Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen uusperheen joulu, oltiin viettämässä aattoa miehen vanhempien luona. Toisella lapsistani on todella tiukka ruokavalio ja olin varmistellut anopilta useaan otteeseen, että eihän se ole ongelma ja voin tuoda itse joitain ruokia, ettei hänen tarvitse miettiä niitä kun on muutenkin paljon tehtävää. Ei tarvinnut, kaikki sujuu, hän kyllä laittaa. Sitten ruokapöydässä ei ollutkaan lapselle muuta sopivaa kuin keitetyt perunat, lapsi pidätteli itkua ja minä raivoa. Miehen lapsille oli jokaiselle joku 4 tai 5 pakettia isovanhemmilta, minun lapsiani he eivät tietenkään voineet muistaa millään tavalla. Oli hiljainen kotimatka, yksi lapsista itki nälkäänsä, miestä hävetti vanhempiensa käytös niin ettei saanut puhutuksi mitään. Sen jälkeen ei ole käynyt mielessäkään viettää joulua muualla kuin kotona.

Ihan tähän noroviruskeskusteluunkin viitaten: ihmiset on niin leväperäisiä, että allergisen/keliaatikon ruokailua kyläpaikassa EN missään nimessä edes uskaltaisi jättää tuntemattoman varaan (enkä monen tutunkaan) vaan toisin omat ruuat ruokarajoitteiselle aina mukana. Vaikka kiellettäisiin. Ihmiset on vaan niin tyhmiä ja/tai välinpitämättömiä, että en uskoisi tärkeää asiaa monenkaan kontolle ja toisekseen myös joulupöydän valmistaminen moniallergiselle voi ola hyvin haastavaa motivoituneellekin kokille.

Ja toiseen asiaan: olisi ollut kohteliasta varata bonuslapsenlapsille jotakin pientä lahjaa esim suklaarasia. Mutta ei isovanhemmilta voi edellyttää heidän lahjomistaan samalla tavalka kuin omien lapsenlapsiensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen uusperheen joulu, oltiin viettämässä aattoa miehen vanhempien luona. Toisella lapsistani on todella tiukka ruokavalio ja olin varmistellut anopilta useaan otteeseen, että eihän se ole ongelma ja voin tuoda itse joitain ruokia, ettei hänen tarvitse miettiä niitä kun on muutenkin paljon tehtävää. Ei tarvinnut, kaikki sujuu, hän kyllä laittaa. Sitten ruokapöydässä ei ollutkaan lapselle muuta sopivaa kuin keitetyt perunat, lapsi pidätteli itkua ja minä raivoa. Miehen lapsille oli jokaiselle joku 4 tai 5 pakettia isovanhemmilta, minun lapsiani he eivät tietenkään voineet muistaa millään tavalla. Oli hiljainen kotimatka, yksi lapsista itki nälkäänsä, miestä hävetti vanhempiensa käytös niin ettei saanut puhutuksi mitään. Sen jälkeen ei ole käynyt mielessäkään viettää joulua muualla kuin kotona.

Ihan tähän noroviruskeskusteluunkin viitaten: ihmiset on niin leväperäisiä, että allergisen/keliaatikon ruokailua kyläpaikassa EN missään nimessä edes uskaltaisi jättää tuntemattoman varaan (enkä monen tutunkaan) vaan toisin omat ruuat ruokarajoitteiselle aina mukana. Vaikka kiellettäisiin. Ihmiset on vaan niin tyhmiä ja/tai välinpitämättömiä, että en uskoisi tärkeää asiaa monenkaan kontolle ja toisekseen myös joulupöydän valmistaminen moniallergiselle voi ola hyvin haastavaa motivoituneellekin kokille.

Ja toiseen asiaan: olisi ollut kohteliasta varata bonuslapsenlapsille jotakin pientä lahjaa esim suklaarasia. Mutta ei isovanhemmilta voi edellyttää heidän lahjomistaan samalla tavalka kuin omien lapsenlapsiensa.

