Naurettavin tietämänne asia josta tehty lasu?

Lapsi lyönyt toista lasta päiväkodissa koska riitaa lelusta. Tästä tehtiin lasu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.

Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?

Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.

Ei tietenkään ole. Sinne mennään ja ollaan asiallisia. Jos ilmoitus tulee koululta, on minunkin syytä olla juolissani. Opettajat näkevät paljon lapsia ja pystyvät päättelemään paljon lapsen käytöksedtä. Jakaisin tätä huolta siellä keskustelussa. Olisin empaattinen lasta kohtaan. Sillä lapsen paradta minäkin haluan.

Olen ollutkin keskustelussa, teinin päihtymys ja sairaalaan johtanut onnettomuus. Olin hyvin huolissani ja kauhuissani mitä olisi voinut tapahtua. Sosiaalityöntekijät olivat erittäin asiallisia.

Henkilö jolle vastasit väitti, että heidän käynnilleen ei ollut mitään syytä. Teillä taas selvästi sinun mielestäsi oli.

Tässähän yksi sanoo, että poliisien ja opettajien pitäisi itse käydä paikalla ym. Sosiaalityöntekijä tuossa sanoi, että moni tulee paikalle raamit kaulassa.

Vastaaja ei taas menisi paikalle lainkaan. Seuraava ei näe ongelmana mennä paikalle.

Ja minä ilmaisin olevani samaa mieltä. Jos ilmoitus tulee koululta, on selvä asia, että lapseni käyttäytyy poikkeavasti ja minun on syytä olla huolissani. Koulussa näkyy hyvin lapsen kotiolot, he näkevät niin paljon lapsia.

Eli minä menisin aina paikalle ja käyttäytyisin asiallisesti.

Oma esimerkkini kertoo vain siitä, että myös sosiaalityöntekijät käyttäytyivät asiallisesti ja tilaisuus oli hyvä.

”, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.”

Vaikutti olleen sama henkilö kuin se jolle ”alistuminen” ei olisi ongelma.

——

Joka tapauksessa olisi kiva sanoa ja ajatella, että varmaan suurin osa lastensuojelun työntekijöistä on asiallisia ja järkeviä. Ja voivathan he ihmisinä sitä ollakin.

Mutta

minun tietääkseni jokaikinen tapaus ja tilanne, jossa vanhempi Ei ole jakanut heidän huoltaan/tehnyt niin kuin sieltä ilmoitetaan että nyt ”pitää” tehdä on päättynyt siihen, että alkaa syyllistäminen, jyrääminen jne.

Tulee mieleen, että ko. viranomaisen kulttuuri on melko kauttaaltaan saastunut ideologialla, joka ei viranomaiselle sovi. Eiköhän ole ennemmin poikkeus, että toimet menisi täysin lain mukaan. (En todellakaan jaksa alkaa luetella mitä kaikkea pitäisi juridiselta kannalta ottaa huomioon sillä se ei ole vähän. Huomautan vain, ettei lakia sillä sivuuteta, että vanhempi siunaa menettelyn).

Ei vaan ole mikään erityinen ihme, että siellä ollaan asiallisia sille, joka on heidän kanssa vaan samaa mieltä kaikesta.

Jos olisit ollut eri mieltä heidän kanssa, voisit tulla kertomaan mitä yhteistyön ja oikeuksiesi kanssa kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.

Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?

Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.

Ei tietenkään ole. Sinne mennään ja ollaan asiallisia. Jos ilmoitus tulee koululta, on minunkin syytä olla juolissani. Opettajat näkevät paljon lapsia ja pystyvät päättelemään paljon lapsen käytöksedtä. Jakaisin tätä huolta siellä keskustelussa. Olisin empaattinen lasta kohtaan. Sillä lapsen paradta minäkin haluan.

Olen ollutkin keskustelussa, teinin päihtymys ja sairaalaan johtanut onnettomuus. Olin hyvin huolissani ja kauhuissani mitä olisi voinut tapahtua. Sosiaalityöntekijät olivat erittäin asiallisia.

Henkilö jolle vastasit väitti, että heidän käynnilleen ei ollut mitään syytä. Teillä taas selvästi sinun mielestäsi oli.

Tässähän yksi sanoo, että poliisien ja opettajien pitäisi itse käydä paikalla ym. Sosiaalityöntekijä tuossa sanoi, että moni tulee paikalle raamit kaulassa.

Vastaaja ei taas menisi paikalle lainkaan. Seuraava ei näe ongelmana mennä paikalle.

Ja minä ilmaisin olevani samaa mieltä. Jos ilmoitus tulee koululta, on selvä asia, että lapseni käyttäytyy poikkeavasti ja minun on syytä olla huolissani. Koulussa näkyy hyvin lapsen kotiolot, he näkevät niin paljon lapsia.

