Lue keskustelun säännöt.
Emme pärjää enää lapsen kanssa, muttei saada apua.
16.12.2019 |
Kyse 6v lapsesta, jonka kanssa elämä ollut haastavaa siitä 2v lähtien, mutta käytös ollut todella hurjaa nyt 5v lähtien. Poika on käynyt hoidossa, vapaa-ajalla on virikkeitä, nykyään harrastuksia, kavereita ja tietenkin aikaa perheen kanssa.
Olemme miehen kanssa ihan poikki tämän lapsen kanssa, muut lapsemme eivät ole tällaisia. Apua haettu, meille sanottu lapsella olevan todennäköisesti adhd, mutta koska eskarissa vielä mennyt ihan ok häntä ei tutkita. Pelkään, että varmaan kohta eroamme, koska pojan käytös saa koki perheen murenemaan.
Pojan kanssa on keskusteltu, miten tietyissä tilanteissa voi toimia kun eism suututtaa. Mutta lapsi ei osaa toimia niin eikä häneen saa enää kontaktia kun suuttuu. Raivari alkaa heti jostain mikä ei mennyt miten halusi, siitä seuraa tavaroiden heittelyä aikaisia päin, lyömistä, potkimista, kun pitää kiinni sylkee ja puree. Kun päästää irti jatkaa jne. Ei toimi mitkään vakavana kieltämiset. Joko pidettävä kiinni tai mentävä itse pakoon vessaan, johon nyt ei todellakaan lähdetä. Myös pienemmät aisörukset pelkäävät ja itkevät kun toinen raivoaa.
Kaikki on vaikeaa aamusta iltaan. Ei syö mitään, paitsi leipää. Ei ole omatoiminen. Joka asiaan vänkää vastaan. Lähtö tilanteet vieläkin vaikeita, usein myöhästytään raivareiden takia. Lapsella on sellaiset kuva jutut mistä voi katsoa mitä tapahtuu, joskus niistä apua. Puhuu aina huutamalla vaikka olisi hiljaista ja toinen istuu vieressä, unohtaa tavarat kaikkialle eikä muista mitä esim tehty eskarissa samana päivänä.
Lapsi on niin energinen, ettei ole väsynyt iltaisin, vaikkei nuku edes päiväunia. Nyt illat mennytkin siihen, että kun pienemmät sisarukset laitetaan nukkumaan tämä kailottaa täällä jatkuvasti, alkaa härnäämään eli juoskee huoneeseen missä nukutetaan toisia, nauraa ja tekee kaikensa ettei tosiry nukahda tai heräävät. Kun vanhempi sitten puuttuu tähän alkaa taas nämä raivarit huudon kera mistä kirjoitin. Nyt joka kerta käynyt nin että toiset lapset herää. Tämä yksi menee sitten vihdoin ja viimein unta saatuaan 11 aikaan unille, me joudumme valvomaan taaperoiden kanssa esim 12 tai 1 asti yöllä kun heitä ei saa heti takaisin nukkumaan. Herätään taas aamulla 6 ja ollaan ihan poikki kaikki.
Meillä on aina ollut säännölliset rytmit, ulkoillaan, tehdään yhdessä juttuja, mutta mikään ei riitä. Olen niin väsynyt ja ahdistunut itsekin jo, mietin miten tästä helvetistä pääsee pois. Meille on vain hoettu apua hakiessa, että pitkällä tähtäimellä näkee kasvatuksen tuloksen ja ihan oikein ollaan kasvatettu. Vaan mikä on se pitkä tähtäin? Nyt 2v putkeen tuota käytöstä, alkaa meidän voimat olla lopussa. Kun eläisi saman päivän lapsen kanssa joka ei opi mitään ja toistaa samat jutut päivästä toiseen, kerran itse saanut jopa mustan silmän tämän raivareiden takia.
Anteeksi sekalainen teksti, tätä kirjoitan taas ihan poikki kun viime yö valvottu ja unta taas sellaiset reilu 4h. En jaksa enää!
Kommentit (232)
Apuahan te selvästikin todella tarvitsette. Suosittelen, että viette lapsen perusteellisiin tutkimuksiin joko julkisen tai yksityisen puolen kautta. Jokin mättää lapsella ja pahasti, sillä eihän tuo ole ollenkaan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veisin lapsen lastenpsykiatrille ja tutkimuksiin kiireesti. Miten pärjää päiväkodissa?
"Eskarissa mennyt vielä ihan ok". Todellako on näin, jos käytös on kotona tota 😲
Pyydä ensin perheneuvolasta akaa,jos sieltä kautta saisitte apua. Tai sitten nauhoitatte niitä kotitilanteiyta ja niitten kanssa terveyskeskukseen pyytämään lähetettä lasten ?? minne,jonnekki...
