Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!

Vierailija kirjoitti:

Vai on se bättre folk meininkiä jos pukeutuu jouluna kauniisti, kaunis kattaus, hyvää ruokaa ja kohtuudella juomaa, lahjat näteissä paketeissa ja kiva fiilis. Näin olen aina jouluni viettänyt eikä kyllä olla kuin taviksia.

Sisälukutaito olisi kova sana.

Ensimmäinen uusperhejoulu, kun tajusin että olen vain maksajan roolissa. Kiitosta ei tule, pahenee vain vuodesta toiseen.

Keittiön ikkunan edestä pöllittiin valopuu, uuni lakkasi toimimasta eikä  huoltomies kuulemma ehtinyt kuin uuden vuoden jälkeen ja yläkerrassa  riehuttiin kännissä. Tervetuloa vuokraslummiin! Onneksi  olemme jo päässeet sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettuja lomamökkejä. Eräänä joulu-aattona pakkanen laski -39 asteeseen ja yhden mökin suihku jäätyi. Putkimiehet olivat niin varattuja, etteivät ennättäneet meille.

  No eipä hätää, vettä tuli kyllä vessaan, kylmää ja kuumaa.  Samoin keittiöön.

   Lomalaiset tulivat sanomaan miten he nyt pääsevät saunan jälkeen peseytymään kun suihku oli jäässä.

    Veimme heille pesuvateja (ämpäreitä mökissä jo oli ) ja  sanoimme että nyt pääsee pesulle. 

   He katsoivat meitä epäuskoisina ja meidän  melkein piti näyttää miten peseydytään pesuvadin ja ämpärin avulla:Vettä  hanasta tai siitä pienestä bidee-suihkusta vettä astiaan ja siitä kumotaan sitten vettä yltympäriinsä kroppaa. 

   Voi voi, miten hankalaksi tämä nyt meni, he huokailivat.  Kesällä rantasaunassa tuntuu sujuvan ihan hyvin tämä pesuvati + sankko huuhtelu

   Tämä oli kai heidän joulu-painajaisensa.  

   Ai niin! On vielä yksi juttu. Eräät mökissä joulunsa viettäneet toivat meille mökiltä hiljaisena saattona uunipellin. Kysyimme mikä siinä on vikana. Vaieten he osoittivat sormellaan. Ja kas, olihan siinä pellillä pari suolamurua ja pieni rasvapisara, kun edellinen asukas oli roiskauttanut kuumia ranskanpottuja leivinpaperin ohi .( Oli kiireinen vaihtopäivä ja peltihän se jäi näköjään tsekkaamati.)

  Annoimme heille puhtaan uunipellin 

pahoitellen huolimattomuuttamme. 

  Yhtä vakavina he läksivät talvi-iltaan paarustamaan pelti kainalossaan mökkiä kohti.  Mökkikirjaan he olivat jättäneet huomautuksensa.  Voi hitsin hitsi. Ei auttanut anteeksi pyyntömme. Heidän joulunsa oli pilalla. Mökkiläisistä saisi kyllä vaikka kokonaisen kirjan aikaan...mutta se ei kuulu tähän.

Voisitko vielä kertoa puljunne tarkemmat tiedot, etten vahingossakaan erehdy tulemaan teidän vaivoiksenne.

Kiva ois noita mökkiläisjuttuja kuunnella lisääkin, mutta kiitos en ikikuuna päivänä haluaisi majoittua teidän mökissä.

