Avautuminen! Elämä on muuttunut vaikeaksi ja ankeaksi Suomessa.
Jäin muutama kuukausi sitten työttömäksi, sitä ennen oli määräaikaista pätkää muutama vuosi, välillä aina hetki työttömyyttä, mutta nyt sitten lopullisesti kenkää kun olisi kai ollut aika vakinaistaa.
Ennen nykyistä työtä tein pitkän uran toisessa työssä, ilman ylenemismahdollisuuksia mutta jatkoin kuitenkin niin kauan kuin mitenkään pystyin, koska pidin työstä. No sitten ei muuta kuin aikuisiällä uuden alan opiskelu, josta luvattiin vakinaista työtä jne, koska suuret ikäluokat. Niin ei käynyt, vaan pelkkää huonosti palkattua pätkää.
Aktiivimalli leikkasi sopivasti jouluksi päivärahaani, vaikka mitään muuta en haluaisi kuin työpaikan. No se ehkä korjautuu vuodenvaihteessa?
Mies tappelee töissä pienestä palkankorotuksesta, jonka tietysti verot tulevat syömään plusmiinusnolla. Samalla kaikki maksut nousevat, osa on jo ihan taivaissa: sähkö, vesi jne. Olemme joutuneet nyt työttömyyteni aikana kajoamaan säästöihin, joilla oli tarkoitus kattaa uuden kodin käsiraha. Niitä säästöjä oli kerätty yli kymmenen vuotta.
Tuntuu että kaikki yrittäminen on turhaa ja valuu hukkaan. Asunnon arvo laskee, mutta samalla eläminen kallistuu. Lapsille haluaisi tarjota enemmän ja siksi emme tingi esimerkiksi harrastusmaksuista, mutta nekin nousevat jatkuvasti.
Suomessa jopa auton omistaminen on luksusta nykyään, saati jossain käyminen. Kurjistaminen tuntuu saavan yhä uusia muotoja, kunnes jäljellä ei ole enää mitään. Meillä ei ole autoa, ei taloa vaan liian pieni asunto, elektroniikka kestää minkä kestää sitten vasta uutta...
Asioita ei voi enää hoitaa kuten ennen, mihinkään ei voi soittaa, ei edes suoraan ihmiselle, joka "hoitaa" asioitasi.
Alan olla todella väsynyt yrittämään ja uskomaan parempaan.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ominaisuudet sovi nyky-Suomeen. Onneksi kyseisen maan passilla maailma on avoin ja jokaiselle varmasti löytyy sopiva yhteiskuntamalli.
Käydä turistina jossain maassa on eri asia kuin pysyvä asuminen. Oleskelulupa ja työlupa?
Kielitaitokin pitää olla erittäin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tee töitä virallisesti lainkaan, koska se ei kannata minun tuloillani. Nyt minulle maksetaan kelan toimesta 850 vuokra, sähkölasku, kotivakuutus ja terveyskeskusmenot + 495 euroa käyttörahaa kuussa.
Sen lisäksi heitän pimeää keikkaa hieman joka kuukausi, ja niistä about 500e päälle.Jos menisin töihin nyt 10e brutto, niin nettoni olisi noin 1400e. Eli käytännössä sama kuin tuo 850+495+sähkö+kotivakuutus+terveyskeskusmenot. Itse asiassa se olisi jopa hieman vähemmän kun nyt tarkemmin noita ynnäilee...
850 euron tuet asumiseen= 2 henkeä asuu Helsingissä kaksiossa koska noin suuri määrä menee toimeentulotuesta. Joko et saa tuota 850:iä vaan puolet siitä, tai sitten puolisosi ei saa tuota rahaa ollenkaan. Eli jos molemmat teistä kävisi osa-aikatöissä niin silloin jäisitte rapiat 500-800 euroa enemmän kuussa plussalle.
Minä asun yksin tässä kaksiossa, ja minulle maksetaan toimeentulotuella + työmarkkinatuella + asumistuella tuo 850e vuoka + 495e rahaa käteen (ja sähkö/kotivakuutus/terveyskeskuslaskut)
paikkana pks.