Polje jalkaa lattiaan että NYT,ei enää,lapsi kärsii!
Voihan olla että hänellä on hirveitä päänsärkykohtauksia/kipukohtauksia eikä kukaan tajua kysyä ja siksi raivoaa!
(mun ex-ukko kärsi hillittömistä päänsäryistä,joko nukkui tai oli pahalla päällä/raivosi kunnes poksahti verisuoni)
Voisikohan sellaisen raivarin kuvata? Näyttää lääkärissä/neuvolassa ja kysyä näyttääkö homma normaalilta.
Kuulostaa tosi raskaalta, hienosti ootte kyllä jaksanu jo vuosia, ei ihme jos väsyttää.
Jotain kuitenkin teette oikein kun pärjää eskarissa. Meneekö päiväkodin puolellakin hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko olleet perhenevolassa? Sieltä voi saada tarvittaessa lähetteitä eteenpäin?
Tarvitsette lähetteen lastenpsykiatriselle ja ensialkuun mahdollisesti lapsiperheiden sosiaaliohjaajan apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaadi apua, vaadi pääsyä tutkimuksiin, siis vaadi, älä pyydä tai kysele. Kaverilla oli hyvin samankaltainen poika, eikä myöskään ajoissa saanut tarvittavia tutkimuksia, apuja. Lasu sitten hoiti homman teini-iästä, ei mikään paras ratkaisu.
Minkä ikäisiä teidän muut lapset ovat? Ovatko he hoidossa kotona ja isompi päiväkodissa? Reagoiko isompi lapsi jotenkin tähän, on mustasukkainen tms.? Kuulostaa minusta enemmän joltain autismin kirjon sairaudelta, lapsella näyttäisi olevan tietty visio, miten asioiden kuuluu mennä ja saa raivareita, jos tuo visio ei toteudu. Tätä asiaa pitää viedä nyt tosi sisukkaasti eteenpäin, soittaa vaikka omalle terveydenhoitajalle terveyskeskukseen tai neuvolaan ja sanoa, että ei kerta kaikkiaan jaksa enää yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös autismin kirjon häiriö voi oireilla noin. Nyt alatte vaatia tutkimuksia. Kerro eskariopelle yhtään silottelematta arkenne ja pyydä moniammattillista palaveria.
Sitten neuvolaan puhelua ja hoitajalle tapaamista, alatte vaatia lastenlääkärin arviota tai ainakin vähintään toimintaterapeutin. Siis joskus nämä asiat pitää vain vaatia. Todella kurjaa että tällaisiin saadaan apu liian myöhään.
Voimia!
Lapsella on uhmakkuushäiriö. Se ei välttämättä tulekaan esiin muualla kuin kotona. Osa oirehtii myös kodin ulkopuolella.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että lapsi on ihan ylikuormittunut. 6v ei tarvitse harrastuksia ja virikkeitä, eikä jatkuvaa aikuisjohtoista toimintaa.
On ihan hyvä idea ottaa yhteys psykologiin. Saatte kasvatusvinkkejä. Vanhempien toiminta on ratkaisevaa tälläisissa tapauksissa. Onko perheessä tällä lapsella säännöt ja kuri, vai onko hän perheen kingi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännää kun joku alapeukuttaa näitä viimeisiä autismin kirjon häiriö kommentteja heti, mutta juuri noin oma Asperger lapseni oireilee, lisäksi on toki muutakin, mutta ei ap:kaan ole välttämättä saanut ihan otetta siitä mikä lapsella on. Suosittelen ap ainakin lukemaan aiheesta.
Hyvän toimintakyvyn omaavat autistit diagnosoidaan yleensä vasta kouluiässä. Siitä voi saada perspektiiviä kuinka heikosti tunnistettava se voi olla.
11
Jos lapsessa olisi oikeasti joku kunnon "vika" se näkyisi ja kuuluisi joka paikassa.
