Ihmiset jotka eivät osaa jättää hyvästejä
Meillä oli tänään harrastelijaporukan kanssa viimeinen kerta ja yksi ihminen oli tosi töykeä ja jotenkin outo. Hän on useinmiten ystävällinen ja kiva. Mietin vain, että voiko tuo käytös johtua hänen haikeudestaan, siitä ettei näe enää meitä tyyppejä, joiden kanssa on tottunut tekemään kivoja juttuja.
Kommentit (11)
Mä oon itseasiassa tuollainen! Esim.kerran ystävystyin ja kun tapasimme vikaa kertaa, olin tosi varautunut. Haikeuttahan se on.
Minun on vaikea sanoa: "Kiitos. Aika kanssasi merkkasi minulle paljon." Itse asaissa tuntuu, että jos sanon niin jollekin, he pitävät minua jotenkin outona.
Monesti olen vähän jäykkä ja töykeä, jos tapaan jonkun tärkeän ihmisen viimeisen kerran. Näin kävi erään opettajani kanssa. Hän merkitsi minulle niin paljon, mutta viimeinen tapaminen oli järkyttävän outo. Luulen kuitenkin, että me kummatkin tajuttiin mistä oli kysymys.
Ehkäpä joku päivä vielä opin sanomaan kauniisti hyvästi.
Ehkä hänen elämässää on tapahtunut jotain surullista tai järkyttävää, josta te muut ette tiedä.
me suomalaiset varsinkin emme oikein osaa näyttää tunteita oikein...
Mitä muutakaan se voisi olla kuin haikeutta?
Vierailija kirjoitti:
Mitä muutakaan se voisi olla kuin haikeutta?
Onko se jotenkin normaaliakin olla töykeä silloin, jos tietää, että tulee ikävöimään?
Tiukalla ilmeellä ja kylmällä suhtautumisella, voi pitää tunteensa kurissa.
Ettei ala höpötellä miten ikävää on kun ei enää tavata ja niin edelleen.
Myös mahdollinen itku pysyy poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muutakaan se voisi olla kuin haikeutta?
Onko se jotenkin normaaliakin olla töykeä silloin, jos tietää, että tulee ikävöimään?
Ei se ole tietoista, sen tajuaa vasta jälkeenpäin.
Mulla tulee se suru ja itku myöhemmin. Sitten kun olen yksin.
Lopulta yritän ajatella, että sain olla edes tämän pituisen ajan tämän ihmisen seurassa...
Voih... nytkin tulee eräs ihminen mieleen. Ja ei, siihen ei liittynyt mitään romanttista. Jotkut ovat vaan sellaisia sieluja, jotka jättävät lähtemättömän vaikutuksen.
Mä en tajua tommoisia aikuisia itkunpidättäjiä. Ihme pelkuruutta, kenelle sun pitää esittää kovaa kuorta?
Inhosin työtäni ja kerroin siksi, että en jää kaipaamaan. Oliko hyvät hyvästit?