Eli minä menisin aina paikalle ja käyttäytyisin asiallisesti.

Oma esimerkkini kertoo vain siitä, että myös sosiaalityöntekijät käyttäytyivät asiallisesti ja tilaisuus oli hyvä.

”, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.”

Vaikutti olleen sama henkilö kuin se jolle ”alistuminen” ei olisi ongelma.

——

Joka tapauksessa olisi kiva sanoa ja ajatella, että varmaan suurin osa lastensuojelun työntekijöistä on asiallisia ja järkeviä. Ja voivathan he ihmisinä sitä ollakin.

Mutta

minun tietääkseni jokaikinen tapaus ja tilanne, jossa vanhempi Ei ole jakanut heidän huoltaan/tehnyt niin kuin sieltä ilmoitetaan että nyt ”pitää” tehdä on päättynyt siihen, että alkaa syyllistäminen, jyrääminen jne.

Tulee mieleen, että ko. viranomaisen kulttuuri on melko kauttaaltaan saastunut ideologialla, joka ei viranomaiselle sovi. Eiköhän ole ennemmin poikkeus, että toimet menisi täysin lain mukaan. (En todellakaan jaksa alkaa luetella mitä kaikkea pitäisi juridiselta kannalta ottaa huomioon sillä se ei ole vähän. Huomautan vain, ettei lakia sillä sivuuteta, että vanhempi siunaa menettelyn).

Ei vaan ole mikään erityinen ihme, että siellä ollaan asiallisia sille, joka on heidän kanssa vaan samaa mieltä kaikesta.

Jos olisit ollut eri mieltä heidän kanssa, voisit tulla kertomaan mitä yhteistyön ja oikeuksiesi kanssa kävi.

Olennaista on nuoleskella ja ihastella ja piilokehua. Tämän huomasi selvästi adoptioneuvonnoissa. Heikkoitsetuntoinen vallanhaluinen ihminen sulaa käsiin, jos mielistellään ja nuoleskellaan. Lait unohtuu ja säännötkin taipuu oitis. Pitää olla sellainen vanhempi ja tuntea tismalleen ja vain ne tunteet kuin ohjaaja määrää niin on hyvä vanhempi. Ja joka käänteessä pitää olla "yhteistyöhaluinen" ja kiitollinen. Missään tapauksessa ei saa esittää arvostelun sanaa tai väittää jotain omaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.

Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?

Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.

Ei tietenkään ole. Sinne mennään ja ollaan asiallisia. Jos ilmoitus tulee koululta, on minunkin syytä olla juolissani. Opettajat näkevät paljon lapsia ja pystyvät päättelemään paljon lapsen käytöksedtä. Jakaisin tätä huolta siellä keskustelussa. Olisin empaattinen lasta kohtaan. Sillä lapsen paradta minäkin haluan.

Olen ollutkin keskustelussa, teinin päihtymys ja sairaalaan johtanut onnettomuus. Olin hyvin huolissani ja kauhuissani mitä olisi voinut tapahtua. Sosiaalityöntekijät olivat erittäin asiallisia.

Henkilö jolle vastasit väitti, että heidän käynnilleen ei ollut mitään syytä. Teillä taas selvästi sinun mielestäsi oli.

Tässähän yksi sanoo, että poliisien ja opettajien pitäisi itse käydä paikalla ym. Sosiaalityöntekijä tuossa sanoi, että moni tulee paikalle raamit kaulassa.

Vastaaja ei taas menisi paikalle lainkaan. Seuraava ei näe ongelmana mennä paikalle.

Ja minä ilmaisin olevani samaa mieltä. Jos ilmoitus tulee koululta, on selvä asia, että lapseni käyttäytyy poikkeavasti ja minun on syytä olla huolissani. Koulussa näkyy hyvin lapsen kotiolot, he näkevät niin paljon lapsia.

Eli minä menisin aina paikalle ja käyttäytyisin asiallisesti.

Oma esimerkkini kertoo vain siitä, että myös sosiaalityöntekijät käyttäytyivät asiallisesti ja tilaisuus oli hyvä.

”, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.”

Vaikutti olleen sama henkilö kuin se jolle ”alistuminen” ei olisi ongelma.

——

Joka tapauksessa olisi kiva sanoa ja ajatella, että varmaan suurin osa lastensuojelun työntekijöistä on asiallisia ja järkeviä. Ja voivathan he ihmisinä sitä ollakin.

Mutta

minun tietääkseni jokaikinen tapaus ja tilanne, jossa vanhempi Ei ole jakanut heidän huoltaan/tehnyt niin kuin sieltä ilmoitetaan että nyt ”pitää” tehdä on päättynyt siihen, että alkaa syyllistäminen, jyrääminen jne.

