Lue keskustelun säännöt.
Sano lapselle että kalleimmat lahjat eivät ole joulupukilta.
19.12.2019 |
Näin tästä Facebook-päivityksen jokunen viikko sitten. Tärkeä aihe.
Joulupukki tuo lahjoja kilteille lapsille. Miten lapsi selittää itselleen sen, että naapurin Jaska saa aina uusimmat iPhonet, läppärit, pelit ja vehkeet, kun hän itse saa taas kerran värityskirjan ja villasukat. Vaikka on taatusti ollut kiltimpi kuin Jaska.
Kertokaa te vakavaraiset ihmiset lapsillenne, että pukki tuo osan lahjoista mutta kaikken kalleimpiin ei pukillakaan ole varaa. Täytyyhän hänen ostaa lahjat maailman kaikille lapsille. Sanokaa, että vanhempina autatte pukkia vähän, ja siksi tämä tonnin luuri on nyt vanhemmilta eikä pukilta.
Kiitos.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs sitten kun lapsi sanoo vanhemmilleen että miksi he eivät auta pukkia että saisivat kanssa yhtä mieluisia lahjoja?
Sitten lapselle voi sanoa kuten asia on. Siksi, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtä paljon rahaa. Rahaa tulee erilaisista töistä eri verran, ja siksi jotkut saavat enemmän ja hienompia lahjoja kuin toiset.
Ap
Tuo selityshän ontuu niiden muka-varakkaiden kohdalla, joiden Visat vinkuu ja luotot paukkuu. Heidän lapsensahan saattavat saada lahjaksi vaikka kuinka kallista & hienoa, mutta niitä maksellaan sitten pitkin kevättä. Näitä yli varojensa eläviä kun on Suomessa jo liian paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset aikuiset istuttavat lasten mieleen ajatuksen, että lahjoja on eriarvoisia ja että toisen lapsen lahjoista on syytä olla kateellinen.
Tämä. Pienet lapset eivät luonnostaan vertaile lelujaan ja lahjojaan. Kilpavarustelukulttuuri on lähtöisin aikuisista ja siirtyy heiltä lapsille. Päiväkodissa työskennellessäni näin hyvin, missä perheessä oli minkäkin laiset arvot. Suurin osa oli ns. tavallisia lapsia, jotka silmät kirkkaina esittelivät uusia pikkareita yms. Sitten oli muutamia ns. parempien perheiden lapsia, jotka jo hämmentävän pieninä kertoivat lahjojensa hinnoista ym.
Kyllä ainakin meidän pihapiirissä lapset halusivat niitä leluja joita muillakin on. En ole koskaan tavannut lasta, joka ei haluaisi leikkiä hienolla lelulla ja viedä sitä kotiinsa, kun sellaisen jollain näkee. Mutta ehkä juuri av-mammojen lapset ovat jotain mahatma gandheja, jotka leikkivät teini-ikään asti kiitollisina käpylehmillä. :D
Ap
Se onkin ihan eri juttu, että haluaa hienon lelun kuin se, että vertailisi joululahjoja. Et varmasti ole koskaan nähnyt lapsia, jotka pihalla kertoisivat tyyliin: "Moi Pekka. Mä sain joulupukin sadan euron legopaketin, kolmet housut, kilpa-autoradan, pleikkarin jne. jne." Se kaverin lelun haluaminen tulee siitä, että se lelu on kaverilla. Tietyssä iässä halutaan juuri se, mikä on kaverilla. Ja sitten jos se saadaan, kiinnostus katoaa samantien. Et ole koskaan tavannut lapsia, jos et tuota tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaah. Ne lapset, jotka ymmärtävät rahan ja tavaroiden arvon, tietävät jo, ettei joulupukkia ole olemassa.
Tämä. Taaperoille ja pienille leikki-ikäisille lahjoissa oli jouluisin tärkeintä pahviloota ja korea käärepaperi. Eikä heille sen ikäisenä edes annettu mitään älylaitteita.
Ja noin 5-6 -vuotiaina he jo tiesivät, että pukki on vain aikuisten lapsille luoma leikki, eikä pukkia ole oikeasti olemassa.
Pienet lapset hyvin harvoin edes vertailevat kokonaisuudessaan lahjojaan naapurin tenavan lahjoihin. Kun pieni lapsi menee naapuriin ja leikkii siellä naapurin lapsen leluilla, ei siinä mitään kokonaisuusvertailua tapahdu. "Mä sain joulupukilta tämän, tämän, tämän, tämän .... mutta en tuota, sen sain tädiltä synttärilahjaksi ja tuon kolmen sadan euron konsolin sain ukilta toissavuonna synttärilahjaksi" - EI näin. Mitä ap oikein kuvittelee?
Toki lapset voivat ladehtia, että naapurin lapsella on jotain, jota hänkin tykkäisi saada tai enemmän leluja kokonaisuudessaan - mutta lahjojen saantireitit ja hinnat ovat kyllä jotain, joka EI aukene alle viisivuotiaalle.
Joten summa summarum: murehdit ap ihan turhia. Luulet pienten lasten toimivan kuin aikuinen.
Okei, olen kohdannut ihan erilaisia lapsia sitten. Jotenkin... Julmaa sanoa, mutta ehkä fiksumpia ja/tai kehittyneempiä.
Enkä minä erityisesti murehdi, olen vela. Tämä ei ollut minun ideani, mutta levitän sanaa mielestäni tärkeästä aiheesta. Kaikki tuntemani vanhemmat, joille olen tästä livenä puhunut, pitävät asiaa tärkeänä.
Ap
Sun ajatuksista huomaa, että olet todellakin vela. Et tiedä lapsen kehitysvaiheista mitään.
Pitkä sivuaine psykologiasta, kehityspsykologia kiinnostuksen aiheena. Suvussa paljon lapsia, oma lapsuus takana. Tuo on taas tuo äitikortti, että jos ei itse ole pullauttanut ulos niin ei tiedä mitään. :D
Kyllä meidän sukujoulussa jo 2-vuotiailla tuli välillä kinaa siitä, kumpi saa leikkiä sillä superhienolla Ryhmä Hau-rekka-autolla.
Ap
Kyllä sillä on merkitystä, onko oikeaa kokemusta lapsista vai pelkkää sivusta luulottelua.
Se on kaksi eri asiaa, että lapset kinastelevat leluista ja se, että he tiedostaisivat, mitä kaikkea toinen on saanut lahjaksi ja vertailisivat joululahjaksi saatujen lelujen hintoja.
Sukujoulut ovat myös vähän eri asia kuin että pitäisi kamalasti suunnitella joulukertomuksen sisältöä naapuruston lasten varalta.
Edelleen, millainen vanhempi kertoo lahjan hinnan lapselleen? :D Et ole ihan tainnut tajuta mistä tässä puhun, mutta älä huoli, eivät ole muutkaan.
Oikea kokemus lapsista, mitä se on? Ei riitä, että viettää aikaa lasten kanssa ja opiskelee kehitykseen liittyviä asioita? On siis pakko tunkea itse sellainen ulos? Mitä ihmettä? :D
Ap
Oletko oikeasti noin tyhmä vai teeskenteletkö?
