Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!

Tämä on nyt vähän pinnallista oikeasti pahojen tarinoiden rinnalla. Mutta tämä joulu tulee olemaan aika nolo. Mennään lasteni kanssa vanhempieni luo jonne tulee koko iso perhe lapsineen. Meitä on reilu 20 henkilöä. Sinne tulee myös lasteni isä koska olemme väleissä (vaikka siis erottu) ja hän on vanhemmilleni tärkeä.

Noh minulla on tiedossa etten saa yhtään lahjaa koska on niin paljon lapsia ja oli sovittu että ostetaan vain lapsille.

Kuitenkin lasten isän kanssa sovittiin että ostetaan toisillemme. Minä ostin, lasten isä ei "muistanut" kuulema. (Ja tiedän että ei huijaa tms yritä yllättää koska hän on sellainen ettei yleensä ajattele kuin itseään) Hävettää jo valmiiksi lahjojen jako tilanne kun muut saa lahjoja puolisoiltaan ja osa isommilta lapsiltaan. Jopa minun exä saa lahjan ainakin minulta ja varmaan yhdeltä veljeltäni koska ovat hyviä ystäviä. Minä en saa mitään, sitten alkaa kaikki säälimään että voi ei mitenkäs nyt näin ja "no saat minun suklaa rasian, saat minulta nämä villasukat, voi että ompa kyllä ikävä juttu" tiedän että alkaa hirveä haloo siitä ja hävettää olla keskipisteenä. Tekisi mieli käydä kaupasta hakemassa itselleni pakettiin lahja ja sanoa että sain vaikka ystävältä, mutta ei ole rahaa tällähetkellä. Jee hyvää joulua siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa toisilla kamalia jouluja. Meillä oli lapsuudenjoulut muuten rauhallisia ja niistä on hyviä muistoja, mutta persoonallisuushäiriöinen sisko sai aina jotkut kilarit juuri jouluna ja haukkui kaikki.

Narsistimiehen ansiosta aikuisiän joulut eivät koskaan ole ollut iloisia, kuten ei elämä muutenkaan. Kerran mies (jos nyt mieheksi voi sanoa) lähti joulupöydästä kavereiden kanssa ryyppäämään ja ryypiskeli melkein viikon. Kävi välillä vähän nukkumassa. No, parempi niin kuin että olisi kotona ryypännyt. Nythän tuo ei enää juo. Sai keski-iän kriisin ja rupesi muka terveysintoilijaksi. Täksi jouluksi haki kasan hedelmiä itselleen ja ilmoitti, ettei sitten koske kinkkuun tai muihin jouluruokiin.

Syököön mitä syö, mutta tuokin on sellaista narsistin tyypillistä pientä kiusaa, että pitää esittää olevansa muuta perhettä parempi ja ettei voi edes samaa ruokaa syödä. Sitä kiusaa tässä on vuosikaudet kestetty. Virittäydy tässä joulumielelle taas. No yritän olla välittämättä.

Ja niille jotka ihmettelevät etten eroa, niin kyllä olen monta kertaa kehottanut sitä lähtemään. (ja lapsetkin ovat sanoneet samaa) Mutta se sanoo ettei lähde käskemällä vaan sitten kun itse haluaa. Totta puhuen sillä ei ole varaa lähteä, on ollut elämäntapatyöttömänä minun elätettävänäni pari vuotta. Ei halua töihin koska töissä pitää kuulemma kestää kaikkia k-päitä. No tämä meni nyt jo ohi aiheen, mutta tätä samaa se on narsistin kanssa joulut ja arjet.

Rehellisesti sanottuna en koe kyllä mitään sympatiaa sinua kohtaan. Valuvat mies sitä vikiviki mies tätä ja sokeria pohjalla: yää ei se lähde!!!

Kyllä se vastuu liiton päättämistä on sinulla jos et siinä halua olla. Älä koita pistää tuota miehen syyksi ja uhriutua. Säälittävää.

Ylenpalttinen uhriutuminen on yksi narsismin tuntemattomampi muoto. Siinä on kaksi narsistia löytäneet toisensa, ei käy kateeksi.

