Paha ongelma vanhenemisessa jota en nuorena tajunnut ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on alkanut henkinen rappeutuminen, siitä päivä päivältä kuljet kohti sitä kuolaavaa dementtistä olotilaa. Aivoille pitäisi olla jatkuvaa kehittämistä ja virikkeitä, että pysyvät kunnossa vanhalla iällä.

Alapeukuttamalla ei katoa se fakta, että aivojen käyttämättömyys johtaa henkiseen rappeutumiseen ja mahdollisesti edistää muistisairauksien yms. syntymistä. Joten ei ehkä kannattaisi aina mennä helpoimman kautta, ettei tarvitsisi ajatella tai pitää aivojaan vireessä, vaikka sitä moni pitääkin iän tuomana ominaisuutena. Aletaan laittamaan kaikki muistiin johonkin paperille, ettei tarvitsisi jaksaa muistaa yms. ja siitäkös se muisti vaan jatkaa huononemistaan, kun sitä ei edes viitsi yrittää pitää yllä.

Sotket keskenään ajattelemisen ja huonon asioiden organisoinnin, jossa asioita ei kirjata muistiin.

Normaalistihan se menee niin, että työssä kehittymisestä maksetaan lisää. Mutta kun ei makseta, ei ole myöskään motivaatiota kehittyä.

Olen 53v. ja olen työpaikalla, joka on jämähtänyt vanhaan. Haluaisin muuttaa tästä touhusta 75%. 

Muutoksia tehdään kyllä, mutta liian hitaasti. 

Ei se ole iästä kiinni, älkää kalkkeutuko!

Sama juttu ja pätee siis muutenkin kuin vaan työelämässä. Sinänsä en edes ole mitenkään muutosvastainen, mutta mikä prkl siinä on että nykyisin kaikki muutokset tuntuu olevan huonompaan suuntaan?

Jotenkin luulisi, että asioiden halutaan aina muuttuvan paremmiksi kuin ennen mutta ei, entinen ei-niin-hyväkin halutaan muuttaa usein täysin toimimattomaksi ja vissiin ihan vaan siksi "koska mä voin". Ei ollenkaan ymmärretä, että joku asia tehdään juuri siksi niin ettei muut vaihtoehdot toimi. Sen sijaan kuvitellaan, että kaikki muut on vaan ollut niin hölmöjä, ettei ne ole ymmärtäneet tällaisen vaihtoehdon olemassaoloa. Todellisuudessa se on keksitty, kokeiltu ja todettu toimimattomaksi jo vuosia sitten.

N43

Itse olen kolmenkympin alkutaipaleella, muutamat vuodet papereiden jälkeen työelämää takana. Mielestäni olisi tärkeää pitää se kokenut puoli henkilöstöstä omalla vahvuusalueellaan. Omassa työyhteisössä eräs 60v nainen on selkeästi stressaantunut ja sählää kaiken maailman uudistusten kanssa, joita mielestäni hänen ei tarvitse hanskata ollenkaan. Kunhan muut ympärillä hanskaa. Hänellä on osaamista ja kokemusta, mutta se ei nyt pääse oikeuksiinsa kun stressaa siitä mitä nuoremmat kollegat ympärillä tekee ja selkeästi yrittää pysyä mukana ihan kaikessa, mielestäni toisarvoisessa pyörän uudelleen keksimisessä....

Tuohon on joku muu syy kuin vanheneminen. Hyvinkin iäkkäillä voi pää toimia, mutta jo nuoren toimintakykyä voi heikentää joku sairaus.

Onko työsi muuttunut jotenkin vähemmän innostavaksi, tai onko sinulle tapahtunut jotain ikävää? Kärsitkö migreenistä? Mene tutkimuksiin, ehkä sinullakin on jotain pieniä aivoinfarkteja, jotka oireilevat vain päänsärkynä.

Oikeasti vanhuutta ajatellen kannattaisi jo nuorena huolehtia kunnostaan, niin henkisestä kuin ruumiillisesta. Näin viidenkympin paremmalla puolella huomaa, että liikkeet hidastuvat, muuttuvat kömpelömmiksi emmekä enää jaksa yhtä paljon kuin ennen.