Oikea kokemus on vanhemmuutta, ei synnytystapaa.
Siis sitä, että elää 24/7 lapsen tai useamman lapsen kanssa, touhuaa heidän kanssaan ja kuulea heidän huolensa ja ilonsa. Sivulliselle ja besserwisseroivalle lapsettomalle tädille ei juosta kertomaan pieniä mielipahoja.
Ja se, että näet sukulaistesi lapsia jouluisin ja sillointällöin muulloinkin EI todellakaan tee sinusta asiantuntijaa. Kehityspsykologiaa et ole todellakaan lukenut tai jos olet, niin et ole siitä ymmärtänyt hittojakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs sitten kun lapsi sanoo vanhemmilleen että miksi he eivät auta pukkia että saisivat kanssa yhtä mieluisia lahjoja?
Sitten lapselle voi sanoa kuten asia on. Siksi, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtä paljon rahaa. Rahaa tulee erilaisista töistä eri verran, ja siksi jotkut saavat enemmän ja hienompia lahjoja kuin toiset.
Ap
Tuo selityshän ontuu niiden muka-varakkaiden kohdalla, joiden Visat vinkuu ja luotot paukkuu. Heidän lapsensahan saattavat saada lahjaksi vaikka kuinka kallista & hienoa, mutta niitä maksellaan sitten pitkin kevättä. Näitä yli varojensa eläviä kun on Suomessa jo liian paljon.
No se taas ei kuulu sinun lapsellesi tai sinullekaan, että millä rahalla muut niitä lahoja ostavat. Lapselle riittää selitys, että toisilla on enemmän rahaa. Sitten kun ikävuosia tulee, voit alkaa valistamaan kulutusluotoista. Ehkä ei kovin pientä kannata sellaisilla asioilla vielä kuormittaa.
Se lapsihan ei tiedä, paljonko Jaskan vanhempien tilillä on rahaa, vai onko sitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset aikuiset istuttavat lasten mieleen ajatuksen, että lahjoja on eriarvoisia ja että toisen lapsen lahjoista on syytä olla kateellinen.
Tämä. Pienet lapset eivät luonnostaan vertaile lelujaan ja lahjojaan. Kilpavarustelukulttuuri on lähtöisin aikuisista ja siirtyy heiltä lapsille. Päiväkodissa työskennellessäni näin hyvin, missä perheessä oli minkäkin laiset arvot. Suurin osa oli ns. tavallisia lapsia, jotka silmät kirkkaina esittelivät uusia pikkareita yms. Sitten oli muutamia ns. parempien perheiden lapsia, jotka jo hämmentävän pieninä kertoivat lahjojensa hinnoista ym.
Kyllä ainakin meidän pihapiirissä lapset halusivat niitä leluja joita muillakin on. En ole koskaan tavannut lasta, joka ei haluaisi leikkiä hienolla lelulla ja viedä sitä kotiinsa, kun sellaisen jollain näkee. Mutta ehkä juuri av-mammojen lapset ovat jotain mahatma gandheja, jotka leikkivät teini-ikään asti kiitollisina käpylehmillä. :D
Ap
Se onkin ihan eri juttu, että haluaa hienon lelun kuin se, että vertailisi joululahjoja. Et varmasti ole koskaan nähnyt lapsia, jotka pihalla kertoisivat tyyliin: "Moi Pekka. Mä sain joulupukin sadan euron legopaketin, kolmet housut, kilpa-autoradan, pleikkarin jne. jne." Se kaverin lelun haluaminen tulee siitä, että se lelu on kaverilla. Tietyssä iässä halutaan juuri se, mikä on kaverilla. Ja sitten jos se saadaan, kiinnostus katoaa samantien. Et ole koskaan tavannut lapsia, jos et tuota tiedä.
Selvä. :D Mun lapsuudessa lempijoululahjat kuljetettiin naapuriin näytille vielä aattoiltana, ja seuraavana päivänä todellakin lueteltiin omat lahjat. Lahjat on kuitenkin joulussa lapsille se ykkösjuttu, turha kuvitella muuta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaah. Ne lapset, jotka ymmärtävät rahan ja tavaroiden arvon, tietävät jo, ettei joulupukkia ole olemassa.
Tämä. Taaperoille ja pienille leikki-ikäisille lahjoissa oli jouluisin tärkeintä pahviloota ja korea käärepaperi. Eikä heille sen ikäisenä edes annettu mitään älylaitteita.
Ja noin 5-6 -vuotiaina he jo tiesivät, että pukki on vain aikuisten lapsille luoma leikki, eikä pukkia ole oikeasti olemassa.
Pienet lapset hyvin harvoin edes vertailevat kokonaisuudessaan lahjojaan naapurin tenavan lahjoihin. Kun pieni lapsi menee naapuriin ja leikkii siellä naapurin lapsen leluilla, ei siinä mitään kokonaisuusvertailua tapahdu. "Mä sain joulupukilta tämän, tämän, tämän, tämän .... mutta en tuota, sen sain tädiltä synttärilahjaksi ja tuon kolmen sadan euron konsolin sain ukilta toissavuonna synttärilahjaksi" - EI näin. Mitä ap oikein kuvittelee?
Toki lapset voivat ladehtia, että naapurin lapsella on jotain, jota hänkin tykkäisi saada tai enemmän leluja kokonaisuudessaan - mutta lahjojen saantireitit ja hinnat ovat kyllä jotain, joka EI aukene alle viisivuotiaalle.
Joten summa summarum: murehdit ap ihan turhia. Luulet pienten lasten toimivan kuin aikuinen.
Okei, olen kohdannut ihan erilaisia lapsia sitten. Jotenkin... Julmaa sanoa, mutta ehkä fiksumpia ja/tai kehittyneempiä.
Enkä minä erityisesti murehdi, olen vela. Tämä ei ollut minun ideani, mutta levitän sanaa mielestäni tärkeästä aiheesta. Kaikki tuntemani vanhemmat, joille olen tästä livenä puhunut, pitävät asiaa tärkeänä.
Ap
Sehän ei osoita millään tasolla fiksuutta tai kehittyneisyyttä, jos lahjoissa tärkeintä on niiden arvo. Se osoittaa materialistista ajattelutapaa, jonka aikuiset ovat lapselle syöttäneet. Toisenlaiset arvot omaksuneille lapsille riittää vähempikin.
Tämä! Olen huomannut, että juuri ne ahneimmat ja kateellisimmat tyypit osaavat laskea kaiken rahassa. Mikään ei heille riitä. Vertaillaan kaikkea ja opetetaan sama omille lapsillekin.
Muuten ei pikkulapsi osaisi sanoa, paljonko joku asia maksaa tai minkä merkkistä joku on. Ja mitä kalliimpi on aina (muka) hienompi. Kotoa tämä malli selvästi on opittu.
Näistä kateellisten vertailija-vanhempien lapsista kasvaa samanlaisia kaikkeen tyytymättömiä, ahneita ja materialistisia mu_kkuja, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä mihinkään. Vähiten itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaah. Ne lapset, jotka ymmärtävät rahan ja tavaroiden arvon, tietävät jo, ettei joulupukkia ole olemassa.
