Aikuisen tyttären raivokohtaukset, pitääkö vain kestää?

Oisko oppi tullut kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ongelmaa itsellä, enkä oikein ymmärrä että miten sitä räjähtävää turhautumista muka pystyy jotenkin hallita. On neuvottu kaikenlaisia kymmeneen laskemisia ja syvään hengittelyjä, mutta arvatkaas muistaako niitä edes siinä tilanteessa, kun kiehuu yli. Minun mielestä ne jotka ei saa raivareita eivät pohjimmiltaan ota asioita turhan vakavasti ja omassa maailmankuvassani asiat saavat kaiketi turhan suuret mittasuhteen ja senmukaisen yliammutun reaktion.

Laske siis kymmeneen, kun kerran tiedät olevasi rasittava raivoaja.

Asiaa voisi verrata vaikkapa oksennustautiin, vaikka tiedät että pian tulee oksennus niin pystytkö laskemaan kymmeneen?

Ei tietenkään voi verrata oksennustautiin. Mene terapiaan.

Kuulostaa mun äidiltä vähän, vaikka käsiksi se ei käy. Mutta itkee ja huutaa ja raivoo ja paiskoo tavaroita jos joku ei miellytä tai kokee että joku katsoo häntä väärin tai sanoo jotain minkä hän kokee loukkaavaksi. Riittää siis että kokee ihan tavallisen puheen äänensävyn jotenkin vääräksi. Ja siis hän kuulee sen äänensävyn, eikä ymmärrä että se on mun puheääni vaikka on sitä 30v kuunnellu :D

Onko se vaan normaalia räiskyvämpi vai voisko sillä olla jotain?

Onhan tuossa ap:llä nyt selvästi jotain ongelmaa itsellään ja kyselee vielä yleisöpalstalta mielipidettä. Vai eikö osaa laittaa rajoja, jos on pakko olla tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan hän on ollut tuollainen? Onko jossain kohtaa tullut äkillinen muutos? Ei tarvitse kestää. Aikuinen on vastuussa omista tekemisistään ja muiden ei tarvitse tuollaista sietää. VÄlit poikki.

Aina ollut hankala. Aiheutti mm mun avioeron (mies ei kestänyt). Murrosikä oli kauheaa aikaa. Sitten tyttö rauhoittui vähän ja sai koulun ja yliopiston loppuun erinomaisin arvosanoin, eli ei ole tyhmä.

Noin 25 ikävuoden jälkeen tilanne on kääntynyt taas pahempaan päin. Viimeiset vuodet olleet todella raskaita.

Ap

Miten hän itse suhtautuu raivokohtauksiin? Häpeääkö ja haluaako niistä eroon? Siinä tapauksessa voi olla terapiasta tai lääkkeistä apua.

Tai sitten on vaan ilkeä ihminen. Sille ei voi kukaan mitään, mutta onneksi kenenkään ei ole pakko sitä sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ongelmaa itsellä, enkä oikein ymmärrä että miten sitä räjähtävää turhautumista muka pystyy jotenkin hallita. On neuvottu kaikenlaisia kymmeneen laskemisia ja syvään hengittelyjä, mutta arvatkaas muistaako niitä edes siinä tilanteessa, kun kiehuu yli. Minun mielestä ne jotka ei saa raivareita eivät pohjimmiltaan ota asioita turhan vakavasti ja omassa maailmankuvassani asiat saavat kaiketi turhan suuret mittasuhteen ja senmukaisen yliammutun reaktion.

Laske siis kymmeneen, kun kerran tiedät olevasi rasittava raivoaja.

Asiaa voisi verrata vaikkapa oksennustautiin, vaikka tiedät että pian tulee oksennus niin pystytkö laskemaan kymmeneen?

Oksennuksen osalta en laskisi, mutta pystyn pitämään sen verran suutani kiinni että ehdin vessaan. Koettu on. Raivoajan pitää opetella hallitsemaan raivoamistaan. Huono temperemantti ei ole mikään perustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ongelmaa itsellä, enkä oikein ymmärrä että miten sitä räjähtävää turhautumista muka pystyy jotenkin hallita. On neuvottu kaikenlaisia kymmeneen laskemisia ja syvään hengittelyjä, mutta arvatkaas muistaako niitä edes siinä tilanteessa, kun kiehuu yli. Minun mielestä ne jotka ei saa raivareita eivät pohjimmiltaan ota asioita turhan vakavasti ja omassa maailmankuvassani asiat saavat kaiketi turhan suuret mittasuhteen ja senmukaisen yliammutun reaktion.

