Lue keskustelun säännöt.
Miksi erosit kirkon jäsenyydestä?
Kommentit (145)
En usko kirkkoon, en ole uskovainen. Räsänen. Olen homo. Ei kiinnosta satukirjan tarinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko kirkon opetuksiin enkä tarvitse mitään kirkon palveluita. Erosin heti kun täytin 18.
Mä olen eronnut Mustanaamio kerhosta, Roope Setä klubista ja kirkosta kun kasvoin aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun muutin omaan asuntooni, sain kirkon lehden omalla nimelläni varustettuna. Takasivu oli siihen aikaan täynnä seurakuntalaisten kirjoituksia, miten homot palavat helvetin tulessa. Nimeni oli juuri niiden viereen präntätty.
En halunnut sellaista enää kotiini. En halua vieläkään. Kirkko sallii homovihan ja hyssyttelee erimielisyyksiä. Minä lähdin.
Kumpiko olet - hyssyttelijä vai erimielinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan uskiskeisareilla on vielä vaatteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauan sitten erosin ev. lut -jäsenyydestä ja liityin toiseen kirkkokuntaan, minkä koen edelleen hengelliseksi kodikseni.
Jollain uskonnontunnilla kansanopistossa ollessani tein päätöksen eroamisesta. Opettajalta, joka oli pappi, tuli sellainen argumentti, johon ei osannut oikeastaan muuten reagoida. Hän kysyi jonkun väittelyn yhteydessä meiltä muutamilta tyypeiltä, että miksi ette eroa kirkosta, jos olette noin vahvasti sitä mieltä, että ev lut kirkko on sekä oppien suhteen että instituutiona niin eri linjoilla teidän kanssanne. En keksinyt mitään syytä olla eroamatta, joten erosin. Olin 18- tai 19-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin, koska en usko kirkon perusopetukseen. En ole ateisti, lähinnä kai joku "suomenuskoinen" tai luontouskovainen. Ajattelen, että Luoja on läsnä kaikkialla, että se on neutraalia energiaa, josta kaikki on saanut alkunsa. Ja jota me ihmiset voimme käyttää hyvään taikka pahaan. Ajattelen myös, että ihminen on ikuinen olento, kuten kaikki muukin. Sitä en osaa sanoa, onko meillä minkäänlaista tietoisuutta kuoleman jälkeen. Sen näkee sitten.
Sillä, kuuluuko kirkkoon ei ole sitten mitään tekemistä sen kanssa että onko uskossa oikeasti tai pääseekö taivaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eronnut koska en ole ikinä kuulunutkaan. Vanhempani pyörivät vapaiden suuntien seurakunnissa. Ikinä elämässäni ei ole tullut tilannetta, että olisin tarvinnut kirkon jäsenyyttä mihinkään.
Erosin vanhempien luvalla, kun olin ala-asteella. En ollut juuri nähnyt uskontoa ennen koulua (päiväkerhossa kyllä, mutta siitä ajasta en juuri muista kuin kohokohtia, koska olin niin pieni). Koulussa se tuntui jotenkin järjettömältä, piti värittää kuvia Jeesuksesta puhumassa lapsille ja lampaille ja tekemässä hyvää ja Jeesus oli kiltti ja hyvä ja ihana. Olin kai kyyninen pienestä pitäen, mutta inhosin Jeesusta, kun se oli niin kiltti ja kultainen eikä siinä ollut mitään inhimillistä särmää, enkä uskonut koko hahmoon. Siinä lyhykäisyydessään syy, miksi tuolloin en enää halunnut uskonnontunneilla käydä, ja vanhemmat itse eronneina antoivat erota ja mennä elämänkatsomustietoon. Nyttemmin toki tuo syy on saanut taustalleen enemmän oikeita vaikutteita, kuten sen, että epäilen kirkon pimittävän kadonneita ideologiaan sopimattomia osia raamatusta ja kristinuskon olevan oikeasti syntynyt olennaisesti erilaisena kuin se tänään on. En vain kannata koko ideologiaa. Myös Jeesus on mielestäni yhä epärealistisen synnitön hahmo.
En halua maksaa vielä enempää turhia veroja ja uskonto on minusta diipadaapaa.
En usko tippaakaan Jumalaan tai muihin jumaliin, eikä sen vuoksi tee mieli menettää varoja kirkolle. Äitini oli tuolloin hyvin loukkaantunut, kun maistraatista tuli kirje noin viikon 18-vuotissyntymäpäiväni jälkeen, uskova kun on. Hän arvasi heti mitä kirje koski, vaikkei hän sitä avannutkaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka en ole kirkon kanssa uskonasioista samaa mieltä ja joissain asioissa kirkko on jopa minun elämäntapaani vastaan rajustikin, tekee kirkko silti paljon hyvää tukityötä. En silti liity takaisin kirkollisveron maksajaksi, enkä kyllä pääsisikään.
Kirkko syrjii seksuaalivähemmistöjä ja käyttää rahoja hyväntekeväisyyden sijasta rakennuksiin ja työntekijöiden palkkoihin. Kolmantena syynä uskonpuute.
1. Minut liitti kirkkoon vanhempani, en minä.
2. Uskon enemmän evoluutioteoriaan.
3. Tajusin lapsena lomareissulla Intiassa, että mikään yksi yskonto ei ole se oikea. Elämässä voi olla onnellinen, vaikka uskoisi yksisarvisiin. Tein päätelmän, että kristinusko tai mikään muukaan ei ole faktaa.
4. Erosin vaivattomasti kirkosta silloin kun nettisivusto eroakirkosta.fi avattiin.
5. Hain joskus vaikeaan elämäntilanteeseen apua, enkä saanut ja minun käskettiin vain rukoilla. Totesin, että saan enemmän aikaan tekemällä muuta, kuin istumalla kädet ristissä.
6. Jos yli 2000v. sitten syntyneitä argeologisia todisteita katsoo, niin mikään ei viittaa Jeesuksen olemassaoloon. Mistään vanhoista aikalaiskirjeistä, haudoista tai seinämaalauksista ei tuolloin kirjoitettu mitään Jeesuksesta.
7. Lapsenteko onnistuu ilman uskontoakin.
8. Raamattu ei ole tasa-arvoinen. Voisiko uusi hallitus tehdä tälle jotain?
9. Ateistina säästän kirkollisveron ja voin silti käydä kirkossa ja nauttia pyhävapaista.
10. ja kymmenen käskyä. Kukaan kristitty ei elä täysin näiden käskyjen mukaisesti. Listalta lisäksi puuttuu lasten hyväksikäyttö, mitä harrastetaankin hartaampien kristittyjen keskuudessa melko ahkerasti. Laissa se kuitenkin kielletään, joten tästä syntyy ristiriita.
Jos et halua maksaa kirkollisveroa ensi vuonna, sinun pitää erota kirkosta 31.12.2019 mennessä.
Kun muutin omaan asuntooni, sain kirkon lehden omalla nimelläni varustettuna. Takasivu oli siihen aikaan täynnä seurakuntalaisten kirjoituksia, miten homot palavat helvetin tulessa. Nimeni oli juuri niiden viereen präntätty.
En halunnut sellaista enää kotiini. En halua vieläkään. Kirkko sallii homovihan ja hyssyttelee erimielisyyksiä. Minä lähdin.