Havaitsin juuri että lidlistä ostamani suklaamakuinen glögi onkin alkoholipitoista, en tajunnut asiaa koska piparmintun makuinen on holitonta.  Ja olen siis raskaana. Mutta teidän juttuihin verrattuna tämä ei ole mitään, vähän kuin syöpäpotilaalle sanoisi että multakin katkesi eilen kynsi.  Sori ja jatkakaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itsellä vanhemmat tekivät aika monesta joulusta painajaista vaatimuksineen ja kun kaikki piti aina olla niin kiiltokuvamaista ja mitään ei voinut tehdä eri tavalla kuin ennen (esim jouluaattona käydään aina kävelyllä klo 14 eikä tästä voi tinkiä tuumaakaan ja kaikkea vastaavaa yhtä hölmöä sekuntikellon kanssa) Yksittäinen juttu mikä tulee mieleen oli se joulu kun nykyinen aviomieheni oli ensimmäistä kertaa vakavammin kuvioissa. Olin 22 tuolloin ja olin jo ilmoittanut vanhemmille, että aion miehen kanssa jouluna olla ja vanhemmat voivat joko kutsua meidät molemmat tai olla keskenään. Äitini näennäisesti oli ok, että mieskin tulisi, mutta muutaman päivän ennen joulua kilahti, alkoi uhkailla itsensä t*ppamisella jne eikä sitten kiltti tyttö osannut kuin todeta miehelle, että pakko on mennä äidin ja isän luo yksin.

Samana jouluna menimme tapaninpäivänä miehen vanhempien luo minne itse aina olin tervetullut. Äiti kuuli tästä, ja kirkui, huusi, h*orirtteli, väitti minua petturiksi jne.

Sanomattakin lienee selvää, että tämä oli viimeinen yhdessä vietetty joulu. Sen jälkeen ovat saaneet ihan keskenään pitää kulissejaan.

Voiko nämä olla totta nämä tarinat?

Nää on just näitä tositarinoita. Oon vaikka mitä kuullu ja nähny.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten näitä ryyppääviä miehiä voi olla näin paljon?? Ja vielä että jouluna juuri pitää ryypätä itsensä tajuttomaan tilaan? Kun on lasten juhla??? En voi ymmärtää. Ihan hirveän itsekkäitä ja jotenkin päästään vinksahtaneita miehiä.

Suomi Finland. Paikka, jossa asioista ei puhuta, vaan siirretään vain traumat sukupolvelta seuraavalle.

Vierailija kirjoitti:

Vai on se bättre folk meininkiä jos pukeutuu jouluna kauniisti, kaunis kattaus, hyvää ruokaa ja kohtuudella juomaa, lahjat näteissä paketeissa ja kiva fiilis. Näin olen aina jouluni viettänyt eikä kyllä olla kuin taviksia.

Meillä saunan jälkeen aina pukeuduttiin siistiin ja rentoon olosasuun. Ei siis koskaan pukeuduttu fiinisti illalliselle vaan vietettiin todella rentoa joulua. Jouluruokaa syötiin yhdessä pitkin päivää ilman mitään tarkempia kellonaikoja, tai siis lounas ja illallinen ja aamulla oli joulupuuro kiisseleineen.  Vanhempani eivät koskaan juoneet alkoholia jouluna, kun eivät juoneet sitä edes arkena. 

Perinteisiin kyllä vahvasti kuului käydä haudoilla ja saunan jälkeen rentouduttiin täysin. 

Ruokaa oli paljon tarjolla, mutta ei ollut mitään hieno kauttausta, kun ei tainnut olla varaa ylimääräisiin kattauksiin. Mutta aivan ihanat joulumuistot ovat jääneet mieleeni perheestäni. 

Niin ja joululahjat olivat kyllä kauniisti paketoitu ja ajatuksella ostettu ja itse tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Isä joi, äiti itki. Tämä x 20

Äiti joi, raivosiivosi ja joi lisää, ja valmisteli jouluruokia, joista ei kukaan oikeen pitänyt.

Isä katseli vierestä, ei ymmärtänyt miksi piti nyt siivota niin paljon, miksi piti aina syödä sitä samaa ruokaa joka joulu, ja samalla ahdistui niin että mökötti.

Tämä x20

Ei tämä nyt vielä kauheinta horroria ole, mutta kerronpa kuitenkin.

Tulimme kenties viimeistä kertaa viettämään joulua anopin vanhaan kotipaikkaan. Paikkaa on pintapuolisesti rempattu viimeisen päälle.

Eilen ilmoitettiin ohimennen, että lämmintä pesuvettä riittää kerrallaan noin kolmelle. Uusi satsi lämpiää varaajassa kuulemma noin vuorokaudessa. Meitä on paikalla yhteensä yhdeksän aikuista ja kaksi lasta.

