Lue keskustelun säännöt.
roope salmisen uusi kuva
23.12.2019 |
joku syyttää roopea pakottamisesta seksuaalisen tekoon 2015?
Kommentit (652)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ilmoitus tehty 6.12. jälkeen?
Tuskin olisi näin äkkiä päätynyt käsittelyyn, jos olisi.
Roope vaan suututti silloin jotkut vilauttelijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei uhri heti tehnyt rikosilmoitusta tapahtuneen jälkeen, jos nyt mitään tapahtuikaan?
Ilmoituksen tehnyt on vaan kateellinen Roopen onnesta selvästikkin. Hyvää joulua sullekkin.
Erikoinen case kaiken kaikkiaan, ensinnäkin on jo 4 vuotta vanha tapaus, ja Instapäivitys tulee nyt jouluaatonaattona.. ajoitus siis todella erikoinen, kun tuskin asiaa nyt joulunpyhinä kuitenkaan käsitellään. Lisäksi herättää ihmetystä koko kirjoitus, kuka sen on kirjoittanut? Olen muutaman Roopen oman lapsellisen päivityksen lukenut, ovat olleet täynnä kielioppivirheitä, ei isoja kirjaimia, ei pilkkuja ei pisteitä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällanen todistetaan näin pitkän ajan jälkeen? Enkä ota kysymyksellä kantaa suuntaan tai toiseen.
Jos on ollut todistajia tai asianomistaja on esimerkiksi heti tuoreeltaan kertonut asiasta. Tämä siis yleisellä tasolla, pitää tosiaan olla muutakin näyttöä kuin oma kertomus, jotta kannattaa oikeuteen viedä.
Kyllä lukuisia tuomioita on jaettu uhrin kertomuksen perusteella. Kuinka muuten voitaisiin esim. todeta onko suostumus ollut vai ei? Tämä riippuu juuri uhrin kertomuksesta.
Toisaalta tuomioita on jäänyt jakamatta samoin perustein ja kaikki rikosilmoitukset eivät edes pääty syyteharkintaan- vaikka rikos olisi tapahtunut. Tässäkin on aivan varmasti alueellisia- ja syyttäjäkohtaisia eroja.
Mutta totta, että varsinkin kun aikaa on mennyt voi olla mahdotonta tietää mikä on totuus. En haluaisi ajatella näin, mutta periaatteessa varmaan paras(johdonmukaisin) -tarina ratkaisee, vaikka se olisi vale.
Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen.
Toisaalta taas tulee mieleen tapaus, jossa toinen osapuoli tuomittiin kunnianloukkauksesta jäätyään kiinni valhedelleensa r.a.i.kaus ajankohdista. Tässäkään ei ole mitään luotettavaa tapaa osoittaa, että osapuoli olisi valehdellut itse r.skauksista, kyse saattoi olla yhtä hyvin vahingosta tai sikäli oikeille tapahtumille uskottavuuden lisääminen todisteiden tekaisulla. Varsinkin kun uhriin saattaa kohdistua rankkaakin epäilyä. Ja toisaalta taas...
Niin tai näin, oikeusjärjestelmä ei ole aukoton tai aina edes kovin oikeudenmukainen ja ko. Rikoksia on usein erittäin vaikea todistaa sen paremmin kuin syyttömyyttään.
*Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen osuus joukosta.
Melko vakavasti häiriintynyt saa kuitenkin olla, jos lähtee siihen pyöritykseen vaikka koston/rahanhimo olisi kuinka kova. Kuitenkin valehtelusta kiinni jäämisen riski on vakavasti otettava.
Juuri sen takia valehtelu toimii, että ihmiset ja tuomarit lähtökohtaisesti uskovat toisen puhuvan totta. Tätä uskomusta voi kieroontunut mieli helposti käyttää hyväkseen.
Kannattaa muistaa, että melkein kaikki ovat joskus valehdelleet tai jättäneet kertomatta jotain saavuttaakseen omaa etua. Eli ei valehtelu mitenkään harvinaista ole.
