Lue keskustelun säännöt.
Emme pärjää enää lapsen kanssa, muttei saada apua.
16.12.2019 |
Kyse 6v lapsesta, jonka kanssa elämä ollut haastavaa siitä 2v lähtien, mutta käytös ollut todella hurjaa nyt 5v lähtien. Poika on käynyt hoidossa, vapaa-ajalla on virikkeitä, nykyään harrastuksia, kavereita ja tietenkin aikaa perheen kanssa.
Olemme miehen kanssa ihan poikki tämän lapsen kanssa, muut lapsemme eivät ole tällaisia. Apua haettu, meille sanottu lapsella olevan todennäköisesti adhd, mutta koska eskarissa vielä mennyt ihan ok häntä ei tutkita. Pelkään, että varmaan kohta eroamme, koska pojan käytös saa koki perheen murenemaan.
Pojan kanssa on keskusteltu, miten tietyissä tilanteissa voi toimia kun eism suututtaa. Mutta lapsi ei osaa toimia niin eikä häneen saa enää kontaktia kun suuttuu. Raivari alkaa heti jostain mikä ei mennyt miten halusi, siitä seuraa tavaroiden heittelyä aikaisia päin, lyömistä, potkimista, kun pitää kiinni sylkee ja puree. Kun päästää irti jatkaa jne. Ei toimi mitkään vakavana kieltämiset. Joko pidettävä kiinni tai mentävä itse pakoon vessaan, johon nyt ei todellakaan lähdetä. Myös pienemmät aisörukset pelkäävät ja itkevät kun toinen raivoaa.
Kaikki on vaikeaa aamusta iltaan. Ei syö mitään, paitsi leipää. Ei ole omatoiminen. Joka asiaan vänkää vastaan. Lähtö tilanteet vieläkin vaikeita, usein myöhästytään raivareiden takia. Lapsella on sellaiset kuva jutut mistä voi katsoa mitä tapahtuu, joskus niistä apua. Puhuu aina huutamalla vaikka olisi hiljaista ja toinen istuu vieressä, unohtaa tavarat kaikkialle eikä muista mitä esim tehty eskarissa samana päivänä.
Lapsi on niin energinen, ettei ole väsynyt iltaisin, vaikkei nuku edes päiväunia. Nyt illat mennytkin siihen, että kun pienemmät sisarukset laitetaan nukkumaan tämä kailottaa täällä jatkuvasti, alkaa härnäämään eli juoskee huoneeseen missä nukutetaan toisia, nauraa ja tekee kaikensa ettei tosiry nukahda tai heräävät. Kun vanhempi sitten puuttuu tähän alkaa taas nämä raivarit huudon kera mistä kirjoitin. Nyt joka kerta käynyt nin että toiset lapset herää. Tämä yksi menee sitten vihdoin ja viimein unta saatuaan 11 aikaan unille, me joudumme valvomaan taaperoiden kanssa esim 12 tai 1 asti yöllä kun heitä ei saa heti takaisin nukkumaan. Herätään taas aamulla 6 ja ollaan ihan poikki kaikki.
Meillä on aina ollut säännölliset rytmit, ulkoillaan, tehdään yhdessä juttuja, mutta mikään ei riitä. Olen niin väsynyt ja ahdistunut itsekin jo, mietin miten tästä helvetistä pääsee pois. Meille on vain hoettu apua hakiessa, että pitkällä tähtäimellä näkee kasvatuksen tuloksen ja ihan oikein ollaan kasvatettu. Vaan mikä on se pitkä tähtäin? Nyt 2v putkeen tuota käytöstä, alkaa meidän voimat olla lopussa. Kun eläisi saman päivän lapsen kanssa joka ei opi mitään ja toistaa samat jutut päivästä toiseen, kerran itse saanut jopa mustan silmän tämän raivareiden takia.
Anteeksi sekalainen teksti, tätä kirjoitan taas ihan poikki kun viime yö valvottu ja unta taas sellaiset reilu 4h. En jaksa enää!
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Melatoniinia saa ilman reseptiä, kokeilkaa huomisesta alkaen sitä iltaisin, nukahtaminen helpottuu. Nepsy-lapsille säännöllinen ja riittävän pitkä uni on elintärkeää.
Saa myös reseptin ja tiedän monia lapsia, joille aivan välttämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisiin tapauksiin toimii vain todella kova kuri.