T: tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja
Yksinasuvalle hyväksytään, eli maksetaan, pk-seudulla max. 694 € vuokra, jos vuokra on suurempi joutuu sen maksamaan toimeentulotuen perusosasta. Hyväksyttävät menosi olisivat siis 694 € vuokraan ja 495 € perusosa eli 1189 €, ja lisäksi vesi + sähkö + vakuutus (näissäkin on rajat mutta niitä en muista). Voit siis yksinasuvana saada n. 500 € työmarkkinatukea (brutto), tuolla vuokralla jonkun verran yli 300 € asumistukea, tt-tuen perusosaa sen verran että päästään tuohon 1189 € ja tt-tukea noihin mainittuihin laskuihin.
Arvaa vaa.. mullakin on ikää vasta 24 ja tulevaisuus vaikuttaa erittäin ankealta. Yritän aina lähes väkisin ajatella positiivisesti, että kyllä tämä tästä, koko elämä on vielä edessä. Niin kulunut ajatusmalli joka alkaa tulee aikalailla korvista ulos. Tuntuu, että yrittää porskuttaa täysillä eteenpäin, mutta eteenpäin ei tuu kyllä liikuttua. Ainoastaan ylläpitämään elämää samalla kohdalla ja jopa ottamalla takapakkia. Kaikki energia menee töihin ja rahan laskemiseen. Pelkän vakituisen työn saaminen on vaikeaa ellei tahdo mäkkäriin mennä töihin. Olen suorittanut kaksois- ja ammattikorkeatutkinnon (finanssi ja talous). Minulla on kuitenkin työkokemusta n. 10 vuotta, niin olisi kiva vihdoinkin saada 37,5 h vakkari soppari. Ja mä en tosiaan ole mikään sarjasaikuttaja. Päinvastoin, mulla on työnarkomaanin maine töissä. Kyllähän sitä rahaa tulee säästöön mut aika mitätön määrä vaikka en todellakaan ole mikään tuhlaaja. Ulkona tai viihteellä en käy, budjetoin järkevästi menot ja olen asettanut itselleni rajat mitä en ylitä. Tuntuu, että kaikki vaa jynnää paikoillaan paitsi kasvavat kulut ja aika. Koko elämänhalu on kulunut tässä loppuun. Olen nykyään aina väsynyt ja jotenkin onneton. Mikään ei meinaa maistua, ei sosiaalinen elämä, ei edes seksi. Lapsista en uskalla edes unelmoida nykyään, iskee vaa paniikki. Kaikki päivät kuluu jonkin sortin automaattitilassa, koska on vaa pakko. On oikeesti tosi huijattu olo. Tätäkö varten synnyin? Lapsena ja teininä sitä niin unelmoi ja mietti, että mihin elämä vie. Koen kuitenkin, että olen nuoresta asti tehnyt vastuullisia päätöksiä ja elänyt normien mukaan, niin miksi?
Miksi mä löydän itseni tästä tilanteesta?
Tulipas tota tekstiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasemmistohallitusten ja feministien syytä tämä kurjuus. Sitä saitte mitä tilasitte kun äänestitte hallituspuolueita. Vain Ps, Kok ja Kd ajavat suomalaisten asiaa.
Ajavat niin kauan kunnes päädyt työttömäksi tai sairastut. Oikeistolaisessa maailmassa on vain menestyjiä. Heikkojen päivien varalle pitää olla säästöjä.
Oikeisto ajaa nimenomaan politiikkaa jossa työpaikat säilyvät suomessa ja kaikille riittäisi töitä varsinkin yksityisellä sektorilla. Vasemmistolainen politiikka taas karkottaa varsinkin miesvaltaiset työt ulkomaille mm. järjettömällä verotuksella ja ilmastopolitiikalla. Vasemmiston äänestäjiä tämä ei tietysti haittaa kun työskentelevät julkisella sektorilla tai elävät sosiaalituilla.