Tulee mieleen, että ko. viranomaisen kulttuuri on melko kauttaaltaan saastunut ideologialla, joka ei viranomaiselle sovi. Eiköhän ole ennemmin poikkeus, että toimet menisi täysin lain mukaan. (En todellakaan jaksa alkaa luetella mitä kaikkea pitäisi juridiselta kannalta ottaa huomioon sillä se ei ole vähän. Huomautan vain, ettei lakia sillä sivuuteta, että vanhempi siunaa menettelyn).

Ei vaan ole mikään erityinen ihme, että siellä ollaan asiallisia sille, joka on heidän kanssa vaan samaa mieltä kaikesta.

Jos olisit ollut eri mieltä heidän kanssa, voisit tulla kertomaan mitä yhteistyön ja oikeuksiesi kanssa kävi.

Näin juuri. Kuka muka voi väittää ettei ls olisi pahasti saastunut idealogialla mikäli edes makaronilaatikkoa ei jonkun sossun mielestä saa tehdä kuin yhdellä tavalla. Makaronilaatikko on standardi jonka avulla vanhemmuutta mitataan. Eri mieltä ei ole oikeus olla tai olet yhteistyökyvytön ja huoli herää.

No se kun MÖRKÖ LÖI SISÄÄN!!! Nimenomaan LÖI!!!! Jos olisi laittanut, niin kaikki olisi ihan ok MUTTA KUN LÖI. LÖIKÖM ÖRÖRL SISÄÄN?`!!?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.

Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?

Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.

Ei tietenkään ole. Sinne mennään ja ollaan asiallisia. Jos ilmoitus tulee koululta, on minunkin syytä olla juolissani. Opettajat näkevät paljon lapsia ja pystyvät päättelemään paljon lapsen käytöksedtä. Jakaisin tätä huolta siellä keskustelussa. Olisin empaattinen lasta kohtaan. Sillä lapsen paradta minäkin haluan.

Olen ollutkin keskustelussa, teinin päihtymys ja sairaalaan johtanut onnettomuus. Olin hyvin huolissani ja kauhuissani mitä olisi voinut tapahtua. Sosiaalityöntekijät olivat erittäin asiallisia.

Henkilö jolle vastasit väitti, että heidän käynnilleen ei ollut mitään syytä. Teillä taas selvästi sinun mielestäsi oli.

Tässähän yksi sanoo, että poliisien ja opettajien pitäisi itse käydä paikalla ym. Sosiaalityöntekijä tuossa sanoi, että moni tulee paikalle raamit kaulassa.

Vastaaja ei taas menisi paikalle lainkaan. Seuraava ei näe ongelmana mennä paikalle.

Ja minä ilmaisin olevani samaa mieltä. Jos ilmoitus tulee koululta, on selvä asia, että lapseni käyttäytyy poikkeavasti ja minun on syytä olla huolissani. Koulussa näkyy hyvin lapsen kotiolot, he näkevät niin paljon lapsia.

Eli minä menisin aina paikalle ja käyttäytyisin asiallisesti.

Oma esimerkkini kertoo vain siitä, että myös sosiaalityöntekijät käyttäytyivät asiallisesti ja tilaisuus oli hyvä.

”, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.”

Vaikutti olleen sama henkilö kuin se jolle ”alistuminen” ei olisi ongelma.

——

Joka tapauksessa olisi kiva sanoa ja ajatella, että varmaan suurin osa lastensuojelun työntekijöistä on asiallisia ja järkeviä. Ja voivathan he ihmisinä sitä ollakin.

Mutta

minun tietääkseni jokaikinen tapaus ja tilanne, jossa vanhempi Ei ole jakanut heidän huoltaan/tehnyt niin kuin sieltä ilmoitetaan että nyt ”pitää” tehdä on päättynyt siihen, että alkaa syyllistäminen, jyrääminen jne.

Tulee mieleen, että ko. viranomaisen kulttuuri on melko kauttaaltaan saastunut ideologialla, joka ei viranomaiselle sovi. Eiköhän ole ennemmin poikkeus, että toimet menisi täysin lain mukaan. (En todellakaan jaksa alkaa luetella mitä kaikkea pitäisi juridiselta kannalta ottaa huomioon sillä se ei ole vähän. Huomautan vain, ettei lakia sillä sivuuteta, että vanhempi siunaa menettelyn).

Ei vaan ole mikään erityinen ihme, että siellä ollaan asiallisia sille, joka on heidän kanssa vaan samaa mieltä kaikesta.

Jos olisit ollut eri mieltä heidän kanssa, voisit tulla kertomaan mitä yhteistyön ja oikeuksiesi kanssa kävi.