Lapsen ruokailuiden kanssa ei ollut aiemmin ollut ongelmia, joten uskalsin luottaa vaikkei olisikaan pitänyt. Toki aiemmin oltiin tehty ennemmän yhdessä, jolloin olin pystynyt ottamaan sivuun sopivia ruokia ennen kuin niihin oli sekoitettu allergisoivia aineksia. Lahjoja en odottanutkaan kuin jotain pientä muistamista, juuri suklaata, värikynät tai jotain vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen uusperheen joulu, oltiin viettämässä aattoa miehen vanhempien luona. Toisella lapsistani on todella tiukka ruokavalio ja olin varmistellut anopilta useaan otteeseen, että eihän se ole ongelma ja voin tuoda itse joitain ruokia, ettei hänen tarvitse miettiä niitä kun on muutenkin paljon tehtävää. Ei tarvinnut, kaikki sujuu, hän kyllä laittaa. Sitten ruokapöydässä ei ollutkaan lapselle muuta sopivaa kuin keitetyt perunat, lapsi pidätteli itkua ja minä raivoa. Miehen lapsille oli jokaiselle joku 4 tai 5 pakettia isovanhemmilta, minun lapsiani he eivät tietenkään voineet muistaa millään tavalla. Oli hiljainen kotimatka, yksi lapsista itki nälkäänsä, miestä hävetti vanhempiensa käytös niin ettei saanut puhutuksi mitään. Sen jälkeen ei ole käynyt mielessäkään viettää joulua muualla kuin kotona.

Ihan tähän noroviruskeskusteluunkin viitaten: ihmiset on niin leväperäisiä, että allergisen/keliaatikon ruokailua kyläpaikassa EN missään nimessä edes uskaltaisi jättää tuntemattoman varaan (enkä monen tutunkaan) vaan toisin omat ruuat ruokarajoitteiselle aina mukana. Vaikka kiellettäisiin. Ihmiset on vaan niin tyhmiä ja/tai välinpitämättömiä, että en uskoisi tärkeää asiaa monenkaan kontolle ja toisekseen myös joulupöydän valmistaminen moniallergiselle voi ola hyvin haastavaa motivoituneellekin kokille.

Ja toiseen asiaan: olisi ollut kohteliasta varata bonuslapsenlapsille jotakin pientä lahjaa esim suklaarasia. Mutta ei isovanhemmilta voi edellyttää heidän lahjomistaan samalla tavalka kuin omien lapsenlapsiensa.

Lapsen ruokailuiden kanssa ei ollut aiemmin ollut ongelmia, joten uskalsin luottaa vaikkei olisikaan pitänyt. Toki aiemmin oltiin tehty ennemmän yhdessä, jolloin olin pystynyt ottamaan sivuun sopivia ruokia ennen kuin niihin oli sekoitettu allergisoivia aineksia. Lahjoja en odottanutkaan kuin jotain pientä muistamista, juuri suklaata, värikynät tai jotain vastaavaa.

No saitpa ainakin oppia siitä, että appivanhempiin ei näissä asioissa voi luottaa. Eivät tod näk tee sitä ilkeyttään vaan eivät vaan osaa ajatella. Mun anoppi samanlainen. Siihen tottuu ja sen kanssa oppii elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla vietin yhden joulun sairaalassa. Olin raskaana ja käytiin päivästä toiseen taistelua jotta lapsi pysyisi vielä kohdussa. Lopulta lapsi syntyi 10 vkoa etuajassa joulun jälkeen. Sen joulun jälkeen joulu menetti jotenkin arvonsa, vaikka pidän joulusta ja laitan aina vimpan päälle joulun. Mieleen jäi tuolloin erityisesti äitini toiminta jouluaattona. Soitin sairaalasta äidilleni aamupäivällä ja pyysin, että soitellaan vielä illalla. Sisarukset perheineen viettivät siellä joulua 200 km: päässä minusta. Äitiäni ei aattoillan aikana mitenkään vaivannut se että muiden mässäillessä jouluherkkuja hänen toinen tyttärensä makaa sairaalassa ja taistelee lapsensa hengestä ja terveydestä. Odotin joulun viettäjiltä puhelua koko aaton, mutta sitä ei koskaan tullut. Soitin sitten itse yhdeksän aikaan illalla ja sain kuulla että siellä on kaikki mennyt oikein hyvin ja on syöty sitä ja tätä. Loppu hyvin kaikki hyvin siitä joulusta. Lapsi selvisi hengissä ja terveenä ja on nykyään koulutustaan vastaavassa ammatissa ja nauttii elämästään puolisonsa kanssa.

Onneksi lapsenne on hengissä ja terve.

Jäin miettimään, miksi ajattelet, ettei sairaala-aikasi vaivannut äitiäsi? Oletko kysynyt häneltä vai oletitko noin, koska sinulla oli vaikea ja surullinen tilanne? Uskon, että äitisi ajatteli sinua ja vauvaa koko illan, vaikka hän vietti joulua sisarustesi ja heidän perheidensä parissa.

