Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Onko tämä suhde jo täysin loppu?
21.12.2019 |
Olemme olleet yhdessä melkein kymmen vuotta. Mies on viime vuosina ns. kirjautunut suhteesta ulos, hän on muuttunut kuin etäiseksi kämppikseksi. Hän ei enää esimerkiksi ilmeisesti halua minua, eikä siksi enää halua seksiä kanssani. Tästä on puhuttu useasti (minun aloitteestani), mutta sitten se on taas jäänyt. Hän ei siis enää selvästi näe minua haluttavana siinä mielessä. Enkä minäkään tietenkään halua seksiä sellaisen miehen kanssa, joka ei oikeasti halua minua, onhan siinä hommassa ihan olennaista vetovoima ja vapaaehtoisuus.
Mies on myös ryhtynyt ikäänkuin lapseksi ja koen joutuvani olemaan hänen äitinsä tässä suhteessa. Joudum esim antamaan hänelle tehtäviä kotitöihin liityyen, hän ei tee niitä oma-aloitteisesti. Ylipäätään koen joutuneeni jonkinlaiseksi johtajaksi kotonamme, vaikken haluaisi olla. Miehellä on etäinen, vetäytyvä ja möklttävä asenne. Minun pitää esimerkiksi aloittaa kaikki keskustelut aina. Tätä on vaikea kuvailla. Ihan kuin hän olisi joku koulupoika takarivissä luokassa ja minä olisin inhottava opettaja, jota hän vastustaa sitkeästi ja hiljaisesti.
Meillä ei ole edes lapsia, joten on omituista, että suhde on mennyt tällaiseksi. Ymmärtäisin sen esim vauva-arjen seurauksena, mutta se on mennyt tällaiseksi ilman lapsiakin. Kumpikin käy töissä, minä tienaan enemmän kuin mies ja maksan myös elämisestämme enemmän. Ehkä se sitten jollain lailla vaikuttaa siihen, että mies on ottanut tuollaisen vetäytyneen passiivisen, jopa passiivis-aggressiivisen roolin.
En vain koe itseäni enää yhtään naiseksi tai häntä mieheksi. Paitsi että suhteesta puutuu seksielämä ja se, että kokisin olevani haluttava miehen silmissä, niin siitä puuttuu myös henkinen ulottuvuus. Koen että en voi enää tukeutua ja turvautua mieheen lainkaan. Minulla ei ole enää mahdollisuutta olla heikko niin, että mies olisi miehekäs ja että voisin saada häneltä henkistä tukea ja turvaa. Olen tosi epävarma ihminen ja tarvitsisin sellaista. Tuntuu siltä kuin eläisimän ihan yksin ja että kotonani jostain syystä asuu ylimääräinen henkilö, jonka motiivia elää siellä en täysin ymmärrä.
Onko tämä tyyppillinen suhteen loppuvaihe? Nyt kun sen kirjoittaa tähän auki, niin se näyttää ihan tuhoontuomitulta. Onko joku ollut tällaisessa suhteessa ja onko se päättynyt aina eroon, vai onko joku onnistunut pelastamaan sen? Miten?
Kommentit (30)
No voihan tuosta jotenkin pelastua jos molemmat sitä toivovat, rakkautta on edes nimellisesti jäljellä ja niin.. siis HALUATTE sitä enemmän kuin jotain muuta elämältä, mitä olisi luultavasti tarjolla.
Teillä ei ole paljon menetettävää. Ei perhettä tms eikä paljon muutakaan merkittävää tulevaisuuttakaan. Tuossa vaiheessa toinen tai molemmat voivat siis valita haluta elämältä jotain muuta enemmän kuin tämä suhde mahdollistaa. Jokin muu voi olla oikea/parempi vaihtoehto.
Jos näin on tilanne ajautuu tähän aina uudestaan koska yhteinen elämänne on aina nyt ja tulevaisuudessa pettymys ilman paloa olla yhdessä ja/tai yhteisiä unelmia ja yhteistä hyvää elämää nyt tai tulevaisuudessa.