Tämä. Taaperoille ja pienille leikki-ikäisille lahjoissa oli jouluisin tärkeintä pahviloota ja korea käärepaperi. Eikä heille sen ikäisenä edes annettu mitään älylaitteita.
Ja noin 5-6 -vuotiaina he jo tiesivät, että pukki on vain aikuisten lapsille luoma leikki, eikä pukkia ole oikeasti olemassa.
Pienet lapset hyvin harvoin edes vertailevat kokonaisuudessaan lahjojaan naapurin tenavan lahjoihin. Kun pieni lapsi menee naapuriin ja leikkii siellä naapurin lapsen leluilla, ei siinä mitään kokonaisuusvertailua tapahdu. "Mä sain joulupukilta tämän, tämän, tämän, tämän .... mutta en tuota, sen sain tädiltä synttärilahjaksi ja tuon kolmen sadan euron konsolin sain ukilta toissavuonna synttärilahjaksi" - EI näin. Mitä ap oikein kuvittelee?
Toki lapset voivat ladehtia, että naapurin lapsella on jotain, jota hänkin tykkäisi saada tai enemmän leluja kokonaisuudessaan - mutta lahjojen saantireitit ja hinnat ovat kyllä jotain, joka EI aukene alle viisivuotiaalle.
Joten summa summarum: murehdit ap ihan turhia. Luulet pienten lasten toimivan kuin aikuinen.
Okei, olen kohdannut ihan erilaisia lapsia sitten. Jotenkin... Julmaa sanoa, mutta ehkä fiksumpia ja/tai kehittyneempiä.
Enkä minä erityisesti murehdi, olen vela. Tämä ei ollut minun ideani, mutta levitän sanaa mielestäni tärkeästä aiheesta. Kaikki tuntemani vanhemmat, joille olen tästä livenä puhunut, pitävät asiaa tärkeänä.
Ap
Sun ajatuksista huomaa, että olet todellakin vela. Et tiedä lapsen kehitysvaiheista mitään.
Pitkä sivuaine psykologiasta, kehityspsykologia kiinnostuksen aiheena. Suvussa paljon lapsia, oma lapsuus takana. Tuo on taas tuo äitikortti, että jos ei itse ole pullauttanut ulos niin ei tiedä mitään. :D
Kyllä meidän sukujoulussa jo 2-vuotiailla tuli välillä kinaa siitä, kumpi saa leikkiä sillä superhienolla Ryhmä Hau-rekka-autolla.
Ap
Kyllä sillä on merkitystä, onko oikeaa kokemusta lapsista vai pelkkää sivusta luulottelua.
Se on kaksi eri asiaa, että lapset kinastelevat leluista ja se, että he tiedostaisivat, mitä kaikkea toinen on saanut lahjaksi ja vertailisivat joululahjaksi saatujen lelujen hintoja.
Sukujoulut ovat myös vähän eri asia kuin että pitäisi kamalasti suunnitella joulukertomuksen sisältöä naapuruston lasten varalta.
Edelleen, millainen vanhempi kertoo lahjan hinnan lapselleen? :D Et ole ihan tainnut tajuta mistä tässä puhun, mutta älä huoli, eivät ole muutkaan.
Oikea kokemus lapsista, mitä se on? Ei riitä, että viettää aikaa lasten kanssa ja opiskelee kehitykseen liittyviä asioita? On siis pakko tunkea itse sellainen ulos? Mitä ihmettä? :D
Ap
Oletko oikeasti noin tyhmä vai teeskenteletkö?
Oikea kokemus on vanhemmuutta, ei synnytystapaa.
Siis sitä, että elää 24/7 lapsen tai useamman lapsen kanssa, touhuaa heidän kanssaan ja kuulea heidän huolensa ja ilonsa. Sivulliselle ja besserwisseroivalle lapsettomalle tädille ei juosta kertomaan pieniä mielipahoja.
Ja se, että näet sukulaistesi lapsia jouluisin ja sillointällöin muulloinkin EI todellakaan tee sinusta asiantuntijaa. Kehityspsykologiaa et ole todellakaan lukenut tai jos olet, niin et ole siitä ymmärtänyt hittojakaan.
Hei nyt oikeasti, kuka on sanonut että olen asiantuntija? :D Miksi tämä aihe hermostuttaa sinua niin paljon? Ärsyttääkö, kun lapseton ihminen sanoo, että lapselle on hyvä opettaa että kiltteys ei johda parempiin lahjoihin? Miksi se ärsyttää, voitko vähän avata?
Kehityspsykologia on pohjimmiltaan aika simppeli ala. Täytyy olla aika paukapää, jos sitä ei ymmärrä. Ja arvosanathan sen kertovat objektiivisesti että ymmärtääkö vai ei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs sitten kun lapsi sanoo vanhemmilleen että miksi he eivät auta pukkia että saisivat kanssa yhtä mieluisia lahjoja?
Sitten lapselle voi sanoa kuten asia on. Siksi, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtä paljon rahaa. Rahaa tulee erilaisista töistä eri verran, ja siksi jotkut saavat enemmän ja hienompia lahjoja kuin toiset.
Ap
Tuo selityshän ontuu niiden muka-varakkaiden kohdalla, joiden Visat vinkuu ja luotot paukkuu. Heidän lapsensahan saattavat saada lahjaksi vaikka kuinka kallista & hienoa, mutta niitä maksellaan sitten pitkin kevättä. Näitä yli varojensa eläviä kun on Suomessa jo liian paljon.
No se taas ei kuulu sinun lapsellesi tai sinullekaan, että millä rahalla muut niitä lahoja ostavat. Lapselle riittää selitys, että toisilla on enemmän rahaa. Sitten kun ikävuosia tulee, voit alkaa valistamaan kulutusluotoista. Ehkä ei kovin pientä kannata sellaisilla asioilla vielä kuormittaa.
Se lapsihan ei tiedä, paljonko Jaskan vanhempien tilillä on rahaa, vai onko sitä.
Ap
Pienen lapsen ei todellakaan tarvitse huolehtia perheen rahatilanteesta. Lapset ovat lapsia ja heidän pitää antaa sellaisia olla. Kukaan ei (toivottavasti) ole niin hullu, että kertoo lapselle kulutusluotoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaah. Ne lapset, jotka ymmärtävät rahan ja tavaroiden arvon, tietävät jo, ettei joulupukkia ole olemassa.
Tämä. Taaperoille ja pienille leikki-ikäisille lahjoissa oli jouluisin tärkeintä pahviloota ja korea käärepaperi. Eikä heille sen ikäisenä edes annettu mitään älylaitteita.
Ja noin 5-6 -vuotiaina he jo tiesivät, että pukki on vain aikuisten lapsille luoma leikki, eikä pukkia ole oikeasti olemassa.
Pienet lapset hyvin harvoin edes vertailevat kokonaisuudessaan lahjojaan naapurin tenavan lahjoihin. Kun pieni lapsi menee naapuriin ja leikkii siellä naapurin lapsen leluilla, ei siinä mitään kokonaisuusvertailua tapahdu. "Mä sain joulupukilta tämän, tämän, tämän, tämän .... mutta en tuota, sen sain tädiltä synttärilahjaksi ja tuon kolmen sadan euron konsolin sain ukilta toissavuonna synttärilahjaksi" - EI näin. Mitä ap oikein kuvittelee?