Laske siis kymmeneen, kun kerran tiedät olevasi rasittava raivoaja.

Asiaa voisi verrata vaikkapa oksennustautiin, vaikka tiedät että pian tulee oksennus niin pystytkö laskemaan kymmeneen?

Ei tietenkään voi verrata oksennustautiin. Mene terapiaan.

Kyllä voi, koska se purkaus tulee niin nopeasti ettei siinä ehdi mitään kikkakolmosia alkaa miettimään. Ethän sinä samasta kärsi ja kehoitat vain ihmisiä menemään terapiaan, koska niin isketään ärsyttäviä raivoajia vyön alle.

Mulla samantyyppinen tytär. Ap tietääkin tämän, mutta hän ei ole vastuussa tyttärensä temperamentista, luonteesta, eikä siitä ettei aikuinen tytär itse saa itseään hallintaan. Lapsella on ollut ihan ok lapsuus, mutta toisten luonne on vain vaikea, teki kuka mitä tahansa.

Mun tytär huutaa ja haistattelee, jos sanon yhään mitään poikkipuolista. Tuon "kestän" kyllä, mutta en anna apuani , rahaa, tai kuskaamista enää, ja syyksi sanon etten viitsi auttaa kun hän on niin ilkeä aina minulle.  Eli tunteensa hän saa kyllä näyttää, jos itse haluaa huutaa ja haistatella, niin antaa mennä vain, mutta turha on odottaa mitään palveluksia sellaisen käytöksen jälkeen. Ja kappas, hän on viimeisen vuoden aikana alkanut puhumaan paljon kauniimmin, eikä enää hauku ollenkaan, ja huutaminenkin kohdistuu nykyään itse ikävään tilanteeseen, eikä minuun henkilökohtaisesti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ongelmaa itsellä, enkä oikein ymmärrä että miten sitä räjähtävää turhautumista muka pystyy jotenkin hallita. On neuvottu kaikenlaisia kymmeneen laskemisia ja syvään hengittelyjä, mutta arvatkaas muistaako niitä edes siinä tilanteessa, kun kiehuu yli. Minun mielestä ne jotka ei saa raivareita eivät pohjimmiltaan ota asioita turhan vakavasti ja omassa maailmankuvassani asiat saavat kaiketi turhan suuret mittasuhteen ja senmukaisen yliammutun reaktion.

Laske siis kymmeneen, kun kerran tiedät olevasi rasittava raivoaja.

Asiaa voisi verrata vaikkapa oksennustautiin, vaikka tiedät että pian tulee oksennus niin pystytkö laskemaan kymmeneen?

Ei tietenkään voi verrata oksennustautiin. Mene terapiaan.

Kyllä voi, koska se purkaus tulee niin nopeasti ettei siinä ehdi mitään kikkakolmosia alkaa miettimään. Ethän sinä samasta kärsi ja kehoitat vain ihmisiä menemään terapiaan, koska niin isketään ärsyttäviä raivoajia vyön alle.

Minä kyllä pystyn puristamaan suuni sen verran aikaa kiinni, että ehdin vessaan. Mutta minä sentään yritän. Tajuat kai, että raivokohtauksesi ovat yhtä vastenmielisiä muille kuin oksennus? En minä oksentelijankaan seurassa viettäisi aikaa. Mieti sitä.

Kuulostaa norminaiselta. 

No ehkä vähän pahimmasta päästä. 

Mutta siis ei tarvitse kestää. Aikuinen hallitkoon itsensä ja jos ei osaa niin oikea paikka on vankila. 

Osta sille ferrofortea ja käske tutkituttaa rautavarannot.

Lisäksi käske jättämään pois sokeriaet jutut, liiallinen vehnä ja kofeiini. Joillakin herkillä nuo aiheuttaa mielialavaihteluita.

Kuten myös e-pillerit.

Kuulostaa vähän mun siskolta. Raivoaa ja huutaa pikkuasioista. Tänä vuonna huusi äidilleni mm. tapa itsesi.