Voi kuule, arvoisa av:n narsismiasiantuntija. Olet oikeassa siinä että olen ollut uhri, joskin minulla kesti vuosia tajuta se. Uhriutuminen on eri asia. Olen kyllä käsitellyt ja käsittelen edelleen asiaa oikeiden asiantuntijoiden kanssa, joten minuun on turha purkaa ilkeyttä. Tiedän että minä en ole minkäänlainen narsisti. Kyllä, olen narsistin sairastuttama ja sen tunnistaminen oli ensi askel parantumiseen.

Mutta kertokaa toki miten te häädätte kotoanne omistushaluisen narsistin, joka ei halua lähteä. Poliisit hakevat? Lähestymiskielto? Ja vartioivatko poliisit sitten 24/7 ettei se narsku tule takaisin vaikka ovien ja ikkunoiden läpi.  Jep jep.

Toivotan nyt teille kuitenkin hyvää joulua, ja toivotaan, että osaisitte kasvattaa mahdollisista lapsistanne niin hyväitsetuntoisia etteivät he haksahtaisi narsistiin.

9 henkeä, 25 astetta pakkasta, 1 ulkovessa, 1 vatsatauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tulossa tänä vuonna tuo norovirusjoulu :( Lapsi oksentaa taukoamatta. Emme voi tietenkään lähteä joulua viettämään sukulaisten luo. Todella masentava tunnelma. Koko syksyn olen odottanut joulua ja sukulaisten tapaamista. Nyt vaan odotamme taudin iskemistä. Ruokaakaan en ihmeemmin uskalla ostaa, jos jäävät syömättä.

Meillä myös kaksi lasta oksennustaudissa, päiväkodissa kiertänyt norovirus. Itse varmasti sitten sairaana jouluaattona. Myös me luonnollisesti pysymme kotona. Olen odottanut joulua pitkään ja nyt kävi näin. Pitää vaan lohduttautua sillä, että lapset kasvavat ja vähitellen taudit vähenevät. Mutta harmittaa silti vietävästi!

Asiallisella hygienialla tartunnan välttää. Itse sen viruksen syö. Pese käsiä (saippua + desi) koko ajan. Pyyhi ovenkahvoja ja pintoja klooripitoisella pesuaineella myös useasti päivässä. Älä laita käsiä suuhun. Pese oksennukset ja ripulit heti asiallisesti. Rajoita sairas 1 huoneeseen ja vessaan.

Näillä konsteilla me vanhemmat ollaan säästytty norolta ym vuosia. Mutta vaatii sen, että todellakin järeät siivouskonstit otetaan heti käyttöön ja niihin sitoudutaan. Olen nukkunut noro- ja rotaripuloivan/oksentelevan vieressä ja säästynyt taudilta.

Voi olla, että me ei vaan osata, mutta mä ja mies ei olla koskaan vältytty tartunnalta vaikka ollaan toimittu kuten yllä. Laitoin vain siltä varalta jos jollekulle tuli paha mieli, että olisi pitänyt osata välttyä.

Joo. Kyllä yrjötaudin tullessa voi valmistautua siihen, että ehkä yksi jää ilman tartuntaa. Viime talvena mies ja lapsi oksensi. Itse säästyin. Pari viikkoa sitten taas oksennettiin ja nyt vuorostaan mies säästyi. Itse syön maitohappobakteerit, vitamiinit ja kalaöljyt SEKÄ olen hygienian kanssa suorastaan neuroottinen, mutta sieltä se nakki napsahti. Onneksi tuli ennen joulua, mutta jälkioireita vielä on eikä kaikki ruuat vieläkään maistu.

Aika moni ihminen on muuten tietämättään immuuni norolle.

Se norovirus tarttuu syömällä. Virusta on jossain mitä laittaa suuhun. Toki aerosolina lentää oksennuksen yhteydessä mutta silloinkin tarttuu suun kautta. Peskää käsiä. Neuroottisesti. Ja kaikkia pintoja mihin eritteitä on voinut mennä ja mihin sairastunut on koskenut.