Näin juuri. Kuka muka voi väittää ettei ls olisi pahasti saastunut idealogialla mikäli edes makaronilaatikkoa ei jonkun sossun mielestä saa tehdä kuin yhdellä tavalla. Makaronilaatikko on standardi jonka avulla vanhemmuutta mitataan. Eri mieltä ei ole oikeus olla tai olet yhteistyökyvytön ja huoli herää.

Koti ei saa olla liian siisti - koska silloin taas laiminlyö lapsiaan ja on huono äiti - mutta se ei saa myöskään olla normaali lapsiperheen koti, vaan sen pitää olla juuri oikealla tavalla "kodikkaan sekainen", kannattaa esim laittaa pölynimuri esille, jolloin näyttää siltä, että pidetään siisteyttä yllä mutta siivoaminen on keskeytetty kun "lapsella tulee asiaa" ja kannattaa näyttää siltä, että "lapsen kanssa puuhataan kotitöitä" mutta "lapsella ei saa teettää kotitöitä".

Ja niin edelleen.

Näitä luettuani olen onnellinen, että lapseni ovat aikuisia.

Olen työssäkäyvä ihan normaali (?) nainen ja olen aika varma, että kasvatus--ja elämäntyylillämme olisi tullut monta lasua.

En lyönyt lapsiani, mutta ääntä korotin, ex miehen sanojen mukaan eron aikaan sossut olivat sanoneet minun haluavan elatusmaksuja vain ahneuttani (en kyllä koskaan elatusmaksuja pyytänyt tai vaatinut).

Lapset ovat kouluja käyneet, valmistuneet ja saaneet vakituiset työpaikat. Kaksi heistä jatkoi vielä yliopistoon, jossa työn ohella maksterinpapeeeita tähtäävät.

Joten ei kotiolot ole voineet olla kovin heidän kasvuaan ja kehitystään rikkovia?

Vanhempia vaadittiin antamaan alakouluikäistä pelaamaan enemmän ja hyväksymään ettei tee koulun eteen yhtään mitään (oli joku kasin oppilas) , koska lapsi oli liian erilainen kuin luokkakaverit, joilla oli rajoittamaton ruutuaika ja joiden mielestä koulu oli tyhmää.

Tää on totta. Ilmoituksen oli tehnyt luokkakaverin perhe että kauheeta kun lapsella on rajoitettu peliaika= liian tiukka kasvatus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.

Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?

Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.

Ei tietenkään ole. Sinne mennään ja ollaan asiallisia. Jos ilmoitus tulee koululta, on minunkin syytä olla juolissani. Opettajat näkevät paljon lapsia ja pystyvät päättelemään paljon lapsen käytöksedtä. Jakaisin tätä huolta siellä keskustelussa. Olisin empaattinen lasta kohtaan. Sillä lapsen paradta minäkin haluan.

Olen ollutkin keskustelussa, teinin päihtymys ja sairaalaan johtanut onnettomuus. Olin hyvin huolissani ja kauhuissani mitä olisi voinut tapahtua. Sosiaalityöntekijät olivat erittäin asiallisia.

Henkilö jolle vastasit väitti, että heidän käynnilleen ei ollut mitään syytä. Teillä taas selvästi sinun mielestäsi oli.

Tässähän yksi sanoo, että poliisien ja opettajien pitäisi itse käydä paikalla ym. Sosiaalityöntekijä tuossa sanoi, että moni tulee paikalle raamit kaulassa.

Vastaaja ei taas menisi paikalle lainkaan. Seuraava ei näe ongelmana mennä paikalle.

Ja minä ilmaisin olevani samaa mieltä. Jos ilmoitus tulee koululta, on selvä asia, että lapseni käyttäytyy poikkeavasti ja minun on syytä olla huolissani. Koulussa näkyy hyvin lapsen kotiolot, he näkevät niin paljon lapsia.

Eli minä menisin aina paikalle ja käyttäytyisin asiallisesti.

Oma esimerkkini kertoo vain siitä, että myös sosiaalityöntekijät käyttäytyivät asiallisesti ja tilaisuus oli hyvä.

”, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.”

Vaikutti olleen sama henkilö kuin se jolle ”alistuminen” ei olisi ongelma.

——

Joka tapauksessa olisi kiva sanoa ja ajatella, että varmaan suurin osa lastensuojelun työntekijöistä on asiallisia ja järkeviä. Ja voivathan he ihmisinä sitä ollakin.

Mutta

minun tietääkseni jokaikinen tapaus ja tilanne, jossa vanhempi Ei ole jakanut heidän huoltaan/tehnyt niin kuin sieltä ilmoitetaan että nyt ”pitää” tehdä on päättynyt siihen, että alkaa syyllistäminen, jyrääminen jne.

