Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!
21.12.2019 |
- Pukki oksensi eteiseen eikä ollut pysyä pystyssä. Tuttu pukki, ei mikään vuokrattu kuka lie eikä ollut kännissä vaan migreeni iski mutta koetti vetää keikan läpi. - Mies katkaisi koipensa hakiessaan kuusta metsästä, oli epävarmaa missä oli sillä appukon metsä on laaja ja oli pimeää. Appi, miehen veli ja veljen tyttöystävä tarpoivat taskulamput kourissa pimeäsä metsässä huutelemassa, minä purin kotona kynsiä ja koetin salata lapsilta miten hermona olin. No mies löytyi ja pääsi sairaalaan, mutta oli aattona kipsattu ja äreä.
Teidän vuoronne
Kommentit (553)
No tämä ei ole mitään verrattuna näihin muihin, mutta itselleni se oli kamalin joulu ikinä.
Olin 13 tai 14-vuotias ja 23.12 illalla oksensin. Luulin sen olevan sillä selvä, koska aina kun olen mahataudissa oksennan yhden tai kaksi kertaa ja sen jälkeen on vain hieman heikko olo seuraavat 24h-48h, mutta ei tällä kertaa.
Menin nukkumaan ja ihmettelin huonoa oloa, joka jäi vellomaan. Koko yön sitten oksensinkin puolen tunnin välein enkä saanut nukuttua niiden välissä, koko ajan kuulin kaiken ja tiedostin huonon oloni ja yritin epätoivoisesti nukahtaa, mutta aina puolen tunnin välein tuntui että nyt kiireesti ämpäri taas tänne. Aloin oksentaa illalla 23 aikaan ja siitä eteenpäin puolen tunnin välein, viimeisen kerran oksensin klo 7 ja 8 välillä. Olo jäi todella huonoksi, mutten enää oksentanut ja nukahdin hetkeksi, kunnes äitini tuli repimään minut ylös.
Hän tiesi millainen yöni oli ollut, koska nukkui toisella puolella seinää, syyttikin sitten minua siitä, että hän oli minun takiani nukkunut niin huonosti. Meillä oli aattona tapana mennä sukulaisille syömään, ajattelin että saan jäädä kotiin lepäämään mutta vielä mitä, äitini raahasi minut mukaan. Vasta ruokapöydässä kun enoni ihmetteli miten olin niin kalpea ja hiljainen, äitini kertoi minun oksentaneen koko yön ja pitäneen häntä hereillä. Yritin hiukan levätä ruoan jälkeen, joka ei kyllä maistunut ja siitäkin sain sättimistä äidiltäni, mutta äitini sähisi minulle, ettei jouluna olla epäkohteliaita ja nukuta vaan istutaan nätisti ja seurustellaan.
Tuo oli ehdottomasti kamalin jouluni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ollut ihan terapeuttinen ketju, koska omatkaan Jouluni eivät ole olleet erityisen mukavia, etenkään lapsuudessa. Alkoholia, riitelyä, ja muutenkin laiminlyövät vanhemmat.
Erityisesti jotenkin muistan tämän, joka kului erään tuttuni Jouluun: kun hän oli pieni, hänen äitinsä pakotti hänet joka Joulu laulamaan Joululaulun, koska muuten Pukki ei tuo lahjoja. Ei kaikki lapset eikä aikuisetkaan tykkää laulaa, etenkään yksin. Tuo herttainen äiti sitten videoi yhden tuollaisen esityksen, kun pakotettu ja peloteltu lapsiparka itkien lauloi Joululaulua. Ja siitä lähtien tuo sama video sitten näytettiin joka Joulu, ja oli tarkoitus porukalla sitten nauraa tuolle lapsiparalle, joka siis oli itsekin siinä läsnä, vielä aikuisenakin.