No koska tunnen äitini yli 50 vuoden ajalta. Hän ei ole mikään ilkeä narsistiäiti mutta älynlahjoiltaan aika yksinkertainen ja se on aina näkynyt monenlaisena välinpitämättömyytenä, jota hän ei edes itse tiedosta. Asiasta puhuminenkaan ei auta, koska hän ei ymmärrä mistä silloin puhutaan. Hän aina ulkoistaa itsensä kaikista sellaisista asioista, joissa häneltä vaadittaisiin lapsensa huomioimista ja muistamista. Vastaus on aina: ”millä minä, enhän minä voi”. Meillä on esim. syntymäpäivät lähekkäin siten että hänen päivänsä on 2 pv ennen minua. Minä soitan hänelle aina, hän ei minun syntymäpäivänäni minulle koskaan. ”Kun en muistanut”. Erityisen pahalta tuntui, kun ei mitenkään huomioinut kun täytin 50. Vasta 10 aikaan illalla soitti. Juuri kun olin päässyt anopille sanomasta, että tämä on kyllä vähän liikaa, että kaikki muut muistaa merkkipäivänä, mutta oma äiti ei edes soita. Nyt olen ilmoittanut hänelle viimeisimmän unohduksen jälkeen, että ensi vuonna en minäkään enää soita. Mitään välirikkoa ei ole. Tuommoisissa erikoistilanteissa kuten jouluna sairaalassa tai merkkipäivänä vi***ttaa. Muutoin asialle ei kannata ajatuksia hukata.

Tämän päivän Hesarissa oli artikkeli pienestä keskostytöstä ja siitä miten huimasti keskosten hoito on kehittynyt sitten 90-luvun. Nosti hieman tunteita pintaan vanhat muistot enkä voisi olla onnellisempi että esikoiseni makaa röhnöttää parhaillaan sohvallamme😍

Tarkoitus oli kertoa omia Horror-joulu kokemuksia, ei arvostella muiden kokemuksia. Jos joku kokee tuon arkiastioista syönnin syömähousutt jalassa pahana, niin se hänelle suokoon. Ja se joka ei narsistin kanssa ole seurustellut ei tiedä mitä se on (melkein toivoisi, että sellaisen koukkuun nämä joskus joutuisivat, niin kyllä ääni kellossa muuttuisi).

Tämä joulu oli melko paska. Pari päivää sitten mies veti kännit ja kun olin jo nukkumassa, tuli repimään peiton pois päältä ja silmät eri suuntiin sojottaen messuamaan, miten sillä ei ole helvetinkään merkitystä jos olen pari jotain paskalaatikkoa vääntänyt. Tässä vaiheessa mietin että lähden seuraavana aamuna sittenkin vanhempieni luo, vaikka piti viettää eka yhteinen joulu omassa kodissa. Mies sai puhuttua jäämään. Väänsin vielä pari paskalaatikkoa lisää ja menin kauppaan ostamaan puuttuvia asioita. Kysyin mieheltä, mitä hän toivoo joulupöytään. Ei ollut toiveita. Koko tämän ajan miehen lapsi on maannut sängyssä puhelimella. Jouluateria koittaa, mies valittaa ettei ole joulujuomaa, teini on samaa mieltä. Sitä ennen mies valitti ettei ollut edes aamiaista. Olisi kyllä ollut ainekset riisipuuroon vaan eipä halunnut keittää kun olis ite pitänyt. Tään jälkeen teini nousee kiittämättä pöydästä ja painuu takaisin puhelimelle ja mies ottaa makuupussin ja menee jonnekin ulos makaamaan, autotalliin ehkä. Itse koitan järjestää omalle lapselleni jännittävän joulupukin lahjasäkin etsinnän sillä välin kun kyselee missä isäpuoli on. Loppuillan mies viettää sängyssä puhelin kourassa. En saanut lahjaa enkä edes hyvän joulun toivotusta keneltäkään.

Tämmöinen oli se eka rauhallinen perhejoulu, kun ollaan vaan omalla porukalla ja teen itse laatikot yms. Olipas surkeaa paskaa. Ensi vuonna ei taatusti toistu. Kokoonpano nimittäin vaihtuu, menen sitten sukulaisille.

Koko suku oksennustaudissa. Kaikki oksensi joulupöytään.

Tuo joulupukki, joka oksensi naamarin silmärei’istä oli jotain ihan kamalaa...