Ei tietenkään ole. On kuitenkin hieman eriasia (vaikka ei sen hyväksyttävämpää) valehdella jollekin r. Skauksesta kuin lähteä valehtelemaan siitä oikeuteen asti. Se että pysyy tarinassaan koko prosessin ajan vaatii jo hermoja ja oikeasti häiriintynyttä mielenlaatua. Vaikea siihen tilanteeseen on kuvitella ketään pikku valheiden- tai kännihuomiosatujen kertojaa, saati sitten ketään vielä "normaalimpaa".
Miten valehtelu myötätuntoiselle poliisille tai tuomarille olisi sen vaikeampaa kuin muillekaan? Eikä tossa tosiaan tarvitse mitään valheiden verkostoa punoa, sillä väitetyn teon ei tarvitse kestää muutamaa sekuntia pidempään. Esimerkki: "Seisoin selin mieheen kun laitoin ruokaa. Yllättäen mies ilmestyi taakseni ja vei kätensä housuihini. Hätäännyin ja menin liikkumattomaksi ja mies jatkoi..."
Jos "uhri" ei ole järkiintynyt ennen poliisin puheille menoa tai koe yhtään empatiaa syytettyä kohtaan, niin tuohon asti se vielä varmaan onkin helppoa.
Kännissä tai muuten hetken aivopierussa tehty syytös jotain kohtaan kaverille ja siitä seurannut kokemus ihanasta empaattisesta ja myötätuntoisesta huomiosta ei vielä monelle riitä poliisin puheille menemiseen, jos tähän ratkaisuun kuitenkin esim. Kaverin painostuksesta päätyy niin luultavasti viranomaistenkin myötätunto voi vielä hetken tuntua hyvältä ja valehtelu helpolta. Asiat kuitenkin todennäköisesti muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa kun halutaan tarkempia tietoja ja kuvauksia itse teosta, sekä selitetään prosessia. Näitäkin tapauksia on ollut kun säälin- ja huomiontarpeesta tai jonkin toisen valheen peittelystä lähtenyt vale muuttuukin konkreettiseksi, jolloin järki alkaa palailemaan ja pelästytään- jos ei nyt syytetyn takia, niin sen mihin pulaan on itseään laittamassa.
Jos taas häiriintynyt ihminen tekee rikosilmoituksen koston- tai rahan himoissaan on aivan sama miten poliisi- tai kukaan muukaan suhtautuu- silloin haetaan "oikeutettua" kostoa- tai juostaan rahan ahneuden perässä.
Kyllä se "hyvä tarina" yleensä vaatii, joko oikean kokemuksen tai psykopaattisen päättäväisen luonteen. Ei sillä nyyhkytyksellä ja sekavilla tarinoilla pitkälle pötkitä enää silloin kun pitäisi asioista pitäisi kertoa johdonmukaisesti ja vakuuttavasti, vaikka kuulija olisi miten myötätuntoinen tahnsa.
Ja edelleen- vaikka kyseenalaistankin oikeusprosessin luotettavuuden molempiin suuntiin- ihmettelen miten kevyesti jotkut kuvittelevat ihmisten lähtevän oikeusprosessiin.
Ei todellakaan ole mikään "normi" Suomessa, jossa ensinnäkin oikeusprosessi on pitkä- ja mahdollisesti kallis, sekä tuomiot ja korvaukset hevonkukku-luokkaa, lähdettäisiin sankoin joukoin syytelemään (mies) parkoja ainoastaan huvin vuoksi ja huomionkipeyttä, rohkenen myös epäillä että kovin moni lähtee oikeuteen asti valehtelemaan kostomielellä.
Väkisinkin tulee mieleen, että niillä jotka toistuvasti kyseenalaistavat ja syyttävät valehtelusta s.rikoksesta syyttäviä- jopa silloinkin kun oikeus on tuominnut syytetyn, on itsellään jotain tunnon päällä.
