Krooninen unenpuute lapsiperheissä

Niin, miksi hankit lapsia? Täysin oma valinta, turha itkeä nyt. Miksi elämästään pitää tieten tahtoen tehdä vaikeampaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Paljon auttaisi jos nykyilmapiiri olisi vähemmän syyllistävä. Ei syyllistettäisi siitä kun vanhempi tekee virheitä tai ei ole sataprosenttisesti läsnä kokoajan"

Eli myönnät että pikkulasten vanhemmat ovat esim huonompia työntekijöitä kuin muut?

Varmaan tuossa viitattiin toisten odotuksiin, ei siihen, että perheelliset olisivat huonompia kuin muut. Pärjään töissä (ja opinnoissa) samalla tavalla kuin lapsettomat, mutta paineitaan helpottaisi se, jos olisi ok olla puolitehoinen huonosti nukutun yön jälkeen.

Puhut nyt ristiriitaisia. Joko ne pikkulasten vanhemmat ovat yhtä hyviä kuin muut ja heiltä voi siten odottaa samaa kuin muilta, tai heiltä ei voi odottaa samaa kuin muilta (eli odotetaan vain puolitehoa) eli he ovat huonompia kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kuitenkin päivässä ne samat tunnit. 8h nukkumiseen (tai vaikka 7 nukkumiseen ja 1 rentoutumiseen), 8h työhön ja 8 muulle elämälle. Jos tästä muun kahdeksan tunnin ajasta nappaa tunnin työmatkoihin ja toisen pakollisille rutiineille kuten omaan hygieniaan ja ruuanlaittoon, jää silti 6 tuntia aikaa lasten asioille, perheajalle, kotitöille ja omalle ajalle. Ja vapaapäivänä vielä ylimääräinen 8 tuntia!

Sattuipa muuten sopivasti ”kirjoita seuraavat numerot peräkkäin” kohtaan 888 😅

Ensinnäkin, kyllä aika harvoin tänä päivänä 8 h selviää työpäivästä, ainakaan missään asiantuntijatehtävissä. Olen työssäni ihan näköalapaikalla tätä todistamassa, joten voin tämän ihan käsi sydämellä sanoa.

Jos kuitenkin mietitään, että 8 h työpäivä, 2 h työmatkat ja päiväkotihaut, 1,5-2 h aamuhommat, iltahommat ja lasten nukuttaminen 2-4 h, ruuanlaitto siivouksineen 1-1,5 h, lasten harrastuksiin kuskaaminen ja siinä välissä kaupassa käynti mikäli harrastus ei vaadi läsnäoloa niin yht. 2-3 h. Lasten kanssa puuhastelu vähintään 1 h (varsinkin pienet lapset tarvitsee vanhemman huomiota ja läsnäoloa pitkän tarhapäivän jälkeen). Juoksevien asioiden hoitamista (laskujen maksu, siivous, pyykin pesu ja viikkaus kaappeihin) 2-3 h. Lisäksi vielä viikottain isovanhempien auttelua, työsähköpostin purkamista iltaisin, että seuraava päivä ei taas venyisi jne. Jos tuohon minimiaikaan pääsee, niin omaa aikaa, aikaa nukkumiseen sekä suihkussa käyntiin jää yhteensä 6,5 h. Jos jättää oman ajan pois ja käy suihkussa 15 min, niin ehtii nukkua 6 h 15 min. Ja tämä olisikin vielä ihan ok ja siedettävää, mutta tässä skenaariossa ei ole huomioitu muuttuvia tekijöitä. Riittää, että yksi asia venyy (pitää hoitaa kiireellinen työasia, koska asiakas ei voi odottaa, uhmaikäinen päättää heittäytyä hankalaksi, päätä särkee ja vaikea nukahtaa, yöllä heräilyä koska lapset sairastaa tai mies kuorsaa jne jne.).

