Krooninen unenpuute lapsiperheissä

19 on oikeassa.

Minä jaksoin vaikka missä unen puuttessa nuorena mutta en mene enään samalla keski- iässä. 

Eipä kannata lasten takia valvoa. Opeta ne nukkumaan. Pikku vauvat asia erikseen koska tarvitsevat myös yöllä ruokaa. Jos niitä pikkuvauvoja syytää maailmaan 3 vuoden välein niin silloin on jo oma syy kun hommaa itselleen unettomuutta.

Esim. 3 vuotias lapsi ymmärtää jo sen että vanhempia ei herätetä joka asiasta. Nukkukoot omassa huoneessaan tai vanhempien huoneessa patjalla lattialla. Viereen vaikka piirrustus tarvikkeet; jos herää eikä saa unta niin ensin piirretään ja maataan sängyssä eikä häiritä muita. Jopa koira oppii tämän ollessaan pentu; miksei ihmislapsi oppisi?

Ei ole mitään järkeä riskeerata omaa terveyttään lasten vuoksi. Väsynyt lihava ja sairas vanhempi ei ole lapsen etu.

Olin nuorena niin kovakuntoinen että pystyin töihin menemään ilman että olin nukkunut yhtään niin että mitä ihmeen ressukoita nyky nuoriso oikein on. 

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että mitä enemmän on tekemistä niin ei ehdi lihoa ja syödä itseään porsaaksi jolloin ei jaksa mitään tehdä. 

Menikö joulukinkut väärään kurkkuun? Röh röh.

En kyllä ymmärrä miten joku saa lapsia syytettyä jatkuvista 5h unista. Joka ikinen päivä ja vuodesta toiseen?

Jos minä joskus olen nukkunut jonkun pätkän noin huonosti, paikkaantuu se kyllä hetken päästä ja palaan normaaliin unirytmiin. Onko näillä 5h yössä mammoilla muitakin elämänhallintaan liittyviä ongelmia vai vain kovin suuri suorittamisen tarve ja laiska lasten isä?

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan. Mietin joskus töissä (olen sostt.), miten moni lastensuojelutapaus ratkeaisi ihan puhtaasti sillä, että lopen uupuneet ja masentuneet äidit laitettaisiin säännöllisesti nukkumaan johonkin hotellihuoneeseen, täydet yöunet esim. neljänä päivänä viikossa. Iltapala + aamupala rauhassa. Lasten ja huushollin hoito olisi järjestetty sillä välin sen verran laadukkaasti, ettei sitä tarvitsisi murehtia. Perheisiin vietäisiin lämmin ruoka ateriapalvelusta edes silloin tällöin, tai perheet kokoontuisivat lapsineen valmiin pöydän ääreen. Näistä perheistä puuttuvat usein tukiverkot, tukiverkot ovat henkisesti sairaita, tai isistä ei ole kantamaan vastuuta.

Juurisyyanalyysiä tämäkin, ratkaisua ei tarvitsisi aina hakea niin teoreettiselta ja abstraktilta tasolta kuin nyt tehdään, vaan tarvitaan tekoja. Ihan yksinkertaisia, arkea, hyvinvointia ja elämää kannattelevia tekoja. Ei ihmisellä oikein ole elämisen ehtoja, jos se ei nuku.

Tää olis ihanaa, olen tukiverkoton enkä ole koskaan saanut sekuntiakaan apua lasten hoitoon keneltäkään! Mutta siis onhan tää toki vain ajatusfantasia, ei yhteiskunnan tehtävä ole tällaista maksaa.

Mutta siinä on vinha perä että tuliverkkojen puute aiheuttaa väsymystä. Meillä 4 tervettä isovanhempaa ja KUKAAN ei halua olla isovanhempi ollenkaan. Haluavat elää itselleen ja leikkiä nuoria, lapsenlapset ei kiinnosta eivätkö tapaa lapsenlapsia ollenkaan.

”Jännää” että he itse aikanaan hoidattivat omat lapsensa vanhemmillaan ja sukulaisilla.