Toki lapset voivat ladehtia, että naapurin lapsella on jotain, jota hänkin tykkäisi saada tai enemmän leluja kokonaisuudessaan - mutta lahjojen saantireitit ja hinnat ovat kyllä jotain, joka EI aukene alle viisivuotiaalle.
Joten summa summarum: murehdit ap ihan turhia. Luulet pienten lasten toimivan kuin aikuinen.
Okei, olen kohdannut ihan erilaisia lapsia sitten. Jotenkin... Julmaa sanoa, mutta ehkä fiksumpia ja/tai kehittyneempiä.
Enkä minä erityisesti murehdi, olen vela. Tämä ei ollut minun ideani, mutta levitän sanaa mielestäni tärkeästä aiheesta. Kaikki tuntemani vanhemmat, joille olen tästä livenä puhunut, pitävät asiaa tärkeänä.
Ap
Sehän ei osoita millään tasolla fiksuutta tai kehittyneisyyttä, jos lahjoissa tärkeintä on niiden arvo. Se osoittaa materialistista ajattelutapaa, jonka aikuiset ovat lapselle syöttäneet. Toisenlaiset arvot omaksuneille lapsille riittää vähempikin.
Voi luoja. Ei kai lapselle kerrota lahjojen hintaa. Mutta kyllä jo tosi pieni lapsi ymmärtää ihmetellä, miksi toinen saa koko lelukuvaston antimet jouluna, kun itse saa sen värityskirjan. Tämän takia olisi hyvä sanoa, että kyse on vanhemmista, ei siitä ukkelista joka jakaa lahjat killteyden mukaan.
Ap
Kyllä sinä puhuit juurikin lahjojen arvosta aloituksessasi. Mitäpä, jos edes myöntäisit.
Minä en ole koskaan puhunut, että joulupukki jakaisi lahjoja vain kiltteyden perusteella. Minusta sellainen kiristäminen "saat lahjoja vain, jos olet kiltti" ei edes kuulu hyvään kasvatukseen. Pieni lapsi ei edes tiedä, mikä on "kilttiä" ja mikä ei, eikä minusta pieni lapsi edes OLE tahallana tuhma.
Mutta tuollainen pähkiminen, että pitäisi varoa sitä, mitä oma tai naapuruston vähävarainen piltti ajattelee lahjakeon ääreää on naurettavaa ja kertoo lähinnä, että et ymmärrä lasten kehityksestä hittojakaan.
Sitä paitsi jossakin vaiheessa se joka tapauksessa lapselle aukenee, että kaikki eivät ole yhtä varakkaita. Ei sen tietenkään tarvitse jouluna avautua, mutta noin muuten on ihan ok kertoa lapselle vaikkapa, että naapurin XX menee Espanjaan lomalle jouluna, koska heillä on hyvätuloiset vanhemmat kun taas meillä isä on työtön.
Ei siihen tarvitse joulua mahduttaa tai joulupukkia. Elämä on.
Niin. Ehkä sinäkin ymmärrät, että ne uusimmat ja suosituimmat lelut maksavat enemmän rahaa kuin ne villasukat. Ja että monet lapset leikkivät mieluummin sillä soivalla ja vilkkuvalla Ryhmä Hau-rekalla kuini villasukilla. Mutta turha kai tästä on vääntää, sano lapsillesi mitä haluat. :)
Lapsia tuskin kiinnostaa lahjan rahallinen arvo. Kaikki hieno vaan yleensä on vähän kalliimpaa. Ja jos kaikilla muilla on, sinunkin lapsesi haluaa. Vaikka kuinka koitat leipoa lapsestasi jotain äiti teresaa.
Ap
No nyt vihdoin ymmärsit, mitä sinulle on yritetty tässä sanoa jo pitkään. Yksittäisen lelun kadehtimisella ei ole mitään tekemistä joulupukin kanssa.
Ja on vain tyhmää ylipäätään sotkea kiltteyttä (joka on pienelle lapselle hyvin abstrakti asia alkaa päällekin) joulupukkikertomukseen.
Pienille lapsille SAA tulla mielipahan hetkiä ja niitä jopa pitääkin tulla. Pettymystä siitä, että itsellä ei ole kaikkea mitä muilla. Se on aikuisuutta se, että osaa lohduttaa lasta. Älä rakas huoli, leikitään mieluummin tällä, mennään yhdessä pulkkamäkeen, säästetään ja ostetaan tuollainen sinulle sitten kun ollaan saatu säätettyä tarpeeksi.
Ps. Olemme hyvätuloisia, joten tuollainen villasukkaepisodi ei ole meille tuttu, eikä tuttavaperheillemmekään, mutta sen sijaan olemme pyrkineet karsimaan roinan määrää ja priorisoineet aina enemmän tekemistä rahankäytössä joten siksi lapsille on kyllä pienestä pitäen jouduttu ajoittain sanomaan, että tuollaista lelua sinulla ei ole, mutta paljon muuta kivaa. Lohduttaminen on keskeinen vanhemmuuden taito, misät vela ei selvästikään tiedä mitään, koska sinultahan ne sukulaisten lapset eivät lohtua tietenkään hae, vaan omilta vanhemmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs sitten kun lapsi sanoo vanhemmilleen että miksi he eivät auta pukkia että saisivat kanssa yhtä mieluisia lahjoja?
Sitten lapselle voi sanoa kuten asia on. Siksi, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtä paljon rahaa. Rahaa tulee erilaisista töistä eri verran, ja siksi jotkut saavat enemmän ja hienompia lahjoja kuin toiset.
Ap
Tuo selityshän ontuu niiden muka-varakkaiden kohdalla, joiden Visat vinkuu ja luotot paukkuu. Heidän lapsensahan saattavat saada lahjaksi vaikka kuinka kallista & hienoa, mutta niitä maksellaan sitten pitkin kevättä. Näitä yli varojensa eläviä kun on Suomessa jo liian paljon.
No se taas ei kuulu sinun lapsellesi tai sinullekaan, että millä rahalla muut niitä lahoja ostavat. Lapselle riittää selitys, että toisilla on enemmän rahaa. Sitten kun ikävuosia tulee, voit alkaa valistamaan kulutusluotoista. Ehkä ei kovin pientä kannata sellaisilla asioilla vielä kuormittaa.
Se lapsihan ei tiedä, paljonko Jaskan vanhempien tilillä on rahaa, vai onko sitä.
Ap
Trollihan sä olet, mutta voin vastata vielä, että rahallakaan ei kaikkea saa. Sen tietää pikkulapsikin.
Voisit myös analysoida omaa lapsuuttasi ja suhdettasi köyhyyteen/rahaan/onnelliseen lapsuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaah. Ne lapset, jotka ymmärtävät rahan ja tavaroiden arvon, tietävät jo, ettei joulupukkia ole olemassa.
Tämä. Taaperoille ja pienille leikki-ikäisille lahjoissa oli jouluisin tärkeintä pahviloota ja korea käärepaperi. Eikä heille sen ikäisenä edes annettu mitään älylaitteita.
