Lue keskustelun säännöt.
roope salmisen uusi kuva
23.12.2019 |
joku syyttää roopea pakottamisesta seksuaalisen tekoon 2015?
Kommentit (652)
Roope saa jatkaa telkkarissa,vaikka syyte uhkaa oikeudessa. Metsäketo ja Louhimies teilattiin heti julkisesti ja työt katkolle. Maailma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla miettimättä miten Sieppiä kiusattiin Roopen ohjelmassa. Karma kostaa nyt. Veitola odottelee omaansa.
Sairas kommentti ja vielä näin paljon yläpeukkuja. Ensinnäkin Sieppi kokee tulevansa viikottain kiusatuksi. Ja mikä ihmeen karma kostaa jollekin viattomalle uhrille, jos syyte pitäisi paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällanen todistetaan näin pitkän ajan jälkeen? Enkä ota kysymyksellä kantaa suuntaan tai toiseen.
Jos on ollut todistajia tai asianomistaja on esimerkiksi heti tuoreeltaan kertonut asiasta. Tämä siis yleisellä tasolla, pitää tosiaan olla muutakin näyttöä kuin oma kertomus, jotta kannattaa oikeuteen viedä.
Kyllä lukuisia tuomioita on jaettu uhrin kertomuksen perusteella. Kuinka muuten voitaisiin esim. todeta onko suostumus ollut vai ei? Tämä riippuu juuri uhrin kertomuksesta.
Toisaalta tuomioita on jäänyt jakamatta samoin perustein ja kaikki rikosilmoitukset eivät edes pääty syyteharkintaan- vaikka rikos olisi tapahtunut. Tässäkin on aivan varmasti alueellisia- ja syyttäjäkohtaisia eroja.
Mutta totta, että varsinkin kun aikaa on mennyt voi olla mahdotonta tietää mikä on totuus. En haluaisi ajatella näin, mutta periaatteessa varmaan paras(johdonmukaisin) -tarina ratkaisee, vaikka se olisi vale.
Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen.
Toisaalta taas tulee mieleen tapaus, jossa toinen osapuoli tuomittiin kunnianloukkauksesta jäätyään kiinni valhedelleensa r.a.i.kaus ajankohdista. Tässäkään ei ole mitään luotettavaa tapaa osoittaa, että osapuoli olisi valehdellut itse r.skauksista, kyse saattoi olla yhtä hyvin vahingosta tai sikäli oikeille tapahtumille uskottavuuden lisääminen todisteiden tekaisulla. Varsinkin kun uhriin saattaa kohdistua rankkaakin epäilyä. Ja toisaalta taas...
Niin tai näin, oikeusjärjestelmä ei ole aukoton tai aina edes kovin oikeudenmukainen ja ko. Rikoksia on usein erittäin vaikea todistaa sen paremmin kuin syyttömyyttään.
*Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen osuus joukosta.
Melko vakavasti häiriintynyt saa kuitenkin olla, jos lähtee siihen pyöritykseen vaikka koston/rahanhimo olisi kuinka kova. Kuitenkin valehtelusta kiinni jäämisen riski on vakavasti otettava.
Juuri sen takia valehtelu toimii, että ihmiset ja tuomarit lähtökohtaisesti uskovat toisen puhuvan totta. Tätä uskomusta voi kieroontunut mieli helposti käyttää hyväkseen.
Kannattaa muistaa, että melkein kaikki ovat joskus valehdelleet tai jättäneet kertomatta jotain saavuttaakseen omaa etua. Eli ei valehtelu mitenkään harvinaista ole.
Ei tietenkään ole. On kuitenkin hieman eriasia (vaikka ei sen hyväksyttävämpää) valehdella jollekin r. Skauksesta kuin lähteä valehtelemaan siitä oikeuteen asti. Se että pysyy tarinassaan koko prosessin ajan vaatii jo hermoja ja oikeasti häiriintynyttä mielenlaatua. Vaikea siihen tilanteeseen on kuvitella ketään pikku valheiden- tai kännihuomiosatujen kertojaa, saati sitten ketään vielä "normaalimpaa".
Miten valehtelu myötätuntoiselle poliisille tai tuomarille olisi sen vaikeampaa kuin muillekaan? Eikä tossa tosiaan tarvitse mitään valheiden verkostoa punoa, sillä väitetyn teon ei tarvitse kestää muutamaa sekuntia pidempään. Esimerkki: "Seisoin selin mieheen kun laitoin ruokaa. Yllättäen mies ilmestyi taakseni ja vei kätensä housuihini. Hätäännyin ja menin liikkumattomaksi ja mies jatkoi..."
Jos "uhri" ei ole järkiintynyt ennen poliisin puheille menoa tai koe yhtään empatiaa syytettyä kohtaan, niin tuohon asti se vielä varmaan onkin helppoa.
Kännissä tai muuten hetken aivopierussa tehty syytös jotain kohtaan kaverille ja siitä seurannut kokemus ihanasta empaattisesta ja myötätuntoisesta huomiosta ei vielä monelle riitä poliisin puheille menemiseen, jos tähän ratkaisuun kuitenkin esim. Kaverin painostuksesta päätyy niin luultavasti viranomaistenkin myötätunto voi vielä hetken tuntua hyvältä ja valehtelu helpolta. Asiat kuitenkin todennäköisesti muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa kun halutaan tarkempia tietoja ja kuvauksia itse teosta, sekä selitetään prosessia. Näitäkin tapauksia on ollut kun säälin- ja huomiontarpeesta tai jonkin toisen valheen peittelystä lähtenyt vale muuttuukin konkreettiseksi, jolloin järki alkaa palailemaan ja pelästytään- jos ei nyt syytetyn takia, niin sen mihin pulaan on itseään laittamassa.
Jos taas häiriintynyt ihminen tekee rikosilmoituksen koston- tai rahan himoissaan on aivan sama miten poliisi- tai kukaan muukaan suhtautuu- silloin haetaan "oikeutettua" kostoa- tai juostaan rahan ahneuden perässä.