Jossain artikkelissa sanottiinkin että KOSKAAN ei ole äidit olleet niin yksin kuin nyt. Mulla ollut lapsia 10v ajan ja tosiaan miehen kanssa kaksin hoidettu (poislulukien päiväkoti/koulu).

Jokaisella on kuitenkin päivässä ne samat tunnit. 8h nukkumiseen (tai vaikka 7 nukkumiseen ja 1 rentoutumiseen), 8h työhön ja 8 muulle elämälle. Jos tästä muun kahdeksan tunnin ajasta nappaa tunnin työmatkoihin ja toisen pakollisille rutiineille kuten omaan hygieniaan ja ruuanlaittoon, jää silti 6 tuntia aikaa lasten asioille, perheajalle, kotitöille ja omalle ajalle. Ja vapaapäivänä vielä ylimääräinen 8 tuntia!

Sattuipa muuten sopivasti ”kirjoita seuraavat numerot peräkkäin” kohtaan 888 😅

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena niin kovakuntoinen että pystyin töihin menemään ilman että olin nukkunut yhtään niin että mitä ihmeen ressukoita nyky nuoriso oikein on. 

Ai siis olitko niin kovakuntoinen, että pystyit ihan töihin menemään? Voitko vielä kerran kertoa, miten kovakuntoinen olitkaan, kun se ei vielä ihan selvinnyt?

Meillä 1,5-vuotias edelleen valvottava. Esikoinen alkoi nukkumaan kunnolla n. 2-vuotiaana. Aika usein puhutaan vauvavuoden väsymyksestä ja kun lapsi valvottaa vielä taaperona niin monelle tulee epäonnistunut olo aivan turhaan. Oikeastihan on ihan normaalia että lapsi herää yöllä hammaskipuihin, pahaan uneen tai vaikka uusia taitoja oppiessaan.

Veikkaan että ap puhuu siitä kun on hoidettava kotitöitä ja asioita lasten mentyä nukkumaan ja lisäksi herättävä aikaisin jotta lapset saadaan ajoissa aamupuuhille ennen hoitoa.

Paljon auttaisi jos nykyilmapiiri olisi vähemmän syyllistävä. Ei syyllistettäisi siitä kun vanhempi tekee virheitä tai ei ole sataprosenttisesti läsnä kokoajan, sillä se syyllisyyden tunne vain lisää edellä mainittuna entisestään. Eikä syyllistettäisi siitä ettei jakseta ulkoilla joka päivä tai tehdään välillä valmisruokaa. Kaikki häpeä ja syyllisyys vievät energiaa vanhemmuudesta, siksi jokaisen pitäisi miettiä mitä suustaan päästää - niin oikeassa elämässä kuin netissä. Kun syyllistät, niin oikeasti aiheutat vain sellaista tunnetta mikä pahentaa tilannetta 9/10 tapauksista. Ja ne joilla syyllisyyden tunne ei vie voimavaroja eivät koko syyllisyydestä edes välitä.

Toinen mikä auttaisi olisi jos elinkustannukset (asuminen&ruoka) maksaisivat vähemmän. Uskonpa että aika monessa perheessä toinen tekisi vain osa-aikaisena töitä tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuosissa elän jatkuvassa unenpuutteessa ja pitää ottaa, paikata yöunia päiväunilla kun vaan jää katkonaiseksi yöunet vessassa juosten ja sen jälkeen ei pääse syvään uneen enään. Nuorena nukuin putkeen uneni mutta ei onnistu enään viiskymppisenä. Äitini sekosi univajeessa kun sille tuotiin lapsenlapset jotta nuoret saivat nukkua kun olivat juhlineet. Nykyään nuoret ovat heikkolaatuista joka eivät jaksa yhtään mitään vaikkei töitäkään olisi niin uupuvat yksistä kakaroista heti välittömästi. 

Uupumus ei iske heti. Kuka vaan jaksaa valvoa muutaman päivän tai viikon. Mitta kun se kestää kuukausia, vuosia tai omassa tapauksessa vuosikymmenen, asia on eri.

