Siis aidosti kysyn; mikä joulussa stressaa?!
Olen 30v kahden lapsen äiti. En ymmärrä alkuunkaan kun työkaverit ja sukulaiset hössöttää kuinka stressaavaa aikaa joulu on.
Mikä ihme siinä stressaa? Lahjatko? Sitä ei mielestäni tarvi stressata kun ostaa läheisille vain yhden toivotun lahjan. Lopettaa sellaiset kaikkien serkun kaimojen lahjomisen.
Ruoka stressaa? Kinkkuhan tulee ihan itsessään ja lähes kaikki jouluruuat saa eineshyllystä jos niistä tykkää. Itse teen lihapullia ja kalaa kinkun lisäksi ja nehän on ihan perusruokaa mistä ei tarvi stressata onnistuuko. Tortut ja piparitkaan ei mielestäni ole kovin stressaavia laittaa.
Siivousko? Miksi se stressaa? Siivoa juuri sen verran kun haluat.
Vai onko joulu taas yksi näytönpaikka elämässä? Pitää saada kauniita kuvia someen?
Kommentit (94)
Ei mua ainakaan stressaa mikään. Tykkään kovasti joulusta, jouluvalmisteluista ja suunnittelemisesta. Ja jätän surutta tekemättä jos en ehdi tai jaksa.
Mut ymmärrän kyllä ettei kaikki ole samanlaisia kuin minä, eivät tykkää tämän kaltaisesta puuhailusta. Toiset ei osaa. Toisilla on muutenkin ylikuormitusta jne. Onhan joulu sen tyyppinen juhla että siihen liittyy paljon odotuksia ja toiveita.
Vierailija kirjoitti:
- Menee rahaa
- Mua väsyttää tosi paljon tähän aikaan vuodesta, en jaksais mitään ylimääräistä (en varmasti oo ainoa)
- Kyllä siihen jouluruokien laittoon menee ylimääräistä aikaa, vaikka mä laitankin tosi vähän, kun laitan vain osan (mennään mun vanhemmille) - eineksiä en kyllä osta silloinkaan, kun vieteään kotona, koska ne on musta pahoja
Ja onhan tässä joulun alla lasten joulujuhlia ( harrasteet, koulut ja vielä jotkut synttäritkin), joka ilta on johonkin meno. Samaan aikaan kiireet töissä, erilaiset odotukset lähisukulaisilta. Ja lahjojen hankkiminen ihan omalle perheelle, kummilapsille, isovanhemmille. Se tungos kaupoissa töiden jälkeen, kyllä siinä on stressiäkin mukana. En ole edes ruokiin vielä ehtinyt.
Minua stressaa rahanmeno. Yksin hoitajan palkalla joulua hoitaessa se tekee pirun ison loven budjettiin. Vaikka ostaisi kuinka vain yhden lahjan per kummilapsi. Omat lapset siihen päälle.
Stressaa se kolmepäiväinen tuska, kun joulua tulee joka tuutista, vaikka ei yhtään jaksaisi. Ihan kamalaa aikaa henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Joulussa stressaa:
-Lahjojen hankinta tahoille, joille se kuuluu hankkia. Naapurit, opettajat, päiväkodin tädit. Mitä niille taas keksii ja miksi tämän aina muistaa vasta joulunalusviikolla
-Deadlinet, kiire, kissanristiäiset ja härdelli töissä aina juuri ennen joulua
-myyjäiset, konsertit, kauden päättäjäiset, varainkeruut ja kaikenlainen lasten harrastuksiin liittyvä hässäkkä joka painottuu joulun alle.
-lasten Juhlavaatteet jotka on taas jääneet pieniksi
-Suorituspaineet, kun haluaa tehdä lapsille ihanan joulun, mutta aika ja voimat ei oikein riittäisi kaikkeen mitä siihen kuuluu
-Sukulaiset, jotka odottavat kutsua/vierailua/huomiointia, ja joista oikeasti pidät muttet vain tiedä missä välissä ja kenen kaikkien kanssa sitä näkisi
Lahjoja ei kuulu hankkia opettajille, tarhan tädeille eikä ainakaan naapureille.
Keskity vaan luomaan lapsille joulu, muulla ei ole väliä. Hyvää joulua!
Ei kuule ressaa mikään muu kuin joulunalusaika töissä on aivan hirveää härdelliä. Monella muulla sama syy.
T: myyjä
Lapsuuden joulut oli "täydellisiä". Jokainen kaappi ja komero oli siivottava jouluksi, jopa verhot, taulut, seinät ja katto putsattiin. Jouluruokia oli monta sorttia ja kaikki luonnollisesti tehty alusta alkaen itse, yhteen aikaan jopa sika kasvatettiin itse! :D jne jne. Ja tunnelma aattona oli sitten kireä kuin viulunkieli kun kaikki oli ihan poikki valmisteluista. Näin aikuisena meni monta vuotta tajuta, että tuleehan se joulu paljon vähemmälläkin. Oikeasti, voin vain imuroida ja pyyhkäistä näkyviltä paikoilta pölyt, ja silti nauttia joulusta?
