Emme pärjää enää lapsen kanssa, muttei saada apua.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella oli tuollainen eskarikaveri, jolla ei ollut eskarissa ongelmia, oli mukava tyyppi, otti muita huomioon jne. ja ainoa "oire" oli tietynlainen huolimattomuus eli pukiessa unohtui pipo tai kauluri, ulos saattoi lähteä ilman takkia tms. Äitinsä valitti, että lapsi on hirviö ja imee kaikki voimat. Kieltämättä sitä oli hankala uskoa, koska käydessään meillä joskus eskarin jälkeen poika oli ihan OK. Hankala uskoa, että jaksaisi tsempata 8 tuntia putkeen.

No eiköhän kaikille lapsille käy joskus tuollaista. Meillä tuo muistaminen on kyllä oikeasti joskus ongelma. Kun haen pojan eskarista, kysyessä päivästä ei ikinä muista mitä ovat tehneet. Tai jos on kaverilla kylässä ja tulee kyydillä pois saattaa unohtaa tavaroitaan ja vaatteita kaikkien luokse. Tai niitä saattaa tippua ulkona matkan varrelle. Myös kiireisenä aamuna on hankalaa, kun laitat toiselle ulkovaatteet valmiiksi viereen ja sanot että pue ulkovaatteet kun käyn nyt putsaamassa auton. Ja lapsi unohtaa samalla sekunnilla mitä piti tehdä, kokoajan pitäisi olla vieressä ohjaamassa että muistaa tehdä asiat eikä huomio herpaannu muualle. Ja tosiaan meillä kyllä nyt suurin ongelma on lapsen raivarit ja muut asiat jotka vaikuttaa koko perheeseen. Ap

Jos tuntuu, että apua pyynnöistä huolimatta saa, omasta lapsestaan voi tehdä lastensuojeluilmoituksen.

Oletko ollut yhteydessä sinne teidän hoitavaan tahoon ja kertonut, että olette pärjäämisen suhteen äärirajoilla ja nyt ei voi enää jäädä vain seurailemaan, koska lapsi jaksaa tsempata muutaman tunnin eskarissa!

Lapsi kyllä tarvitsee apua, ihan jo sisarustenkin hyvinvoinnin takia. Olen itse kasvanut perheessä jossa yhden perheenjäsenen raivarit ja niiden varominen rytmittivät arkea, koko perhe joutui hissuttelemaan tämän yhden ympärillä. Nyt kun lapsi on pieni niin pitäisi puuttua, murrosikäistä ei enää ihan tuosta vaan pidellä kiinni jos saa päähänsä paiskoa tavaroita tai käydä sisarusten päälle.

Kai sisaruksetkin saavat tarpeeksi henkilökohtaista huomiota vanhemmilta? Lapsesta voi olla turhauttavaa kun vanhemmat hössöttävät yhden sisaruksen ympärillä, vaikka tämä olisikin erityislapsi. Sisarusten välit eivät myöskään pääse kehittymään kovin normaaleiksi jos yksi on muiden mielestä aina se joka raivareilla yms "pilaa" kaiken kivan.

Mitä lapsi sitten haluaisi tehdä, jos antaisit?

En tarkoita, että pitäisi antaa (ei missään nimessä), vaan että minunkin mielestä tästä saa kuvan, että lapsella on selvä visio siitä miten asioiden pitäisi tapahtua. Jos myös isovanhempien luona raivareita esiintyy, ihmettelen miten ei eskarissa tai harrastuksissa. Vai onko eskarissa ja harrastuksessa se hyvä puoli, että siellä asiat menee yleensä tietyn kaavan mukaan? 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kyllä tarvitsee apua, ihan jo sisarustenkin hyvinvoinnin takia. Olen itse kasvanut perheessä jossa yhden perheenjäsenen raivarit ja niiden varominen rytmittivät arkea, koko perhe joutui hissuttelemaan tämän yhden ympärillä. Nyt kun lapsi on pieni niin pitäisi puuttua, murrosikäistä ei enää ihan tuosta vaan pidellä kiinni jos saa päähänsä paiskoa tavaroita tai käydä sisarusten päälle.

