Syntyvyyden laskun tekosyyt

Ei minulla ole muuta syytä kuin se, että en löydä naista joka lapsen haluaisi kanssani..

M37

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kyse on muustakin kuin rahasta, mutta myös siitä. Tai ennemmin puhuisin taloudellisesta turvallisuudesta.

Harvalla varmaan on erityisempää hinkua yksinhuoltajaksikaan, joten kyse on myös parisuhteen turvallisuudesta. Ennen avioliitot kestivät, olivat ne miten kamalia tahansa. Nykyään sellaiseen ei onneksi tarvitse kenenkään suostua, mutta kääntöpuolena on parisuhteiden lisääntynyt epävarmuus.

Ainakin minä koen myös synnytyksen ja raskauden seurannan hyvinkin ahdistavana. Olen ollut seuraamassa synnytyksiä, joten käsittääkseni minulla on aiheesta suhteellisen realistinen näkemys. Synnytykseen kuitenkin Suomessakin kuolee joka vuosi joku ja vammautuu paljon useampi. Neuvoloiden ja synnytyspuolen henkilöstön tapa kohdella odottavaa ja synnyttävää äitiä on parantunut vuosien varrella kovasti, mutta mielestäni siinä olisi kovasti tekemistä. Punnitukset ja painonseurannat terveydenhoitajan toimesta ovat monen mielestä hyvin ahdistavia, eivät ehkä edes kovin toimivia työkaluja. Suomalainen kuriositeetti on myös erittäin innokas raskausdiabeteksen tutkiminen ja diagnosointi. Meillä 6,0 on täysin normaali verensokeri, mutta raskausdiabeteksen diagnoosi asetetaan yksittäisestä 5,3 mmol/l paastoarvosta. Tämä siitäkin huolimatta, että muissa Pohjoismaissa taudille on huomattavasti löysemmät kriteerit eikä diabetesta muutenkaan missään tapauksessa diagnosoida yksittäisen paastosokeriarvon perusteella. Lisäksi ikävänä koetun sokerirasitustestin perusteita on lisätty niin kovasti, että nykyään lähes kaikki odottajat ohjataan kyseiseen testiin. Yksittäisestä verensokeriarvosta kiinni jääneet ohjataan tiukalle raskausdiabetesruokavaliolle ja pelotellaan siihen käsitykseen, että kakkostyypin diabeteksen puhkeaminen on vain ajan kysymys. Enkä puhu tässä nyt yksittäisestä testistä tai toimenpiteestä, vaan ihan tästä lähtökohtaisesti tympeästä lähestymistavasta.

Miksi pitää ahdistua raskauden seurannasta :D? Minulle se tuo turvaa, kun sanotaan, että kaikki on hyvin ja nämä ja nuo oireet ovat ihan normaaleja raskauteen kuuluvaa. Mukava kun käyntejä on säännöllisesti, eikä niitä minusta liian usein ole, oikeastaan sopivan harvakseltaan.

En ole kokenut punnituksia ja painon seurantaa ahdistavana, menen vaa’alle ja terkkari merkkaa sen ylös ja sillä selvä. Sokerirasituksista ja raskausdiabeteksesta en muista, että on edes puhuttu. Olen raskauden puolessavälissä, onko ne sitten edessäpäin? Vai onko tässä se, että niitä tarkkaillaan huomattavan ylipainoisilla henkilöillä? Jos heillä on kohonnut riski saada jotain, niin eikö ole hyvä, että seurataan terveydentilaa tavallista tarkemmin? Itse haluaisin tietää jos minulla olisi riski johonkin, että kaikki on hyvin ja jos jotain ongelmaa on, niin se hoidettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuota, että ennen kotiäitien homma oli lasten synnyttäminen ja hoitaminen. Ei ollut, naisten tärkein tehtävä oli kotitöiden tekeminen ja miesten passaaminen. Lapset pyöri siinä sivussa. Loput tekstistä on ihan naurettavaa p*skaa. Jos se on totta, niin kyseessä oli todella pieni, sisäsiittoinen ja naisia alistava yhteisö.

