Sano lapselle että kalleimmat lahjat eivät ole joulupukilta.
Näin tästä Facebook-päivityksen jokunen viikko sitten. Tärkeä aihe.
Joulupukki tuo lahjoja kilteille lapsille. Miten lapsi selittää itselleen sen, että naapurin Jaska saa aina uusimmat iPhonet, läppärit, pelit ja vehkeet, kun hän itse saa taas kerran värityskirjan ja villasukat. Vaikka on taatusti ollut kiltimpi kuin Jaska.
Kertokaa te vakavaraiset ihmiset lapsillenne, että pukki tuo osan lahjoista mutta kaikken kalleimpiin ei pukillakaan ole varaa. Täytyyhän hänen ostaa lahjat maailman kaikille lapsille. Sanokaa, että vanhempina autatte pukkia vähän, ja siksi tämä tonnin luuri on nyt vanhemmilta eikä pukilta.
Kiitos.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelisin mitä pikimmin ammatillisen suuntautumisen vaihtamista, jos siis kehityspsykologia kuuluu siihen. Sen verran heikosti näyttää olevan luontaisia taipumuksia alalle. Miten olisi joku talousorientoitunut ammatti, kuten pankkineuvoja?
Jestas. :D Tiesitkö, että tieteen tekemisessä ja opiskelussa ei tarvita luontaisia taipumuksia. Opeta se ainakin äkkiä lapsellesi, jos et vielä ole sitä itse sisäistänyt.
Minä olen tässä vähävaraisten perheiden lapsien puolella, mutta se herättää palstalla vihaa. Tavallaan ei yllätä yhtään.
Ap
Tarvitaan. Jos ei tarvittaisi, huomattavasti suurempi osa opiskelisi yliopistossa. Toisilta sujuu paremmin ajattelutyö, toisilta käytännöntyö. Sinun vahvuuksiisi ei selvästikään kuulu tuo jälkimmäinen. Ja teoriakin on aika heikosti omaksuttu, kun ihan peruskoulutason tieto siitä, että lapset kinaavat tavarasta kuin tavarasta ei ole hallussa. Vähävaraiset perheet eivät kaipaa tällaisia muka-päteviä "tieteellisiä" neuvoja. Jos heitä haluat auttaa, siihen on ihan muut väylät. Muotilelut eivät ole ratkaisu heidän ongelmiinsa.
Eivät varmasti ole. Miten sinä selität jouluavustuskeräyksien lasten joululahjatoiveet? Miksi lapset eivät niissä koskaan toivo niitä pahvilaatikoita ja käpylehmiä?
P.S. On kymmeniä vuosia vanhentunutta höpötystä väittää, että ihmiset jakautuisivat käytännön tekijöihin ja ajattelijoihin.
Ap
Hopen toiminnanjohtaja selitti ne oikein asiallisesti ja pätevästi: "Ne ovat vain toiveita." Lapset eivät valitse, millaiseen perheeseen he syntyvät. Perhetaustaan katsomatta kaikilla on oikeus toivoa asioita. Se, että jotain toivoo, ei tietenkään tarkoita, että se toive välttämättä olisi realistinen tai varsinkaan sitä että sen toiveen pitäisi toteutua. Toivovathan aikuisetkin lottovoittoa ym. joka kuitenkin osuu vain harvan kohdalle. Haaveilu on ikään katsomatta ihmisille luontaista ja jopa terveellistä. Jonain päivänä ne haaveet voivat jopa toteuta. Mutta sekään ei haittaa jos eivät toteudu. Iso osa viehätyksestä kun on jo siinä haaveilussa itsessään.
P.S. Se on fakta että ihmiset ovat erilaisia. Kannattaa seuraavaksi tutustua vaikkapa kognitiiviseen psykologiaan. Sieltä aukeaa uusia ihmeellisiä ilmiöitä, kuten erilaiset oppijatyypit jne.
No on tosiaan sitäkin tullut luettua. Kuten sanoin, pitkä sivuaine takana. Luoja mitä porukkaa täällä.
En ymmärtänyt pointtiasi. Haaveilla saa, toivoa saa. Se nyt on sanomatta selvä. Mutta miksi lapset toivovat aina niitä kalliimpia lahjoja, niitä kiinnostavimpia bestsellereitä, eivätkä niitä villasukkia niin kuin täällä väitetään? Osaatko selittää sen? Sillä ei tässä ole väliä, toteutuuko toive vai ei.