Kai sisaruksetkin saavat tarpeeksi henkilökohtaista huomiota vanhemmilta? Lapsesta voi olla turhauttavaa kun vanhemmat hössöttävät yhden sisaruksen ympärillä, vaikka tämä olisikin erityislapsi. Sisarusten välit eivät myöskään pääse kehittymään kovin normaaleiksi jos yksi on muiden mielestä aina se joka raivareilla yms "pilaa" kaiken kivan.

Ymmärrän hyvin! Me ei olla lähdetty tuolle linjalle ja siksi varmasti vaikeaa onkin. Jos ei laitettaisi niitä rajoja, sääntöjä, annettaisiin tehdä kaikkea mitä haluaisi ja ei kiellettäisi mitään niin oishan pojan kanssa helpompaa varmasti.

Mutta joo, on se ikävä että noiden takia peruuntuu monet kivat jutut. Esim jos vapaapäivä ja suunniteltu että aamupalan jälkeen tehdään äkkiä lounas valmiiksi ja lähdetään sitten koko perheellä pulkkamäkeen, todennäköisesti menee siihen että pojan kanssa taistellaan se kaksi tuntia, todetaan ettei keretä enää mennä vaan syödään se lounas ja pienet menee päiväunille. Sitten seuraavaksi itketään ja huudetaan siitä kun ei lähdetä. Tai jos kaikki meneekin ok ja mennään porukalla pelaamaan jalkapalloa ulos se hauska pelihetki menee siihen että poika huutaa ja raivoaa, heittelee kenkiään yms kun joku nyt teki maalin ja hän ei jne. Sitten kun itse saat tarpeeksesi ja ilmoitat että peli lopetetaan, niin sitte taas itketään sitä eikä ymmärretä. Ap

Eikö lapsi pysy huoneessaan jos lukitsette oven ulkoapäin? Sanotte että nyt rauhoittuu ja sitten kun on rauhoittunut pääse ulos. Antakaa vaikka kirja käteen kaveriksi, jos se lentää seinään sitten lentää. Ulos pääsee kun rauhoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi pysy huoneessaan jos lukitsette oven ulkoapäin? Sanotte että nyt rauhoittuu ja sitten kun on rauhoittunut pääse ulos. Antakaa vaikka kirja käteen kaveriksi, jos se lentää seinään sitten lentää. Ulos pääsee kun rauhoittunut.

Kuulostaako sun mielestä oikeasti siltä, että tuossa tilanteessa lapsi ottaisi "kirjan käteen kaveriksi"?

Vierailija kirjoitti:

Mitä lapsi sitten haluaisi tehdä, jos antaisit?

En tarkoita, että pitäisi antaa (ei missään nimessä), vaan että minunkin mielestä tästä saa kuvan, että lapsella on selvä visio siitä miten asioiden pitäisi tapahtua. Jos myös isovanhempien luona raivareita esiintyy, ihmettelen miten ei eskarissa tai harrastuksissa. Vai onko eskarissa ja harrastuksessa se hyvä puoli, että siellä asiat menee yleensä tietyn kaavan mukaan? 

Oivoi, varmaankin olisi harjaamatta hampaitaan ikinä, lähtisi ulos ilman ulkovaatteita, söisi joka aterialla pelkkää leipää ja juoksentelisi ruokapöydästä jatkuvasti tekemään tuota ja tätä. Jos saisi päättää, meillä ei varmaan pienemmät saisi nukkua koskaan sillä olisihan se kiva tulla riehumaan ja mölyämään makuuhuoneeseen kun toisia laitetaan nukkumaan. Tai jos pelataan lautapeliä vaikka tunnin verran porukalla ja sanotaan että nyt pitää keksiä itse jotain tekemistä (esim leikisti äidin tehtävä ruoka ja isän pitää soittaa puhelu) ei onnistu. Myöskin klo 12 yöllä voisi olla kiva vielä alkaa leikkiä ja juoksentelemaan eikä pysyä sängyssä. Myös herkkuja olisi kiva syödä joka päivä, vaikka on tietoinen karkkipäivästä ja joskus välipalalla saattaa olla jotain jos olen leiponut mutta muuten. Ja tietenkään kolmannen varoituksen jälkeen ei tulisi sitä rangaistusta esim lastenohjelmien katselu kieltoa. Tai jos jotakuta lyö lelulla se ei lähtisi uunille jäähylle tai muutakaan. Ja varmaan sellainen aika perus ruutu aika olisi loputon eikä sellainen pikku kakkosen verran. :) eli varmaan jos näin menisi meillä olisi oikein tyytyväinen lapsi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi pysy huoneessaan jos lukitsette oven ulkoapäin? Sanotte että nyt rauhoittuu ja sitten kun on rauhoittunut pääse ulos. Antakaa vaikka kirja käteen kaveriksi, jos se lentää seinään sitten lentää. Ulos pääsee kun rauhoittunut.