Vieläkin tulee paha olo kun tuota muistelen, vaikka perhe oli siis varsin etäisiä tuttuja vain. Herättää melkein murhan himoisia tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä joulu oli melko paska. Pari päivää sitten mies veti kännit ja kun olin jo nukkumassa, tuli repimään peiton pois päältä ja silmät eri suuntiin sojottaen messuamaan, miten sillä ei ole helvetinkään merkitystä jos olen pari jotain paskalaatikkoa vääntänyt. Tässä vaiheessa mietin että lähden seuraavana aamuna sittenkin vanhempieni luo, vaikka piti viettää eka yhteinen joulu omassa kodissa. Mies sai puhuttua jäämään. Väänsin vielä pari paskalaatikkoa lisää ja menin kauppaan ostamaan puuttuvia asioita. Kysyin mieheltä, mitä hän toivoo joulupöytään. Ei ollut toiveita. Koko tämän ajan miehen lapsi on maannut sängyssä puhelimella. Jouluateria koittaa, mies valittaa ettei ole joulujuomaa, teini on samaa mieltä. Sitä ennen mies valitti ettei ollut edes aamiaista. Olisi kyllä ollut ainekset riisipuuroon vaan eipä halunnut keittää kun olis ite pitänyt. Tään jälkeen teini nousee kiittämättä pöydästä ja painuu takaisin puhelimelle ja mies ottaa makuupussin ja menee jonnekin ulos makaamaan, autotalliin ehkä. Itse koitan järjestää omalle lapselleni jännittävän joulupukin lahjasäkin etsinnän sillä välin kun kyselee missä isäpuoli on. Loppuillan mies viettää sängyssä puhelin kourassa. En saanut lahjaa enkä edes hyvän joulun toivotusta keneltäkään.
Tämmöinen oli se eka rauhallinen perhejoulu, kun ollaan vaan omalla porukalla ja teen itse laatikot yms. Olipas surkeaa paskaa. Ensi vuonna ei taatusti toistu. Kokoonpano nimittäin vaihtuu, menen sitten sukulaisille.
Pitäiskö toi helmi mies laittaa kiertoon ennen ensi joulua?
Tämä aamu alkoikin sillä kun mies huusi, että täältä lähtee joko hän tai me (minä ja lapsi). Että suunnitelmat on käynnissä jo. Ja en muuten ollut kehunut miten teen paremman joulun tai haukkunut anoppia. Olin kyllä harmi vaan ihan normaali ja hyväntuulinen.
T. Tuo paskajoulun viettänyt
Älä laita tikkua ristiin, vaan anna mies pakkaa kansansa ja lähtee. Toisaalta kuulostaa nii vätykseltä, että liekö se saa edes pakattua. Tsemppiä sinne.
Vierailija kirjoitti:
Kauan sitten opiskeluaikana olin joulun töissä lastenosastolla. Sinne tuotiin päivystyksestä tarkkailuun 6v poika, jolla epäiltiin astmakohtausta. Yllättäen poika kuoli. Muistan vieläkin sen joululahjaksi saadun nallen, joka lapsella oli kädessään. Ja muistan vanhempien lohduttoman surun ainoan lapsensa vierellä. Isän hädän ja äidin lamaannuksen.
Tämä kosketti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen uusperheen joulu, oltiin viettämässä aattoa miehen vanhempien luona. Toisella lapsistani on todella tiukka ruokavalio ja olin varmistellut anopilta useaan otteeseen, että eihän se ole ongelma ja voin tuoda itse joitain ruokia, ettei hänen tarvitse miettiä niitä kun on muutenkin paljon tehtävää. Ei tarvinnut, kaikki sujuu, hän kyllä laittaa. Sitten ruokapöydässä ei ollutkaan lapselle muuta sopivaa kuin keitetyt perunat, lapsi pidätteli itkua ja minä raivoa. Miehen lapsille oli jokaiselle joku 4 tai 5 pakettia isovanhemmilta, minun lapsiani he eivät tietenkään voineet muistaa millään tavalla. Oli hiljainen kotimatka, yksi lapsista itki nälkäänsä, miestä hävetti vanhempiensa käytös niin ettei saanut puhutuksi mitään. Sen jälkeen ei ole käynyt mielessäkään viettää joulua muualla kuin kotona.
