Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioehto on epäluottamuslause toista kohtaan!
17.12.2019 |
Jos ukko on niin röyhkeä ja törkeä, että ehdottaisi mulle avioehtoa ehdoksi naimisiinmenolle, niin en todellakaan menisi sellaisen ukon kanssa naimisiin, vaan ukko menisi välittömästi vaihtoon! Musta tollanen kertoo, että toista ei oo koskaan todella rakastettukaan, vaan raha ja materia on tärkeämpää. Mä en oikeesti ymmärrä, minkä vuoksi niin monet suostuu nykyään avioehtoihin!
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Mites se menee, kun yhteisiä lapsia ei ole eikä tule. Toisella osapuolella on yksi lapsi. Avioehto tietty eron varalle, mutta ei kai lapsi voi vanhempansa ensin kuollessa joutua huonompaan asemaan kuin jos vanhempi ei olisi naimisissa?
Eli ei kai naimisiinmenolla tee hallaa omalle lapselleen?
Kyllä tekee, siksi fiksu lapsellinen ei avioiduttuaan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti itse avioehtia. Minulla oli perintönä, jotka käytin asuntoomme, jonka lainan olen maksanut. Siis se on virallisesti vain minun Avioehtia tosin tehtiin vasta viime vuonna, kun mieheltäni löydettiin syöpä. Näin on helpompi hoitaa viralliset asiat, jos mieheni kuolee ennen minua. Eihän koskaan toki voi tietää.
Mihin tarvitsette avioehtoa kuoleman varalta, jos sinä olet varakkaampi osapuoli? Ilman avioehtoakin saisit joka tapauksessa pitää oman omaisuutesi, jos miehesi kuolee ensin.
Minun pitäisi kieltäytyä maksamasta tasinkoa, ja mieheni lapset, jotka ovat rakkaita minulle, voisivat loukkaantua. Lisäksi on muuta omaisuutta, mutta en käy tässä sitä setvimään.
Sehän normikäytäntö, että leski pitää oman omaisuutensa eikä maksa tasinkoa. Jos joku siitä loukkaantuu, voi hän ihan yhtä hyvin loukkaantua myös avioehdosta.
Nooooo.... :D Avioehdottomuus voi kertoa myös (järjenkin) köyhyydestä. Meillä ei ollut varaa tehdä avioehtoa kun menimme teineinä naimisiin, olisihan se maksanut jo sen 50 e sen vihkimisen päälle. Eipä ole sitten tullut tehtyä ehtoa sen jälkeenkään kun olemme sattumalta kerryttäneet omaisuutta aika tasaisesti. Jos toinen nyt jonkun lottovoiton voittaisi niin olisi kai se varaa pistää sitten puoliksi. Perintöjä ei ole tulossa paitsi minulle 1/4 mökki. Ehdottomasti siis mennään, mutta ei se rakkaudesta johdu eikä sen puutteesta. Naimisissahan me ollaan. :) <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään pakko ei ole kenenkään jättäytyä kotiäidiksi tai -isäksi. Eläkemenetykset voi korvata niin, että säästetään eläkettä kotona olevalle.
Tulisiko henkilökohtaisen tulon menetys mielestäsi korvata myös jotenkin?
Eiköhän tuo tule tasattua ihan automaattisesti, kun kulloinkin töissä oleva maksaa isomman siivun perheen menoista. Ja ne vanhempainvapaat voi jakaa vaikka tasan, jos meinaa riitaa tulla.
Toki tulee, jos omaisuus silloinkin karttuu molemmille yhtä paljon. Sekä asunto että sijoitukset.
Jotenkin musta tuntuu, että aloitus on saanut innoitusta isyystestikeskustelusta, jossa luottamus on keskeinen aihe. Nämä raha-asiat voidaan sopia monella tavalla, kunhan ratkaisu sopii kummallekin puolisoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites se menee, kun yhteisiä lapsia ei ole eikä tule. Toisella osapuolella on yksi lapsi. Avioehto tietty eron varalle, mutta ei kai lapsi voi vanhempansa ensin kuollessa joutua huonompaan asemaan kuin jos vanhempi ei olisi naimisissa?