Ja se helkutin kostonpelko! Mutku naiset vaan haluu kostaa (nii *ttu mitä? ) ja sit ne valehtelee poliisisedälle vaikka mitään en oo tehny. Joo, on olemassa kostajia sukupuolesta riippumatta, mutta en käsitä- että miten niin monet viattomat, rikoksiin syyllistymättömät miehet tuntuvat jatkuvasti elävän peläten kenen-tahansa-naisen kostoa ja vielä ilman mitään syytä.
Muistan vielä kun jokin aika sitten lehdessä oli juttua siitä miten poliisi tehostaa la. Pon valvontaa tms. Kyseessä oli siis kuvat ja videot lapsista ja keitähän siihen juttuun kommentoi? No ilman muuta huolestuneet miehet, jotka jo valmiiksi pelkäsivät, että kostonhimoiset lapset (!!) lähettävät kuvia puhelimeensa ja lavastavat syyllisiksi. Voihan sitä joku lavastaa myymälävarkaaksikin, mutta melko raskasta viattomanakin on sitä kokoajan pelätä. Me emme ole vihollisianne.
Muutenkaan mikään muu kuin s. Rikossyyte ei aiheuta samanlaista intohimoa uhrin syyttelyyn, kyseenalaistamiseen ja haukkumiseen.
Vai montako keskustelua löydätte, joissa varkauden tai pahoinpitelyn kohteeksi joutunutta kyseenalaistetaan ja haukutaan rahanahneeksi, kostonhimoiseksi valehtelijaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mutta miksi vasta nyt
Usein näihin julkkiksiin liittyvät r a iskaus syytökset tulevat aina viiveellä, syytä voimme vaan arvailla
Maksettu hiljaiseksi ja rahaa tarvis lisää kun perseauki taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä se pyhimys veitolalle vihjaili?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö muista, että Metsaketoa somessa syyttä parjannut nainen sai rangaistuksen. Metsäketo menetti työtilaisuuksia.
Hirviniemen jutusta on tulossa Hovioikeuden päätös.
Jää nähtäväksi menettävätkö Hirviniemi ja Roope töitä.
Metsäketo tapaus oli ainutlaatuinen monella tapaa. Hän joutui lopuksi ajojahdin kohteeksi ja koko juttu levisi käsiin. En tiedä mitä kaikkea ”pahaa” hän oli elämässään tehnyt, mutta jotenkin tuntui siltä, että hän oli käytöksellään onnistunut suututtamaan jonkun vähän ”korkeamman” tahon, joka sitten päätti kostaa...
Vaihtoehtoina tän tyyppisissä voisi olla (en ota ko. tapaukseen kantaa) myös
- joukkoseksi, jonka joku osapuoli on tehnyt rikosilmoituksen tajuttuaan tultua raiskatuksi, muut osapuolet kokivat että on toimittu yhteisymmärryksessä / eivät muista (usein päihtymystilan vuoksi) tapahtumien selvää kulkua
- asianomistaja on ollut riippuvainen päihteistä ja syytetty on hyödyntänyt tätä painostamalla seksiin huumeita vastaan
- BDSM-tyyppinen seksi jossa on asianomistajan mielestä menty liian pitkälle ilman suostumusta, esim. sidottu niin ettei ole voinut vapautua ilman apua ja sitten tehty seksuaalisia tekoja
- syytetty on painostanut asianomistajaa tuottamaan seksuaalisluonteista kuvamateriaalia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kyllä erikoista, että yli 4 vuoden jälkeen lähdetään syyttelemään, jos ei syynä ole jonkinlainen kosto, kun juuri ilmoittivat saavansa lapsen....
Tässä on ollut vähän kaikenlaista jyystöö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällanen todistetaan näin pitkän ajan jälkeen? Enkä ota kysymyksellä kantaa suuntaan tai toiseen.
Jos on ollut todistajia tai asianomistaja on esimerkiksi heti tuoreeltaan kertonut asiasta. Tämä siis yleisellä tasolla, pitää tosiaan olla muutakin näyttöä kuin oma kertomus, jotta kannattaa oikeuteen viedä.
Kyllä lukuisia tuomioita on jaettu uhrin kertomuksen perusteella. Kuinka muuten voitaisiin esim. todeta onko suostumus ollut vai ei? Tämä riippuu juuri uhrin kertomuksesta.