Ihan tähän noroviruskeskusteluunkin viitaten: ihmiset on niin leväperäisiä, että allergisen/keliaatikon ruokailua kyläpaikassa EN missään nimessä edes uskaltaisi jättää tuntemattoman varaan (enkä monen tutunkaan) vaan toisin omat ruuat ruokarajoitteiselle aina mukana. Vaikka kiellettäisiin. Ihmiset on vaan niin tyhmiä ja/tai välinpitämättömiä, että en uskoisi tärkeää asiaa monenkaan kontolle ja toisekseen myös joulupöydän valmistaminen moniallergiselle voi ola hyvin haastavaa motivoituneellekin kokille.
Ja toiseen asiaan: olisi ollut kohteliasta varata bonuslapsenlapsille jotakin pientä lahjaa esim suklaarasia. Mutta ei isovanhemmilta voi edellyttää heidän lahjomistaan samalla tavalka kuin omien lapsenlapsiensa.
Ei voi edellyttää tuota lahja-asiaa, mutta sitten ei pidä appivanhempien kutsua uusperhettä joulunviettoon. Joulu on tärkeä juttu nimenomaan lapsille ja jos sitä ei kykene pitämään "puolueettomana alueena", niin se on voi voi. Tuossa tapauksessa kävikin sitten niin, että jatkossa uusperhe pysyi poissa.
Sosiaalisen pelisilmän puute teki tuossa lähtemättömän vaikutuksen, eikä se vaikutus ollut kovin hyvä. Siinä voi nyt sitten appi ja anoppi kahdestaan viettää tulevat joulut ja lohduttautua sillä, että eipähän tarvinnut muistaa ei-biologisia lapsia.
Minä lähden kuitenkin siitä, että kun minä itse kutsun kotiini väkeä, porukkaa ei jaeta kahteen kastiin. Jos kokisin tarvetta kohdella joitain kutsuttuja vähempiarvoisena, en varmastikaan kutsuisi porukkaa joulunviettoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, hyytäviä ja koskettavia tarinoita! :O Autokolari, migreenioksupukki, aviopari sairaalassa, karkuun isää, äidin psykoosi... Karua luettavaa. Toivotan kaikille hyvää tätä joulua!
Migreeni on ihan vtun HYYTÄVÄ asia XDDDDDDDD Minä sairastan migreeniä, joten olkaa huoleti, tiedän mistä kirjoitan XD. Onhan se kohtauksen hetkellä maailman kamalinta, mutta... XDDDDDD
Migreenejä on eri tasoisia. Mulla menee kohtaus nopeasti (muutamassa tunnissa) ohi, kun otan särkylääkettä heti näköoireitten ilmaantuessa ja menen pimeään huoneeseen makaamaan. Näin toimien saatan jopa välttyä päänsäryltä. Vain kerran on kohtaukseen liittynyt pahoinvointi. Se onkin ainoa kerta, kun olen käynyt tuon takia lääkärissä. Sain pistoksen, jolla olo pikkuhiljaa helpottui.