Kuulostaako sun mielestä oikeasti siltä, että tuossa tilanteessa lapsi ottaisi "kirjan käteen kaveriksi"?

Jos se sitten tekee siitä hakkelusta, niin tekee. Sitten on huoneessa kunnes rauhoittuu ja pyytää anteeksi. Tottakai se lapsi juoksee ja häiriköi jos antaa häiriköidä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi pysy huoneessaan jos lukitsette oven ulkoapäin? Sanotte että nyt rauhoittuu ja sitten kun on rauhoittunut pääse ulos. Antakaa vaikka kirja käteen kaveriksi, jos se lentää seinään sitten lentää. Ulos pääsee kun rauhoittunut.

Sä et vissiin hirveen montaa raivaria oo nähny. Jo mun yks vee osaa raivota niin silmittömästi, ettei siinä kyllä kirja paljoo auta. Tietty lapsi saa vähän lisää vettä myllyynsä ja jotain kovaa heitettäväks sua päin mutta rauhottumiseen se ei auta.

Lisäksi lasta ei ole hyvä lukita mihinkään yksin.

Toisen vanhemmista pitäisi sitten olla huoneessa lapsen kanssa, se voisikin toimia jos lapsi rauhoittuu nopeammin ilman kiinnipitoa. Silloin myöskään nuoremmat sisarukset eivät joutuisi näkemään raivoa.

Semmoiset valjaat avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kyllä tarvitsee apua, ihan jo sisarustenkin hyvinvoinnin takia. Olen itse kasvanut perheessä jossa yhden perheenjäsenen raivarit ja niiden varominen rytmittivät arkea, koko perhe joutui hissuttelemaan tämän yhden ympärillä. Nyt kun lapsi on pieni niin pitäisi puuttua, murrosikäistä ei enää ihan tuosta vaan pidellä kiinni jos saa päähänsä paiskoa tavaroita tai käydä sisarusten päälle.

Kai sisaruksetkin saavat tarpeeksi henkilökohtaista huomiota vanhemmilta? Lapsesta voi olla turhauttavaa kun vanhemmat hössöttävät yhden sisaruksen ympärillä, vaikka tämä olisikin erityislapsi. Sisarusten välit eivät myöskään pääse kehittymään kovin normaaleiksi jos yksi on muiden mielestä aina se joka raivareilla yms "pilaa" kaiken kivan.

Ymmärrän hyvin! Me ei olla lähdetty tuolle linjalle ja siksi varmasti vaikeaa onkin. Jos ei laitettaisi niitä rajoja, sääntöjä, annettaisiin tehdä kaikkea mitä haluaisi ja ei kiellettäisi mitään niin oishan pojan kanssa helpompaa varmasti.

Mutta joo, on se ikävä että noiden takia peruuntuu monet kivat jutut. Esim jos vapaapäivä ja suunniteltu että aamupalan jälkeen tehdään äkkiä lounas valmiiksi ja lähdetään sitten koko perheellä pulkkamäkeen, todennäköisesti menee siihen että pojan kanssa taistellaan se kaksi tuntia, todetaan ettei keretä enää mennä vaan syödään se lounas ja pienet menee päiväunille. Sitten seuraavaksi itketään ja huudetaan siitä kun ei lähdetä. Tai jos kaikki meneekin ok ja mennään porukalla pelaamaan jalkapalloa ulos se hauska pelihetki menee siihen että poika huutaa ja raivoaa, heittelee kenkiään yms kun joku nyt teki maalin ja hän ei jne. Sitten kun itse saat tarpeeksesi ja ilmoitat että peli lopetetaan, niin sitte taas itketään sitä eikä ymmärretä. Ap

Olisiko mahdollista tehdä niin, että jos isompi käyttäytyy noin, niin sitten jää/ viedään kotiin, jonne toinen aikuinen hänen kanssaan jää. Pienemmät pääsisivät sinne pulkkamäkeen tai tekemään muuta kivaa?