Jos sitä ei ole tiedossakaan vaan erotessa olisi molemmille selvästi parempi tulevaisuus niin sitten "kiitos kaikesta ja toivon sinulle parasta". Jos näette teillä yhteisiä päämääriä ja tulevaisuuden niin sitten puhutte, pyydätte anteeksi, sovitte, lupaatte. pidätte jne.
Siksi ne lapset tekevät joistain suhteista onnettomia kun yhteiset unelmat ja päämäärät loppuvat ja ollaan pallo jalassa sitouduttu ihmiseen, joka haluaa eri asioita kuin sinä. Ja odotetaan, että toinen huomioisi sinua ja tekisi sinut onnelliseksi vaikka molempien pitää haluta tehdä toisensa onnelliseksi ja niitä omia ja yhteisiä unelmia pitää olla ja pystyä tavoittelemaan/saavuttamaan.
- mamma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta maksunaisena olo ja ala turvaamaan selustaasi.
Huh huh, tekipä pahaa lukea ap.n kuvaus. On nimittäin kuin mun omasta kynästä. Sait kuvattua miehen käytöksen täydellisesti! Jossain vaiheessa minusta on tullut mieheni äiti tai jonkin sortin huoltaja. Ja pahinta on se etten enää haluaisi edes pelastaa tilannetta. Huonoa on se että meillä on yhteinen oma asunto enkä tiedä miten edetä. Olen loputtoman väsynyt olemaan tämän suhteen kippari ja luotsi. Lannistaa ajatus että mun pitäisi vielä hoitaa tämä erokin ja asunnon myynti jne.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, tekipä pahaa lukea ap.n kuvaus. On nimittäin kuin mun omasta kynästä. Sait kuvattua miehen käytöksen täydellisesti! Jossain vaiheessa minusta on tullut mieheni äiti tai jonkin sortin huoltaja. Ja pahinta on se etten enää haluaisi edes pelastaa tilannetta. Huonoa on se että meillä on yhteinen oma asunto enkä tiedä miten edetä. Olen loputtoman väsynyt olemaan tämän suhteen kippari ja luotsi. Lannistaa ajatus että mun pitäisi vielä hoitaa tämä erokin ja asunnon myynti jne.
Mikä siinä asunnon myymisessä ja uuden etsimisessä on niin pahaa? Saat valtavan määrän vapautuvaa energiaa, kun saat toivoa tulevaisuuteesi. Itse laitoin aikanaan asunnon myyntiin kuuluisasta kahden vuoden aikarajan alittumisesta huolimatta ja se oli aivan oikea ratkaisu, miksi pitkittää kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt tuollaisessa suhteessa. Vaikea on sitä yksin pelastaa, jos toisella ei ole halua. Erottiin, mutta palattiin takaisin yhteen. Puoli vuotta hyvää aikaa, ja nyt taas sama tilanne ja vielä uusilla ongelmilla lisättynä. Nyt lopullinen ero tulossa.
Onko miehesi masentunut? Puhu avoimesti, mutta älä syyllistäen. Jos ei mies ota onkeensa, paras alkaa järjestelemään eroa. Olen tässä yrittänyt 3,5 vuotta ja ihan turhaan 😁
Kiitos ihana viestistäsi. Yritin 5 vuotta. Turhaan.
Loppujen lopuksi tunsin itseni ihan vaan tyhmäksi. Miksi edes vaivauduin? Miksi halusin uskoa että mies haluaa suhdetta kanssani kun kaikin tavoin viestii, ettei halua.
Erosta on nyt 10v. Ja joo olen vatvonut liikaa vielä menneitä, tiedän. Tähän en tarvitse kannustusta, tukea enkä ivaa. Asia ollut jo "sinut" jonkun aikaa.