Olen viimeksi nukkunut kunnolla 13v sitten, mulla on useampi lapsi. Ja en valita, totean vain. Uupumus kumuloituu ja mulla nyt vuosikymmenen valvomisen jälkeen puhkesi autoimmuunisairauksia.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miten joku saa lapsia syytettyä jatkuvista 5h unista. Joka ikinen päivä ja vuodesta toiseen?

Jos minä joskus olen nukkunut jonkun pätkän noin huonosti, paikkaantuu se kyllä hetken päästä ja palaan normaaliin unirytmiin. Onko näillä 5h yössä mammoilla muitakin elämänhallintaan liittyviä ongelmia vai vain kovin suuri suorittamisen tarve ja laiska lasten isä?

Onko ongelmia luetun ymmärtämisessä? Kyse oli perheen ja työelämän yhdistämisestä lähinnä. Itselläni ainakin on kova suorittamisen tarve, sen voin myöntää. Olen perfektionisti ja se on minun heikkous. Vaikeaa on tyytyä vaatimaan itseltään keskinkertaista suoritusta. Mamma on muuten hirveä sana på finska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan. Mietin joskus töissä (olen sostt.), miten moni lastensuojelutapaus ratkeaisi ihan puhtaasti sillä, että lopen uupuneet ja masentuneet äidit laitettaisiin säännöllisesti nukkumaan johonkin hotellihuoneeseen, täydet yöunet esim. neljänä päivänä viikossa. Iltapala + aamupala rauhassa. Lasten ja huushollin hoito olisi järjestetty sillä välin sen verran laadukkaasti, ettei sitä tarvitsisi murehtia. Perheisiin vietäisiin lämmin ruoka ateriapalvelusta edes silloin tällöin, tai perheet kokoontuisivat lapsineen valmiin pöydän ääreen. Näistä perheistä puuttuvat usein tukiverkot, tukiverkot ovat henkisesti sairaita, tai isistä ei ole kantamaan vastuuta.

Juurisyyanalyysiä tämäkin, ratkaisua ei tarvitsisi aina hakea niin teoreettiselta ja abstraktilta tasolta kuin nyt tehdään, vaan tarvitaan tekoja. Ihan yksinkertaisia, arkea, hyvinvointia ja elämää kannattelevia tekoja. Ei ihmisellä oikein ole elämisen ehtoja, jos se ei nuku.

Tää olis ihanaa, olen tukiverkoton enkä ole koskaan saanut sekuntiakaan apua lasten hoitoon keneltäkään! Mutta siis onhan tää toki vain ajatusfantasia, ei yhteiskunnan tehtävä ole tällaista maksaa.

Mutta siinä on vinha perä että tuliverkkojen puute aiheuttaa väsymystä. Meillä 4 tervettä isovanhempaa ja KUKAAN ei halua olla isovanhempi ollenkaan. Haluavat elää itselleen ja leikkiä nuoria, lapsenlapset ei kiinnosta eivätkö tapaa lapsenlapsia ollenkaan.

”Jännää” että he itse aikanaan hoidattivat omat lapsensa vanhemmillaan ja sukulaisilla.

Jossain artikkelissa sanottiinkin että KOSKAAN ei ole äidit olleet niin yksin kuin nyt. Mulla ollut lapsia 10v ajan ja tosiaan miehen kanssa kaksin hoidettu (poislulukien päiväkoti/koulu).

19, jolle vastasit, jatkaa. :) Yhteiskunta maksaa kuitenkin väsymyksestä ja univajeesta aiheutuvat sairaudet ja inhimilliset seuraukset. On diabetekset, masennukset, lihavuus, lasten laiminlyönti, sijoitukset, aikanaan lapsilla on itselläänkin suuri todennäköisyys sairastua psyykkisesti, nuoruuden oireilut, epäterveelliset elintavat (jossain pitäjässä oli puolet pojista ylipainoisia)... Kaikki tämä periytyy. Siksi voisi tulla edullisemmaksi auttaa yksinkertaisilla keinoilla. Yhteiskunta maksaa joka tapauksessa, niin se voisi miettiä mitä haluaa kustantaa. Ennaltaehkäisyä vai seurauksia. Perheet, joilla on terve ja toimiva tukiverkko, eivät karkeasti sanottuna ole meidän asiakkaitamme, eli jokin taika siinä tukiverkossa on. Jos se ei luonnollisesti mahdollistu, sivistysvaltion tulisi se mahdollistaa.