Toisilla oireet voi kestää päiviä. Siinä onkin tosi äksdee-fiilis, jos ei näe kunnolla, päätä raastaa viiltävä särky ja oksentamisesta ei meinaa tulla loppua ja oireet on kestäneet vaikka 3-4 päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen uusperheen joulu, oltiin viettämässä aattoa miehen vanhempien luona. Toisella lapsistani on todella tiukka ruokavalio ja olin varmistellut anopilta useaan otteeseen, että eihän se ole ongelma ja voin tuoda itse joitain ruokia, ettei hänen tarvitse miettiä niitä kun on muutenkin paljon tehtävää. Ei tarvinnut, kaikki sujuu, hän kyllä laittaa. Sitten ruokapöydässä ei ollutkaan lapselle muuta sopivaa kuin keitetyt perunat, lapsi pidätteli itkua ja minä raivoa. Miehen lapsille oli jokaiselle joku 4 tai 5 pakettia isovanhemmilta, minun lapsiani he eivät tietenkään voineet muistaa millään tavalla. Oli hiljainen kotimatka, yksi lapsista itki nälkäänsä, miestä hävetti vanhempiensa käytös niin ettei saanut puhutuksi mitään. Sen jälkeen ei ole käynyt mielessäkään viettää joulua muualla kuin kotona.
Ihan tähän noroviruskeskusteluunkin viitaten: ihmiset on niin leväperäisiä, että allergisen/keliaatikon ruokailua kyläpaikassa EN missään nimessä edes uskaltaisi jättää tuntemattoman varaan (enkä monen tutunkaan) vaan toisin omat ruuat ruokarajoitteiselle aina mukana. Vaikka kiellettäisiin. Ihmiset on vaan niin tyhmiä ja/tai välinpitämättömiä, että en uskoisi tärkeää asiaa monenkaan kontolle ja toisekseen myös joulupöydän valmistaminen moniallergiselle voi ola hyvin haastavaa motivoituneellekin kokille.
Ja toiseen asiaan: olisi ollut kohteliasta varata bonuslapsenlapsille jotakin pientä lahjaa esim suklaarasia. Mutta ei isovanhemmilta voi edellyttää heidän lahjomistaan samalla tavalka kuin omien lapsenlapsiensa.
Joo ei toki ketään voi velvoittaa muistamaan bonuslapsenlapsiaan. Ei tietenkään. Vanhemman velvollisuus ja oikeus on sitten päättää, missä ja miten lapset joulun viettävät, jotta se sujuu.
Itse en suostu miehen äidille jouluksi, koska se ei olisi tasa-arvoista. Ei mene sitten mieskään. Miehen lapset saavat halutessaan mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sai hermoromahduksen. Me lapset oltiin noin teini-ikäisiä ja vietettiin koko joulu omissa huoneissamme. Oltiin yritetty auttaa jouluvalmisteluissa, mutta mikään ei kelvannut ja mitään ei osattu tehdä oikein. Joulut oli jo ennen sitäkin olleet enemmän ja vähemmän kireitä.
Mulla oli pitkään kamala joulukammo ja inhosin kaikkea siihen liittyvää. Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa noin 25-vuotiaana oltiin ensimmäinen yhteinen joulu matkoilla, toisena jouluna mies sai houkuteltua minut vanhemmilleen. Anoppi sai hermoromahduksen, oli samanlainen takakireä pingottaja kuin äitini. Mikään apu ei kelvannut.
Nyt mulla on oma perhe. En joulusiivoa, meillä on aina perussiistiä viikkosiivouksilla ja se riittää joulunakin. Mitään ei ole pakko olla eikä mitään pakko tehdä, koska on joulu. Syödään sitä mitä halutaan, tehdään ne ruoat itse mitä halutaan, loput ostetaan valmiina. Ei juosta joulunpyhiä kyläpaikasta toiseen, eikä kutsuta meille ketään. Järjestetään ystäville ja sukulaisille aikaa läpi vuoden, jouluna rauhoitutaan oman perheen kanssa. Lahjat ei tule pukilta, vaan meille tärkeiltä ja läheisiltä ihmisiltä, joita kiitetään/ lapset kiittää muistamisesta. Lapsille saa joulussa olla tärkeintä lahjat ja eikä suolleta mitään tärkeintä on tunnelma ja läheisten seura -tuubaa. Juu, on nuokin tärkeitä asioita tottakai, mutta lapsille se on rehellisesti ne lahjat ja piste.
