Lue keskustelun säännöt.
Opettajille ja miksi ei muillekin kysymys: mistä tunnistaa neron?
15.12.2019 |
Millaisia piirteitä neroon kätkeytyy? Ja miten sellaisen voi tunnistaa?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Ei millään pahalla, mutt pelkkä fiksuus ja matikan/fysiikan opiskelu ei vielä tee neroa. Omassa teknillisessä yliopistossani oli/on 10 000+ opiskelijaa. Varmasti lahjakkaita ja perheidensä priimuksia, mutta ei siis todellakaan kymmentätuhatta neroa. Hienoa kuitenkin että poikasi pärjää hyvin, kunhan oma erinomaisuus ei vaan nouse hattuun.
Se, että opiskelee Aallossa teknillistä fysiikkaa ja matematiikkaa, kertoo jo itsessään sen, että kuuluu ainakin parhaaseen 10 %:iin suomalaisten teknillisten yliopistojen opiskelijoista, jos opinnot etenevät suunnitelmien mukaan. Ei se tietenkään vielä mitään neroutta takaa.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Ei millään pahalla, mutt pelkkä fiksuus ja matikan/fysiikan opiskelu ei vielä tee neroa. Omassa teknillisessä yliopistossani oli/on 10 000+ opiskelijaa. Varmasti lahjakkaita ja perheidensä priimuksia, mutta ei siis todellakaan kymmentätuhatta neroa. Hienoa kuitenkin että poikasi pärjää hyvin, kunhan oma erinomaisuus ei vaan nouse hattuun.
Ei tosiaankaan tee, olen siitä samaa mieltä. Kirjoitin tuossa vain vähän taustojakin. Minusta poikamme on älykäs ja lahjakas, mutta olen melko varma, että hän on myös jonkinasteinen nero. Se näkyy juuri siinä, että osaa kehitellä itse ratkaisuja monenlaisissa tilanteissa, siis ilman mitään neuvoja ja oppimateriaaleja. Yksi esimerkki tuo matikantehtävien ratkaiseminen omalla tavallaan, sellaisella tavalla, josta opettaja ei ollut kuullutkaan. Hänen piti tutkia pojan ratkaisemia tehtäviä, että ovatko ne oikein laskettu ja kyllä ne aina olivat. Ja jo yläasteen matikan opettaja sanoi, että hän ei ole koskaan tavannut ketään näin lahjakasta oppilasta. Samoin poika osaa esim. korjata kodinkoneita. Hän avaa koneen, tutkii sen toimintaa ja päättelee vian ja myös korjaa sen. Hän haaveilee tutkijan urasta ja siitä, että oikeasti tekisi jonkun uuden "löydön", kehittelisi teorian tms. Hän ymmärtää asioita käsittämättömän nopeasti, ei pelkästään teoriajuttuja vaan myös käytännön asioita. Ja tosiaan silmiinpistävintä on tuo ongelmien ratkaiseminen hyvin omintakeisella tavalla. Melko moni on sanonut häntä neroksi.
Ja onneksi tosiaan ei ole ollenkaan noussut tämä hattuun hänellä. On hyvinkin vaatimaton ja sanoo usein kun kehun häntä, että "äiti, älä viitsi, tämä ei ole mitään erityistä, sinäkin oppisit, jos yrittäisit". Tai juuri että sitten on jotain kehumista, kun hän kehittelee jonkun "uuden suhteellisuusteorian".
Nerot oppilaat kysyy erikoisia kysymyksiä.
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Ei millään pahalla, mutt pelkkä fiksuus ja matikan/fysiikan opiskelu ei vielä tee neroa. Omassa teknillisessä yliopistossani oli/on 10 000+ opiskelijaa. Varmasti lahjakkaita ja perheidensä priimuksia, mutta ei siis todellakaan kymmentätuhatta neroa. Hienoa kuitenkin että poikasi pärjää hyvin, kunhan oma erinomaisuus ei vaan nouse hattuun.