Ap
Lisäys edelliseen; erilaiset oppijatyypit ovat jo vanhentunutta tietoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelisin mitä pikimmin ammatillisen suuntautumisen vaihtamista, jos siis kehityspsykologia kuuluu siihen. Sen verran heikosti näyttää olevan luontaisia taipumuksia alalle. Miten olisi joku talousorientoitunut ammatti, kuten pankkineuvoja?
Jestas. :D Tiesitkö, että tieteen tekemisessä ja opiskelussa ei tarvita luontaisia taipumuksia. Opeta se ainakin äkkiä lapsellesi, jos et vielä ole sitä itse sisäistänyt.
Minä olen tässä vähävaraisten perheiden lapsien puolella, mutta se herättää palstalla vihaa. Tavallaan ei yllätä yhtään.
Ap
Tarvitaan. Jos ei tarvittaisi, huomattavasti suurempi osa opiskelisi yliopistossa. Toisilta sujuu paremmin ajattelutyö, toisilta käytännöntyö. Sinun vahvuuksiisi ei selvästikään kuulu tuo jälkimmäinen. Ja teoriakin on aika heikosti omaksuttu, kun ihan peruskoulutason tieto siitä, että lapset kinaavat tavarasta kuin tavarasta ei ole hallussa. Vähävaraiset perheet eivät kaipaa tällaisia muka-päteviä "tieteellisiä" neuvoja. Jos heitä haluat auttaa, siihen on ihan muut väylät. Muotilelut eivät ole ratkaisu heidän ongelmiinsa.
Eivät varmasti ole. Miten sinä selität jouluavustuskeräyksien lasten joululahjatoiveet? Miksi lapset eivät niissä koskaan toivo niitä pahvilaatikoita ja käpylehmiä?
P.S. On kymmeniä vuosia vanhentunutta höpötystä väittää, että ihmiset jakautuisivat käytännön tekijöihin ja ajattelijoihin.
Ap
Edelleen, ne lapset ketkä ymmärtävät rahan arvon, toivovat kallista. Ne lapset, jotka eivät ymmärrä rahan arvoa eli uskovat vielä joulupukkiin, eivät toivo kalliita lahjoja. Tai jos siellä joku 3v. pyytää jotain kallista, se on VANHEMPIEN toive.
En ymmärrä miten onnistuittekin takertumaan tuohon raha-asiaan. Kyllä minun lapsuudessani lapset toivoivat niitä kaikkien halutumpia lahjoja; uusimpia muotipehmoleluja, juuri julkaistuja lautapelejä yms. Siinäkin iässä kun eivät rahasta ymmärtäneet vielä mitään. Kiinnostavat lelut maksavat, näin karkeasti sanottuna.
Ap
Kun jo otsikossa käytät sanaa KALLEIMMAT, on erittäin loogista keskustella rahasta tässä ketjussa. Ja itsekin siitä rahasta jauhat, vaikka ensin hämmästelet kun toiset siitä puhuvat. Lue vaikka viimeinen lauseesi lainaamani viestistä niin ehkä ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
Lisäys edelliseen; erilaiset oppijatyypit ovat jo vanhentunutta tietoa.
Ap
Kumma juttu että silti toiset oppivat paremmin tekemällä, toiset lukemalla ja toiset kuuntelemalla. Tämä ihan käytännössä havaittuna. Niin tyhmä ei pidä olla, että faktoja kumoaa teoriainnoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelisin mitä pikimmin ammatillisen suuntautumisen vaihtamista, jos siis kehityspsykologia kuuluu siihen. Sen verran heikosti näyttää olevan luontaisia taipumuksia alalle. Miten olisi joku talousorientoitunut ammatti, kuten pankkineuvoja?
Jestas. :D Tiesitkö, että tieteen tekemisessä ja opiskelussa ei tarvita luontaisia taipumuksia. Opeta se ainakin äkkiä lapsellesi, jos et vielä ole sitä itse sisäistänyt.
Minä olen tässä vähävaraisten perheiden lapsien puolella, mutta se herättää palstalla vihaa. Tavallaan ei yllätä yhtään.
Ap
Tarvitaan. Jos ei tarvittaisi, huomattavasti suurempi osa opiskelisi yliopistossa. Toisilta sujuu paremmin ajattelutyö, toisilta käytännöntyö. Sinun vahvuuksiisi ei selvästikään kuulu tuo jälkimmäinen. Ja teoriakin on aika heikosti omaksuttu, kun ihan peruskoulutason tieto siitä, että lapset kinaavat tavarasta kuin tavarasta ei ole hallussa. Vähävaraiset perheet eivät kaipaa tällaisia muka-päteviä "tieteellisiä" neuvoja. Jos heitä haluat auttaa, siihen on ihan muut väylät. Muotilelut eivät ole ratkaisu heidän ongelmiinsa.