Nyt ongelma on luultavasti perheen sisäinen. Perheneuvolaan yhteys. Oli miten oli, perheellä on tällä hetkellä toimimattomat keinot kasvattaa haastavaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kaikki! Vastailen nyt näin, kun erikseen kaikille. Olen siis itse nyt kotona pienimmän kanssa. Poika käy eskaria 8-12. Eli liian pitkästä päivästä ei pitäisi olla kyse. Eskarissa menee ihan hyvin, tätä olen itsekin ihmetellyt mutta tietenkin olen helpottunut ettei siellä ole samanlaisia ongelmia. Poika jotenkin tsemppaa siellä kovasti, sitten purkautuu kotona. Kun on näitä viikon kestäviä lomia, pojan kanssa silloin hieman helpompaa. Entiedä kuormittuuko hän sitten eskarissa jotenkin? Minusta meidän arjessa on sopivasti puuhaa, muttei kuitenkaan olla menossa ja tekemässä 24/7,että on myös aikaa rauhoittumiseen ja vain yhdessä oloon kotona. Poika siis esikoinen ja aloitti hoidon n. 1,5v kun menin töihin takaisin. Ei siis tällä hetkellä enää ole päiväkodissa, taisin kirjoittaa epäselvästi.
Ja tosiaan asian otin puheeksi ensin neuvolassa, sieltä ohjattiin ottamaan yhteys paikkakunnan lasten ja nuorten palveluun, missä tämmöiset tutkitaan ja saa apua. Jonossa oltiin monta kuukautta ja nyt käyty muutaman kerran keskustelemassa. Ja tosiaan sanottu, että lapsi vaikuttaa siltä että joku adhd tmv hänellä olisi. Minulle kerrottiin eri hoito mahdollisuuksista, mutta tutkimuksia ei saada nyt koska vielä mennyt hyvin siellä eskarissa. Toki sanoivat, että varmaan sitten nähdään tilanne kun koulu alkaa.
Kyllähän tämä syö ja olo on erittäin epäonnistunut vanhempana. Meillä näytetään tunteet ja jutellaan asioista. Joka shown päätteeksi jutellaan asia, käydään läpi miten toimitaan tilanteissa ja sovitaan. Mutta ei se auta. Olen myös kokeillut, että menisi omaan huoneeseen rauhoittumaan tai ehdottanut että hakkaa vaikka tyynyään jos pakko tehdä jotain, mutta ei. Ja kun tämä kohtaus on lasta turha kehottaa tekemään mitään koska tuntuu, kun olisi joku seinä välissä eikä kuule mitään. Meillä on rajat, vapaasta kasvatuksesta ei ole kyse. Eikä mielestäni mitään tyranni vanhempia olla, mutta tietenkään väkivaltaista käytöstä ei hyväksytä, tai toisten kiusaamista. Kokeiltiin joskus tarrakalenteria, muttei sekään auttanut.
Tuntuu, että kohta sulkeudun kotiin. Lapsen kanssa isovanhemmillakin kyläily on ahdistavaa, kun voi saada sielläkin raivarin ja alkaa hakkaamaan meitä vanhempia muiden kauhistellessa asiaa.
Jotkut ehdotti tuota kuvaamista. On käynyt mielessä, mutta entiedä missä välissä ehtii. Joko menee siihen että tosissaan pidät lapsen aisoissa ettei satuta itseään tai muita, tai lohdutat pienempiä jotka itkee peloissaan jaloissa. :( ap
Vaikka lapsella olisi ADHD, niin diagnoosi ei muuta mitään. Kaikki toimintaterapiat on tarjolla ennen diagnoosiakin ja alkuun käydään paljon perheen toimintamalleja läpi. Lääkitys on viimeinen vaihtoehto ja senkin säätämisestä menee aikaa. Meillä 11v jolle kokeillaan nyt lääkitystä lyhyen ajan sisällä toista kertaa, mitään apua ei ole ollut. Ongelmat on tiedetty jo tarhasta asti, tässä välissä on vuosien toimintaterapiat ja muut lääkärissäkäynnit. Niitä saa kyllä, kun kunnolla vaatii joka paikasta, eikä luovuta jos neuvolassa sanotaan ei.
Meillä ei ole ollut mitään tarvetta holdingille koskaan ja lapsi on hyvä käytöksinen. Ongelmat ovat juuri siirtymätilanteissa ja omatoimisuudessa ja aistisäätelyssä. Lapsemme kohdalla puhutaan yhtä usein autismista kuin ADHD:sta, rajoilla liikutaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on uhmakkuushäiriö. Se ei välttämättä tulekaan esiin muualla kuin kotona. Osa oirehtii myös kodin ulkopuolella.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että lapsi on ihan ylikuormittunut. 6v ei tarvitse harrastuksia ja virikkeitä, eikä jatkuvaa aikuisjohtoista toimintaa.
On ihan hyvä idea ottaa yhteys psykologiin. Saatte kasvatusvinkkejä. Vanhempien toiminta on ratkaisevaa tälläisissa tapauksissa. Onko perheessä tällä lapsella säännöt ja kuri, vai onko hän perheen kingi?