Kyllä ne lapset nyt vaan on ihan oma valinta, ja omaksi iloksi tehty. Ei sillä perusteella voi alkaa vaatia jotain hotelliöitä yhteiskunnan piikkiin, ihan kuin yhteiskunnalla olisi jokin kiitollisuudenvelka sitä lisääntynyttä kohtaan. Oma valinta, oma vastuu, eikä pidä alkaa sellaisiin hommiin joiden negatiivisia puolia ei kestä.

Olen kertonut tämän jossain jo, mutta esikoisen ollessa (allerginen) vauva ja taapero opiskelin ja olin kotiäiti samalla. Pääasiassa opiskelin lapsen nukkumaanmenoajan jälkeen, hoidin runsaat yöheräilyt ja sitten mies vielä valitti siitä, etten noussut lapsen kanssa kukonpieremän aikaan vaan saatoimme nukkua jopa klo 9 asti.

Jestas että VÄSYIN. Nyt lapsi on jo eskarilainen, olen päivätyössä ja nukun pääasiassa hyvin. Mutta tuntuu, etten koskaan oikein ole palautunut noista vuosista. Enää en suostuisi tuollaiseen.

"Paljon auttaisi jos nykyilmapiiri olisi vähemmän syyllistävä. Ei syyllistettäisi siitä kun vanhempi tekee virheitä tai ei ole sataprosenttisesti läsnä kokoajan"

Eli myönnät että pikkulasten vanhemmat ovat esim huonompia työntekijöitä kuin muut?

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kuitenkin päivässä ne samat tunnit. 8h nukkumiseen (tai vaikka 7 nukkumiseen ja 1 rentoutumiseen), 8h työhön ja 8 muulle elämälle. Jos tästä muun kahdeksan tunnin ajasta nappaa tunnin työmatkoihin ja toisen pakollisille rutiineille kuten omaan hygieniaan ja ruuanlaittoon, jää silti 6 tuntia aikaa lasten asioille, perheajalle, kotitöille ja omalle ajalle. Ja vapaapäivänä vielä ylimääräinen 8 tuntia!

Sattuipa muuten sopivasti ”kirjoita seuraavat numerot peräkkäin” kohtaan 888 😅

Ensinnäkin, kyllä aika harvoin tänä päivänä 8 h selviää työpäivästä, ainakaan missään asiantuntijatehtävissä. Olen työssäni ihan näköalapaikalla tätä todistamassa, joten voin tämän ihan käsi sydämellä sanoa.

Jos kuitenkin mietitään, että 8 h työpäivä, 2 h työmatkat ja päiväkotihaut, 1,5-2 h aamuhommat, iltahommat ja lasten nukuttaminen 2-4 h, ruuanlaitto siivouksineen 1-1,5 h, lasten harrastuksiin kuskaaminen ja siinä välissä kaupassa käynti mikäli harrastus ei vaadi läsnäoloa niin yht. 2-3 h. Lasten kanssa puuhastelu vähintään 1 h (varsinkin pienet lapset tarvitsee vanhemman huomiota ja läsnäoloa pitkän tarhapäivän jälkeen). Juoksevien asioiden hoitamista (laskujen maksu, siivous, pyykin pesu ja viikkaus kaappeihin) 2-3 h. Lisäksi vielä viikottain isovanhempien auttelua, työsähköpostin purkamista iltaisin, että seuraava päivä ei taas venyisi jne. Jos tuohon minimiaikaan pääsee, niin omaa aikaa, aikaa nukkumiseen sekä suihkussa käyntiin jää yhteensä 6,5 h. Jos jättää oman ajan pois ja käy suihkussa 15 min, niin ehtii nukkua 6 h 15 min. Ja tämä olisikin vielä ihan ok ja siedettävää, mutta tässä skenaariossa ei ole huomioitu muuttuvia tekijöitä. Riittää, että yksi asia venyy (pitää hoitaa kiireellinen työasia, koska asiakas ei voi odottaa, uhmaikäinen päättää heittäytyä hankalaksi, päätä särkee ja vaikea nukahtaa, yöllä heräilyä koska lapset sairastaa tai mies kuorsaa jne jne.).