Tulee mieleen, että ko. viranomaisen kulttuuri on melko kauttaaltaan saastunut ideologialla, joka ei viranomaiselle sovi. Eiköhän ole ennemmin poikkeus, että toimet menisi täysin lain mukaan. (En todellakaan jaksa alkaa luetella mitä kaikkea pitäisi juridiselta kannalta ottaa huomioon sillä se ei ole vähän. Huomautan vain, ettei lakia sillä sivuuteta, että vanhempi siunaa menettelyn).

Ei vaan ole mikään erityinen ihme, että siellä ollaan asiallisia sille, joka on heidän kanssa vaan samaa mieltä kaikesta.

Jos olisit ollut eri mieltä heidän kanssa, voisit tulla kertomaan mitä yhteistyön ja oikeuksiesi kanssa kävi.

Näin juuri. Kuka muka voi väittää ettei ls olisi pahasti saastunut idealogialla mikäli edes makaronilaatikkoa ei jonkun sossun mielestä saa tehdä kuin yhdellä tavalla. Makaronilaatikko on standardi jonka avulla vanhemmuutta mitataan. Eri mieltä ei ole oikeus olla tai olet yhteistyökyvytön ja huoli herää.

Koti ei saa olla liian siisti - koska silloin taas laiminlyö lapsiaan ja on huono äiti - mutta se ei saa myöskään olla normaali lapsiperheen koti, vaan sen pitää olla juuri oikealla tavalla "kodikkaan sekainen", kannattaa esim laittaa pölynimuri esille, jolloin näyttää siltä, että pidetään siisteyttä yllä mutta siivoaminen on keskeytetty kun "lapsella tulee asiaa" ja kannattaa näyttää siltä, että "lapsen kanssa puuhataan kotitöitä" mutta "lapsella ei saa teettää kotitöitä".

Ja niin edelleen.

Tämä todistaa sen miten virhealttiisiin ja mielivaltaisiin ja ideologisiin tulkintoihin niiden kirjaukset perustuu.

Ongelman alkusyy on varmasti se että ottavat vastaan "huolia" joita ei voi mitenkään muuten todistaa tai tutkia. Esim. lapset ei saa kunnon ruokaa. Sit syynätään jääkaappia ja äidin kykyä tehdä makaronilaatikkoa. Joka taas on todella virhealtista ja mielivaltaista tulkintaa tilanteesta.

On outoa että tutkimiseen edes lähdetään mikäli kyseessä on sana sanaa vastaan tilanne. Oletuksen pitäisi nimittäin olla vanhempien eduksi. Koska yleisestiottaen vanhemmat rakastaa lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo lapsen vieminen äidiltä heti synnytyssalissa on tajutonta. Miten voidaan tietää ettei henkilö ole hyvä äiti koska ei ehtinyt edes olla äiti ennenkuin lapsi vietiin?? Minun oikeustajuni ei tuota käsitä.

Se tehdään vain poikkeuksellisissa ja hyvin painavista syistä. Hyvin harvinaista. Ei kai kukaan oikeasti usko muuta!

Varmasti ensikodin tms kautta lähtee useampi perhe kotiin, vaikka sekin on harvinaista.

Lähipiirissä oli yksi tapaus kun äiti meni psykoosiin synnytyksestä niin lapsi otettiin huostaa laitokselta. Kukaan ei huomioinut että lapsella oli isäkin, olihan hän naimisissa ja asui miehensä kanssa. Heillä oli jo ennestään useampi lapsi edellisistä liitoista, että isä ei ollut mitenkään lastenhoitotaidoton.

Ei sellaista naurettavaa asiaa olekaan. Kaikki lasut ovat tutkimisen arvoisia, sillä kyllä niin monia lapsia maassamme kaltoinkohdellaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.

Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?

Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.

Ei tietenkään ole. Sinne mennään ja ollaan asiallisia. Jos ilmoitus tulee koululta, on minunkin syytä olla juolissani. Opettajat näkevät paljon lapsia ja pystyvät päättelemään paljon lapsen käytöksedtä. Jakaisin tätä huolta siellä keskustelussa. Olisin empaattinen lasta kohtaan. Sillä lapsen paradta minäkin haluan.

Olen ollutkin keskustelussa, teinin päihtymys ja sairaalaan johtanut onnettomuus. Olin hyvin huolissani ja kauhuissani mitä olisi voinut tapahtua. Sosiaalityöntekijät olivat erittäin asiallisia.

Henkilö jolle vastasit väitti, että heidän käynnilleen ei ollut mitään syytä. Teillä taas selvästi sinun mielestäsi oli.

Tässähän yksi sanoo, että poliisien ja opettajien pitäisi itse käydä paikalla ym. Sosiaalityöntekijä tuossa sanoi, että moni tulee paikalle raamit kaulassa.