Ja noin 5-6 -vuotiaina he jo tiesivät, että pukki on vain aikuisten lapsille luoma leikki, eikä pukkia ole oikeasti olemassa.
Pienet lapset hyvin harvoin edes vertailevat kokonaisuudessaan lahjojaan naapurin tenavan lahjoihin. Kun pieni lapsi menee naapuriin ja leikkii siellä naapurin lapsen leluilla, ei siinä mitään kokonaisuusvertailua tapahdu. "Mä sain joulupukilta tämän, tämän, tämän, tämän .... mutta en tuota, sen sain tädiltä synttärilahjaksi ja tuon kolmen sadan euron konsolin sain ukilta toissavuonna synttärilahjaksi" - EI näin. Mitä ap oikein kuvittelee?
Toki lapset voivat ladehtia, että naapurin lapsella on jotain, jota hänkin tykkäisi saada tai enemmän leluja kokonaisuudessaan - mutta lahjojen saantireitit ja hinnat ovat kyllä jotain, joka EI aukene alle viisivuotiaalle.
Joten summa summarum: murehdit ap ihan turhia. Luulet pienten lasten toimivan kuin aikuinen.
Okei, olen kohdannut ihan erilaisia lapsia sitten. Jotenkin... Julmaa sanoa, mutta ehkä fiksumpia ja/tai kehittyneempiä.
Enkä minä erityisesti murehdi, olen vela. Tämä ei ollut minun ideani, mutta levitän sanaa mielestäni tärkeästä aiheesta. Kaikki tuntemani vanhemmat, joille olen tästä livenä puhunut, pitävät asiaa tärkeänä.
Ap
Sun ajatuksista huomaa, että olet todellakin vela. Et tiedä lapsen kehitysvaiheista mitään.
Pitkä sivuaine psykologiasta, kehityspsykologia kiinnostuksen aiheena. Suvussa paljon lapsia, oma lapsuus takana. Tuo on taas tuo äitikortti, että jos ei itse ole pullauttanut ulos niin ei tiedä mitään. :D
Kyllä meidän sukujoulussa jo 2-vuotiailla tuli välillä kinaa siitä, kumpi saa leikkiä sillä superhienolla Ryhmä Hau-rekka-autolla.
Ap
Kyllä sillä on merkitystä, onko oikeaa kokemusta lapsista vai pelkkää sivusta luulottelua.
Se on kaksi eri asiaa, että lapset kinastelevat leluista ja se, että he tiedostaisivat, mitä kaikkea toinen on saanut lahjaksi ja vertailisivat joululahjaksi saatujen lelujen hintoja.
Sukujoulut ovat myös vähän eri asia kuin että pitäisi kamalasti suunnitella joulukertomuksen sisältöä naapuruston lasten varalta.
Edelleen, millainen vanhempi kertoo lahjan hinnan lapselleen? :D Et ole ihan tainnut tajuta mistä tässä puhun, mutta älä huoli, eivät ole muutkaan.
Oikea kokemus lapsista, mitä se on? Ei riitä, että viettää aikaa lasten kanssa ja opiskelee kehitykseen liittyviä asioita? On siis pakko tunkea itse sellainen ulos? Mitä ihmettä? :D
Ap
Oletko oikeasti noin tyhmä vai teeskenteletkö?
Oikea kokemus on vanhemmuutta, ei synnytystapaa.
Siis sitä, että elää 24/7 lapsen tai useamman lapsen kanssa, touhuaa heidän kanssaan ja kuulea heidän huolensa ja ilonsa. Sivulliselle ja besserwisseroivalle lapsettomalle tädille ei juosta kertomaan pieniä mielipahoja.
Ja se, että näet sukulaistesi lapsia jouluisin ja sillointällöin muulloinkin EI todellakaan tee sinusta asiantuntijaa. Kehityspsykologiaa et ole todellakaan lukenut tai jos olet, niin et ole siitä ymmärtänyt hittojakaan.
Hei nyt oikeasti, kuka on sanonut että olen asiantuntija? :D Miksi tämä aihe hermostuttaa sinua niin paljon? Ärsyttääkö, kun lapseton ihminen sanoo, että lapselle on hyvä opettaa että kiltteys ei johda parempiin lahjoihin? Miksi se ärsyttää, voitko vähän avata?
Kehityspsykologia on pohjimmiltaan aika simppeli ala. Täytyy olla aika paukapää, jos sitä ei ymmärrä. Ja arvosanathan sen kertovat objektiivisesti että ymmärtääkö vai ei.
Ap
Taas osoitus siitä, että yliopistossa ei opeteta tervettä järkeä. Lapsethan eivät kasva kirjojen mukaan eikä heidän kehitystään näin ollen voi ymmärtää pelkän kirjatiedon pohjalta. Tätä ei toki monikaan lastentarhanopettaja tms ymmärrä, vaan toitottavat vain sitä tutkintoaan, vaikka käytännön tietotaito on lähellä nollaa (ei kaikilla, joten älkää takertuko tähän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin jo pienelle, että joulupukki on satuhahmo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaah. Ne lapset, jotka ymmärtävät rahan ja tavaroiden arvon, tietävät jo, ettei joulupukkia ole olemassa.
Tämä. Taaperoille ja pienille leikki-ikäisille lahjoissa oli jouluisin tärkeintä pahviloota ja korea käärepaperi. Eikä heille sen ikäisenä edes annettu mitään älylaitteita.
Ja noin 5-6 -vuotiaina he jo tiesivät, että pukki on vain aikuisten lapsille luoma leikki, eikä pukkia ole oikeasti olemassa.
Pienet lapset hyvin harvoin edes vertailevat kokonaisuudessaan lahjojaan naapurin tenavan lahjoihin. Kun pieni lapsi menee naapuriin ja leikkii siellä naapurin lapsen leluilla, ei siinä mitään kokonaisuusvertailua tapahdu. "Mä sain joulupukilta tämän, tämän, tämän, tämän .... mutta en tuota, sen sain tädiltä synttärilahjaksi ja tuon kolmen sadan euron konsolin sain ukilta toissavuonna synttärilahjaksi" - EI näin. Mitä ap oikein kuvittelee?
Toki lapset voivat ladehtia, että naapurin lapsella on jotain, jota hänkin tykkäisi saada tai enemmän leluja kokonaisuudessaan - mutta lahjojen saantireitit ja hinnat ovat kyllä jotain, joka EI aukene alle viisivuotiaalle.
Joten summa summarum: murehdit ap ihan turhia. Luulet pienten lasten toimivan kuin aikuinen.
Okei, olen kohdannut ihan erilaisia lapsia sitten. Jotenkin... Julmaa sanoa, mutta ehkä fiksumpia ja/tai kehittyneempiä.
Enkä minä erityisesti murehdi, olen vela. Tämä ei ollut minun ideani, mutta levitän sanaa mielestäni tärkeästä aiheesta. Kaikki tuntemani vanhemmat, joille olen tästä livenä puhunut, pitävät asiaa tärkeänä.
