Lue keskustelun säännöt.
Opettajille ja miksi ei muillekin kysymys: mistä tunnistaa neron?
15.12.2019 |
Millaisia piirteitä neroon kätkeytyy? Ja miten sellaisen voi tunnistaa?
Kommentit (114)
Oli ala mikä hyvänsä älykäs ihminen kykenee menstymään. Luovii jatkuvasti, kehittyy ja kehitt
ää uusia ideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nero on jotain muuta kuin älykäs tai edes säkenöivän älykäs. Nero keksii jotain aivan ihmiskunnalle mullistavaa uuutta.
Olen opettajaurani aikana nähnyt pajon erittäin älykkäitä lapsia, mutta yhtä ainutta neroa en ole.
Hyvin älykäs lapsi kyseenalaistaa ja tekee kiperiä kysymyksiä, etsii ratkaisut yksinkertaisiinkin tehtäviin toista kautta kuin mitä on ohjeistettu.
Ekaluokkalainen voi kysyä, että mikä tämä nolla oikein on, kun on sanottu että se ei ole mitään. Pienen yhteisen pohdinnan jälkeen ymmärtää kymmenjärjestelmän täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Tarkennan vielä, että on siis nimenomaan matemaattisesti nero, muuten lahjakas ja on myös halunnut näitä lahjakkuuksiaan kehittää. Lukion matikan open mielestä oli erityislaatuista se, että osaa keksiä omia ratkaisumalleja tehtäviin. Se ei ole pelkkää osaamista, vaan juuri sitä neroutta.
Saavat kokeista kymppejä vaikka en opettaisi lainkaan, eli pystyvät omaksumaan kirjojen asiat itsenäisesti lukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neroa en ole ehkä vielä kohdannut (työelämässä olen ollut vasta 4v), mutta poikkeuksellisia oppilaita kyllä, sellaisia joista tietää, että jos vain kaikki menee hyvin, niin tästä ihmisestä tulee "jotain". Eli on valtavaa potentiaalia. Yksi tällainen on kurssillani nyt, oman tiensä kulkija, valtavan kiinnostunut matematiikasta ja taiteellinen tyyppi. Ajattelu on syvällistä ja ajatusketjut pitkiä, pohdiskelee paljon eikä jätä ratkomatta ongelmia, selvästi tekee paljon ajatustyötä myös vapaa-ajalla eikä vain koulua varten. Tuntuu yhdistävän laajoja asiakokonaisuuksia aika "erikoisella" (hyvässä mielessä) tavalla ikäisekseen, osaa ja haluaa hyödyntää myös opettajien asiantuntemusta.
Toivon, ettei hän luovu tästä uteliaisuudestaan ja ajattelun periksiantamattomuudestaan koskaan.
Mun mielestä neroutta ei ole se, että oppii oppikirjojen asiat itse. Se on älykkyyttä ja hyvämuistisuutta, mikä on hienoa sekin. Neroutta on just tuo, että osaa ratkaista ongelmia ilman oppikirjan malleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Einsteinista ei opettajansa mukaan pitänyt tulla yhtikäs mitään. Näitä esimerkkejä on paljon.922
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Oho. Kuulostaa aivan meidän pojaltamme, tosin hän on nyt 5. luokalla. Opettajalta tulee negatiivista palautetta Wilmaan tuntikäyttäytymisestä ja kysyin opelta sitten, että eikö hän tee tuntitehtäviä. Tekee, mutta tekee ne niin nopeasti ja oikein. Olin että aha... ongelma on sitten koulun, joka ei pysty tarjoamaan lahjakkaallee oppilaalle riittävästi haastetta. En nyt sano, että lapsemme olisi nero, mutta ehkä lahjakas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä neroutta ei ole se, että oppii oppikirjojen asiat itse. Se on älykkyyttä ja hyvämuistisuutta, mikä on hienoa sekin. Neroutta on just tuo, että osaa ratkaista ongelmia ilman oppikirjan malleja.
Nerot eivät apinoi.
Oma itsenäinen ajattelu on tärkeintä.
Se on kuitenkin myös jotenkin vaarallista. Etenkin käänteentekevissä keisseissä, kuten Darwinin 1800-luvulla lanseeraamassa evoluutioteoriassa. Uskonnot taistelevat edelleen tätä tosiasiaa vastaan, vaikka satoja vuosia jo kulunut... Totuus uhmaa heidän asemaansa, uskiskeisareilla ei ole vaatteita... Vaarallista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä nerosta, mutta elämässään menestyvät yleensä hyvätapaiset, yritteliäät, tiedonjanoiset ja toiset huomioon ottavat ns. perusmukavat tyypit, joilla on älyä ja motivaatiota oppia ja kehittää itseään.
