Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi käyttää huutamista saadakseen haluamansa, miten vanhempana toimisit?
18.12.2019 |
Tuttavani uhmaikäinen 5-vuotias lapsi on oppinut käyttämään huutomyrskyä keinona saada tahtonsa läpi. Huomasin ettei äidin komentaminen tai äänen korottaminen tehoa lapseen vaan äiti lopulta taipuu lapsen tahtoon. Kun mainitsin hänelle asiasta, hän vähätteli tilannetta ja totesi että lapset ovat lapsia. Totesin, että lapsestasi kehittyy aikamoinen monsteri, jos tällä tapaa annat lapsesi saada aina tahtonsa läpi huutamalla eikä sinulla ole häneen mitään auktoriteettiä. Hän ei neuvoja kaipaillut. Itse olisin tuossa tilanteessa todennut että saat kotiarestia, jos huuto ei lopu ja toteuttanut uhkaukseni. Miten itse olisit toiminut?
Kommentit (62)
Antaisin huutaa. Jos huutaisi kohtuuttoman kauan, huutaisin takaisin niin kovaa kuin pystyisin. Mites nyt suu pannaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa sanktio, joka kaupassa huutavan 5-vuotiaan kanssa voi toimia, on se, että seuraavalla kerralla lapsi ei pääse kauppaan mukaan, kun hän ei kerran osaa siellä käyttäytyä. Mutta tämäkin toimii vain siinä tapauksessa, että lapsi haluaa lähteä kauppaan ja että kotona on joku niin, että lapsen voi jättää kotiin
Eikä tuostakaan sanktiosta ole enää apua siinä vaiheessa, jos lapsi on jo aloittanut huutamisen. Mutta se voi kyllä toimia ennaltaehkäisevästi seuraavalla kerralla, kun lapsi pääsee kauppaan mukaan. Etukäteen puhutaan siitä, miten kaupassa pitää olla, jolloin lapsi jo kauppaan lähtiessään asennoituu niin, että nyt hän tsemppaa, jotta pääsisi mukaan seuraavallakin kerralla.
Kolmen äiti
Tässä on kyllä se että lapsenkin pitää saada kauppareissuista jotain "hyvää". Saahan aikuinenkin niitä juttuja joita haluaa kun käy kaupassa. Jotain lapsenkin pitää saada.
Ei voi ajatella niinkään että lapsi on kuin koira jonka kuonon päälle laitettaan herkkupala ja kielletään ottamasta. Vieläpä niin että tuota herkkupalaa ei edes anneta sille koiralle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi sulkea syliinsä ja jos huuto ei lopu niin kevyt luunappi otsalle.
Mitä jos kevyt luunappi ei auta?
Meillä on ollut se käytäntö, että mitä enemmän kiljuu ja huutaa, sen vähemmän tapahtuu kivaa.
Antaa huutaa. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Periksi ei kannata antaa. Kyllä se huutoreaktio siitä sammuu kun sitä ei palkita. T. Kahden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa sanktio, joka kaupassa huutavan 5-vuotiaan kanssa voi toimia, on se, että seuraavalla kerralla lapsi ei pääse kauppaan mukaan, kun hän ei kerran osaa siellä käyttäytyä. Mutta tämäkin toimii vain siinä tapauksessa, että lapsi haluaa lähteä kauppaan ja että kotona on joku niin, että lapsen voi jättää kotiin
Eikä tuostakaan sanktiosta ole enää apua siinä vaiheessa, jos lapsi on jo aloittanut huutamisen. Mutta se voi kyllä toimia ennaltaehkäisevästi seuraavalla kerralla, kun lapsi pääsee kauppaan mukaan. Etukäteen puhutaan siitä, miten kaupassa pitää olla, jolloin lapsi jo kauppaan lähtiessään asennoituu niin, että nyt hän tsemppaa, jotta pääsisi mukaan seuraavallakin kerralla.
Kolmen äiti
Meillä lapsi sai aina punnita hedelmät ja valita niitä ym. muuta apua ja pieniä päätöksiä parin tuotteen välillä mitä ostetaan ja tykkäsi tästä kovasti. Tämä oli sovittu tapahtuvaksi vain silloin, jos kauppareissu menee ilman monkumisia ja kiukutteluita. Kaupassa käynnistä ei sinällään niin tykännyt, olisi jäänyt kotiin mieluummin, mutta oli aika kun oli pakko siellä yhdessä käydä. Yhden kerran sai rankun kun häröili niin huolella ja eihän se kiva ollut se kauppareissu kun lapsi ei saanut totuttuun tapaan auttaa mutta toista kertaa ei tarvinnut.