Vastaaja ei taas menisi paikalle lainkaan. Seuraava ei näe ongelmana mennä paikalle.

Ja minä ilmaisin olevani samaa mieltä. Jos ilmoitus tulee koululta, on selvä asia, että lapseni käyttäytyy poikkeavasti ja minun on syytä olla huolissani. Koulussa näkyy hyvin lapsen kotiolot, he näkevät niin paljon lapsia.

Eli minä menisin aina paikalle ja käyttäytyisin asiallisesti.

Oma esimerkkini kertoo vain siitä, että myös sosiaalityöntekijät käyttäytyivät asiallisesti ja tilaisuus oli hyvä.

”, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.”

Vaikutti olleen sama henkilö kuin se jolle ”alistuminen” ei olisi ongelma.

——

Joka tapauksessa olisi kiva sanoa ja ajatella, että varmaan suurin osa lastensuojelun työntekijöistä on asiallisia ja järkeviä. Ja voivathan he ihmisinä sitä ollakin.

Mutta

minun tietääkseni jokaikinen tapaus ja tilanne, jossa vanhempi Ei ole jakanut heidän huoltaan/tehnyt niin kuin sieltä ilmoitetaan että nyt ”pitää” tehdä on päättynyt siihen, että alkaa syyllistäminen, jyrääminen jne.

Tulee mieleen, että ko. viranomaisen kulttuuri on melko kauttaaltaan saastunut ideologialla, joka ei viranomaiselle sovi. Eiköhän ole ennemmin poikkeus, että toimet menisi täysin lain mukaan. (En todellakaan jaksa alkaa luetella mitä kaikkea pitäisi juridiselta kannalta ottaa huomioon sillä se ei ole vähän. Huomautan vain, ettei lakia sillä sivuuteta, että vanhempi siunaa menettelyn).

Ei vaan ole mikään erityinen ihme, että siellä ollaan asiallisia sille, joka on heidän kanssa vaan samaa mieltä kaikesta.

Jos olisit ollut eri mieltä heidän kanssa, voisit tulla kertomaan mitä yhteistyön ja oikeuksiesi kanssa kävi.

Miksi olisin eri mieltä? Tottakai olisin huolissani, että lapseni toimii poikkeuksellisesti. Niinpä sitä on helppo ilmaista ja tuoda julki, että toivon lapselle hyvää. Voin ihan kaikissa tapauksissa asiasta keskustella asiallisesti.

Tämä reitti on aina myös se, jossa keskustelusta tulee hyvä.

Miltä teistä kuulostaa se, että yhtäkkiä muutaman päivän sisällä epämääräinen joukko nimettömiä yksityishenkilöitä tekee epämääräisiä lasuja lapsen vanhemmasta (ilman eriteltynä syytä lapsesta) ilman yritystäkään perustella väitteitä mitenkään ja nämäkin johtavat vanhemman kuulusteluun ja vanhemmuuden kyseenalaistamiseen?

Eikö voisi miettiä mitä on takana sellaisessa, jossa joukko (kiusaajia) hyökkää yhden kimppuun, haukkuu, mitätöi ja alistaa ja kuka tai ketkä sitä puhuttelua tarvitsisivat.

Jos tämä kiusattu esittää epäilyn kiusaamisesta todisteineenkin, pysyy hän syytettynä, joka ei suostu myöntämään sitä, että on kelvoton, mielisairauksista kärsivä vanhempi.

Mikäli politikot ei tee tolle sairaalle järjestelmälle pian jotain ehdotan että se kaadetaan kansalaisaktivismilla. Esim. että kaikki perheet yhdessä tekevät omasta perheestään nimettömän lasun jostain naurettavasta esim. rikkinäinen sukka.

Sit katsotaan tuleeko lisäresursseja jokaikisen suomalaisperheen sukkien tutkimiseen. Vai tajuisko joku jo että tuo järjestelmä on surkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ollut koskaan nähnyt lasten äitiä tai kotia, ei ole sukulainen eikä edes tuttu, joka asui satojen kilometrien päässä, mutta oli useita vuosia sitten nähnyt lapsista yhden, teki ilmoituksen huolen perusteella ja tämäkin ilmoitus käsiteltiin. Ilmoittaja oli painottanut, ettei häntä saa paljastaa, mutta kyllä se lasten huoltajalle kerrottiin. Seuraamuksia kiusanteosta ei kuitenkaan tullut.