Eli ei kai naimisiinmenolla tee hallaa omalle lapselleen?
Jos lapsen vanhempi on puolisoista varakkaampi ja kuolee ensin, niin ilman avioehtoa ja testamenttia osa hänen omaisuudestaan menee leskelle. Jos taas on avioehto (eikä testamenttia), niin kuolleen vanhemman omaisuus menee kokonaan lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo tule tasattua ihan automaattisesti, kun kulloinkin töissä oleva maksaa isomman siivun perheen menoista. Ja ne vanhempainvapaat voi jakaa vaikka tasan, jos meinaa riitaa tulla.
Joo kyllä tuossa vanhempien on oltava yhtä paljon kotona, jos haluaa olla taloudellisesti reilu. (Kaikki ei halua, kaikkia ei kiinnosta.)
Muuten tää on vähän sama, kuin että toinen tekisi vapaaehtoistyötä ruokapalkalla ja toinen palkkatyötä. No, ei ihan sama kuitenkaan mutten parempaa vertausta keksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites se menee, kun yhteisiä lapsia ei ole eikä tule. Toisella osapuolella on yksi lapsi. Avioehto tietty eron varalle, mutta ei kai lapsi voi vanhempansa ensin kuollessa joutua huonompaan asemaan kuin jos vanhempi ei olisi naimisissa?
Eli ei kai naimisiinmenolla tee hallaa omalle lapselleen?
Jos lapsen vanhempi on puolisoista varakkaampi ja kuolee ensin, niin ilman avioehtoa ja testamenttia osa hänen omaisuudestaan menee leskelle. Jos taas on avioehto (eikä testamenttia), niin kuolleen vanhemman omaisuus menee kokonaan lapselle.
Kiitos selkeästä vastauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites se menee, kun yhteisiä lapsia ei ole eikä tule. Toisella osapuolella on yksi lapsi. Avioehto tietty eron varalle, mutta ei kai lapsi voi vanhempansa ensin kuollessa joutua huonompaan asemaan kuin jos vanhempi ei olisi naimisissa?
Eli ei kai naimisiinmenolla tee hallaa omalle lapselleen?
Jos lapsen vanhempi on puolisoista varakkaampi ja kuolee ensin, niin ilman avioehtoa ja testamenttia osa hänen omaisuudestaan menee leskelle. Jos taas on avioehto (eikä testamenttia), niin kuolleen vanhemman omaisuus menee kokonaan lapselle.
Ja jos ainoa omaisuus on tönö, lapsi joutuu maksamaan perintöverot ja sietämään leskeä omistamassaan tönössä. Eli avioliitto tekee hallaa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkitapaus (todellisesta elämästä): Lapseton pariskunta. Toinen puolisoista ostaa omiin nimiinsä oman lapsuudenkotinsa, joka on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Avioehtoa ei tehdä, koska luotetaan, että eroa ei tule. No ei tule, mutta kuolema tulee ennemmin tai myöhemmin. Tässä esimerkkitapauksessa leskeksi jää se, joka omistaa talon. Ja koska heillä ei ole rintaperillisiä eikä avioehtoa eikä keskinäistä testamenttia, menee puolet lesken lapsuudenkodista ensin kuolleen puolison sisaruksille ja sisarusten lapsille. Eli paikka, joka on suvulle erittäin merkityksellinen ja rakas, onkin yhtäkkiä puoliksi sellaisten ihmisten omaisuutta, joilla ei ole mitään tekemistä paikan kanssa.
Mihin näissä keskusteluissa aina unohtuu se, ettei ilman avioehtoakaan sitä toisen omaisuutta ole PAKKO viedä?