Niin missäs päin Suomea se sellainen entisajan maaseutu oli missä miehillä oli aikaa vain laiskotella? Koska Pohjanmaalla koko perhe oli pellolla töissä, lapset myös. Isäntä oli metsän ja pellon herra, emäntä navetan ja huushollin.

Totta tosiaan. Suomalainen nainen on aina ollut työteliäs ja ahkera. Mummon hautajaispuheessa tuli selville hänen rempseä luonne ja kuinka maalla asuessa teki töitäkin. Ei hän voinut keskittyä olemaan vain passiivinen ja synnyttämään. Sama juttu äidin kohdalla, teki keittäjän töitä ja Ruotsissa asuessa suklaatehtaalla töitä samalla hoitaen lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole oikein jaksanut panostaa vuosiin uusien kavereiden saantiin, joten minulla on lähinnä vanhoja lapsuuden ystäviä vain.

Kaikilla on mielenterveysongelmia! 🙈 Vuosi sitten ajattelin, että ainakin tällä yhdellä menee hyvin. No kappas, hänellähän nyt aivan järkyttävä ahdistuneisuushäiriö.

Pakko tällä olla jotain vaikutusta?! Kyseessä siis 25-30-vuotiaat naiset, mutta myös esim. veljellä ja miehelläni on samanlaisia ongelmia, kolmekymppisiä.

Itselläni ei mielenterveysongelmia, mutta fyysisiä ongelmia senkin edestä. En tosiaankaan pysty kunnolla edes huolehtimaan itsestäni, saatika lapsesta, jos sellainen olisi.

N28

Ei mielenterveysongelmat estä perheen perustamista. Lääkehoidolla voi elää ihan normaalia elämää.

Itse en todellakaan elä normaalia elämää lääkityksestä huolimatta. Minulla on useampi päivä viikossa kun vain itken sängyssä, enkö kykene nousemaan ylös.

En kyllä muutenkaan tahdo lapsia, en halua menettää itsemääräämisoikeuttani mutta pääosin mt-ongelmat ovat syynä.

Tämän ymmärtäminen on sitä vastuuta ja aikuisuutta, jonka välttelystä veloja aina haukutaan.

N31

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kyse on muustakin kuin rahasta, mutta myös siitä. Tai ennemmin puhuisin taloudellisesta turvallisuudesta.

Harvalla varmaan on erityisempää hinkua yksinhuoltajaksikaan, joten kyse on myös parisuhteen turvallisuudesta. Ennen avioliitot kestivät, olivat ne miten kamalia tahansa. Nykyään sellaiseen ei onneksi tarvitse kenenkään suostua, mutta kääntöpuolena on parisuhteiden lisääntynyt epävarmuus.

Ainakin minä koen myös synnytyksen ja raskauden seurannan hyvinkin ahdistavana. Olen ollut seuraamassa synnytyksiä, joten käsittääkseni minulla on aiheesta suhteellisen realistinen näkemys. Synnytykseen kuitenkin Suomessakin kuolee joka vuosi joku ja vammautuu paljon useampi. Neuvoloiden ja synnytyspuolen henkilöstön tapa kohdella odottavaa ja synnyttävää äitiä on parantunut vuosien varrella kovasti, mutta mielestäni siinä olisi kovasti tekemistä. Punnitukset ja painonseurannat terveydenhoitajan toimesta ovat monen mielestä hyvin ahdistavia, eivät ehkä edes kovin toimivia työkaluja. Suomalainen kuriositeetti on myös erittäin innokas raskausdiabeteksen tutkiminen ja diagnosointi. Meillä 6,0 on täysin normaali verensokeri, mutta raskausdiabeteksen diagnoosi asetetaan yksittäisestä 5,3 mmol/l paastoarvosta. Tämä siitäkin huolimatta, että muissa Pohjoismaissa taudille on huomattavasti löysemmät kriteerit eikä diabetesta muutenkaan missään tapauksessa diagnosoida yksittäisen paastosokeriarvon perusteella. Lisäksi ikävänä koetun sokerirasitustestin perusteita on lisätty niin kovasti, että nykyään lähes kaikki odottajat ohjataan kyseiseen testiin. Yksittäisestä verensokeriarvosta kiinni jääneet ohjataan tiukalle raskausdiabetesruokavaliolle ja pelotellaan siihen käsitykseen, että kakkostyypin diabeteksen puhkeaminen on vain ajan kysymys. Enkä puhu tässä nyt yksittäisestä testistä tai toimenpiteestä, vaan ihan tästä lähtökohtaisesti tympeästä lähestymistavasta.