Sitten joku Siiri Rantanen tai Aira Samulin pistää tanssiksi 90-vuotispäivänään niin kuin malliksi meille nuoremmille.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on alkanut henkinen rappeutuminen, siitä päivä päivältä kuljet kohti sitä kuolaavaa dementtistä olotilaa. Aivoille pitäisi olla jatkuvaa kehittämistä ja virikkeitä, että pysyvät kunnossa vanhalla iällä.

Ja sinun ne  aivosi puolestasi eivät tunnu riittävän nytkään muuhun kuin tuollasten kuin törkyviestien tuottamiseen itseäsi vanhemmille ihmisille ( kai olipa hedän ammattialansa sitten mikä hyvänsä).

Kyllä tuo kirjastolaitoksen muuttuminen näin ulkopuolisenkin silmissä ja korvissa näyttää ja kuulostaa siltä, että SITÄ (jos mitä) voisi jo kutsua melkein koko kirjastolaitoksen rappeutumiseksi.

  Kai se nyt alkaa ihmetyttämään,  jos on saanut ylioppilaspohjaisen koulutuksen kirjaston pitämiseen kansalaisille, mutta nyt yhtäkkiä pitäisikin olla myös porakoneen lainaajana tai leluvaraston hoitaja ja omaksua toimia, jotka selvästikään eivät millään lailla mihinkään oikeaan kirjastoon ja sen puitteisiin kuulu.

E-kirjat ja (kirjojen pohjalta tehdyt filmit ja niiden  videot vielä ymmärtää) mutta ne esim. jotkut remonttityökalujen lainaamiset kun eivät taatust vieläkään kuulu mihinkään yliopistonkirjastoon maailmassa. 

Kaupunkirjastomme ovat luonteeltaan ns. kansankirjastoja, eli niitä voi käyttää kuka tahansa kansalainen ihan oppiarvostaan, ammattialastaanriippumatta ja kirjoja lainata niistä. 

Kirjastopalvelut on yritetty pitää esim. kirjastoautotoiminnan avulla esillä jopa syrjäisimpien seutujen kuntien asukkaille, mutta nyt uhkaa toisenlainen vaara.

Kansamme lukuhalut ovat hupenemassa ja rappeutumassa.

Kysyä voisi  lopuksi milloin kävit viimeksi kirjastossa ?

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu ja pätee siis muutenkin kuin vaan työelämässä. Sinänsä en edes ole mitenkään muutosvastainen, mutta mikä prkl siinä on että nykyisin kaikki muutokset tuntuu olevan huonompaan suuntaan?

Jotenkin luulisi, että asioiden halutaan aina muuttuvan paremmiksi kuin ennen mutta ei, entinen ei-niin-hyväkin halutaan muuttaa usein täysin toimimattomaksi ja vissiin ihan vaan siksi "koska mä voin".

N43

Onko tässä takana se, että kaikesta halutaan tehdä kustannustehokkaampaa eli halvempaa, tehostaa yhä enemmän, siirtää palvelu kuluttajalle itselleen. Siksi esimerkiksi toimit itse kaupan kassana, maksat itse laskusi, palautat ja lainaat itse kirjasi, luet vesimittarisi ja lähetät lukemat sähköpostilla, etsit diagnoosin netistä ja se on hienoa edistystä ja uudistusta. Et joudu vahingossakaan kohtaamaan ihmisiä ja saamaan palvelua. Onko se ihme että elämä muuttuu koko ajan kuormittavammaksi kun jatkuvasti joudut tekemään yhä enemmän asioita, jotka ammattilaiset on hoitaneet aiemmin, muistamaan enemmän, huolehtimaan enemmän. Mitä me kuluttajat ollaan tästä hyödytty että muutosten ja uudistusten myötä otetaan koko ajan lisää kuormaa kontollemme?

Työelämä on muuttunut vastaavasti. Sihteerit poistettu, siistijöitä poistettu, johtajat varaa itse matkansa, maksaa laskut, lääkärit hoitaa byrokratiaa potilaiden sijaan, asiantuntijat huolehtii työpaikkojen keittiötilat ja kahvittelut. Säästetään niin että kallispalkkaiset asiantuntijat tekee matalapalkkatyötä osan työajastaan. Sekö tehokasta?