Vanhempien korostamat "lapsinerot" eivät yleensä tee riittävästi töitä. Oppiminen vaatii harjoittelua ja toistoja. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Ammattilaisen ja amatöörin ero on siinä, että ammattilainen on harjoitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Einsteinista ei opettajansa mukaan pitänyt tulla yhtikäs mitään. Näitä esimerkkejä on paljon.922
Tämä on näitä legendoja, jotka eivät pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Ei millään pahalla, mutt pelkkä fiksuus ja matikan/fysiikan opiskelu ei vielä tee neroa. Omassa teknillisessä yliopistossani oli/on 10 000+ opiskelijaa. Varmasti lahjakkaita ja perheidensä priimuksia, mutta ei siis todellakaan kymmentätuhatta neroa. Hienoa kuitenkin että poikasi pärjää hyvin, kunhan oma erinomaisuus ei vaan nouse hattuun.
Vierailija kirjoitti:
Saavat kokeista kymppejä vaikka en opettaisi lainkaan, eli pystyvät omaksumaan kirjojen asiat itsenäisesti lukien.
Tuo nyt ei hirveästi vaadi. Opettaja on täysin turha tekijä. Minulla on ainoastaan niistä kursseistä kiitettävä joissa en ole opetukseen osallistunut. Opettaja pystyy painamaan numeron välttävän puolelle yksinkertaisesti sillä että pakottaa tuhlaamaan aikaa tunneilla käymiseen joista ei ole mitään hyötyä. Senkin ajan voisi nukkua pitempään kotona.
Vierailija kirjoitti:
No pidän meidän poikaa melko nerona, opiskelee nyt Aalto-yliopistossa fysiikkaa ja matikkaa. Hän oppii helposti uusia asioita ja tähän mennessä kuulemma yliopisto-opinnot ovat olleet todella helppoja. Muuten hän on todella monipuolisesti lahjakas, musikaalinen, taiteellinen, kätevä käsistään, ymmärtää helposti vaikeita asioita, muistaa älyttömän hyvin kaikenlaista nippelitietoa samalla kun hallitsee myös laajoja kokonaisuuksia. Tykkää myös lukemisesta ja lukee erittäin monipuolisesti kirjoja, tällä hetkellä menossa on joku psykologian oppikirja. On kuulemma niin mukava keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista, kun tietää niistä jotain. On kiinnostunut "melkein kaikesta".
Muistan kun sanoin hänestä jo todella pienenä, että on jotenkin erityinen, kun oppii asioita niin pienenä ja helposti. Kukaan ei uskonut, kun kerroin, että hän ihan selvästi alkoi sanoa sanoja 7 kk:n iässä. Puolitoistavuotiaana hän selitti asioita jo monisanaisilla lauseilla. Koulussa hän turhautui kun hän osasi jo kaiken aina valmiiksi ja jos ei osannut, hän oppi nopeasti ja teki tehtävät samantien. Lisätehtävät eivät oikein tyydyttäneet häntä, kun ne olivat vain samoja tehtäviä kuin hän oli jo tehnyt. Opettajat eivät hänestä oikein tykänneet, kun hän ei salannut sitä, että tiesi monista asioista enemmän kuin opettaja. Ei hän asioita nenäkkäästi esittänyt, hän vaan aina viittasi tunnilla ja kysyi, saisiko kertoa asioista vähän laajemmin. Koulussa hän ei siis hirveän hyvin kuitenkaan menestynyt, johtuen siitä, että oli tylsistynyt. Yläasteella oli hyvä matikanope, joka antoi positiivista palautetta. Lukiossa hän sitten pääsi loistamaan, kun esim. pitkässä matikassa opettaja teki hänelle omia lisätehtäviä. Poika osasi nekin kyllä yleensä heti, mutta hän keksi niihin ihan omantyylisiä ratkaisuja, siis eri tavalla kuin koulussa oli opetettu. Hän rakastaa haasteita ja vaikeita tehtäviä.
Kaiken tämän lisäksi on mahdottoman hyväkäytöksinen, antelias, ystävällinen, ehdottoman tasapuolinen, osaa jutella esim. vanhusten kanssa. Ainoa ongelma hänellä on, että on vaikeaa viihtyä kovin pitkään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät "tiedä mistään mitään". Ei siis tarvitsisikaan tietää monesta asiasta laajasti, mutta syvällisesti jostain, josta voisi keskustella. Oho, tulipa pitkä sepustus!
Minunkin lapseni opiskelee Aallossa teknillistä fysiikkaa. Ensimmäisen vuoden aikana hän suoritti 80 op yli 4,7:n keskiarvolla (hän siis suoritti ensimmäisen vuoden kurssien lisäksi neljä toisen vuoden ohjelmaa kuuluvaa 5 op:n kurssia, ei todellakaan mitään pilipalikursseja. Silti lapseni ei ole minusta lähelläkään neroa. Matemaattisesti lahjakas kyllä, mutta ei nero.
Tarkennan vielä, että on siis nimenomaan matemaattisesti nero, muuten lahjakas ja on myös halunnut näitä lahjakkuuksiaan kehittää. Lukion matikan open mielestä oli erityislaatuista se, että osaa keksiä omia ratkaisumalleja tehtäviin. Se ei ole pelkkää osaamista, vaan juuri sitä neroutta.