Edellisessä avioliitossa puoliso oli varakkaampi, eikä eron koittaessa tullut mieleenkään vaatia hänen rahastoistaan latiakaan itselleni. Enkä olisi voinut naida ihmistä jolla olisi ollut niin alhainen käsitys minusta.
Tulevassa avioliitossani taas itselläni on reilusti enemmän omaisuutta, eikä tulisi mieleenkään vaatia avioehtoa. En voisi naida ihmistä, jolla olisi niin olematon oikeudentaju että uskoisin hänen eron sattuessa kynivän minut.
Kiinnostaisi tietää, miksi avioehdon kannattajat menevät naimisiin ilman täydellistä luottamusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkitapaus (todellisesta elämästä): Lapseton pariskunta. Toinen puolisoista ostaa omiin nimiinsä oman lapsuudenkotinsa, joka on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Avioehtoa ei tehdä, koska luotetaan, että eroa ei tule. No ei tule, mutta kuolema tulee ennemmin tai myöhemmin. Tässä esimerkkitapauksessa leskeksi jää se, joka omistaa talon. Ja koska heillä ei ole rintaperillisiä eikä avioehtoa eikä keskinäistä testamenttia, menee puolet lesken lapsuudenkodista ensin kuolleen puolison sisaruksille ja sisarusten lapsille. Eli paikka, joka on suvulle erittäin merkityksellinen ja rakas, onkin yhtäkkiä puoliksi sellaisten ihmisten omaisuutta, joilla ei ole mitään tekemistä paikan kanssa.
Paitsi että tämä tarina ei ole totta, ellei joku mokannut pahasti. Jos talo oli vain lesken nimissä, ei lesken tarvitse luovuttaa siitä senttiäkään vainajan toissijaisille perillisille. Tässä tapauksessa lesken kannattaa tehdä ositus puolison kuoleman jälkeen, jolloin leski pitää kokonaan oman omaisuutensa ja vainajan toissijaiset perilliset perivät puolison omaisuuden. Tällöin ei ole mitään mahdollisuuksia siihen, että puolison perilliset saisivat osan talosta lesken kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi epäluottamuslause on olla hyväksymättä avioehtoa. Jos ei ole kiinnostunut toisen rahoista, voi ihan hyvin allekirjoittaa avioehdon.
Tuo on tosi järkevää ja säästää monilta ongelmilta.
Jos ei halua lapsia, menestyä urallaan ja päästä ulkomaankomennukselle, tiukka avioehto on ihan ok. Jos taas haluaa noita, täytyy pystyä puhumaan oikeudenmukaisesta taakanjaosta taloudellisesti. Yksikin lapsi maksaa hyvätuloiselle äidille kymmeniä tuhansia, ja ulkomaankomennus maksaa esim kolmelta vuodelta nettona helposti yli satatuhatta, jos puoliso on edes keskituloinen. Eli ihan pienistä rahoista ei näissä puhuta.
En silti ymmärrä miksi halutaan osuus puolison ennen avioliittoa hakkimaan omaisuuteen? Jos on lapsia, se omaisuus menee kuitenkin heille.
Näin on. Katso perintökaari. Puolisot eivät koskaan peri toistensa nimissä olevaa omaisuutta. Kaikki menee aina lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi epäluottamuslause on olla hyväksymättä avioehtoa. Jos ei ole kiinnostunut toisen rahoista, voi ihan hyvin allekirjoittaa avioehdon.
Tuo on tosi järkevää ja säästää monilta ongelmilta.
Jos ei halua lapsia, menestyä urallaan ja päästä ulkomaankomennukselle, tiukka avioehto on ihan ok. Jos taas haluaa noita, täytyy pystyä puhumaan oikeudenmukaisesta taakanjaosta taloudellisesti. Yksikin lapsi maksaa hyvätuloiselle äidille kymmeniä tuhansia, ja ulkomaankomennus maksaa esim kolmelta vuodelta nettona helposti yli satatuhatta, jos puoliso on edes keskituloinen. Eli ihan pienistä rahoista ei näissä puhuta.
