Lue keskustelun säännöt.
Emme pärjää enää lapsen kanssa, muttei saada apua.
16.12.2019 |
Kyse 6v lapsesta, jonka kanssa elämä ollut haastavaa siitä 2v lähtien, mutta käytös ollut todella hurjaa nyt 5v lähtien. Poika on käynyt hoidossa, vapaa-ajalla on virikkeitä, nykyään harrastuksia, kavereita ja tietenkin aikaa perheen kanssa.
Olemme miehen kanssa ihan poikki tämän lapsen kanssa, muut lapsemme eivät ole tällaisia. Apua haettu, meille sanottu lapsella olevan todennäköisesti adhd, mutta koska eskarissa vielä mennyt ihan ok häntä ei tutkita. Pelkään, että varmaan kohta eroamme, koska pojan käytös saa koki perheen murenemaan.
Pojan kanssa on keskusteltu, miten tietyissä tilanteissa voi toimia kun eism suututtaa. Mutta lapsi ei osaa toimia niin eikä häneen saa enää kontaktia kun suuttuu. Raivari alkaa heti jostain mikä ei mennyt miten halusi, siitä seuraa tavaroiden heittelyä aikaisia päin, lyömistä, potkimista, kun pitää kiinni sylkee ja puree. Kun päästää irti jatkaa jne. Ei toimi mitkään vakavana kieltämiset. Joko pidettävä kiinni tai mentävä itse pakoon vessaan, johon nyt ei todellakaan lähdetä. Myös pienemmät aisörukset pelkäävät ja itkevät kun toinen raivoaa.
Kaikki on vaikeaa aamusta iltaan. Ei syö mitään, paitsi leipää. Ei ole omatoiminen. Joka asiaan vänkää vastaan. Lähtö tilanteet vieläkin vaikeita, usein myöhästytään raivareiden takia. Lapsella on sellaiset kuva jutut mistä voi katsoa mitä tapahtuu, joskus niistä apua. Puhuu aina huutamalla vaikka olisi hiljaista ja toinen istuu vieressä, unohtaa tavarat kaikkialle eikä muista mitä esim tehty eskarissa samana päivänä.
Lapsi on niin energinen, ettei ole väsynyt iltaisin, vaikkei nuku edes päiväunia. Nyt illat mennytkin siihen, että kun pienemmät sisarukset laitetaan nukkumaan tämä kailottaa täällä jatkuvasti, alkaa härnäämään eli juoskee huoneeseen missä nukutetaan toisia, nauraa ja tekee kaikensa ettei tosiry nukahda tai heräävät. Kun vanhempi sitten puuttuu tähän alkaa taas nämä raivarit huudon kera mistä kirjoitin. Nyt joka kerta käynyt nin että toiset lapset herää. Tämä yksi menee sitten vihdoin ja viimein unta saatuaan 11 aikaan unille, me joudumme valvomaan taaperoiden kanssa esim 12 tai 1 asti yöllä kun heitä ei saa heti takaisin nukkumaan. Herätään taas aamulla 6 ja ollaan ihan poikki kaikki.
Meillä on aina ollut säännölliset rytmit, ulkoillaan, tehdään yhdessä juttuja, mutta mikään ei riitä. Olen niin väsynyt ja ahdistunut itsekin jo, mietin miten tästä helvetistä pääsee pois. Meille on vain hoettu apua hakiessa, että pitkällä tähtäimellä näkee kasvatuksen tuloksen ja ihan oikein ollaan kasvatettu. Vaan mikä on se pitkä tähtäin? Nyt 2v putkeen tuota käytöstä, alkaa meidän voimat olla lopussa. Kun eläisi saman päivän lapsen kanssa joka ei opi mitään ja toistaa samat jutut päivästä toiseen, kerran itse saanut jopa mustan silmän tämän raivareiden takia.
Anteeksi sekalainen teksti, tätä kirjoitan taas ihan poikki kun viime yö valvottu ja unta taas sellaiset reilu 4h. En jaksa enää!
