Aikuisen tyttären raivokohtaukset, pitääkö vain kestää?

Kuinka kauan hän on ollut tuollainen? Onko jossain kohtaa tullut äkillinen muutos? Ei tarvitse kestää. Aikuinen on vastuussa omista tekemisistään ja muiden ei tarvitse tuollaista sietää. VÄlit poikki.

Kertoisitko esimerkin asiasta, joka ei miellytä?

Oletko varma, ettäolet ymmärtänyt oikein sen, mikä ei miellytä? Joskus läheiset ovat syypäitä ihmisen vihan määrään. Eivät ymmärrä mitään, ja syyllistäminen alkaa ennen kuin ovat mitään ymmärtäneet, syyllistetä.n sen perusteella, MITÄ ymmärrettiin. (Joka on syyttäjän omasta päästä peräisin).

Ei kukaan raivoa ilman syytä. Tutustu lapseesi, äläkä valita. Jos raivoaa miehelle, se johtuu sinusta, siitä, millaisia eväitä ET kasvattajana lapsellesi antanut.

Minua kiinnostaisi myös tietää, onko hän aina ollut tuollainen.

Tapasin miellyttävältä vaikuttaneen miehen pari vuotta sitten ja hänestä paljastui aivan käsittämättömän raivopäinen hullu joka kerta, kun homma ei häntä miellyttänyt. Jätin.

Jokin persoonallisuushäiriö todennäköisesti. Entinen naisystäväni oli samantyyppinen, saattoi räjähtää milloin vaan ja sitten heitteli tavaroita ja karjui isoon ääneen. Joskus kävi päällekin, haukkui minua, kiristi itsemurhalla. Hänellä oli monenlaista diagnosoitua mielenterveysongelmaa, mm. psykoottista masennusta, skitsoaffektiivinen häiriö ja hän "hoiti" itseään reseptilääkkeiden lisäksi kaikilla päihteillä mitä sai hommattua (mm. Subutex, amfetamiini, bentsodiatsepiinit, Lyrica  olivat suosittuja). Oli ihan hirveää elämää hänen kanssaan, lopulta kun erosimme, olin valtavan helpottunut. Ei enää ikinä mieleltään epävakaata seuraa, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan hän on ollut tuollainen? Onko jossain kohtaa tullut äkillinen muutos? Ei tarvitse kestää. Aikuinen on vastuussa omista tekemisistään ja muiden ei tarvitse tuollaista sietää. VÄlit poikki.

Aina ollut hankala. Aiheutti mm mun avioeron (mies ei kestänyt). Murrosikä oli kauheaa aikaa. Sitten tyttö rauhoittui vähän ja sai koulun ja yliopiston loppuun erinomaisin arvosanoin, eli ei ole tyhmä.

Noin 25 ikävuoden jälkeen tilanne on kääntynyt taas pahempaan päin. Viimeiset vuodet olleet todella raskaita.

Ap

Olisitte antaneet sen olla teini ja raivota silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Jokin persoonallisuushäiriö todennäköisesti. Entinen naisystäväni oli samantyyppinen, saattoi räjähtää milloin vaan ja sitten heitteli tavaroita ja karjui isoon ääneen. Joskus kävi päällekin, haukkui minua, kiristi itsemurhalla. Hänellä oli monenlaista diagnosoitua mielenterveysongelmaa, mm. psykoottista masennusta, skitsoaffektiivinen häiriö ja hän "hoiti" itseään reseptilääkkeiden lisäksi kaikilla päihteillä mitä sai hommattua (mm. Subutex, amfetamiini, bentsodiatsepiinit, Lyrica  olivat suosittuja). Oli ihan hirveää elämää hänen kanssaan, lopulta kun erosimme, olin valtavan helpottunut. Ei enää ikinä mieleltään epävakaata seuraa, kiitos.

Ja tämä on äidin syy kasvattajana, jos näin on, että on persoonallisuushäiriö.

Samaa ongelmaa itsellä, enkä oikein ymmärrä että miten sitä räjähtävää turhautumista muka pystyy jotenkin hallita. On neuvottu kaikenlaisia kymmeneen laskemisia ja syvään hengittelyjä, mutta arvatkaas muistaako niitä edes siinä tilanteessa, kun kiehuu yli. Minun mielestä ne jotka ei saa raivareita eivät pohjimmiltaan ota asioita turhan vakavasti ja omassa maailmankuvassani asiat saavat kaiketi turhan suuret mittasuhteen ja senmukaisen yliammutun reaktion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan hän on ollut tuollainen? Onko jossain kohtaa tullut äkillinen muutos? Ei tarvitse kestää. Aikuinen on vastuussa omista tekemisistään ja muiden ei tarvitse tuollaista sietää. VÄlit poikki.

