Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!

Kun piti paeta naapuriin kännissä riehuvaa äidin ukkoa.

Kun puolisoni oli kuollut ja odotin yksin meidän vauvaa.

Kun olin yksin vauvan kanssa ja välit menneet omaan kasvuperheeseen. Kaikki kaatui päälle.

Kun olin n. 20v ja hirveässä influenssassa yksiössäni eikä kukaan tullut mun luo. Äiti oli pahoillaan koska nuorempi sisarus pettyi etten tullut joulupukiksi. Oli 40 astetta kuumetta ja hirveä olo, ja tunsin etten ole minkään arvoinen.

Lapsuuden joulut kun isä riehui kännissä.

Joulu aikuisena kun yritin viettää sitä isän kanssa. Isä joi sittenkin vielä, huusi, haukkui mun lahjat ja meni rappuun huutamaan.

Mies ja kaksi lasta ripulissa, miehellä lipsahti yksi lasti sänkyyn, eli patjanpesua. Talossa ei vielä sisäsiisti koiranpentu ja kuusessa roikkuva villihkö kissa. Pakkasta reilusti yli 30 astetta, auto ei käynnistynyt ja osa jouluruuista vielä kaupassa. Meinas mennä hermo.

Pari päivää ennen viime joulua kodistani löytyi tuholaisia. Ongelman hoitaminen oli erittäin vaikeaa ja tilanne hoidettiin huonosti. Jää ikuiseksi mysteeriksi, mistä kotiini ilmestyivät, sillä millekään riskitekijälle en ollut altistunut. Tämä jätti minuun syvät traumat, joista en ole toipunut. Olen joutunut muuttamaan hyvin paljon elämääni ja muutenkin tämä vuosi on ollut minulle erittäin vaikea.  Voin aika huonosti ja tarvitsemaani apua en ole saanut.  En ole aikaisemminkaan pitänyt joulusta, mutta nyt vielä vähemmän. Jotain ruokaa minun pitää ostaa kun pitäähän sitä syödäkin, mutta jouluruokaa en aio ostaa.

Toivo elää, tapetaan se kirjoitti:

Kun piti paeta naapuriin kännissä riehuvaa äidin ukkoa.

Kun puolisoni oli kuollut ja odotin yksin meidän vauvaa.

Kun olin yksin vauvan kanssa ja välit menneet omaan kasvuperheeseen. Kaikki kaatui päälle.

Kun olin n. 20v ja hirveässä influenssassa yksiössäni eikä kukaan tullut mun luo. Äiti oli pahoillaan koska nuorempi sisarus pettyi etten tullut joulupukiksi. Oli 40 astetta kuumetta ja hirveä olo, ja tunsin etten ole minkään arvoinen.

Lapsuuden joulut kun isä riehui kännissä.

Joulu aikuisena kun yritin viettää sitä isän kanssa. Isä joi sittenkin vielä, huusi, haukkui mun lahjat ja meni rappuun huutamaan.

Jouluna juhlitaan Jeesusta.

Käytkö kirkossa?

Miniän mielestä kaikki jouluruoat ovat pahoja ja naama nyrtyssä pyöritteli niitä lautasella.. Muut ottivat monenmoista sortimenttia ja mössöä naamaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa toisilla kamalia jouluja. Meillä oli lapsuudenjoulut muuten rauhallisia ja niistä on hyviä muistoja, mutta persoonallisuushäiriöinen sisko sai aina jotkut kilarit juuri jouluna ja haukkui kaikki.

Narsistimiehen ansiosta aikuisiän joulut eivät koskaan ole ollut iloisia, kuten ei elämä muutenkaan. Kerran mies (jos nyt mieheksi voi sanoa) lähti joulupöydästä kavereiden kanssa ryyppäämään ja ryypiskeli melkein viikon. Kävi välillä vähän nukkumassa. No, parempi niin kuin että olisi kotona ryypännyt. Nythän tuo ei enää juo. Sai keski-iän kriisin ja rupesi muka terveysintoilijaksi. Täksi jouluksi haki kasan hedelmiä itselleen ja ilmoitti, ettei sitten koske kinkkuun tai muihin jouluruokiin.

Syököön mitä syö, mutta tuokin on sellaista narsistin tyypillistä pientä kiusaa, että pitää esittää olevansa muuta perhettä parempi ja ettei voi edes samaa ruokaa syödä. Sitä kiusaa tässä on vuosikaudet kestetty. Virittäydy tässä joulumielelle taas. No yritän olla välittämättä.