Kannattaisi varmaan vähentää harrastuksia ja siisteysvaatimuksiaan, jos niihin menee yhteensä 4-6 tuntia joka ikinen herran päivä.

Meillä lapset ovat valvottaneet vauvana, mutta siinä kohtaa kun eivät yösyöttöä tarvitse, niin ei ole ollut mitään asiaa valvottaa (paitsi kipeänä tietysti).

Kannattaa laittaa lapsille kuri, yöllä nukutaan eikä tehdä mitään muuta. Helpottaa kummasti kaikkien elämää.

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksi hankit lapsia? Täysin oma valinta, turha itkeä nyt. Miksi elämästään pitää tieten tahtoen tehdä vaikeampaa?

Miimpä ei ole pakko tehdä kakaroita jos ei jaksa. Yhteiskunta jos vaatii tehdä kakaroita eikä jaksa niitä niin ei vaan tee ja sillä selvä. En kuulu sukuun kun en lisääntynyt enkä ole koko sukuani tarvinnut sen jälkeen jos ei kelpaa sinne. Olen löytänyt ystäväni muista yksinäisistä ja hylätyistä ja niitähän riittää tässä maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kuitenkin päivässä ne samat tunnit. 8h nukkumiseen (tai vaikka 7 nukkumiseen ja 1 rentoutumiseen), 8h työhön ja 8 muulle elämälle. Jos tästä muun kahdeksan tunnin ajasta nappaa tunnin työmatkoihin ja toisen pakollisille rutiineille kuten omaan hygieniaan ja ruuanlaittoon, jää silti 6 tuntia aikaa lasten asioille, perheajalle, kotitöille ja omalle ajalle. Ja vapaapäivänä vielä ylimääräinen 8 tuntia!

Sattuipa muuten sopivasti ”kirjoita seuraavat numerot peräkkäin” kohtaan 888 😅

Ensinnäkin, kyllä aika harvoin tänä päivänä 8 h selviää työpäivästä, ainakaan missään asiantuntijatehtävissä. Olen työssäni ihan näköalapaikalla tätä todistamassa, joten voin tämän ihan käsi sydämellä sanoa.

Jos kuitenkin mietitään, että 8 h työpäivä, 2 h työmatkat ja päiväkotihaut, 1,5-2 h aamuhommat, iltahommat ja lasten nukuttaminen 2-4 h, ruuanlaitto siivouksineen 1-1,5 h, lasten harrastuksiin kuskaaminen ja siinä välissä kaupassa käynti mikäli harrastus ei vaadi läsnäoloa niin yht. 2-3 h. Lasten kanssa puuhastelu vähintään 1 h (varsinkin pienet lapset tarvitsee vanhemman huomiota ja läsnäoloa pitkän tarhapäivän jälkeen). Juoksevien asioiden hoitamista (laskujen maksu, siivous, pyykin pesu ja viikkaus kaappeihin) 2-3 h. Lisäksi vielä viikottain isovanhempien auttelua, työsähköpostin purkamista iltaisin, että seuraava päivä ei taas venyisi jne. Jos tuohon minimiaikaan pääsee, niin omaa aikaa, aikaa nukkumiseen sekä suihkussa käyntiin jää yhteensä 6,5 h. Jos jättää oman ajan pois ja käy suihkussa 15 min, niin ehtii nukkua 6 h 15 min. Ja tämä olisikin vielä ihan ok ja siedettävää, mutta tässä skenaariossa ei ole huomioitu muuttuvia tekijöitä. Riittää, että yksi asia venyy (pitää hoitaa kiireellinen työasia, koska asiakas ei voi odottaa, uhmaikäinen päättää heittäytyä hankalaksi, päätä särkee ja vaikea nukahtaa, yöllä heräilyä koska lapset sairastaa tai mies kuorsaa jne jne.).