Kommentit (232)
Toki ADHD lapsi tarvitsee tekemistä ja aktiviteettejä, mutta yhtä tärkeää on illalla rauhoittuminen. Keskushermosto käy lapsella kierroksilla ja rauhoittuminen on silloin vaikeaa. Muistakaa rauhalliset illat (jos vain mitenkään mahdollista) lapselle. Ajoissa nukkumaan. (Ei ole tarkoitus antaa kuvaa että olisi helppoa tai en ymmärtäisi kuinka rankkaa teillä on. Tässä omia ajatuksiani tilanteeseen.) Paljon voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes luule osaavanii neuvoa suoraan aloittajan tilannetta, mutta itselläni selvästi keskittymishöiriö. Tämä ilmeni mm. koulussa niin, että ohjeet tuppasivat menemään ohi korvien, unohtelin asioita ja keskityin huonosti, oli vaikea seurata omaa vuoroa ja kun se tuli, en tiennyt yhtään missä mennään. Tämä kaikki helposti tulkittiin temppuiluksi mutta siitä ei ollut kyse. En vain kertakaikkiaan pystynyt keskittymään. Epäilen, että itselläni on add/adhd, miten nämä nyt nykyään luokitellaan. Joskus sitten ylikeskityin ja silloin sain tehtyä jotakin tosi hyvin. Mikä olisi tähän omaan lievähköön keskittymishäiriöön toiminut, niin sellainen ohjaava ote. Vanhemmat jättivtä hyvin omilleen ja vaikeinta muistan olleen aivan koulun alussa. Myöhemmin aloin pystyä istumaan tunneilla paremmin. Mutta että nyt täytyy alkaa pukea että ehtii, nyt pysäkille, jatkuva muistuttaminen ja ennakoiminen. Omaa taaperoakin pitää ohjata, tämä varmasti aivan tavallista parin vuoden ikäisillä. Mutta kun esim mies odottaa kaikessa rauhassa sohvalla että lapsi tulisi itse juomaan iltamaidot niin itse neuvon läpi sen loppuillan että ei mennä enää kissan luokse, kissa on väsynyt ja haluaa nukkumaan. Lopulta jos tarve vaatii niin fyysisesti osoitan että tule istumaan tänne ja juomaan jne. Mies sitten ihmettelee ja odottaa että kun se ei tule nukkumaan, mutta riehumisen tasosta riippuen ohjaan enemmän tai vähemmän. Joskus menee nukkumaan ihan itsekin. Hänellä ei välttämättä siis tosiaan ole mitään ongelmia mutta keskittymishäiriöissä tämä ohjaamisen tarve korostuu, Itse en ainakaan ala-asteella pysynyt kärryillä asioista.
Ap tilanne kuulostaa kuvauksesi perusteella siltä, että lapsella voi olla joku neurokirjon häiriö (paha aistiyliherkkyys, autismi, adhd tms) TAI joku somaattinen häiriö, joka oireilee esim. tuskaisena olona tai kipuna ja saa lapsen siksi käyttäytymään raivokohtauksilla (voi olla vaikka joku paha suolistotyyppinen allergia tms).
Tuon vuoksi EN kysyisi netissä enkä somessa ohjeita, koska täältä saa mitä kummallisimpia kasvatusohjeita, jotka voi olla pahasti haitaksi tuollaiselle lapselle. Täällä ei ole asiantuntijoita, ja jos joku yksi onkin, niin hänen viesti hukkuu massaan.
Vie lapsi yksityiselle lapsiin erikoistuneelle neuropsykiatrille. Vaadi sekä neuropuolen selvitystä että somatiikan (allergiat tms) selvitystä. Kun tutkimukset on tehty, niin voi miettiä mikä auttaa.
Meillä hajosi vastaavassa tilanteessa perhe (avioero), sen jälkeen lapsen oireilu vasta näkyi ulkopuolisille ja aloimme saamaan kohdennettua apua. Lapsi oli tuolloin tokaluokkalainen. Diagnoosina vaikea adhd ja lievä autisminkirjon häiriö, päälle vielä kehittynyt käytöshäiriö.
Ja ei, lapsi ei koskaan jäänyt mihinkään seulaan neuvolassa, päiväkodissa, koulussa. Adhd ja autismi tuntuvat tasaavan toinen toisiaan, ja jos kognitiiviset taidot hyvät, lapsi pystyy hyvinkin taiteilemaan päivisin kodin ulkopuolella, purkautumiset vasta kotona. Koulun aloitus oli kyllä sellainen etappi, jossa aloin itse todella tajuamaan ettei kaikki ok. Kuormittuminen koulussa niin suurta, eikä lapsi ollut valmis koulunkäyntiin liittyvään itsenäisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä hajosi vastaavassa tilanteessa perhe (avioero), sen jälkeen lapsen oireilu vasta näkyi ulkopuolisille ja aloimme saamaan kohdennettua apua. Lapsi oli tuolloin tokaluokkalainen. Diagnoosina vaikea adhd ja lievä autisminkirjon häiriö, päälle vielä kehittynyt käytöshäiriö.