Vierailija kirjoitti:

Tämä joulu oli melko paska. Pari päivää sitten mies veti kännit ja kun olin jo nukkumassa, tuli repimään peiton pois päältä ja silmät eri suuntiin sojottaen messuamaan, miten sillä ei ole helvetinkään merkitystä jos olen pari jotain paskalaatikkoa vääntänyt. Tässä vaiheessa mietin että lähden seuraavana aamuna sittenkin vanhempieni luo, vaikka piti viettää eka yhteinen joulu omassa kodissa. Mies sai puhuttua jäämään. Väänsin vielä pari paskalaatikkoa lisää ja menin kauppaan ostamaan puuttuvia asioita. Kysyin mieheltä, mitä hän toivoo joulupöytään. Ei ollut toiveita. Koko tämän ajan miehen lapsi on maannut sängyssä puhelimella. Jouluateria koittaa, mies valittaa ettei ole joulujuomaa, teini on samaa mieltä. Sitä ennen mies valitti ettei ollut edes aamiaista. Olisi kyllä ollut ainekset riisipuuroon vaan eipä halunnut keittää kun olis ite pitänyt. Tään jälkeen teini nousee kiittämättä pöydästä ja painuu takaisin puhelimelle ja mies ottaa makuupussin ja menee jonnekin ulos makaamaan, autotalliin ehkä. Itse koitan järjestää omalle lapselleni jännittävän joulupukin lahjasäkin etsinnän sillä välin kun kyselee missä isäpuoli on. Loppuillan mies viettää sängyssä puhelin kourassa. En saanut lahjaa enkä edes hyvän joulun toivotusta keneltäkään.

Tämmöinen oli se eka rauhallinen perhejoulu, kun ollaan vaan omalla porukalla ja teen itse laatikot yms. Olipas surkeaa paskaa. Ensi vuonna ei taatusti toistu. Kokoonpano nimittäin vaihtuu, menen sitten sukulaisille.

Ja tuota elämääkö haluat vielä tuossa suhteessa jatkaa? Huhuh! Hitto mikä surkimus miehenä!

Vierailija kirjoitti:

Tämä joulu oli melko paska. Pari päivää sitten mies veti kännit ja kun olin jo nukkumassa, tuli repimään peiton pois päältä ja silmät eri suuntiin sojottaen messuamaan, miten sillä ei ole helvetinkään merkitystä jos olen pari jotain paskalaatikkoa vääntänyt. Tässä vaiheessa mietin että lähden seuraavana aamuna sittenkin vanhempieni luo, vaikka piti viettää eka yhteinen joulu omassa kodissa. Mies sai puhuttua jäämään. Väänsin vielä pari paskalaatikkoa lisää ja menin kauppaan ostamaan puuttuvia asioita. Kysyin mieheltä, mitä hän toivoo joulupöytään. Ei ollut toiveita. Koko tämän ajan miehen lapsi on maannut sängyssä puhelimella. Jouluateria koittaa, mies valittaa ettei ole joulujuomaa, teini on samaa mieltä. Sitä ennen mies valitti ettei ollut edes aamiaista. Olisi kyllä ollut ainekset riisipuuroon vaan eipä halunnut keittää kun olis ite pitänyt. Tään jälkeen teini nousee kiittämättä pöydästä ja painuu takaisin puhelimelle ja mies ottaa makuupussin ja menee jonnekin ulos makaamaan, autotalliin ehkä. Itse koitan järjestää omalle lapselleni jännittävän joulupukin lahjasäkin etsinnän sillä välin kun kyselee missä isäpuoli on. Loppuillan mies viettää sängyssä puhelin kourassa. En saanut lahjaa enkä edes hyvän joulun toivotusta keneltäkään.

Tämmöinen oli se eka rauhallinen perhejoulu, kun ollaan vaan omalla porukalla ja teen itse laatikot yms. Olipas surkeaa paskaa. Ensi vuonna ei taatusti toistu. Kokoonpano nimittäin vaihtuu, menen sitten sukulaisille.

Ja tuota elämääkö haluat vielä tuossa suhteessa jatkaa? Huhuh! Hitto mikä surkimus miehenä!