Kyllä se "hyvä tarina" yleensä vaatii, joko oikean kokemuksen tai psykopaattisen päättäväisen luonteen. Ei sillä nyyhkytyksellä ja sekavilla tarinoilla pitkälle pötkitä enää silloin kun pitäisi asioista pitäisi kertoa johdonmukaisesti ja vakuuttavasti, vaikka kuulija olisi miten myötätuntoinen tahnsa.
Ja edelleen- vaikka kyseenalaistankin oikeusprosessin luotettavuuden molempiin suuntiin- ihmettelen miten kevyesti jotkut kuvittelevat ihmisten lähtevän oikeusprosessiin.
Ei todellakaan ole mikään "normi" Suomessa, jossa ensinnäkin oikeusprosessi on pitkä- ja mahdollisesti kallis, sekä tuomiot ja korvaukset hevonkukku-luokkaa, lähdettäisiin sankoin joukoin syytelemään (mies) parkoja ainoastaan huvin vuoksi ja huomionkipeyttä, rohkenen myös epäillä että kovin moni lähtee oikeuteen asti valehtelemaan kostomielellä.
Väkisinkin tulee mieleen, että niillä jotka toistuvasti kyseenalaistavat ja syyttävät valehtelusta s.rikoksesta syyttäviä- jopa silloinkin kun oikeus on tuominnut syytetyn, on itsellään jotain tunnon päällä.
Ja se helkutin kostonpelko! Mutku naiset vaan haluu kostaa (nii *ttu mitä? ) ja sit ne valehtelee poliisisedälle vaikka mitään en oo tehny. Joo, on olemassa kostajia sukupuolesta riippumatta, mutta en käsitä- että miten niin monet viattomat, rikoksiin syyllistymättömät miehet tuntuvat jatkuvasti elävän peläten kenen-tahansa-naisen kostoa ja vielä ilman mitään syytä.
Muistan vielä kun jokin aika sitten lehdessä oli juttua siitä miten poliisi tehostaa la. Pon valvontaa tms. Kyseessä oli siis kuvat ja videot lapsista ja keitähän siihen juttuun kommentoi? No ilman muuta huolestuneet miehet, jotka jo valmiiksi pelkäsivät, että kostonhimoiset lapset (!!) lähettävät kuvia puhelimeensa ja lavastavat syyllisiksi. Voihan sitä joku lavastaa myymälävarkaaksikin, mutta melko raskasta viattomanakin on sitä kokoajan pelätä. Me emme ole vihollisianne.
Muutenkaan mikään muu kuin s. Rikossyyte ei aiheuta samanlaista intohimoa uhrin syyttelyyn, kyseenalaistamiseen ja haukkumiseen.
Vai montako keskustelua löydätte, joissa varkauden tai pahoinpitelyn kohteeksi joutunutta kyseenalaistetaan ja haukutaan rahanahneeksi, kostonhimoiseksi valehtelijaksi?
Onhan näitä Ojamaa-tapauksia ollut ihan riittävästi Suomessa. Mutta uhriudu sinä ihmeessä.
Ojamaa-tapauksessakaan tapahtuneesta valehdellut ei lähtenyt viemään asiaa oileuteen- oikeutta käytiin vasta kunnianloukkauksesta. Yhtäkaikki- veemäistä toimintaa silti.
Noin 10% vuodessa tehdyistä R. ilmoituksista osoittautuu paikkansa pitämättömiksi, näistä _osa_ on perättömiä syytteitä.
Perättömiä rikosilmoituksia tehdään myös mm. naapureiden kiusaamiseksi, sekä perättömistä varkauksista
En silti todellakaan kiellä, etteikö r.skauksesta tms. valehtelu olisi vakavaa, erittäin tuomittavaa, sekä vahingollista syytetylle.
Mutta se, että perättömien syytösten kohteeksi joutunut ei ole ansainnut maineensa menetystä tai muutakaan henkilökohtaista haittaa ei millään oikeuta s. Rikosten uhrien leimaamista valehtelijoiksi, kostajiksi tms.
Älkää tehkö sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällanen todistetaan näin pitkän ajan jälkeen? Enkä ota kysymyksellä kantaa suuntaan tai toiseen.
Jos on ollut todistajia tai asianomistaja on esimerkiksi heti tuoreeltaan kertonut asiasta. Tämä siis yleisellä tasolla, pitää tosiaan olla muutakin näyttöä kuin oma kertomus, jotta kannattaa oikeuteen viedä.
Kyllä lukuisia tuomioita on jaettu uhrin kertomuksen perusteella. Kuinka muuten voitaisiin esim. todeta onko suostumus ollut vai ei? Tämä riippuu juuri uhrin kertomuksesta.
Toisaalta tuomioita on jäänyt jakamatta samoin perustein ja kaikki rikosilmoitukset eivät edes pääty syyteharkintaan- vaikka rikos olisi tapahtunut. Tässäkin on aivan varmasti alueellisia- ja syyttäjäkohtaisia eroja.
Mutta totta, että varsinkin kun aikaa on mennyt voi olla mahdotonta tietää mikä on totuus. En haluaisi ajatella näin, mutta periaatteessa varmaan paras(johdonmukaisin) -tarina ratkaisee, vaikka se olisi vale.
Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen.
Toisaalta taas tulee mieleen tapaus, jossa toinen osapuoli tuomittiin kunnianloukkauksesta jäätyään kiinni valhedelleensa r.a.i.kaus ajankohdista. Tässäkään ei ole mitään luotettavaa tapaa osoittaa, että osapuoli olisi valehdellut itse r.skauksista, kyse saattoi olla yhtä hyvin vahingosta tai sikäli oikeille tapahtumille uskottavuuden lisääminen todisteiden tekaisulla. Varsinkin kun uhriin saattaa kohdistua rankkaakin epäilyä. Ja toisaalta taas...