Eivät varmasti ole. Miten sinä selität jouluavustuskeräyksien lasten joululahjatoiveet? Miksi lapset eivät niissä koskaan toivo niitä pahvilaatikoita ja käpylehmiä?
P.S. On kymmeniä vuosia vanhentunutta höpötystä väittää, että ihmiset jakautuisivat käytännön tekijöihin ja ajattelijoihin.
Ap
Hopen toiminnanjohtaja selitti ne oikein asiallisesti ja pätevästi: "Ne ovat vain toiveita." Lapset eivät valitse, millaiseen perheeseen he syntyvät. Perhetaustaan katsomatta kaikilla on oikeus toivoa asioita. Se, että jotain toivoo, ei tietenkään tarkoita, että se toive välttämättä olisi realistinen tai varsinkaan sitä että sen toiveen pitäisi toteutua. Toivovathan aikuisetkin lottovoittoa ym. joka kuitenkin osuu vain harvan kohdalle. Haaveilu on ikään katsomatta ihmisille luontaista ja jopa terveellistä. Jonain päivänä ne haaveet voivat jopa toteuta. Mutta sekään ei haittaa jos eivät toteudu. Iso osa viehätyksestä kun on jo siinä haaveilussa itsessään.
P.S. Se on fakta että ihmiset ovat erilaisia. Kannattaa seuraavaksi tutustua vaikkapa kognitiiviseen psykologiaan. Sieltä aukeaa uusia ihmeellisiä ilmiöitä, kuten erilaiset oppijatyypit jne.
No on tosiaan sitäkin tullut luettua. Kuten sanoin, pitkä sivuaine takana. Luoja mitä porukkaa täällä.
En ymmärtänyt pointtiasi. Haaveilla saa, toivoa saa. Se nyt on sanomatta selvä. Mutta miksi lapset toivovat aina niitä kalliimpia lahjoja, niitä kiinnostavimpia bestsellereitä, eivätkä niitä villasukkia niin kuin täällä väitetään? Osaatko selittää sen? Sillä ei tässä ole väliä, toteutuuko toive vai ei.
Ap
Taas osoitat vain sen, että et tunne lapsia kovinkaan laajalti. Oma 12-vuotiaani toivoi mummoltaan nimenomaan villasukkia. Eikä taatusti ole ainut lapsi, joka toivoo muuta kuin kalliita hittilahjoja. Siellä Hopen puussakin on todella laajalla skaalalla toiveita, jos vähänkään viitsii vilkaista laajemmin eikä takerru vain yksittäistapauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelisin mitä pikimmin ammatillisen suuntautumisen vaihtamista, jos siis kehityspsykologia kuuluu siihen. Sen verran heikosti näyttää olevan luontaisia taipumuksia alalle. Miten olisi joku talousorientoitunut ammatti, kuten pankkineuvoja?
Jestas. :D Tiesitkö, että tieteen tekemisessä ja opiskelussa ei tarvita luontaisia taipumuksia. Opeta se ainakin äkkiä lapsellesi, jos et vielä ole sitä itse sisäistänyt.
Minä olen tässä vähävaraisten perheiden lapsien puolella, mutta se herättää palstalla vihaa. Tavallaan ei yllätä yhtään.
Ap
Tarvitaan. Jos ei tarvittaisi, huomattavasti suurempi osa opiskelisi yliopistossa. Toisilta sujuu paremmin ajattelutyö, toisilta käytännöntyö. Sinun vahvuuksiisi ei selvästikään kuulu tuo jälkimmäinen. Ja teoriakin on aika heikosti omaksuttu, kun ihan peruskoulutason tieto siitä, että lapset kinaavat tavarasta kuin tavarasta ei ole hallussa. Vähävaraiset perheet eivät kaipaa tällaisia muka-päteviä "tieteellisiä" neuvoja. Jos heitä haluat auttaa, siihen on ihan muut väylät. Muotilelut eivät ole ratkaisu heidän ongelmiinsa.
Eivät varmasti ole. Miten sinä selität jouluavustuskeräyksien lasten joululahjatoiveet? Miksi lapset eivät niissä koskaan toivo niitä pahvilaatikoita ja käpylehmiä?
P.S. On kymmeniä vuosia vanhentunutta höpötystä väittää, että ihmiset jakautuisivat käytännön tekijöihin ja ajattelijoihin.