Väsyttää paljon se suvun näkeminen (kyllä on pakko). Mieluiten lähtisin vaikka Lappiin. On kaikenlaisia velvollisuuksia ja "esiintymisiä".
Vierailija kirjoitti:
Luulen että nuo stressaajat eivät vain ole järjestelmällisiä ihmisiä, mikä sitten näkyy asioiden epäonnistumisena.
Varmaan ihmiset ovat erilaisia, mutta myös perheet ja joulunviettotavat ovat erilaisia. Joku viettää joulua yksikseen tai pienen perheen kesken, toisella voi siinä joulupöydässä olla lähes kaksikymmentä ruokailijaa.
Meillä on iso perhe, kiirettä pitää, mutta en muista, että "asiat olisivat epäonnistuneet". Mutta myönnän, että jouluun liittyy kiirettä ja stressiä, mutta aina siitä on selvitty ( miksei oltaisi? ). On aina kiva tavata läheisiä, olla yhdessä ja nähdä lasten riemu ja jännitys liittyen jouluun.
Minun äitini joulustressasi siivosta jo 80-ja 90-luvulla, ihan ilman että kukaan muu kuin minä näkivät. Hän uskoi että koko koti on siivottava lattiasta kattoon, verhot vaihdettava ja jouluruoka tehtävä alusta asti itse. Ei saatu koristella kotia ennenkuin oli siivottu suursiivous (lattiat siis vahattu yms). Silloin oli vielä rahat aivan älyttömän tiukoilla. Nykyään onneksi on rentoutunut ja käyttää siivoojaa, kun rahatilannekin on parantunut. Meillä joulu on vähän sinnepäin. Siivotaan normaalisti, laitetaan kuusi ja annetaan jouluaattona lahjat. Voidaan syödä kiinalaistakin.
Kiirettä ja stressiä on helpottanut se, että teen lahjahankintoja ympäri vuoden. Jouluateria on pelkistetty, vain niitä ruokia mistä tykkään. Siivoan sillä tavoin että ei hävetä kun vieraita tulee.
Se, että vuokranmaksun, sähkölaskun ja puhelinlaskun jälkeen joulukuun alusta jäi yksinelävälle työttömälle ihmiselle koko kuukaudeksi 189,00 euroa elinkustannuksiin.
Olen viime kuukausina käynyt neljässä työhaastattelussa ja juuri tänään sain tiedon, että töitä saattaisi olla vuodenvaihteen jälkeen tiedossa, ainakin osa-aikaisesti, joka minulle riittäisikin.
Kiitos aktiivimallin kehitäjille viime hallituksessa, olen köyhempi kuin ikinä.
Olen iäkäs työtön, jolla on terveydellisistä syistä vajaavuutta työkyvyssä.
Ei mikään stressaa, haluaisin vain vielä viettää joulua vanhempieni kanssa, ennekuin heiltä muisti nopeasti katoaa.
Vierailija kirjoitti:
No minusta tuntuu, että kaikki on liikaa, koska tämä pimeys masentaa ja vie kaikki voimat. Se vaikuttaa esimerkiksi siten, että en saa nukuttua, vaikka olen todella väsynyt. Koko ajan tuntuu, kuin olisi tulossa kipeäksi.
Lisäksi työssäni opettajana juuri tähän aikaan on paljon töitä. Korjattavia pinoja kasaantuu ja arvioinnin deadline on käsillä.
En lähetä kortteja, ostan vain muutaman lahjan, siivoan ja koristelen minimaalisesti. Silti jokainen asia, joka pitäisi tehdä ja muistaa, tuntuu olevan se viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän.
Nyt on ollut ihan harvinaisen pimeä syksy. Täällä satoi syyskuu-marraskuun lähes joka päivä, eli kuulasta syksyä ei ollut ollenkaan vaikka oli viime vuonna. Sen muistan miten viime vuoden syys-lokakuun ansiosta marras-joulukuu ei tuntunut ollenkaan niin raskaalta. Mutta tänä vuonna sen sateisen syksyn päälle tuli kaamos. Nyt on vaatinut extrahyvää kuntoa ja paljon vitamiineja että on jaksanut. Ilman liikuntaa en olisi varmaan päässyt sängystä ylös.
Aika kauan saa vakuutella tosiaan ettei ajattele samoin kuin muut.
Huomasin itsekin stressin, muistanko viedä lahjat.
https://www.historytoday.com/archive/did-romans-invent-christmas
It was a public holiday celebrated around December 25th in the family home. A time for feasting, goodwill, generosity to the poor, the exchange of gifts and the decoration of trees. But it wasn’t Christmas. This was Saturnalia, the pagan Roman winter solstice festival.