Onko todellakin lapsen tarpeellista vielä harrastaakin sen pitkän päiväkotipäivän jälkeen? Ei varmasti ole. Kun harrastukset jättää pois, tulee kummasti aikaa lisää. Ja lasten nukuttamiseen 2-4 h?! No ei ihmekään kun juostaan tuli hännän alla vielä harrastuksissakin muutenkin pitkän päivän jälkeen, niin ovathan ne lapset sen jälkeen jo niin väsyneitä ja stressaantuneita, että eivät edes nuku.

Ihan oikeasti, jättäkää ne harrastukset pois! Pienet lapset eivät sellaista tarvitse, vaan rauhallista aikaa kotona. Harrastaa voi sitten vanhempanakin.

Siis perheessä on eri ikäisiä lapsia?! Ne on ne vanhemmat lapset, jotka harrastaa. Onko tämä jotenkin epätavallista, että perheessä on eri ikäisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksi hankit lapsia? Täysin oma valinta, turha itkeä nyt. Miksi elämästään pitää tieten tahtoen tehdä vaikeampaa?

Miksi et itse hypännyt kaivoon? Tekisit meidän muiden elämästä helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kuitenkin päivässä ne samat tunnit. 8h nukkumiseen (tai vaikka 7 nukkumiseen ja 1 rentoutumiseen), 8h työhön ja 8 muulle elämälle. Jos tästä muun kahdeksan tunnin ajasta nappaa tunnin työmatkoihin ja toisen pakollisille rutiineille kuten omaan hygieniaan ja ruuanlaittoon, jää silti 6 tuntia aikaa lasten asioille, perheajalle, kotitöille ja omalle ajalle. Ja vapaapäivänä vielä ylimääräinen 8 tuntia!

Sattuipa muuten sopivasti ”kirjoita seuraavat numerot peräkkäin” kohtaan 888 😅

Ensinnäkin, kyllä aika harvoin tänä päivänä 8 h selviää työpäivästä, ainakaan missään asiantuntijatehtävissä. Olen työssäni ihan näköalapaikalla tätä todistamassa, joten voin tämän ihan käsi sydämellä sanoa.

Jos kuitenkin mietitään, että 8 h työpäivä, 2 h työmatkat ja päiväkotihaut, 1,5-2 h aamuhommat, iltahommat ja lasten nukuttaminen 2-4 h, ruuanlaitto siivouksineen 1-1,5 h, lasten harrastuksiin kuskaaminen ja siinä välissä kaupassa käynti mikäli harrastus ei vaadi läsnäoloa niin yht. 2-3 h. Lasten kanssa puuhastelu vähintään 1 h (varsinkin pienet lapset tarvitsee vanhemman huomiota ja läsnäoloa pitkän tarhapäivän jälkeen). Juoksevien asioiden hoitamista (laskujen maksu, siivous, pyykin pesu ja viikkaus kaappeihin) 2-3 h. Lisäksi vielä viikottain isovanhempien auttelua, työsähköpostin purkamista iltaisin, että seuraava päivä ei taas venyisi jne. Jos tuohon minimiaikaan pääsee, niin omaa aikaa, aikaa nukkumiseen sekä suihkussa käyntiin jää yhteensä 6,5 h. Jos jättää oman ajan pois ja käy suihkussa 15 min, niin ehtii nukkua 6 h 15 min. Ja tämä olisikin vielä ihan ok ja siedettävää, mutta tässä skenaariossa ei ole huomioitu muuttuvia tekijöitä. Riittää, että yksi asia venyy (pitää hoitaa kiireellinen työasia, koska asiakas ei voi odottaa, uhmaikäinen päättää heittäytyä hankalaksi, päätä särkee ja vaikea nukahtaa, yöllä heräilyä koska lapset sairastaa tai mies kuorsaa jne jne.).

Kannattaisi varmaan vähentää harrastuksia ja siisteysvaatimuksiaan, jos niihin menee yhteensä 4-6 tuntia joka ikinen herran päivä.

