen, tehdä tilaa, haalia henkilökuntaa töihin.
On siinä eroa.
Mitä ihmeen alapeukuttamista tässä muka on? On totta että tsunami oli valtava tragedia ja ihan varmasti inhimillisessä kärsimyksessä ylittää suurimman osan tähän astisista katastrofeista. Tuossa yritetään kuvata sitä eroa mikä ammattinäkökulmasta on kahden eri tilanteen hoitamisessa. Suomalaiset eivät olleet paikan päällä hoitamassa tsunamin uhreja muutamaa etujoukkona lähetettyä SPR:n ja EMA Groupin työntekijää lukuunottamatta. Heidänkin tehtäviin kuului kartoittaa tilannetta paikan päällä. On ihan eri asia joutua työskentelemään keskellä katastrofia kuin hoitaa myöhemmin katastrofin uhreja kaukana itse tapahtumasta.
Mä olin paikan päällä, mutta selviydyin pelkillä ruhjeilla. Kokemuksena oli kamala. Katsoin joskus sen elokuvan australialaisnaisesta (olisko ollut selviytyminen?) ja kuvasi hyvin tapahtumia. Tosin aika hyvin mieli unohtaa. Luulen muuten että jotkut ihmiset jäivät sinne rannalle eivätkä juosseet pakoon koska kuvittelivat että sieltä ei voi tulla tappavaa aaltoa. Olisihan jonkun täytynyt ilmoittaa tai kertoa jos olisi todellinen vaaratilanne. Tosin en tiedä, koska en itse ollut rannalla.
Olin viettämässä joulua äitini luona ja katsoimme alkuillan tv-uutislähetystä, jossa Eva Polttila kertoi ensin vain vedenalaisesta maanjäristyksestä.
-Siellä on pakko olla ollut tsunami, sanoin ja äitini -niin sivistynyt kuin onkin- kysyi, mikä tsunami on.
No, eipä aikaakaan kuin kauhistus valkeni myös hänelle.
.
Kari Lumikeron raportit muistan.
Ja tietenkin myöhemmin Sirkesalon perheen kohtalon lisäksi paljon muitakin järkyttäviä kohtaloita, sinkkiarkkuja lentokentällä, yksinäisiä lapsia, joiden koko muu perhe sisaruksia, vanhempia ja kummankin puolen isovanhempia myöten oli kuollut aaltojen syövereihin...
.
Uutiskuvia muistan paljon.
Khao Lak Thaimaassa yhdistyy aina tuohon katastrofiin kuten myös Acehin maakunta Indonesiassa.
En muista kumpaakaan edes tienneeni ennen noita tapahtumia.
.
Suu auki epätodellisen olon vuoksi.
Se on ehkä päälimmäinen muisto.
Ja sama olo oli myös Estonian uppoamisen yhteydessä, ehkä vielä vahvemmin, koska se tapahtui niin lähellä.
.
Ohimennen esimerkki siitä, mikä ei niin läheltä liippaa: Haitin maanjäristys 2010.
Mitä siitä muistat?
Siinäkin kuoli n. 220 000 ihmistä (2004 tsunamissa kuoli n. 300 000).
Vierailija kirjoitti:
Tunsin erään perheen, joka oli siellä lomalla juuri silloin. Vanhemmat ja kaksi lasta kuoli. Yksi lapsi selvisi hengissä.
Aina kun tästä aiheesta tulee puhe, mietin mitä sille yhdelle lapselle kuuluu, miten on selvinnyt perheen menetyksestä.
Päällisin puolin hän voi oikein hyvin. Hän on ollut poikani opettaja ja on oikein miellyttävä nainen.
Muistan uutiskuvaa n. 60 v. naisesta mustissa bikineissä kävelemässä toivonsa menettäneenä rauhallisesti kohti rantaa kunnes aalto nielaisi hänet.