Ap
Edelleen, ne lapset ketkä ymmärtävät rahan arvon, toivovat kallista. Ne lapset, jotka eivät ymmärrä rahan arvoa eli uskovat vielä joulupukkiin, eivät toivo kalliita lahjoja. Tai jos siellä joku 3v. pyytää jotain kallista, se on VANHEMPIEN toive.
En ymmärrä miten onnistuittekin takertumaan tuohon raha-asiaan. Kyllä minun lapsuudessani lapset toivoivat niitä kaikkien halutumpia lahjoja; uusimpia muotipehmoleluja, juuri julkaistuja lautapelejä yms. Siinäkin iässä kun eivät rahasta ymmärtäneet vielä mitään. Kiinnostavat lelut maksavat, näin karkeasti sanottuna.
Ap
Kun jo otsikossa käytät sanaa KALLEIMMAT, on erittäin loogista keskustella rahasta tässä ketjussa. Ja itsekin siitä rahasta jauhat, vaikka ensin hämmästelet kun toiset siitä puhuvat. Lue vaikka viimeinen lauseesi lainaamani viestistä niin ehkä ymmärrät.
Niin, ne kiinnostavimmat lelut kun monesti ovat kalliita. Riippumatta siitä, ymmärtääkö lapsi rahasta vielä mitään. Vai väitätkö, että lapselle mieluisampi lahja on itsetehty sukka kuin se paljon mainostettu vilkkuva ja välkkyvä pysäköintitalo? En taida olla ainut tässä keskustelussa jolla ei ole lapsia. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäys edelliseen; erilaiset oppijatyypit ovat jo vanhentunutta tietoa.
Ap
Kumma juttu että silti toiset oppivat paremmin tekemällä, toiset lukemalla ja toiset kuuntelemalla. Tämä ihan käytännössä havaittuna. Niin tyhmä ei pidä olla, että faktoja kumoaa teoriainnoissaan.
Niin, tiede sanoo toisin. Siinä tosiaan on eroja, onko yksilön maailmankuva enemmän subjektiivisiin kokemuksiin kuin tieteeseen perustuva.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelisin mitä pikimmin ammatillisen suuntautumisen vaihtamista, jos siis kehityspsykologia kuuluu siihen. Sen verran heikosti näyttää olevan luontaisia taipumuksia alalle. Miten olisi joku talousorientoitunut ammatti, kuten pankkineuvoja?
Jestas. :D Tiesitkö, että tieteen tekemisessä ja opiskelussa ei tarvita luontaisia taipumuksia. Opeta se ainakin äkkiä lapsellesi, jos et vielä ole sitä itse sisäistänyt.
Minä olen tässä vähävaraisten perheiden lapsien puolella, mutta se herättää palstalla vihaa. Tavallaan ei yllätä yhtään.
Ap
Tarvitaan. Jos ei tarvittaisi, huomattavasti suurempi osa opiskelisi yliopistossa. Toisilta sujuu paremmin ajattelutyö, toisilta käytännöntyö. Sinun vahvuuksiisi ei selvästikään kuulu tuo jälkimmäinen. Ja teoriakin on aika heikosti omaksuttu, kun ihan peruskoulutason tieto siitä, että lapset kinaavat tavarasta kuin tavarasta ei ole hallussa. Vähävaraiset perheet eivät kaipaa tällaisia muka-päteviä "tieteellisiä" neuvoja. Jos heitä haluat auttaa, siihen on ihan muut väylät. Muotilelut eivät ole ratkaisu heidän ongelmiinsa.
Eivät varmasti ole. Miten sinä selität jouluavustuskeräyksien lasten joululahjatoiveet? Miksi lapset eivät niissä koskaan toivo niitä pahvilaatikoita ja käpylehmiä?
P.S. On kymmeniä vuosia vanhentunutta höpötystä väittää, että ihmiset jakautuisivat käytännön tekijöihin ja ajattelijoihin.
Ap
Hopen toiminnanjohtaja selitti ne oikein asiallisesti ja pätevästi: "Ne ovat vain toiveita." Lapset eivät valitse, millaiseen perheeseen he syntyvät. Perhetaustaan katsomatta kaikilla on oikeus toivoa asioita. Se, että jotain toivoo, ei tietenkään tarkoita, että se toive välttämättä olisi realistinen tai varsinkaan sitä että sen toiveen pitäisi toteutua. Toivovathan aikuisetkin lottovoittoa ym. joka kuitenkin osuu vain harvan kohdalle. Haaveilu on ikään katsomatta ihmisille luontaista ja jopa terveellistä. Jonain päivänä ne haaveet voivat jopa toteuta. Mutta sekään ei haittaa jos eivät toteudu. Iso osa viehätyksestä kun on jo siinä haaveilussa itsessään.