Jaa en tajunnutkaan, että tähän ketjuun saa laittaa vain juoppohuuruisia kertomuksia, eikä subjektiivisia kamalia muistoja kerran pitää anteeksi pyydellä, jos oma kokemus onkin jotain muuta kuin sukulaisen kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aattona nousi kuume. Influenssa-kausi roihusi pahimmillaan, mistä lehtien lööpit toitottivat. Odotin ensimmäistä lastamme ja palelin horkassa. Kun kuume nousi 39,6 'C mieheni, joka ihmeen kaupalla vältti taudin, soitti terveyskeskuksen päivystykseen, jossa kiellettiin tulemasta paikalle, sillä jonot olivat valtaisat. Itkin tulikuumia kyyneleitä, enkä uskaltanut ottaa kuumetta alentavia lääkkeitä ja pelkäsin levottomasti potkivan vauvani puolesta. Apteekit olivat kiinni, niistä olisi Panadolia saanut, nyt oli vain ibuprofeenia.
Lopulta mieheni tilasi kotiin lääkärin. Tämä nuori päivystävä yksityislekuri kävi sitten kauhistunut ilme kasvoillaan katsomassa minua ja toteamassa, että minulla on tod.näk. A-virus. Lääkäri pelkäsi ilmeisesti joko tartuntaa ta raskauttani taikka niiden komboa, ja pysytteli suuremman osan 10 minuutin käynnistään ulko-oven läheisyydessä. Kehoitti lepäämään ja juomaan runsaasti nesteitä. Pulitti nerokkaista ohjeistaan 500 mk. Ai niin, toivotti vielä hyvää joulua.
Uutena vuotena kuume laski ja nousi loppiaisena uudelleen poskiontelotulehduksen kunniaksi.
Onneksi vauva selvisi ja syntyi terveenä keväällä.
Tämä joulu varmaan. Siivottiin ja tein monta päivää ruokia. Aattona sitten erityislapsi kävi kierroksilla, huusi ja piti loputonta puheripulia yllä. Haukkui ruoat ja monen sadan euron lahjansa paskoiksi. Myöhään illalla alkoi yhtäkkiä kirkumaan, huutamaan törkeyksiä ja haukkumaan karkeasti muita perheenjäseniä. Syy? Uusi peliohjain ei miellyttänyt. Kilahdin ja karjaisin lapselle että naapurit soittaa poliisit, jos ei lopeta kirkumistaan. Kun käskettiin hiljenemään, rääkyi lujempaa ja nimitteli törkeämmin. Mies syytti minua kun en osannut oikein lasta käsitellä ja tänään kaikki murjottavat minulle, koska olen pilannut joulutunnelman.
Sinällään ei yllättänyt, koska käyttäytyy samalla lailla useinkin. Olisin vain toivonut että joulu olisi mennyt rauhassa. Niin ja 13 vuotias päivänsäde kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2004 oltiin lomalla ja katseltiin hotellin katolta kun ruumita kellui ja pyöri vedessä ja vesi vei niitä merelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauan sitten opiskeluaikana olin joulun töissä lastenosastolla. Sinne tuotiin päivystyksestä tarkkailuun 6v poika, jolla epäiltiin astmakohtausta. Yllättäen poika kuoli. Muistan vieläkin sen joululahjaksi saadun nallen, joka lapsella oli kädessään. Ja muistan vanhempien lohduttoman surun ainoan lapsensa vierellä. Isän hädän ja äidin lamaannuksen.
Voi luoja:( Lapsirukka. Miten nykyään on mahdollista kuolla astmakohtaukseen, sairaalassa?!
Miten niin ei olisi mahdollista? Astmaan on toki nykyisin hyvää hoitoa saatavilla, mutta siitä huolimatta astma on pahimmillaan tappava sairaus. Joidenkin astma saattaa olla todella huono reagoimaan hoitoon ja toisaalta surullisen moni hoitaa astmaansa huonosti, eli kortisoni-inhaloinnit jäävät välistä.