No ei tämä nyt ihan pidä paikkaansa. Ensinnäkin raskausdiabetes ei ole sama asia kuin muut diabetekset. Toki raskauden aikana ilmenevät verensokeriongelmat kertovat suurentuneesta riskistä 2.tyyppiin myöhemmin elämän aikana. Eikö se ole vaan hyvä että asia on tiedossa ja osaa muuttaa elintapoja tarvittaessa?! Raskausdiabeteksen hoito ja seuranta on sekä äidin että vauvan parhaaksi. Ihme kitinää ja kaikki on niin ahdistavaa. Kaikki äidit on nykyään niin läskejä että ei mikään ihme kun Radi vaan lisääntyy ja lisääntyy. Ja faktahan on se että Suomi on diabeteksen ykkösmaa joten asiaan pitääkin kiinnittää huomiota. t. radi-hoitaja

Ihan turha ketju. Jos joku ei halua penskoja, hän ei hanki penskoja. Ei se kuulu muille. Piste.

Mut sais tulla panee paksuks anytime, mut ketään ei oo kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten tehtävä on synnyttää ja hoitaa lasta/kotia, se on perus arvo sille että tämä maa pyörii ja toimii fiksusti. Mikä mahtaisi motivoida naisia olemaan jälleen äitejä?

Minua motivoisi vähintään 2500 euron suuruinen palkka jokaiselta kuukaudelta, jonka olen lapsen kanssa kotona. Sen lisäksi minulle pitää taata koulutustani vastaava, kokopäiväinen työpaikka eläkeikään asti. En siis vaadi mahdottomia.

Surullista jos sinulle raha on tärkeämpi asia kuin äitinä oleminen. Rahan takiako sinä lapsia tekisit tähän maahan?

Kun mies huolehtii rahan riittävyydestä sitä pidetään vastuulllsen ihmisen merkkinä mutta sama on naisen kohdalla surullista.

Nythän lapsia käsketään tekemään yhteiskunnalle veronmaksajiksi ei siksi että pariskunta niitä rakkaudesta haluaa.

Et voi olla äiti jos sinulla ei ole rahallista turvaa, ei niitä lapsia pyhällä hengellä elätä. Kummasti naisten pitäisi olla aina välittämättä rahasta ja keskittyä muuhun kun totuus on että naiset ovat ne jotka suuremmalta osin ne lapset elättää.

Vierailija kirjoitti:

Mut sais tulla panee paksuks anytime, mut ketään ei oo kiinnostunut.

Suomi24 lapsettomuus puolen mukimiehet jeesii. Laita sinne ilmoitusta tai ala selaa valmiita listoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kyse on muustakin kuin rahasta, mutta myös siitä. Tai ennemmin puhuisin taloudellisesta turvallisuudesta.

Harvalla varmaan on erityisempää hinkua yksinhuoltajaksikaan, joten kyse on myös parisuhteen turvallisuudesta. Ennen avioliitot kestivät, olivat ne miten kamalia tahansa. Nykyään sellaiseen ei onneksi tarvitse kenenkään suostua, mutta kääntöpuolena on parisuhteiden lisääntynyt epävarmuus.