Vain tyttö kirjoitti:

Joka joulu sama nöyryytys. Veljeni sai kalliimpia lahjoja ja määrällisesti enemmän. Minä sain tyyliin alushousut ja deodorantin.

No olihan veli sentään poika ja minä vain tyttö. Selvä sekin että ensimmäinen tietokonekin meni tietenkin veljelle. Pienenä koululaisena itkin ja ihmettelin mitä tein väärin, teininä vaan ärsytti kun jo ymmärsin mitä sovinismi on.

Nykyään yhteydenpito vanhempiin minimissä, ja omille lapsilleni olen hysteerisen tarkka että kaikki saavat yhtä paljon ja yhtä arvokasta.

Vanhemmatko osti vai saiko veli lahjoja kummeiltaan, sululaisilta tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tulossa tänä vuonna tuo norovirusjoulu :( Lapsi oksentaa taukoamatta. Emme voi tietenkään lähteä joulua viettämään sukulaisten luo. Todella masentava tunnelma. Koko syksyn olen odottanut joulua ja sukulaisten tapaamista. Nyt vaan odotamme taudin iskemistä. Ruokaakaan en ihmeemmin uskalla ostaa, jos jäävät syömättä.

Meillä myös kaksi lasta oksennustaudissa, päiväkodissa kiertänyt norovirus. Itse varmasti sitten sairaana jouluaattona. Myös me luonnollisesti pysymme kotona. Olen odottanut joulua pitkään ja nyt kävi näin. Pitää vaan lohduttautua sillä, että lapset kasvavat ja vähitellen taudit vähenevät. Mutta harmittaa silti vietävästi!

Asiallisella hygienialla tartunnan välttää. Itse sen viruksen syö. Pese käsiä (saippua + desi) koko ajan. Pyyhi ovenkahvoja ja pintoja klooripitoisella pesuaineella myös useasti päivässä. Älä laita käsiä suuhun. Pese oksennukset ja ripulit heti asiallisesti. Rajoita sairas 1 huoneeseen ja vessaan.

Näillä konsteilla me vanhemmat ollaan säästytty norolta ym vuosia. Mutta vaatii sen, että todellakin järeät siivouskonstit otetaan heti käyttöön ja niihin sitoudutaan. Olen nukkunut noro- ja rotaripuloivan/oksentelevan vieressä ja säästynyt taudilta.

Voi olla, että me ei vaan osata, mutta mä ja mies ei olla koskaan vältytty tartunnalta vaikka ollaan toimittu kuten yllä. Laitoin vain siltä varalta jos jollekulle tuli paha mieli, että olisi pitänyt osata välttyä.

Joo. Kyllä yrjötaudin tullessa voi valmistautua siihen, että ehkä yksi jää ilman tartuntaa. Viime talvena mies ja lapsi oksensi. Itse säästyin. Pari viikkoa sitten taas oksennettiin ja nyt vuorostaan mies säästyi. Itse syön maitohappobakteerit, vitamiinit ja kalaöljyt SEKÄ olen hygienian kanssa suorastaan neuroottinen, mutta sieltä se nakki napsahti. Onneksi tuli ennen joulua, mutta jälkioireita vielä on eikä kaikki ruuat vieläkään maistu.

Aika moni ihminen on muuten tietämättään immuuni norolle.

Se norovirus tarttuu syömällä. Virusta on jossain mitä laittaa suuhun. Toki aerosolina lentää oksennuksen yhteydessä mutta silloinkin tarttuu suun kautta. Peskää käsiä. Neuroottisesti. Ja kaikkia pintoja mihin eritteitä on voinut mennä ja mihin sairastunut on koskenut.

Norovirus tarttuu hyvin hyvin pieninä määrinä jo, että oikeastaan asian voi välttää vaan käyttämällä koko ajan suojapukua. Olen mikrobiologi ja eristettiin kerran hiiren norovirusta ja vaikka sen ei pitäisi ihmisiin tarttua niin käytettiin suojavaatteita koska yksikin partikkeli riittää tartuttamaan.