Joulusauna jaettaneen kolmelle illalle.

Haistakaatte sanon minä.

Tajuatteko, että näissä "erilainen joulu"-tapauksissa on yhdistävänä tekijä se, että se tulee asianosaiselle yllätyksenä. Jos olisi etukäteen tiedossa erilaiset ruuat, on viinaa/ei ole viinaa, tiukat aikataulut/ei aikatauluja ollenkaan, saunat sun muut, niin niihin tietäisi asennoitua etukäteen ja ehkä jotenkin myötävaikuttaa omaan oloonsa tai ehkä olla menemättä kokonaan. 

Tarinoiden opetus: kyselkää kaikki etukäteen tarkkaan, Yllätykset ei ole kivoja.

90-luvulla vietin yhden joulun sairaalassa. Olin raskaana ja käytiin päivästä toiseen taistelua jotta lapsi pysyisi vielä kohdussa. Lopulta lapsi syntyi 10 vkoa etuajassa joulun jälkeen. Sen joulun jälkeen joulu menetti jotenkin arvonsa, vaikka pidän joulusta ja laitan aina vimpan päälle joulun. Mieleen jäi tuolloin erityisesti äitini toiminta jouluaattona. Soitin sairaalasta äidilleni aamupäivällä ja pyysin, että soitellaan vielä illalla. Sisarukset perheineen viettivät siellä joulua 200 km: päässä minusta. Äitiäni ei aattoillan aikana mitenkään vaivannut se että muiden mässäillessä jouluherkkuja hänen toinen tyttärensä makaa sairaalassa ja taistelee lapsensa hengestä ja terveydestä. Odotin joulun viettäjiltä puhelua koko aaton, mutta sitä ei koskaan tullut. Soitin sitten itse yhdeksän aikaan illalla ja sain kuulla että siellä on kaikki mennyt oikein hyvin ja on syöty sitä ja tätä. Loppu hyvin kaikki hyvin siitä joulusta. Lapsi selvisi hengissä ja terveenä ja on nykyään koulutustaan vastaavassa ammatissa ja nauttii elämästään puolisonsa kanssa.

Tää on ihan pientä verrattuna täällä oleviin juttuihin, mut tuo raivosiivoaminen on tuttua, isälläni joka joulu "joulustressiä", mikä on paskaa kun muutenkin vaan raivoaa oli joulu tai ei, kamalalla kiireellä ruoat pitää ostaa ja rampata kaupassa sen 20 krt päivässä... Sit raivotaan, huudetaan, joka hemmetin pikkuasioista. Jouluaattona sit ollaan niin iloisia ja nauravaisia mut seuraavana päivänä taas sama huutoraivoominen

Joo, joulu on taas, riemutkaa nyt...

Lapsuuden joulut Pohjanmaalla. Mustaan pukeutunut pelottava humalainen pukki, pelottava humalainen isä, äiti joka jaksaa yrittää esittää että kivaa on ja kaikki hyvin.

Myöhemmin vanhemmat erosivat mutta isä tuli kuitenkin meille jouluisin. Kireä vaikea tunnelma, aikuisten epäonnistunut yritys varmistaa että meillä lapsilla olisi hauskaa ja kivaa vanhempien istuessa hiljaa tekohymy naamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai on se bättre folk meininkiä jos pukeutuu jouluna kauniisti, kaunis kattaus, hyvää ruokaa ja kohtuudella juomaa, lahjat näteissä paketeissa ja kiva fiilis. Näin olen aina jouluni viettänyt eikä kyllä olla kuin taviksia.

Meillä saunan jälkeen aina pukeuduttiin siistiin ja rentoon olosasuun. Ei siis koskaan pukeuduttu fiinisti illalliselle vaan vietettiin todella rentoa joulua. Jouluruokaa syötiin yhdessä pitkin päivää ilman mitään tarkempia kellonaikoja, tai siis lounas ja illallinen ja aamulla oli joulupuuro kiisseleineen.  Vanhempani eivät koskaan juoneet alkoholia jouluna, kun eivät juoneet sitä edes arkena. 