Ja ei, lapsi ei koskaan jäänyt mihinkään seulaan neuvolassa, päiväkodissa, koulussa. Adhd ja autismi tuntuvat tasaavan toinen toisiaan, ja jos kognitiiviset taidot hyvät, lapsi pystyy hyvinkin taiteilemaan päivisin kodin ulkopuolella, purkautumiset vasta kotona. Koulun aloitus oli kyllä sellainen etappi, jossa aloin itse todella tajuamaan ettei kaikki ok. Kuormittuminen koulussa niin suurta, eikä lapsi ollut valmis koulunkäyntiin liittyvään itsenäisyyteen.
Teillä on muitakin lapsia, ja jos heidän kanssaan arki sujuu ns. perushyvin, ei tätä yhtä lasta ole voitu kasvattaa "kieroon". Itselle paras indikaattori oli aina se pienempi "normaali" sisarus, joka toimi aivan eri tavoin. Hän tuntui aina olevan helpommassa ikävaiheessa kuin isoveljensä, iästä viis, ja jossain vaiheessa meni heittämättä ohi veljestään sosiaalisissa taidoissa. Kaikki erot eivät selittyneet vain temperamenttieroilla.
T. Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varatkaa aika lastenlääkäriltä. Hän ohjaa teidät oikeaan paikkaan. Hoitakaa asia heti. Poika tarvitsee apua, koska ei pysty käsittelemään tavallisia asioita. Joku siellä aivoissa ei toimi normaalisti.
Eli ongelma alkanut about niihin aikoihin kun perheen koko kasvoi? Pikkusisarus sai huomiota ja poikasi alkoi hakea huomiota tempauksilla?
Anna huomiota myönteisissäkin tilanteissa, niitä tilanteita ruokkimalla palkiten kehuin ja yhteisellä ajalla voi kääntää kelkkaa siihen millä tavoin sitä huomiota poika lähtee hakemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheltä olen seurannut että adhd lapsi pystyy stemppaamaan eskarissa ja koulussa, mutta kuormitus ja raivo purkautuu sitten kotona. Ei todellakaan ole niin että ongelmia näkyisi joka paikassa. Myöhemmin sitten diagnoosi ja apua tuli, pitkälti siksi että alkoi oireilla näkyvämmin myös koulussa.
Voi myös olla niin, että ap ja mies tukee lapsen oppimista kotona niin hyvin että vielä ei sen takia näy osaamisessa. Kärjistäen voi sanoa, että jos laiminlöisitte lasta, hän oireilisi näkyvämmin ja apua olisi helpommin saatavilla. En käske tekemään niin, mutta tämäkin voi selittää miksei ulospäin näy että tarvitsette apua.
Vierailija kirjoitti:
Mä en millään ymmärrä miten pystyy käyttäytymään eskarissa ns. Normaalisti ja aiemmin hoidossa. Tuskin on siis mitään virallista diagnoosia tulossa. En usko, että lapsi pystyy esittämään vuodesta toiseen hoidossa, mutta esim isovanhemmilla ei pysty olemaan lyömättä ja hepuloimatta. Ottaisin yhteyttä jonnekin perheneuvolaan ja kertoisin siellä täysin rehellisesti asioista. Ei tietenkään lapsen kuullen, mutta siellä hänkin voisi kertoa miltä hänestä tuntuu eskarissa, kotona jne. Voi olla, että teette jotain mikä saa lapsen käyttäytymään huonosti. Ei välttämättä mikään iso juttu, lapset kun reagoi tosi vahvasti kaikkeen.
No mistä sitä tietää miten normaalisti käyttäytyy. Eskarin suunnasta sanotaan että "hyvä päivä, hyvin menee", jos ei aiheuta huomattavaa häiriötä. Ei nepsy-vaikeuksia tunnisteta, on ihan tavallista että dg viivästyy varsinkin jos on älykkäämpi lapsi ja/tai muuten sellainen että pystyy kompensoimaan. Kaikki ei todellakaan ole kasvatuksesta kiinni, jos olisi niin yhdessä jos toisessakin perheessä pitäisi olla koko katras samanlaisia jos se kerta on kasvatuksen tulos se tapa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi pysy huoneessaan jos lukitsette oven ulkoapäin? Sanotte että nyt rauhoittuu ja sitten kun on rauhoittunut pääse ulos. Antakaa vaikka kirja käteen kaveriksi, jos se lentää seinään sitten lentää. Ulos pääsee kun rauhoittunut.