Vähintä, mitä näissä ilmoituksissa pitäisi olla on, että ilmoittaja kuvailisi mistä tiedot ovat peräisin, onko itse nähnyt (ja ehkä yrittänyt auttaa), onko kyseessä yksi vai monta kertaa vai onko kenties kuulopuheesta (1-2-3-mutkan kautta) kyse tai onko huollosta irrotettu vanhempi, joka ei kuitenkaan esimerkiksi koskaan ole vieraillut lapsen lähiperheessä, käynyt koulun tilaisuuksissa, harrastuksissa tms.

Tuo on muuten ongelma myös viranomaisilmoituksissa etteivät välttämättä tiedä perheestä yhtään mitään. Eivät ole käyneet kotona yms. Silti näitä ilmoituksia pidetään asiallisina koska ne tekee viranpuolesta.

Ei näiden opettajien, lääkäreiden, poliisien tarvitsekaan tietää perheestä yhtään sen enempää. Sen vuoksi he sen ilmoituksen tekevät, että joku muu selvittää mistä on kyse ja se muu on sosiaalityöntekijä. Koettakaa nyt se tajuta, että tällainen ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, että katsotaan, että onhan sillä lapsella kaikki kunnossa, jos on yhtään epäilystä mistään mahdollisesta hädästä.

Ongelma syntyy siitä että lastensuojelu ei tiedä tätä. Se suhtautuu jokaiseen ilmoitukseen kuin sen takana olisi syvä huoli ja varmuus lapsen kaltoinkohtelusta. Ei se lähde selvittämään vaan syyttämään.

Ylipäätään lapsiperheet voisivat pajon paremmin jos nuo mainitut virkamiehet ottaisivat itse edes alkeellisesti selvää ennen kuin rustaavat sen ilmoituksen. Moni väärinkäsitys selviäisi ennen kuin ehtisi edes syntyä ja perheiden perusturva ei järkkyisi

Minä sosiaalityöntekijänä ainakin suhtaudun hyvin neutraalisti ilmoituksiin ja kutsun perheen juttelemaan. Aika usein tullaan raamit kaulassa tapaamiselle, jos tullaan lainkaan.

Niin. Koska on erittäin loukkaavaa ja erittäin perusturvallisuutta järkyttvää joutua tuollaisen kohteeksi.

Ei se ainakaan minun perusturvallisuutta järkyttäisi, jos pitäisi käydä lastensuojelussa keskustelemassa, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.

Järkytys tulee vaan siksi, että jos ilmoittaa, että ei tule tapaamiseen, vaan selvittää asian toisin, jos ylipäätään tarve, niin ls saattaa alkaa syyllistämään tai uhkailemaan. Onhan se järkyttävää, ettei viranomainen tiedä valtuuksiensa rajoja.

Tämä ei tietenkään sinulle tullut koskaan ilmi, koska ihan vapaaehtoisesti alistuit menemään syyttä(?!). Tai sitten oli sulla syy mennä sinne.?

Ei minusta olisi alistumista mennä selvittämään asiat paikan päälle, en omaa auktoriteettiongelmaa. Se olisi mielestäni myös lasteni etu hoitaa asiat kerralla asiallisesti kuntoon. Oma epämukavuus on silloin toissijaista.

Ei tietenkään ole. Sinne mennään ja ollaan asiallisia. Jos ilmoitus tulee koululta, on minunkin syytä olla juolissani. Opettajat näkevät paljon lapsia ja pystyvät päättelemään paljon lapsen käytöksedtä. Jakaisin tätä huolta siellä keskustelussa. Olisin empaattinen lasta kohtaan. Sillä lapsen paradta minäkin haluan.

Olen ollutkin keskustelussa, teinin päihtymys ja sairaalaan johtanut onnettomuus. Olin hyvin huolissani ja kauhuissani mitä olisi voinut tapahtua. Sosiaalityöntekijät olivat erittäin asiallisia.

Henkilö jolle vastasit väitti, että heidän käynnilleen ei ollut mitään syytä. Teillä taas selvästi sinun mielestäsi oli.

Tässähän yksi sanoo, että poliisien ja opettajien pitäisi itse käydä paikalla ym. Sosiaalityöntekijä tuossa sanoi, että moni tulee paikalle raamit kaulassa.

Vastaaja ei taas menisi paikalle lainkaan. Seuraava ei näe ongelmana mennä paikalle.

Ja minä ilmaisin olevani samaa mieltä. Jos ilmoitus tulee koululta, on selvä asia, että lapseni käyttäytyy poikkeavasti ja minun on syytä olla huolissani. Koulussa näkyy hyvin lapsen kotiolot, he näkevät niin paljon lapsia.

Eli minä menisin aina paikalle ja käyttäytyisin asiallisesti.

Oma esimerkkini kertoo vain siitä, että myös sosiaalityöntekijät käyttäytyivät asiallisesti ja tilaisuus oli hyvä.