P.S. Se on fakta että ihmiset ovat erilaisia. Kannattaa seuraavaksi tutustua vaikkapa kognitiiviseen psykologiaan. Sieltä aukeaa uusia ihmeellisiä ilmiöitä, kuten erilaiset oppijatyypit jne.
No on tosiaan sitäkin tullut luettua. Kuten sanoin, pitkä sivuaine takana. Luoja mitä porukkaa täällä.
En ymmärtänyt pointtiasi. Haaveilla saa, toivoa saa. Se nyt on sanomatta selvä. Mutta miksi lapset toivovat aina niitä kalliimpia lahjoja, niitä kiinnostavimpia bestsellereitä, eivätkä niitä villasukkia niin kuin täällä väitetään? Osaatko selittää sen? Sillä ei tässä ole väliä, toteutuuko toive vai ei.
Ap
Taas osoitat vain sen, että et tunne lapsia kovinkaan laajalti. Oma 12-vuotiaani toivoi mummoltaan nimenomaan villasukkia. Eikä taatusti ole ainut lapsi, joka toivoo muuta kuin kalliita hittilahjoja. Siellä Hopen puussakin on todella laajalla skaalalla toiveita, jos vähänkään viitsii vilkaista laajemmin eikä takerru vain yksittäistapauksiin.
12-vuotiaasi toivottavasti jo ymmärtää rahan arvon ja sen, ettei joulupukkia ole olemassa. Kuudesluokkalaiselta olisi aika kelju temppu toivoa mummoltaan jotain kallista. Nuoremmatkin ymmärtävät että se ei ole kohteliasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäys edelliseen; erilaiset oppijatyypit ovat jo vanhentunutta tietoa.
Ap
Kumma juttu että silti toiset oppivat paremmin tekemällä, toiset lukemalla ja toiset kuuntelemalla. Tämä ihan käytännössä havaittuna. Niin tyhmä ei pidä olla, että faktoja kumoaa teoriainnoissaan.
Niin, tiede sanoo toisin. Siinä tosiaan on eroja, onko yksilön maailmankuva enemmän subjektiivisiin kokemuksiin kuin tieteeseen perustuva.
Ap
Melkoista harhaoppia se sinun tieteesi jos selkä empiirinen näyttö ei riitä todisteeksi asian paikkansapitävyydestä. Minun yliopistoaikoinani asia osoitettiin tieteellisesti päteväksi nimenomaan tutkimalla. Ja empiirinen tutkimus oli yksi hyvinkin käytetty menetelmä, jolla saa luotettavaa tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelisin mitä pikimmin ammatillisen suuntautumisen vaihtamista, jos siis kehityspsykologia kuuluu siihen. Sen verran heikosti näyttää olevan luontaisia taipumuksia alalle. Miten olisi joku talousorientoitunut ammatti, kuten pankkineuvoja?
Jestas. :D Tiesitkö, että tieteen tekemisessä ja opiskelussa ei tarvita luontaisia taipumuksia. Opeta se ainakin äkkiä lapsellesi, jos et vielä ole sitä itse sisäistänyt.
Minä olen tässä vähävaraisten perheiden lapsien puolella, mutta se herättää palstalla vihaa. Tavallaan ei yllätä yhtään.
Ap
Tarvitaan. Jos ei tarvittaisi, huomattavasti suurempi osa opiskelisi yliopistossa. Toisilta sujuu paremmin ajattelutyö, toisilta käytännöntyö. Sinun vahvuuksiisi ei selvästikään kuulu tuo jälkimmäinen. Ja teoriakin on aika heikosti omaksuttu, kun ihan peruskoulutason tieto siitä, että lapset kinaavat tavarasta kuin tavarasta ei ole hallussa. Vähävaraiset perheet eivät kaipaa tällaisia muka-päteviä "tieteellisiä" neuvoja. Jos heitä haluat auttaa, siihen on ihan muut väylät. Muotilelut eivät ole ratkaisu heidän ongelmiinsa.
Eivät varmasti ole. Miten sinä selität jouluavustuskeräyksien lasten joululahjatoiveet? Miksi lapset eivät niissä koskaan toivo niitä pahvilaatikoita ja käpylehmiä?
P.S. On kymmeniä vuosia vanhentunutta höpötystä väittää, että ihmiset jakautuisivat käytännön tekijöihin ja ajattelijoihin.