Joten noron kohdalla sanoisin että kannattaa siivota ja pestä käsiä ym. mutta tartuntaa on vaikea välttää siltikään. Ja kaikki oksennustaudit eivät ole noroa, joten jos vain yksi perheessä on sairastunut eikä kukaan muu on todennäköisempää että kyseessä on joku muu tauti kuin noro.

Anopin vierailu jouluna on aina varsinaista horroria. Hän leuhkii muiden lastensa, joista yksi on pikkujouluksi, hienoimmilla joulunviettotavoilla ja jouluruoilla. Meillä on ihan tavisjoulu. Tosin häntä ei ole koskaan kutsuttu muiden lasten joulunviettoihin ja me, samalla paikkakunnalla asuvana, olemme pakotettuja pyytämään häntä jouluksi, kun ei muitakaan pyytäjiä ole. Jatkuva leveily asialla, johon hänellä ei ole osaa eikä arpaa, ärsyttää, vaikka anoppi on kuitenkin tyytyväisen oloinen tultuaan kutsutuksi edes meille.

Vietin joulua sukulaisten kanssa ja tätini kihlattui joi itsensä änkyräkänniin koko suvun edessä.

Pilaa joulutunnelman, kun porukassa on yksikin humalainen ja lisäksi se oli tädilleni noloa, että hänen avomiehensä sillä tavalla juopottelu peräti jouluaattona lasten läsnäollessa. Olisi mieluummin pysynyt kotona tai mennyt omien vanhempien luokse.

Se on jännä, miten joissakin perheissä on tapana pitää joulua ryyppyjuhlana.

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten opiskeluaikana olin joulun töissä lastenosastolla. Sinne tuotiin päivystyksestä tarkkailuun 6v poika, jolla epäiltiin astmakohtausta. Yllättäen poika kuoli. Muistan vieläkin sen joululahjaksi saadun nallen, joka lapsella oli kädessään. Ja muistan vanhempien lohduttoman surun ainoan lapsensa vierellä. Isän hädän ja äidin lamaannuksen.

Voi luoja:( Lapsirukka. Miten nykyään on mahdollista kuolla astmakohtaukseen, sairaalassa?!

Mustasukkainen ex-mieheni sekosi aattoa edeltävänä yönä, repi minut sängystä ja  vaati "tunnustusta" Ensimmäinen kerta  kun kävi käsiksi, tilanne laukesi kun 5v poikamme tuli makuuhuoneen ovelle melun herättämänä. Mies päästi irti, vein pojan takaisin nukkumaan ja  nukuin itse loppuyön lastenhuoneen nojatuolissa. Aamulla   olisin halunnut häipyä muttei ollut paikkaa mihin mennä, turvakotikin tuntui liioittelulta. Appivanhemmat olivat tulossa syömään ja sitä ennen kävimme hautausmaalla sekä isäni luona kahvilla, tunsin koko ajan olevan paukahtamaisilla palasiksi ja kasvojeni kramppaavan siitä tekohymystä.

Erosimme pian sen joulun jälkeen, vaikka mies ei kuulemma edelleenkään ymmärrä miksi!

Vierailija kirjoitti:

Viime jouluna koko joulu meni pilalle, kun miehen teini-ikäiset lapset tulivat meille jouluksi. Olisin halunnut viettää jouluni läheisteni kanssa. Minun mieheni ja meidän yhteisten lapsemme lisäksi meillä olivat minun kutsumanani äitini ja sisareni kahden lapsensa kanssa. Sisareni oli juuri eronnut ja halusin olla hänen tukenaan j kutsuin hänet lapsineen jouluksi. Sitten mieheni oli mennyt sopimaan työvuorossa olevan exänsä kanssa, että hänen lapsensa tulevat kotiimme. Nämä kuokkavieraat pilasivat minun jouluni, jonka olisin halunnut viettää ilman ylimääräisiä.

Onneksi tämä oli kuitenkin provo, joten joulusi ei oikeasti mennyt pilalle.