Niin tai näin, oikeusjärjestelmä ei ole aukoton tai aina edes kovin oikeudenmukainen ja ko. Rikoksia on usein erittäin vaikea todistaa sen paremmin kuin syyttömyyttään.
*Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen osuus joukosta.
Melko vakavasti häiriintynyt saa kuitenkin olla, jos lähtee siihen pyöritykseen vaikka koston/rahanhimo olisi kuinka kova. Kuitenkin valehtelusta kiinni jäämisen riski on vakavasti otettava.
Juuri sen takia valehtelu toimii, että ihmiset ja tuomarit lähtökohtaisesti uskovat toisen puhuvan totta. Tätä uskomusta voi kieroontunut mieli helposti käyttää hyväkseen.
Kannattaa muistaa, että melkein kaikki ovat joskus valehdelleet tai jättäneet kertomatta jotain saavuttaakseen omaa etua. Eli ei valehtelu mitenkään harvinaista ole.
Ei tietenkään ole. On kuitenkin hieman eriasia (vaikka ei sen hyväksyttävämpää) valehdella jollekin r. Skauksesta kuin lähteä valehtelemaan siitä oikeuteen asti. Se että pysyy tarinassaan koko prosessin ajan vaatii jo hermoja ja oikeasti häiriintynyttä mielenlaatua. Vaikea siihen tilanteeseen on kuvitella ketään pikku valheiden- tai kännihuomiosatujen kertojaa, saati sitten ketään vielä "normaalimpaa".
Miten valehtelu myötätuntoiselle poliisille tai tuomarille olisi sen vaikeampaa kuin muillekaan? Eikä tossa tosiaan tarvitse mitään valheiden verkostoa punoa, sillä väitetyn teon ei tarvitse kestää muutamaa sekuntia pidempään. Esimerkki: "Seisoin selin mieheen kun laitoin ruokaa. Yllättäen mies ilmestyi taakseni ja vei kätensä housuihini. Hätäännyin ja menin liikkumattomaksi ja mies jatkoi..."
Jos "uhri" ei ole järkiintynyt ennen poliisin puheille menoa tai koe yhtään empatiaa syytettyä kohtaan, niin tuohon asti se vielä varmaan onkin helppoa.
Kännissä tai muuten hetken aivopierussa tehty syytös jotain kohtaan kaverille ja siitä seurannut kokemus ihanasta empaattisesta ja myötätuntoisesta huomiosta ei vielä monelle riitä poliisin puheille menemiseen, jos tähän ratkaisuun kuitenkin esim. Kaverin painostuksesta päätyy niin luultavasti viranomaistenkin myötätunto voi vielä hetken tuntua hyvältä ja valehtelu helpolta. Asiat kuitenkin todennäköisesti muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa kun halutaan tarkempia tietoja ja kuvauksia itse teosta, sekä selitetään prosessia. Näitäkin tapauksia on ollut kun säälin- ja huomiontarpeesta tai jonkin toisen valheen peittelystä lähtenyt vale muuttuukin konkreettiseksi, jolloin järki alkaa palailemaan ja pelästytään- jos ei nyt syytetyn takia, niin sen mihin pulaan on itseään laittamassa.
Jos taas häiriintynyt ihminen tekee rikosilmoituksen koston- tai rahan himoissaan on aivan sama miten poliisi- tai kukaan muukaan suhtautuu- silloin haetaan "oikeutettua" kostoa- tai juostaan rahan ahneuden perässä.
Kyllä se "hyvä tarina" yleensä vaatii, joko oikean kokemuksen tai psykopaattisen päättäväisen luonteen. Ei sillä nyyhkytyksellä ja sekavilla tarinoilla pitkälle pötkitä enää silloin kun pitäisi asioista pitäisi kertoa johdonmukaisesti ja vakuuttavasti, vaikka kuulija olisi miten myötätuntoinen tahnsa.
Ja edelleen- vaikka kyseenalaistankin oikeusprosessin luotettavuuden molempiin suuntiin- ihmettelen miten kevyesti jotkut kuvittelevat ihmisten lähtevän oikeusprosessiin.
Ei todellakaan ole mikään "normi" Suomessa, jossa ensinnäkin oikeusprosessi on pitkä- ja mahdollisesti kallis, sekä tuomiot ja korvaukset hevonkukku-luokkaa, lähdettäisiin sankoin joukoin syytelemään (mies) parkoja ainoastaan huvin vuoksi ja huomionkipeyttä, rohkenen myös epäillä että kovin moni lähtee oikeuteen asti valehtelemaan kostomielellä.
Väkisinkin tulee mieleen, että niillä jotka toistuvasti kyseenalaistavat ja syyttävät valehtelusta s.rikoksesta syyttäviä- jopa silloinkin kun oikeus on tuominnut syytetyn, on itsellään jotain tunnon päällä.
Ja se helkutin kostonpelko! Mutku naiset vaan haluu kostaa (nii *ttu mitä? ) ja sit ne valehtelee poliisisedälle vaikka mitään en oo tehny. Joo, on olemassa kostajia sukupuolesta riippumatta, mutta en käsitä- että miten niin monet viattomat, rikoksiin syyllistymättömät miehet tuntuvat jatkuvasti elävän peläten kenen-tahansa-naisen kostoa ja vielä ilman mitään syytä.
Muistan vielä kun jokin aika sitten lehdessä oli juttua siitä miten poliisi tehostaa la. Pon valvontaa tms. Kyseessä oli siis kuvat ja videot lapsista ja keitähän siihen juttuun kommentoi? No ilman muuta huolestuneet miehet, jotka jo valmiiksi pelkäsivät, että kostonhimoiset lapset (!!) lähettävät kuvia puhelimeensa ja lavastavat syyllisiksi. Voihan sitä joku lavastaa myymälävarkaaksikin, mutta melko raskasta viattomanakin on sitä kokoajan pelätä. Me emme ole vihollisianne.
Muutenkaan mikään muu kuin s. Rikossyyte ei aiheuta samanlaista intohimoa uhrin syyttelyyn, kyseenalaistamiseen ja haukkumiseen.