Ainakin minä koen myös synnytyksen ja raskauden seurannan hyvinkin ahdistavana. Olen ollut seuraamassa synnytyksiä, joten käsittääkseni minulla on aiheesta suhteellisen realistinen näkemys. Synnytykseen kuitenkin Suomessakin kuolee joka vuosi joku ja vammautuu paljon useampi. Neuvoloiden ja synnytyspuolen henkilöstön tapa kohdella odottavaa ja synnyttävää äitiä on parantunut vuosien varrella kovasti, mutta mielestäni siinä olisi kovasti tekemistä. Punnitukset ja painonseurannat terveydenhoitajan toimesta ovat monen mielestä hyvin ahdistavia, eivät ehkä edes kovin toimivia työkaluja. Suomalainen kuriositeetti on myös erittäin innokas raskausdiabeteksen tutkiminen ja diagnosointi. Meillä 6,0 on täysin normaali verensokeri, mutta raskausdiabeteksen diagnoosi asetetaan yksittäisestä 5,3 mmol/l paastoarvosta. Tämä siitäkin huolimatta, että muissa Pohjoismaissa taudille on huomattavasti löysemmät kriteerit eikä diabetesta muutenkaan missään tapauksessa diagnosoida yksittäisen paastosokeriarvon perusteella. Lisäksi ikävänä koetun sokerirasitustestin perusteita on lisätty niin kovasti, että nykyään lähes kaikki odottajat ohjataan kyseiseen testiin. Yksittäisestä verensokeriarvosta kiinni jääneet ohjataan tiukalle raskausdiabetesruokavaliolle ja pelotellaan siihen käsitykseen, että kakkostyypin diabeteksen puhkeaminen on vain ajan kysymys. Enkä puhu tässä nyt yksittäisestä testistä tai toimenpiteestä, vaan ihan tästä lähtökohtaisesti tympeästä lähestymistavasta.

No ei tämä nyt ihan pidä paikkaansa. Ensinnäkin raskausdiabetes ei ole sama asia kuin muut diabetekset. Toki raskauden aikana ilmenevät verensokeriongelmat kertovat suurentuneesta riskistä 2.tyyppiin myöhemmin elämän aikana. Eikö se ole vaan hyvä että asia on tiedossa ja osaa muuttaa elintapoja tarvittaessa?! Raskausdiabeteksen hoito ja seuranta on sekä äidin että vauvan parhaaksi. Ihme kitinää ja kaikki on niin ahdistavaa. Kaikki äidit on nykyään niin läskejä että ei mikään ihme kun Radi vaan lisääntyy ja lisääntyy. Ja faktahan on se että Suomi on diabeteksen ykkösmaa joten asiaan pitääkin kiinnittää huomiota. t. radi-hoitaja

Siinäpä taas oiva esimerkki terveydenhoitoalan asiakkaita halveksivasta ns ammattilaisesta.

Todistat että on aihetta ahdistua kun ollaan yksinomaan syyllistämällä liikkeellä.

Neuvolan toiminnan pitää olla kannustavaa rohkaisevaa eikä lyttäävää. Luulisi että se olisi itsestään selvää.

Muuten onko pakko olla tuossa työssä ilkeilemässä? Varaston hyllyjen hoito sopisi sinulle paremmin.

En ole tehnyt lapsia koska tarpeeksi kaunista naista ei ole löytynyt minulle.

m30

naukumista ja nassuttamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukia on enemmän kuin koskaan, neuvoloita ynnä muuta. Ruokaa, vettä ja vaippoja. Naiset eivät uskalla tehdä lapsia koska miehistä ei voi olla satavarma onko heistä isiksi. Rahasta ei ole kyse.

90% ei ole vastuullisiksi, perheestään huoltapitäviksi perheenisiksi. Sen takia minäkään en uskalla lapsia tehdä, en halua päätyä yksinhuoltajaksi.