Ap
Sehän ei osoita millään tasolla fiksuutta tai kehittyneisyyttä, jos lahjoissa tärkeintä on niiden arvo. Se osoittaa materialistista ajattelutapaa, jonka aikuiset ovat lapselle syöttäneet. Toisenlaiset arvot omaksuneille lapsille riittää vähempikin.
Voi luoja. Ei kai lapselle kerrota lahjojen hintaa. Mutta kyllä jo tosi pieni lapsi ymmärtää ihmetellä, miksi toinen saa koko lelukuvaston antimet jouluna, kun itse saa sen värityskirjan. Tämän takia olisi hyvä sanoa, että kyse on vanhemmista, ei siitä ukkelista joka jakaa lahjat killteyden mukaan.
Ap
Kyllä sinä puhuit juurikin lahjojen arvosta aloituksessasi. Mitäpä, jos edes myöntäisit.
Minä en ole koskaan puhunut, että joulupukki jakaisi lahjoja vain kiltteyden perusteella. Minusta sellainen kiristäminen "saat lahjoja vain, jos olet kiltti" ei edes kuulu hyvään kasvatukseen. Pieni lapsi ei edes tiedä, mikä on "kilttiä" ja mikä ei, eikä minusta pieni lapsi edes OLE tahallana tuhma.
Mutta tuollainen pähkiminen, että pitäisi varoa sitä, mitä oma tai naapuruston vähävarainen piltti ajattelee lahjakeon ääreää on naurettavaa ja kertoo lähinnä, että et ymmärrä lasten kehityksestä hittojakaan.
Sitä paitsi jossakin vaiheessa se joka tapauksessa lapselle aukenee, että kaikki eivät ole yhtä varakkaita. Ei sen tietenkään tarvitse jouluna avautua, mutta noin muuten on ihan ok kertoa lapselle vaikkapa, että naapurin XX menee Espanjaan lomalle jouluna, koska heillä on hyvätuloiset vanhemmat kun taas meillä isä on työtön.
Ei siihen tarvitse joulua mahduttaa tai joulupukkia. Elämä on.
Niin. Ehkä sinäkin ymmärrät, että ne uusimmat ja suosituimmat lelut maksavat enemmän rahaa kuin ne villasukat. Ja että monet lapset leikkivät mieluummin sillä soivalla ja vilkkuvalla Ryhmä Hau-rekalla kuini villasukilla. Mutta turha kai tästä on vääntää, sano lapsillesi mitä haluat. :)
Lapsia tuskin kiinnostaa lahjan rahallinen arvo. Kaikki hieno vaan yleensä on vähän kalliimpaa. Ja jos kaikilla muilla on, sinunkin lapsesi haluaa. Vaikka kuinka koitat leipoa lapsestasi jotain äiti teresaa.
Ap
No nyt vihdoin ymmärsit, mitä sinulle on yritetty tässä sanoa jo pitkään. Yksittäisen lelun kadehtimisella ei ole mitään tekemistä joulupukin kanssa.
Ja on vain tyhmää ylipäätään sotkea kiltteyttä (joka on pienelle lapselle hyvin abstrakti asia alkaa päällekin) joulupukkikertomukseen.
Pienille lapsille SAA tulla mielipahan hetkiä ja niitä jopa pitääkin tulla. Pettymystä siitä, että itsellä ei ole kaikkea mitä muilla. Se on aikuisuutta se, että osaa lohduttaa lasta. Älä rakas huoli, leikitään mieluummin tällä, mennään yhdessä pulkkamäkeen, säästetään ja ostetaan tuollainen sinulle sitten kun ollaan saatu säätettyä tarpeeksi.
Ps. Olemme hyvätuloisia, joten tuollainen villasukkaepisodi ei ole meille tuttu, eikä tuttavaperheillemmekään, mutta sen sijaan olemme pyrkineet karsimaan roinan määrää ja priorisoineet aina enemmän tekemistä rahankäytössä joten siksi lapsille on kyllä pienestä pitäen jouduttu ajoittain sanomaan, että tuollaista lelua sinulla ei ole, mutta paljon muuta kivaa. Lohduttaminen on keskeinen vanhemmuuden taito, misät vela ei selvästikään tiedä mitään, koska sinultahan ne sukulaisten lapset eivät lohtua tietenkään hae, vaan omilta vanhemmiltaan.
Ei helvetti. Palstan velaviha on kyllä aivan uskomaton ilmiö. :D
Et sinä ymmärtänyt vieläkään mitä yritin sanoa. En viitsisi tavuttaa. Hienoa, että osaat lohduttaa jälkikasvuasi. Muuten olisikin varmaan huostaanoton paikka. En ymmärtänyt, miten tämä kummallinen avautuminen liittyy aiheeseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo 3-vuotias tiedä, paljonko naapurin lapsi lahjoja saa. Ja vaikka tietäisi, ei ymmärtäisi, koska ei tiedä mikä numero on enemmän kuin toinen. Hänelle on kerrottu, että tontut tekevät lahjat. Se riittää toistaiseksi.
Eli jos sinun lapsesi saisi lahjaksi paketin keksejä ja kalsarit, ja ystävänsä saisi kaikki uusimmat lelut ja pelit, et usko että lapsesi miettisi tilannetta sekuntiakaan? En usko, mutta en toki tunne lastasi yhtään.
Ap
Vanhempien pitäisi kyllä vähän miettiä, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä jos lapsi ei saa yhtään mieluista lahjaa niiden kalsareiden ja keksien lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaah. Ne lapset, jotka ymmärtävät rahan ja tavaroiden arvon, tietävät jo, ettei joulupukkia ole olemassa.
Tämä. Taaperoille ja pienille leikki-ikäisille lahjoissa oli jouluisin tärkeintä pahviloota ja korea käärepaperi. Eikä heille sen ikäisenä edes annettu mitään älylaitteita.
Ja noin 5-6 -vuotiaina he jo tiesivät, että pukki on vain aikuisten lapsille luoma leikki, eikä pukkia ole oikeasti olemassa.
Pienet lapset hyvin harvoin edes vertailevat kokonaisuudessaan lahjojaan naapurin tenavan lahjoihin. Kun pieni lapsi menee naapuriin ja leikkii siellä naapurin lapsen leluilla, ei siinä mitään kokonaisuusvertailua tapahdu. "Mä sain joulupukilta tämän, tämän, tämän, tämän .... mutta en tuota, sen sain tädiltä synttärilahjaksi ja tuon kolmen sadan euron konsolin sain ukilta toissavuonna synttärilahjaksi" - EI näin. Mitä ap oikein kuvittelee?
Toki lapset voivat ladehtia, että naapurin lapsella on jotain, jota hänkin tykkäisi saada tai enemmän leluja kokonaisuudessaan - mutta lahjojen saantireitit ja hinnat ovat kyllä jotain, joka EI aukene alle viisivuotiaalle.
Joten summa summarum: murehdit ap ihan turhia. Luulet pienten lasten toimivan kuin aikuinen.
Okei, olen kohdannut ihan erilaisia lapsia sitten. Jotenkin... Julmaa sanoa, mutta ehkä fiksumpia ja/tai kehittyneempiä.
