Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin tietämänne asia josta tehty lasu?
22.12.2019 |
Itse kuulin tapauksesta jossa julkiselta hammaslääkäristä oli tehty lasu koska vanhemmat oli peruneet lapselle automaattisesti varatun ajan ja ilmoittaneet että lapsen hampaat hoidetaan yksityisellä.
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Lapset leikkii illalla ulkona.
Tämä oli kyllä totta, mutta ei mielestäni lasun paikka. Olimme kesälomalla ja 6-10 vuotiaiden lasten kanssa pelasin joinain iltoina hippaa kahdeksan aikaan omassa pihassa. Oli niin kiva touhuta vauhdikkaasti, kun päivä viileni iltaa kohden. Ennen yhdeksää sitten siirryttiin sisälle iltapalalle ja hammaspyykille.
Kuule ihan vapaasti saa lastensa kanssa kulkea mihin kellonaikaan tahansa. Jopa öisin voi olla perusteltua kulkea. Lomat Ok. Vanhemmat päättää omat tavat ja tempaukset.
Ja mitäs nyt uudenvuodenaattona? Eikö lapset saa valvoa tai käydä ulkona.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku jo kirjoitti oikeasta tapauksesta, jossa ei uskallettu puuttua alkoholisti isän toimintaan.
Meillä on samantyyppinen tarina. Lapsi itki, näki painajaisia ja pelkäsi liittyen tapaajavanhempaan, juopottelua, raivoamista, henkistä väkivaltaa, retuuttamista, laiminlyöntiä. Tapaamisten jälkeen migreenejä ja mahakipuja, poissaoloja koulusta. Poliisin apu oli että jos olet huolissasi lapsen tilanteesta ota yhteyttä lastensuojeluun. Lastensuojelun näkemys puolestaan oli että lähivanhemman vastuulla on tehdä päätökset onko olosuhteet tapaamisilla lapselle turvalliset, että viranomaisten on viikonloppu tapaamisten olosuhteisiin vaikea puuttua. Oikeuden näkemys se, että lähivanhemman velvollisuus on myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen.
Ette väittäisi, että tämä yhteiskunta välittää lapsista. Ei kukaan mene yksittäisen lapsen tilanteeseen sisään, kuuntele lasta, pyri hahmottamaan kokonaisuutta tosiasioiden valossa ja erityisesti lapsen ja hänen tunnemaailmansa kautta.
Ette väittäisi, että nämä anonyymit lasut olisi tae sille, että lapsilla olisi asiat hyvin. Koko systeemi on rikki. Välittäminen, empatia, vastuullisuus, rohkeus, herkkyys tunnistaa pahuus ovat ihan kaikki rikki.
Totta on että tuo työ varmaankin tekee monen lastensuojelun työntekijän kyyniseksi ja resurssipula, liian suuri asiakasmäärä yhdelle ihmiselle ja valtava kiire aiheuttaa sen, ettei työtä ehdi tehdä kunnolla.
Se on ala jonne hakeutuu persoonallisuuahäiriöisiä. Valta houkuttaa ja koukuttaa.
Osa varmaan onkin, mutta tuskin läheskään kaikki. Lastensuojelu ei ole mitenkään suosittu työpaikka sosiaalityöntekijöiden keskuudessa. Suurin osa lähtee heti muualle kun vaan pääsee. Raskas ja alipalkattu työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset leikkii illalla ulkona.
Tämä oli kyllä totta, mutta ei mielestäni lasun paikka. Olimme kesälomalla ja 6-10 vuotiaiden lasten kanssa pelasin joinain iltoina hippaa kahdeksan aikaan omassa pihassa. Oli niin kiva touhuta vauhdikkaasti, kun päivä viileni iltaa kohden. Ennen yhdeksää sitten siirryttiin sisälle iltapalalle ja hammaspyykille.Kuule ihan vapaasti saa lastensa kanssa kulkea mihin kellonaikaan tahansa. Jopa öisin voi olla perusteltua kulkea. Lomat Ok. Vanhemmat päättää omat tavat ja tempaukset.
Ja mitäs nyt uudenvuodenaattona? Eikö lapset saa valvoa tai käydä ulkona.?
Minä sain järkyttävät haukut kun olin kaupassa kaksivuotiaan kanssa kasilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Lähde väitteelle?