Pointti on se että miksi miehen on niin vaikea erota kun ei halua jatkaa suhdetta? Kun kaikki on loppu eikä mies saa sanottua: Erotaan, tahdon eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt tuollaisessa suhteessa. Vaikea on sitä yksin pelastaa, jos toisella ei ole halua. Erottiin, mutta palattiin takaisin yhteen. Puoli vuotta hyvää aikaa, ja nyt taas sama tilanne ja vielä uusilla ongelmilla lisättynä. Nyt lopullinen ero tulossa.
Onko miehesi masentunut? Puhu avoimesti, mutta älä syyllistäen. Jos ei mies ota onkeensa, paras alkaa järjestelemään eroa. Olen tässä yrittänyt 3,5 vuotta ja ihan turhaan 😁Kiitos ihana viestistäsi. Yritin 5 vuotta. Turhaan.
Loppujen lopuksi tunsin itseni ihan vaan tyhmäksi. Miksi edes vaivauduin? Miksi halusin uskoa että mies haluaa suhdetta kanssani kun kaikin tavoin viestii, ettei halua.
Erosta on nyt 10v. Ja joo olen vatvonut liikaa vielä menneitä, tiedän. Tähän en tarvitse kannustusta, tukea enkä ivaa. Asia ollut jo "sinut" jonkun aikaa.
Pointti on se että miksi miehen on niin vaikea erota kun ei halua jatkaa suhdetta? Kun kaikki on loppu eikä mies saa sanottua: Erotaan, tahdon eron.
Koska mies eroaa vasta siinä vaiheessa, jos haavissa on uusi nainen. Nainen eroaa myös siitä huolimatta, että on riskinä olla vaikka loppuelämä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas ihmettelen miksi ihmiset roikkuvat tälläisissä suhteissa. Jos ei toinen ala keskustelemaan niin hittoako siinä omaa elämää tuhlaamaan. Ja surullisinta että jotkut elävät koko ikänsä tälläisissä kaverisuhteissa :(
Mykkä käyttää valtaansa sysäämäämällä vastuut puheliaalle. Puhelias ei halua olla syntipukki joka "ottaa" eron. Kierre on valmis.
Vastuunpakoilijoita molemmat.
Ja kyllä, pata täältä kattilaa soimaa. Erosin sitten lopulta kuitenkin ja otin loat niskoilleni. Olin se hyi hyi miten sä nyt tolleen? No, just siksi. Vaikka kuinka yritti puhua puolisolle omasta pahasta olosta, ei vaikutusta. Kun yritin puhua syistä jotka eroon johtivat ulkopuolisille, ei vaikutusta. Olen pahis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai joo ja jätetty sai kaikki sympatia pisteet. Kun sillon varmaan nyt kamalaa kun tuli jätetyksi, mies parka.
-31
Suhde on loppu jos ette enää rakasta toisianne. Ei se vastaus löydy keskustelupalstalta vaan omasta sydämestä. Jos rakastatte niin sitten pystytte jatkamaan ja selviämään. Keskustele ensin itsesi kanssa, sitten miehesi kanssa.
Ihmetyttää muutenkin suhdevalitus täällä palstalla. Tuntemattomien ihmisten huutoäänestys siitä kuka voi ja kuka ei voi jatkaa parisuhdettaan.
Jos nyt jostain syystä haluat vielä yrittää palauttaa suhteenne, etkä ala heti valmistella eroa, sinun pitää tehdä jotain toisin. Tähän mennessä kokeillut keinot eivät ole toimineet, joten venettä on keinutettava.
Esimerkiksi meillä riidoissa minä yritin jatkaa keskustelua ja toinen vetäytyi. Sitten eräässä riidassa hän sanoi, että älä vaan yritä puhua enää mitään, hän menee nukkumaan. Sanoin, etten enää yrittäisikään. Yritin silloin, kun vielä tarvitsin häntä. No, asetelma kääntyi kertaheitolla niin päin, että häntä kiinnostikin keskustelun jatkaminen enemmän kuin minua.