Vai montako keskustelua löydätte, joissa varkauden tai pahoinpitelyn kohteeksi joutunutta kyseenalaistetaan ja haukutaan rahanahneeksi, kostonhimoiseksi valehtelijaksi?
Onhan näitä Ojamaa-tapauksia ollut ihan riittävästi Suomessa. Mutta uhriudu sinä ihmeessä.
Ojamaa-tapauksessakaan tapahtuneesta valehdellut ei lähtenyt viemään asiaa oileuteen- oikeutta käytiin vasta kunnianloukkauksesta. Yhtäkaikki- veemäistä toimintaa silti.
Noin 10% vuodessa tehdyistä R. ilmoituksista osoittautuu paikkansa pitämättömiksi, näistä _osa_ on perättömiä syytteitä.
Perättömiä rikosilmoituksia tehdään myös mm. naapureiden kiusaamiseksi, sekä perättömistä varkauksista
En silti todellakaan kiellä, etteikö r.skauksesta tms. valehtelu olisi vakavaa, erittäin tuomittavaa, sekä vahingollista syytetylle.
Mutta se, että perättömien syytösten kohteeksi joutunut ei ole ansainnut maineensa menetystä tai muutakaan henkilökohtaista haittaa ei millään oikeuta s. Rikosten uhrien leimaamista valehtelijoiksi, kostajiksi tms.
Älkää tehkö sitä.
Ojamaan syyttämiä miehiä oli kolme, joista yksi istui vankilatuomion.
Vähän tiedät, ja paljon luulet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällanen todistetaan näin pitkän ajan jälkeen? Enkä ota kysymyksellä kantaa suuntaan tai toiseen.
Jos on ollut todistajia tai asianomistaja on esimerkiksi heti tuoreeltaan kertonut asiasta. Tämä siis yleisellä tasolla, pitää tosiaan olla muutakin näyttöä kuin oma kertomus, jotta kannattaa oikeuteen viedä.
Kyllä lukuisia tuomioita on jaettu uhrin kertomuksen perusteella. Kuinka muuten voitaisiin esim. todeta onko suostumus ollut vai ei? Tämä riippuu juuri uhrin kertomuksesta.
Toisaalta tuomioita on jäänyt jakamatta samoin perustein ja kaikki rikosilmoitukset eivät edes pääty syyteharkintaan- vaikka rikos olisi tapahtunut. Tässäkin on aivan varmasti alueellisia- ja syyttäjäkohtaisia eroja.
Mutta totta, että varsinkin kun aikaa on mennyt voi olla mahdotonta tietää mikä on totuus. En haluaisi ajatella näin, mutta periaatteessa varmaan paras(johdonmukaisin) -tarina ratkaisee, vaikka se olisi vale.
Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen.
Toisaalta taas tulee mieleen tapaus, jossa toinen osapuoli tuomittiin kunnianloukkauksesta jäätyään kiinni valhedelleensa r.a.i.kaus ajankohdista. Tässäkään ei ole mitään luotettavaa tapaa osoittaa, että osapuoli olisi valehdellut itse r.skauksista, kyse saattoi olla yhtä hyvin vahingosta tai sikäli oikeille tapahtumille uskottavuuden lisääminen todisteiden tekaisulla. Varsinkin kun uhriin saattaa kohdistua rankkaakin epäilyä. Ja toisaalta taas...
Niin tai näin, oikeusjärjestelmä ei ole aukoton tai aina edes kovin oikeudenmukainen ja ko. Rikoksia on usein erittäin vaikea todistaa sen paremmin kuin syyttömyyttään.
*Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen osuus joukosta.
Melko vakavasti häiriintynyt saa kuitenkin olla, jos lähtee siihen pyöritykseen vaikka koston/rahanhimo olisi kuinka kova. Kuitenkin valehtelusta kiinni jäämisen riski on vakavasti otettava.
Juuri sen takia valehtelu toimii, että ihmiset ja tuomarit lähtökohtaisesti uskovat toisen puhuvan totta. Tätä uskomusta voi kieroontunut mieli helposti käyttää hyväkseen.
Kannattaa muistaa, että melkein kaikki ovat joskus valehdelleet tai jättäneet kertomatta jotain saavuttaakseen omaa etua. Eli ei valehtelu mitenkään harvinaista ole.
Ei tietenkään ole. On kuitenkin hieman eriasia (vaikka ei sen hyväksyttävämpää) valehdella jollekin r. Skauksesta kuin lähteä valehtelemaan siitä oikeuteen asti. Se että pysyy tarinassaan koko prosessin ajan vaatii jo hermoja ja oikeasti häiriintynyttä mielenlaatua. Vaikea siihen tilanteeseen on kuvitella ketään pikku valheiden- tai kännihuomiosatujen kertojaa, saati sitten ketään vielä "normaalimpaa".
Miten valehtelu myötätuntoiselle poliisille tai tuomarille olisi sen vaikeampaa kuin muillekaan? Eikä tossa tosiaan tarvitse mitään valheiden verkostoa punoa, sillä väitetyn teon ei tarvitse kestää muutamaa sekuntia pidempään. Esimerkki: "Seisoin selin mieheen kun laitoin ruokaa. Yllättäen mies ilmestyi taakseni ja vei kätensä housuihini. Hätäännyin ja menin liikkumattomaksi ja mies jatkoi..."
Jos "uhri" ei ole järkiintynyt ennen poliisin puheille menoa tai koe yhtään empatiaa syytettyä kohtaan, niin tuohon asti se vielä varmaan onkin helppoa.