Ja kai sinä käsität että se ilmoiruksen kohde ei ole asiakas? Puolet ilmoituksista on aiheettomia joten joka vuosi suellä on reilut sata tuhatta ihan syytöntä vanhempaa möyhennettävänä.
Laita sinä lähde noihin aiheettomien ilmoitusten määrään.
Jos vuonna 2017 tehtiin noun 140 000 ilmoitusta ja asiakkaita oli noin 55 000 niin niitä turhia on ollut paljon enemmän kuin aiheellisiä.
Tuossa luvussa 55000 on yli puolet sellaisia lapsia ja perheitä,joita ei missään tapauksessa lastensuojelukoneiston kautta auteta. Päinvastoin. Säälin niitä lapsia,jotka joutuvat 'rikkinäisten sukkien ja vääränlaisen makaroonilaatikon' tasoisten ja valheellisten asiakirjojen vuoksi viettämään elämänsä tärkeimmät vuodet laitosolosuhteissa, jollaisista ei missään tapauksessa saa eväitä normaaliin elämään,kuin harvoin. Tilastot ovat täynnä räikeitä poliittisen eliitin ajamia valheita-todella tietämätön ja naiivi on oltava,että tämän valtion virkamieskoneiston propagandaa pitää uskottavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Lähde väitteelle?
Ja kai sinä käsität että se ilmoiruksen kohde ei ole asiakas? Puolet ilmoituksista on aiheettomia joten joka vuosi suellä on reilut sata tuhatta ihan syytöntä vanhempaa möyhennettävänä.
Laita sinä lähde noihin aiheettomien ilmoitusten määrään.
Jos vuonna 2017 tehtiin noun 140 000 ilmoitusta ja asiakkaita oli noin 55 000 niin niitä turhia on ollut paljon enemmän kuin aiheellisiä.
Osa asiakkuuksistakin on perustelemattomia. En tiedä mikä osa, mutta tässäkin ketjussa myönsi sosiaalityöntekijä, että voi avata asiakkuuden varmuuden vuoksi ilman syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Sellaisen käytöksen joka vakavasti vaarantaa lasta ymmärtää jokainen. Eli tuo on valhe. Taidat puhua niistä tulkinnanvaraisista huolista kuten patjalla nukkumisesta ja vastaavasta.
Eivät kaikki ymmärrä, että alkoholismi ja jatkuva ryyppääminen vaarantaa lapsen kehityksen, tai perheväkivalta jne...
Höpöhöpö. Kyllä ymmärtävät. Et todellakaan ymmärrä vanhemmuudesta mitään. Todennäköisesti olet lapseton. Pelkästä huutamisesta tulee kova syyllisyys. Jokaikinen vanhempi tuntee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, myös ne parhaat.
Pari alkoholistia tunteneena voin kertoa että kyllä ne tunsi syyllisyyttä, lamaannuttavaa jopa. Mutta eivät ikinä olisi sellaisesta sossutädille puhuneet. Sitähän käytetään lisäksi oikeudessa ihmisiä vastaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku jo kirjoitti oikeasta tapauksesta, jossa ei uskallettu puuttua alkoholisti isän toimintaan.
Meillä on samantyyppinen tarina. Lapsi itki, näki painajaisia ja pelkäsi liittyen tapaajavanhempaan, juopottelua, raivoamista, henkistä väkivaltaa, retuuttamista, laiminlyöntiä. Tapaamisten jälkeen migreenejä ja mahakipuja, poissaoloja koulusta. Poliisin apu oli että jos olet huolissasi lapsen tilanteesta ota yhteyttä lastensuojeluun. Lastensuojelun näkemys puolestaan oli että lähivanhemman vastuulla on tehdä päätökset onko olosuhteet tapaamisilla lapselle turvalliset, että viranomaisten on viikonloppu tapaamisten olosuhteisiin vaikea puuttua. Oikeuden näkemys se, että lähivanhemman velvollisuus on myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen.
Ette väittäisi, että tämä yhteiskunta välittää lapsista. Ei kukaan mene yksittäisen lapsen tilanteeseen sisään, kuuntele lasta, pyri hahmottamaan kokonaisuutta tosiasioiden valossa ja erityisesti lapsen ja hänen tunnemaailmansa kautta.