Kaikki eivät viihdy p*skaisessa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksi hankit lapsia? Täysin oma valinta, turha itkeä nyt. Miksi elämästään pitää tieten tahtoen tehdä vaikeampaa?

Miimpä ei ole pakko tehdä kakaroita jos ei jaksa. Yhteiskunta jos vaatii tehdä kakaroita eikä jaksa niitä niin ei vaan tee ja sillä selvä. En kuulu sukuun kun en lisääntynyt enkä ole koko sukuani tarvinnut sen jälkeen jos ei kelpaa sinne. Olen löytänyt ystäväni muista yksinäisistä ja hylätyistä ja niitähän riittää tässä maailmassa. 

Kuulostat masentavalta ihmiseltä

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksi hankit lapsia? Täysin oma valinta, turha itkeä nyt. Miksi elämästään pitää tieten tahtoen tehdä vaikeampaa?

Älä nyt, tässähän tulee ihan paha mieli yhyy 😭😭😭😭

Minä alan tehdä 30h työviikkoa ihan siksi, että saan nukkua aamuisin ja jaksaisin tehdä illalla jotain lapsen kanssa. Nyt en jaksa mitään. Viideltä kotona ja tekisi mieli vain nukkua päikkärit, mutta lapsi täytyy saada kasiin mennessä iltapuuhiin ja kai jotain täytyisi puuhailla yhdessäkin ennen nukkumaanmenoa.

Ja ihan toissayönä 7v valvotti viimeksi, kun jännitti joulua. Heräsi joku 10 kertaa yöllä kysymään, joko saa herätä. Pitkään ei nukuta koskaan, lapsi herää aina noin seitsemältä. Onneksi saan sentään itse nykyään silti jatkaa unia.

"Jos kuitenkin mietitään, että 8 h työpäivä, 2 h työmatkat ja päiväkotihaut, 1,5-2 h aamuhommat, iltahommat ja lasten nukuttaminen 2-4 h, ruuanlaitto siivouksineen 1-1,5 h, lasten harrastuksiin kuskaaminen ja siinä välissä kaupassa käynti mikäli harrastus ei vaadi läsnäoloa niin yht. 2-3 h."

Oli minkä ikäisiä lapsia vaan, niin ei tartte kuluttaa 2-3 h päivässä vanhempien aikaa harrastuksiin jos se alkaa jo olla yöunista pois. Pienemmät ei tuollaista harrastusta tartte, ja isommat kulkekoon itse tai harrastakoon vähemmän. Ei pari vuosikymmentä sitten ollut millään lailla tapana, että vanhemmat käyttää kuskaamiseen tunteja päivässä. Yhteinen aika ja levänneet vanhemmat on lapselle tärkeämpiä jos kaikkeen ei aika riitä. Niin ja kaupassa ei kyllä tartte käydä joka päivä jos yhtään suunnittelee ja ennakoi. 2 kertaa viikossa täytyy riittää. Nukuttamiseen menee ehkä tuo aika jossakin hankalassa vaiheessa eri ikäisten lasten tai koliikkivauvan kanssa. Vuodesta toiseen tuo ei jatku normaalissa perheessä jos lapsia ei tehdä koko ajan lisää (eikä ehkä kannata tehdä, jos sitten ei ehdi ikinä nukkumaan, pari varmaan riittää sitten).

Oikeasti tilapäisiä vaiheita lukuunottamatta on vain priorisointikysymys jääkö sitä nukkuma-aikaa 7 h vai ei.

Neljä lasta, molemmat vanhemmista vuorotöissä, ja huonot tukiverkot. Terveys reistaa koko ajan. Ihan omituisiakin oireita, mutta paljon perus flunssaa. Paljon muistiongelmia ja yleistä kaoottisuutta, ahdistusta, masennusta, yliväsymystä, rytmihäiriöitä, suolisto-oireita, kaikkea.