Perinteisiin kyllä vahvasti kuului käydä haudoilla ja saunan jälkeen rentouduttiin täysin. 

Ruokaa oli paljon tarjolla, mutta ei ollut mitään hieno kauttausta, kun ei tainnut olla varaa ylimääräisiin kattauksiin. Mutta aivan ihanat joulumuistot ovat jääneet mieleeni perheestäni. 

Niin ja joululahjat olivat kyllä kauniisti paketoitu ja ajatuksella ostettu ja itse tehty. 

Ja jatkan tätä vielä, että ikävin joulu oli, kun isä sitten kuoli ennen joulua ja äiti oli jo kuollut puoli vuotta aiemmin. Järjestelin vain hautajajaisia ja muita asioita, ja hautajaiset pidettiin sitten uuden vuoden aattona. Oli melkoinen shokki, kun molemmat vanhemmat kuolivat ikäisekseen kuitenkin nuorena ja vielä niin peräkkäin. 

Onpa toisilla kamalia jouluja. Meillä oli lapsuudenjoulut muuten rauhallisia ja niistä on hyviä muistoja, mutta persoonallisuushäiriöinen sisko sai aina jotkut kilarit juuri jouluna ja haukkui kaikki.

Narsistimiehen ansiosta aikuisiän joulut eivät koskaan ole ollut iloisia, kuten ei elämä muutenkaan. Kerran mies (jos nyt mieheksi voi sanoa) lähti joulupöydästä kavereiden kanssa ryyppäämään ja ryypiskeli melkein viikon. Kävi välillä vähän nukkumassa. No, parempi niin kuin että olisi kotona ryypännyt. Nythän tuo ei enää juo. Sai keski-iän kriisin ja rupesi muka terveysintoilijaksi. Täksi jouluksi haki kasan hedelmiä itselleen ja ilmoitti, ettei sitten koske kinkkuun tai muihin jouluruokiin.

Syököön mitä syö, mutta tuokin on sellaista narsistin tyypillistä pientä kiusaa, että pitää esittää olevansa muuta perhettä parempi ja ettei voi edes samaa ruokaa syödä. Sitä kiusaa tässä on vuosikaudet kestetty. Virittäydy tässä joulumielelle taas. No yritän olla välittämättä.

Ja niille jotka ihmettelevät etten eroa, niin kyllä olen monta kertaa kehottanut sitä lähtemään. (ja lapsetkin ovat sanoneet samaa) Mutta se sanoo ettei lähde käskemällä vaan sitten kun itse haluaa. Totta puhuen sillä ei ole varaa lähteä, on ollut elämäntapatyöttömänä minun elätettävänäni pari vuotta. Ei halua töihin koska töissä pitää kuulemma kestää kaikkia k-päitä. No tämä meni nyt jo ohi aiheen, mutta tätä samaa se on narsistin kanssa joulut ja arjet.

Vierailija kirjoitti:

Meille piti tulla koko iso porukka jouluilemaan, minun ja miehen aikuiset lapset kumppaneineen ja lapsenlapsiakin oli jo, lisäksi mun vanhemmat. Kuinka ollakaan meille iski norovirus jouluaattona. Ei muuta kuin soitto kaikille ja peruutus - ja hirveä määrä ruokaa roskiin, koska nehän ei meille maistuneet eikä pysyneet sisällä, eikä niitä minun valmistamia ainakaan oikein viitsinyt tarjota haettavaksi toisillekaan. Pettymys meille ja luultavasti vähän hätäistä ruoanhankintaa muillekin. 