Kännissä tai muuten hetken aivopierussa tehty syytös jotain kohtaan kaverille ja siitä seurannut kokemus ihanasta empaattisesta ja myötätuntoisesta huomiosta ei vielä monelle riitä poliisin puheille menemiseen, jos tähän ratkaisuun kuitenkin esim. Kaverin painostuksesta päätyy niin luultavasti viranomaistenkin myötätunto voi vielä hetken tuntua hyvältä ja valehtelu helpolta. Asiat kuitenkin todennäköisesti muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa kun halutaan tarkempia tietoja ja kuvauksia itse teosta, sekä selitetään prosessia. Näitäkin tapauksia on ollut kun säälin- ja huomiontarpeesta tai jonkin toisen valheen peittelystä lähtenyt vale muuttuukin konkreettiseksi, jolloin järki alkaa palailemaan ja pelästytään- jos ei nyt syytetyn takia, niin sen mihin pulaan on itseään laittamassa.
Jos taas häiriintynyt ihminen tekee rikosilmoituksen koston- tai rahan himoissaan on aivan sama miten poliisi- tai kukaan muukaan suhtautuu- silloin haetaan "oikeutettua" kostoa- tai juostaan rahan ahneuden perässä.
Kyllä se "hyvä tarina" yleensä vaatii, joko oikean kokemuksen tai psykopaattisen päättäväisen luonteen. Ei sillä nyyhkytyksellä ja sekavilla tarinoilla pitkälle pötkitä enää silloin kun pitäisi asioista pitäisi kertoa johdonmukaisesti ja vakuuttavasti, vaikka kuulija olisi miten myötätuntoinen tahnsa.
Laitoin juuri esimerkissä kuvauksen siitä itse teosta. Eivät ne tuon kummoisempia ole. Helpointa rakentaa valheellinen tarina on muuttaa vain olennainen osa eli esim. se että seisoin selin ja mies tuli taakseni ja laittoi kätensä odottamattomasti housuihini, jolloin jähmetyin ja mies jatkoi vielä kunnes sain riuhtaistua itseni irti. Muilta osin voi puhua totta.
Missä, milloin ja miksi tapasit miehen? Tunnetteko? Oletko kertonut muille tapahtumasta?
Tämä voi olla vaikeaa, mutta muistatko mitä oli päälläsi/miehen päällä? Muistatko muita yksityiskohtia? Voitko kuvailla tarkemmin tapahtumapaikkaa? Olitko/oliko mies humalassa? Näkikö kukaan sinua ennen/jälkeen/tapahtuma-aikana?
En ole koskaan prosessia käynyt, joten en tiedä miten hienotunteinen Suomessa pitää nykyään olla. Joka tapauksessa- ellei rikoksesta ole vain hataria ja mielikuvia- tarinaan tullaan aivan varmasti vaatimaan tarkennuksia.
Mies, joka työnsi käden housuihin takaapäin ei taida ihan riittää syytteeseen ellei sitten syytetty olisi myöntänyt osallisuuttaan tai tapahtuneella olisi silminnäkijöitä. Mutta silloinhan se ei olisi enää vale vai mitä?
Siis kaikki muu kuin itse se olennainen teko pohjataan tositapahtumiin: "tapasimme palvelussa x. Mies pyysi kahville kahvilaan. Sen jälkeen mies pyysi asuntoonsa. Päälläni oli punainen mekko. Monet näkivät meidät. Puhelimeni paikannus osoittaa reitin. Sitten asunnossaan mies työnsi kätensä housuihini ja menin shokkiin." Ainoastaan viimeinen lause on valetta.
Tuomio ei edellytä silminnäkijöitä tai tunnustusta. Kuinka muuten olisi mitenkään mahdollista osoittaa esim. suostumuksen puute?
Seuraava oleellinen kysymys on, että miksi haluaisit tehdä tekaistun rikosilmoituksen?
Yleensä keksityt syytteet liittyvät pettämisen peittelyyn tai kostoon. Kumpikin vaihtoehto tuntuu kuvaillussa tilanteessa epäuskottavalta.
Kuten sanoin, ei valehtelu ole mitenkään tavatonta tai mahdotonta. Mutta yleensä sille on jokin motiivi, tuntemattoman perätön syyttäminen muuten vaan on sen verran erikoista, että veikkaisin äkkiseltään rikosilmoituksen tehneellä olevan liudan muitakin rikosilmoituksia vireillä.
Mutta on se mahdollista, en sitten tiedä miten todennäköistä- ainakaan näin "lievällä" syytteellä.
Se että menisikö kuvatunlainen tapaus syyttäjälle asti, vaikka olisi tottakin on taas toinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
roopen narratiivin kontrollointi ja vähättely:
"olen saanut tiedon" = haastemies on tuonut haasteen
"toinen aikuinen" = tapahtuma ei ole vakava koska kyseessä aikuinen
"2015 tapahtumat" = kyseessä vanha asia joten kyseessä ei vakava juttu
"olen ehdottomasti syytön" = yrittää väittää että uhri valehtelee
Loistava kooste!
Onko Roope kertonut työnantajille rikosepäilyistä? Häntä on kuulusteltu ainakin, liekö ollut kiinniotettuna tai pidätettynä? Vai onko jättänyt kertomatta ihan vaan siksi että hän on omasta mielestään syytön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei uhri heti tehnyt rikosilmoitusta tapahtuneen jälkeen, jos nyt mitään tapahtuikaan?
Ilmoituksen tehnyt on vaan kateellinen Roopen onnesta selvästikkin. Hyvää joulua sullekkin.
Mistä sinä tiedät milloin rikosilmoitus on tehty? Esitutkinta vie aikansa... Uhri voi olla hyvin traumatisoitunut jne. Jos et tiedä mistä puhut niin ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen case kaiken kaikkiaan, ensinnäkin on jo 4 vuotta vanha tapaus, ja Instapäivitys tulee nyt jouluaatonaattona.. ajoitus siis todella erikoinen, kun tuskin asiaa nyt joulunpyhinä kuitenkaan käsitellään. Lisäksi herättää ihmetystä koko kirjoitus, kuka sen on kirjoittanut? Olen muutaman Roopen oman lapsellisen päivityksen lukenut, ovat olleet täynnä kielioppivirheitä, ei isoja kirjaimia, ei pilkkuja ei pisteitä jne.