Toisaalta tuomioita on jäänyt jakamatta samoin perustein ja kaikki rikosilmoitukset eivät edes pääty syyteharkintaan- vaikka rikos olisi tapahtunut. Tässäkin on aivan varmasti alueellisia- ja syyttäjäkohtaisia eroja.
Mutta totta, että varsinkin kun aikaa on mennyt voi olla mahdotonta tietää mikä on totuus. En haluaisi ajatella näin, mutta periaatteessa varmaan paras(johdonmukaisin) -tarina ratkaisee, vaikka se olisi vale.
Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen.
Toisaalta taas tulee mieleen tapaus, jossa toinen osapuoli tuomittiin kunnianloukkauksesta jäätyään kiinni valhedelleensa r.a.i.kaus ajankohdista. Tässäkään ei ole mitään luotettavaa tapaa osoittaa, että osapuoli olisi valehdellut itse r.skauksista, kyse saattoi olla yhtä hyvin vahingosta tai sikäli oikeille tapahtumille uskottavuuden lisääminen todisteiden tekaisulla. Varsinkin kun uhriin saattaa kohdistua rankkaakin epäilyä. Ja toisaalta taas...
Niin tai näin, oikeusjärjestelmä ei ole aukoton tai aina edes kovin oikeudenmukainen ja ko. Rikoksia on usein erittäin vaikea todistaa sen paremmin kuin syyttömyyttään.
*Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen osuus joukosta.
Melko vakavasti häiriintynyt saa kuitenkin olla, jos lähtee siihen pyöritykseen vaikka koston/rahanhimo olisi kuinka kova. Kuitenkin valehtelusta kiinni jäämisen riski on vakavasti otettava.
Juuri sen takia valehtelu toimii, että ihmiset ja tuomarit lähtökohtaisesti uskovat toisen puhuvan totta. Tätä uskomusta voi kieroontunut mieli helposti käyttää hyväkseen.
Kannattaa muistaa, että melkein kaikki ovat joskus valehdelleet tai jättäneet kertomatta jotain saavuttaakseen omaa etua. Eli ei valehtelu mitenkään harvinaista ole.
Ei tietenkään ole. On kuitenkin hieman eriasia (vaikka ei sen hyväksyttävämpää) valehdella jollekin r. Skauksesta kuin lähteä valehtelemaan siitä oikeuteen asti. Se että pysyy tarinassaan koko prosessin ajan vaatii jo hermoja ja oikeasti häiriintynyttä mielenlaatua. Vaikea siihen tilanteeseen on kuvitella ketään pikku valheiden- tai kännihuomiosatujen kertojaa, saati sitten ketään vielä "normaalimpaa".
Miten valehtelu myötätuntoiselle poliisille tai tuomarille olisi sen vaikeampaa kuin muillekaan? Eikä tossa tosiaan tarvitse mitään valheiden verkostoa punoa, sillä väitetyn teon ei tarvitse kestää muutamaa sekuntia pidempään. Esimerkki: "Seisoin selin mieheen kun laitoin ruokaa. Yllättäen mies ilmestyi taakseni ja vei kätensä housuihini. Hätäännyin ja menin liikkumattomaksi ja mies jatkoi..."
Jos "uhri" ei ole järkiintynyt ennen poliisin puheille menoa tai koe yhtään empatiaa syytettyä kohtaan, niin tuohon asti se vielä varmaan onkin helppoa.
Kännissä tai muuten hetken aivopierussa tehty syytös jotain kohtaan kaverille ja siitä seurannut kokemus ihanasta empaattisesta ja myötätuntoisesta huomiosta ei vielä monelle riitä poliisin puheille menemiseen, jos tähän ratkaisuun kuitenkin esim. Kaverin painostuksesta päätyy niin luultavasti viranomaistenkin myötätunto voi vielä hetken tuntua hyvältä ja valehtelu helpolta. Asiat kuitenkin todennäköisesti muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa kun halutaan tarkempia tietoja ja kuvauksia itse teosta, sekä selitetään prosessia. Näitäkin tapauksia on ollut kun säälin- ja huomiontarpeesta tai jonkin toisen valheen peittelystä lähtenyt vale muuttuukin konkreettiseksi, jolloin järki alkaa palailemaan ja pelästytään- jos ei nyt syytetyn takia, niin sen mihin pulaan on itseään laittamassa.