Niin kotona kuin töissä.

Äärimmäisten voittojen tavoittelu omistajille. Sekö näihin typeriin muutoksiin ajaa? En vastusta muutoksia, kun toisivat jotain hyötyä ja helpotusta elämään.

Minulla tänä alkoi joskus 42-44 vuotiaana. Olin aina tehnyt kaiken viimeisen päälle huolellisesti ja ottanut huomioon erilaisia asioihin vaikuttavia seikkoja työtä tehdessäni. Enää en jaksanut kaikkea joten aloin vähentää pikku hiljaa tarkistuksia ym repertuuarin laajennuksia ja tehdä vain minimit.

Minusta tuntuu että tämä kaikki voi olla erityisesti tunnollisten ihmisten ongelma koska he syyllistyvät siitä etteivät anna kaikkeaan ja ponnistele koko ajan.

Tunnistan samaa. Ensi vuonna siirrytään vielä avotoimistoon ja menee oman työhuoneen rauha. Teen perustyöt tällä kokemuksella ihan heittäen. Kehittäminen ei kiinnosta yhtään, miksi sulloa jo keksittyä ruutia uuteen putkiloon vain siksi että nuori pomo ei tajua kokonaisuuksia. Ehkä tällä iällä pitäisi jo johtaa eikä suorittaa sälää. Olisiko oma yritys ratkaisu, ja täydellinen alan vaihto.

Toivottavasti ette sitten ihmettele ikäsyrjintää. Onhan se selviö että kuvatun laisia ihmisiä ei mielellään palkata mihinkään, missä pitäisi omaksua uutta (eli lähinnä mikä tahansa yhtään vaativampi ammatti).

Vierailija kirjoitti:

Työkokemus ja se, että pomot nuorenevat silmissä saattavat aiheuttaa sen miten puhutaan vähän eri kieltä työmotivaatiosta ja luovuudesta työssä. Usein se on sitä samaa vanhaa soopaa, jolle haetaan vuosien myötä eri tavat ilmaista sama asia miten työssä pitää olla oma-aloitteinen ja kehittävä. Loppujen lopuksi ideat ja käytäntöön vieminen vaativat oman projektinsa, johon ei sittenkään ole varaa. 

Jos pomolla on painetta tai kokemusta  vähän (tai on muuten pompoteltava luonne), niin pomon  epävarmuus yhdistettynä innokkaaseen suorittamiseen voi kyllästyttää enemmän kuin oma työ. Muutenkin palaveriaikaa käytetään valmiiksi pureskeltuihin kliseisiin, joita sitten jokainen tulkitsee pitkän kaavan mukaan palavereissa kyllästymiseen asti. Jos mukaan ängetään kaikesta aivan pihalla oleva konsultti, niin siitäpä se riemu vasta syntyykin. Tilanne on hetken aikaa kuin uskonnollisella lahkolla, miten hoetaan konsultin nimeen ja sitten se usko häviääkin kun ihmettä ei tapahdukaan.

Muutoksista puhutaan syystä, että taustalla sanelevat talousnäkymien toivo tai lohduttomuus.  Sille matemaattiselle totuudelle ei voi mitään, jos väkeä joudutaan vähentämään. Mitään ihmeitä eivät työntekijätkään keksi, että firma pelastuisi. Kyse on isommista päätöksistä ja ratkaisuista, joiden mukaan koetetaan mennä eteenpäin. Tottakai ne puheet on pakko kuunnella, vaikka tietää jo kokemuksesta miten kaikki olisi pitänyt jo ajat sitten miettiä ihan toisin.

Yhteiskuntamme ei muutenkaan tue saati arvosta työelämän kokemusta. Vain korkeissa johtotehtävissä olevat ovat ne, joita raahataan vielä eläkkeeltäkin pelastamaan ja ideoimaan.  

Se, että osaa työnsä ja sen vuoksi ei tarvitse ponnistella ei tarkoita etteikö olisi hyvä työssään. 

Word!!!