Jo kolmen-neljän vanhat ymmärtää kyllä hyvin nopeasti että jos on kiltisti ja tottelee - kivat seuraukset ja jos ei ole kiltisti eikä tottele - ei niin kivat seuraukset (ei pääse kauppaan/ei saa auttaa tai päättää). Vaatii vaan vanhemmalta vähän etukäteissuunnittelua ja sitä että pidetään kiinni siitä mitä on sovittu. Pelisäännöt pitää olla selvät ja sovittuna ennen sitä raivokohtauksen tuloa. Ja tähän ei tarvitse vanhemmalta mitään huutamista tai Nat simeininkiä.
Vierailija kirjoitti:
5 v:lta voi kysyä, että miksi huudat. Jos vstaus on, että haluan tuon lelun, niin siihen vastataan, että kaikenlaista saa haluta, tuota lelua ei nyt osteta, vaan suuntaamme kohti juustohyllyä. Mitä juustoa haluat? Jos ipana jatkaa sen lelun huutamista, niin todetaan rauhallisesti, että asia selvä, sinä haluat tuon lelun, minä haluan meille juustoa leivän päälle. Koska sinun huutosi häiritsee muita, et saa lelua etkä juustoa.
Ja sitten mennään kotiin.
Annoitte lapselle ohjat kun ette suorittaneet ostoksianne loppuun. Ruokakauppaan mennä ostamaan ruokaa.
Lapsihan oppi, että kun kaupassa huutaa, niin pääsee lähtemään kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa sanktio, joka kaupassa huutavan 5-vuotiaan kanssa voi toimia, on se, että seuraavalla kerralla lapsi ei pääse kauppaan mukaan, kun hän ei kerran osaa siellä käyttäytyä. Mutta tämäkin toimii vain siinä tapauksessa, että lapsi haluaa lähteä kauppaan ja että kotona on joku niin, että lapsen voi jättää kotiin
Eikä tuostakaan sanktiosta ole enää apua siinä vaiheessa, jos lapsi on jo aloittanut huutamisen. Mutta se voi kyllä toimia ennaltaehkäisevästi seuraavalla kerralla, kun lapsi pääsee kauppaan mukaan. Etukäteen puhutaan siitä, miten kaupassa pitää olla, jolloin lapsi jo kauppaan lähtiessään asennoituu niin, että nyt hän tsemppaa, jotta pääsisi mukaan seuraavallakin kerralla.
Kolmen äiti
Tässä on kyllä se että lapsenkin pitää saada kauppareissuista jotain "hyvää". Saahan aikuinenkin niitä juttuja joita haluaa kun käy kaupassa. Jotain lapsenkin pitää saada.
Ei voi ajatella niinkään että lapsi on kuin koira jonka kuonon päälle laitettaan herkkupala ja kielletään ottamasta. Vieläpä niin että tuota herkkupalaa ei edes anneta sille koiralle.
No ei todellakaan tarvitse. Eihän normaali aikuinenkaan osta joka kauppareissulla jotain hyvää, vaan ihan normi ruokaa, leipää, maitoa jne.
Siinä vaiheessa jos vanhempi alkaa käyttää fyysistä rankaisemista lapseen, on peli jo menetetty. Jos lapsi ei tottele lyömättä on vanhemman auktoriteetti kateissa.
Lapsi kuitenkin pohjimmiltaan AINA tahtoo miellyttää vanhempiaan ja sitä vanhempien tulisi käyttää hyväkseen kasvatuksessa, ei fyysistä kurittamista. Silloinkin kun lapsi hukkuu tunnemyrskyynsä halutessaan jotain mihin vanhempi ei ole suostumassa.
Pahinta välinpitämättömyyttä on tietenkin antaa lapselle kaikki periksi, koska ei jaksa vaivautua kasvattamaan lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut se käytäntö, että mitä enemmän kiljuu ja huutaa, sen vähemmän tapahtuu kivaa.
Jotain on vialla jos lapsi kovin haluaa jouduttaa asioita kiljumalla. Ei ole kasvatus sujunut.
Meillä on kolme lasta eikä kukaan ole koskaan huutanut kaupassa lelun tai minkään perään. Olen sanonut heille kauppaan lähtiessä, että jos osaatte olla reippaita kaupassa, niin sitten kun muut ostokset on tehty, voidaan ostaa teille jotain pientä eurolla - joskus kahdella. Hyvin on toiminut. Aina myös kehuin lapsiani, kuinka reippaita kauppakavereita he taas olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antaa huutaa. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Periksi ei kannata antaa. Kyllä se huutoreaktio siitä sammuu kun sitä ei palkita. T. Kahden äiti
Järkipuhetta. Itse huusin joskus takaisin. Mutta lähdepä siihen hyssyttelemään ja hyvittelemään niin tuloksena on karmea penska. Ei huutamiseen kuole.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa jos vanhempi alkaa käyttää fyysistä rankaisemista lapseen, on peli jo menetetty. Jos lapsi ei tottele lyömättä on vanhemman auktoriteetti kateissa.