Ja niille jotka ihmettelevät etten eroa, niin kyllä olen monta kertaa kehottanut sitä lähtemään. (ja lapsetkin ovat sanoneet samaa) Mutta se sanoo ettei lähde käskemällä vaan sitten kun itse haluaa. Totta puhuen sillä ei ole varaa lähteä, on ollut elämäntapatyöttömänä minun elätettävänäni pari vuotta. Ei halua töihin koska töissä pitää kuulemma kestää kaikkia k-päitä. No tämä meni nyt jo ohi aiheen, mutta tätä samaa se on narsistin kanssa joulut ja arjet.

Rehellisesti sanottuna en koe kyllä mitään sympatiaa sinua kohtaan. Valuvat mies sitä vikiviki mies tätä ja sokeria pohjalla: yää ei se lähde!!!

Kyllä se vastuu liiton päättämistä on sinulla jos et siinä halua olla. Älä koita pistää tuota miehen syyksi ja uhriutua. Säälittävää.

Ylenpalttinen uhriutuminen on yksi narsismin tuntemattomampi muoto. Siinä on kaksi narsistia löytäneet toisensa, ei käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miniän mielestä kaikki jouluruoat ovat pahoja ja naama nyrtyssä pyöritteli niitä lautasella.. Muut ottivat monenmoista sortimenttia ja mössöä naamaansa.

Jos itsekin luokittelet ruoat mössöksi, niin miksi miniän olisi niitä pitänyt arvostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tulossa tänä vuonna tuo norovirusjoulu :( Lapsi oksentaa taukoamatta. Emme voi tietenkään lähteä joulua viettämään sukulaisten luo. Todella masentava tunnelma. Koko syksyn olen odottanut joulua ja sukulaisten tapaamista. Nyt vaan odotamme taudin iskemistä. Ruokaakaan en ihmeemmin uskalla ostaa, jos jäävät syömättä.

Meillä myös kaksi lasta oksennustaudissa, päiväkodissa kiertänyt norovirus. Itse varmasti sitten sairaana jouluaattona. Myös me luonnollisesti pysymme kotona. Olen odottanut joulua pitkään ja nyt kävi näin. Pitää vaan lohduttautua sillä, että lapset kasvavat ja vähitellen taudit vähenevät. Mutta harmittaa silti vietävästi!

Kotijouluhan on paras joulu, eikö olisi tympeää reissata.

Opiskelijakämpässä kämppis järjesti juhlat. No ei siinä mitään, mutta juhlat äityivät tappeluksi, ja porukka pisti koko kämpän paskaksi. Siivosin sitä sotkua sitten nelisen tuntia.

Olin odottanut lomia koska teen opintojen ohella töitä ja lomat ja vapaat ovat harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tulossa tänä vuonna tuo norovirusjoulu :( Lapsi oksentaa taukoamatta. Emme voi tietenkään lähteä joulua viettämään sukulaisten luo. Todella masentava tunnelma. Koko syksyn olen odottanut joulua ja sukulaisten tapaamista. Nyt vaan odotamme taudin iskemistä. Ruokaakaan en ihmeemmin uskalla ostaa, jos jäävät syömättä.

Meillä myös kaksi lasta oksennustaudissa, päiväkodissa kiertänyt norovirus. Itse varmasti sitten sairaana jouluaattona. Myös me luonnollisesti pysymme kotona. Olen odottanut joulua pitkään ja nyt kävi näin. Pitää vaan lohduttautua sillä, että lapset kasvavat ja vähitellen taudit vähenevät. Mutta harmittaa silti vietävästi!

Asiallisella hygienialla tartunnan välttää. Itse sen viruksen syö. Pese käsiä (saippua + desi) koko ajan. Pyyhi ovenkahvoja ja pintoja klooripitoisella pesuaineella myös useasti päivässä. Älä laita käsiä suuhun. Pese oksennukset ja ripulit heti asiallisesti. Rajoita sairas 1 huoneeseen ja vessaan.

Näillä konsteilla me vanhemmat ollaan säästytty norolta ym vuosia. Mutta vaatii sen, että todellakin järeät siivouskonstit otetaan heti käyttöön ja niihin sitoudutaan. Olen nukkunut noro- ja rotaripuloivan/oksentelevan vieressä ja säästynyt taudilta.

Voi olla, että me ei vaan osata, mutta mä ja mies ei olla koskaan vältytty tartunnalta vaikka ollaan toimittu kuten yllä. Laitoin vain siltä varalta jos jollekulle tuli paha mieli, että olisi pitänyt osata välttyä.