Ei mennyt, minkäs tuolle voi :)

Eräs joulu vuosia sitten tapailemani yh:n ja hänen kolmen kauhukakaransa kanssa. Otettiin kinkun rasva maitopurkkiin hävitystä varten, niin eikö yks onnistunu kaatamaan sen pitkin lattioita samalla kun otti lukuisista kiellosta huolimatta tiskipöydällä olleesta suklaarasiasta ties kuinka monennen kerran lisää suklaata. Toinen veti joulutorttuja ja suklaata salaa pitkin päivää niin, että maha meni sekaisin ja pieraisun mukana pskoi housuihinsa just ennen ruokailua.

Yksikään kauhukakaroista ei koskenutkaan vaivalla laitettuun jouluruokaan, koska olivat mässäilleet salaa pitkin päivää ja kinusivat sokeripöhnässään vaan lisää karkkeja ja jatkuva "millon joulupukki millon lahjat tulee millon joulupukki tulee, en syö hyi ei oo nälkä en syö yäk!". No pukki tuli, joka vastahakoisesti oli rahaa vastaan suostunut paikalle, jakoi lahjat ja liukeni äkkiä paikalta, enkä kyllä voi häntä siitä syyttää. No sitten lähdettiin illalla ulos ja nuorimmain keksi heittää vasta lahjaksi saadun piponsa koiran aitaukseen, koska "tyhmä pehmeä lahja". Koira tuhosi uuden pipon. Tätä ennen oli hajottanut päreiksi jo yhden lelunsa, jonka just sai lahjaksi.

Vanhin lapsista reuhui ja kiukutteli loppuillan kun ei pukki tuonut uutta puhelinta. Edellisjouluna sai uuden, mutta halusi taas uuden koska kaveritkin saa. No sitten lopulta viimeisillä hermon riekaleilla kun kersat oli nukkumassa ja päästiin sänkyyn, niin lasten huoneesta kuului se ah niin tuttu yökkäys ja lorina päälle. Keskimmäinen oksensi herkkumässäilynsä puoliksi sänkyynsä puoliksi lattialle. Ei muuta kun siivoamaan. Ja hirveä huuto tietenkin. Muutaman tunnin unien jälkeen taas itkua lasten huoneesta. Ei muuta kun kattomaan. No siellä yhellä lakanat pissasta märkänä. Ja ei muuta kun siivoamaan. Ei..  ei.. ei vaan jaksa. Ei herranjestas ei koskaan ole jouluaatto väsyttäny niin kuin tuo. Ja kun se oli tuommosta aina siellä. Ei ihme jos mulla vähän pää pehmeni sen tapailun aikana. Ei haittaa yksinäisen miehet joulut minua yhtään! Jouluja kaikille! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten opiskeluaikana olin joulun töissä lastenosastolla. Sinne tuotiin päivystyksestä tarkkailuun 6v poika, jolla epäiltiin astmakohtausta. Yllättäen poika kuoli. Muistan vieläkin sen joululahjaksi saadun nallen, joka lapsella oli kädessään. Ja muistan vanhempien lohduttoman surun ainoan lapsensa vierellä. Isän hädän ja äidin lamaannuksen.

Voi luoja:( Lapsirukka. Miten nykyään on mahdollista kuolla astmakohtaukseen, sairaalassa?!

Tuossahan EPÄILTIIN astmaa, oli kuitenkin varmaan jotain muuta kuten keuhkokuume.