Peli heti poikki kun käyttäytyy rumasti, eikä pienempien lasten tulisi saada isomman käytöksestä ” rangaistusta”.

Kuulostaa tutulle, veljelläni on asperger. Hänellä onneksi oli oireita myös päiväkodissa niin sai diagnoosin.

Onko mahdollista että tekisitte itse lasun?

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi pysy huoneessaan jos lukitsette oven ulkoapäin? Sanotte että nyt rauhoittuu ja sitten kun on rauhoittunut pääse ulos. Antakaa vaikka kirja käteen kaveriksi, jos se lentää seinään sitten lentää. Ulos pääsee kun rauhoittunut.

Voi kuule kun voisikin mennä noin. Olen kokeillut taluttaa ja kantaa omaan huoneeseen, istuttanut sängylle ja käskenyt olemaan siinä jos ei onnistu rauhoittuminen tuolla muiden seurassa. Ehdin ehkä mennä metrin kauemmas ja lapsi jo sinkoaa päälle. Joten ei onnistu. Kiinni pitäminen on ainoa keino että pysyy paikallaan kun raivari on huipussaan... Ei lasta tuossa mielentilassa kirjat kiinnosta, saisin varmaan itse siitä kirjasta vaan päähän suoraan sanoen. Enemmänkin just pitää ennakoida ja äkkiä ottaa pois kaikki millä voisi yrittää heittää tai lyödä.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi pysy huoneessaan jos lukitsette oven ulkoapäin? Sanotte että nyt rauhoittuu ja sitten kun on rauhoittunut pääse ulos. Antakaa vaikka kirja käteen kaveriksi, jos se lentää seinään sitten lentää. Ulos pääsee kun rauhoittunut.

Sä et vissiin hirveen montaa raivaria oo nähny. Jo mun yks vee osaa raivota niin silmittömästi, ettei siinä kyllä kirja paljoo auta. Tietty lapsi saa vähän lisää vettä myllyynsä ja jotain kovaa heitettäväks sua päin mutta rauhottumiseen se ei auta.

Lisäksi lasta ei ole hyvä lukita mihinkään yksin.

Toisen vanhemmista pitäisi sitten olla huoneessa lapsen kanssa, se voisikin toimia jos lapsi rauhoittuu nopeammin ilman kiinnipitoa. Silloin myöskään nuoremmat sisarukset eivät joutuisi näkemään raivoa.

Minusta huoneeseen sulkeminen on parempi vaihtoehto. Minua pidettiin lapsena kiinni raivareiden ajan, ja suutuin ja ahdistuin ja loukkaannuin vain enemmän. Se oli kamalinta mitä tiesin.

Omalla lapsella samanlaista ja oli vaikea saada tutkimuksiin kun päiväkodissa tsemppaa. Lopulta löytyi useampikin ongelma, mm. autismi ja adhd molemmat siinä rajoilla diagnosoidaanko. Lasta on pakko pidellä raivarin aikana kiinni koska 3 v alkaen oli niin paljon voimaa ja raivoa, että hajotti seiniä, rikkoi kaapinovia, kaikki mitä käteen osui, satutti eläimiä ja hakkasi aikuiselle mustelmia, arpia ja hampaita hajalle jos pystyi. Ääretön väsymys ja pettymys ovat usein ajatuksissa ja lapsi kyllä varmaan vaistoaa sen ja se lietsoo häntä.

Onkin päiväkodissa yleensä täydet päivät, jotta kuntoutuisi ja vanhemmat saisivat levätä. Lomat saavat käytöksen rauhattomammaksi kotona. Oma lapsi on sellainen, että parhaiten tehoaa järkeily, vitsailu, syyllistäminen ja kiristys, jos käyttäytyy huonosti. Esim. Lapsi söi todella sotkuisesti suu auki ja käsin vaikka aina yritin puuttua siihen. Yhtenä päivänä sitten rupesin matkimaan käytöstä ja ihmettelin muka hämmästyneenä kastikkeet poskilla, mikä on vialla kun poika rupesi nauramaan ja ojentamaan minua. On sen jälkeen parantanut paljon pöytätapojaan. Myös kuvia ja palkintoja on käytössä. Tarvittaessa olen myös aika ankara ja olen esimerkiksi heittänyt roskiin leluja (rakkainta unikaveria lukuunottamatta) joilla lapsi on heittänyt ja saa itse huudon kanssa siivota, jos hajottaa jotain, toki lopulta autan.