Joo. Kyllä yrjötaudin tullessa voi valmistautua siihen, että ehkä yksi jää ilman tartuntaa. Viime talvena mies ja lapsi oksensi. Itse säästyin. Pari viikkoa sitten taas oksennettiin ja nyt vuorostaan mies säästyi. Itse syön maitohappobakteerit, vitamiinit ja kalaöljyt SEKÄ olen hygienian kanssa suorastaan neuroottinen, mutta sieltä se nakki napsahti. Onneksi tuli ennen joulua, mutta jälkioireita vielä on eikä kaikki ruuat vieläkään maistu.

Aika moni ihminen on muuten tietämättään immuuni norolle.

Anoppi jauhoi minusta paskaa miehelleni aiheuttaen repivän riidan. Kun anopille selvisi että sain kuulla hänen puheistaan hommasi hän äkkilähdön ulkomaille jouluksi eikä vastaa nyt yhteydenottoihini

80-luvulla, kun olin suunnilleen 10-vuotias, teini-ikäiset isoveljet alkoivat tappelemaan jouluaattona. Ei siis mitään pientä tyrkkimistä, vaan ihan kunnon tappelu, pelkäsin oikeasti heidän hakkaavan toisensa sairaalakuntoon. Niin pahasti ei sentään käynyt, mutta pahaa jälkeä saivat aikaan, mustia silmiä ja verta vuotavia neniä. Tappelun jälkeinen sovittelu ei mennyt sen paremmin, äiti, isä ja veljet kirkuivat ja huusivat toisilleen syytöksiä ja solvauksia ja pahensivat vain tilannetta. Itkin hysteerisesti monta tuntia tapahtuman jälkeen ja kaikkien joulutunnelma oli kadonnut sen sileän tien. Joulupöydässä oli kuolemanhiljaista.

Äitipuoleni huusi ja pakotti minut kippuraan kiskovissa menkkakivuissa ja pikkuveljeni kuumeisena olohuoneeseen jossa piti suunnilleen tanssia kuusen ympärillä "koska nyt  on joulu ja ollaan yhdessä". Kun katsoo kuvia ollaan veljen kanssa ihan valkoisia ja  kuin zombeja! Vasta kun oksensin  matolle sain mennä lepäämään ja pikkuveli esitti vessassa oksentavansa, että pääsi myös nukkumaan. Silti jouduimme kuuntelemaan  puoli yötä miten äitipuoli huusi isälle ikäänkuin  isä  olisi syyllinen veljen kuumeeseen ja minun menkkoihini.

Seuraavana jouluna päätin että jos äiti häipyy taas Espanjaan olen mielummin yksin tämän kämpillä kuin isäni ja äitipuoleni luona. Päätös piti. Seuraava jouluna me veljen kanssa oltiin 3 pv kaksin, syötiin ranskalaisia ja nakkeja ja katsottiin leffoja <3 Nykyään varmaan tulisi lasu.

Kyllä ne horror joulut ovat olleet alkoholisoituneen äidin luona lapsena. Mutta onneksi monta ihanaa perinnejoulua mummolassa.

Tämän takia meidän perheen arkeen tai jouluun ei kuulu alkoholi, haluan antaa lapsille raittiin lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Mies ja kaksi lasta ripulissa, miehellä lipsahti yksi lasti sänkyyn, eli patjanpesua. Talossa ei vielä sisäsiisti koiranpentu ja kuusessa roikkuva villihkö kissa. Pakkasta reilusti yli 30 astetta, auto ei käynnistynyt ja osa jouluruuista vielä kaupassa. Meinas mennä hermo.

Mutta onneksi ei mennyt?

Oltiin koko suku isovanhempien luona: minä, siskoni, veljeni, äitini, isäpuoli, isä, täti, tädin mies, serkku, eno ja isovanhemmat. Valehtelematta KAIKKI aikuiset olivat humalassa! Jopa mummo, joka ei IKINÄ juo alkoholia!

Olin itse silloin 10, veli oli 8 ja siskot 1 ja 2. Serkku oli 15. Serkku vei meidät mummon ja papan makuuhuoneeseen ja siellä olimme koko aaton. Jossain vaiheessa ilmeisesti isäni oli tapellut isäpuoleni kanssa ja poliisitkin kävivät ovella. Illalla loppui juomat ja pappa heitti kaikki pihalle.

Elämäni KAMALIN joulu! Kyllä, traumat jäi, vaikka oli vain yksi joulu!