Ei tosiaankaan tee, olen siitä samaa mieltä. Kirjoitin tuossa vain vähän taustojakin. Minusta poikamme on älykäs ja lahjakas, mutta olen melko varma, että hän on myös jonkinasteinen nero. Se näkyy juuri siinä, että osaa kehitellä itse ratkaisuja monenlaisissa tilanteissa, siis ilman mitään neuvoja ja oppimateriaaleja. Yksi esimerkki tuo matikantehtävien ratkaiseminen omalla tavallaan, sellaisella tavalla, josta opettaja ei ollut kuullutkaan. Hänen piti tutkia pojan ratkaisemia tehtäviä, että ovatko ne oikein laskettu ja kyllä ne aina olivat. Ja jo yläasteen matikan opettaja sanoi, että hän ei ole koskaan tavannut ketään näin lahjakasta oppilasta. Samoin poika osaa esim. korjata kodinkoneita. Hän avaa koneen, tutkii sen toimintaa ja päättelee vian ja myös korjaa sen. Hän haaveilee tutkijan urasta ja siitä, että oikeasti tekisi jonkun uuden "löydön", kehittelisi teorian tms. Hän ymmärtää asioita käsittämättömän nopeasti, ei pelkästään teoriajuttuja vaan myös käytännön asioita. Ja tosiaan silmiinpistävintä on tuo ongelmien ratkaiseminen hyvin omintakeisella tavalla. Melko moni on sanonut häntä neroksi.
Ja onneksi tosiaan ei ole ollenkaan noussut tämä hattuun hänellä. On hyvinkin vaatimaton ja sanoo usein kun kehun häntä, että "äiti, älä viitsi, tämä ei ole mitään erityistä, sinäkin oppisit, jos yrittäisit". Tai juuri että sitten on jotain kehumista, kun hän kehittelee jonkun "uuden suhteellisuusteorian".
No, nyt vain kun kohta kesätyöhaku alkaa, neuvo poikaasi hakemaan kesätöitä joltain Aallon laitokselta, jos hän ei tajua sitä itse. Esim. ainakin Neurotieteiden ja lääketieteellisen tekniikan laitoksella (NBE) on tehtäviä, joissa voi yhdistää hyvät matematiikan ja fysiikan taidot laitteiden näpräämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa neron määritelmä on yli 140 ÄO. Itselläni on tämä himoittu piirre, en usko että opettajanikaan huomasivat. Olin hiljainen ja rauhallinen ja äärimmäinen alisuoriutuja, mt-ongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Oho. Kuulostaa aivan meidän pojaltamme, tosin hän on nyt 5. luokalla. Opettajalta tulee negatiivista palautetta Wilmaan tuntikäyttäytymisestä ja kysyin opelta sitten, että eikö hän tee tuntitehtäviä. Tekee, mutta tekee ne niin nopeasti ja oikein. Olin että aha... ongelma on sitten koulun, joka ei pysty tarjoamaan lahjakkaallee oppilaalle riittävästi haastetta. En nyt sano, että lapsemme olisi nero, mutta ehkä lahjakas?
Aivan varmasti kukaan suomalainen luokanopettaja ei anna negatiivista Wilma-merkintää oppilaalle joka tekee tehtävät nopeasti ja oikein.
Älkää viitsikö valehdella ja mustamaalata opettajia.
Lahjakkaiden oppilaiden oppimisen eriyttämiseen käytetään varmasti yhtä paljon aikaa ja energiaa kuin oppimisvaikeuksista kärsivien. Siellä voitte miettiä, kummalle vähät resurssit saavat aikaan enemmän vahinkoa.
Lahjakkuutta on luovuus, sinnikkyys, sosiaalinen älykkyys, itsesäätelytaidot, hyvät kielelliset valmiudet ja oppimisvalmiudet, pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja ahkeruus.
Luokanopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Ei millään pahalla, mutt pelkkä fiksuus ja matikan/fysiikan opiskelu ei vielä tee neroa. Omassa teknillisessä yliopistossani oli/on 10 000+ opiskelijaa. Varmasti lahjakkaita ja perheidensä priimuksia, mutta ei siis todellakaan kymmentätuhatta neroa. Hienoa kuitenkin että poikasi pärjää hyvin, kunhan oma erinomaisuus ei vaan nouse hattuun.