En silti ymmärrä miksi halutaan osuus puolison ennen avioliittoa hakkimaan omaisuuteen? Jos on lapsia, se omaisuus menee kuitenkin heille.
Näin on. Katso perintökaari. Puolisot eivät koskaan peri toistensa nimissä olevaa omaisuutta. Kaikki menee aina lapsille.
Jos on lapsia, niin perivät. Ja testamentata voi vaikka olisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkitapaus (todellisesta elämästä): Lapseton pariskunta. Toinen puolisoista ostaa omiin nimiinsä oman lapsuudenkotinsa, joka on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Avioehtoa ei tehdä, koska luotetaan, että eroa ei tule. No ei tule, mutta kuolema tulee ennemmin tai myöhemmin. Tässä esimerkkitapauksessa leskeksi jää se, joka omistaa talon. Ja koska heillä ei ole rintaperillisiä eikä avioehtoa eikä keskinäistä testamenttia, menee puolet lesken lapsuudenkodista ensin kuolleen puolison sisaruksille ja sisarusten lapsille. Eli paikka, joka on suvulle erittäin merkityksellinen ja rakas, onkin yhtäkkiä puoliksi sellaisten ihmisten omaisuutta, joilla ei ole mitään tekemistä paikan kanssa.
Tämä ei voi olla totta, koska avioliitossa puoliso leski perii lapsettomana kuolleen. Vasta molempien kuoltua talo menee sukujen kesken jakoon. Ja siihenkin voi vaikuttaa testamentilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi epäluottamuslause on olla hyväksymättä avioehtoa. Jos ei ole kiinnostunut toisen rahoista, voi ihan hyvin allekirjoittaa avioehdon.
Tuo on tosi järkevää ja säästää monilta ongelmilta.
Jos ei halua lapsia, menestyä urallaan ja päästä ulkomaankomennukselle, tiukka avioehto on ihan ok. Jos taas haluaa noita, täytyy pystyä puhumaan oikeudenmukaisesta taakanjaosta taloudellisesti. Yksikin lapsi maksaa hyvätuloiselle äidille kymmeniä tuhansia, ja ulkomaankomennus maksaa esim kolmelta vuodelta nettona helposti yli satatuhatta, jos puoliso on edes keskituloinen. Eli ihan pienistä rahoista ei näissä puhuta.
En silti ymmärrä miksi halutaan osuus puolison ennen avioliittoa hakkimaan omaisuuteen? Jos on lapsia, se omaisuus menee kuitenkin heille.
Näin on. Katso perintökaari. Puolisot eivät koskaan peri toistensa nimissä olevaa omaisuutta. Kaikki menee aina lapsille.
Jos on lapsia, niin perivät. Ja testamentata voi vaikka olisi lapsia.
Ja lapset voi vaatia lakiosaa vaikka olisi millainen testamentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi epäluottamuslause on olla hyväksymättä avioehtoa. Jos ei ole kiinnostunut toisen rahoista, voi ihan hyvin allekirjoittaa avioehdon.
Tuo on tosi järkevää ja säästää monilta ongelmilta.
Jos ei halua lapsia, menestyä urallaan ja päästä ulkomaankomennukselle, tiukka avioehto on ihan ok. Jos taas haluaa noita, täytyy pystyä puhumaan oikeudenmukaisesta taakanjaosta taloudellisesti. Yksikin lapsi maksaa hyvätuloiselle äidille kymmeniä tuhansia, ja ulkomaankomennus maksaa esim kolmelta vuodelta nettona helposti yli satatuhatta, jos puoliso on edes keskituloinen. Eli ihan pienistä rahoista ei näissä puhuta.