Polkemalla palkkoja ja muistuttamalla pomojen kautta ettei sairastumisia suvaita. Amerikassa jengi joutuu käymään 3-5 eri työpaikassa saadakseen leivän pöytään. Maassa joka on oikeisto-konservatiivinen.
Tiedän Suomessakin kolmea työtä tekevän. Palvelualoilla etenkin surkea palkka.
Odottakaapas vain kun hallitus säätää ilmasto/liikennepaketin niin ette juuri liiku ja kuluttele, ja senkin vähän mitä liikutte ja kulutatte niin senkin tiukan elektronisen tarkkailun alaisena.
Iltasanomissa on juttu jossa korkea virkamies kertoi mitä on luvassa kansan tahdosta huolimatta, hallituksen siunaamien virkamiespäätösten voimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Mulla ihan eri tilanne, olen sinkku ja töissä, eikä mitään varsinaista hätää tai pulaa ole, mutta kyllä se vähän kyrsii kun ei ole varaa mihinkään luksukseen, matkoihin tms vaikka tekee periaatteessa hyväpalkkaista työtä teknisellä alalla ja on korkeasti koulutettu. Tiedän että jo Keski-Euroopassa, saati Yhdysvalloissa, elintaso olisi jotain ihan muuta. Tykkään Suomesta, olen niin suomalainen epäsosiaalinen jurottaja kun voi olla, enkä haluaisi toisaalta lähteä muualle, mutta jos merkittäviä veron tai veroluontoisten maksujen korotuksia vielä tulee niin voipi olla että häivyn. Alaltani kyllä töitä riittää muualtakin.
Millaista elintasoa oikein haluat itsellesi? Itse olen sinkku, elän vuokralla ja rahat riittävät mainiosti. Säästöönkin jää useita satasia kuukaudessa ja pankkitilillä on kymmeniä tuhansia. Teen pätkätöitä ja matkustelen useita kertoja vuodessa ulkomaille. En käy ulkona syömässä enkä asu Helsingin keskustassa vaan lähiössä. En ole rikas, mutta en mielestäni köyhäkään. Elintasoni riittää minulle mainiosti, enkä haaveile joutavia. Palkkani ei ole erityisen korkea mutta riittää minulle mainiosti. Yrittäisit päästä eroon materialimin kahleista niin varmasti helpottaisi. Käyttäisit rahasi johonkin, joka oikeasti merkitsee sen sijaan että haluaisit "luksusta" kai jokaisella elämäsi alueella.
Sinun rahasi riittävät hyvin, koska olet lapseton.
Ne joiden rahat ei riitä vaikka palkat on ihan hyviä, ovat lapsiperheellisiä.
Minäkin olen lapseton ja raha riittää hyvin, mutta ymmärrän kyllä että ei riitä jos on lapsia.
Mitä et siinä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Kauheasti selityksiä, itkua ja valitusta, kun "ei viitsi eikä kuitenkaan kannata". Tyypillistä suomalaista asennetta. Tässä ajassa minä jo tienasin muutaman euron, tässä samalla kun somettelen. Toiset tekee, toiset selittelee. Kumpikin on valintansa tehneet. Ei ole miljoonabisnestä, sitä en ole missään vaiheessa väittänytkään, mutta jokainen euro merkitsee ja kasvaa aikanaan korkoa jossain muodossa. Odottele sinä vain hyväntekijää tai lottovoittoa, minä teen rahaa. Jos rikastua haluat, siihen on ihan muut konstit, nyt oli kyse vain pienen puskurin kerryttämisestä.
Ei voi kun olla samaa mieltä tämän kaverin kanssa. Kyllä se vaan tämä touhu, jota kutsutaan elämäksi, on niin paljon itsestä kiinni, ettei siitä kannata edes keskustella. Ei se ole mikään keskustelun aihe, että voiko Suomessa elää hyvää elämää vai ei. Vastaus on se, että voi, mutta jotain se itseltäkin vaatii.