Enkä minä erityisesti murehdi, olen vela. Tämä ei ollut minun ideani, mutta levitän sanaa mielestäni tärkeästä aiheesta. Kaikki tuntemani vanhemmat, joille olen tästä livenä puhunut, pitävät asiaa tärkeänä.
Ap
Sun ajatuksista huomaa, että olet todellakin vela. Et tiedä lapsen kehitysvaiheista mitään.
Pitkä sivuaine psykologiasta, kehityspsykologia kiinnostuksen aiheena. Suvussa paljon lapsia, oma lapsuus takana. Tuo on taas tuo äitikortti, että jos ei itse ole pullauttanut ulos niin ei tiedä mitään. :D
Kyllä meidän sukujoulussa jo 2-vuotiailla tuli välillä kinaa siitä, kumpi saa leikkiä sillä superhienolla Ryhmä Hau-rekka-autolla.
Ap
Kyllä sillä on merkitystä, onko oikeaa kokemusta lapsista vai pelkkää sivusta luulottelua.
Se on kaksi eri asiaa, että lapset kinastelevat leluista ja se, että he tiedostaisivat, mitä kaikkea toinen on saanut lahjaksi ja vertailisivat joululahjaksi saatujen lelujen hintoja.
Sukujoulut ovat myös vähän eri asia kuin että pitäisi kamalasti suunnitella joulukertomuksen sisältöä naapuruston lasten varalta.
Edelleen, millainen vanhempi kertoo lahjan hinnan lapselleen? :D Et ole ihan tainnut tajuta mistä tässä puhun, mutta älä huoli, eivät ole muutkaan.
Oikea kokemus lapsista, mitä se on? Ei riitä, että viettää aikaa lasten kanssa ja opiskelee kehitykseen liittyviä asioita? On siis pakko tunkea itse sellainen ulos? Mitä ihmettä? :D
Ap
Oletko oikeasti noin tyhmä vai teeskenteletkö?
Oikea kokemus on vanhemmuutta, ei synnytystapaa.
Siis sitä, että elää 24/7 lapsen tai useamman lapsen kanssa, touhuaa heidän kanssaan ja kuulea heidän huolensa ja ilonsa. Sivulliselle ja besserwisseroivalle lapsettomalle tädille ei juosta kertomaan pieniä mielipahoja.
Ja se, että näet sukulaistesi lapsia jouluisin ja sillointällöin muulloinkin EI todellakaan tee sinusta asiantuntijaa. Kehityspsykologiaa et ole todellakaan lukenut tai jos olet, niin et ole siitä ymmärtänyt hittojakaan.
Hei nyt oikeasti, kuka on sanonut että olen asiantuntija? :D Miksi tämä aihe hermostuttaa sinua niin paljon? Ärsyttääkö, kun lapseton ihminen sanoo, että lapselle on hyvä opettaa että kiltteys ei johda parempiin lahjoihin? Miksi se ärsyttää, voitko vähän avata?
Kehityspsykologia on pohjimmiltaan aika simppeli ala. Täytyy olla aika paukapää, jos sitä ei ymmärrä. Ja arvosanathan sen kertovat objektiivisesti että ymmärtääkö vai ei.
Ap
Taas osoitus siitä, että yliopistossa ei opeteta tervettä järkeä. Lapsethan eivät kasva kirjojen mukaan eikä heidän kehitystään näin ollen voi ymmärtää pelkän kirjatiedon pohjalta. Tätä ei toki monikaan lastentarhanopettaja tms ymmärrä, vaan toitottavat vain sitä tutkintoaan, vaikka käytännön tietotaito on lähellä nollaa (ei kaikilla, joten älkää takertuko tähän).
Niin, yliopistossa opetetaan tiedettä. Niitä tutkittuja lainalaisuuksia, joita ihmislajin kehitykseen liittyy. Lapsikin ymmärtää että kehityksessä on eroja, mutta tilastollisesti me kehitymme hyvin samankaltaisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo 3-vuotias tiedä, paljonko naapurin lapsi lahjoja saa. Ja vaikka tietäisi, ei ymmärtäisi, koska ei tiedä mikä numero on enemmän kuin toinen. Hänelle on kerrottu, että tontut tekevät lahjat. Se riittää toistaiseksi.
Eli jos sinun lapsesi saisi lahjaksi paketin keksejä ja kalsarit, ja ystävänsä saisi kaikki uusimmat lelut ja pelit, et usko että lapsesi miettisi tilannetta sekuntiakaan? En usko, mutta en toki tunne lastasi yhtään.
Ap
Vanhempien pitäisi kyllä vähän miettiä, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä jos lapsi ei saa yhtään mieluista lahjaa niiden kalsareiden ja keksien lisäksi.
Älä muuta sano. Ja ainakin tehdä lapselle selväksi, että joulupukilla ei ole asian kanssa tekemistä.
Ap
Ap:lle suosittelisin mitä pikimmin ammatillisen suuntautumisen vaihtamista, jos siis kehityspsykologia kuuluu siihen. Sen verran heikosti näyttää olevan luontaisia taipumuksia alalle. Miten olisi joku talousorientoitunut ammatti, kuten pankkineuvoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaah. Ne lapset, jotka ymmärtävät rahan ja tavaroiden arvon, tietävät jo, ettei joulupukkia ole olemassa.
Tämä. Taaperoille ja pienille leikki-ikäisille lahjoissa oli jouluisin tärkeintä pahviloota ja korea käärepaperi. Eikä heille sen ikäisenä edes annettu mitään älylaitteita.
Ja noin 5-6 -vuotiaina he jo tiesivät, että pukki on vain aikuisten lapsille luoma leikki, eikä pukkia ole oikeasti olemassa.
Pienet lapset hyvin harvoin edes vertailevat kokonaisuudessaan lahjojaan naapurin tenavan lahjoihin. Kun pieni lapsi menee naapuriin ja leikkii siellä naapurin lapsen leluilla, ei siinä mitään kokonaisuusvertailua tapahdu. "Mä sain joulupukilta tämän, tämän, tämän, tämän .... mutta en tuota, sen sain tädiltä synttärilahjaksi ja tuon kolmen sadan euron konsolin sain ukilta toissavuonna synttärilahjaksi" - EI näin. Mitä ap oikein kuvittelee?
Toki lapset voivat ladehtia, että naapurin lapsella on jotain, jota hänkin tykkäisi saada tai enemmän leluja kokonaisuudessaan - mutta lahjojen saantireitit ja hinnat ovat kyllä jotain, joka EI aukene alle viisivuotiaalle.
Joten summa summarum: murehdit ap ihan turhia. Luulet pienten lasten toimivan kuin aikuinen.
Okei, olen kohdannut ihan erilaisia lapsia sitten. Jotenkin... Julmaa sanoa, mutta ehkä fiksumpia ja/tai kehittyneempiä.
Enkä minä erityisesti murehdi, olen vela. Tämä ei ollut minun ideani, mutta levitän sanaa mielestäni tärkeästä aiheesta. Kaikki tuntemani vanhemmat, joille olen tästä livenä puhunut, pitävät asiaa tärkeänä.
Ap
Sun ajatuksista huomaa, että olet todellakin vela. Et tiedä lapsen kehitysvaiheista mitään.