Toistan: TODELLA KOVA.
Sinun ja miehesi pitää nyt todellakin molempien liittoutua keskenänne, ja heittää romukoppaan kaikki tunteiden sanoittamiset ja muut lätinät.
Valitettavasti, on tapauksia jotka eivät asetu kuin fyysistä voimaa käyttämällä, näin se vaan on... :(
Eskari-ikäiselle ei kyllä riitä 7h yöunet! Liian vähäinen uni on asia mikä olisi saatava hoidettua vaikka sitten lääkkeillä.
Luokanopettajana on ihana lukea välillä näitä tarinoita, missä todetaan kotona olevan ongelmia ja tarvittavan apua. Suurin osa erityislasten vanhemmista kieltää kaiken tai osoittaa syyttävällä sormella muita.
Oot upea välittävä äiti. On ihailtavaa, että oot jaksanut tänne asti samalla hoitaen sisaruksia ja kotia. Toivon niin paljon, että saat apua ja tilanne helpottuu :)
Te olette päästäneet tietämättömyyttänne yhden lapsista perheen tunneilmaston ja jopa fyysisen tason pomoksi, koska epätoivottavaa käytöstä ei ole ajoissa, eli heti sen ilmaantuessa vuosia sitten karsittu tehokkaasti pois siten, että voisitte tykätä lapsesta. Se on lapselle raskas tilanne, koska hän on nyt vuosien varrella tottunut tähän dynamiikkaan eikä tiedä paremmasta. Hän tietää kyllä, ettei hänestä tykätä samalla tavoin kuin perheen muista lapsista. Te tarvitsisitte oikeasti sitä supernannya kotiin eli ulkopuolista apua kotiin, eikä diagnoosia lapselle.
Jos lapsi pystyy hillitsemään itsensä päiväkodissa, niin ei ole kyse mistään pahemmasta sairaudesta, vaikka se vaikuttaisi helpolta ulospääsyltä tilanteesta. Jotkin lapset ovat hyvin vallanhaluisia, voimakastahtoisia ja aggressiivisia, eikä heihin sovellu samat kasvatuskonstit kuin rauhallisiin tapauksiin, vaan aikuisten on oltava myös voimakastahtoisia ja sinnikkäitä. Nyt hän kokee päiväkodissa ja harrastuksissa, että hänestä tykätään siellä. Koti on hänelle työmaa, jossa pitää olla pomona, ja jossa hänestä ei aina tykätä. Kovapintainen lapsi kestää tämän, herkempi masentuisi.
Tiedän, että tämä on vaikeaa kuulla, mutta joskus totuus on sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te olette päästäneet tietämättömyyttänne yhden lapsista perheen tunneilmaston ja jopa fyysisen tason pomoksi, koska epätoivottavaa käytöstä ei ole ajoissa, eli heti sen ilmaantuessa vuosia sitten karsittu tehokkaasti pois siten, että voisitte tykätä lapsesta. Se on lapselle raskas tilanne, koska hän on nyt vuosien varrella tottunut tähän dynamiikkaan eikä tiedä paremmasta. Hän tietää kyllä, ettei hänestä tykätä samalla tavoin kuin perheen muista lapsista. Te tarvitsisitte oikeasti sitä supernannya kotiin eli ulkopuolista apua kotiin, eikä diagnoosia lapselle.
Jos lapsi pystyy hillitsemään itsensä päiväkodissa, niin ei ole kyse mistään pahemmasta sairaudesta, vaikka se vaikuttaisi helpolta ulospääsyltä tilanteesta. Jotkin lapset ovat hyvin vallanhaluisia, voimakastahtoisia ja aggressiivisia, eikä heihin sovellu samat kasvatuskonstit kuin rauhallisiin tapauksiin, vaan aikuisten on oltava myös voimakastahtoisia ja sinnikkäitä. Nyt hän kokee päiväkodissa ja harrastuksissa, että hänestä tykätään siellä. Koti on hänelle työmaa, jossa pitää olla pomona, ja jossa hänestä ei aina tykätä. Kovapintainen lapsi kestää tämän, herkempi masentuisi.
Tiedän, että tämä on vaikeaa kuulla, mutta joskus totuus on sitä.
Samaa mieltä. En näe tilannetta tosin ihan toivottomana (vielä).