Ei lainkaan erikoinen kenenkään muun mielestä kuin sinun. Miten niin "jo 4 vuotta vanha tapaus"... Esitutkinta on voinut kestää 2 vuottakin... Instapäivitys oli pakollinen koska syyte on nostettu ja hän tietää että juorutoimitukset breikkaa uutisen eniveis. Missä et usko että asiaa "käsitellään" joulun pyhinä? Sitä käsitellään ainakin täällä foorumilla ja täältä usein parhaat uutiset breikkaa. Ihmetystä ei herätä myöskään kirjoitus. Se että olet itse ollut kiinnittävinään huomiota johonkin pilkkuvirheisiin ei kerro mistään mitään. Mene takaisin minfoon esittämään niitä SPEKUJA... koska siellähän sinä pyörit... Ja linkität itse kehittelemiäsi juoruja ristiin näiden foorumeiden välillä. Kyllä kansa tietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no siellä on jo lauma faniämmiä tukemassa potentiaalista rais aajaa ja syyttämässä mahd. uhria
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen case kaiken kaikkiaan, ensinnäkin on jo 4 vuotta vanha tapaus, ja Instapäivitys tulee nyt jouluaatonaattona.. ajoitus siis todella erikoinen, kun tuskin asiaa nyt joulunpyhinä kuitenkaan käsitellään. Lisäksi herättää ihmetystä koko kirjoitus, kuka sen on kirjoittanut? Olen muutaman Roopen oman lapsellisen päivityksen lukenut, ovat olleet täynnä kielioppivirheitä, ei isoja kirjaimia, ei pilkkuja ei pisteitä jne.
Ei lainkaan erikoinen kenenkään muun mielestä kuin sinun. Miten niin "jo 4 vuotta vanha tapaus"... Esitutkinta on voinut kestää 2 vuottakin... Instapäivitys oli pakollinen koska syyte on nostettu ja hän tietää että juorutoimitukset breikkaa uutisen eniveis. Missä et usko että asiaa "käsitellään" joulun pyhinä? Sitä käsitellään ainakin täällä foorumilla ja täältä usein parhaat uutiset breikkaa. Ihmetystä ei herätä myöskään kirjoitus. Se että olet itse ollut kiinnittävinään huomiota johonkin pilkkuvirheisiin ei kerro mistään mitään. Mene takaisin minfoon esittämään niitä SPEKUJA... koska siellähän sinä pyörit... Ja linkität itse kehittelemiäsi juoruja ristiin näiden foorumeiden välillä. Kyllä kansa tietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko Roope kertonut työnantajille rikosepäilyistä? Häntä on kuulusteltu ainakin, liekö ollut kiinniotettuna tai pidätettynä? Vai onko jättänyt kertomatta ihan vaan siksi että hän on omasta mielestään syytön?
maikkarilla aletaan vihdoin tajuumaan että nuo iljettävä juontaja ei ole sitä mitä hän väittää olevansa... maikkarilla on sormi suussa :D
Suhtaudun hyvin kyynisesti näihin metoo-juttuihin nykyään. Varsinkin näihin, kun yht'äkkiä neljän vuoden jälkeen tullaan siihen tulokseen, että minut on "pakotettu seksuaaliseen tekoon". Jokainen julkkismies ja taviksetkin saavat olla tarkkana etteivät joudu syytteeseen - siihen kun liittyy kaikenlainen lähentely nykyään. Miten kukaan ylipäätään pääsee sänkyyn ns lähentelemättä?
Ehkä olisi hyvä jos miehetkin alkaisivat tehdä rikosilmoituksia aina, kun joku nainen hipaisee heitä pyllylle. Kai laki on sama molempiin suuntiin.
Metoo oli alkuaan hyvä ja kannatettava juttu. Se on kuitenkin muuttunut vallankäytön ja koston välineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällanen todistetaan näin pitkän ajan jälkeen? Enkä ota kysymyksellä kantaa suuntaan tai toiseen.
Jos on ollut todistajia tai asianomistaja on esimerkiksi heti tuoreeltaan kertonut asiasta. Tämä siis yleisellä tasolla, pitää tosiaan olla muutakin näyttöä kuin oma kertomus, jotta kannattaa oikeuteen viedä.
Kyllä lukuisia tuomioita on jaettu uhrin kertomuksen perusteella. Kuinka muuten voitaisiin esim. todeta onko suostumus ollut vai ei? Tämä riippuu juuri uhrin kertomuksesta.
Toisaalta tuomioita on jäänyt jakamatta samoin perustein ja kaikki rikosilmoitukset eivät edes pääty syyteharkintaan- vaikka rikos olisi tapahtunut. Tässäkin on aivan varmasti alueellisia- ja syyttäjäkohtaisia eroja.
Mutta totta, että varsinkin kun aikaa on mennyt voi olla mahdotonta tietää mikä on totuus. En haluaisi ajatella näin, mutta periaatteessa varmaan paras(johdonmukaisin) -tarina ratkaisee, vaikka se olisi vale.
Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen.
Toisaalta taas tulee mieleen tapaus, jossa toinen osapuoli tuomittiin kunnianloukkauksesta jäätyään kiinni valhedelleensa r.a.i.kaus ajankohdista. Tässäkään ei ole mitään luotettavaa tapaa osoittaa, että osapuoli olisi valehdellut itse r.skauksista, kyse saattoi olla yhtä hyvin vahingosta tai sikäli oikeille tapahtumille uskottavuuden lisääminen todisteiden tekaisulla. Varsinkin kun uhriin saattaa kohdistua rankkaakin epäilyä. Ja toisaalta taas...
Niin tai näin, oikeusjärjestelmä ei ole aukoton tai aina edes kovin oikeudenmukainen ja ko. Rikoksia on usein erittäin vaikea todistaa sen paremmin kuin syyttömyyttään.
*Haluan kuitenkin uskoa, että oikeuteen päätyvät rikoksen uhriksi joutumisesta valehtelevat ovat pieni, marginaalinen osuus joukosta.