Ette väittäisi, että nämä anonyymit lasut olisi tae sille, että lapsilla olisi asiat hyvin. Koko systeemi on rikki. Välittäminen, empatia, vastuullisuus, rohkeus, herkkyys tunnistaa pahuus ovat ihan kaikki rikki.
Totta on että tuo työ varmaankin tekee monen lastensuojelun työntekijän kyyniseksi ja resurssipula, liian suuri asiakasmäärä yhdelle ihmiselle ja valtava kiire aiheuttaa sen, ettei työtä ehdi tehdä kunnolla.
Minun on pakko sanoa, että toivon resurssien radikaalia pienenemistä. Nopein tapa rajoittaa tätä mielivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useamman alkoholistin tunteneena voin sanoa että eivät tunteneet mitään syyllisyyttä mistään. Eivät he edes alkoholismia myönnä koskaan. Normaalikäyttöä,jos sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset leikkii illalla ulkona.
Tämä oli kyllä totta, mutta ei mielestäni lasun paikka. Olimme kesälomalla ja 6-10 vuotiaiden lasten kanssa pelasin joinain iltoina hippaa kahdeksan aikaan omassa pihassa. Oli niin kiva touhuta vauhdikkaasti, kun päivä viileni iltaa kohden. Ennen yhdeksää sitten siirryttiin sisälle iltapalalle ja hammaspyykille.Kuule ihan vapaasti saa lastensa kanssa kulkea mihin kellonaikaan tahansa. Jopa öisin voi olla perusteltua kulkea. Lomat Ok. Vanhemmat päättää omat tavat ja tempaukset.
Ja mitäs nyt uudenvuodenaattona? Eikö lapset saa valvoa tai käydä ulkona.?
Minä sain järkyttävät haukut kun olin kaupassa kaksivuotiaan kanssa kasilta.
Minun perääni soitettiin poliisit, kun olin vauvan kanssa vaunukävelyllä ja matkalla kotiin ilta kuuden jälkeen seurakunnan rukoustilaisuudesta :-) että semmoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Sellaisen käytöksen joka vakavasti vaarantaa lasta ymmärtää jokainen. Eli tuo on valhe. Taidat puhua niistä tulkinnanvaraisista huolista kuten patjalla nukkumisesta ja vastaavasta.
Eivät kaikki ymmärrä, että alkoholismi ja jatkuva ryyppääminen vaarantaa lapsen kehityksen, tai perheväkivalta jne...
Höpöhöpö. Kyllä ymmärtävät. Et todellakaan ymmärrä vanhemmuudesta mitään. Todennäköisesti olet lapseton. Pelkästä huutamisesta tulee kova syyllisyys. Jokaikinen vanhempi tuntee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, myös ne parhaat.
Pari alkoholistia tunteneena voin kertoa että kyllä ne tunsi syyllisyyttä, lamaannuttavaa jopa. Mutta eivät ikinä olisi sellaisesta sossutädille puhuneet. Sitähän käytetään lisäksi oikeudessa ihmisiä vastaan!
No jos ymmärtävät, niin miksi sitten antavat lastensa kasvaa sellaisissa olosuhteissa? On minulla lapsia ja jos olisin kykenemätön tarjoamaan lapsilleni tarpeeksi hyvää kasvuympäristöä, toivoisin että minua autettaisiin luomaan heille sellaisen ja jos en siihen pystyisi, toivoisin että heille etsittäisiin sellainen paikka muualta, vaikka se tuntuisikin pahalta. Sillä lasteni hyvinvointi menee omani edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Sellaisen käytöksen joka vakavasti vaarantaa lasta ymmärtää jokainen. Eli tuo on valhe. Taidat puhua niistä tulkinnanvaraisista huolista kuten patjalla nukkumisesta ja vastaavasta.
Eivät kaikki ymmärrä, että alkoholismi ja jatkuva ryyppääminen vaarantaa lapsen kehityksen, tai perheväkivalta jne...
Höpöhöpö. Kyllä ymmärtävät. Et todellakaan ymmärrä vanhemmuudesta mitään. Todennäköisesti olet lapseton. Pelkästä huutamisesta tulee kova syyllisyys. Jokaikinen vanhempi tuntee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, myös ne parhaat.