Välillä joku kaveri auttaa, mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän kuinka syvällä suossa me ollaan. Apu tulee aina auttajan ehdoilla ”nyt ehtisin tulla pariksi tunniksi”. Siitä ei ole aina apua meille. Toivon, että lapsista tulee jotenkin täysjärkisiä tässä. En suosittele suurperhe-elämää, jos tukiverkot eivät ole lähellä ja saavutettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kuitenkin päivässä ne samat tunnit. 8h nukkumiseen (tai vaikka 7 nukkumiseen ja 1 rentoutumiseen), 8h työhön ja 8 muulle elämälle. Jos tästä muun kahdeksan tunnin ajasta nappaa tunnin työmatkoihin ja toisen pakollisille rutiineille kuten omaan hygieniaan ja ruuanlaittoon, jää silti 6 tuntia aikaa lasten asioille, perheajalle, kotitöille ja omalle ajalle. Ja vapaapäivänä vielä ylimääräinen 8 tuntia!

Sattuipa muuten sopivasti ”kirjoita seuraavat numerot peräkkäin” kohtaan 888 😅

Ensinnäkin, kyllä aika harvoin tänä päivänä 8 h selviää työpäivästä, ainakaan missään asiantuntijatehtävissä. Olen työssäni ihan näköalapaikalla tätä todistamassa, joten voin tämän ihan käsi sydämellä sanoa.

Jos kuitenkin mietitään, että 8 h työpäivä, 2 h työmatkat ja päiväkotihaut, 1,5-2 h aamuhommat, iltahommat ja lasten nukuttaminen 2-4 h, ruuanlaitto siivouksineen 1-1,5 h, lasten harrastuksiin kuskaaminen ja siinä välissä kaupassa käynti mikäli harrastus ei vaadi läsnäoloa niin yht. 2-3 h. Lasten kanssa puuhastelu vähintään 1 h (varsinkin pienet lapset tarvitsee vanhemman huomiota ja läsnäoloa pitkän tarhapäivän jälkeen). Juoksevien asioiden hoitamista (laskujen maksu, siivous, pyykin pesu ja viikkaus kaappeihin) 2-3 h. Lisäksi vielä viikottain isovanhempien auttelua, työsähköpostin purkamista iltaisin, että seuraava päivä ei taas venyisi jne. Jos tuohon minimiaikaan pääsee, niin omaa aikaa, aikaa nukkumiseen sekä suihkussa käyntiin jää yhteensä 6,5 h. Jos jättää oman ajan pois ja käy suihkussa 15 min, niin ehtii nukkua 6 h 15 min. Ja tämä olisikin vielä ihan ok ja siedettävää, mutta tässä skenaariossa ei ole huomioitu muuttuvia tekijöitä. Riittää, että yksi asia venyy (pitää hoitaa kiireellinen työasia, koska asiakas ei voi odottaa, uhmaikäinen päättää heittäytyä hankalaksi, päätä särkee ja vaikea nukahtaa, yöllä heräilyä koska lapset sairastaa tai mies kuorsaa jne jne.).

Kannattaisi varmaan vähentää harrastuksia ja siisteysvaatimuksiaan, jos niihin menee yhteensä 4-6 tuntia joka ikinen herran päivä.

Kaikki eivät viihdy p*skaisessa ympäristössä.

Jos pas kan poispitäminen mielestäsi vie 2-3 tuntia joka päivä, on sulla mielenterveysongelma.

Kiitos vaan tyhjästä teille neuvojille, jotka kitiseen että"laittakaa lapsille kuri, että yöllä nukutaan."

Kirjoitin äsken pitkästi, mutta katsosi jonnekin, tässä siksi lyhennelmä ihan muutamasta syystä, joita ehkä ei vielä ole mainittu aiemmista viesteissä:

1)Toiset vanhemmat on herkkäunisempiä kuin toiset: jotkut meistä vaan herää pieneenkin äännähdykseen vaikka olisi korvatulpat ja lapsi eri huoneessa (kaikilla ei ole isoa taloa)

2)Lapsilla voi olla esim. kroonisia sairauksia tai ominaisuuksia, jotka ovat hyvin yleisiä, eivät vakavia, ei näy päällepäin, ja kuitenkin haittaavat yöunta. Esim. refluksi on hyvin yleinen, astma voi tehdä samaa. Meillä refluksi rikkoi yöuniet ja vei vanhemmat hulluuden partaalle vielä yli 3 vuotiaan lapsen kanssa. Hoidossa ja päivisin ihan normaali  ja terve lapsi.