Ensimmäinen joulu eromme jälkeen, exällä ja minulla on täysin erilaiset kasvatusmenetelmät mikä  näkyy isäviikon jälkeen mutta tuona aattona tilanne eskaloitui ja pahasti:

- Lapset olisivat vain mättäneet karkkia posket pullottaen ja kun  kielsin kuulin olevani pas"a huo""a

- Mikään  jouluruoka ei  maistunut, kinusivat mäkkäriin ja kun sanoin sen olevan kiinni heitti poikani  kahvinkeittimen pannun lattiaan

- Kumpikaan ei tullut joulusaunaan, sillä välin kun saunoin avasivat  osan lahjoista ja huudattivat musiikkia täysillä

Kumpikin huusi haluavansa isille ja huusin että minäkin haluan teidät sinne! Ex ajoi 50 km keskellä yötä ja julisti  että tässä nähdään minun olevan semmoinen pa""a jota omat lapsetkin vihaa. Yksin jäätyäni join viinipullollisen ja itkin. Nyt lapset ovat 15 ja 13v, kumpikin asuu omasta tahdostaan isällään ja kumpikin on täysin pitelemätön. Ex kun välillä soittaa ja valittaa ettei tiedä mitä tehdä, sanon että anna niille lisää mäkkiruokaa ja karkkia.  Olen pessyt käteni koko asiasta. 

Tämä joulu varmaan. Parisuhde varmaan päättyy joulun jälkeen, vaikka kumpikaan ei sitä halua. Ei nähdä tällä viikolla ollenkaan. Koko viime viikon itkin ja viimeksi tänä aamuna. Joulumieli täysin kateissa ja olo todella surkea. Yritän jotenkin sinnitellä sukulaisissa ja saada lapselle mukavan joulun. Ruoka ei maistu ja haluaisin vain nähdä mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Tämä joulu varmaan. Parisuhde varmaan päättyy joulun jälkeen, vaikka kumpikaan ei sitä halua. Ei nähdä tällä viikolla ollenkaan. Koko viime viikon itkin ja viimeksi tänä aamuna. Joulumieli täysin kateissa ja olo todella surkea. Yritän jotenkin sinnitellä sukulaisissa ja saada lapselle mukavan joulun. Ruoka ei maistu ja haluaisin vain nähdä mieheni.

Voisitko kertoa miehellesi, että haluat jatkaa hänen kanssaan?

Ei oma kokemus, vaan läheisen, mutta luonnollisesti tuli myötäelettyä asiaa hänen kanssaan. Tämän läheisen puoliso päätti juuri jouluna ilmoittaa, että hän pakkaa kamansa vielä saman päivän aikana ja häipyy. Syyksi kertoi, että on pettänyt. Vastapuoli oli autuaan tietämätön pettämisestä sekä siitä, että puoliso on suunnitellut selän takana tuota jättämiskuviota jo pidempään. Oli hankkinut työn ja kodin muualta. Jätetyksi tuleminen ei ollut ainut kolhu tuona jouluna, sillä tämä jätetty osapuoli sairastui vielä oksennustautiin.

Oltiin sukulaisperheen luona viettämässä joulua. Tämän perheen mies ei joulusta perusta, ja sinäkin vuonna joi itsensä kaatokänniin siten, että sammui jo jouluaaton aamupäivästä saunan pesuhuoneen lattialle. Oli siinä sammuneena vielä iltasella, kun vaimonsa, lapsensa ja vaimon veli kävivät saunassa. Minä en mennyt joulusaunaan sinä vuonna. 

Ensimmäinen uusperheen joulu, oltiin viettämässä aattoa miehen vanhempien luona. Toisella lapsistani on todella tiukka ruokavalio ja olin varmistellut anopilta useaan otteeseen, että eihän se ole ongelma ja voin tuoda itse joitain ruokia, ettei hänen tarvitse miettiä niitä kun on muutenkin paljon tehtävää. Ei tarvinnut, kaikki sujuu, hän kyllä laittaa. Sitten ruokapöydässä ei ollutkaan lapselle muuta sopivaa kuin keitetyt perunat, lapsi pidätteli itkua ja minä raivoa. Miehen lapsille oli jokaiselle joku 4 tai 5 pakettia isovanhemmilta, minun lapsiani he eivät tietenkään voineet muistaa millään tavalla. Oli hiljainen kotimatka, yksi lapsista itki nälkäänsä, miestä hävetti vanhempiensa käytös niin ettei saanut puhutuksi mitään. Sen jälkeen ei ole käynyt mielessäkään viettää joulua muualla kuin kotona.