Aina ollut hankala. Aiheutti mm mun avioeron (mies ei kestänyt). Murrosikä oli kauheaa aikaa. Sitten tyttö rauhoittui vähän ja sai koulun ja yliopiston loppuun erinomaisin arvosanoin, eli ei ole tyhmä.

Noin 25 ikävuoden jälkeen tilanne on kääntynyt taas pahempaan päin. Viimeiset vuodet olleet todella raskaita.

Ap

Aina ollut hankala. Katselepa siis peiliin vaan. Et luultavasti ymmärrä lastasi, ja olet häntä tyhmempi. Se on kuitenkin aiheuttanut hänelle tunnetaitojen kehittymättömyyttä, koska ne eivät kehity, jos vuorovaikutus ei suju, ja teillä ei ole sujunut ja huonona äitinä syytät siitä helpointa kohdetta, eli lastasi.

Ei tarvitse kestää, oli raivoaja sitten äiti, tytär, mies tai kuka vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko esimerkin asiasta, joka ei miellytä?

Oletko varma, ettäolet ymmärtänyt oikein sen, mikä ei miellytä? Joskus läheiset ovat syypäitä ihmisen vihan määrään. Eivät ymmärrä mitään, ja syyllistäminen alkaa ennen kuin ovat mitään ymmärtäneet, syyllistetä.n sen perusteella, MITÄ ymmärrettiin. (Joka on syyttäjän omasta päästä peräisin).

Ei kukaan raivoa ilman syytä. Tutustu lapseesi, äläkä valita. Jos raivoaa miehelle, se johtuu sinusta, siitä, millaisia eväitä ET kasvattajana lapsellesi antanut.

No viimeksi tänään kun tyttö tuli hakemaan jouluruokia, jotka tein häntä varten. Heitti laatikot eteisen seinälle, kun en ollut tehnyt niitä laatikoita, mitä hän halusi. Eli tein vain lanttu- ja porkkanalaatikot, en enää bataatti- ja punajuuri-aurajuustolaatikoita. Olisi pitänyt kai tehdä kaikki neljä.

Tortut ja piirakat kyllä otti.

Ap

Mun mies piikittelee ja kiusaa aamusta iltaan tai monta päivää kunnes suutun ja vaadin selitystä. Jankuttaa ettei ole tehnyt mitään tai sanonut niin ja näin. Jos en jaksa pysyä järkevänä niin leimahtaa kunnon riita, hän heittelee tavaroita, huutaa, paiskoo ovia, lyö nyrkillä seinään ja yleensä lähtee ovesta ulos. Eikä jälkeenpäin syytä kuin minua. Mies on yli 50v. Että silleen. Näin mennään muutaman kerran vuodessa, nykyään ehkä kerran kuussa, ja aina lomien alkaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan hän on ollut tuollainen? Onko jossain kohtaa tullut äkillinen muutos? Ei tarvitse kestää. Aikuinen on vastuussa omista tekemisistään ja muiden ei tarvitse tuollaista sietää. VÄlit poikki.

Aina ollut hankala. Aiheutti mm mun avioeron (mies ei kestänyt). Murrosikä oli kauheaa aikaa. Sitten tyttö rauhoittui vähän ja sai koulun ja yliopiston loppuun erinomaisin arvosanoin, eli ei ole tyhmä.

Noin 25 ikävuoden jälkeen tilanne on kääntynyt taas pahempaan päin. Viimeiset vuodet olleet todella raskaita.

Ap

Aina ollut hankala. Katselepa siis peiliin vaan. Et luultavasti ymmärrä lastasi, ja olet häntä tyhmempi. Se on kuitenkin aiheuttanut hänelle tunnetaitojen kehittymättömyyttä, koska ne eivät kehity, jos vuorovaikutus ei suju, ja teillä ei ole sujunut ja huonona äitinä syytät siitä helpointa kohdetta, eli lastasi.

Mutta jatkan vielä, että aikuisena sinulla on kuitenkin oikeus asettaa rajat, joten jos et halua (mokattuasi kasvatuksen) olla tekemisissä, ei sinun ole mikään pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko esimerkin asiasta, joka ei miellytä?

Oletko varma, ettäolet ymmärtänyt oikein sen, mikä ei miellytä? Joskus läheiset ovat syypäitä ihmisen vihan määrään. Eivät ymmärrä mitään, ja syyllistäminen alkaa ennen kuin ovat mitään ymmärtäneet, syyllistetä.n sen perusteella, MITÄ ymmärrettiin. (Joka on syyttäjän omasta päästä peräisin).

Ei kukaan raivoa ilman syytä. Tutustu lapseesi, äläkä valita. Jos raivoaa miehelle, se johtuu sinusta, siitä, millaisia eväitä ET kasvattajana lapsellesi antanut.