3)Jos esim. kaksi lasta, voi olla lapsilla luontaiset täysin vastakkaiset unirytmit, toinen ilta- ja toinen aamuvirkku. Vaikka kuinka 7 päivää viikossa ja 365 päivää vuodessa säädetään tai yritetään ylläpitää saavutettua unirytmiä, niin toisen sisäinenkello edistää ja toisen jätättää, joten siinä sitten valvotaan toisen kanssa klo 10 illalla ja herätään toisen kolisteluihin klo 5.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan. Mietin joskus töissä (olen sostt.), miten moni lastensuojelutapaus ratkeaisi ihan puhtaasti sillä, että lopen uupuneet ja masentuneet äidit laitettaisiin säännöllisesti nukkumaan johonkin hotellihuoneeseen, täydet yöunet esim. neljänä päivänä viikossa. Iltapala + aamupala rauhassa. Lasten ja huushollin hoito olisi järjestetty sillä välin sen verran laadukkaasti, ettei sitä tarvitsisi murehtia. Perheisiin vietäisiin lämmin ruoka ateriapalvelusta edes silloin tällöin, tai perheet kokoontuisivat lapsineen valmiin pöydän ääreen. Näistä perheistä puuttuvat usein tukiverkot, tukiverkot ovat henkisesti sairaita, tai isistä ei ole kantamaan vastuuta.

Juurisyyanalyysiä tämäkin, ratkaisua ei tarvitsisi aina hakea niin teoreettiselta ja abstraktilta tasolta kuin nyt tehdään, vaan tarvitaan tekoja. Ihan yksinkertaisia, arkea, hyvinvointia ja elämää kannattelevia tekoja. Ei ihmisellä oikein ole elämisen ehtoja, jos se ei nuku.

Tää olis ihanaa, olen tukiverkoton enkä ole koskaan saanut sekuntiakaan apua lasten hoitoon keneltäkään! Mutta siis onhan tää toki vain ajatusfantasia, ei yhteiskunnan tehtävä ole tällaista maksaa.

Mutta siinä on vinha perä että tuliverkkojen puute aiheuttaa väsymystä. Meillä 4 tervettä isovanhempaa ja KUKAAN ei halua olla isovanhempi ollenkaan. Haluavat elää itselleen ja leikkiä nuoria, lapsenlapset ei kiinnosta eivätkö tapaa lapsenlapsia ollenkaan.

”Jännää” että he itse aikanaan hoidattivat omat lapsensa vanhemmillaan ja sukulaisilla.

Jossain artikkelissa sanottiinkin että KOSKAAN ei ole äidit olleet niin yksin kuin nyt. Mulla ollut lapsia 10v ajan ja tosiaan miehen kanssa kaksin hoidettu (poislulukien päiväkoti/koulu).

19, jolle vastasit, jatkaa. :) Yhteiskunta maksaa kuitenkin väsymyksestä ja univajeesta aiheutuvat sairaudet ja inhimilliset seuraukset. On diabetekset, masennukset, lihavuus, lasten laiminlyönti, sijoitukset, aikanaan lapsilla on itselläänkin suuri todennäköisyys sairastua psyykkisesti, nuoruuden oireilut, epäterveelliset elintavat (jossain pitäjässä oli puolet pojista ylipainoisia)... Kaikki tämä periytyy. Siksi voisi tulla edullisemmaksi auttaa yksinkertaisilla keinoilla. Yhteiskunta maksaa joka tapauksessa, niin se voisi miettiä mitä haluaa kustantaa. Ennaltaehkäisyä vai seurauksia. Perheet, joilla on terve ja toimiva tukiverkko, eivät karkeasti sanottuna ole meidän asiakkaitamme, eli jokin taika siinä tukiverkossa on. Jos se ei luonnollisesti mahdollistu, sivistysvaltion tulisi se mahdollistaa.