Mä väittäisin, että tuo sinun 90% on todennäköisemmin joku 20%, mutta kun ette te naiset edes näe muuta, kuin ne päihdeongelmaiset ja persoonallisuushäiriöiset miehet...

Vai onkos tää nyt niin, että sinun mielestä ne 90%, jotka eivät ole persoonallisuushäiriöisiä, eivät sovi isiksi...

On faktaa, että moni isä ei sitten kestäkään sitä perhe-elämää sitten kun se lapsi on saatu. Silloin alkaa ihan kaikki muu paitsi lapsi, vaimo ja perhe-elämä kiinnostaa. Ei tarvitse olla edes päihdeongelmaa tai persoonallisuushäiriötä, vaan näin käy lukemattomille tavallisille miehille vuosittain. Teihin ei voi luottaa ja tukeutua että uskaltaisi lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Aloitukseni on saanut 92 alapeukkua ja silti vastaukset luettuani suurin syy lapsettomuuteen näyttää olevan se, ettei lapsia vain yksinkertaisesti haluta. Ei siis taloudelliset seikat.

Olet päättänyt vain uskoa tuohon harhaasi ettei taloudelliset seikat vaikuta. Kun suurin syy on nimenomaan miesten ja naisten vakituisten töiden puute ja tulevaisuuden synkkä kiva. Ennen oli vakituiset työt ja selkeä tulevaisuuden visio. Nykyisin työt on tahallaan politiikan toimesta pyritty tekemään työntekijälle niin epäedulliseksi ettei siinä pysty tulevaisuutta suunnittelemaan.

Lisäksi nyt maapallo on jo täynnä ja tulevaisuuden realistinen kuva on ilmastosaastekatastrofidystopia.

Tekisitkö lapsia madmaxiin?

Tasan suurin syy ei ole mikään "tulevaisuuden synkkä kuva" tai työtilanne. Suomessa on turvallista tehdä lapsia, sekä taloudellisesti että terveyden kannalta. Ne pariskunnat, jotka lapsia haluavat, kyllä niitä tekevät. Suurin syy ehdottomasti on se, ettei lapsia haluta ja se, että usein ne lapsia haluavat eivät kohtaa. Omassa tuttavaporukassa (28-35v)mielipiteet menee n. 60-40%, niinpäin, että suurin osa ei lapsia halua ollenkaan. Se pieni osa, joka haluaa, on lapsen tehnyt tai on vauva tuloillaan.

Jos lapsen oikeasti haluaa, niin viimestään 30 vuotta täytettyä kyllä alkaa lasta yrittää, oli työtilanne mikä tahansa. Taloudellinen tilanne on nimenomaan tekosyy, sillä jos lapsia oikeasti haluaa, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Oikea syy on lisääntynut sinkkujen määrä (yksin lasta on vaikea yrittää) ja se, ettei lapsia yksinkertasesti haluta.

Lisääntynyt sinkkujen määrä ja ettei vaan haluta ei ole mikään syy. Ennen oli paljon vaarallisempaa synnyttää ja lääketieteen metodit olivat kaukana nykyisestä. Ennen oli silti uskoa tulevaan ja erityisesti miehillä oli Vakituiset Työt ja yhden ihmisen palkalla pystyi Suomessa elättämään perheen vielä 80-luvulla.

Sitten tapahtui suuri lama, järjetön leikkauspolitiikka, digitalisaatio, idänkaupan loppu ja yhtäkkiä todellinen työttömyys oli miljoonan luokkaa. Nämä on nykyään taiottu tilastokikoilla pois työttömyystilastoista. Nyt jo tilanne sellainen ettei suurin osa saa koskaan vakituisia töitä ja tekoäly hävittää ne "varmimmatkin" työt. Työn tuottavuudesta rahat ohjautuu veroparatiisitileille ja suuri joukko ihmisiä vain sinnittelee päivästä päivään vailla parempaa tulevaisuutta. Ilman ostovoimaa ei synny lapsia tai investoida työpaikkoihin. Tämä on se juurisyy!