Viime jouluna koko joulu meni pilalle, kun miehen teini-ikäiset lapset tulivat meille jouluksi. Olisin halunnut viettää jouluni läheisteni kanssa. Minun mieheni ja meidän yhteisten lapsemme lisäksi meillä olivat minun kutsumanani äitini ja sisareni kahden lapsensa kanssa. Sisareni oli juuri eronnut ja halusin olla hänen tukenaan j kutsuin hänet lapsineen jouluksi. Sitten mieheni oli mennyt sopimaan työvuorossa olevan exänsä kanssa, että hänen lapsensa tulevat kotiimme. Nämä kuokkavieraat pilasivat minun jouluni, jonka olisin halunnut viettää ilman ylimääräisiä.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla vietin yhden joulun sairaalassa. Olin raskaana ja käytiin päivästä toiseen taistelua jotta lapsi pysyisi vielä kohdussa. Lopulta lapsi syntyi 10 vkoa etuajassa joulun jälkeen. Sen joulun jälkeen joulu menetti jotenkin arvonsa, vaikka pidän joulusta ja laitan aina vimpan päälle joulun. Mieleen jäi tuolloin erityisesti äitini toiminta jouluaattona. Soitin sairaalasta äidilleni aamupäivällä ja pyysin, että soitellaan vielä illalla. Sisarukset perheineen viettivät siellä joulua 200 km: päässä minusta. Äitiäni ei aattoillan aikana mitenkään vaivannut se että muiden mässäillessä jouluherkkuja hänen toinen tyttärensä makaa sairaalassa ja taistelee lapsensa hengestä ja terveydestä. Odotin joulun viettäjiltä puhelua koko aaton, mutta sitä ei koskaan tullut. Soitin sitten itse yhdeksän aikaan illalla ja sain kuulla että siellä on kaikki mennyt oikein hyvin ja on syöty sitä ja tätä. Loppu hyvin kaikki hyvin siitä joulusta. Lapsi selvisi hengissä ja terveenä ja on nykyään koulutustaan vastaavassa ammatissa ja nauttii elämästään puolisonsa kanssa.

Onneksi lapsenne on hengissä ja terve.

Jäin miettimään, miksi ajattelet, ettei sairaala-aikasi vaivannut äitiäsi? Oletko kysynyt häneltä vai oletitko noin, koska sinulla oli vaikea ja surullinen tilanne? Uskon, että äitisi ajatteli sinua ja vauvaa koko illan, vaikka hän vietti joulua sisarustesi ja heidän perheidensä parissa.

Kauan sitten opiskeluaikana olin joulun töissä lastenosastolla. Sinne tuotiin päivystyksestä tarkkailuun 6v poika, jolla epäiltiin astmakohtausta. Yllättäen poika kuoli. Muistan vieläkin sen joululahjaksi saadun nallen, joka lapsella oli kädessään. Ja muistan vanhempien lohduttoman surun ainoan lapsensa vierellä. Isän hädän ja äidin lamaannuksen.

- Isä palasi krapulassa kotiin jouluaattona. Oli lähtenyt aatonaattona kuusenhakumatkalle naisen luokse, jonka kanssa petti äitipuolta. Isä toi tullessaan jostakin huoltoasemalta vajaaoksaisen vaaleanvihreän jämäkuusen. Äitipuoli oli hiilenä ja joulun tunnelma katossaan.

- Vielä useampana jouluna aatonaattona isä ja äitipuoli kutsuivat pari tuttavaperhettä "kinkunpaistajaisiin" eli kännäsivät ja kuuntelivat musiikkia kovalla aamuneljään saakka. Aattoaamuna he heräsivät myöhään. Olin aiemmin tottunut jouluihin, jolloin äiti teki mm. laatikot itse ja jouluaatto oli jo jotenkin pyhä eikä enää höntyilty mihinkään. Nyt kuuntelin joulurauhan julistusta ruokakaupassa, kun olin kuskina isälle ja äitipuolelle, jotka kireinä haalivat valmislaatikot ja pehmentyneen valmisrosollin ostoskärriin.

- Odotin ensimmäistä lastani ja olin ed. kesänä mennyt naimisiin mieheni kanssa. Hän lähti "viemään lottoa" aatonaattona, palasi jouluaaton puolella  joskus aamuyöstä. Lukittauduin huoneeseeni. Lopulta annoin "joulumielelle" periksi, nautin aattoaterian krapulaisen mieheni kanssa ja ajattelin, että olenpa itseni nalkkiin saattanut. Erosimme myöhemmin.