Kuulostaako sun mielestä oikeasti siltä, että tuossa tilanteessa lapsi ottaisi "kirjan käteen kaveriksi"?
Jos se sitten tekee siitä hakkelusta, niin tekee. Sitten on huoneessa kunnes rauhoittuu ja pyytää anteeksi. Tottakai se lapsi juoksee ja häiriköi jos antaa häiriköidä.
Jos meidän ’häirikkölapsen’ olisi sulkenut omaan huoneeseensa kun oli raivarit päällä, hän olisi juossut ovia ja seiniä päin tai ikkunan läpi ulos. Ei pystynyt jättämään yksin ”rauhoittumaan” koska tuollainen olisi saanut raivarit nousemaan infernaaliselle tasolle ja lapsi olisi todella voinut satuttaa itsensä. Oli pidettävä kiinni tai muuten hysteerinen ja mitään ympäristöstään tajuamaton lapsi juoksi vaikka päin seinää (kokeiltu on).
Meillä ei ollut edes mitään diagnoosia.
T. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lapsella olisi ADHD, niin diagnoosi ei muuta mitään. Kaikki toimintaterapiat on tarjolla ennen diagnoosiakin ja alkuun käydään paljon perheen toimintamalleja läpi. Lääkitys on viimeinen vaihtoehto ja senkin säätämisestä menee aikaa. Meillä 11v jolle kokeillaan nyt lääkitystä lyhyen ajan sisällä toista kertaa, mitään apua ei ole ollut. Ongelmat on tiedetty jo tarhasta asti, tässä välissä on vuosien toimintaterapiat ja muut lääkärissäkäynnit. Niitä saa kyllä, kun kunnolla vaatii joka paikasta, eikä luovuta jos neuvolassa sanotaan ei.
Meillä ei ole ollut mitään tarvetta holdingille koskaan ja lapsi on hyvä käytöksinen. Ongelmat ovat juuri siirtymätilanteissa ja omatoimisuudessa ja aistisäätelyssä. Lapsemme kohdalla puhutaan yhtä usein autismista kuin ADHD:sta, rajoilla liikutaan.
https://www.autismiliitto.fi/files/1589/23_4_2015_opaslehtinen_ika_ja_a…
Nykyisin puhutaan autismin kirjon häitiöstä ja sen alle menee kaikki aiemmin erotellut jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leivän syömisen saa lopetettua näin. Aamulla päiväkotiin syömään; sanoa että näkkäriä ei saa antaa ellei ole ensin syönyt puuroaan. Sama lounaalla ja välipalalla.
Kotona heti lämmin ruoka. Jos ei syö niin 3h päästä uusiksi. Iltapalaksi munakasta, marjarahkaa ym. Ja jos ei ole syönyt yhtään sitä lämmintä ruokaa niin samaa iltapalaksi.
Voisitte katsoa myös videoita Afrikan puurovelli ruokailuista. Jos ei ruoka ala maistua niin sanoa että lähdette 3kk reissuun tuonne opettelemaan leivästä vieroitusta.
Miten voi edelleen tulla näin tyhmiä neuvoja? Siis ei ymmärrä ongelmaa alkuunkaan ja antaa idioottimaisia ohjeita 80-luvulta. Ei toimineet silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en millään ymmärrä miten pystyy käyttäytymään eskarissa ns. Normaalisti ja aiemmin hoidossa. Tuskin on siis mitään virallista diagnoosia tulossa. En usko, että lapsi pystyy esittämään vuodesta toiseen hoidossa, mutta esim isovanhemmilla ei pysty olemaan lyömättä ja hepuloimatta. Ottaisin yhteyttä jonnekin perheneuvolaan ja kertoisin siellä täysin rehellisesti asioista. Ei tietenkään lapsen kuullen, mutta siellä hänkin voisi kertoa miltä hänestä tuntuu eskarissa, kotona jne. Voi olla, että teette jotain mikä saa lapsen käyttäytymään huonosti. Ei välttämättä mikään iso juttu, lapset kun reagoi tosi vahvasti kaikkeen.