Pari alkoholistia tunteneena voin kertoa että kyllä ne tunsi syyllisyyttä, lamaannuttavaa jopa. Mutta eivät ikinä olisi sellaisesta sossutädille puhuneet. Sitähän käytetään lisäksi oikeudessa ihmisiä vastaan!
No jos ymmärtävät, niin miksi sitten antavat lastensa kasvaa sellaisissa olosuhteissa? On minulla lapsia ja jos olisin kykenemätön tarjoamaan lapsilleni tarpeeksi hyvää kasvuympäristöä, toivoisin että minua autettaisiin luomaan heille sellaisen ja jos en siihen pystyisi, toivoisin että heille etsittäisiin sellainen paikka muualta, vaikka se tuntuisikin pahalta. Sillä lasteni hyvinvointi menee omani edelle.
Sulla on ongelmia a) realismissa (lastenkodit on karmeita paikkpja kasvaa, vanhemman menettäminen on aina trauma)
B) et ymmärrä vanhemman ainutlaatuista arvoa lapselle
C) olet marttyyri (epätervettä, viittaa mt-ongelmiin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Lähde väitteelle?
Ja kai sinä käsität että se ilmoiruksen kohde ei ole asiakas? Puolet ilmoituksista on aiheettomia joten joka vuosi suellä on reilut sata tuhatta ihan syytöntä vanhempaa möyhennettävänä.
Laita sinä lähde noihin aiheettomien ilmoitusten määrään.
Jos vuonna 2017 tehtiin noun 140 000 ilmoitusta ja asiakkaita oli noin 55 000 niin niitä turhia on ollut paljon enemmän kuin aiheellisiä.
Osa asiakkuuksistakin on perustelemattomia. En tiedä mikä osa, mutta tässäkin ketjussa myönsi sosiaalityöntekijä, että voi avata asiakkuuden varmuuden vuoksi ilman syytä.
Aivan ja osa on vanhoja eli niistä 140 000 ilmoituksesta varovaisesti arvioiden max kolmasosa on aiheellisia. Loput on kiusantekoa ja tai hysteriaa.
Alkoholismi on todella yleinen ja tuhoisa sairaus suomessa. Se aiheuttaa valtavasti tuskaa ja kärsimystä.
Mutta!
Meidän lastensuojelumme ei alkoholustiperheiden lapsia osaa auttaa! Edes sitä ei tiedetä/ tajuta että järjestään jokainen liikakäyttäjä valehtelee käytöstään ja käytöksestään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun toinen vanhempi oli työssäkäyvä alkoholisti. Ei kukaan puuttunut enkä jälkikäteenkään näe mitä siitä olisi muka voinut olla apua. Olihan se tosi tunneköyhää, ei riehunut kuitenkaan eikä mitään. Enemmän mua haavoitti vanhempien avioero ja siitähän se alkoholismikin sitten oli seurauksena. Eli se lapsen henkinen hylkääminen tuli ensin ja sitten selvästi alkoi lääkitseminen. No sainpa edes vähän nähdä häntäkin. Avioeroa tuskin olisi kukaan paheksunut, kun kuitenkin aina muistettiin sanoa mulle lapselle, että ”sinä olet tärkein” ja ”sua me kuitenkin rakastetaan aina.”
Huoh, jos sitä lässytystä olis vielä joku opettanut niille lisää.
Kyynikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset leikkii illalla ulkona.
Tämä oli kyllä totta, mutta ei mielestäni lasun paikka. Olimme kesälomalla ja 6-10 vuotiaiden lasten kanssa pelasin joinain iltoina hippaa kahdeksan aikaan omassa pihassa. Oli niin kiva touhuta vauhdikkaasti, kun päivä viileni iltaa kohden. Ennen yhdeksää sitten siirryttiin sisälle iltapalalle ja hammaspyykille.Kuule ihan vapaasti saa lastensa kanssa kulkea mihin kellonaikaan tahansa. Jopa öisin voi olla perusteltua kulkea. Lomat Ok. Vanhemmat päättää omat tavat ja tempaukset.
Ja mitäs nyt uudenvuodenaattona? Eikö lapset saa valvoa tai käydä ulkona.?