Kyllä tuo kuvaus kuulostaa siltä että neuropsykiatrisesta häiriöstä on kyse. Mahdollisesti adhd ja lisäksi autismikirjon piirteitä. Tutkimatta kuitenkin mahdoton sanoa onko näin. En tiedä millä paikkakunnalla asutte kun linjaus on ettei ennen kouluikää tutkita (jos ymmärsin oikein?). Itse ajattelisin että juuri nyt olisi oikea aika tutkimuksille jotta saataisiin tilanne hallintaan ennen koulun aloittamista. Osastojaksolle, kuten joku ehdotti, ei ole mitään tarvetta. Ettekä kyllä osastolle pääsisikään, ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla. Ihan polikliinisesti voidaan hoitaa kyllä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä poika hyötyisi lääkehoidosta. Erilaisin terapioin, tukikäynnein ja vanhempien ohjauskäynnein voidaan kyllä myös löytää toimivia keinoja auttaa lasta, mutta usein on kuitenkin niin että vasta kun lapsi pystyy lääkkeen avulla rauhoittumaan, on hänen mahdollista asettua oppimaan uusia taitoja ja toimintatapoja. Se mitä nyt ihan akuutisti voitte tehdä, kun hoitokontaktia ei vielä ole, on pitää kiinni rutiineista, varata aikaa siirtymiin, välttää yllättäviä muutoksia ja ennakoimattomuutta mahdollisuuksien mukaan, tarjota paljon mahdollisuuksia energiaa kuluttavaan toimintaan, käyttää kuvatukea arjessa esimerkiksi päiväjärjestystä selkiyttämään, kehua ja kannustaa pienistäkin onnistumisista ja rajoittaa älylaitteiden käyttöä. Todennäköisesti kyllä jo teette kaikkea tätä. Nukahtamista rauhoittamaan selkeät iltarutiinit, ja painopeitto voisi olla kokeilemisen arvoinen. Jotkut saavat apua melatoniinista joka otetaan noin tuntia ennen nukahamisen toivottua ajankohtaa (ottamisen jälkeen vain vähävirikkeistä tekemistä, esim sadun kuuntelua. Netistä löytyy rentoutusharjoituksia joita voi ottaa tavaksi kuunnella unta odotellessa, googlaa vaikka ”hopea kettu”). Kun lopulta (toivottavasti) pääsette hoitoon teille todennäköisesti suositellaan lääkekokeilua. Sitä ei tarvitse pelätä. Monet lapset saavat siitä huomattavan hyödyn, eikä se muuta lapsen persoonaa millään tavoin. Lääkekokeilu on helppo tehdä, se ei aiheuta yleensä pahoja sivuvaikutuksia, ja aloitusvaiheen mahdolliset pienet haitat katoavat viikossa tai parissa. Tavallisimmin lääkitys aloitetaan metyylifenidaatilla, mutta jos se ei jostain syystä kuitenkaan vaikuttaisi sopivan, löytyy myös muita valmisteita. Adhd lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta, ja monet käyttävät niitä vain ”koulu-lääkkeinä” eivätkä tarvitse niitä ollenkaan viikonloppuisin tai lomilla. Koulun alkaessa tulee mietittäväksi tarvitaanko jotain apuvälineitä esim. aistiherkkyydestä johtuen (kuulosuojaimet, sermit jne). Erilaisia nystyrätyynyjä voi käyttää pepun tai jalkojen alla jos lapsi tarvitsee jatkuvaa pientä liikettä kyetäkseen keskittymään. Koulun asia on arvioida riittääkö yleinen tuki, vai tuleeko harkittavaksi tehostetun- tai erityisentuen piiriin siirtyminen. Psykologinturkimuksia tarvitaan jos ilmenee vaikeuksia oppimisessa. Toivottavasti saatte piakkoin apua. Olet varmasti oikeassa siinä että lapsi tsemppaa eskarissa, ja jaksaa pinnistellä tuon neljä tuntia. Kuormitus purkaantuu sitten kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä lapsi sitten haluaisi tehdä, jos antaisit?