Ja kun ilmiö on maailmanlaajuinen, niin syntyvyys nousee vain kriisimaissa sen tähden että siellä se on ainoa selviytymiskeino että ehkä lapset hoitaa kun järjestäytynyttä yhteiskuntaa ei edes ole kuten monissa Afrikan maissa.

Ai jumankauta, kun nimenomaan se on syy, ettei niitä lapsia yksinkertasesti haluta! En tiedä mistä ratakiskosta se pitää vääntää. Miksei muka se, ettei halua lasta ole syy siihen, ettei lasta edes yritetä? Minä en halua lapsia, piste. Ei kiinnosta, en halua, en halua pilata elämääni. Siihen ei sen ihmeellisempää syytä ole.

No kun tuo että ei halua ei ole mikään syy. Et halua pilata elämääsi? Miten ennen sitten lapsia tehtiin vaikka synnyttäminen oli vaarallisempaa. Miten lapsi pilaisi elämäsi? Niin, se taloudellinen tilanne ei oikein parane siitä, että aika ja raha menee siihen.

Antaa olla, turha yrittää vääntää idiootille. Syitä sille haluamattomuudelle on monia, minulla yksikään niistä ei liity rahaan. En vain pidä lapsista, en halua olla raskaana, en missään nimessä halua synnyttää enkä halua lasta vaivoikseni. En halua. Se on syy. Piste.

Syitä on monia mutta et viitsi eritellä niitä yksityiskohtaisesti. Hieman ristiriitaista. Yleensä kuitenkin syy on aina jollain tavalla, rahassa. Lapsi on vaivoiksi juuri sen tähden, että se vie resursseja eli loppuviimein rahaa. Olipa ihmeen vaikea myöntää.

Eli syy saatiin selville. Raha. Piste!

Syntyvyys lähtisi siis nousuun jos annettaisiin vaikkapa 100 000€ yhdestä lapsesta.

Kun sivusta näkee, miten paskaa perhe-elämä on, niin ei kiitos. Loppupeleissä kaikki jää naisen kontolle ja itse en ainakaan aio ajautua siihen tilanteeseen, että tekisin lapsia ja mies päättäisikin lähteä, koska ei ole enää kivaa.

Olen 27-vuotias, vasta aloitin maisteriopinnot. Mies vanhempi, mutta opiskelee vasta ensimmäistä tutkintoa (muut jääneet kesken) ja kärsii kaikennäkösistä ongelmista, sanoin kuin minä.

Vaikka kuinka oltaisiin kummatkin töissä, ei meillä ole puhtia tehdä lasta, kun hädin tuskin saamme pakolliset hoidettua.

Pelottaa, että mihin pätkätyöhelevettiin valmistun 29-vuotiaana.

En tiedä norjalaisista, mutta itse olen 32-vuotias nainen, korkeasti koulutettu, minulla on työ joka intohimoni ja minulla on maailman paras mies ja kaksi maailman parasta koiraa. Minulla ei ole minkäänlaista halua saada lapsia. Pidän elämästäni todella paljon näin; saan tehdä niin pitkää työpäivää kuin haluan, vapailla voin nukkua niin pitkään kun haluan, voin olla kokkaamatta koko viikon, jos huvittaa jne. Elämä on ihanaa. En halua alkaa elämää elämääni lapsen läpi, se on liian mukavaa siihen.

ap. kirjoitti:

Kakkahattutädin kirjoituksessa on perää. Köyhät tekevät enemmän lapsia kuin varakkaat. Niin kehitysmaissa kuin Suomessakin. Kouluttamattomat naiset tekevät useampia lapsia, kun moni aloittaa jo teini-iässä. Sen sijaan koulutetut ja varakkaat jäävät usein lapsettomiksi tai tekevät vain yhden lapsen.

Eli raha ei taidakaan lisätä lapsentekohaluja vaan päinvastoin vähentää niitä.