6-vuotiaan saa vielä aisoihin, mutta nyt pitää olla sitten todellakin määrätietoinen, ja heittää ”silkkihansikkaat” nurkkaan välittömästi.
Tuon lapsen pitää nyt oppia, että mikäli aiheuttaa toiselle kipua, sitä kipua on sitten tarjolla ja tulossa itsellekin.
Olen vähän järkyttynyt siitä, miten moni hyväksyy tässä tilanteessa jopa väkivallan, vaikka lapsen käytöksen syynä saattaa hyvin olla neuropsykiatrinen oireilu.
Onneksi lapsen pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän järkyttynyt siitä, miten moni hyväksyy tässä tilanteessa jopa väkivallan, vaikka lapsen käytöksen syynä saattaa hyvin olla neuropsykiatrinen oireilu.
Onneksi lapsen pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos.
Jep, ihan sairaita osa kommenteista. Ei autismi lähde lapsesta h a k k a a m a l l a. Taustalla voi olla myös joku elimellinen syy, esimerkiksi kipuja.
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajana on ihana lukea välillä näitä tarinoita, missä todetaan kotona olevan ongelmia ja tarvittavan apua. Suurin osa erityislasten vanhemmista kieltää kaiken tai osoittaa syyttävällä sormella muita.
Oot upea välittävä äiti. On ihailtavaa, että oot jaksanut tänne asti samalla hoitaen sisaruksia ja kotia. Toivon niin paljon, että saat apua ja tilanne helpottuu :)
Tämä ei ollut minulle osoitettu, mutta autistilapsen äidillä tuli täällä tippa linssiin. Olet varmasti ihana opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elkkuliuksenviisauksia kirjoitti:
Juottakaa sille vähän viiniä niin tilanne paranee kossu käy myös oikein hyvin. Toimi minun lapseni kohdalla kyllä känni lapsen rauhoittaa.
Tuo on pahoinpitelyä.
Vierailija kirjoitti:
"Eskarissa mennyt vielä ihan ok". Todellako on näin, jos käytös on kotona tota 😲
Ohis. Erityislapsen (nepsytytön) äitinä en ihmettele. Meidän tyttö oli todella kiltti sekä pk:ssa, että nyt koulussa, mutta kotona koko päivän väsymys ja tsemppaus purkautuu kiukutteluna, puremisena, raivoamisena, uhitteluna.
Itse olen huomannut, että jakamaton huomio erityislapselle on todella tärkeää. Hän tarvitsee sitä joka päivä ja paljon.
Kahdenkeskisiä juttuja, sylittelyä, yhdessä tekemistä joka päivä. Erityislapsi ei mene siinä sivussa, kuten lapset sisarusparvessa saattavat mennä.
Yksityiselle lääkärille mars, jotta saat lähetteen tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on käypähoito suositus adhd:stä ja siinä on lista muista huomioon otettavista joissa samanlaisia oireita.
Miksi neuvola ei ole ollut hereillä?
Teidän täytyy vaatia lisätutkimuksia ja apua! eikä tukitoimien aloitukseen tarvitse odottaa että saa jonkun diagnoosin.
Meillä päivähoito kysyi voiko he laittaa lähetteen toimintaterapiaan kun lapsella jumitusta päiväkodissa ja kiukkukohtauksia. Lapsi alle 4vuotias. Eli hyvä että huomasivat ja kiinnittivät huomioita.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on käypähoito suositus adhd:stä ja siinä on lista muista huomioon otettavista joissa samanlaisia oireita.
Miksi neuvola ei ole ollut hereillä?
Teidän täytyy vaatia lisätutkimuksia ja apua! eikä tukitoimien aloitukseen tarvitse odottaa että saa jonkun diagnoosin.
Meillä päivähoito kysyi voiko he laittaa lähetteen toimintaterapiaan kun lapsella jumitusta päiväkodissa ja kiukkukohtauksia. Lapsi alle 4vuotias. Eli hyvä että huomasivat ja kiinnittivät huomioita.
https://www.kaypahoito.fi/nix01777
Siis tämä linkki.
Tarkoitus siis ei ole tarjota diagnoosia, sen tekee AINA lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeasti löydä mistään että milloin adhd olisi kuulunut autisminkirjoon. Onko täällä vaan poikkeuksellisen paljon valeasiantuntijoita? Kannattaa ap varoa näitä ohjeita...