En tarkoita, että pitäisi antaa (ei missään nimessä), vaan että minunkin mielestä tästä saa kuvan, että lapsella on selvä visio siitä miten asioiden pitäisi tapahtua. Jos myös isovanhempien luona raivareita esiintyy, ihmettelen miten ei eskarissa tai harrastuksissa. Vai onko eskarissa ja harrastuksessa se hyvä puoli, että siellä asiat menee yleensä tietyn kaavan mukaan? 

Oivoi, varmaankin olisi harjaamatta hampaitaan ikinä, lähtisi ulos ilman ulkovaatteita, söisi joka aterialla pelkkää leipää ja juoksentelisi ruokapöydästä jatkuvasti tekemään tuota ja tätä. Jos saisi päättää, meillä ei varmaan pienemmät saisi nukkua koskaan sillä olisihan se kiva tulla riehumaan ja mölyämään makuuhuoneeseen kun toisia laitetaan nukkumaan. Tai jos pelataan lautapeliä vaikka tunnin verran porukalla ja sanotaan että nyt pitää keksiä itse jotain tekemistä (esim leikisti äidin tehtävä ruoka ja isän pitää soittaa puhelu) ei onnistu. Myöskin klo 12 yöllä voisi olla kiva vielä alkaa leikkiä ja juoksentelemaan eikä pysyä sängyssä. Myös herkkuja olisi kiva syödä joka päivä, vaikka on tietoinen karkkipäivästä ja joskus välipalalla saattaa olla jotain jos olen leiponut mutta muuten. Ja tietenkään kolmannen varoituksen jälkeen ei tulisi sitä rangaistusta esim lastenohjelmien katselu kieltoa. Tai jos jotakuta lyö lelulla se ei lähtisi uunille jäähylle tai muutakaan. Ja varmaan sellainen aika perus ruutu aika olisi loputon eikä sellainen pikku kakkosen verran. :) eli varmaan jos näin menisi meillä olisi oikein tyytyväinen lapsi. Ap

Kuvailit ihan normaalin lapsen halut, mutta ymmärrän kyllä että teillä ei enää ihan normaalin rajoissa mennä. Ja on ihan selvää, että ei lapsella itselläänkään ole mukava olla, eikä varmaan yhtään lohduta se, että kotona on turvallista lapsen olla oma itsensä. 

Olen tosi pahoillani, että ette ole saaneet mitään konkreettista apua mistään ja ihmettelen sitä paljon! Minäkin suosittelen, että kuvaatte muutaman ihan tavallisen päivän ajan sitä, miten arki lapsen kanssa menee. Älä jää odottamaan koulun alkuun. En tiedä missä asutte, mutta ainakin isommissa kunnissa tuen saaminen kouluarkeen on kiven alla, ja mitä lievempi on oireiden kirjo, sitä vähemmän apua on saatavilla. Jos olet kotona pienemmän kanssa, suosittelen ottamaan tukiverkot käyttöön jos niitä on, ja apinan raivolla alat etsiä esikoiselle apua. Nyt se vielä onnistuisi, kun ei ole päivätyötä ja muiden hoitokuvioita sekoittamassa pakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi pysy huoneessaan jos lukitsette oven ulkoapäin? Sanotte että nyt rauhoittuu ja sitten kun on rauhoittunut pääse ulos. Antakaa vaikka kirja käteen kaveriksi, jos se lentää seinään sitten lentää. Ulos pääsee kun rauhoittunut.

Kuulostaako sun mielestä oikeasti siltä, että tuossa tilanteessa lapsi ottaisi "kirjan käteen kaveriksi"?

Jos se sitten tekee siitä hakkelusta, niin tekee. Sitten on huoneessa kunnes rauhoittuu ja pyytää anteeksi. Tottakai se lapsi juoksee ja häiriköi jos antaa häiriköidä.

No ei tämä vain auta. Vaikka vanhempi seisoisi ovi aukolla tai vieressä vahtimassa lapsi pyrkii huoneesta tai yrittää käydä päälle jatkuvasti. Tai jos hänet jättäisi yksin tulee joko ulos tai hakkaa ovia ja heittelee tavaroitaan ja kohta tulee vielä vihaisempana ulos. Jos osaisi istua vaikka sängyllään ja raivota asia olisi toinen. Meillä ei ole lukkoja ovissa enkä kyllä tahtoisi lasta lukita mihinkään, mutta sitä mieltä kyllä olen itsekin että jos toisten läsnä olo ärsyttää lisää pitäisi mennä sinne huoneeseen omaan rauhaan sitten. Ap