Vierailija kirjoitti:

"Paljon auttaisi jos nykyilmapiiri olisi vähemmän syyllistävä. Ei syyllistettäisi siitä kun vanhempi tekee virheitä tai ei ole sataprosenttisesti läsnä kokoajan"

Eli myönnät että pikkulasten vanhemmat ovat esim huonompia työntekijöitä kuin muut?

Varmaan tuossa viitattiin toisten odotuksiin, ei siihen, että perheelliset olisivat huonompia kuin muut. Pärjään töissä (ja opinnoissa) samalla tavalla kuin lapsettomat, mutta paineitaan helpottaisi se, jos olisi ok olla puolitehoinen huonosti nukutun yön jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kuitenkin päivässä ne samat tunnit. 8h nukkumiseen (tai vaikka 7 nukkumiseen ja 1 rentoutumiseen), 8h työhön ja 8 muulle elämälle. Jos tästä muun kahdeksan tunnin ajasta nappaa tunnin työmatkoihin ja toisen pakollisille rutiineille kuten omaan hygieniaan ja ruuanlaittoon, jää silti 6 tuntia aikaa lasten asioille, perheajalle, kotitöille ja omalle ajalle. Ja vapaapäivänä vielä ylimääräinen 8 tuntia!

Sattuipa muuten sopivasti ”kirjoita seuraavat numerot peräkkäin” kohtaan 888 😅

Ensinnäkin, kyllä aika harvoin tänä päivänä 8 h selviää työpäivästä, ainakaan missään asiantuntijatehtävissä. Olen työssäni ihan näköalapaikalla tätä todistamassa, joten voin tämän ihan käsi sydämellä sanoa.

Jos kuitenkin mietitään, että 8 h työpäivä, 2 h työmatkat ja päiväkotihaut, 1,5-2 h aamuhommat, iltahommat ja lasten nukuttaminen 2-4 h, ruuanlaitto siivouksineen 1-1,5 h, lasten harrastuksiin kuskaaminen ja siinä välissä kaupassa käynti mikäli harrastus ei vaadi läsnäoloa niin yht. 2-3 h. Lasten kanssa puuhastelu vähintään 1 h (varsinkin pienet lapset tarvitsee vanhemman huomiota ja läsnäoloa pitkän tarhapäivän jälkeen). Juoksevien asioiden hoitamista (laskujen maksu, siivous, pyykin pesu ja viikkaus kaappeihin) 2-3 h. Lisäksi vielä viikottain isovanhempien auttelua, työsähköpostin purkamista iltaisin, että seuraava päivä ei taas venyisi jne. Jos tuohon minimiaikaan pääsee, niin omaa aikaa, aikaa nukkumiseen sekä suihkussa käyntiin jää yhteensä 6,5 h. Jos jättää oman ajan pois ja käy suihkussa 15 min, niin ehtii nukkua 6 h 15 min. Ja tämä olisikin vielä ihan ok ja siedettävää, mutta tässä skenaariossa ei ole huomioitu muuttuvia tekijöitä. Riittää, että yksi asia venyy (pitää hoitaa kiireellinen työasia, koska asiakas ei voi odottaa, uhmaikäinen päättää heittäytyä hankalaksi, päätä särkee ja vaikea nukahtaa, yöllä heräilyä koska lapset sairastaa tai mies kuorsaa jne jne.).

Kuulostat aivan siskoltani. Hän tekee saman ”tasoista” (saman tyyppinen, samat työajat ja asema yhteisössä) työtä kuin minä ja lapsemme ovat suunnilleen saman ikäiset. Meissä on kuitenkin se ero, että toinen meistä osaa luonnostaan organisoida omia ja yhteisiä asioita, toinen uhrautuu ja valittaa.

Jos kuitenkin unet kärsivät tuollaisesta elämästä jota kuvaat, ei syynä ole lapset vaan nimenomaan se töydellisyyteen/ omaa suorituskykyä ylempään tasoon pyrkiminen. Elämä on valintoja.