Kannattaa huomioida sellainenkin näkökulma, että maailmassa ei ole yhtään valtiota, jossa köyhyyttä ei olisi. Vauraus jakautuu AINA enemmän tai vähemmän normaalijakauman mukaisesti, jossa on siis rikkaita, köyhiä ja keskituloisia. Tämä on luonnonlaki, joka pätee kaikille suurille joukoille. Ymmärrän, toki hyvin että jos sattuu olemaan siinä köyhien joukossa, niin kyllähän se v*tuttaa. Mutta sellaisen väittäminen, että yhteiskunnassa on joku todella suuri vika, joka estää tyydyttävän elintason rakentamisen, on ihan täyttä fuulaa. Suomessa ja muissa pohjoismaissa se on itse asiassa kaikkein helpointa. Ja tämä on fakta, ei mielipide.
Mutta, kaikesta tästä tylytyksestä huolimatta toivotan ap:lle ja muille vastaavalla tavalla kokeville tsemppiä tulevissa koitoksissa. Tiedän kyllä itsekin mitä se on kun ei kulje - olen itsekin ollut työtön ja muuta ikävää on ollut. Tiedän mitä se on, se on p*skaa. Mutta silti pyydän, suorastaan anon, ettette lähde tuolle epätoivon linjalle. Se tie ei johda mihinkään.
Kerro oi viisas..
jos ei ole voittanut geenilotossa..niin miten nouset yhteiskuntaluokassa...
Elämä on kuin pitkävetoa..joskus kokemus auttaa..mutta voi käydä miten vaan.
Toiset palvelee ja toiset nauttii aah..ja sit vielä uskonto ja poliisi pitää köyhät kyykyssä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Mulla ihan eri tilanne, olen sinkku ja töissä, eikä mitään varsinaista hätää tai pulaa ole, mutta kyllä se vähän kyrsii kun ei ole varaa mihinkään luksukseen, matkoihin tms vaikka tekee periaatteessa hyväpalkkaista työtä teknisellä alalla ja on korkeasti koulutettu. Tiedän että jo Keski-Euroopassa, saati Yhdysvalloissa, elintaso olisi jotain ihan muuta. Tykkään Suomesta, olen niin suomalainen epäsosiaalinen jurottaja kun voi olla, enkä haluaisi toisaalta lähteä muualle, mutta jos merkittäviä veron tai veroluontoisten maksujen korotuksia vielä tulee niin voipi olla että häivyn. Alaltani kyllä töitä riittää muualtakin.
Millaista elintasoa oikein haluat itsellesi? Itse olen sinkku, elän vuokralla ja rahat riittävät mainiosti. Säästöönkin jää useita satasia kuukaudessa ja pankkitilillä on kymmeniä tuhansia. Teen pätkätöitä ja matkustelen useita kertoja vuodessa ulkomaille. En käy ulkona syömässä enkä asu Helsingin keskustassa vaan lähiössä. En ole rikas, mutta en mielestäni köyhäkään. Elintasoni riittää minulle mainiosti, enkä haaveile joutavia. Palkkani ei ole erityisen korkea mutta riittää minulle mainiosti. Yrittäisit päästä eroon materialimin kahleista niin varmasti helpottaisi. Käyttäisit rahasi johonkin, joka oikeasti merkitsee sen sijaan että haluaisit "luksusta" kai jokaisella elämäsi alueella.
Sinun rahasi riittävät hyvin, koska olet lapseton.
Ne joiden rahat ei riitä vaikka palkat on ihan hyviä, ovat lapsiperheellisiä.
Minäkin olen lapseton ja raha riittää hyvin, mutta ymmärrän kyllä että ei riitä jos on lapsia.
Mitä et siinä ymmärrä.
lasten teko on valinta kysymys....
sit jos ei paljoa päässä liiku mut alapäässä on elämää ..niin lapsi pyllystä pullahtaa
ja elämän tarkoitus on täyttynyt.
se on LIsäänny..lisäänny..lisäänny
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Lopetatte sen kulutusjuhlan ja netissä trollailun ja elätte hyvin. Suomalaisten elintaso ei ole koskaan ollut korkeampi. Vähän suhteellisuudentajua.