Jos taas häiriintynyt ihminen tekee rikosilmoituksen koston- tai rahan himoissaan on aivan sama miten poliisi- tai kukaan muukaan suhtautuu- silloin haetaan "oikeutettua" kostoa- tai juostaan rahan ahneuden perässä.
Kyllä se "hyvä tarina" yleensä vaatii, joko oikean kokemuksen tai psykopaattisen päättäväisen luonteen. Ei sillä nyyhkytyksellä ja sekavilla tarinoilla pitkälle pötkitä enää silloin kun pitäisi asioista pitäisi kertoa johdonmukaisesti ja vakuuttavasti, vaikka kuulija olisi miten myötätuntoinen tahnsa.
Ja edelleen- vaikka kyseenalaistankin oikeusprosessin luotettavuuden molempiin suuntiin- ihmettelen miten kevyesti jotkut kuvittelevat ihmisten lähtevän oikeusprosessiin.
Ei todellakaan ole mikään "normi" Suomessa, jossa ensinnäkin oikeusprosessi on pitkä- ja mahdollisesti kallis, sekä tuomiot ja korvaukset hevonkukku-luokkaa, lähdettäisiin sankoin joukoin syytelemään (mies) parkoja ainoastaan huvin vuoksi ja huomionkipeyttä, rohkenen myös epäillä että kovin moni lähtee oikeuteen asti valehtelemaan kostomielellä.
Väkisinkin tulee mieleen, että niillä jotka toistuvasti kyseenalaistavat ja syyttävät valehtelusta s.rikoksesta syyttäviä- jopa silloinkin kun oikeus on tuominnut syytetyn, on itsellään jotain tunnon päällä.
Ja se helkutin kostonpelko! Mutku naiset vaan haluu kostaa (nii *ttu mitä? ) ja sit ne valehtelee poliisisedälle vaikka mitään en oo tehny. Joo, on olemassa kostajia sukupuolesta riippumatta, mutta en käsitä- että miten niin monet viattomat, rikoksiin syyllistymättömät miehet tuntuvat jatkuvasti elävän peläten kenen-tahansa-naisen kostoa ja vielä ilman mitään syytä.
Muistan vielä kun jokin aika sitten lehdessä oli juttua siitä miten poliisi tehostaa la. Pon valvontaa tms. Kyseessä oli siis kuvat ja videot lapsista ja keitähän siihen juttuun kommentoi? No ilman muuta huolestuneet miehet, jotka jo valmiiksi pelkäsivät, että kostonhimoiset lapset (!!) lähettävät kuvia puhelimeensa ja lavastavat syyllisiksi. Voihan sitä joku lavastaa myymälävarkaaksikin, mutta melko raskasta viattomanakin on sitä kokoajan pelätä. Me emme ole vihollisianne.
Muutenkaan mikään muu kuin s. Rikossyyte ei aiheuta samanlaista intohimoa uhrin syyttelyyn, kyseenalaistamiseen ja haukkumiseen.
Vai montako keskustelua löydätte, joissa varkauden tai pahoinpitelyn kohteeksi joutunutta kyseenalaistetaan ja haukutaan rahanahneeksi, kostonhimoiseksi valehtelijaksi?
Onhan näitä Ojamaa-tapauksia ollut ihan riittävästi Suomessa. Mutta uhriudu sinä ihmeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roopehan oli jo silloin Siepin kanssa....
No josko se onkin sieppo..
Nii, tai kottarainen.
Uskomattomia kommentteja instassa. Ottamatta kantaa syyllisyyteen tai syyttömyyteen, kyllä Roope saa helpolla osan ihmisistä puolelleen. ”Olen syytön, tiedoksi kaikille.” Tämä riittää vakuuttamaan hänelle täysin tuntemattomat ihmiset. Ja se, että ”et oo yhtään sen olonen joten pakko olla valetta”.