Pitkä sivuaine psykologiasta, kehityspsykologia kiinnostuksen aiheena. Suvussa paljon lapsia, oma lapsuus takana. Tuo on taas tuo äitikortti, että jos ei itse ole pullauttanut ulos niin ei tiedä mitään. :D
Kyllä meidän sukujoulussa jo 2-vuotiailla tuli välillä kinaa siitä, kumpi saa leikkiä sillä superhienolla Ryhmä Hau-rekka-autolla.
Ap
Kyllä sillä on merkitystä, onko oikeaa kokemusta lapsista vai pelkkää sivusta luulottelua.
Se on kaksi eri asiaa, että lapset kinastelevat leluista ja se, että he tiedostaisivat, mitä kaikkea toinen on saanut lahjaksi ja vertailisivat joululahjaksi saatujen lelujen hintoja.
Sukujoulut ovat myös vähän eri asia kuin että pitäisi kamalasti suunnitella joulukertomuksen sisältöä naapuruston lasten varalta.
Edelleen, millainen vanhempi kertoo lahjan hinnan lapselleen? :D Et ole ihan tainnut tajuta mistä tässä puhun, mutta älä huoli, eivät ole muutkaan.
Oikea kokemus lapsista, mitä se on? Ei riitä, että viettää aikaa lasten kanssa ja opiskelee kehitykseen liittyviä asioita? On siis pakko tunkea itse sellainen ulos? Mitä ihmettä? :D
Ap
Oletko oikeasti noin tyhmä vai teeskenteletkö?
Oikea kokemus on vanhemmuutta, ei synnytystapaa.
Siis sitä, että elää 24/7 lapsen tai useamman lapsen kanssa, touhuaa heidän kanssaan ja kuulea heidän huolensa ja ilonsa. Sivulliselle ja besserwisseroivalle lapsettomalle tädille ei juosta kertomaan pieniä mielipahoja.
Ja se, että näet sukulaistesi lapsia jouluisin ja sillointällöin muulloinkin EI todellakaan tee sinusta asiantuntijaa. Kehityspsykologiaa et ole todellakaan lukenut tai jos olet, niin et ole siitä ymmärtänyt hittojakaan.
Hei nyt oikeasti, kuka on sanonut että olen asiantuntija? :D Miksi tämä aihe hermostuttaa sinua niin paljon? Ärsyttääkö, kun lapseton ihminen sanoo, että lapselle on hyvä opettaa että kiltteys ei johda parempiin lahjoihin? Miksi se ärsyttää, voitko vähän avata?
Kehityspsykologia on pohjimmiltaan aika simppeli ala. Täytyy olla aika paukapää, jos sitä ei ymmärrä. Ja arvosanathan sen kertovat objektiivisesti että ymmärtääkö vai ei.
Ap
Sinä itse katsot, että olet asiantuntija, vaikka sinulla ei ole omia lapsia ollenkaan, ja olet ainoastaan lukenut facebookista jonkun teorian. Mikä on muuten aika nolo lähde "kehityspsykologisille teorioille".
Minusta joulupukkia ei pidä sotkea kiltteyteen, koska pieni lapsi ei ymmärrä kiltteyttä , se on abstrakti ja tilannekohtainen arvio. Minusta ei myöskään pidä kiristää lasta sillä, että "lahjoja ei tule, jos et ole kiltti" eli suomeksi: jos et nyt tee kuten minä sanon, joulupukki ei tuo sinulle lahjoja. Älytöntä ylipäätään.
Sinulta puuttuu kokonaan taju siitä, mitä pienet lapset ymmärtävät. Kuvittelet heidän kartoittavan ja raportoivan joululahjasaaliinsa hintoineen naapurin tenaville.
Sen lisäksi et ymmärrä, että pienen lapsen elämään kuuluua ja pitääkin kuulua pieniä pettymyksiä, joiden suhteuttaminen ja lohduttaminen on olennainen osa vanhemmuutta ja kasvatusta.
Ja vielä: miten sinä ylipäätään kuvittelet lasta lohduttavan enemmän sen, että naapurin lapsella on varakkaat vanhemmat kuin sen, että joulupukki toi enemmän lahjoja naapurin lapselle? Koko stoorin viilaamisesi funktio ei nyt aukene millään tasolla.
Lopputulemahan on molemmissa täysin sama. Lapsi on pettynyt saamiinsa lahjoihin, on sen syy sitten typerä kiltteys-teoria tai se, että vanhemmat on persaukisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs sitten kun lapsi sanoo vanhemmilleen että miksi he eivät auta pukkia että saisivat kanssa yhtä mieluisia lahjoja?
Sitten lapselle voi sanoa kuten asia on. Siksi, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtä paljon rahaa. Rahaa tulee erilaisista töistä eri verran, ja siksi jotkut saavat enemmän ja hienompia lahjoja kuin toiset.
Ap
Tuo selityshän ontuu niiden muka-varakkaiden kohdalla, joiden Visat vinkuu ja luotot paukkuu. Heidän lapsensahan saattavat saada lahjaksi vaikka kuinka kallista & hienoa, mutta niitä maksellaan sitten pitkin kevättä. Näitä yli varojensa eläviä kun on Suomessa jo liian paljon.
No se taas ei kuulu sinun lapsellesi tai sinullekaan, että millä rahalla muut niitä lahoja ostavat. Lapselle riittää selitys, että toisilla on enemmän rahaa. Sitten kun ikävuosia tulee, voit alkaa valistamaan kulutusluotoista. Ehkä ei kovin pientä kannata sellaisilla asioilla vielä kuormittaa.
Se lapsihan ei tiedä, paljonko Jaskan vanhempien tilillä on rahaa, vai onko sitä.
Ap
Trollihan sä olet, mutta voin vastata vielä, että rahallakaan ei kaikkea saa. Sen tietää pikkulapsikin.
Voisit myös analysoida omaa lapsuuttasi ja suhdettasi köyhyyteen/rahaan/onnelliseen lapsuuteen.
Kuka nyt on sanonut että rahalla saa kaiken? Miten mun sanomiset voidaankin ymmärtää noin päin mäntyä, omasta mielestäni kirjoitan selvää suomen kieltä.
Miksi minä analysoisin tässä omaa lapsuuttani? Ei liity aiheeseen mitenkään.
Edelleenkään tämä aloitus ei ole alunperin minun kirjoittamani, mutta pidän sitä tärkeänä. En siis todellakaan ole ainut, joka on asiasta tätä mieltä. Sitä päivitystä oli jaettu tuhansia kertoja.
Ap
Niin. Ehkä sinäkin ymmärrät, että ne uusimmat ja suosituimmat lelut maksavat enemmän rahaa kuin ne villasukat. Ja että monet lapset leikkivät mieluummin sillä soivalla ja vilkkuvalla Ryhmä Hau-rekalla kuini villasukilla. Mutta turha kai tästä on vääntää, sano lapsillesi mitä haluat. :)
Lapsia tuskin kiinnostaa lahjan rahallinen arvo. Kaikki hieno vaan yleensä on vähän kalliimpaa. Ja jos kaikilla muilla on, sinunkin lapsesi haluaa. Vaikka kuinka koitat leipoa lapsestasi jotain äiti teresaa.
Ap