Vierailija kirjoitti:

Tämä joulu oli melko paska. Pari päivää sitten mies veti kännit ja kun olin jo nukkumassa, tuli repimään peiton pois päältä ja silmät eri suuntiin sojottaen messuamaan, miten sillä ei ole helvetinkään merkitystä jos olen pari jotain paskalaatikkoa vääntänyt. Tässä vaiheessa mietin että lähden seuraavana aamuna sittenkin vanhempieni luo, vaikka piti viettää eka yhteinen joulu omassa kodissa. Mies sai puhuttua jäämään. Väänsin vielä pari paskalaatikkoa lisää ja menin kauppaan ostamaan puuttuvia asioita. Kysyin mieheltä, mitä hän toivoo joulupöytään. Ei ollut toiveita. Koko tämän ajan miehen lapsi on maannut sängyssä puhelimella. Jouluateria koittaa, mies valittaa ettei ole joulujuomaa, teini on samaa mieltä. Sitä ennen mies valitti ettei ollut edes aamiaista. Olisi kyllä ollut ainekset riisipuuroon vaan eipä halunnut keittää kun olis ite pitänyt. Tään jälkeen teini nousee kiittämättä pöydästä ja painuu takaisin puhelimelle ja mies ottaa makuupussin ja menee jonnekin ulos makaamaan, autotalliin ehkä. Itse koitan järjestää omalle lapselleni jännittävän joulupukin lahjasäkin etsinnän sillä välin kun kyselee missä isäpuoli on. Loppuillan mies viettää sängyssä puhelin kourassa. En saanut lahjaa enkä edes hyvän joulun toivotusta keneltäkään.

Tämmöinen oli se eka rauhallinen perhejoulu, kun ollaan vaan omalla porukalla ja teen itse laatikot yms. Olipas surkeaa paskaa. Ensi vuonna ei taatusti toistu. Kokoonpano nimittäin vaihtuu, menen sitten sukulaisille.

Ja tuota elämääkö haluat vielä tuossa suhteessa jatkaa? Huhuh! Hitto mikä surkimus miehenä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä joulu oli melko paska. Pari päivää sitten mies veti kännit ja kun olin jo nukkumassa, tuli repimään peiton pois päältä ja silmät eri suuntiin sojottaen messuamaan, miten sillä ei ole helvetinkään merkitystä jos olen pari jotain paskalaatikkoa vääntänyt. Tässä vaiheessa mietin että lähden seuraavana aamuna sittenkin vanhempieni luo, vaikka piti viettää eka yhteinen joulu omassa kodissa. Mies sai puhuttua jäämään. Väänsin vielä pari paskalaatikkoa lisää ja menin kauppaan ostamaan puuttuvia asioita. Kysyin mieheltä, mitä hän toivoo joulupöytään. Ei ollut toiveita. Koko tämän ajan miehen lapsi on maannut sängyssä puhelimella. Jouluateria koittaa, mies valittaa ettei ole joulujuomaa, teini on samaa mieltä. Sitä ennen mies valitti ettei ollut edes aamiaista. Olisi kyllä ollut ainekset riisipuuroon vaan eipä halunnut keittää kun olis ite pitänyt. Tään jälkeen teini nousee kiittämättä pöydästä ja painuu takaisin puhelimelle ja mies ottaa makuupussin ja menee jonnekin ulos makaamaan, autotalliin ehkä. Itse koitan järjestää omalle lapselleni jännittävän joulupukin lahjasäkin etsinnän sillä välin kun kyselee missä isäpuoli on. Loppuillan mies viettää sängyssä puhelin kourassa. En saanut lahjaa enkä edes hyvän joulun toivotusta keneltäkään.

Tämmöinen oli se eka rauhallinen perhejoulu, kun ollaan vaan omalla porukalla ja teen itse laatikot yms. Olipas surkeaa paskaa. Ensi vuonna ei taatusti toistu. Kokoonpano nimittäin vaihtuu, menen sitten sukulaisille.

Ja tuota elämääkö haluat vielä tuossa suhteessa jatkaa? Huhuh! Hitto mikä surkimus miehenä!

Mä tulkitsin tuon "kokoonpano vaihtuu" niin että surkimus jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä joulu oli melko paska. Pari päivää sitten mies veti kännit ja kun olin jo nukkumassa, tuli repimään peiton pois päältä ja silmät eri suuntiin sojottaen messuamaan, miten sillä ei ole helvetinkään merkitystä jos olen pari jotain paskalaatikkoa vääntänyt. Tässä vaiheessa mietin että lähden seuraavana aamuna sittenkin vanhempieni luo, vaikka piti viettää eka yhteinen joulu omassa kodissa. Mies sai puhuttua jäämään. Väänsin vielä pari paskalaatikkoa lisää ja menin kauppaan ostamaan puuttuvia asioita. Kysyin mieheltä, mitä hän toivoo joulupöytään. Ei ollut toiveita. Koko tämän ajan miehen lapsi on maannut sängyssä puhelimella. Jouluateria koittaa, mies valittaa ettei ole joulujuomaa, teini on samaa mieltä. Sitä ennen mies valitti ettei ollut edes aamiaista. Olisi kyllä ollut ainekset riisipuuroon vaan eipä halunnut keittää kun olis ite pitänyt. Tään jälkeen teini nousee kiittämättä pöydästä ja painuu takaisin puhelimelle ja mies ottaa makuupussin ja menee jonnekin ulos makaamaan, autotalliin ehkä. Itse koitan järjestää omalle lapselleni jännittävän joulupukin lahjasäkin etsinnän sillä välin kun kyselee missä isäpuoli on. Loppuillan mies viettää sängyssä puhelin kourassa. En saanut lahjaa enkä edes hyvän joulun toivotusta keneltäkään.