Autistilla voi olla myös adhd, mutta adhd ei ole autismia.
Tällä sivulla on adhd liiton julkaisuja, joissa käytännön apukeinoja arkipäivään.
https://adhd-liitto.fi/julkaisut/esitteet/
Jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisiin tapauksiin toimii vain todella kova kuri.
Toistan: TODELLA KOVA.Sinun ja miehesi pitää nyt todellakin molempien liittoutua keskenänne, ja heittää romukoppaan kaikki tunteiden sanoittamiset ja muut lätinät.
Valitettavasti, on tapauksia jotka eivät asetu kuin fyysistä voimaa käyttämällä, näin se vaan on... :(
Älä kommentoi asioita joista et selvästi tiedä yhtään mitään!
Olen huomannut, että monet vanhemmat haluavat lapsensa häiriökäyttäytymiselle diagnoosin. Mahdollinen diagnoosi toki voidaan selvittää, mutta esim. Adhd-dg ei lopulta muuta juuri mitään. Lapsen oireilu ei poistu sairaalan osastohoidolla, vaan kuntoutus tapahtuu arjessa. Oikeastaan siis se selkeästi strukturoitu arki selkeine rajoineen on juuri sitä lapsen kuntoutusta. Korostan vielä: struktuuri ja rajat! Teemme paljon yhteistyötä suuren yliopistosairaalan lastenpsykiatrian klinikan kanssa, ja nämä samat ohjeet kerrotaan vanhemmille lastenpsykiatrialta.
T. Lastensuojelun sos.tt
Kyllä, mutta jotkut hyötyvät läkityksestä tosi paljon ja siihen kai tarvitaan diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet vanhemmat haluavat lapsensa häiriökäyttäytymiselle diagnoosin. Mahdollinen diagnoosi toki voidaan selvittää, mutta esim. Adhd-dg ei lopulta muuta juuri mitään. Lapsen oireilu ei poistu sairaalan osastohoidolla, vaan kuntoutus tapahtuu arjessa. Oikeastaan siis se selkeästi strukturoitu arki selkeine rajoineen on juuri sitä lapsen kuntoutusta. Korostan vielä: struktuuri ja rajat! Teemme paljon yhteistyötä suuren yliopistosairaalan lastenpsykiatrian klinikan kanssa, ja nämä samat ohjeet kerrotaan vanhemmille lastenpsykiatrialta.
T. Lastensuojelun sos.tt
Diagnoosi muuttaa kaiken. Tiedätkö miksi? Koska on aivan eri asia kantaa sylissä tai rauhoittaa kirkuvaa lasta kesken kauppareissun, kun itse tiedät hänen olevan autisti. On aivan eri asia keskittyä ohjaamaan lasta siirtymätilanteesta toiseen kun tiedät että hänellä on ADHD etkä vajoa hetkittäin epätoivon partaalle sen suhteen kun et ymmärrä miksi lapsi toimii tietyllä tavalla.
Vihjaat että diagnoosit hankitaan vain jotta vanhemmilla olisi hyvä olla. Totta vie on tärkeää, että vanhemmalla on jollekin asialle nimi ja tieto miten toimia sen kanssa silloin kun puhutaan nepsyoireista. Vanhemman olotila on sen lapsen koti.
Puhumattakaan siitä, että diagnoosi tarvitaan pienennettyyn ryhmäkokoon päivähoidossa, tarvittaessa avustajaan. Puhumattakaan toimintaterapiasta. Jos lapsen diagnoosi on tiedossa jo ennen eskarivuotta, niin lapsen kuntoutumismahdollisuudet nousevat huomattava verrattuna siihen että diagnoosi saadaan kouluiässä.
Oikeasti esimerkiksi asperger lapsikin tarvitsisi sellaisen päivähoitoryhmän, jossa aikuisilla on vankka tietämys autismista. Tällaisesta voi vain haaveilla tällä hetkellä Suomessa.
Toivon että esiinnyt vain sosiaalityöntekijänä. Empatiakykysi on huono ja et ymmärrä asiasta paljoakaan.
Lapselle lääkitys tai annat hänet pois ammattikasvattajalle. Täällä oli toinen ketju, missä perheen muut lapset kärsii yhden huomiohakuisen takia.