Ihankuin seksirikolliset olisi aina jotain outoja niljakkeita joista sen näkee päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällanen todistetaan näin pitkän ajan jälkeen? Enkä ota kysymyksellä kantaa suuntaan tai toiseen.
Jos on ollut todistajia tai asianomistaja on esimerkiksi heti tuoreeltaan kertonut asiasta. Tämä siis yleisellä tasolla, pitää tosiaan olla muutakin näyttöä kuin oma kertomus, jotta kannattaa oikeuteen viedä.
Kyllä lukuisia tuomioita on jaettu uhrin kertomuksen perusteella. Kuinka muuten voitaisiin esim. todeta onko suostumus ollut vai ei? Tämä riippuu juuri uhrin kertomuksesta.
Toisaalta tuomioita on jäänyt jakamatta samoin perustein ja kaikki rikosilmoitukset eivät edes pääty syyteharkintaan- vaikka rikos olisi tapahtunut. Tässäkin on aivan varmasti alueellisia- ja syyttäjäkohtaisia eroja.
Mutta totta, että varsinkin kun aikaa on mennyt voi olla mahdotonta tietää mikä on totuus. En haluaisi ajatella näin, mutta periaatteessa varmaan paras(johdonmukaisin) -tarina ratkaisee, vaikka se olisi vale.
Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen.
Toisaalta taas tulee mieleen tapaus, jossa toinen osapuoli tuomittiin kunnianloukkauksesta jäätyään kiinni valhedelleensa r.a.i.kaus ajankohdista. Tässäkään ei ole mitään luotettavaa tapaa osoittaa, että osapuoli olisi valehdellut itse r.skauksista, kyse saattoi olla yhtä hyvin vahingosta tai sikäli oikeille tapahtumille uskottavuuden lisääminen todisteiden tekaisulla. Varsinkin kun uhriin saattaa kohdistua rankkaakin epäilyä. Ja toisaalta taas...
Niin tai näin, oikeusjärjestelmä ei ole aukoton tai aina edes kovin oikeudenmukainen ja ko. Rikoksia on usein erittäin vaikea todistaa sen paremmin kuin syyttömyyttään.
*Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen osuus joukosta.
Melko vakavasti häiriintynyt saa kuitenkin olla, jos lähtee siihen pyöritykseen vaikka koston/rahanhimo olisi kuinka kova. Kuitenkin valehtelusta kiinni jäämisen riski on vakavasti otettava.
Juuri sen takia valehtelu toimii, että ihmiset ja tuomarit lähtökohtaisesti uskovat toisen puhuvan totta. Tätä uskomusta voi kieroontunut mieli helposti käyttää hyväkseen.
Kannattaa muistaa, että melkein kaikki ovat joskus valehdelleet tai jättäneet kertomatta jotain saavuttaakseen omaa etua. Eli ei valehtelu mitenkään harvinaista ole.
Ei tietenkään ole. On kuitenkin hieman eriasia (vaikka ei sen hyväksyttävämpää) valehdella jollekin r. Skauksesta kuin lähteä valehtelemaan siitä oikeuteen asti. Se että pysyy tarinassaan koko prosessin ajan vaatii jo hermoja ja oikeasti häiriintynyttä mielenlaatua. Vaikea siihen tilanteeseen on kuvitella ketään pikku valheiden- tai kännihuomiosatujen kertojaa, saati sitten ketään vielä "normaalimpaa".
Miten valehtelu myötätuntoiselle poliisille tai tuomarille olisi sen vaikeampaa kuin muillekaan? Eikä tossa tosiaan tarvitse mitään valheiden verkostoa punoa, sillä väitetyn teon ei tarvitse kestää muutamaa sekuntia pidempään. Esimerkki: "Seisoin selin mieheen kun laitoin ruokaa. Yllättäen mies ilmestyi taakseni ja vei kätensä housuihini. Hätäännyin ja menin liikkumattomaksi ja mies jatkoi..."