No viimeksi tänään kun tyttö tuli hakemaan jouluruokia, jotka tein häntä varten. Heitti laatikot eteisen seinälle, kun en ollut tehnyt niitä laatikoita, mitä hän halusi. Eli tein vain lanttu- ja porkkanalaatikot, en enää bataatti- ja punajuuri-aurajuustolaatikoita. Olisi pitänyt kai tehdä kaikki neljä.

Tortut ja piirakat kyllä otti.

Ap

No nyt ei kuulosta enää kovin uskottavalta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko esimerkin asiasta, joka ei miellytä?

Oletko varma, ettäolet ymmärtänyt oikein sen, mikä ei miellytä? Joskus läheiset ovat syypäitä ihmisen vihan määrään. Eivät ymmärrä mitään, ja syyllistäminen alkaa ennen kuin ovat mitään ymmärtäneet, syyllistetä.n sen perusteella, MITÄ ymmärrettiin. (Joka on syyttäjän omasta päästä peräisin).

Ei kukaan raivoa ilman syytä. Tutustu lapseesi, äläkä valita. Jos raivoaa miehelle, se johtuu sinusta, siitä, millaisia eväitä ET kasvattajana lapsellesi antanut.

No viimeksi tänään kun tyttö tuli hakemaan jouluruokia, jotka tein häntä varten. Heitti laatikot eteisen seinälle, kun en ollut tehnyt niitä laatikoita, mitä hän halusi. Eli tein vain lanttu- ja porkkanalaatikot, en enää bataatti- ja punajuuri-aurajuustolaatikoita. Olisi pitänyt kai tehdä kaikki neljä.

Tortut ja piirakat kyllä otti.

Ap

Sinun pitäisi selvittää syy vihaan, siihen, miksi ei miellyttänyt? Se EI TARKOITA sitä, että sinun pitää tehdä miten miellyttäisi, sinä voit pitää rajoja. Mutta nyt et vain ymmärrä ihmistä, joka on lapsesi, luultavasti hän infantiilisti raivoaa siitä johtuen. Koska ei ole silloin pienenä tullut ymmärretyksi eikä oppinut ymmärtämään itseäänkään.

Älä nyt ihmeessä ole tuollainen lahna, että annat torttujakaan mukaan, jos laatikot lensivät seinälle. Osoita, että jos ei osaa arvostaa sinua, ette ole väleissä (ja sitten ette myöskään ole).

Mukavaa kerrankin lukea Kivikissakiusaajan äidinkin näkemys tilanteeseen. Häiriintyneen tyttärensä tekstiä on saanut lukea jo ihan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ongelmaa itsellä, enkä oikein ymmärrä että miten sitä räjähtävää turhautumista muka pystyy jotenkin hallita. On neuvottu kaikenlaisia kymmeneen laskemisia ja syvään hengittelyjä, mutta arvatkaas muistaako niitä edes siinä tilanteessa, kun kiehuu yli. Minun mielestä ne jotka ei saa raivareita eivät pohjimmiltaan ota asioita turhan vakavasti ja omassa maailmankuvassani asiat saavat kaiketi turhan suuret mittasuhteen ja senmukaisen yliammutun reaktion.

Laske siis kymmeneen, kun kerran tiedät olevasi rasittava raivoaja.

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa kerrankin lukea Kivikissakiusaajan äidinkin näkemys tilanteeseen. Häiriintyneen tyttärensä tekstiä on saanut lukea jo ihan tarpeeksi.

Kiusaaja on aikuinen, joka ei osaa vuorovaikuttaa lapsensa kanssa ja laskee seuraukset siitä lapsen syyksi eikä tajua, että homman vastuu on aina aikuisella.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ongelmaa itsellä, enkä oikein ymmärrä että miten sitä räjähtävää turhautumista muka pystyy jotenkin hallita. On neuvottu kaikenlaisia kymmeneen laskemisia ja syvään hengittelyjä, mutta arvatkaas muistaako niitä edes siinä tilanteessa, kun kiehuu yli. Minun mielestä ne jotka ei saa raivareita eivät pohjimmiltaan ota asioita turhan vakavasti ja omassa maailmankuvassani asiat saavat kaiketi turhan suuret mittasuhteen ja senmukaisen yliammutun reaktion.

Laske siis kymmeneen, kun kerran tiedät olevasi rasittava raivoaja.

Asiaa voisi verrata vaikkapa oksennustautiin, vaikka tiedät että pian tulee oksennus niin pystytkö laskemaan kymmeneen?

Kasvatus. Olitko itse muustakin kuin omasta mielestäsi hyvä äiti hänelle lapsena? Minun äitini ei ollut, kuin korkeintaan puheissaan. Olen katkaissut välit ja käyn terapiassa. Muuten turhautuisin ja voisin myös räjähdellä äidilleni. Aivan niin kuin hän teki lapsuudessani, rähjäsi, pahoinpiteli ja katseli sormiensa läpi isäni touhuja minun suhteeni.