Minä sain järkyttävät haukut kun olin kaupassa kaksivuotiaan kanssa kasilta.
Minun perääni soitettiin poliisit, kun olin vauvan kanssa vaunukävelyllä ja matkalla kotiin ilta kuuden jälkeen seurakunnan rukoustilaisuudesta :-) että semmoista.
Tämä ei ole vitsi, mutta näiden kaikkien tarinoiden ja kokemuksien jälkeen mietin aina illalla ulkoiluttaessani koiraa iltapissalla vauva rattaissa, että tekeekö joku meistä lasun. Vain koska ulkoilutan koiraa iltakahdeksalta vauva mukanani. Asun kerrostalossa, joten pakko aina tehdä pieni lenkki. Jos en ulkoiluttaisi koiraa iltapissalle, joku voisi tehdä eläinsuojeluilmoituksen.
Niin tai näin, aina väärin.
Mä aavistelen että nykyajan salliva lastenkasvatuskulttuuri missä vanhemmat ei kiellä lapsia johtuu lasun pelosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Sellaisen käytöksen joka vakavasti vaarantaa lasta ymmärtää jokainen. Eli tuo on valhe. Taidat puhua niistä tulkinnanvaraisista huolista kuten patjalla nukkumisesta ja vastaavasta.
Eivät kaikki ymmärrä, että alkoholismi ja jatkuva ryyppääminen vaarantaa lapsen kehityksen, tai perheväkivalta jne...
Höpöhöpö. Kyllä ymmärtävät. Et todellakaan ymmärrä vanhemmuudesta mitään. Todennäköisesti olet lapseton. Pelkästä huutamisesta tulee kova syyllisyys. Jokaikinen vanhempi tuntee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, myös ne parhaat.
Pari alkoholistia tunteneena voin kertoa että kyllä ne tunsi syyllisyyttä, lamaannuttavaa jopa. Mutta eivät ikinä olisi sellaisesta sossutädille puhuneet. Sitähän käytetään lisäksi oikeudessa ihmisiä vastaan!
No jos ymmärtävät, niin miksi sitten antavat lastensa kasvaa sellaisissa olosuhteissa? On minulla lapsia ja jos olisin kykenemätön tarjoamaan lapsilleni tarpeeksi hyvää kasvuympäristöä, toivoisin että minua autettaisiin luomaan heille sellaisen ja jos en siihen pystyisi, toivoisin että heille etsittäisiin sellainen paikka muualta, vaikka se tuntuisikin pahalta. Sillä lasteni hyvinvointi menee omani edelle.
Sulla on ongelmia a) realismissa (lastenkodit on karmeita paikkpja kasvaa, vanhemman menettäminen on aina trauma)
B) et ymmärrä vanhemman ainutlaatuista arvoa lapselle
C) olet marttyyri (epätervettä, viittaa mt-ongelmiin)
A) Kuka mitään lastenkodista puhui? Tai vanhemman menettämisestä? Ja myös vanhempi voi aiheuttaa lapselle trauman.
B) Turvallinen suhde aikuiseen on tärkeämpi kuin biologinen vanhemmuus
C) Varmaan sitten niin, jos se tarkoittaa sitä, että laitan lapsen tarpeet omieni edelle
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on todella yleinen ja tuhoisa sairaus suomessa. Se aiheuttaa valtavasti tuskaa ja kärsimystä.
Mutta!
Meidän lastensuojelumme ei alkoholustiperheiden lapsia osaa auttaa! Edes sitä ei tiedetä/ tajuta että järjestään jokainen liikakäyttäjä valehtelee käytöstään ja käytöksestään!
Ei ystävä hyvä, vaan kaava menee näin;
1.Etsi hlö jolla on nuoruusiällä ollut jonkinlainen kontakti psykologiin, kuraattoriin, päihdetyöntekijään,sosiaalityön tms. tahoon huom -oleellista tässä ei ole se, mistä tai kuinka vakavasta 'ongelmasta' on ollut kyse, tärkeää on vain ja ainoastaan tieto, että on jotain, mistä voit kehittää 'huolen'. On aivan yhdentekevää se,onko esim.20 vuotta sitten ollut tilanne enää mikään tasolla relevantti-viimeistään psykiatriassa syy-seuraus-suhteet kaivetaan esiin, olivat ne todellisia tai eivät-kyllä lääkäri diagnoosit tekaisee vaikka alzheimerista,kun Sossu pyytää!