Miksi ne ruoat piti heittää roskiin? Noro kestää enimmillään pari päivää. Kyllä ne ruoat säilyy siihen asti. Hirveää tuhlausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itsellä vanhemmat tekivät aika monesta joulusta painajaista vaatimuksineen ja kun kaikki piti aina olla niin kiiltokuvamaista ja mitään ei voinut tehdä eri tavalla kuin ennen (esim jouluaattona käydään aina kävelyllä klo 14 eikä tästä voi tinkiä tuumaakaan ja kaikkea vastaavaa yhtä hölmöä sekuntikellon kanssa) Yksittäinen juttu mikä tulee mieleen oli se joulu kun nykyinen aviomieheni oli ensimmäistä kertaa vakavammin kuvioissa. Olin 22 tuolloin ja olin jo ilmoittanut vanhemmille, että aion miehen kanssa jouluna olla ja vanhemmat voivat joko kutsua meidät molemmat tai olla keskenään. Äitini näennäisesti oli ok, että mieskin tulisi, mutta muutaman päivän ennen joulua kilahti, alkoi uhkailla itsensä t*ppamisella jne eikä sitten kiltti tyttö osannut kuin todeta miehelle, että pakko on mennä äidin ja isän luo yksin.

Samana jouluna menimme tapaninpäivänä miehen vanhempien luo minne itse aina olin tervetullut. Äiti kuuli tästä, ja kirkui, huusi, h*orirtteli, väitti minua petturiksi jne.

Sanomattakin lienee selvää, että tämä oli viimeinen yhdessä vietetty joulu. Sen jälkeen ovat saaneet ihan keskenään pitää kulissejaan.

Voiko nämä olla totta nämä tarinat?

Tiedän muutamia 50-luvun alkupuolella syntyneitä, jotka juurikin voisivat kohdella aikuisia lapsiaan kuten tässä. Se on niin syvässä, oma erinomaisuus ja auktoriteetti ja samalla mielenterveys on jossain määrin heikoissa kantimissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu 2002.

.

Olin appivanhempieni luona ensimmäistä ja viimeistä kertaa joulunvietossa.

.

Olen ja olin koko elämäni tottunut sellaiseen jouluun, jossa pukeudutaan kauniisti, juodaan kohtuudella alkoholia, kauniisti paketoidut ja ajatuksella valitut lahjat avataan illallisen jälkeen yhdessä.

On tunnelmallinen valaistus, kaunis kuusi, perintöhopeat, -posliinit ja -kristallit tyylikkäästi katetussa pöydässä.

Sauna ei kuulu meillä arkeen eikä juhlaan.

.

Lahjat viskottiin muovipusseista paketoimattomina heti joulurauhan julistuksen jälkeen itse kullekin säädylle.

Minua ihan hävetti omat viimeisen päälle paketoidut lahjani...

.

"Juhlaruoka" syötiin neonputkella valaistuna arkiastioilta klo 13.

Ruoka oli kyllä oikein maukasta.

.

Ei tippaakaan alkoholia.

.

Saunassa oli pakko kitua klo 16, jonka jälkeen totesin, että olin tuonut mukanani turhaan samettimekon, sukkahousut, korut ja juhlakengät.

Onneksi oli edes lunta, jotta sain purettua turhautumista ja shokkia tekemällä pihalle ainakin 10 lumipallolyhtyä.

.

Ja joulupäivänä minut herätettiin klo 7 joulukirkkoon.

Se toki oli hieno elämys, koska en ollut koskaan enkä ole sen jälkeenkään joulupäivänä kirkossa käynyt.

Lähinnä viestissä tökkää tuo kirjoittajan oman erinomaisuuden ja "hienouden" korostaminen. Miten onkin voinut ottaa miehen tuollaisesta perheestä, jos itse on "bättre folkia".

No, se mies ei ole enää minun joulukuviossani, vaikka syy eroon ei hänen vanhempiensa ollutkaan.

En ole mitenkään bättre folkia, vaan meillä on perinteitä, joita kaikilla ei näemmä ole.

Ei ole itsensä korostamista kertoa omista jouluperinteistään, joihin kuuluu sivistyneisyys: juhlava pukeutuminen,  kauniisti paketoidut lahjat, juhlallinen jouluateria n. klo 19 viineineen.

Olen pahoillani, kun loukkaan ilmeisesti joitakin.

Joulurauhaa.

Ihan Wikipediasta: "Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta."

Ei mainita samettimekkoa, lahjojen paketointityyliä tai jouluaterian kellonaikaa.