Tästä oli kyllä mediassa juttua, että nimenomaan ne koulutetut uskaltavat sitten 30 ikävuoden nurkilla tehdä lapsia, mutta varsinkin köyhemmät miehet kärsivät lapsettomuudesta. Toki myös pienellä palkalla olevat naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittamisen sijaan olisi hyvä keskustella siitä että mitkä olisivat niitä keinoja miten ihmiset saataisiin pariutumaan sekä tekemään niitä lapsia.

Kukaan ei ole vieläkään sanonut yhtään keinoa perusteluineen.

Miksi myydä vapaus päättää menemistään ja tekemisistään pariutumislisääntymiselle?

Minulle avautui hiljattain asiasta fiksu/koulutettu, kaunis nainen ja valitteli sitä että nykyinenkään mies ei halua muuttaa yhteen saati muuta vakavampaa sen päälle.

Leidi suuttui melkein kun kysyin "mitä sellaista spesiaalia voit tarjota että hän suostuisi luopumaan vapaudestaan - ja unohdetaan se hyvä seksi...". Eipä pystynyt hän sanomaan mitään asiaa millä voisi muuttaa miehen mielen suotuisaksi, ja kyseessä siis vähän päälle 30v ekonomi.

Tässäpä se totuus tuli. Miehet ei halua . Sen takia naiset ei tee lapsia.

Miehille merkitsee vain seksi, seksi ja seksi ja vielä kerran vapaa seksi. Mitäpä siinä lapsella olisi virkaa.

Vapaassa seksissä.

Mies nauttii nykyään vain toisen miehen vapaasta seurasta, jos seuraa kaipaa, ei siinä naisia kaivata ;)

Naista tarvitaan vain vapaaseen seksiin, jos siihenkään. Senkin mies voi hoitaa yksin tai toisen miehen kanssa. Nykymies ei yksinkertaisesti tarvitse naista mihinkään ja koska nainen ei halua tehdä lasta yksin, niitä ei synny. Yksinkertaista. Tämä edellisen kommentin kirjoittanut mies , on ratkaissut ongelman ja siihen ei ole ratkaisua/hoitoa. Joten voimme unohtaa koko asian ja viettää elämämme vapaan miehen vapaasta seurasta nautten. Tietenkin vain siinä tapauksessa, että olemme itsekin miehiä. Naisia ei kaivata.

Paitsi ehkä siihen seksiin.... mutta sen seksinkin pitää olla vapaata.....

Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Aloitukseni on saanut 92 alapeukkua ja silti vastaukset luettuani suurin syy lapsettomuuteen näyttää olevan se, ettei lapsia vain yksinkertaisesti haluta. Ei siis taloudelliset seikat.

Olet päättänyt vain uskoa tuohon harhaasi ettei taloudelliset seikat vaikuta. Kun suurin syy on nimenomaan miesten ja naisten vakituisten töiden puute ja tulevaisuuden synkkä kiva. Ennen oli vakituiset työt ja selkeä tulevaisuuden visio. Nykyisin työt on tahallaan politiikan toimesta pyritty tekemään työntekijälle niin epäedulliseksi ettei siinä pysty tulevaisuutta suunnittelemaan.

Lisäksi nyt maapallo on jo täynnä ja tulevaisuuden realistinen kuva on ilmastosaastekatastrofidystopia.

Tekisitkö lapsia madmaxiin?

Tasan suurin syy ei ole mikään "tulevaisuuden synkkä kuva" tai työtilanne. Suomessa on turvallista tehdä lapsia, sekä taloudellisesti että terveyden kannalta. Ne pariskunnat, jotka lapsia haluavat, kyllä niitä tekevät. Suurin syy ehdottomasti on se, ettei lapsia haluta ja se, että usein ne lapsia haluavat eivät kohtaa. Omassa tuttavaporukassa (28-35v)mielipiteet menee n. 60-40%, niinpäin, että suurin osa ei lapsia halua ollenkaan. Se pieni osa, joka haluaa, on lapsen tehnyt tai on vauva tuloillaan.