Ei tosiaankaan tee, olen siitä samaa mieltä. Kirjoitin tuossa vain vähän taustojakin. Minusta poikamme on älykäs ja lahjakas, mutta olen melko varma, että hän on myös jonkinasteinen nero. Se näkyy juuri siinä, että osaa kehitellä itse ratkaisuja monenlaisissa tilanteissa, siis ilman mitään neuvoja ja oppimateriaaleja. Yksi esimerkki tuo matikantehtävien ratkaiseminen omalla tavallaan, sellaisella tavalla, josta opettaja ei ollut kuullutkaan. Hänen piti tutkia pojan ratkaisemia tehtäviä, että ovatko ne oikein laskettu ja kyllä ne aina olivat. Ja jo yläasteen matikan opettaja sanoi, että hän ei ole koskaan tavannut ketään näin lahjakasta oppilasta. Samoin poika osaa esim. korjata kodinkoneita. Hän avaa koneen, tutkii sen toimintaa ja päättelee vian ja myös korjaa sen. Hän haaveilee tutkijan urasta ja siitä, että oikeasti tekisi jonkun uuden "löydön", kehittelisi teorian tms. Hän ymmärtää asioita käsittämättömän nopeasti, ei pelkästään teoriajuttuja vaan myös käytännön asioita. Ja tosiaan silmiinpistävintä on tuo ongelmien ratkaiseminen hyvin omintakeisella tavalla. Melko moni on sanonut häntä neroksi.
Ja onneksi tosiaan ei ole ollenkaan noussut tämä hattuun hänellä. On hyvinkin vaatimaton ja sanoo usein kun kehun häntä, että "äiti, älä viitsi, tämä ei ole mitään erityistä, sinäkin oppisit, jos yrittäisit". Tai juuri että sitten on jotain kehumista, kun hän kehittelee jonkun "uuden suhteellisuusteorian".
No, nyt vain kun kohta kesätyöhaku alkaa, neuvo poikaasi hakemaan kesätöitä joltain Aallon laitokselta, jos hän ei tajua sitä itse. Esim. ainakin Neurotieteiden ja lääketieteellisen tekniikan laitoksella (NBE) on tehtäviä, joissa voi yhdistää hyvät matematiikan ja fysiikan taidot laitteiden näpräämiseen.
Kiitos vinkistä, kerron tuon hänelle. Tosin hän on ainakin ollut aikeissa mennä ensi kesänä samaan työpaikkaan kuin viime kesänäkin, oli niin mielenkiintoinen työ ja hänet oli toivotettu sinne ensi kesänäkin tervetulleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Oho. Kuulostaa aivan meidän pojaltamme, tosin hän on nyt 5. luokalla. Opettajalta tulee negatiivista palautetta Wilmaan tuntikäyttäytymisestä ja kysyin opelta sitten, että eikö hän tee tuntitehtäviä. Tekee, mutta tekee ne niin nopeasti ja oikein. Olin että aha... ongelma on sitten koulun, joka ei pysty tarjoamaan lahjakkaallee oppilaalle riittävästi haastetta. En nyt sano, että lapsemme olisi nero, mutta ehkä lahjakas?
Aivan varmasti kukaan suomalainen luokanopettaja ei anna negatiivista Wilma-merkintää oppilaalle joka tekee tehtävät nopeasti ja oikein.
Älkää viitsikö valehdella ja mustamaalata opettajia.
Lahjakkaiden oppilaiden oppimisen eriyttämiseen käytetään varmasti yhtä paljon aikaa ja energiaa kuin oppimisvaikeuksista kärsivien. Siellä voitte miettiä, kummalle vähät resurssit saavat aikaan enemmän vahinkoa.
Lahjakkuutta on luovuus, sinnikkyys, sosiaalinen älykkyys, itsesäätelytaidot, hyvät kielelliset valmiudet ja oppimisvalmiudet, pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja ahkeruus.
Luokanopettaja
Ja ongelma ei ole koulun vaan koulussa olevien resurssien. Meillä on siellä n. 27 oppilasta luokassa joiden yksilölliset tarpeet se ryhmän ainoa aikuinen ottaa huomioon tasan sen verran mitä inhimillisesti katsottuna voi ottaa. Laske lahjakkaan poikasi avulla, miten paljon sitä resurssia on hänelle jakaa. Haastetta voi ottaa sitten vaikka siitä, miten selviää haasteettomassa koulussa omatoimisesti siten, ettei pitkästi. Se se vasta lahjakkuutta on, itseohjautuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahahahaa! Täällä mammat luulee, että se oma pikku poika (aina poika...) on nero kun se osaa tehdä läksyt ja soittaa nokkahuilua. Tai opiskelee tekniikkaa XD
Yleisnerot ovat todella, todella harvinaisia ja suurin osa neroudesta ilmenee jollain tietyllä yksittäisellä alalla. Tällöin sitä neroutta ei voi oikein ennakoida mistään, muuta kuin siitä, että on nero siinä missä on nero, you know?
Nerous ei ole sitä, että on fiksu ja sopeutuva ja pärjää koulussa, ne ovat aika tyypillisä taitoja suurimmalle osalle ihmisistä.