Suomalaisten elintaso ei ole koskaan ollut korkeampi OSALLA suomalaisista.
Höpöhöpö, vähän suhteellisuudentajua.
Vierailija kirjoitti:
Rakkauspuuttuu kirjoitti:
Kuten sanottu ennen oli lottovoitto syntyä Suomeen nykyään tarvitaan tuo lottovoitto että voisi elää ja asua suomessa
Ruoan hinnat pilvissä, palvelumaksut pilvissä, väkeä irtisanotaan, työntekijöitä liian vähän työnmäärään nähden, palkat ei nouse, menot ja kulut nousee jne
Suomessa myös ihmiset kylmiä, välinpitämättömiä ja töykeitä
Paljon mielenterveys ongelmaisia ja työttömyyttä, stressiä ja pahaa oloa hukutetaan alkoholilla ja huumeilla ja tuloksena on näitä puukkoiskuja ja väkivaltaa
Voitko sanoa milloin oli lottovoitto syntyä Suomeen? Eiköhän se ole akna ollut täyttä propagandaa, ainakin minin keskieurooppalaisen näkökulmasta.
On lottovoitto syntyä Suomeen (pienelle) OSALLE suomalaisia, niin on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Eivät he välitä muista, he ajavat omaa etua.
selkähiessäonsinunleipäsisyövän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheasti selityksiä, itkua ja valitusta, kun "ei viitsi eikä kuitenkaan kannata". Tyypillistä suomalaista asennetta. Tässä ajassa minä jo tienasin muutaman euron, tässä samalla kun somettelen. Toiset tekee, toiset selittelee. Kumpikin on valintansa tehneet. Ei ole miljoonabisnestä, sitä en ole missään vaiheessa väittänytkään, mutta jokainen euro merkitsee ja kasvaa aikanaan korkoa jossain muodossa. Odottele sinä vain hyväntekijää tai lottovoittoa, minä teen rahaa. Jos rikastua haluat, siihen on ihan muut konstit, nyt oli kyse vain pienen puskurin kerryttämisestä.
Ei voi kun olla samaa mieltä tämän kaverin kanssa. Kyllä se vaan tämä touhu, jota kutsutaan elämäksi, on niin paljon itsestä kiinni, ettei siitä kannata edes keskustella. Ei se ole mikään keskustelun aihe, että voiko Suomessa elää hyvää elämää vai ei. Vastaus on se, että voi, mutta jotain se itseltäkin vaatii.
Kannattaa huomioida sellainenkin näkökulma, että maailmassa ei ole yhtään valtiota, jossa köyhyyttä ei olisi. Vauraus jakautuu AINA enemmän tai vähemmän normaalijakauman mukaisesti, jossa on siis rikkaita, köyhiä ja keskituloisia. Tämä on luonnonlaki, joka pätee kaikille suurille joukoille. Ymmärrän, toki hyvin että jos sattuu olemaan siinä köyhien joukossa, niin kyllähän se v*tuttaa. Mutta sellaisen väittäminen, että yhteiskunnassa on joku todella suuri vika, joka estää tyydyttävän elintason rakentamisen, on ihan täyttä fuulaa. Suomessa ja muissa pohjoismaissa se on itse asiassa kaikkein helpointa. Ja tämä on fakta, ei mielipide.
Mutta, kaikesta tästä tylytyksestä huolimatta toivotan ap:lle ja muille vastaavalla tavalla kokeville tsemppiä tulevissa koitoksissa. Tiedän kyllä itsekin mitä se on kun ei kulje - olen itsekin ollut työtön ja muuta ikävää on ollut. Tiedän mitä se on, se on p*skaa. Mutta silti pyydän, suorastaan anon, ettette lähde tuolle epätoivon linjalle. Se tie ei johda mihinkään.
Kerro oi viisas..
jos ei ole voittanut geenilotossa..niin miten nouset yhteiskuntaluokassa...