Jos astmakohtauksessa tapahtuvan keuhkojen sileälihaskudoksen spasmia ei saada laukeamaan, on hengenlähtö lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsuudenkodissa on myös yksi vieras kokenut horror-joulun, ja vielä mun kutsumana! Tosin hänen kokemansa kauheudet eivät olleet perheeni vika vaan sairastetun influenssan.
Kutsuin yliopistolta tutun vaihto-opiskelijan perheeni pariin jouluksi. Hän vietti joulunseudun pedissä nukkuen kuumeisena ja kipeänä. Minä kävin välillä tarkistamassa, että on vielä elossa. Kukaan muu ei sairastanut tautia ainakaan yhtä rajuna, mutta kyllähän sen kärsimyksen seuraaminen vierestä on motivoinut ottamaan influenssarokotteen.
Tämän pilven hopeareunus on toki se, että sai olla kuitenkin ns. silmän alla ja valmista ruokaa oli tarjolla mitä nyt pystyi syömään, siellä opiskelijasolussa yksin sairaana olisi ollut vielä enemmän oman onnensa nojassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen joulu eromme jälkeen, exällä ja minulla on täysin erilaiset kasvatusmenetelmät mikä näkyy isäviikon jälkeen mutta tuona aattona tilanne eskaloitui ja pahasti:
- Lapset olisivat vain mättäneet karkkia posket pullottaen ja kun kielsin kuulin olevani pas"a huo""a
- Mikään jouluruoka ei maistunut, kinusivat mäkkäriin ja kun sanoin sen olevan kiinni heitti poikani kahvinkeittimen pannun lattiaan
- Kumpikaan ei tullut joulusaunaan, sillä välin kun saunoin avasivat osan lahjoista ja huudattivat musiikkia täysillä
Kumpikin huusi haluavansa isille ja huusin että minäkin haluan teidät sinne! Ex ajoi 50 km keskellä yötä ja julisti että tässä nähdään minun olevan semmoinen pa""a jota omat lapsetkin vihaa. Yksin jäätyäni join viinipullollisen ja itkin. Nyt lapset ovat 15 ja 13v, kumpikin asuu omasta tahdostaan isällään ja kumpikin on täysin pitelemätön. Ex kun välillä soittaa ja valittaa ettei tiedä mitä tehdä, sanon että anna niille lisää mäkkiruokaa ja karkkia. Olen pessyt käteni koko asiasta.
Surulista kyllä se vanhempi joka antaa elää kuin pellossa on aina rakkaampi. Ovatko pojat siis pysyvästi kirjoilla isällään?
Poika JA tyttö. Mutta kyllä siis ovat ja ex valittaa minulle koska hänelle valitetaan lasten käytösongelmista, ylipainosta jne. Kun vihjailen että olisi olemassa sellaiset asiat kuten hammasharja ja nukkumaanmenoaika, suuttuu.
No tämä joulu on ollut vähän tylsä. Poika 15v on exällä joulun. Ei siinä mitään, mutta exä jostain syystä kokee kauhean tärkeäksi hengailla minun vanhempieni kanssa. Itsehän olen heihin välit katkaissut aikoja sitten, koko lapsuus oli väkivaltainen, sekä fyysistä että henkistä. Ja nyt siis ex ja poika menivät sinne joulunviettoon.
Nuo ihmishirviöt lahjovat poikaa aivan tolkuttoman kalliilla lahjoilla ja panettelevat minua hänelle. Nyt poika ei ole edes hyvän joulun toivotukseeni vastannut, kai hänelle on syötetty joku uskomaton tarina taas äidin huonoudesta. Huomenna pitäisi tulla kotiin, mutta saas nähdä.