Tämmöinen oli se eka rauhallinen perhejoulu, kun ollaan vaan omalla porukalla ja teen itse laatikot yms. Olipas surkeaa paskaa. Ensi vuonna ei taatusti toistu. Kokoonpano nimittäin vaihtuu, menen sitten sukulaisille.

Ja tuota elämääkö haluat vielä tuossa suhteessa jatkaa? Huhuh! Hitto mikä surkimus miehenä!

Mehän ei tiedetä koko totuutta. Ehkä hän oli huutanut tekevänsä sata kertaa paremman joulun kuin anoppi, jonne ei missään nimessä mennä, ja mies uskalsi lopulta humalassa sanoa, että pari paskalaatikkoa ei vielä yllä tälle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä joulu oli melko paska. Pari päivää sitten mies veti kännit ja kun olin jo nukkumassa, tuli repimään peiton pois päältä ja silmät eri suuntiin sojottaen messuamaan, miten sillä ei ole helvetinkään merkitystä jos olen pari jotain paskalaatikkoa vääntänyt. Tässä vaiheessa mietin että lähden seuraavana aamuna sittenkin vanhempieni luo, vaikka piti viettää eka yhteinen joulu omassa kodissa. Mies sai puhuttua jäämään. Väänsin vielä pari paskalaatikkoa lisää ja menin kauppaan ostamaan puuttuvia asioita. Kysyin mieheltä, mitä hän toivoo joulupöytään. Ei ollut toiveita. Koko tämän ajan miehen lapsi on maannut sängyssä puhelimella. Jouluateria koittaa, mies valittaa ettei ole joulujuomaa, teini on samaa mieltä. Sitä ennen mies valitti ettei ollut edes aamiaista. Olisi kyllä ollut ainekset riisipuuroon vaan eipä halunnut keittää kun olis ite pitänyt. Tään jälkeen teini nousee kiittämättä pöydästä ja painuu takaisin puhelimelle ja mies ottaa makuupussin ja menee jonnekin ulos makaamaan, autotalliin ehkä. Itse koitan järjestää omalle lapselleni jännittävän joulupukin lahjasäkin etsinnän sillä välin kun kyselee missä isäpuoli on. Loppuillan mies viettää sängyssä puhelin kourassa. En saanut lahjaa enkä edes hyvän joulun toivotusta keneltäkään.

Tämmöinen oli se eka rauhallinen perhejoulu, kun ollaan vaan omalla porukalla ja teen itse laatikot yms. Olipas surkeaa paskaa. Ensi vuonna ei taatusti toistu. Kokoonpano nimittäin vaihtuu, menen sitten sukulaisille.

Pitäiskö toi helmi mies laittaa kiertoon ennen ensi joulua?

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole oikeasti mikään horror-joulu, mutta tällöin tunsin oloni kyllä tosi surkeaksi. Äitini oli kuollut melko vastikään suht nuorena ja suht yllättäen. Otin äidin kuoleman aika raskaasti, olin itsekin melko vastikään tullut äidiksi ja siinäkin mielessä herkässä mielentilassa.

Vietimme joulua mieheni vanhempien luona. Paikalla oli miehen sisaruksia ja heidän perheet ja muita miehen sukulaisia. Olimme yhdessä ostaneet ajatuksella lahjat miehen vanhemmille, sisaruksille ja lapsille. Kuusen alla oli iso kasa paketteja, mutta kun kaikki paketit oli jaettu, ja muut availivat pakettejaan, tajusin että itselleni ei ollut ainuttakaan lahjaa. Eli siis mieheni ei ollut hankkinut minulle mitään, eikä mieheni vanhemmat tai kukaan muukaan. Jonain muuna hetkenä olisin ehkä pitänyt lahjattomuuden surkuttelua pikkumaisena ja lapsellisena, mutta silloin oli kyllä itkussa pidättelemistä.