Ikää 31v ja korkeakoulutettu, sinänsä ihan normaali ja kuitenkin älykäs ihminen. Joustavuus, muiden ymmärtäminen jne vaan aivan täysi nolla. Raivoaa kuin teini.

Hän ei vaan jaksa sinua enää. On kypsynyt käytökseesi. Lapsuudenperhe täysin sairas narsistin hovi. Hän ei halua olla se paskasanko, syntipukki, eikä suostu rooliinsa.

Raivoajat ei ymmärrä miten kauheaa se on ympärillä oleville ihmisille.

Heille itselleen se on normaalia purkautumista josta ei olla edes pahoillaan, kuitenkin esim rattiraivo vaarantaa toisen hengen ja kotiraivossakin voi sattua kaikenlaista vammaa. Ahdistus tuollaisen ihmisen seurassa on suurta kun ei tiedä milloin ja mitä tapahtuu. He ovat todella todella vastenmielisiä ihmisiä jotka pitäisi viedä pakkohoitoon, vaikka olisivatkin suurimman osan ajasta kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän mun siskolta. Raivoaa ja huutaa pikkuasioista. Tänä vuonna huusi äidilleni mm. tapa itsesi.

Ikää 31v ja korkeakoulutettu, sinänsä ihan normaali ja kuitenkin älykäs ihminen. Joustavuus, muiden ymmärtäminen jne vaan aivan täysi nolla. Raivoaa kuin teini.

Hirveä ihminen 😔

Ei tarvitse kestää. Jos olisi alaikäinen, mutta nyt asia on jo eri. Minusta voiist ilmoittaa, että sun kynnyksen yli ei ole asiaa, ennen kuin tavat muuttuu. Varsinkin jos tuo laatikoitten seinälle heitto oli totta.

Mulla lapset ei ole tuollaisia, mutta miniä yritti. Minä en uskaltanut porttikieltoa antaa, vaikka mieli teki. Mieheni (ei lasten isä) puhalsi pelin lopulta poikki. Miniä haukkui teinityttäreni aivan pataluhaksi yhden kesämökkireissun päätteeksi, kun teini ei osannut hoitaa 2v lapsenlastani täysin oikein. Vaaraa ei ollut, mutta pielen meni muuten. Mies ilmoitti miniälle ettei hänen tonteilleen ole enää asiaa, ennen kuin asenne on muuttunut ja anteeksi pyydetty. Rajattamuutta ei tarvitse sietää, edes miniöiltä.

No, exminiähän se jo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa kerrankin lukea Kivikissakiusaajan äidinkin näkemys tilanteeseen. Häiriintyneen tyttärensä tekstiä on saanut lukea jo ihan tarpeeksi.

Kiusaaja on aikuinen, joka ei osaa vuorovaikuttaa lapsensa kanssa ja laskee seuraukset siitä lapsen syyksi eikä tajua, että homman vastuu on aina aikuisella.

t.kristallikissa

Eli tämä 30-v lapai aaa heittää laatikot seinään. Äidin syy

Vierailija kirjoitti:

Hän ei vaan jaksa sinua enää. On kypsynyt käytökseesi. Lapsuudenperhe täysin sairas narsistin hovi. Hän ei halua olla se paskasanko, syntipukki, eikä suostu rooliinsa.

No nyt tuli asiaa :DDDDDDD

Kyllä se niin on, että rajat on pakko laittaa. Itsellä yksi juuri kotoa muuttanut ja yksi 18-v kotona. Ei heistä kumpikaan olisi koskaan epäk6nnioittavia tai vaatisi minulta mitään. Teen heidän eteensä kyllä paljon, mutta ei se ole näille lapsille itsestäänselvää.

En koskaan antaisi huutaa itselleni. Eipä kyllä lapsenakaan huutaneet. Enkä myöskään minä.

Ostin monta joululahjaa, mietin juuri tänään, että ehkä tätä voisi jo vähentää, kun on muutenkin niin paljon autettu. Kodin hankinnat, ajokortit ym.

Hitto mitä kommentteja taas, aikuisen lapsen ongelmat kaikki äidin syystä. Onko tämä joku äitihullun sivupersoonan ketju, jossa äitihullu taas vastaa sivupersoonalleen 🙄 Hohhoijaa sentään, vaikka provohan tämä on, toi laatikot seinään meni niin yli.