Ap
Hopen toiminnanjohtaja selitti ne oikein asiallisesti ja pätevästi: "Ne ovat vain toiveita." Lapset eivät valitse, millaiseen perheeseen he syntyvät. Perhetaustaan katsomatta kaikilla on oikeus toivoa asioita. Se, että jotain toivoo, ei tietenkään tarkoita, että se toive välttämättä olisi realistinen tai varsinkaan sitä että sen toiveen pitäisi toteutua. Toivovathan aikuisetkin lottovoittoa ym. joka kuitenkin osuu vain harvan kohdalle. Haaveilu on ikään katsomatta ihmisille luontaista ja jopa terveellistä. Jonain päivänä ne haaveet voivat jopa toteuta. Mutta sekään ei haittaa jos eivät toteudu. Iso osa viehätyksestä kun on jo siinä haaveilussa itsessään.
P.S. Se on fakta että ihmiset ovat erilaisia. Kannattaa seuraavaksi tutustua vaikkapa kognitiiviseen psykologiaan. Sieltä aukeaa uusia ihmeellisiä ilmiöitä, kuten erilaiset oppijatyypit jne.
No on tosiaan sitäkin tullut luettua. Kuten sanoin, pitkä sivuaine takana. Luoja mitä porukkaa täällä.
En ymmärtänyt pointtiasi. Haaveilla saa, toivoa saa. Se nyt on sanomatta selvä. Mutta miksi lapset toivovat aina niitä kalliimpia lahjoja, niitä kiinnostavimpia bestsellereitä, eivätkä niitä villasukkia niin kuin täällä väitetään? Osaatko selittää sen? Sillä ei tässä ole väliä, toteutuuko toive vai ei.
Ap
Taas osoitat vain sen, että et tunne lapsia kovinkaan laajalti. Oma 12-vuotiaani toivoi mummoltaan nimenomaan villasukkia. Eikä taatusti ole ainut lapsi, joka toivoo muuta kuin kalliita hittilahjoja. Siellä Hopen puussakin on todella laajalla skaalalla toiveita, jos vähänkään viitsii vilkaista laajemmin eikä takerru vain yksittäistapauksiin.
12-vuotiaasi toivottavasti jo ymmärtää rahan arvon ja sen, ettei joulupukkia ole olemassa. Kuudesluokkalaiselta olisi aika kelju temppu toivoa mummoltaan jotain kallista. Nuoremmatkin ymmärtävät että se ei ole kohteliasta.
Ap
:D Tosissasiko luulet, että kilpavarusteluun kasvatetut 12-vuotiaat eivät kehtaisi pyytää mummolta tonnin puhelinta tms. Vähänpä tiedät lapsista.
Hyvää päivänjatkoa ap! Tämä oli tiettyyn rajaan saakka jopa hauska trolli tieteellisine "faktoineen" ynnä muineen. Jankutus vei mielenkiinnon, joten enempää en jaksa tätä seurata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäys edelliseen; erilaiset oppijatyypit ovat jo vanhentunutta tietoa.
Ap
Kumma juttu että silti toiset oppivat paremmin tekemällä, toiset lukemalla ja toiset kuuntelemalla. Tämä ihan käytännössä havaittuna. Niin tyhmä ei pidä olla, että faktoja kumoaa teoriainnoissaan.
Niin, tiede sanoo toisin. Siinä tosiaan on eroja, onko yksilön maailmankuva enemmän subjektiivisiin kokemuksiin kuin tieteeseen perustuva.
Ap
Melkoista harhaoppia se sinun tieteesi jos selkä empiirinen näyttö ei riitä todisteeksi asian paikkansapitävyydestä. Minun yliopistoaikoinani asia osoitettiin tieteellisesti päteväksi nimenomaan tutkimalla. Ja empiirinen tutkimus oli yksi hyvinkin käytetty menetelmä, jolla saa luotettavaa tietoa.
Aivan. Ja tiede on tiedettä juuri siksi, että mikään tulos ei koskaan ole absoluuttinen totuus, vaan se muokkautuu myöhempien empiiristen testien myötä. Niin on tässäkin tapauksessa käynyt. Päivitä tietosi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvää päivänjatkoa ap! Tämä oli tiettyyn rajaan saakka jopa hauska trolli tieteellisine "faktoineen" ynnä muineen. Jankutus vei mielenkiinnon, joten enempää en jaksa tätä seurata.