Nero on se, joka keksii jotain uutta. Nerot ovat edelläkävijöitä. Ei tarvitse olla fiksu, eikä edes lahjakas. Pitää vain olla edellä muita.
Minun kumpikaan lapseni ei ole nero. Mutta kumpikin on omalla tavallaan lahjakas. Ja minun nähdäkseni lahjakkuus on tapa katsoa maailmaa.
Vanhempi lapseni on perinteisellä tavalla älykäs. Nopat esimerkiksi veivät hänet mennessään vuosiksi. Yatzysta tuli hänelle leikki-iässä pakkomielle, ja samalla hänelle tuli kyky ”nähdä” viiden nopan summa yhdellä silmäyksellä. Hän saattoi vain heitellä noppia tuntikausia. Edelleen hän etsii kaikkialta koodeja, todennäköisyyksiä ja säännönmukaisuuksia.
Nuorempi taas on musiikillisesti lahjakas. Hän on ihan erilainen koko ajattelutavassaan. Hänelle maailma on rytmejä ja sävelkorkeuksia. Hän laulaa aina vähintään mielessään. Kun hän saa käsiinsä uuden soittimen, kukaan ei saa neuvoa häntä. Hänen on pakko saada koettaa itse.
Korostan, että kumpikaan omista lapsistani ei ole nero. Mutta luulen, että heitä katselemalla voi ymmärtää, mitä nerous on. Se on sitä että näkee, kuulee ja tuntee kaiken oman erikoiskykynsä kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa neron määritelmä on yli 140 ÄO. Itselläni on tämä himoittu piirre, en usko että opettajanikaan huomasivat. Olin hiljainen ja rauhallinen ja äärimmäinen alisuoriutuja, mt-ongelmainen.
Siksi nerous on niin harvinaista. Siinä yhdistyy potentiaali (älykkyys) oikeisiin olosuhteisiin, sekä oikeaan aikaan ja paikkaan. Pitää sekä työskennellä lannistumatta, että olla onnekas. Pelkkä älykkyys harvoin riittää, sillä hyvin usein älykkäille käy kuten sinulle: maailma masentaa ja ajaudutaan alisuorittamaan.
Nuo "on hyvä koulussa ja sosiaalinen" on mistään mitään ymmärtämättömien tragikoomista läppää.
Siitä että hankkii helpon työn josta tienaa paljon. Hankkii mukavan, hyvännäköisen puolison. Tekee vain sitä mikä tuottaa mielihyvää. Kuolee terveenä ja onnellisena äkisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Ei millään pahalla, mutt pelkkä fiksuus ja matikan/fysiikan opiskelu ei vielä tee neroa. Omassa teknillisessä yliopistossani oli/on 10 000+ opiskelijaa. Varmasti lahjakkaita ja perheidensä priimuksia, mutta ei siis todellakaan kymmentätuhatta neroa. Hienoa kuitenkin että poikasi pärjää hyvin, kunhan oma erinomaisuus ei vaan nouse hattuun.
Ei tosiaankaan tee, olen siitä samaa mieltä. Kirjoitin tuossa vain vähän taustojakin. Minusta poikamme on älykäs ja lahjakas, mutta olen melko varma, että hän on myös jonkinasteinen nero. Se näkyy juuri siinä, että osaa kehitellä itse ratkaisuja monenlaisissa tilanteissa, siis ilman mitään neuvoja ja oppimateriaaleja. Yksi esimerkki tuo matikantehtävien ratkaiseminen omalla tavallaan, sellaisella tavalla, josta opettaja ei ollut kuullutkaan. Hänen piti tutkia pojan ratkaisemia tehtäviä, että ovatko ne oikein laskettu ja kyllä ne aina olivat. Ja jo yläasteen matikan opettaja sanoi, että hän ei ole koskaan tavannut ketään näin lahjakasta oppilasta. Samoin poika osaa esim. korjata kodinkoneita. Hän avaa koneen, tutkii sen toimintaa ja päättelee vian ja myös korjaa sen. Hän haaveilee tutkijan urasta ja siitä, että oikeasti tekisi jonkun uuden "löydön", kehittelisi teorian tms. Hän ymmärtää asioita käsittämättömän nopeasti, ei pelkästään teoriajuttuja vaan myös käytännön asioita. Ja tosiaan silmiinpistävintä on tuo ongelmien ratkaiseminen hyvin omintakeisella tavalla. Melko moni on sanonut häntä neroksi.