Elämä on kuin pitkävetoa..joskus kokemus auttaa..mutta voi käydä miten vaan.
Toiset palvelee ja toiset nauttii aah..ja sit vielä uskonto ja poliisi pitää köyhät kyykyssä
Geenilotossa ei ole kukaan voittanut, geenit periytyvät. Totta, heikoilla geeneillä ei voi nousta yhtään mihinkään. Totta, kukaan ei voi valita geenejään. Kukaan ei mahda mitään geeneilleen. Mutta osa heistä, heikko geenisistä, voisi ymmärtää olla hankkimatta lapsia ja niin siirtää kurjuutensa lapsilleen.
Onneksi minä perimältäni heikko olen kuitenkin näin viisas.
Näin on. Et ole yksin. Mulla kävi kans niin ett kun piti olla vakityö niin sinne se meni jonnekin kankkulan kaivoon.
Jos yhtään lohduttaa, niin näin sinkkuna ja yksinasujana on haastavampaa kuin parisuhteessa työttömyyden ja pätkätöiden kannalta. Jos olisin parisuhteessa ja joku jakaisi kanssani asumiskulut, voisin ehkä helpommin opiskella kun opiskella saisin max 2v vaikka opiskelut kestäisi vuoden-pari pidempään.. tosi vaikea sinnitellä vaikka puolikin vuotta ylimääräistä ilman tukea. Hyvin epäreilu systeemi. Käytännössä sinkuilla työttömillä ei ole mahdollisuutta vaihtaa alaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Et ole yksin. Mulla kävi kans niin ett kun piti olla vakityö niin sinne se meni jonnekin kankkulan kaivoon.
Jos yhtään lohduttaa, niin näin sinkkuna ja yksinasujana on haastavampaa kuin parisuhteessa työttömyyden ja pätkätöiden kannalta. Jos olisin parisuhteessa ja joku jakaisi kanssani asumiskulut, voisin ehkä helpommin opiskella kun opiskella saisin max 2v vaikka opiskelut kestäisi vuoden-pari pidempään.. tosi vaikea sinnitellä vaikka puolikin vuotta ylimääräistä ilman tukea. Hyvin epäreilu systeemi. Käytännössä sinkuilla työttömillä ei ole mahdollisuutta vaihtaa alaa.
Rahallisesti yhtä epäreilu kuin 1870-luvulla. Sinänsä aivan uskomattoman naurettava tilanne, mutta Katovuosien syntyvyysluvutkin täsmäävät:) eli sokerideittaile ja hae aktiivisesti miehiä ansaasi maksamaan opiskelusi. Toivo että vanhemmat järjestävät sinulle rikkaan miehen. Jotenkin niin varmaan 1800-luvun naiset selvisivät.
Nyt on sikäli helpompaa, ettei naisen tarvitse synnyttää 20 lasta ja käytännössä koko yhteiskunta tukee naisten opiskelua enemmän kuin miesten kehdosta hautaan. Korkeakouluissa selvä vähemmistö on enää miehiä kun 1800-luvulla naiset oli joko kotirouvia tai prostituoituja. Nykyään Miehet syrjäytyvät sadoilla tuhansilla, eikä ketään kiinnosta.
Minusta on älytöntä vielä sanoa, että Suomi EI olisi hyvinvointivaltio! Jenkeissä esim. sairastuttuaan voit menettää ihan oikeasti kaiken. Täällä jokainen on oikeutettu esim asuntoon, edes pieneen sellaiseen.
Olen kyllä myös sitä mieltä, että keskiluokkaa Suomessa verotetaan huimasti. Ja ilmastonmuutokseen vedoten ihmisiä tullaan verottamaa vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Et ole yksin. Mulla kävi kans niin ett kun piti olla vakityö niin sinne se meni jonnekin kankkulan kaivoon.