Tuosta tuli mieleen

Suvussa on hyvätuloinen henkilö, jolle olen ostanut yli 10 vuotta lahjat jouluksi. Viime jouluna vihdoin tajusin, että en ole ikinä saanut häneltä mitään vaikka hän tulee aina yhteiseen joulun viettoon. Niinpä tänä jouluna näin vaivaa löytääkseni mahdollisimman

halvan lahjan ja onnistuin. Paketoin hänen 2€ lahjansa hienoon paperiin ja ensi jouluna tavoite on 1€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla vietin yhden joulun sairaalassa. Olin raskaana ja käytiin päivästä toiseen taistelua jotta lapsi pysyisi vielä kohdussa. Lopulta lapsi syntyi 10 vkoa etuajassa joulun jälkeen. Sen joulun jälkeen joulu menetti jotenkin arvonsa, vaikka pidän joulusta ja laitan aina vimpan päälle joulun. Mieleen jäi tuolloin erityisesti äitini toiminta jouluaattona. Soitin sairaalasta äidilleni aamupäivällä ja pyysin, että soitellaan vielä illalla. Sisarukset perheineen viettivät siellä joulua 200 km: päässä minusta. Äitiäni ei aattoillan aikana mitenkään vaivannut se että muiden mässäillessä jouluherkkuja hänen toinen tyttärensä makaa sairaalassa ja taistelee lapsensa hengestä ja terveydestä. Odotin joulun viettäjiltä puhelua koko aaton, mutta sitä ei koskaan tullut. Soitin sitten itse yhdeksän aikaan illalla ja sain kuulla että siellä on kaikki mennyt oikein hyvin ja on syöty sitä ja tätä. Loppu hyvin kaikki hyvin siitä joulusta. Lapsi selvisi hengissä ja terveenä ja on nykyään koulutustaan vastaavassa ammatissa ja nauttii elämästään puolisonsa kanssa.

Onneksi lapsenne on hengissä ja terve.

Mulla on ihan samanlainen äiti. Ei ole ilkeä, mutta olen vähitellen alkanut ymmärtää, että välinpitämättömyyden takana on yksinkertaisuus ja suuri avuttomuus. Ihan samaa olen kokenut kuin sinä. Vaikka mitä minulla olisi, niin eipä tule soittoa. Kun oltiin keskosen kanssa sairaalassa, niin ei koko aikana mitään. Ei ota yhteyttä synttäreinä, eikä lapsen synttäreinä. Ei soittoa, kortteja, lahjoja, ei mitään. Hänen omat olot ja vointi on se mihin hän käpertyy lapsenlailla, on surkea, ei voi tehdä oikein mitään. Vaikka mitään vakavaa sairautta hänellä ei ole. Outo tapaus. Olen kyllä miettinyt, että käykö ihan täysillä. Tosi vaikeaa on hänellä asettua minun asemaani ja ajatella, että tarvisiko minä esim. apua joskus jossakin. Tarvisinko minäkin vaikka lepoa. Kun tulee meille käymään harvoin kerran pari vuodessa, niin passauttaa itseään koko sen ajan. Minä teen kaikki kotityöt, käyn kaupassa, ei osallistu, eikä ole välttämättä lapsen kanssakaan juuri yhtään. Hän lepäilee, käy kävelyllä, täyttelee ristisanoja ja tulee välillä valmiiseen pöytään. Minä soitan ja pyydän ja pidän yhteyttä. Ja pyydän käymäänkin, kun lapsi kaipaa. Mutta aina on yllätys, että miten paljon sitten on lapsen kanssa. Ja sekin on rankkaa, kun joutuu elämään oman lapsen kautta omat traumat uudelleen läpi.

Tiedostan, ettei tämä tarinani ole todellakaan ketjun pahimmasta päästä. Silti tämä on jäänyt harmittamaan.