Ja onneksi tosiaan ei ole ollenkaan noussut tämä hattuun hänellä. On hyvinkin vaatimaton ja sanoo usein kun kehun häntä, että "äiti, älä viitsi, tämä ei ole mitään erityistä, sinäkin oppisit, jos yrittäisit". Tai juuri että sitten on jotain kehumista, kun hän kehittelee jonkun "uuden suhteellisuusteorian".
Sori, mutta nauran itseni tärviölle täällä. Keskinkertaisen mamman oidipaalinen rakkaus kodinkoneita korjaavaan poikaansa! Se on nero! :,D
Vierailija kirjoitti:
Sellainen on tuleva nero, joka ajattelee omilla aivoillaan, luottaa itseensä, keksii uusia juttuja ja on kiinnostunut asioista.
Ope
Nerouden ilmeneminen voidaan kuitenkin kasvatuksella estää, kun lapsi on aivan pieni. Kun sullotaan liian tiukasti muottiin jne. Eli nerous voi tulla esiin vasta paljon myöhemmin. Silloin sitä ei siis lapsesta huomaa. Ja toisaalta ei-nero voi olla kaikkea yllä olevaa, kun hänellä on ollut erinomainen ympäristö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Tarkennan vielä, että on siis nimenomaan matemaattisesti nero, muuten lahjakas ja on myös halunnut näitä lahjakkuuksiaan kehittää. Lukion matikan open mielestä oli erityislaatuista se, että osaa keksiä omia ratkaisumalleja tehtäviin. Se ei ole pelkkää osaamista, vaan juuri sitä neroutta.
Jännää, minun lukiossani tällaista ei arvostettu yhtään. Piti laskea kuten opettaja laski. Jos esitteli vaihtoehtoisen tavan ratkaista ongelma, oli se aina väärin, vaikka menetelmä olisi ollutkin toimiva.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi voi fiksu ja muista edellä kehityksessä, mutta jossain vaiheessa muut vaoiva ottaa kiinni. Ainakin naapurin lapsinerolle kävi näin, jo yläasteella kävi niin, ettei päässyt edes matikkaluokalle. Todellinen nero saa jotain merkittävää aikaan. Neroudella ei tee mitään, jos kykyjä ei käytä. Aito nero ei lannistu, eikä ole lannistettavissa.
Älykkyys on vain puolet neroudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen on tuleva nero, joka ajattelee omilla aivoillaan, luottaa itseensä, keksii uusia juttuja ja on kiinnostunut asioista.
Ope
Nerouden ilmeneminen voidaan kuitenkin kasvatuksella estää, kun lapsi on aivan pieni. Kun sullotaan liian tiukasti muottiin jne. Eli nerous voi tulla esiin vasta paljon myöhemmin. Silloin sitä ei siis lapsesta huomaa. Ja toisaalta ei-nero voi olla kaikkea yllä olevaa, kun hänellä on ollut erinomainen ympäristö.
Tai kaikki ideat ja tekemiset ammutaan alas ja saat kuulla olevasi tyhmä.
T. Äo 135, mikä selvisi vasta aikuisena. Lapsena ja vielä nuorenakin oikeasti luulin olevani tyhmä, koska en tullut toimeen muiden lasten kanssa eikä minua, kysymyksiäni tai ajatuksiani arvostanut kukaan koskaan missään. Uskovaisten kansoittamat maalaiskoulut haluavat vain uskovaisia, hiihtäviä ja ohjeiden mukaan toimivia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Luovia uusia ratkaisuja, tekee asioita eri tavalla.
Hyvä muisti.
Musikaalinen.
Sosiaalinen.Esim.pieni lapsi 1 v. ei ylety avaamaan ovea,noutaa tuolin ja avaa oven.
Tyhmä lapsi alkaa kiukttelemaan
Sekoitatko liikaa älykkyyttä, oppimista ja sitä millaisen jäljen ympäristö jättää lapseen hänen kohtelullaan?
Itseluottamuksella ei ole välttämättä mitään tekemistä nerouden kanssa. Täytyy ottaa huomioon, että nerot, ts. poikkeuksellisen älykkäät/lahjakkaat lapset ovat jo ihan lähtökohtaisesti erilaisia kuin ikätoverinsa ja se todennäköisesti tulee näkymään lapsen elämässä monin tavoin, eikä aina positiivisesti. Erilaisuus on valitettavan usein taakka kantajalleen etenkin lapsuus- ja nuoruusvuosina ja se voi vaikuttaa itseluottamukseen merkittävästi.