2. Esitä 'huolesi' ja vihjeesi 'tuen tarpeessa olevasta vanhemmasta/lapsesta' useille eri kollegoille, terveydenhuollon työntekijöille, päiväkoteihin,kouluun jne. ja kehitä oman mielesi huoli-tuotos kirjalliseen muotoon.
3. Nyt perhe on tietämättään lukuisten eri rekisterinpitäjien seläntakaisessa (lainvastaisessa)tarkkailussa, ns. Maalituksen kohde ja hänestä voidaan kirjata ylös mielivaltaisesti ilman minkäänlaista virkavastuuta tai totuuspohjaa kaikki, mitä työntekijä kulloinkin asiakseen katsoo,TS.kaikki positiivinen tulee ehdottomasti jättää pois ja mitään negatiivista ei löydetä,niin sitten sitä vain keksitään tyhjästä. Asiakkaan todellisilla ajantasaisia tarpeilla ei tietenkään ole mitään merkitystä, ellei hän ole kyllin varakas kyetäkseen maksamaan asianajokulut.
4. Pimitä (lainvastaisesti) perheeltä kaikki oikeusturvakeinot,älä vastaa perheen kysymyksiin päätösten perusteista tai lainmukaisuudesta edes suoraan kysyttäessä,älä toimita korjauksia, älä vastaa selvityspyyntö ihon,väärennös lokitiedot jos perhe ne ymmärtää tilata tai jätä kaikki toimittamatta,kannelkoon vaikka presidentille, ei se käppänä meitä vastusta!
5. Kun tarkoituksellisen mustamaalaavaa ja valheellista asiakirjamateriaalia, eli NS. 'todistusaineistoa' on kertynyt riittävästi esim.potilasasiakirjoihin, poimi päältä parhaat palat terveydenhuollon perustelemattomista/totuuden vastaisista väittämistä ja tee ENLA/valheellisia lastensuojeluilmoituksia/soita perheestä hätäkeskukseen useita kertoja moninaisista syistä/sovi kollegoiden kanssa että tarkkailua/painostusta jatketaan,kunnes kohde ei enää jaksa puolustautua/romahtaa henkisesti/pakenee maasta.
6.muista nöyryyttää lapsen vanhempia kaikissa palavereissa,joissa heitä juoksutat silloin kun sinulle sopii. Perheen tarpeilla ei ole merkitystä, vain omalla maineellasi ja urallasi on. Opettele ylimielinen ja ilkeä ilme,kylmä kalan katse ja hyökkäävä,uhkaava tai torjuva asento, ja muista ilmoittaa;sinä et täällä päätä,mistä nyt puhutaan ja sinä teet juuri kuten me sinulle sanomme ja sinulle emme kirjallisesti vastaa mihinkään ja laita se nauhuri pois,tai soitetaan vartijat! Jos asiakas niskoittelee,eikä luovu ainoasta oikeusturvastaan eli äänitallenteesta, voitkin huoletta jo kirjoittaa huostaanottopaperit kutsuttuasi paikalle vartijan,joka heittää tympeän asiakkaan pihalle!
Näillä eväillä saadaan varmasti pahimmastakin päihdekoukusta irti nuo lapsistaan piittaamattomat juopot,nistit ja pedofiilit, mutta ennenkaikkea sinä saat kerrankin oman täydellisen mitättömyytesi ja heikohkojen älynlahjojen sijaan tuntea,mitä on olla vallassa!
Että näillä eväillä,rakkaat sosialisti-siskot! Yes we can!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.
Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.
Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.
Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.
Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.
Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi
Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.
Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.
Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.
Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.
Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.
Ymmärrät vähän eri tavalla tuon alistumisen kuin minä tarkoitin. En oikein keksinyt parempaa sanaa. Tarkoitin vain, että suostut siihen, että viranomainen määrittelee sinulle tehtäviä, joita sinulla ei lain mukaan ole.