Jos yhtään lohduttaa, niin näin sinkkuna ja yksinasujana on haastavampaa kuin parisuhteessa työttömyyden ja pätkätöiden kannalta. Jos olisin parisuhteessa ja joku jakaisi kanssani asumiskulut, voisin ehkä helpommin opiskella kun opiskella saisin max 2v vaikka opiskelut kestäisi vuoden-pari pidempään.. tosi vaikea sinnitellä vaikka puolikin vuotta ylimääräistä ilman tukea. Hyvin epäreilu systeemi. Käytännössä sinkuilla työttömillä ei ole mahdollisuutta vaihtaa alaa.
Rahallisesti yhtä epäreilu kuin 1870-luvulla. Sinänsä aivan uskomattoman naurettava tilanne, mutta Katovuosien syntyvyysluvutkin täsmäävät:) eli sokerideittaile ja hae aktiivisesti miehiä ansaasi maksamaan opiskelusi. Toivo että vanhemmat järjestävät sinulle rikkaan miehen. Jotenkin niin varmaan 1800-luvun naiset selvisivät.
Nyt on sikäli helpompaa, ettei naisen tarvitse synnyttää 20 lasta ja käytännössä koko yhteiskunta tukee naisten opiskelua enemmän kuin miesten kehdosta hautaan. Korkeakouluissa selvä vähemmistö on enää miehiä kun 1800-luvulla naiset oli joko kotirouvia tai prostituoituja. Nykyään Miehet syrjäytyvät sadoilla tuhansilla, eikä ketään kiinnosta.
Mä itseasiassa rakastuin erääseen ulkomaalaiseen menestyneeseen mieheen.. mut en ois ikinä voinu maksattaa hänellä yhtään mitään. Ei kuulu mun elämänarvoihin. Olisin mennyt hänen kanssaan naimisiin (rakkaudesta), mutta oli asioita joita en voinut ratkaista tuolloin.
Tää itseasiassa masentaa mua kaikkein eniten kaiken muun keskellä... koska tuntui että menetin jotain materiaa paljon arvokkaampaa eli tosirakkauden. Rahasta viis, olis kelvannut mulle köyhempänäkin. ;/ Huoh....
Tuntuu että kaikki elämänalueet voi huonosti. Taidan unohtaa lapsihaaveet ym ainaki joksikin aikaa. Ikää 30. En jaksaa enää unelmoida mistään. 😢
Mä olin siis tuo jolle vastasit.
T. 237/241
Outoa. Itsellä riittänyt joka vuosi varaa matkustella ja esim syödä ulkona joka päivä, välillä sopivasti töissä. Yksiössä pk seudulla. Ei mitään stressiä, eikä mitään omaisuutta. Tietoinen valinta. Kivaa on ollut.
Ap palaa asiaan näin uuden vuoden puolella. Olen edelleen työtön. Paikkoja, joita hakea on melko vähän, enkä ole päässyt haastatteluun asti vielä kuin kerran. En tullut valituksi.
Mies sai pienen palkankorotuksen, jota havitteli kuten aloituksessa mainitsin, joten nyt on hilattava veroprosenttia ylöspäin. Plus miinus nolla siis. Mies haluaa tehdä ylitöitä taloudellisen tilanteemme vuoksi, mutta nekin on otettava huomioon veroprosentissa, eli lähinnä haittaa tilannetta ainakin juuri nyt.
Tänä aikana on esimerkiksi vesilasku kasvanut melko paljon, vaikka sen käyttö on säännöllinen sama. Sähkölasku vaikuttaa isommalta myös, mutta satavarmaksi en osaa sanoa, koska muuttivat tässä välissä laskutuskauttaan. Lasten harrastukset kallistuivat kaikkineen useita kymppejä. Ruoka... No sitä on pakko ostaa. Polttoainetta ei onneksi kulu.
Tällä hetkellä mietinnässä on mitä myydä ja voisiko pienen asuntomme järjestää jotenkin eri tavalla uusiksi, että se palvelisi vielä hetken kauemmin. Yritän pysyä positiivisena, vaikkei se ole helppoa. Säästöistä syöty nyt noin 20-25 %.
Ap
Käydä turistina jossain maassa on eri asia kuin pysyvä asuminen. Oleskelulupa ja työlupa?