Jos lapsen oikeasti haluaa, niin viimestään 30 vuotta täytettyä kyllä alkaa lasta yrittää, oli työtilanne mikä tahansa. Taloudellinen tilanne on nimenomaan tekosyy, sillä jos lapsia oikeasti haluaa, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Oikea syy on lisääntynut sinkkujen määrä (yksin lasta on vaikea yrittää) ja se, ettei lapsia yksinkertasesti haluta.

Lisääntynyt sinkkujen määrä ja ettei vaan haluta ei ole mikään syy. Ennen oli paljon vaarallisempaa synnyttää ja lääketieteen metodit olivat kaukana nykyisestä. Ennen oli silti uskoa tulevaan ja erityisesti miehillä oli Vakituiset Työt ja yhden ihmisen palkalla pystyi Suomessa elättämään perheen vielä 80-luvulla.

Sitten tapahtui suuri lama, järjetön leikkauspolitiikka, digitalisaatio, idänkaupan loppu ja yhtäkkiä todellinen työttömyys oli miljoonan luokkaa. Nämä on nykyään taiottu tilastokikoilla pois työttömyystilastoista. Nyt jo tilanne sellainen ettei suurin osa saa koskaan vakituisia töitä ja tekoäly hävittää ne "varmimmatkin" työt. Työn tuottavuudesta rahat ohjautuu veroparatiisitileille ja suuri joukko ihmisiä vain sinnittelee päivästä päivään vailla parempaa tulevaisuutta. Ilman ostovoimaa ei synny lapsia tai investoida työpaikkoihin. Tämä on se juurisyy!

Ja kun ilmiö on maailmanlaajuinen, niin syntyvyys nousee vain kriisimaissa sen tähden että siellä se on ainoa selviytymiskeino että ehkä lapset hoitaa kun järjestäytynyttä yhteiskuntaa ei edes ole kuten monissa Afrikan maissa.

Ai jumankauta, kun nimenomaan se on syy, ettei niitä lapsia yksinkertasesti haluta! En tiedä mistä ratakiskosta se pitää vääntää. Miksei muka se, ettei halua lasta ole syy siihen, ettei lasta edes yritetä? Minä en halua lapsia, piste. Ei kiinnosta, en halua, en halua pilata elämääni. Siihen ei sen ihmeellisempää syytä ole.

No kun tuo että ei halua ei ole mikään syy. Et halua pilata elämääsi? Miten ennen sitten lapsia tehtiin vaikka synnyttäminen oli vaarallisempaa. Miten lapsi pilaisi elämäsi? Niin, se taloudellinen tilanne ei oikein parane siitä, että aika ja raha menee siihen.

Sinäkö sen päätät, että "minä en halua lapsia" ei ole syy olla haluamatta lapsia?

Miten kovapäinen sinä oikein olet? Se, ettei halia lapsia, on nimenomaa selvä syy miksi ei tee lapsia. Ei halua niitä.

Et kai sinäkään ota/hanki kissaa, jos et sellaista halua.

Ja minä vielä väittäisin, ettei se ole mikään syy olla hankkimatta kissaa, ettei halua kissaa?

Voisiko olla niinkin yksinkertainen syy, että kaikki ihmiset eivät HALUA lapsia?

Ennen e-pillereitä tai ehkäisymenetelmien yleistymistä naisilla ei ollut valinnanvaraa, lapsia vain tuli. Ehkäisyn saatavuuden parannuttua lapsia hankittiin pitkään sosiaalisesta paineesta, koska "niin piti tehdä."

Nykyään sekä asenne että ehkäisy pitävät pitkälti huolen siitä, että vain harvoista tulee äitejä vasten tahtoaan, ja hyvä näin. Soisin vanhemmuuden heille, jotka sitä haluavat, mutta valinnanvapauden aikakautena kokisin kamalana sen, että joku joutuisi vastentahtoisesti tai vain velvollisuuttaan ryhtymään vanhemmaksi.