Poika on itse toivonut, että saa käydä harrastamassa. Muuten itkee kokoajan tylsyyttä. Hänellä on siis 2 harrastusta, jotka on kerran viikossa ja kestää tunnin. Toinen jumppakerho ja toista lajia en kirjoita koska en halua, että joku tunnistaa. Käy siis eskaria 4h per päivä, haluaa käydä harrastuksissa ja toivoo usein leikkikaveria päivän päätteeksi. Voihan lapsemme siis olla kuormittunut, muttei ainakaan väsyneeltä vaikuta. Jos tylsää niin juoksee vaikka itse uunia ympäri vain kotona, ei pysy hetkeäkään paikallaan missään. Ja kyllä, meillä on kuri ja säännöt, mutta koska tähän lapseen ei pure mikään apua olen hakenut. Ja meille on tämä taho sanonut, että kuulostaa siltä että kaikemme ollaan tehty muttei nyt normaalit kasvatus tavat tämän lapsen kanssa vain onnistu. Ap
Lapsella oli tuollainen eskarikaveri, jolla ei ollut eskarissa ongelmia, oli mukava tyyppi, otti muita huomioon jne. ja ainoa "oire" oli tietynlainen huolimattomuus eli pukiessa unohtui pipo tai kauluri, ulos saattoi lähteä ilman takkia tms. Äitinsä valitti, että lapsi on hirviö ja imee kaikki voimat. Kieltämättä sitä oli hankala uskoa, koska käydessään meillä joskus eskarin jälkeen poika oli ihan OK. Hankala uskoa, että jaksaisi tsempata 8 tuntia putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lapsella olisi ADHD, niin diagnoosi ei muuta mitään. Kaikki toimintaterapiat on tarjolla ennen diagnoosiakin ja alkuun käydään paljon perheen toimintamalleja läpi. Lääkitys on viimeinen vaihtoehto ja senkin säätämisestä menee aikaa. Meillä 11v jolle kokeillaan nyt lääkitystä lyhyen ajan sisällä toista kertaa, mitään apua ei ole ollut. Ongelmat on tiedetty jo tarhasta asti, tässä välissä on vuosien toimintaterapiat ja muut lääkärissäkäynnit. Niitä saa kyllä, kun kunnolla vaatii joka paikasta, eikä luovuta jos neuvolassa sanotaan ei.
Meillä ei ole ollut mitään tarvetta holdingille koskaan ja lapsi on hyvä käytöksinen. Ongelmat ovat juuri siirtymätilanteissa ja omatoimisuudessa ja aistisäätelyssä. Lapsemme kohdalla puhutaan yhtä usein autismista kuin ADHD:sta, rajoilla liikutaan.
Jotain tuollaista ns toimintaterapiaa olen pyytänyt. Ja muutenkin jos saisi sitten kasvatus apua, esim vinkkejä mitä voisimme vielä kokeilla, jos edes jotain löytyisi mikä ei ole tullut mieleen ja voisi auttaa. Hienoa jos teillä ei tarvitse pitää kiinni. Meillä on pakko, koska rauhoitteli ei auta, lapsi ei kuuntele,ei pysy huoneessaan tai muuallakaan. Vaihehdot olisi sitten antaa hakata muita tai heittää toisia tavaroilla,tai mennä itse vessaan lukkojen taakse. Mutta me ei sellaiseen lähdetä, kuitenkin seisotaan sen takana ettei meillä satuteta yhtään ketään eikä kenenkään pitäisi omassa kodissa sellaista joutua pelkäämään... Ap
Voisiko lapsi olla päiväkodissa pidempään? Ei varmaankaan virallinen ohje, mutta jos se peuhaaminen siellä ja ulkoilu ikäistensä kanssa väsyttäisikin terveellä tavalla.
Lisäksi isommassa lapsiryhmässä lapsen haasteet voisivat tulla paremmin ammatilaistenkin näkyville. Ja sinä saisit vähän hengähtää.
Onko perheessä toista aikuista?
Pienemmät jos menisi mummolaan hoitoon ja toinen aikuinen kuvaisi riehumisen kun toinen pitäisi lasta turvassa itseltään.
Ja niinkuin moni on jo sanonut, vaatikaa apua.
Lapsi pitää saada tutkimuksiin ja osastojaksolle.
Tilanne kriisiytyy koulun alkaessa ja se pitäisi voida ennakoida. Huono koulunaloitus vaikuttaa pysyvästi lapsen käsitykseen hänestä itsestään.
Voisiko tämä kailottaja ulkoilla sen ajan kun pienempiä nukutetaan?