Jos "uhri" ei ole järkiintynyt ennen poliisin puheille menoa tai koe yhtään empatiaa syytettyä kohtaan, niin tuohon asti se vielä varmaan onkin helppoa.
Kännissä tai muuten hetken aivopierussa tehty syytös jotain kohtaan kaverille ja siitä seurannut kokemus ihanasta empaattisesta ja myötätuntoisesta huomiosta ei vielä monelle riitä poliisin puheille menemiseen, jos tähän ratkaisuun kuitenkin esim. Kaverin painostuksesta päätyy niin luultavasti viranomaistenkin myötätunto voi vielä hetken tuntua hyvältä ja valehtelu helpolta. Asiat kuitenkin todennäköisesti muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa kun halutaan tarkempia tietoja ja kuvauksia itse teosta, sekä selitetään prosessia. Näitäkin tapauksia on ollut kun säälin- ja huomiontarpeesta tai jonkin toisen valheen peittelystä lähtenyt vale muuttuukin konkreettiseksi, jolloin järki alkaa palailemaan ja pelästytään- jos ei nyt syytetyn takia, niin sen mihin pulaan on itseään laittamassa.
Jos taas häiriintynyt ihminen tekee rikosilmoituksen koston- tai rahan himoissaan on aivan sama miten poliisi- tai kukaan muukaan suhtautuu- silloin haetaan "oikeutettua" kostoa- tai juostaan rahan ahneuden perässä.
Kyllä se "hyvä tarina" yleensä vaatii, joko oikean kokemuksen tai psykopaattisen päättäväisen luonteen. Ei sillä nyyhkytyksellä ja sekavilla tarinoilla pitkälle pötkitä enää silloin kun pitäisi asioista pitäisi kertoa johdonmukaisesti ja vakuuttavasti, vaikka kuulija olisi miten myötätuntoinen tahnsa.
Laitoin juuri esimerkissä kuvauksen siitä itse teosta. Eivät ne tuon kummoisempia ole. Helpointa rakentaa valheellinen tarina on muuttaa vain olennainen osa eli esim. se että seisoin selin ja mies tuli taakseni ja laittoi kätensä odottamattomasti housuihini, jolloin jähmetyin ja mies jatkoi vielä kunnes sain riuhtaistua itseni irti. Muilta osin voi puhua totta.
Missä, milloin ja miksi tapasit miehen? Tunnetteko? Oletko kertonut muille tapahtumasta?
Tämä voi olla vaikeaa, mutta muistatko mitä oli päälläsi/miehen päällä? Muistatko muita yksityiskohtia? Voitko kuvailla tarkemmin tapahtumapaikkaa? Olitko/oliko mies humalassa? Näkikö kukaan sinua ennen/jälkeen/tapahtuma-aikana?
En ole koskaan prosessia käynyt, joten en tiedä miten hienotunteinen Suomessa pitää nykyään olla. Joka tapauksessa- ellei rikoksesta ole vain hataria ja mielikuvia- tarinaan tullaan aivan varmasti vaatimaan tarkennuksia.
Mies, joka työnsi käden housuihin takaapäin ei taida ihan riittää syytteeseen ellei sitten syytetty olisi myöntänyt osallisuuttaan tai tapahtuneella olisi silminnäkijöitä. Mutta silloinhan se ei olisi enää vale vai mitä?
”....vaaditaan vain päiväsakkoja. Sitäpaitsi se oli aikuinen....”
Vaikuttaa syylliseltä, kun pitää kalastella etukäteen sympatiaa.
Eikä tommosia juttuja päästä keksitä kuin huonoissa saippuasarjoissa. Sen tietää mikä lynkkays aina seuraa kun nainen kertoo mitä joku ihkulijulkkis onkin oikeasti touhuillut, nainen leimataan aina ties miksi.
Se nyt ei sitten tietenkään ole mikään ihme että näitä tyyppejä puolustellaan vaikka touhuista olisi ihan sisäpiiritietoa, tune Weinstein.
Sai myös paljon sympatiaa ja tsemppiviestejä, mitä Roopekin selvästi julkaisullaan kalastelee.