Melko vakavasti häiriintynyt saa kuitenkin olla, jos lähtee siihen pyöritykseen vaikka koston/rahanhimo olisi kuinka kova. Kuitenkin valehtelusta kiinni jäämisen riski on vakavasti otettava.
Juuri sen takia valehtelu toimii, että ihmiset ja tuomarit lähtökohtaisesti uskovat toisen puhuvan totta. Tätä uskomusta voi kieroontunut mieli helposti käyttää hyväkseen.
Kannattaa muistaa, että melkein kaikki ovat joskus valehdelleet tai jättäneet kertomatta jotain saavuttaakseen omaa etua. Eli ei valehtelu mitenkään harvinaista ole.
Ei tietenkään ole. On kuitenkin hieman eriasia (vaikka ei sen hyväksyttävämpää) valehdella jollekin r. Skauksesta kuin lähteä valehtelemaan siitä oikeuteen asti. Se että pysyy tarinassaan koko prosessin ajan vaatii jo hermoja ja oikeasti häiriintynyttä mielenlaatua. Vaikea siihen tilanteeseen on kuvitella ketään pikku valheiden- tai kännihuomiosatujen kertojaa, saati sitten ketään vielä "normaalimpaa".
Miten valehtelu myötätuntoiselle poliisille tai tuomarille olisi sen vaikeampaa kuin muillekaan? Eikä tossa tosiaan tarvitse mitään valheiden verkostoa punoa, sillä väitetyn teon ei tarvitse kestää muutamaa sekuntia pidempään. Esimerkki: "Seisoin selin mieheen kun laitoin ruokaa. Yllättäen mies ilmestyi taakseni ja vei kätensä housuihini. Hätäännyin ja menin liikkumattomaksi ja mies jatkoi..."
Jos "uhri" ei ole järkiintynyt ennen poliisin puheille menoa tai koe yhtään empatiaa syytettyä kohtaan, niin tuohon asti se vielä varmaan onkin helppoa.
Kännissä tai muuten hetken aivopierussa tehty syytös jotain kohtaan kaverille ja siitä seurannut kokemus ihanasta empaattisesta ja myötätuntoisesta huomiosta ei vielä monelle riitä poliisin puheille menemiseen, jos tähän ratkaisuun kuitenkin esim. Kaverin painostuksesta päätyy niin luultavasti viranomaistenkin myötätunto voi vielä hetken tuntua hyvältä ja valehtelu helpolta. Asiat kuitenkin todennäköisesti muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa kun halutaan tarkempia tietoja ja kuvauksia itse teosta, sekä selitetään prosessia. Näitäkin tapauksia on ollut kun säälin- ja huomiontarpeesta tai jonkin toisen valheen peittelystä lähtenyt vale muuttuukin konkreettiseksi, jolloin järki alkaa palailemaan ja pelästytään- jos ei nyt syytetyn takia, niin sen mihin pulaan on itseään laittamassa.
Jos taas häiriintynyt ihminen tekee rikosilmoituksen koston- tai rahan himoissaan on aivan sama miten poliisi- tai kukaan muukaan suhtautuu- silloin haetaan "oikeutettua" kostoa- tai juostaan rahan ahneuden perässä.
Kyllä se "hyvä tarina" yleensä vaatii, joko oikean kokemuksen tai psykopaattisen päättäväisen luonteen. Ei sillä nyyhkytyksellä ja sekavilla tarinoilla pitkälle pötkitä enää silloin kun pitäisi asioista pitäisi kertoa johdonmukaisesti ja vakuuttavasti, vaikka kuulija olisi miten myötätuntoinen tahnsa.
Ja edelleen- vaikka kyseenalaistankin oikeusprosessin luotettavuuden molempiin suuntiin- ihmettelen miten kevyesti jotkut kuvittelevat ihmisten lähtevän oikeusprosessiin.
Ei todellakaan ole mikään "normi" Suomessa, jossa ensinnäkin oikeusprosessi on pitkä- ja mahdollisesti kallis, sekä tuomiot ja korvaukset hevonkukku-luokkaa, lähdettäisiin sankoin joukoin syytelemään (mies) parkoja ainoastaan huvin vuoksi ja huomionkipeyttä, rohkenen myös epäillä että kovin moni lähtee oikeuteen asti valehtelemaan kostomielellä.
Väkisinkin tulee mieleen, että niillä jotka toistuvasti kyseenalaistavat ja syyttävät valehtelusta s.rikoksesta syyttäviä- jopa silloinkin kun oikeus on tuominnut syytetyn, on itsellään jotain tunnon päällä.
Ja se helkutin kostonpelko! Mutku naiset vaan haluu kostaa (nii *ttu mitä? ) ja sit ne valehtelee poliisisedälle vaikka mitään en oo tehny. Joo, on olemassa kostajia sukupuolesta riippumatta, mutta en käsitä- että miten niin monet viattomat, rikoksiin syyllistymättömät miehet tuntuvat jatkuvasti elävän peläten kenen-tahansa-naisen kostoa ja vielä ilman mitään syytä.
Muistan vielä kun jokin aika sitten lehdessä oli juttua siitä miten poliisi tehostaa la. Pon valvontaa tms. Kyseessä oli siis kuvat ja videot lapsista ja keitähän siihen juttuun kommentoi? No ilman muuta huolestuneet miehet, jotka jo valmiiksi pelkäsivät, että kostonhimoiset lapset (!!) lähettävät kuvia puhelimeensa ja lavastavat syyllisiksi. Voihan sitä joku lavastaa myymälävarkaaksikin, mutta melko raskasta viattomanakin on sitä kokoajan pelätä. Me emme ole vihollisianne.
Muutenkaan mikään muu kuin s. Rikossyyte ei aiheuta samanlaista intohimoa uhrin syyttelyyn, kyseenalaistamiseen ja haukkumiseen.
Vai montako keskustelua löydätte, joissa varkauden tai pahoinpitelyn kohteeksi joutunutta kyseenalaistetaan ja haukutaan rahanahneeksi, kostonhimoiseksi valehtelijaksi?