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne jotkut jouluihmiset joita stressaa. Me ei kummemmin vietetä joulua, joten ei ole joulustressiäkään.
Ehkä ne on ne tapajouluilijat enemmänkin joita stressaa. Kaikki pitää tehdä niinkuin on aina tehty.
Minä olen jouluihminen täydestä sydämestäni, enkä todellakaan stressaa. Jouluksi tehdään se mitä halutaan ja tarvittaessa sovelletaan. Joulu on ihanaa aikaa.
Mieheni, joka lapsuutensa joulut on viettänyt joulustressin ympäröimänä, on alkanut tykätä joulusta myös. Tehdään ja touhutaan yhdessä eikä mitään pakotettua. Nytkin aattona jäi hyvin aikaa rennolle olemiselle ennen ja jälkeen ruokailun. Lahjoja avatessa vierähti useampi tunti ja pelailtiin sen jälkeen.
Koko perhe nautti. Nyt vaan ollaan, aaton jälkeen jokainen syö silloin kun on nälkä, kukaan ei passaa ketään vaan nautitaan kiireettömästä oleskelusta.
En tiedä.
Me sovittiin että aattona yksi kyläilypaikka eikä kutsuttu meille ketään.
Siivottiin ihan normaali perussiivous. Ruokaa ostettiin jonkun verran valmiina ja tykkään kokkailla joten ei siitäkään stressiä.
Kortteja ei lähetetty.
Lahjoja vain lapselle.
Koristeluina jouluvalot ja tekokuusi palloineen, ulkona kynttilät.
Ei perhepotretteja, ei kuvia someen, ei aikatauluja eikä mitään pakollisuuksia.
Ihana joulu ollut.
Vierailija kirjoitti:
Joulussa stressaa:
-Lahjojen hankinta tahoille, joille se kuuluu hankkia. Naapurit, opettajat, päiväkodin tädit. Mitä niille taas keksii ja miksi tämän aina muistaa vasta joulunalusviikolla
-Deadlinet, kiire, kissanristiäiset ja härdelli töissä aina juuri ennen joulua
-myyjäiset, konsertit, kauden päättäjäiset, varainkeruut ja kaikenlainen lasten harrastuksiin liittyvä hässäkkä joka painottuu joulun alle.
-lasten Juhlavaatteet jotka on taas jääneet pieniksi
-Suorituspaineet, kun haluaa tehdä lapsille ihanan joulun, mutta aika ja voimat ei oikein riittäisi kaikkeen mitä siihen kuuluu
-Sukulaiset, jotka odottavat kutsua/vierailua/huomiointia, ja joista oikeasti pidät muttet vain tiedä missä välissä ja kenen kaikkien kanssa sitä näkisi
Nuo on ihan keksittyjä. Ei noista mikään ole pakollista, ei ainakaan mitkään opettajien tai tarhatätien lahjomiset, kissanristiäisiin ja myyjäisiin ei ole mikään velvollisuus osallistua.
Mulla katkeis verisuoni jos yrittäisin edes puoliakaan tuosta määrästä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Se älytön ruuan hamstraaminen alkaa itsenäisyyspäivänpyhistä ja jatkuu loppiaiseen. Aivan sairaan näköistä ruokakaupoissa meni mihin aikaan hyvänsä. Ihmiset haahuilee ympäriinsä kärryt täynnä kun sitä ja tätä pitää olla että joulu olisi onnistunut ja täydellinen. Uskomatonta. Sama juttu joka joulu.
Ymmärrän, että ennen kun nähtiin melkein koko vuosi nälkää jouluna vedettiin niin että napa paukkui, mutta nykyään, kun syödään joka päivä yli oman nälän ja tarpeen käsittämätöntä.
Onneksi ei tarvitse, eikä kukaan pakota osallistumista tähän itse hankittuun joulustressiin. Ne joita joulu stressaa ovat sen stressin ansainneetkin.
Tämänkin voi tehdä niin monella tapaa. Muutaman pienen ruokahankinnan tein ennen joulua, sitten tärkeimmät ostettiin sunnuntaina yhdellä ostoskerralla. Nyt tapanina valtaosa on syöty. Kaappiin ei jää pyörimään turhaan ylimääräistä. Sanotaanko, että meiltä löytyy montaa eri laatua, mutta määrällisesti kutakin on sopivasti. Ei liikaa.
Joulun aika, ihana aika ❤️
Mun lapseni on 18, ihan tervepäinen nuori aikuinen, ja menestyy opinnoissaan siitä huolimatta, ettei olla koskaan viety ensimmäistäkään lahjaa pk:hon, kouluun tai naapureille. Aika paljon tuosta pystyy karsimaan, ei ole pakko revetä joka paikkaan.