Miksi erosit kirkon jäsenyydestä?

Rahan takia, käyn edelleen kirkossa.

Erosin koska tulin uskoon enkä löytänyt Raamatusta perustetta lapsikasteelle vaan ajatuksen että 

seurakunta koostuu uskovista jotka kasteen kautta liittyvät siihen omasta halustaan.

Erosin koska en usko moiseen höpönlöpöön, ja koen kirkon syrjivän tiettyjä ihmisryhmiä. En halua tukea sellaista toimintaa. Annan vuosittain sen summan, mikä menisi kirkollisveroihin, hyväntekeväisyyteen. 

Kirkon maallistumisen vuoksi. Valitettavasti. Tuntuu, että Raamattua auktoriteettina pitävät ovat joutuneet ajojahdin kohteeksi.

Ei ollut syynä kumpikaan.

Itseasiassa Päivin ympärillä pyörivät erobuumit pitivät minut kirkon jäsenenä pitkään.

En usko mihinkään yliluonnolliseen.

Pitkään roikuin mukana kulttuurillisista syistä.

Toki kirkollisiset toimitukset olivat minulle kiusallista teatteria.

Kirkon helmoissa toimivat fundamentalistiset kuppikunnat oli suurin närästyksen aihe.

Kun yksi lapsistani halusi 12- vuotiaana erota kirkosta, kävimme yhdessä kirkkoherranvirastossa hoitsmassa molempien eron.

Aivoni alkoivat toimia. Ja niille hulluille olisi pitänt vielä maksaakin!

Rippikoulussa yritin hakea tukea papilta ja "kesäteologilta". En saanut sitä, vaan pelkkiä olankohautuksia ja käsien levittelyä. Joskus rippikoulun jälkeen yritin käydä kirkossa, olisin kaivannut lohtua. Sen sijaan sain vastaani kylmiä seurakuntalaisia ja etäisiä pappeja. 

Rikkinäisestä perheestä tulevalle ja koulukiusatulle nuorelle se olisi ollut tärkeää, että joku olisi välittänyt. Erosin kirkosta 20-vuotiaana 18 vuotta sitten. 

 Seurakunta on aina ollut tietylle osaa kansasta melko syrjivä ja muutenkin sisäänpäin lämpiävä yhteisö jonka ovat vallanneet poliittisesti oikealle kallellaan olevat, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla tämä tarkoittaa yleensä kepulaisia. Yleensä heidän uskovaisuutensa on lisäksi lähinnä näytösluonteista,  rituaalinomaista, leimaavaa, omankuvan kiillotusta, johon liittyy enemmän valtapolitiikkaa politiikan jatketta, strategiaa, ihmisten hallintaa yms kuin mitään varsinaisia jalompia arvoja

Erosin kirkosta jo kauan sitten 19-vuotiaana. Uskovaiset vanhempani ja sukuun kuuluva pappi olivat viimeiset vuodet takoneet päähäni että joudun helvettiin jos en tee parannusta. Pääsin muualle opiskelemaan ja tein oman ratkaisuni kirkon jäsenyyden suhteen. Jollen ole kelvollinen yhteisöön sellaisena kuin olen en halua olla osa sitä enkä koe innokuutta yrittää muuttaa asioita sisältä päin. En pidä sitä edes mahdollisena esimerkiksi asioihin vanhempieni tavoin suhtautuvien kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kirkon maallistumisen vuoksi. Valitettavasti. Tuntuu, että Raamattua auktoriteettina pitävät ovat joutuneet ajojahdin kohteeksi.

Evlut kirkossa voi olla alttarilla vuoroin vanhoillislestadiolainen pappi tai sateenkaarifeministipappi.

Teologiset seinät ovat etäällä toisistaan ja katto korkealla.

"Uskon enemmän Jeesukseen kuin Raamattuun" sanoi moderni körttipappi kerran.

Tuollainen teologia on kuin märkä saippua, kun siitä yrittää saada otetta.

Loppujenlopuksi kirkko edusti minulle enää silkkaa epärationaalisuutta.

Raha sillä en käytä kirkon palveluita.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kirkkoon liittynyt vaan minut on aikanaan liitetty. Koskaan en ole uskonut (jopa lapsena olin sitä mieltä, että ihan puppua tämä on). Miksi mun olisi pitänyt pysyä kirkon jäsenenä? Erosin heti, kun se oli mahdollista. Itse näen hyvin ongelmallisena vauvojen kirkkoon liittämisen. Uskonnon pitäisi olla jokaisen oma päätös.  (Tottakai vanhemmilla on oikeus kasvattaa oman maailmankatsomuksensa mukaan, mutta varsinaisen jäsenyyden tulisi olla oma päätös.)

Tämä. En ole koskaan halunnutkaan liittyä kirkkoon, joten korjasin tämän vääryyden tietenkin heti kun se tuli mahdolliseksi. Lisäksi olen katkera lapsuudessani kokemasta uskonnon pakkotuputtamisesta. Oma lapseni saa päättää uskonnostaan vapaasti ja ilman minkäänlaista painostusta suuntaan tai toiseen.

Koska kirkko ei suostunut vihkimään minua, rippikoulun käynyttä ja veronsa maksanutta jäsentään. Syy oli, että vaimo ei kuulu kirkkoon. Päätin sitten, että jos en saa rahalle vastinetta, eroan.

Koska inhoan pedareita

Erosin, koska ns. liberaalit ovat vallanneet kirkonkin, enkä halunnut enää osallistua sen touhun rahoittamiseen.

Erosin liittyäkseni myöhemmin Suomen vapaakirkkoon. Sinne voi vapaasti maksaa kolehtia jos haluaa, eikä ole pakollista kirkollisveroa.

Löysin parempaa leipää

Kirkko tuki Halosta presidentiksi. Kirkon ei kuulu toimia poliittisesti.

Raha oli syynä. Ja muutenkin, ei kirkosta eroaminen tarkoita sitä, etteikö voisi silti olla uskovainen. Ei siihen käsittääkseni välikäsiä tarvita. "Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa", vai miten se meni 🤔

Koska täyttäessäni 18 se kuului ikään hevaripiireissä. En kyllä myöskään ole käynyt rippikoulua tai käyttänyt kirkon palveluita myöhemminkään, ei kiinnosta kummius tai häät. Raha kai se suurin järkisyy on. En ole eroamista katunut, ei herätä ajatuksia.