Onhan näitä Ojamaa-tapauksia ollut ihan riittävästi Suomessa. Mutta uhriudu sinä ihmeessä.
Ojamaa-tapauksessakaan tapahtuneesta valehdellut ei lähtenyt viemään asiaa oileuteen- oikeutta käytiin vasta kunnianloukkauksesta. Yhtäkaikki- veemäistä toimintaa silti.
Noin 10% vuodessa tehdyistä R. ilmoituksista osoittautuu paikkansa pitämättömiksi, näistä _osa_ on perättömiä syytteitä.
Perättömiä rikosilmoituksia tehdään myös mm. naapureiden kiusaamiseksi, sekä perättömistä varkauksista
En silti todellakaan kiellä, etteikö r.skauksesta tms. valehtelu olisi vakavaa, erittäin tuomittavaa, sekä vahingollista syytetylle.
Mutta se, että perättömien syytösten kohteeksi joutunut ei ole ansainnut maineensa menetystä tai muutakaan henkilökohtaista haittaa ei millään oikeuta s. Rikosten uhrien leimaamista valehtelijoiksi, kostajiksi tms.
Älkää tehkö sitä.
Ojamaan syyttämiä miehiä oli kolme, joista yksi istui vankilatuomion.
Vähän tiedät, ja paljon luulet
Tiedän sen mitä olen tapauksesta lukenut lehdistä, ilmeisesti en ole tiennut kaikkea.
Sairas ihminen, mitä siihen muuta voi sanoa?
Kyseinen nainen ei kuitenkaan liity mitenkään rikoksen uhreihin- vaan rikollisiin.
Se-että-joku-nainen-joskus-jossain-pilasi-tai-ainakin-yritti-yhden-tai-usemman-elämän ei muuta miksikään sitä faktaa, että ihmisiä joutuu aivan oikeasti väkivallan uhreiksi tai oikeuta leimaamaan näitä valehtelijoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun hyvin kyynisesti näihin metoo-juttuihin nykyään. Varsinkin näihin, kun yht'äkkiä neljän vuoden jälkeen tullaan siihen tulokseen, että minut on "pakotettu seksuaaliseen tekoon". Jokainen julkkismies ja taviksetkin saavat olla tarkkana etteivät joudu syytteeseen - siihen kun liittyy kaikenlainen lähentely nykyään. Miten kukaan ylipäätään pääsee sänkyyn ns lähentelemättä?
Ehkä olisi hyvä jos miehetkin alkaisivat tehdä rikosilmoituksia aina, kun joku nainen hipaisee heitä pyllylle. Kai laki on sama molempiin suuntiin.
Metoo oli alkuaan hyvä ja kannatettava juttu. Se on kuitenkin muuttunut vallankäytön ja koston välineeksi.
Luuletko että rikosilmoituksen ja syytteen nostamisen aikaväli on reaaliaikainen? Herää! Roope Salmisen jutun esitutkinta on kestänyt 2 vuotta. Ja koko tuon ajan Salminen on ollut hiljaa ja solminut työsopimuksia. Mielenkiintoista nähdä onko tämä ainoa tapaus vai löytyykö Salmisen uhreja enemmänkin nyt kun tämä tuli julkisuuteen.
Olisikohan Saralla jotain kommentoitavaa? Helisyttääkö Roopen käyttäytyminen heidän suhteessaan kelloja nyt kun hän lukee että Roope on syytteessä seksuaalisesta pakottamisesta joka on tapahtunut aivan juuri ennen kuin hän pokasi Saran... Kehtasi vielä tuo iljettävä Roope yrittää kommentoida Saran kuvia instassa eron jälkeen. Jotakin todella kuvottavaa Roope on tehnyt että Sara laittoi oven kokonaan kiinni. Vai selvisikö Saralle Roopen rikosepäily?
Onko Roope kertonut syytteestä uudelle muidulle ennenkuin ropsautti romut torveen?
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun hyvin kyynisesti näihin metoo-juttuihin nykyään. Varsinkin näihin, kun yht'äkkiä neljän vuoden jälkeen tullaan siihen tulokseen, että minut on "pakotettu seksuaaliseen tekoon". Jokainen julkkismies ja taviksetkin saavat olla tarkkana etteivät joudu syytteeseen - siihen kun liittyy kaikenlainen lähentely nykyään. Miten kukaan ylipäätään pääsee sänkyyn ns lähentelemättä?
Ehkä olisi hyvä jos miehetkin alkaisivat tehdä rikosilmoituksia aina, kun joku nainen hipaisee heitä pyllylle. Kai laki on sama molempiin suuntiin.
Metoo oli alkuaan hyvä ja kannatettava juttu. Se on kuitenkin muuttunut vallankäytön ja koston välineeksi.
Juurikin näin.?
Eukot saa tehdä mitä vaan mutta annas olla jos ukko hipasee😳
Johan tuolta muualta on tullut surullisia tapauksia mitä kosto saa aikaiseksi!!
Vierailija kirjoitti:
Huhun mukaan Saran ja Roopen asunnolle olisi tehty kotietsintä epäillystä seksuaalisesta pakottamisesta ennen heidän välirikkoa.
Yritä nyt edes vähän lukea taustoja ennenkuin alat valehtelemaan milloin tapahtunut😁
Nää ei edes seurustellut kun epäily tapahtui!!
Siis kaikki muu kuin itse se olennainen teko pohjataan tositapahtumiin: "tapasimme palvelussa x. Mies pyysi kahville kahvilaan. Sen jälkeen mies pyysi asuntoonsa. Päälläni oli punainen mekko. Monet näkivät meidät. Puhelimeni paikannus osoittaa reitin. Sitten asunnossaan mies työnsi kätensä housuihini ja menin shokkiin." Ainoastaan viimeinen lause on valetta.
Tuomio ei edellytä silminnäkijöitä tai tunnustusta. Kuinka muuten olisi mitenkään mahdollista osoittaa esim. suostumuksen puute?