Ja ei, minä en ole valinnut ”helppoa ammattia” tai omaa aikaa lasteni kustannuksella. Olen valinnut tasavertaisen puolison ja käyttänyt rahaani järkevästi jotta siitä riittää mm. siivoojan ja satunnaisen lapsenvahdin palkkaan. Olen valinnut myöskin asuinpaikkani niin että en käytä työmatkaan kahta tuntia päivässä. Olen valinnut että lapset eivät harrasta päiväkoti-iässä kolmea tuntia päivässä. Myöskään laskujen maksuun en saa menemään tätä kuuluisaa aikaa, vaikka joskus joku satunnainen kertamaksu ei menekään suoraan tililtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kuitenkin päivässä ne samat tunnit. 8h nukkumiseen (tai vaikka 7 nukkumiseen ja 1 rentoutumiseen), 8h työhön ja 8 muulle elämälle. Jos tästä muun kahdeksan tunnin ajasta nappaa tunnin työmatkoihin ja toisen pakollisille rutiineille kuten omaan hygieniaan ja ruuanlaittoon, jää silti 6 tuntia aikaa lasten asioille, perheajalle, kotitöille ja omalle ajalle. Ja vapaapäivänä vielä ylimääräinen 8 tuntia!

Sattuipa muuten sopivasti ”kirjoita seuraavat numerot peräkkäin” kohtaan 888 😅

Ensinnäkin, kyllä aika harvoin tänä päivänä 8 h selviää työpäivästä, ainakaan missään asiantuntijatehtävissä. Olen työssäni ihan näköalapaikalla tätä todistamassa, joten voin tämän ihan käsi sydämellä sanoa.

Jos kuitenkin mietitään, että 8 h työpäivä, 2 h työmatkat ja päiväkotihaut, 1,5-2 h aamuhommat, iltahommat ja lasten nukuttaminen 2-4 h, ruuanlaitto siivouksineen 1-1,5 h, lasten harrastuksiin kuskaaminen ja siinä välissä kaupassa käynti mikäli harrastus ei vaadi läsnäoloa niin yht. 2-3 h. Lasten kanssa puuhastelu vähintään 1 h (varsinkin pienet lapset tarvitsee vanhemman huomiota ja läsnäoloa pitkän tarhapäivän jälkeen). Juoksevien asioiden hoitamista (laskujen maksu, siivous, pyykin pesu ja viikkaus kaappeihin) 2-3 h. Lisäksi vielä viikottain isovanhempien auttelua, työsähköpostin purkamista iltaisin, että seuraava päivä ei taas venyisi jne. Jos tuohon minimiaikaan pääsee, niin omaa aikaa, aikaa nukkumiseen sekä suihkussa käyntiin jää yhteensä 6,5 h. Jos jättää oman ajan pois ja käy suihkussa 15 min, niin ehtii nukkua 6 h 15 min. Ja tämä olisikin vielä ihan ok ja siedettävää, mutta tässä skenaariossa ei ole huomioitu muuttuvia tekijöitä. Riittää, että yksi asia venyy (pitää hoitaa kiireellinen työasia, koska asiakas ei voi odottaa, uhmaikäinen päättää heittäytyä hankalaksi, päätä särkee ja vaikea nukahtaa, yöllä heräilyä koska lapset sairastaa tai mies kuorsaa jne jne.).

Onko todellakin lapsen tarpeellista vielä harrastaakin sen pitkän päiväkotipäivän jälkeen? Ei varmasti ole. Kun harrastukset jättää pois, tulee kummasti aikaa lisää. Ja lasten nukuttamiseen 2-4 h?! No ei ihmekään kun juostaan tuli hännän alla vielä harrastuksissakin muutenkin pitkän päivän jälkeen, niin ovathan ne lapset sen jälkeen jo niin väsyneitä ja stressaantuneita, että eivät edes nuku.

Ihan oikeasti, jättäkää ne harrastukset pois! Pienet lapset eivät sellaista tarvitse, vaan rauhallista aikaa kotona. Harrastaa voi sitten vanhempanakin.