Voitko esittää yhden kohdan, jossa olen esittänyt jonkun tieteellisen faktan? :D
Hauskaa, miten koulutus voi provosoida joitain ihmisiä niin paljon. Tai no, oikeastaan surullista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelisin mitä pikimmin ammatillisen suuntautumisen vaihtamista, jos siis kehityspsykologia kuuluu siihen. Sen verran heikosti näyttää olevan luontaisia taipumuksia alalle. Miten olisi joku talousorientoitunut ammatti, kuten pankkineuvoja?
Jestas. :D Tiesitkö, että tieteen tekemisessä ja opiskelussa ei tarvita luontaisia taipumuksia. Opeta se ainakin äkkiä lapsellesi, jos et vielä ole sitä itse sisäistänyt.
Minä olen tässä vähävaraisten perheiden lapsien puolella, mutta se herättää palstalla vihaa. Tavallaan ei yllätä yhtään.
Ap
Tarvitaan. Jos ei tarvittaisi, huomattavasti suurempi osa opiskelisi yliopistossa. Toisilta sujuu paremmin ajattelutyö, toisilta käytännöntyö. Sinun vahvuuksiisi ei selvästikään kuulu tuo jälkimmäinen. Ja teoriakin on aika heikosti omaksuttu, kun ihan peruskoulutason tieto siitä, että lapset kinaavat tavarasta kuin tavarasta ei ole hallussa. Vähävaraiset perheet eivät kaipaa tällaisia muka-päteviä "tieteellisiä" neuvoja. Jos heitä haluat auttaa, siihen on ihan muut väylät. Muotilelut eivät ole ratkaisu heidän ongelmiinsa.
Eivät varmasti ole. Miten sinä selität jouluavustuskeräyksien lasten joululahjatoiveet? Miksi lapset eivät niissä koskaan toivo niitä pahvilaatikoita ja käpylehmiä?
P.S. On kymmeniä vuosia vanhentunutta höpötystä väittää, että ihmiset jakautuisivat käytännön tekijöihin ja ajattelijoihin.
Ap
Hopen toiminnanjohtaja selitti ne oikein asiallisesti ja pätevästi: "Ne ovat vain toiveita." Lapset eivät valitse, millaiseen perheeseen he syntyvät. Perhetaustaan katsomatta kaikilla on oikeus toivoa asioita. Se, että jotain toivoo, ei tietenkään tarkoita, että se toive välttämättä olisi realistinen tai varsinkaan sitä että sen toiveen pitäisi toteutua. Toivovathan aikuisetkin lottovoittoa ym. joka kuitenkin osuu vain harvan kohdalle. Haaveilu on ikään katsomatta ihmisille luontaista ja jopa terveellistä. Jonain päivänä ne haaveet voivat jopa toteuta. Mutta sekään ei haittaa jos eivät toteudu. Iso osa viehätyksestä kun on jo siinä haaveilussa itsessään.
P.S. Se on fakta että ihmiset ovat erilaisia. Kannattaa seuraavaksi tutustua vaikkapa kognitiiviseen psykologiaan. Sieltä aukeaa uusia ihmeellisiä ilmiöitä, kuten erilaiset oppijatyypit jne.
No on tosiaan sitäkin tullut luettua. Kuten sanoin, pitkä sivuaine takana. Luoja mitä porukkaa täällä.
En ymmärtänyt pointtiasi. Haaveilla saa, toivoa saa. Se nyt on sanomatta selvä. Mutta miksi lapset toivovat aina niitä kalliimpia lahjoja, niitä kiinnostavimpia bestsellereitä, eivätkä niitä villasukkia niin kuin täällä väitetään? Osaatko selittää sen? Sillä ei tässä ole väliä, toteutuuko toive vai ei.
Ap
Taas osoitat vain sen, että et tunne lapsia kovinkaan laajalti. Oma 12-vuotiaani toivoi mummoltaan nimenomaan villasukkia. Eikä taatusti ole ainut lapsi, joka toivoo muuta kuin kalliita hittilahjoja. Siellä Hopen puussakin on todella laajalla skaalalla toiveita, jos vähänkään viitsii vilkaista laajemmin eikä takerru vain yksittäistapauksiin.
12-vuotiaasi toivottavasti jo ymmärtää rahan arvon ja sen, ettei joulupukkia ole olemassa. Kuudesluokkalaiselta olisi aika kelju temppu toivoa mummoltaan jotain kallista. Nuoremmatkin ymmärtävät että se ei ole kohteliasta.
Ap
:D Tosissasiko luulet, että kilpavarusteluun kasvatetut 12-vuotiaat eivät kehtaisi pyytää mummolta tonnin puhelinta tms. Vähänpä tiedät lapsista.