Eniten tietysti ihmetyttää exä, joka vielä avioliittomme aikana vihasi vanhempiani vähintään yhtä paljon kuin minä. Mutta ehkä siellä on hedelmällistä maaperää haukkua minua kimpassa.
Ei tämä nyt monien teidän juttujenne rinnalla paha ole, mutta kurja fiilis nyt kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan, ettei tämä tarinani ole todellakaan ketjun pahimmasta päästä. Silti tämä on jäänyt harmittamaan.
Olin viettämässä ensimmäistä kertaa joulua poikaystäväni sukulaisten luona. Jouluillallinen vietettiin poikaystäväni tädin perheen luona, ja tapasin heidät ensimmäistä kertaa tuona iltana. Koko illallisen ajan isäntäperhe ja poikaystävän isoäiti puhuivat vanhoista tutuistaan, joiden nimet eivät sanoneet meille vieraille yhtikäs mitään. Poikaystäväni yritti useamman kerran vaihtaa puheenaihetta, jotta mekin voisimme osallistua keskusteluun, mutta aina vaan palattiin näihin vanhoihin tuttuihin ja heidän tekemisiinsä. Siinä sitten koko illallisen ajan tuijotin lautastani ja söin, kun en saanut keskustelusta yhtikäs mitään irti.
Nämä kumminkaiman veljensiskon koiranulkoiluttajan naapurin tädin miehen miettimiset pilaavat kyllä tunnelman, vaikka olisitkin sukua. Jaaritellaan ja vatvotaan. Mielummin vaikka leikkaisin aivojani kynsisaksilla korvan kautta ulos.
Vierailija kirjoitti:
No tämä ei ole mitään verrattuna näihin muihin, mutta itselleni se oli kamalin joulu ikinä.
Olin 13 tai 14-vuotias ja 23.12 illalla oksensin. Luulin sen olevan sillä selvä, koska aina kun olen mahataudissa oksennan yhden tai kaksi kertaa ja sen jälkeen on vain hieman heikko olo seuraavat 24h-48h, mutta ei tällä kertaa.
Menin nukkumaan ja ihmettelin huonoa oloa, joka jäi vellomaan. Koko yön sitten oksensinkin puolen tunnin välein enkä saanut nukuttua niiden välissä, koko ajan kuulin kaiken ja tiedostin huonon oloni ja yritin epätoivoisesti nukahtaa, mutta aina puolen tunnin välein tuntui että nyt kiireesti ämpäri taas tänne. Aloin oksentaa illalla 23 aikaan ja siitä eteenpäin puolen tunnin välein, viimeisen kerran oksensin klo 7 ja 8 välillä. Olo jäi todella huonoksi, mutten enää oksentanut ja nukahdin hetkeksi, kunnes äitini tuli repimään minut ylös.
Hän tiesi millainen yöni oli ollut, koska nukkui toisella puolella seinää, syyttikin sitten minua siitä, että hän oli minun takiani nukkunut niin huonosti. Meillä oli aattona tapana mennä sukulaisille syömään, ajattelin että saan jäädä kotiin lepäämään mutta vielä mitä, äitini raahasi minut mukaan. Vasta ruokapöydässä kun enoni ihmetteli miten olin niin kalpea ja hiljainen, äitini kertoi minun oksentaneen koko yön ja pitäneen häntä hereillä. Yritin hiukan levätä ruoan jälkeen, joka ei kyllä maistunut ja siitäkin sain sättimistä äidiltäni, mutta äitini sähisi minulle, ettei jouluna olla epäkohteliaita ja nukuta vaan istutaan nätisti ja seurustellaan.
Tuo oli ehdottomasti kamalin jouluni.
Varsinainen hirviöäiti sinulla. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan moista.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b15a5ce9-2a4c-4239-9ebb-51e026a53064 Tässäpä tarinaa yhden perheen horror-joulusta :(
Alue: Aihe vapaa
Ei, kun uusperhe-elämä on niin ihanaa.