Mä ymmärrän oikein hyvin. Mun molemmat lapset tsemppaavat aivan tosi paljon hoidossa. Ovat siis ihan normaalin rajoissa, mutta esim. nuorempi lapseni on melko vilkas, ja hän sai varsinkin pienempänä tosi voimakkaita raivareta ja häippäili omille teilleen. Päiväkodin työntekijät katsoivat mua hyvin epäuskoisena, kun kerroin lapsen edesottamuksista. Lapsi on päiväkodissa varsinainen kultapoika, mitä hän toki kotonakin on, mutta sen lisäksi hänellä on toinenkin puoli, joka ilmenee mm. suorana huutona.
Se, että tsemppaa tosi paljon koulussa, eskarissa, päiväkodissa, voi vain kiihdyttää niitä raivareita, kun sen olon, jonka raivari aiheuttaa, pitää päästä jossain vaiheessa ulos.
Minullakin on kokemusta lapsen tsemppaamisesta päiväkodissa/koulussa ja raivokohtauksista kotona. Tiedän kaikki asiaan liittyvät tunteet - myös aikoinaan sen raivoavan lapsen puolelta koettuna....
Siispä muistutan, että ADHD/autismidiagnoosin yhtenä kriteerinä on, että ongelmat toistuvat eri ympäristöissä. Jos ongelmia on vain kotona, niihin täytyy etsiä ratkaisuja kodin arjesta. Ja tätä ei pidä lukea syytöksenä vanhemmuutta kohtaan. Päinvastoin siellähän sitä raivotaan, missä on turvallista.
Oman perheemme kohdalta voin sanoa, että arjen rauhoittaminen ja elämäntahdin hidastaminen on ollut aivan ensiarvoisen tärkeää lapsen jaksamisen kannalta. Nyt kun lapsi on jo koulussa ja osaa ilmaista itseään, näyttää kyseessä olevan ”vain” erityisherkkyys, joka taitaa olla itsellänikin.
Tärkeää on kuunnella herkällä korvalla lasta ja ymmärtää, että se neljänkin tunnin päivä saattaa saada hänet aivan uuvuksiin, eikä harrastuksissa juoksuttaminen välttämättä paranna tilannetta.
Meidän herkkikselle tärkeää ovat rutiinit, (hyvä) ruoka, yhteiset ateriat, kirjoja ulottuvilla joka huoneessa vessaa myöten, mahdollisuus paeta vilkkaita pikkusisaruksia. Harrastuksena hänelle sopii paremmin taide kuin liikunta, se tuntuu purkavan paremmin negatiivisia tunteita. Toki ulkoilua päivittäin osana arkea, mutta ennemmin luonnossa liikkumista kuin mitään ylikierroksille vieviä pallopelejä.
Kaikkea hyvää teille!
Täytyy myös muistuttaa jokaista vanhempaa siitä, että sitä samaa käytöstä saattaa hyvinkin olla päivähoidossa mutta niistä ei tehdä numeroa vanhemmille, sillä ne selitetään kotikasvatuksella/uhmalla/sopeutumiselle. Siis ap:n lapsi saattaa hyvinkin saada välillä raivareita eskarissa, mutta niistä kaikista ei mitenkään raportoida koska lapsihan on kuitenkin kognitiivisesti ikätasoinen ja oikein aseteltuna leikki sujuu jne.
T. Lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ketjussa on harhakäsitys että adhd kuuluisi autisminkirjoon?
Kuului ennen diagnoosiuudistusta. ADHD käy yleensä käsi kädessä näiden autismin juttujen kanssa, eli löytyy usein molempia.
Siis minä vuosikymmenenä on kuulunut? Itse en ainakaan löydä yhtään mitään googlella.
Buha haa kärsi, kun lapsia ei saa läimäyttää nykyään niin tollasia niistä tulee
En lukenut kun etusivun kommentteja pikaisesti, joten paihoittelen jos tulee toistoa johonkin asiaan ym. Aika jännä että päiväkodissa menee "ihan ok." Onko hänen eskaritaidot hyvällä mallilla? Vai onko oppimisen, keskittymisen/tarkkaavaisuuden häiriöitä yms? Vai onko lapsi "älykäs", mutta hyvin levoton? Luulisi että sielläkin näkyisi edes jotenkin. Esimerkiksi toi että jos ei saa aina päättää mitä tekee, miten tekee, milloin tekee ja kenen kanssa. Ihme jos ei päiväkodissa harmita samat asiat.. Esikoulussa kuitenkin tehdään jo paljon aikuisen päättämiä juttuja ja harjoitellaan monenlaista. Apuahan te selkeästi tarvitsette.