Näinhän se on, ja se tukiverkko kyllä on rkeä osa hyvinvointia. Näen sen itsekin miten naapurissa isovanhemmat auttavat, hoitavat, tukevat, kannustavat ja auttavat vanhempia jaksamaan suomalla näille parisuhdeaikaa. Minulla ei ole mitään näistä koskaan, ja tämä on asia missä yhteiskunta ei mitenkään subventoi eriarvoisuutta. On siis ”tuurista kiinni” onko vanhemmuus rankkaa vai ei, eli käytännössä siitä onko syntynyt hyville vanhemmille vai huonoille.

Sen vain haluan sanoa että tukiverkotonkin voi hoitaa lapsensa erinomaisesti eikä ole automaattisesti mikään sossun asiakas. Meillä on lapset rakastettuna ja hellittyjä ja molemmilla vanhemmilla hyväpalkkaiset työt, joten tukiverkottomuus ei tarkoita huono-osaista perhettä automaattisesti (niinkuin monet luulevat).

Vierailija kirjoitti:

Neljä lasta, molemmat vanhemmista vuorotöissä, ja huonot tukiverkot. Terveys reistaa koko ajan. Ihan omituisiakin oireita, mutta paljon perus flunssaa. Paljon muistiongelmia ja yleistä kaoottisuutta, ahdistusta, masennusta, yliväsymystä, rytmihäiriöitä, suolisto-oireita, kaikkea.

Välillä joku kaveri auttaa, mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän kuinka syvällä suossa me ollaan. Apu tulee aina auttajan ehdoilla ”nyt ehtisin tulla pariksi tunniksi”. Siitä ei ole aina apua meille. Toivon, että lapsista tulee jotenkin täysjärkisiä tässä. En suosittele suurperhe-elämää, jos tukiverkot eivät ole lähellä ja saavutettavissa.

Meillä on suurperhe (enemmän lapsia kuin teillä) eikä minkäänlaisia tukiverkkoja, molemmilla vaativa asiantuntijatyö. Hyvin pärjätään, eikä ole mitään valittamista, päin vastoin olen ikionnellinen lapsistani ja perheestäni. Epäilen että teillä raskas ja haastava ”olo” ei ole ensisijaisesti tukiverkon puutteesta johtuva vaan terveysvaivoista. Sairaana ei jaksa samoin kuin terveenä.

Mikä harrastus vaatii kuskaamista öisin? Meillä harrastetaan ja käydään töissä mutta yöt nukutaan. Ja lapsiperhe ollaan.

Vierailija kirjoitti:

"Paljon auttaisi jos nykyilmapiiri olisi vähemmän syyllistävä. Ei syyllistettäisi siitä kun vanhempi tekee virheitä tai ei ole sataprosenttisesti läsnä kokoajan"

Eli myönnät että pikkulasten vanhemmat ovat esim huonompia työntekijöitä kuin muut?

En tarkoittanut virheitä työssä vaan virheitä vanhemmuudessa. Nykyään jokaisella on oikeus syyllistää ja moittia milloin mistäkin - siitä kun korotat ääntä tai siitä kun et korota ääntä jne. Vanhemmuuden jatkuva ulkopuolelta tapahtuva kritisointi uuvuttaa ja vie ilon vanhemmuudesta. Ja moni asia suoritetaan oikeasti sen vuoksi miltä asiat näyttävät ulospäin kuin sen vuoksi että lapset oikeasti tarvitsisivat sitä, esim. lasten nukkumaanmenon jälkeen siivoaminen.