En silti ymmärrä miksi halutaan osuus puolison ennen avioliittoa hakkimaan omaisuuteen? Jos on lapsia, se omaisuus menee kuitenkin heille.
Näin on. Katso perintökaari. Puolisot eivät koskaan peri toistensa nimissä olevaa omaisuutta. Kaikki menee aina lapsille.
Kaikki ei mene aina lapsille, koska vaikka puoliso ei peri, voi hän saada osan vainajan omaisuudesta tasinkona, jos ei ole avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostunut avioehtoon, koska mies oli varakas ja minä asuntovelkainen köyhä. Yhdessä hankittiin talo, miehen neuvosta yksiöni jäi sijoituskämpäksi.
Sitten tuli ero ja minulle selvisi, että koko miehen omaisuus oli isänsä testamentilla määrätty avio-oikeuden ulkopuolella olevaksi. Niinpä ainoat erossa jaettavat asiat olivat se minun puolikkaani talosta (miehen puolikas oli hankittu testamentilla saatua omaisuutta myymällä eli avio-oikeus ei koskenut sitä) sekä yksiöni. Mies sai talon itselleen kokonaan, minulle jäivät velat ja yksiö.
Jos olisin tajunnut sen avioehdon haluta, olisi velaton.
Nide story, tuollaiset asiat on selvillä ennen avioehdon tekoa tai tekemättä jättämättä.
Aika harvalla on. Moni luulee, että se testamentti ei oikeastaan tarkoita mitään, jos puoliso ei tee asiasta mitään numeroa. Toiseksi se testamentintekijä ei välttämättä mene kertomaan, mitä on viimeiseksi tahdokseen halunnut ja kuolee vasta siinä vaiheessa, kun lapsensa on jo aviossa. Toki silloin olisi järkevää se avioehto tehdä, mutta moni ahne olettaa, että ei tuo merkitse mitään.
Mitä yrität sepostaa? Siis mitä ihmeen merkitystä on jälkikasvun avioliitolla ja omalla testamentilla? Tietenkinjälkikasvu perii normaalin perintökaaren mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi epäluottamuslause on olla hyväksymättä avioehtoa. Jos ei ole kiinnostunut toisen rahoista, voi ihan hyvin allekirjoittaa avioehdon.
Tuo on tosi järkevää ja säästää monilta ongelmilta.
Jos ei halua lapsia, menestyä urallaan ja päästä ulkomaankomennukselle, tiukka avioehto on ihan ok. Jos taas haluaa noita, täytyy pystyä puhumaan oikeudenmukaisesta taakanjaosta taloudellisesti. Yksikin lapsi maksaa hyvätuloiselle äidille kymmeniä tuhansia, ja ulkomaankomennus maksaa esim kolmelta vuodelta nettona helposti yli satatuhatta, jos puoliso on edes keskituloinen. Eli ihan pienistä rahoista ei näissä puhuta.
En silti ymmärrä miksi halutaan osuus puolison ennen avioliittoa hakkimaan omaisuuteen? Jos on lapsia, se omaisuus menee kuitenkin heille.
Näin on. Katso perintökaari. Puolisot eivät koskaan peri toistensa nimissä olevaa omaisuutta. Kaikki menee aina lapsille.
Jos on lapsia, niin perivät. Ja testamentata voi vaikka olisi lapsia.
Ja lapset voi vaatia lakiosaa vaikka olisi millainen testamentti.
Mutta vain lakiosaa. Ja sopuisassa perheessä sitäkään ei vaadita, en minäkään vaatinut isäni kuollessa.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän. Kotiin jäävälle ei jää kuitenkaan säästöjä. Onko mielestäsi ongelma?
Tarkoitatko isommalla siivulla, että kotona palkatta oleva osallistuu myös elatukseen. Mikä on mielestäsi kohtuullinen jako?
(Ihan siis vaan kiinnostaa kuulla näkökulmia, kiva jos jaksat vastata.)