Mitä tohon lapsen rauhottumiseen ja kiinnipitoon tulee. Niin olen kuullut ammattilaisiltakin, että jos oman lapsen kanssa on tilanne, niin pitää vaan niin pitkään kiinni, kunnes se lapsen raivoaminen menee ohi ja lapsi oikeasti ei enää jaksa huutaa eikä potkia. ns. alkaa "sulaa syliin". (päiväkodissa ei aika aina riitä tuntia istumiseen yhden lapsen kanssa) Kunhan ottaa vaan sellasen asennon ettei ketään satu ja pyrkii aina viemään tilanteet loppuun asti. (laita vaikka kuulosuojaimet korviin jos huuto on sietämätöntä sinulle)
Siirtymätilanteet on yleisesti erityislapsille hankalampia kuin muille, pukeminen, vessassa käyminen, (leikki)hommien lopettaminen jne. Reagoiko lapsi vaihtelevaan/erilaiseen päivärytmiin jotenkin? Vai toimiiko paremmin jos tietää aina mitä on tiedossa etukäteen ja päivät on hänellä aina samalla kaavalla samassa ryhmässä? Onko teillä käytössä esimerkiksi liikennevalokortit? Kun lapsi toimii toivotusti ja hyvin, näytätte vihreän valon merkin, jossa hymynaama, jos käytös alkaa olla huonoa, oranssi ei niin iloinen naama, ja punainen on se viimeinen naama josta seuraa rauhoittuminen/rangaistus/sen kivan jutun lopetus/ tai ihan pelkästään tylsyys eli esim. istuu määrätyssä paikassa ilman tekemistä. Ja tietenkin sanoitatte kokoajan miksi näytätte vaikka oranssi korttia, mikä menee pieleen ja toivon mukaan lapsi alkaisi tajuamaan, että nyt on se hetki kun voi vielä vaikuttaa käytökseensä, ennen ns. jäähyä. Vaatii pitkäjänteisyyttä! Entäpä se eskarilaisen nukutus, oletteko olleet vieressä makaamassa ja pidätte paikoillaan että rauhoittuu sänkyyn. Sanoo lapselle vaikka että jos et sinä nyt itse pysy sängyssä niin sitten on äidin tai isin nukuttava vieressä ja pidettävä kiinni, että voit rauhoittua uneen. Oletteko kokeillut painopeittoa? (en tiedä onko apua lapselle, tuli vaan mieleen :D) Tykkäisikö lapsi kuunnella äänisatuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pitää saada tutkimuksiin ja osastojaksolle.
Tilanne kriisiytyy koulun alkaessa ja se pitäisi voida ennakoida. Huono koulunaloitus vaikuttaa pysyvästi lapsen käsitykseen hänestä itsestään.
Voisiko tämä kailottaja ulkoilla sen ajan kun pienempiä nukutetaan?
Tässä näkee miten lapselliset on elämässä muiden kukkarolla.
Pitäisikö muiden ihmisten maksaa se että AP ei osa huolehtia lapsistaan jotka itse halusi?
Voisitko mennä pois ketjusta, jos sinulla ei ole mitään annettavaa?
Miksi roikut täällä, jos sinulla ei ole lapsiakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ketjussa on harhakäsitys että adhd kuuluisi autisminkirjoon?
Kuului ennen diagnoosiuudistusta. ADHD käy yleensä käsi kädessä näiden autismin juttujen kanssa, eli löytyy usein molempia.
Ai koska on kuulunut? Ei ainakaan viimeisen 17 vuoden aikana kun itse olen työskennellyt lastenpsykiatrialla. Neuropsykiatrinen häiriö se kyllä on, mutta ei kuulu autismikirjoon. Ettet vaan sekoittaisi aspergerin oireyhtymään joka ennen oli omalla diagnoosilla, mutta nykyisin virallisesti autismikirjonhäiriö (joskin epävirallisesti edelleen kyllä aspergereista puhutaan). Siinä olet oikeassa että neuropsykiatriset häiriöt tai niiden piirteet usein kulkevat käsikädessä. T.eri
Siitä syystäkö asiantuntijat suosittelevat rangaistuksia vain aikuisille? Koska lapsi voi saada rangaistuksesta itkupotkuraivarin?