Kilpavarusteluun kasvatetuista en tiedä. Sellaisia en ole onneksi tavannut.
Ap
En usko että meidän 3-vuotias edes tajuaa vielä vertailla lahjoja muiden lasten lahjoihin. Eiköhän nämä ala kouluiässä, jolloin tiedetään että pukkia ei ole olemassa.
Tarviiko sitä kaikesta tehdä jotain pedagogista kasvatusnäytelmää. Eikö voi vain viettää joulua joko pukilla tai ilman, ja antaa lasten olla lapsia. Pettymykset ja ilot kuuluvat elämään molemmat - myös jouluun.
Vierailija kirjoitti:
En usko että meidän 3-vuotias edes tajuaa vielä vertailla lahjoja muiden lasten lahjoihin. Eiköhän nämä ala kouluiässä, jolloin tiedetään että pukkia ei ole olemassa.
Tarviiko sitä kaikesta tehdä jotain pedagogista kasvatusnäytelmää. Eikö voi vain viettää joulua joko pukilla tai ilman, ja antaa lasten olla lapsia. Pettymykset ja ilot kuuluvat elämään molemmat - myös jouluun.
Erittäin asiallisesti kirjoitettu. Näiltä "kasvatuspsykologeilta" usein tuppaa unohtumaan se, että elämä ei ole tiedettä, vaan käytännön tekemistä ja olemista. Tieteellä on paikkansa, mutta se ei ole normaalissa arkielämässä eikä varsinkaan joulunvietossa.
Minä ainakin sanon lapsille, että pukki toi heille paremmat lahjat, koska he ovat parempia ihmisiä kuin lähiö Jannican kauhukakaralauma.
En halua luoda lapselleni ahdistusta sekoittamalla häntä aikuisten asioihin. Siksi meillä pukki tuo sellaiset lahjat kun on tuodakseen eikä lapselle kerrota lahjojen hintoja tai muitakaan raha-asioita. Hän on vasta 4 ja saa elää ihan rauhassa lapsuuttaan. Meidän aikuisten tehtävä on huolehtia raha-asioita, ei hänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että meidän 3-vuotias edes tajuaa vielä vertailla lahjoja muiden lasten lahjoihin. Eiköhän nämä ala kouluiässä, jolloin tiedetään että pukkia ei ole olemassa.
Tarviiko sitä kaikesta tehdä jotain pedagogista kasvatusnäytelmää. Eikö voi vain viettää joulua joko pukilla tai ilman, ja antaa lasten olla lapsia. Pettymykset ja ilot kuuluvat elämään molemmat - myös jouluun.
Erittäin asiallisesti kirjoitettu. Näiltä "kasvatuspsykologeilta" usein tuppaa unohtumaan se, että elämä ei ole tiedettä, vaan käytännön tekemistä ja olemista. Tieteellä on paikkansa, mutta se ei ole normaalissa arkielämässä eikä varsinkaan joulunvietossa.
Mä en tiedä miten näin monella voi olla luetunymmärtäminen aivan madon tasolla. :D En ole kasvatuspsykologi. Tämä aloituskeni ei liity kasvatuspsykologiaan tai mihinkään teorioihin mitenkään. Se on lainattu vetoomus köyhien lasten vanhemmilta rikkaiden lasten vanhemmille.
Koulutukseni ei liity tähän mitenkään. Mainitsin sen, kun minulle sanottiin että en tiedä lasten kehitysvaiheissta mitään.
Ap
Hopen toiminnanjohtaja selitti ne oikein asiallisesti ja pätevästi: "Ne ovat vain toiveita." Lapset eivät valitse, millaiseen perheeseen he syntyvät. Perhetaustaan katsomatta kaikilla on oikeus toivoa asioita. Se, että jotain toivoo, ei tietenkään tarkoita, että se toive välttämättä olisi realistinen tai varsinkaan sitä että sen toiveen pitäisi toteutua. Toivovathan aikuisetkin lottovoittoa ym. joka kuitenkin osuu vain harvan kohdalle. Haaveilu on ikään katsomatta ihmisille luontaista ja jopa terveellistä. Jonain päivänä ne haaveet voivat jopa toteuta. Mutta sekään ei haittaa jos eivät toteudu. Iso osa viehätyksestä kun on jo siinä haaveilussa itsessään.
P.S. Se on fakta että ihmiset ovat erilaisia. Kannattaa seuraavaksi tutustua vaikkapa kognitiiviseen psykologiaan. Sieltä aukeaa uusia ihmeellisiä ilmiöitä, kuten erilaiset oppijatyypit jne.