”, kun tiedän että kaikki asiat on meillä ihan kunnossa.”

Vaikutti olleen sama henkilö kuin se jolle ”alistuminen” ei olisi ongelma.

——

Joka tapauksessa olisi kiva sanoa ja ajatella, että varmaan suurin osa lastensuojelun työntekijöistä on asiallisia ja järkeviä. Ja voivathan he ihmisinä sitä ollakin.

Mutta

minun tietääkseni jokaikinen tapaus ja tilanne, jossa vanhempi Ei ole jakanut heidän huoltaan/tehnyt niin kuin sieltä ilmoitetaan että nyt ”pitää” tehdä on päättynyt siihen, että alkaa syyllistäminen, jyrääminen jne.

Tulee mieleen, että ko. viranomaisen kulttuuri on melko kauttaaltaan saastunut ideologialla, joka ei viranomaiselle sovi. Eiköhän ole ennemmin poikkeus, että toimet menisi täysin lain mukaan. (En todellakaan jaksa alkaa luetella mitä kaikkea pitäisi juridiselta kannalta ottaa huomioon sillä se ei ole vähän. Huomautan vain, ettei lakia sillä sivuuteta, että vanhempi siunaa menettelyn).

Ei vaan ole mikään erityinen ihme, että siellä ollaan asiallisia sille, joka on heidän kanssa vaan samaa mieltä kaikesta.

Jos olisit ollut eri mieltä heidän kanssa, voisit tulla kertomaan mitä yhteistyön ja oikeuksiesi kanssa kävi.

Miksi olisin eri mieltä? Tottakai olisin huolissani, että lapseni toimii poikkeuksellisesti. Niinpä sitä on helppo ilmaista ja tuoda julki, että toivon lapselle hyvää. Voin ihan kaikissa tapauksissa asiasta keskustella asiallisesti.

Tämä reitti on aina myös se, jossa keskustelusta tulee hyvä.

Mikä on normaalia ja kenen mielestä?

Itse en luottaisi lastensuojelun asiallisuuteen pätkän vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli politikot ei tee tolle sairaalle järjestelmälle pian jotain ehdotan että se kaadetaan kansalaisaktivismilla. Esim. että kaikki perheet yhdessä tekevät omasta perheestään nimettömän lasun jostain naurettavasta esim. rikkinäinen sukka.

Sit katsotaan tuleeko lisäresursseja jokaikisen suomalaisperheen sukkien tutkimiseen. Vai tajuisko joku jo että tuo järjestelmä on surkea.

Tämä siis leviämään someen #je suis sukka

Ei tee poliitikot mitään. Al-hol saa kohtuuttomat mittasuhteet mutta aidot ongelmat on helpompi jättää hoitamatta

Fiksu lasu työntekijä kyllä osaa miettiä mikä on naurettava ja mikä ei. Ihan jokaiseen lasuunhan ei tarvitse tarttua kun mustamaalamis aikeissa tehdään. Tietenkin ne kaikki kirjataan eri asia on tehdäänkö kaikkien lasujen takia toimenpiteitä vai ei jos ne on ihan perättömiä tahi keksittyjä ei mielestäni syytä huoleen ole. Monasti huoltajuuskiistoissa heikommilla oleva osapuoli näitä tekee samaten hänen lähipiirinsä ja kokenut työntekijä sen kyllä tajuaa heti.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu lasu työntekijä kyllä osaa miettiä mikä on naurettava ja mikä ei. Ihan jokaiseen lasuunhan ei tarvitse tarttua kun mustamaalamis aikeissa tehdään. Tietenkin ne kaikki kirjataan eri asia on tehdäänkö kaikkien lasujen takia toimenpiteitä vai ei jos ne on ihan perättömiä tahi keksittyjä ei mielestäni syytä huoleen ole. Monasti huoltajuuskiistoissa heikommilla oleva osapuoli näitä tekee samaten hänen lähipiirinsä ja kokenut työntekijä sen kyllä tajuaa heti.

Missä nämä kokeneet työntekijät ovat kun niitä tarvittaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Fiksu lasu työntekijä kyllä osaa miettiä mikä on naurettava ja mikä ei. Ihan jokaiseen lasuunhan ei tarvitse tarttua kun mustamaalamis aikeissa tehdään. Tietenkin ne kaikki kirjataan eri asia on tehdäänkö kaikkien lasujen takia toimenpiteitä vai ei jos ne on ihan perättömiä tahi keksittyjä ei mielestäni syytä huoleen ole. Monasti huoltajuuskiistoissa heikommilla oleva osapuoli näitä tekee samaten hänen lähipiirinsä ja kokenut työntekijä sen kyllä tajuaa heti.

Fiksu ja lasutyontekijä ei sovi samaan lauseeseen.