Avioehto on epäluottamuslause toista kohtaan!

Minä halusin avioehdon, mies on rikkaampi. Jos rakkaus loppuu, ei rahallakaan ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin näissä keskusteluissa aina unohtuu se, ettei ilman avioehtoakaan sitä toisen omaisuutta ole PAKKO viedä?

Edellisessä avioliitossa puoliso oli varakkaampi, eikä eron koittaessa tullut mieleenkään vaatia hänen rahastoistaan latiakaan itselleni. Enkä olisi voinut naida ihmistä jolla olisi ollut niin alhainen käsitys minusta.

Tulevassa avioliitossani taas itselläni on reilusti enemmän omaisuutta, eikä tulisi mieleenkään vaatia avioehtoa. En voisi naida ihmistä, jolla olisi niin olematon oikeudentaju että uskoisin hänen eron sattuessa kynivän minut.

Kiinnostaisi tietää, miksi avioehdon kannattajat menevät naimisiin ilman täydellistä luottamusta?

Avioehto ei ole luottamuskysymys, vaan selkeyttää paperiasioita mm. kuolemantapauksessa.

Mutta jos sinä pystyt luottamaan siihen, että sinä ja puolisosi elätte niin kauan kuin teillä on omaisuutta, asia on tietenkin toinen. Kuolemantapauksen sattuessa sillä ei ole mitään tekemistä, millaiset välit sinulla oli puolisosi kanssa ja mitä olette suullisesti sopineet, kun omaisuutta on jakamassa ensin kuolleen perikunta ja sinä tai puolisosi, ette molemmat.

Varakkaampi sitä avioehtoa yleensä vaatii, eikös? Köyhemmän puolison kuollessa ensin, ei rikkaammalla liene hätää. Jos taas itse rikkaampana kuolisin ensin, olisin iloinen että köyhempi rakkaani perisi omaisuuteni. Jotenkin tuollainen minun, minun, sinun, minun -ajattelu ei istu minunkaan käsitykseeni todellisesta rakkaudesta 🤔