Olin viettämässä ensimmäistä kertaa joulua poikaystäväni sukulaisten luona. Jouluillallinen vietettiin poikaystäväni tädin perheen luona, ja tapasin heidät ensimmäistä kertaa tuona iltana. Koko illallisen ajan isäntäperhe ja poikaystävän isoäiti puhuivat vanhoista tutuistaan, joiden nimet eivät sanoneet meille vieraille yhtikäs mitään. Poikaystäväni yritti useamman kerran vaihtaa puheenaihetta, jotta mekin voisimme osallistua keskusteluun, mutta aina vaan palattiin näihin vanhoihin tuttuihin ja heidän tekemisiinsä. Siinä sitten koko illallisen ajan tuijotin lautastani ja söin, kun en saanut keskustelusta yhtikäs mitään irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä joulu oli melko paska. Pari päivää sitten mies veti kännit ja kun olin jo nukkumassa, tuli repimään peiton pois päältä ja silmät eri suuntiin sojottaen messuamaan, miten sillä ei ole helvetinkään merkitystä jos olen pari jotain paskalaatikkoa vääntänyt. Tässä vaiheessa mietin että lähden seuraavana aamuna sittenkin vanhempieni luo, vaikka piti viettää eka yhteinen joulu omassa kodissa. Mies sai puhuttua jäämään. Väänsin vielä pari paskalaatikkoa lisää ja menin kauppaan ostamaan puuttuvia asioita. Kysyin mieheltä, mitä hän toivoo joulupöytään. Ei ollut toiveita. Koko tämän ajan miehen lapsi on maannut sängyssä puhelimella. Jouluateria koittaa, mies valittaa ettei ole joulujuomaa, teini on samaa mieltä. Sitä ennen mies valitti ettei ollut edes aamiaista. Olisi kyllä ollut ainekset riisipuuroon vaan eipä halunnut keittää kun olis ite pitänyt. Tään jälkeen teini nousee kiittämättä pöydästä ja painuu takaisin puhelimelle ja mies ottaa makuupussin ja menee jonnekin ulos makaamaan, autotalliin ehkä. Itse koitan järjestää omalle lapselleni jännittävän joulupukin lahjasäkin etsinnän sillä välin kun kyselee missä isäpuoli on. Loppuillan mies viettää sängyssä puhelin kourassa. En saanut lahjaa enkä edes hyvän joulun toivotusta keneltäkään.

Tämmöinen oli se eka rauhallinen perhejoulu, kun ollaan vaan omalla porukalla ja teen itse laatikot yms. Olipas surkeaa paskaa. Ensi vuonna ei taatusti toistu. Kokoonpano nimittäin vaihtuu, menen sitten sukulaisille.

Pitäiskö toi helmi mies laittaa kiertoon ennen ensi joulua?

Tämä aamu alkoikin sillä kun mies huusi, että täältä lähtee joko hän tai me (minä ja lapsi). Että suunnitelmat on käynnissä jo. Ja en muuten ollut kehunut miten teen paremman joulun tai haukkunut anoppia. Olin kyllä harmi vaan ihan normaali ja hyväntuulinen.

T. Tuo paskajoulun viettänyt

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen joulu eromme jälkeen, exällä ja minulla on täysin erilaiset kasvatusmenetelmät mikä  näkyy isäviikon jälkeen mutta tuona aattona tilanne eskaloitui ja pahasti:

- Lapset olisivat vain mättäneet karkkia posket pullottaen ja kun  kielsin kuulin olevani pas"a huo""a

- Mikään  jouluruoka ei  maistunut, kinusivat mäkkäriin ja kun sanoin sen olevan kiinni heitti poikani  kahvinkeittimen pannun lattiaan

- Kumpikaan ei tullut joulusaunaan, sillä välin kun saunoin avasivat  osan lahjoista ja huudattivat musiikkia täysillä

Kumpikin huusi haluavansa isille ja huusin että minäkin haluan teidät sinne! Ex ajoi 50 km keskellä yötä ja julisti  että tässä nähdään minun olevan semmoinen pa""a jota omat lapsetkin vihaa. Yksin jäätyäni join viinipullollisen ja itkin. Nyt lapset ovat 15 ja 13v, kumpikin asuu omasta tahdostaan isällään ja kumpikin on täysin pitelemätön. Ex kun välillä soittaa ja valittaa ettei tiedä mitä tehdä, sanon että anna niille lisää mäkkiruokaa ja karkkia.  Olen pessyt käteni koko asiasta. 

Surulista kyllä se vanhempi joka antaa elää kuin pellossa on aina rakkaampi. Ovatko pojat siis pysyvästi  kirjoilla isällään? 

Kuistille tuli möykkäämään  rumaan kuminaamariin pukeutunut humalainen pukki joka ei millään uskonut ettei meille oltu pukkia tilattu, ainoa lapsemme kun oli jo teini . Mutta väkisin tämä kammottava pukinkuvatus koetti ovesta sisään ja huusi että onkhos täällhä kilttejä lapsia, mieheni kampesi äijää irti ovenkarmeista ja minä soitin poliisit. Kun poliisipartio tuli, pukki möyri talon vieressä ojassa ja huusi kuin riivattu.