Lapsi kuitenkin pohjimmiltaan AINA tahtoo miellyttää vanhempiaan ja sitä vanhempien tulisi käyttää hyväkseen kasvatuksessa, ei fyysistä kurittamista. Silloinkin kun lapsi hukkuu tunnemyrskyynsä halutessaan jotain mihin vanhempi ei ole suostumassa.
Pahinta välinpitämättömyyttä on tietenkin antaa lapselle kaikki periksi, koska ei jaksa vaivautua kasvattamaan lastaan.
Höpöhöpö. Mistä pöhköstä naistenlehdestä tämä ”Lapsi haluaa aina miellyttää” hevonpaska on lainattu?
Jokainen jolla on lapsia, tietää että varsinkaan uhmaiässä mikään ei ole kauempana totuudesta.
Yhden isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi sulkea syliinsä ja jos huuto ei lopu niin kevyt luunappi otsalle.
Mitä jos kevyt luunappi ei auta?
suukapula
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa sanktio, joka kaupassa huutavan 5-vuotiaan kanssa voi toimia, on se, että seuraavalla kerralla lapsi ei pääse kauppaan mukaan, kun hän ei kerran osaa siellä käyttäytyä. Mutta tämäkin toimii vain siinä tapauksessa, että lapsi haluaa lähteä kauppaan ja että kotona on joku niin, että lapsen voi jättää kotiin
Eikä tuostakaan sanktiosta ole enää apua siinä vaiheessa, jos lapsi on jo aloittanut huutamisen. Mutta se voi kyllä toimia ennaltaehkäisevästi seuraavalla kerralla, kun lapsi pääsee kauppaan mukaan. Etukäteen puhutaan siitä, miten kaupassa pitää olla, jolloin lapsi jo kauppaan lähtiessään asennoituu niin, että nyt hän tsemppaa, jotta pääsisi mukaan seuraavallakin kerralla.
Kolmen äiti
Tässä on kyllä se että lapsenkin pitää saada kauppareissuista jotain "hyvää". Saahan aikuinenkin niitä juttuja joita haluaa kun käy kaupassa. Jotain lapsenkin pitää saada.
Ei voi ajatella niinkään että lapsi on kuin koira jonka kuonon päälle laitettaan herkkupala ja kielletään ottamasta. Vieläpä niin että tuota herkkupalaa ei edes anneta sille koiralle.
No ei todellakaan tarvitse. Eihän normaali aikuinenkaan osta joka kauppareissulla jotain hyvää, vaan ihan normi ruokaa, leipää, maitoa jne.
Jos aikuinen ei saa sitä mitä haluaa niin sittenhän hän voi ottaa minkä tahansa maidon, leivän, levitteen, hedelmät. kahvipaketti mikä käteen ensin osuu jne.
Elikkä kyllä aikuinen saa kaupasta sitä mitä hän haluaa ja lasta kasvatetaan että suhtautuu tyynesti vaikka ei saa mitään. Ei saa mitään kaupasta, mitä haluasi.
Ostaisin kunnon desibelihirviömegafoonin ja täräyttäisin sillä 120dB:n äänenpaineella päin naamaa niin että kiharat oikenee "NYT LOPPUIS SE HUUTAMINEN ONKO SELVÄ?"
Viisivuotiaan kanssa voi jo keskustella asioista etu- ja jälkikäteen. Huutaminen voi johtua myös väsymyksestä tai jostain ikävästä päivän tapahtumasta.
Huutamista ei kannata palkita. Olen tehnyt sen virheen kuopuksen kohdalla. En vaan jaksanut vääntää, kun oli kaksi pientä.
Esikoinen on huomaavainen ja joustava, kuopus.. aarghh.. uhmaikä oli ihan hirveä ja nyt murkkuikä myös.. toki perustempperamentti vaikuttaa myös.
No, kaipa noista vielä hyviä ihmisiä tulee! Ainakin kodin ulkopuolella osaavat käyttäytyä sentään.
Sanoisin varmaan jotain tyyliin "Sinua harmittaa kovasti, kun et saa karkkipussia" tms.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin huutaa. Jos huutaisi kohtuuttoman kauan, huutaisin takaisin niin kovaa kuin pystyisin. Mites nyt suu pannaan?
En suosittele. Aikuisen kannattaa näyttää mallia tunteiden säätelystä. Miten lapsi voi muuten sitä oppia?
Veisin kauppareissulla huutavan lapsen lukittuun autoon huutamaan ja palaisin kauppaan tekemään rauhassa ostokset.