Luovut siis vapaaehtoisesti joistakin perusoikeuksistasi. Esimerkiksi lain mukaan perheelläsi ja sinulla on yksityisyydensuoja eli et ole velvollinen luovuttamaan tietoa viranomaiselle, jolla ei ole laillista perustetta tietopyynnölle, mutta tietysti voit suostua luovuttamaan tietoa hänelle, mikään ei sitä estä. Myös lapsesi voit määrätä, hänen huoltajanaan, tulemaan mukaasi ja juttelemaan tädeille, jotka haluavat vähän jututtaa. Tällöin voit luopua myös hänen yksityisyydensuojastaan ja ls saa kirjata muistiin mitä lapsi heille vastasi.
Sama juttu kotikäynnin kanssa, jossa vastaan tule tietysti kotirauha. Voit luopua tästä oikeudestanne kotirauhaan itsesi ja lastesi osalta, mutta laki ei velvoita sinua tekemään näin, ellei viranomaisten pyyntö ole laillisesti perusteltu.
Yksi mikä täytyy vielä mainita on itsemääräämisoikeus. Ihmisoikeuksia yleensä ei kuvata sanalla auktoriteettiongelma, vaan ongelmana nähdään ennemmin vapauksien tarpeeton rajoittaminen.
Miten lastensuojelu voi sinun mielestäsi toimia, jos heillä ei ole mitään keinoja puuttua asiaan ja alkaa selvittää asioita tapaamalla ilmoituksen kohdetta ja käymällä tarkistamassa lapsen kasvuolosuhteet kotona? Yleensä ne ihmiset, jotka laiminlyövät lapsiaan, eivät vapaaehtoisesti hae apua vaan heidät on pakotettava siihen. Lastensuojelun asiakkaista suuri osa on sellaisia, etteivät he yksinkertaisesti ymmärrä, että heidän käytöksensä vahingoittaa tai vaarantaa lastensa kehitystä. Miten nämä asiat mielestäsi voidaan selvittää?
Sellaisen käytöksen joka vakavasti vaarantaa lasta ymmärtää jokainen. Eli tuo on valhe. Taidat puhua niistä tulkinnanvaraisista huolista kuten patjalla nukkumisesta ja vastaavasta.
Eivät kaikki ymmärrä, että alkoholismi ja jatkuva ryyppääminen vaarantaa lapsen kehityksen, tai perheväkivalta jne...
Höpöhöpö. Kyllä ymmärtävät. Et todellakaan ymmärrä vanhemmuudesta mitään. Todennäköisesti olet lapseton. Pelkästä huutamisesta tulee kova syyllisyys. Jokaikinen vanhempi tuntee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, myös ne parhaat.
Pari alkoholistia tunteneena voin kertoa että kyllä ne tunsi syyllisyyttä, lamaannuttavaa jopa. Mutta eivät ikinä olisi sellaisesta sossutädille puhuneet. Sitähän käytetään lisäksi oikeudessa ihmisiä vastaan!
No jos ymmärtävät, niin miksi sitten antavat lastensa kasvaa sellaisissa olosuhteissa? On minulla lapsia ja jos olisin kykenemätön tarjoamaan lapsilleni tarpeeksi hyvää kasvuympäristöä, toivoisin että minua autettaisiin luomaan heille sellaisen ja jos en siihen pystyisi, toivoisin että heille etsittäisiin sellainen paikka muualta, vaikka se tuntuisikin pahalta. Sillä lasteni hyvinvointi menee omani edelle.
Sulla on ongelmia a) realismissa (lastenkodit on karmeita paikkpja kasvaa, vanhemman menettäminen on aina trauma)
B) et ymmärrä vanhemman ainutlaatuista arvoa lapselle
C) olet marttyyri (epätervettä, viittaa mt-ongelmiin)
A) Kuka mitään lastenkodista puhui? Tai vanhemman menettämisestä? Ja myös vanhempi voi aiheuttaa lapselle trauman.
B) Turvallinen suhde aikuiseen on tärkeämpi kuin biologinen vanhemmuus
C) Varmaan sitten niin, jos se tarkoittaa sitä, että laitan lapsen tarpeet omieni edelle
Normaali vanhempi kykenee laittamaan lapsen tarpeet omiensa edelle.
Miksi tätä alapeukutetaan? Ettekö usko että tällaisia ihmisiä on vai oletteko sitä mieltä, että liiallinen alkoholinkäyttö ja väkivalta kotona ei vahingoita lasta?