Päinvastoin: Avarakatseisuutta.

Eiköhän syy alapeukkuihisi ole ihan selvä. Täällä muut ovat kertoneet vanhempien kuolemasta jouluvalmistelujen keskellä, eroista, väkivallasta, sairastumisista sun muusta kauheasta. Sinun kauhujoulusi koostuu siitä, ettei muilla ole tarpeeksi juhlavia vaatteita sinun makuusi tai he syövät sinun mielestäsi väärään aikaan. Vieläpä saunottiinkin, vaikka se ei sinun perinteisiisi kuulu. 

Itseäni ärsytti eniten tuo "ajatuksella valitut lahjat". Mistä tiedät, miten muut olivat omat lahjansa valinneet? Eivätköhän he tunteneet toisensa paremmin kuin sinä, ja luultavasti myös tiesivät ajatuksella mitä toisilleen hankkia.

Pyysin jo anteeksi, että loukkasin joitakin.

Enää en pyytele.

Avarakatseinen olin, kun en ottanut selvin päin autoa alle ja karauttanut pakoon.

Kestin hymyssäsuin joulun, jota ei ollutkaan.

Ajatuksella valittu lahja on saajalleen mieluinen, kuten hyvin tiedät.

Sen arvo on juuri siinä, ettet osta/tee lahjaa, jota saaja ei ikinä itselleen hankkisi.

Entäs, jos se lahja on sellainen, josta saaja on koko ikänsä haaveillut, mutta ei saisi ikinä sitä itse ostettua, koska se on hänelle liian kallis?

-eri

Sitten surraan.

Eli loppujen lopuksi lahjaa on turha hankkia, koska lahjan saaja voisi ihan hyvin ostaa sen itsekin?

Vierailija kirjoitti:

Onpa toisilla kamalia jouluja. Meillä oli lapsuudenjoulut muuten rauhallisia ja niistä on hyviä muistoja, mutta persoonallisuushäiriöinen sisko sai aina jotkut kilarit juuri jouluna ja haukkui kaikki.

Narsistimiehen ansiosta aikuisiän joulut eivät koskaan ole ollut iloisia, kuten ei elämä muutenkaan. Kerran mies (jos nyt mieheksi voi sanoa) lähti joulupöydästä kavereiden kanssa ryyppäämään ja ryypiskeli melkein viikon. Kävi välillä vähän nukkumassa. No, parempi niin kuin että olisi kotona ryypännyt. Nythän tuo ei enää juo. Sai keski-iän kriisin ja rupesi muka terveysintoilijaksi. Täksi jouluksi haki kasan hedelmiä itselleen ja ilmoitti, ettei sitten koske kinkkuun tai muihin jouluruokiin.

Syököön mitä syö, mutta tuokin on sellaista narsistin tyypillistä pientä kiusaa, että pitää esittää olevansa muuta perhettä parempi ja ettei voi edes samaa ruokaa syödä. Sitä kiusaa tässä on vuosikaudet kestetty. Virittäydy tässä joulumielelle taas. No yritän olla välittämättä.

Ja niille jotka ihmettelevät etten eroa, niin kyllä olen monta kertaa kehottanut sitä lähtemään. (ja lapsetkin ovat sanoneet samaa) Mutta se sanoo ettei lähde käskemällä vaan sitten kun itse haluaa. Totta puhuen sillä ei ole varaa lähteä, on ollut elämäntapatyöttömänä minun elätettävänäni pari vuotta. Ei halua töihin koska töissä pitää kuulemma kestää kaikkia k-päitä. No tämä meni nyt jo ohi aiheen, mutta tätä samaa se on narsistin kanssa joulut ja arjet.

Rehellisesti sanottuna en koe kyllä mitään sympatiaa sinua kohtaan. Valuvat mies sitä vikiviki mies tätä ja sokeria pohjalla: yää ei se lähde!!!

Kyllä se vastuu liiton päättämistä on sinulla jos et siinä halua olla. Älä koita pistää tuota miehen syyksi ja uhriutua. Säälittävää.